Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
äideille joilla VAIN poikalapsia!
12.09.2007 |
Tuntuuko sinusta koskaan, että jäit jotain vaille kun sinulla ei ole tyttöä? Minulla on 3 poikaa ja lapsiluku taitaa olla täynnä. pakko silti myöntää että jos minulle 100% varmuudella luvattaisiin, että neljäs on tyttö, niin kyllä sen tekisin.
Minulle on jäänyt joku tyhjiö täyttämättä kun en ole saanut tyttöä. En osaa selittää, mutta valmennan ammatikseni urheilua joka on tyttö voittoinen ja jotenkin olen aina kuvitellut, että saan tytön/tyttöjä. Se on tuntunut selvyydeltä....mutta nyt olen pikkuhiljaa alkanut uskomaan, että niin ei koskaan tule käymään...
Mietityttääkö tämä asia vielä kymmenenien vuosien päästä. Että entä jos olisin tehnyt sen nelosen...?
Kommentit (49)
enkä yhtään ole kaivannut tyttöä itselleni. Minusta on kiva seurata poikien elämää näin naisnäkökulmasta kun itse on leikkinyt niitä prinsessa- ja nukkeleikkejä. Ja onhan mulla onneksi kummityttöjä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen jolla on enemmän kuin 2 lasta, ja ne ensimmäiset 2 lasta ovat samaa merkkiä, on halunnut toistakin sukupuolta. :D
Huoh, kerrankin olin töissä erään naisen kanssa jolla oli 4 poikaa. Häneltä aina kyseltiin, että kokeiletteko vielä. Nainen suurinpiirtein suuttui ja sanoi, että mikä vika pojissa prkl. Noh, lähdin niistä töistä, mutta muutaman vuoden päästä näin samaisen naisen kaupassa ja kappas vaan kuinka kirmasi vaaleanpunaisiin puetun rinsessan perässä siellä. Oli varmasti ollut ihan " vahinko vain" sekin tyttönen.
Minulla on esikoinen tyttö ja sitten kolme poikaa. En voisi kuvitella elämää ilman tuota ainokaista tytärtä, onneksi hänet meille suotiin.
Varmaan sitä olisi tyytyväinen pelkkiin poikiinkin mutta naisena minusta on mukavaa kun talossa on edes toinen samaa sukupuolta.
Saahan sitten joskus mukavia miniöitä (toivottavasti).....
Se ei taaskaan tarkoita, ettenkö poikiani rakastaisi yli kaiken, ja etteivätkö he riittäisi minulle tms. Tai jos tämä lapsi onkin poika, niin rakastan häntä varmasti yli kaiken.
Mutta kyllähän siinä äidin ja tyttären suhteessa on niiin paljon muutakin kuin jotkut rimpsumekot. Mua ei pätkääkään edes kiinnosta mitkään mekot, kyllä mua kiinnostaa ihan eri asiat joita ajattelen voivani kenties tyttäreni kanssa jakaa. Ja ihan ylipäätään koen sen rikkautena, että olisi molempia sukupuolia olevia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kaksi lasta ihan sen vuoksi, että minusta lapsella pitää olla kaveri. Ei sen vuoksi, että saan molempia sukupuolia.
Olen myös sitä mieltä, että yksi kaveri riittää. Sen takia meille ei tule lisää lapsia.
jos vannottaisiin, että neljäs olisi tyttö kyllä sen haluaisin, vaikka nyt tuntuukin siltä että ei enää lapsia. Jotenkin vain olisi ihanaa kokea se tyttölapsenkin äitiys, onko se erilaista varsinkin sitten kun lapset ovat murrosiässä ja aikuisia. Mutta meidän pojista olen hirmu ylpeä ja tuovathan he sitten aikanaa niitä tyttöjä kotiin, joihin toivottavasti saan muodostaa hyvän suhteen.
Poikien kanssa on kivaa erityisesti nyt kun he alkavat olla isän mallin perässä paljon, ja mulle jää vain huoltohommat....
t. pojat on pop!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hemmetti, musta tommoset ihmiset ei ansaitsisi edes yhtä poikaa joka kaipaa tyttöä!
Lapsi ei ole sukupuoli-asia! Meillä on kaksi poikaa. Neljä LASTA toivotaan, ihan sama onko tyttöjä vai poikia. On aina ollut se ja sama kumpia ovat. Sairas olisin jos mulla olis joku perkeleen " tyhjäkohta" jos en saa tyttöä. Mulla on kaksi poikaa, ja täynnä rakkautta! Jos ei saada neljää lasta, tai enää kolmatta niin ei siitä jää mitään tyhjiöö. Meillä on jo kaksi UPEETA poikaa.
Ihan säälin tommosten vanhempien lapsia. Minä tiedän että vanhempani toivoi saavansa poikaa kun minua odottivat. Onneksi saivat vielä neljäntenä pojan, kivat heille -paska fiilis mulle. Olis saanu laittaa putket kiinni kun alko kuumeileen poikalasta!
Mielipiteensä itse kullakin. musta olisi tyhmää, että en saisi netissä tunnustaa, että mulle olisi tosi tärkeää saada myös tytär/tyttäriä. HAluaisin ihan oikeasti. Rakastan poikiani, eikä tuo haluni sitä rakkautta vähennä. Olisinko jotenkin parempi äiti, jos valehtelisin tässä asiassa?
Ymmärrän myös ettei elämässä saa aina kaikkea. Joten jos en tytärtä koskaan saa, niin sitten en. En sitä jää itmkemään ja märisemään, vaan nautin pojistani, kuten olen aina nauttinut.
Vierailija:
Hemmetti, musta tommoset ihmiset ei ansaitsisi edes yhtä poikaa joka kaipaa tyttöä!Lapsi ei ole sukupuoli-asia! Meillä on kaksi poikaa. Neljä LASTA toivotaan, ihan sama onko tyttöjä vai poikia. On aina ollut se ja sama kumpia ovat. Sairas olisin jos mulla olis joku perkeleen " tyhjäkohta" jos en saa tyttöä. Mulla on kaksi poikaa, ja täynnä rakkautta! Jos ei saada neljää lasta, tai enää kolmatta niin ei siitä jää mitään tyhjiöö. Meillä on jo kaksi UPEETA poikaa.
Ihan säälin tommosten vanhempien lapsia. Minä tiedän että vanhempani toivoi saavansa poikaa kun minua odottivat. Onneksi saivat vielä neljäntenä pojan, kivat heille -paska fiilis mulle. Olis saanu laittaa putket kiinni kun alko kuumeileen poikalasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eihän se sitä tarkoita, että jos toivoo lapsestaan jotakin, niin ei sitten hyväksyisi/rakastaisi sitä toista vaihtoehtoa. Kaikki me toivomme lasta joka on terve, silti rakastamme lasta vaikka hän ei olisikaan terve. Kaikki me toivomme lasta joka pärjää elämässä hyvin, silti me rakastamme lasta joka ei pärjää elämässä hyvin.
On ihan tyhmää ja lapsellista arvostella toisia siitä, että he toivovat tyttöä tai poikaa. Etkä sinä voi toisen pään sisään mennä tulkitsemaan asioita...minä en ole valinnut " tyhjiötä" sisälleni. Paljon mielummin olisin ilman sitä tunnetta. Se tunne siellä kuitenkin on ja sitä en pysty estämään. Kyselinkin sen takia, että meneekö se ohitse ajan kanssa vai jääkö tämä kummittelemaan päähän lopun elämäksi?
Mutta sinä olet ilmeisesti näitä naisia jotka eivät pysty ymmärtämään erilaista ajattelua...vaan vain ja ainoastaan sen omasi!
en kaivannut hörselöitä, enkä prinsessaleikkejä. Onneksi tyttö ei ole sellainen vaan sillä on muita kiinnostuksen kohteita.
Nyt kun tyttö on olemassa niin hienoahan se on. Mutta minusta tyttöperheiden elämä on jotenkin rasittavaa vaaleanpunaisine hörsellöksineen ja kitinöineen.
Meillä tyttö painelee isänsä ja poikien perässä kalalle ja autoremppaan ja pelaa jalkapalloa pihan poikien kanssa.
Ainoa hankaluus tässä on, että pojat tykkää tytöstä kun se ei ole mikään prisnessakitisijä ja se aiheuttaa närää muiden tyttöjen joukossa kun nämä kikattavat jalkapallokentän reunalla lantiofarkuissaan ja käsilaukut kädessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus mietimme sitä, että hankkisimme vielä neljännen lapsen, mutta ihan saadaksemme neljännen LAPSEN, ei tarvitsisi olla tyttö.
Mutta kolme veljestä on parempi trio kuin jos esim. yksi olisi tyttö. Ajattelen tässä lähinnä aikuisuutta, tuskimpa tyttö lähtisi poikien kanssa eräretkelle tai saunailtaan. Tytöstä voisi silloin tuntua että hän jää jostain paitsi kun HÄNELLÄ ei ole siskoa.
En tekisi tyttöä vaikka se minulle luvattaisiin. Sitten pitäisi luvata jo kaksi tyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun tuli poikia. Kun itse tietää millaista elämä tyttönä on, ajattelin että poikien ja miesten elämä on helpompaa. Ja tottakai sitä omalle lapselleen toivoo parasta. Pojilla ei ole niin kovia ulkonäkö-, laihdutus-, muoti-, yms. paineita kuin tytöillä.
Mutta nyt kun on nuo pojat, huomaa että kyllä poikienkin elämässä on omat hankaluutensa...
Minusta ne 2 ensimmäistä lasta oli ihan sama kumpaa. Kolmannesta jo toivoi tyttö, poika tuli. Neljäs sitten oli tyttö ja ite ei meinannu alkuun uskoa. Hassulta tuntui ajatella et meilläkin on tyttö.
Meillä tyttö kans kulkee poikien ja isän perässä ja tekee kaikkea mitä nekin. Välillä sitten kaipaa prinsessa juttuja (aika harvoin tosin). Yleensä jää hiukset kampaamatta ja mekot kaappiin. Väliin kyllä mietityttää kuin kovan koulun joutuu tyttö käymään kun vain veljiä.
Eipä sitä tiedä jos joskus sen toisen tytönkin saa tai sitten lisää poikia :).
Olen halunnut neljä lasta siitä ihanasta hetkestä lähtien, kun esikoinen syntyi. Ja voi kyllästyksen kyllästyminen, kun olin kahden tytön jälkeen raskaana. Poika tuli, mutta me emme toivoneet edes silloin poikaa vaan lasta. Edelleen sama, kumpi neljännestä tulee. En jaksa uskoa, että joku muu on enemmän oikeassa sen suhteen mitä haluan, kuin minä itse!!
Kyllästytti se vihjailu siitä, että meidän täytyy nyt tehdä se poika kahden tytön jälkeen.
Ehkä olen jäänyt jotain vaille, mutta nämä pojat ovat olleet ihmeen ihania ja ajattelen, että tyttö ei välttämättä olisikaan ollut juuri se minulle sopiva. Jos toiveeni olisi toteutunut, ei se ehkä kuitenkaan olisi ollut sitä mitä olen kuvitelmissani ajatellut. Kun katson muiden tyttöjä, en kadehdi heitä ollenkaan. En jaksaisi rimssujen ja rihkaman kanssa hääräilyä ym hössötystä. Poikien kanssa homma toimii selkeästi ja ovat ihanasti läheisiä äidin kanssa, isän kanssa ehkä kokeillaan sitä miehuutta ja vastustusta enemmän. Jos tietäisin, että seuraava on tyttö... ehkä voisin harkita kolmatta, mutta myöhemmin. Nyt en halua yhtään lasta enempää, olen tyytyväinen näihin ja on ihanaa kun kasvavat isommiksi ja olen saanut tilaa omalle elämälleni, harrastuksille ja ihmissuhteille. Enkä ole aivan varma lähtisinkö välttämättä koskaan yrittämään kolmatta vaikka hän olisikin tyttö.
Mottoni on: Kannattaa miettiä tarkkaan mitä toivoo sillä se voi toteutua!
Kyllä, kahta viimeistä -etenkin neljättä- odotti tytöksi. Mutta kun lapsi syntyi, ilo oli suuri, vaikka poika jälleen tulikin. Enempää tuskin lapsia tulee. Toisaalta - jos tyttöni olisi ollut yhtä hankala kuin minä olin lapsena ja nuorena, pidän mieluummin nämä suorat ja simppelit ja keskustelutaitoiset poikani. ;)
Alue: Aihe vapaa
ja kaikkea sellaista, mutta niitä ostelen ja teen kummilapsille. Ei ole ikinä harmittanut. Miehelläni on 4 poikaa, siis yksi aiempi lapsi yhteistemme lisäksi. EN osaa kuvitella tyttölapsia, ajatus tuntuu ihan oudolta. Jos teen neljännen mikä on epätodennäköistä mut ei mahdotonta, ni ihan sama kumpi tulee.