Kun nyt tyossani seuraan vauva-3 v. tyttoja ja poikia niin heissa todella on eroja sukupuolesta riippuen. Usko poikiin on romahtanut taysin.
Luonnolliselta luonteeltaan he ovat röyhkeitä. Ottavat surutta toisen kädestä, tönivät kumoon, lyövät ja läpsivät. Eivät tottele, eivätkä myöskään opi mitään. Ovat vähän sellaisia tyhmiä remuajia. Pieniä apinoita, joihin tehoaa vain kovat otteet ja pelottelu. Yhdessä eivät osaa leikkiä lainkaan, pelkkää tappelua.
Tytöt sen sijaan, nämä " toisen" sukupuolen edustajat, joita aina parjataan yhteiskyvyttömiksi, heikoiksi ja ties miksikä. He leikkivät yhdessä ilman riitoja. Leikit alusta alkaen ns. kunnollisia, sisältäen älyä ja huumoria. Koskettavat hellästi, eivät töni ja tuupi. Eivät ota kädestä. Osaavat jo hyvin varhaisessa vaiheessa pyytää. Eivät itke. Vaaditaan paljon ennen kuin tyttö itkee. Siihen ei mitkään pienen pojan lyömiset ja tönimiset riitä.
Poikaparat yrittävät pelotella toisiaan ja toiset pojat pelkääkin, mutta tytöt eivät. Pojat itkevät jatkuvasti.
Ihmettelenpä suuresti mistä on lähtöisin naissukupuolen haukkuminen, sillä alunalkaen he selvästi ovat se vahvempi ja älykkäämpi sukupuoli.
Poikien äitien ei nyt tarvitse hermostua. Haluaisin lähestyä asiaa sukupuolinäkökulmasta. Eli juuri siitä, että miksi ihmeessä yhteiskunnassamme arvostetaan niin vähän tyttöjä ja naisia kun selvästi he nimenomaan sen arvostuksen ansaitsisivat.
Kommentit (173)
Helposti jäävät sitten kynnysmatoiksi loppuelämäkseen.
Koska mäki voisin sanoo että tytöt itkee ihan pikkuasioista ja pojat ei mistään. mitähän tästä voi taas päätellä?
Poikia voi kasvattaa, mutta se on paljon työläämpää, kuin tyttöjen kasvatus. Pojat on usein rajuja ja poikien mailma on raju. Pojat on paljon hitaampia oppimaan kiellellisiä asioita, kuin tytöt. Tytöt on usein oppimisessa älykkäitä.
Tosin mielestäni pojat on reiluja ja mutkattomia.
Mä en puolusta poikia, koska omieni kanssa olen todellakin saanut vääntää.
Tarhassa kyllä erottaa hyvin poikien ja tyttöjen eron.
Tytöt on vaikeampia murrosiässä ja me poikien vanhemmat päästään helpommalla.
En ole vielä lukenut koko ketjua, mutta ajattelin laittaa ensivaikutelmia heti sinulle ylös - olet mielestäni aivan asian ytimessä!
Ihmeellistä, että löytyy joku, joka ajattelee samalla tavoin, kuin minä. Meillä on 2 tytärtä, olen aina toivonut vain ja ainoastaan tyttöjä ja jos vielä saan joskus olla raskaana, tulen toivomaan lisää tyttäriä.
Juuri siksi, mitä sinäkin aloituksessasi kirjoitit, ap =o); minäkin olen aina ihmetellyt sitä miten voi olla mahdollista, että me naiset (tytöt!) olemme niin aliarvostettuja, naisethan perhettään aikuisina pyörittävät, nainen synnyttää uutta elämää, nainen (pieni tyttö) omaa sellaista herkkyyttä ja (minun mielestäni) viisautta, mitä harvalta mieheltä löytyy.
Toki miehillä (ja niillä pienillä pojilla) on oma arvonsa, ja heitä myös tarvitaan - minä vain en halua itselleni niitä poikia kasvatettavaksi.
Vierailija:
Poikia voi kasvattaa, mutta se on paljon työläämpää, kuin tyttöjen kasvatus. Pojat on usein rajuja ja poikien mailma on raju. Pojat on paljon hitaampia oppimaan kiellellisiä asioita, kuin tytöt. Tytöt on usein oppimisessa älykkäitä.
Tosin mielestäni pojat on reiluja ja mutkattomia.
Mä en puolusta poikia, koska omieni kanssa olen todellakin saanut vääntää.
Tarhassa kyllä erottaa hyvin poikien ja tyttöjen eron.
Tytöt on vaikeampia murrosiässä ja me poikien vanhemmat päästään helpommalla.
naaraat helliä, elämää tuottavia (eivät tuhoavia kuten uroot) eläimiä.
Mistäköhän luulette sitten noiden kilttien, älykkäiden prinssoidenne etsivän miehen itselleen?!
Mahtaa monen mamman naama venähtää kun oma kullamuru, viisas, hellä ja huomaavainen tyttö tuokin kotiin sen niin kamalan ilkeä, tyhmän ja huonokäytöksisen POJAN!! Fiksuja poikia kun ei teidän kirjoitustenne mukaan ole olemassakaan, joten sellaista eivät teidän kullanmurunne voi myöskään mistään löytää!:) Ja menenpäs melkein 100% takuuseen että ainakin suurin osa tytöistä kuitenkin sen meihen itselleen tulee ottamaan...aika harvasta tytöstä kun lopulta kuitenkaan tulee lesboa:D!
Onnea vaan ihanaan anoppisuhteeseen noiden iki-inhottavien poikien kanssa:D
t. eräs, jolla on sekä tyttöjä että poikia ja kaikki lapset on kyllä kasvatettu ihan samoilla " säännöillä" ...siksipä meidän pojatkin osaavat käyttäytyä:D
Vierailija:
En ole vielä lukenut koko ketjua, mutta ajattelin laittaa ensivaikutelmia heti sinulle ylös - olet mielestäni aivan asian ytimessä!Ihmeellistä, että löytyy joku, joka ajattelee samalla tavoin, kuin minä. Meillä on 2 tytärtä, olen aina toivonut vain ja ainoastaan tyttöjä ja jos vielä saan joskus olla raskaana, tulen toivomaan lisää tyttäriä.
Juuri siksi, mitä sinäkin aloituksessasi kirjoitit, ap =o); minäkin olen aina ihmetellyt sitä miten voi olla mahdollista, että me naiset (tytöt!) olemme niin aliarvostettuja, naisethan perhettään aikuisina pyörittävät, nainen synnyttää uutta elämää, nainen (pieni tyttö) omaa sellaista herkkyyttä ja (minun mielestäni) viisautta, mitä harvalta mieheltä löytyy.
Toki miehillä (ja niillä pienillä pojilla) on oma arvonsa, ja heitä myös tarvitaan - minä vain en halua itselleni niitä poikia kasvatettavaksi.
elaman kannalta muuta merkitysta eika tehtavaa, kuin siementaa nainen kantavaksi.
Ehka tulevaisuus tuo tullessaan sen, etta kehitetaan synteettinen sperma, niin miessukupuoli voi rauhassa kuolla sukupuuttoon.
Jos poika/mies itkee, hänet leimataan nössöksi.
Jos tyttö itkee, hän vain näyttää tunteitaan.
Ja ainakin meidän pieni draama kuningatar itkee ja kitisee joka asiasta. Jopa tikun sormesta pois ottaminen on kaukea numero ja tyttö huutaa täyttä kurkkua apua ennen kuin pinsettejä on edes otettu esiin. Välillä pelottaa mitäköhän naapurit kuvittelee meillä tapahtuvan kun tyttö oikein itkee ja huutaa. Hyvä ettei naapurit ole soittaneet poliiseja paikalle! Tai itseasiassa ovat kyllä kerran soittaneet kun tyttö oli n.2,5v ja kotona ei ollut saman väristä mehua kuin mummolassa ja tyttö itki noin puoli tuntia taukoamatta. Onneksi poliisit tajusivat tilanteen. Pojat taas eivät niinkään kitise, vaan puuhailevat kaikenlaista. Tihutöitä molemmat tekevät yhtälailla, sillä erolla että pojat tekevät niitä tutkiessaan asioita ja tytöt harkiten.
Tosin yleistää aika rankasti. Itselläni on kolme pientä poikaa ja välillä kateeksi käy kun katselee kavereiden tyttöjä. Tyttöjen vanhemmat päsäevät helpolla! Voi tosin olla, että homma tasaantuu iän myötä, mutta alle viisivuotiailla asia on minusta aika pitkälti miten ap sen sanoi.
Sinun mukaasi tyttö joka kehtaa itkeä kun tikun poistaminen pelottaa, on draamakuningatar?? Ja pojat eivät ole koskaan kiukutelleet mistään asiasta?
Ap kirjoittaa TODELLA kärjistäen, mutta pohjimmiltani olen samaa mieltä: pojilta vaaditaan vähemmän kuin tytöiltä (näkee hyvin esim. koulumaailmassa), yhteiskunta suosii poikia (selviää esim. tutkimalla suurten firmojen johtajistoa verrattuna siihen, mikä tilanne on vielä opiskeluvaiheessa) ja poikien ja tyttöjen luonteissa yleisestiottaen (toki joka asiassa on poikkeuksia!) on eroja, jotka ovat huomattaviakin ja joilla on suuri vaikutus yhteiskuntaamme.
On ihan fakta, että saadakseen parhaat mahdollisuudet elämässä, kannattaa olla 25-50-vuotias valkoihoinen heteromies.
Minusta on ihan ok, että lapsi uskaltaa näyttää harmistuksensa. EN KOSKAAN ole ajatellut että onpa heikkoluonteinen lapsi. Lähinnä paljon meuhkaava lapsi on tempperamenttisempi, ei todellakaan yhtään sen huonompi. Joskus olen nähnyt sisäänpäin itkeviä lapsia, ja heitä on käynyt vähän sääliksi. On tullut mieleen, etteivät uskalla itkeä, koska ovat silloin rasittavia.