JÄRKYTTÄVÄÄ katseltavaa eilinen 4D! Eikö niillä aikuisilla ollut aivoja lainkaan??

Vierailija:

76 mihin viestiin kommentoit?

itse en koe olevani, kaukana siitä. Välillä sitä toimii typerästi ja epäreilusti, mutta erehdyksistä viisastuu ja kypsyy ja jatkossa yrittää toimia järkevämmin. On eri asia läimäistä lasta kerran väsyneenä, loppuunpalaneena (JA hakea apua!), kun järjestelmällisesti toimia aivan järjettömästi ja puolustella sitä!

Itse hain ajatuksissani vaihtoehtoista toimintatapaa tuolle kaaokselle, en sanonut, että itse toimin aina kuin esimerkkitapaus. LApsia tosin en IKINÄ satuta, enkä kiroile, hauku tms.

Vierailija:

itse en koe olevani, kaukana siitä. Välillä sitä toimii typerästi ja epäreilusti, mutta erehdyksistä viisastuu ja kypsyy ja jatkossa yrittää toimia järkevämmin. On eri asia läimäistä lasta kerran väsyneenä, loppuunpalaneena (JA hakea apua!), kun järjestelmällisesti toimia aivan järjettömästi ja puolustella sitä!

Itse hain ajatuksissani vaihtoehtoista toimintatapaa tuolle kaaokselle, en sanonut, että itse toimin aina kuin esimerkkitapaus. LApsia tosin en IKINÄ satuta, enkä kiroile, hauku tms.

tuollaiset " ihmisiä ei satuteta..." -löpinät olivat kyllä ihan abstraktioita. Ehkä hän oli keskimääräistä hankalampi tapaus, mutta huonoina hetkinä hänelle oli ihan turha yrittää selittää mitään. Nykyään on paljon rauhoittunut, mutta näkisin, että vaikea meidän on kategorisesti tuomita kaikki lapseen kajoamiset kun asia nyt kuitenkin on niin, että joskus se on joidenkin lasten kohdalla erittäin vaikeasti vältettävissä. Nyt jos joku sanoo, että olen aina onnistunut olemaan koskematta lapseeni, niin totean että minä taas olen ollut sellaisessakin tilanteessa missä ei vaihtoehtoja juuri ole ollut. Esim. isompi kaatuilee pienemmän lapsen päälle ihan kiusallaan ja vapaana on vain yksi käsi, jolla ei pysty juuri muuta kuin tarttumaan isompaa korvasta ja vetämään kauemmas. Ja se varmaan myös sattuu eri tavalla kuin joku ranteelle läpsäisy.

ei se puhe tehoakaan ensimmäisellä kerrralla. Niinkuin ei nuo läimäisytkään kylläkään, ei kai niitä lapsia tarvitsisi koko ajan muuten läpsiä.

Lapselle selitetään silti, selitetään ja selitetään. Ja tämä kyseinen poika, josta me muuten nyt puhutaan, oli kyllä TODELLA rauhallinen tapaus. Eikä kukaan edes yrittänyt selittää hänelle.

Puhe ei tepsi, ei huuto, eikä nähtävästi sitten läpsiminenkään. Kai sitä voi elää niinkin, että odottelee josko joku noista joskus alkaisi mennä jakeluun...



Toisaalta minusta olisi tärkeää että lapsi pysyisi kurissa, eli siis niin että olisi aina takataskussa joku konsti mikä lopulta toimii. Ehkä läpsäisy voisi toimia sellaisena viimeisenä oljenkortena? Silloin sitä pitäisi kyllä käyttää aika paljon harvemmin kuin nuo perheet.

kyseenalaistamatta aina ja ensimmäisellä kerralla? Jos kukaan ei selitä miksi jotain tehdään, ei tehdä, miksi lapsi toimisi halutulla tavalla? On vain hyväksyttävä se tosiasia että uhmaikäinen lapsi kyseenalaistaa, uhmaa, se on hänen kehitystehtävänsä. Vanhemman tehtävä on kasvattaa ja pitää kiinni rajoista. Mutta on aivan älytöntä odottaa että joku 2-3v tottelisi sormia napsauttamalla.

Jos mies sanoo mulle, että menepä ulkona käymään, taatusti kysyn ensin " miksi?" . Sitten mies ehkä selittää että olen haravoinut etupihan tai naapurin muksut on kaatanut roskiksen, mene niin näet. Kyllä minä aikuisenakin haluan tietää miksi teen jotain tai en tee. Lapselle se on vielä tärkeämpää.

Mikään konsti ei ole sellainen, että se tehoaisi aina ja heti ja lapsi kyseenalaistamatta aina tottelisi. Sen luulisi järjenkin sanovan, eihän sellainen ihminen ole terve, jolla ei ole mitään omaa tahtoa.



KASvatuskeinot kannattaa valita siten, että kestää sitten elää sen lopputuloksen kanssa. Puhuminen on paras keino. PUhumalla kasvatetut lapset ovat yleensä lopulta rauhallisia ja mukavia ja osaavat kunnioittaa toisen ihmisen koskemattomuutta. Läpsimällä kasvatetut kyllä harrastavat sitä läpsimistä johonkin muuhun suuntaan jossain vaiheessa, se on ihan varma. JOs ei muualle niin omiin lapsiinsa.



Ja kun lasta kasvatetaan, pitää olla valmis näkemään vaivaa sen homman eteen. Ihan turha huudella jostain kaukaisuudesta että elä viitsi heittää hiekkaa nico-petteri, ja sitten kun nico-Petteri vaan jatkaa voivotella kun ei se usko mitään... Lapselle annetaan selkeitä ohjeita, ohjataan parempaan toimintaan puheen ohella, ja jos ei hommat muutu, otetaan pois tilanteesta. Kyllä lapsi noilla keinoilla oppii. Ja se positiivinen palaute on ensiarvoisen tärkeää. Mun mielestä lapsi hakee sellaista huomiota, mitä hän pääsääntöisesti vanhemmilta saa. JOS se huomio on huutamista ja sättimistä, niin lapsi käyttäytyy niin että saa sitä JOS taas aknnustusta ja kehuja, niin sama juttu.



Miettikääpä hetki tykönänne mitä lapsenne useimmiten kuulee teidän suustanne ja miksi.

Laki lapsen huollosta, 1§ 3:



" Lasta tulee kasvattaa siten, että lapsi saa osakseen ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä. Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti. Lapsen itsenäistymistä sekä kasvamista vastuullisuuteen ja aikuisuuteen tulee tukea ja edistää."



Aika hyvin sanottu.

pienten poikien perheessä, jos vanhempina olisi ruvettu tuollaisia keinoja käyttämään. Lapsi haki rajusti huomiota. Mun mielestäni tuo kolmevuotias ei edes käyttäytynyt niin kovin huonosti. Ainoa huono, mitä näin oli se kohtaus siellä keittiössä. Muutoin oli ihan normaalia olemista ja veli vieressä kaatuili omiin jalkoihinsa, ei veljen tönimänä. Kyllä meillä oli paljon enemmän uhmaa ja pahan tekoa.



Meillä ei kuitenkaan lähdetty tollaiseen, vaan käytettiin juuri noita keinoja, mistä monet ovat puhuneet: selitettiin, että ketään ei satuteta, että hölmöilystä seuraa rangaistus (jäähy tms.)jne. Ja kappas vaan: nyt vajaa puoli vuotta myöhemmin isoveli on rauhoittunut tykkänään. Noissa perheissä meno näytti jatkuvasti olevan ihan hurjaa. Eihän se lyöminen edes auttanut mitään (ehkä hetkellisesti kun lapsi keskittyi vähäksi aikaa itkemiseen).



Kyllä se arki oli raskasta meilläkin!!!!!!! Ja ihme vain kun minulla oli aina aikaa tuohon puhumiseen kun oli vaikea tilanne. Ei ollut aika niin tiukalla että olisi pitänyt kiireen vuoksi läimiä menemään. Mutta ei ole esikoisen oma valinta saada sisarus. Häneltä ei kysytty, ja hänellä on kyllä oikeus protestoida alkuun isoa muutosta, joka vaikutti koko hänen elämäänsä. Muutti kaiken, mitä hänellä oli. Mustasukkaisuus on lapsen itsesuojelumekanismi. Se on luonnollista. Lapsella on oikeus siihen. MUTTA hänellä ei ole oikeus käyttäytyä miten vain, eikä varsinkaan satuttaa ketään. KENELLÄKÄÄN ei ole oikeutta satuttaa toista.



Lapsiaan lyövät vanhemmat, jotka eivät anna lapsen lyödä takaisin, antavat myös tällaisen viestin: " Minä lyön sinua nyt, ja sinä saat niellä vihasi. Kun saat omia lapsia, voit sitten lyödä heitä."



Ja minäkin sanon, että jos joku nyt taivastelee, että onpas nyt niin täydellinen äiti kun ei lyö lastaan, niin ok! Ehkä olenkin sitten täydellinen kaikkineni.

Meillä esikoinen uhmasi nimenomaan niin, että löi ja potki ym meitä vanhempia. Mitä siitä olisi tullut jos olisimme vastanneet samalla mitalla? Selitimme hyvin selväsanaisesti ja tiukasti ettei niin saa tehdä. Ja se tepsi. Enää meillä ei kukaan lyö ketään.



Ja huuhaata on se ettei kolmevuotias ymmärrä puhetta. Yksivuotiaskin ymmärtää ajan kanssa kun aina johdonmukaisesti katsoo silmiin ja sanoo tiukasti " EI" . Muuta ei alkuun tarvitsekaan selittää. Kasvakaa ensin vastuullisiksi aikuisiksi ennen kuin hankitte lapsia! Enkä nyt sano että sillä olisi mitään tekemistä iän kanssa.



Tämä on varmaan taas sitä " jokainen äiti on pohjimmiltaan itsekäs ja hänellä on siihen täysi oikeus " -bullshittiä...

Eihän ne mikroeinekset pala, mutta esim. maitokastike palaa pohjaan todella nopeasti.



Yrittäkää ymmärtää, että esim. sen maalla asuvan perheen tilanteesta näytettiin vain lyhyitä pätkiä. Esim. siinä ruokapöydässä, poika hakkasi mukia pöytään, mitähän sitä ennen oli tapahtunut? Oliko ruokalautanen kokenut saman? Oliko lasta kielletty tekemästä niin? Kyllä meilläkin poistetaan pöydästä, kun lapsi on 2h värkännyt ruuan kanssa ja yleensä alkaa sitten vielä itkemään, kun joutuu pöydästä pois. Ihan samanlaista kuvamateriaalia saisi varmaan meidänkin perheestä.



Kyllä minäkin saatan sormille näpäyttää. Teen niin silloin kun lapsi tekee jotakin todella vaarallista ja on ihan varmasti tiennyt teon olevan kiellettyä. Kuten eräs päivä 2,5v poikani veti vauvan vaunut terassilta alas, niin että vauva oli kyydissä ja vaunut kaatui. Varmaan te täydelliset äidit olisitte antaneet vauvan huutaa maassa mahdollisesti loukkaantuneena ja alkaneet sitten selittää 2,5v pojalle, että voi nico-petteri-kulta ei noin saa tehdä...

meillä tehtiin paljon uuniruokia, keittoja, nopeita vokkeja ym. kun lapset oli pieniä. Pieniä ne vieläkin on, mutta malttaa antaa äidin jo laittaa pidemmänkin kaavan mukaan. Aika harva varmaan päivittäin tekee sellaista ruokaa ettei ehdi lapseensa paria minuuttia keskittyä ja ruoka palaa pohjaan. Jos tekee, niin outoa. Eineksiä ei muuten syödä meilläkään.

Vinkkinä muuten, teflonkattila on aika jees tossa maitokastikkeessa. :)

Kun maitokastikkeet palaa pohjaan :)))

voi edes tietää millaista on kun 3-vuotias riehuu, 1-vuotias on sylissä ja laitat ruokaa.

Av-mammoillahan ne lapset ovat tarhassa saamassa virikehoitoa ja ruoka valmiita eineksiä.

tosin minulla lasten ikäero oli pienempi kuin kaksi vuotta. Luuletko olevasi ainut jolla on lapset pienellä ikäerolla?

Se on raskasta välillä, vaatii hermoja ja kekseliäisyyttä. Mutta naurettavaa ja surullista väittää ettei tilanteita voisi hoitaa ilman väkivaltaa. Omani ei ole ollut virikehoidossa, mutta jos tuossa jamassa olisin että lasta pitäisi ruveta lyömään niin ilomielin veisin.

Vai onko kunniakkaampaa läpsiä lasta kotona kun laittaa lapsi leikkimään muutamaksi tunniksi vieraiden käsiin?? Voi tätä logiikkaa..

ei silti tarvi kuin muutama tunti lukea palstaa niin huomaa, kuinka nää täydelliset kasvattajaäidit kiikuttaa esikoisen hoitoon kun ei jaksa kahden kanssa. Sitten ne istuu koneelle ja aukaisee av:n ja alkaa haukkua ja vittuilla jokaiselle aloituksen tehneelle.

Sitten hurskastellaan, kuinka hyviä ihmisiä ja kasvattajia ollaan.

Hohhoijaa.

Enpä olisi osannut paremmin summata tilannetta itsekään!

Mikäli äiti voi niin pahoin että lapsi on edes väkivallan uhan alla, niin hänelle kyllä voidaan ihan suositella esim. osapäivähoitoa tukitoimenpiteenä perheen arjen saattamiseksi takaisin raiteilleen.

Lasten tahallinen satuttaminen on lailla kielletty, ja syystä. Rikolliset tunnustavat tekemisiään netissä - eikö silloin ole oikein että Vauva-lehti ilmiantaa heidät poliisille?