Päiväkodissa makeita välipaloja!
Meidän 1,5-vuotiaan lapsen päiväkodissa on tapana tarjota makeita välipaloja, esim. pullaa, mehua ja suklaakiisseliä, useita kertoja viikon mittaan. Joskus on jogurttia, marjakiisseliä tms. jotka mielestäni ovat ok, mutta nuo em. välipalat eivät mielestäni ole hyviä, kun sisältävät lähinnä sokeria ja valkoisia jauhoja ym. turhaa. Asia hieman harmittaa, sillä kotona olemme välttäneet makeita, esim. pullaa, keksejä ja mehuja emme ole kotona tarjoilleet, kylässä käydessä on annettu joskus. Nyt makean syömisestä näyttää tulleen päivittäinen tapa! Ihmetyttää, että minkähän ravitsemussuosituksen mukaan päiväkodissa suunnitellaan välipaloja. Eikös kuitenkin ole tärkeää, millaisiin tottumuksiin lapsia totutetaan noin pienestä lähtien?! Millaisia välipaloja teidän muiden päiväkodeissa tarjoillaan? Suhtaudunko asiaan turhan tarkasti, jos annan siitä palautetta päiväkotiin? En halua kieltää meidän lapselta sellaista, mitä näkee vieruskaverien saavan, mutta taitaa olla mahdotonta saada muutoksia koko päiväkodin välipalavalikoimaan.
Kommentit (120)
fanatismi on tosiaankin pahasta...
Overpowered:
Juuri näin. KAIKENLAINEN fanatismi, myös ruokaan liittyvä, on vain ja ainoastaan pahasta.Niiltä, jotka kasvattavat lapsiaan pimennossa (ei osaa pyytää sellaista, mistäei mitään tiedä!)
Ei tähän voi muuta kommentoida kuin että hohhoijaa.:-) Vai että vielä fanaattisia ja säkki päässä pimenossa. Ihmettelen, että olettekohan ollenkaan sisälukutaitoisia, koska ainoa fanaattisuus, joka tässä keskustelussa tulee esiin, on teidän omasta kynästänne? Lopetan ruokakeskustelun omalta osaltani tähän, koska tämän korkeatasoisemmaksi keskustelu ei enää voi mennä. Hyvää jatkoa sekä kaikille pimeille tikkarinimeskelijöiden äideille että fanaattisille porkkananpureskelijoiden äideille!:-)
ps. Aiheen viereen menee, mutta juuri äsken mietin, että te, joiden mielestä " totaalikieltäminen on pahasta" , ette varmaan myöskään rajoita esim. lastenne tv:n katselua millään tavalla, koska " oppiihan ne kumminkin" ? Minusta tässä pätee nimittäin sama logiikka: ensin katsotaan pikkukakkosta ja myöhemmin sitten myös muita ohjelmia. Eli meidän lapsiraukat " pidetään pimennossa" myös monista sellaisista ohjelmista, joiden en katso sopivan heidän ikäisilleen. Säälikää nyt edes vähän meidän viisvuotiasta, kun äiti ei anna katsoa salkkareita!:-):-)
Zilga:
En ole huomannut yhtään viestiä, jossa haluttaisiin jotenkin kokonaan " kieltää" kaikenlainen herkkujen nauttiminen. Silti meidät kaikki tikkarintyrkyttäjiä kritisoivat leimataan muutamissa viesteissä ilkeiksi " terveysfasisteiksi" jotka eivät anna lapsilleen mitään herkkuja...Jos katsot vaikka aiheen ensimmäistä sivua, niin kyllä niitä totaalikieltäjiä sieltä löytyy (sen vaikutuksen viesteistä kyllä saa).
Minusta ainakin on vaikea ajatella muuta kuin " terveysterrorismia" , kun 2-3 vuotias pakotetaan olemaan ilman karkkia/jätsikiä/marjapiirakkaa tms. muun päiväkotiryhmän nassuttaessa siinä ympärillä. Mä en oikeasti näe siinä touhussa mitään järkevää tarkoitusta. Terveysterrorismi -leima on ymmärtääkseni osoitettu heille?
Oikeassa olit. Meni totaalisesti aiheen vierestä =)
Vastustan ehdottomasti totaalikieltäytymistä ja kaikenlaisia ääripäiden juttuja. Mä en nyt oikein ymmärrä ajatuksenjuoksuasi. Eihän totaalikieltämisen vastakohta ole rajattomuus!
Eiköhän se kohtuus kaikessa -linja pure tähänkin tilanteeseen...
" ps. Aiheen viereen menee, mutta juuri äsken mietin, että te, joiden mielestä " totaalikieltäminen on pahasta" , ette varmaan myöskään rajoita esim. lastenne tv:n katselua millään tavalla, koska " oppiihan ne kumminkin" ? Minusta tässä pätee nimittäin sama logiikka: ensin katsotaan pikkukakkosta ja myöhemmin sitten myös muita ohjelmia. Eli meidän lapsiraukat " pidetään pimennossa" myös monista sellaisista ohjelmista, joiden en katso sopivan heidän ikäisilleen. Säälikää nyt edes vähän meidän viisvuotiasta, kun äiti ei anna katsoa salkkareita!:-):-)
[/quote]
"
MrsH:
Minusta ainakin on vaikea ajatella muuta kuin " terveysterrorismia" , kun 2-3 vuotias pakotetaan olemaan ilman karkkia/jätsikiä/marjapiirakkaa tms. muun päiväkotiryhmän nassuttaessa siinä ympärillä. Mä en oikeasti näe siinä touhussa mitään järkevää tarkoitusta. Terveysterrorismi -leima on ymmärtääkseni osoitettu heille?
Ihan mielenkiinnosta, kuka näin on sanonut tekevänsä?
Vastaus kysymykseesi: ihan ekalta sivulta löytyi
Sanna-P - 23.08. 08:39 (3/85)
Anna ihmeessä palautetta!
Meidän poika meni 1v2kk päiväkotiin ja alusta asti tehtiin selväksi, ettei meidän lapselle tarjoilla keksejä, kakkuja, jäätelöä tms. mässyjä. Jogurtit ja marja-/mehukeitot tai -kiisselit on vielä ihan ok. Päiväkodista luvattiin korvata nämä herkkuvälipalat aina mahdollisuuksien mukaan jollain terveellisemmällä vaihtoehdolla, jos ei muuta löydy, niin sitten poika on saanut voileivän muiden mussuttaessa pullaa.
Kerran joku sijainen oli erehdyksissä antanut pojalle jäätelöä, mutta muutoin homma on sujunut ilmeisesti ihan hyvin ja toistaiseksi vielä ainakin poika (nyt 2v4kk) ei ole edes kiinnittänyt kuulema huomiota siihen, että hänellä on erilaista välipalaa välillä kuin muilla.
MrsH:
Oikeassa olit. Meni totaalisesti aiheen vierestä =)
Vastustan ehdottomasti totaalikieltäytymistä ja kaikenlaisia ääripäiden juttuja. Mä en nyt oikein ymmärrä ajatuksenjuoksuasi. Eihän totaalikieltämisen vastakohta ole rajattomuus!
Tässä keskustelussa kyllä tuntuu, että totaalikieltämisen vastakohta on rajattomuus. Tosiasiassa minä en ole huomannut kumpiakaan tässä keskustelussa, tai sitten olen tosiaan missannut jotain viestejä, vaikka leimakirvestä täällä kovasti heilutellaankin.;-)
Tuohon tv:n katselu esimerkkiin vielä palatakseni. Minun ajatuksenjuoksussani lapsen ruokavalio lähtee liikkeelle äidinmaidosta ja siihen lisätään vähitellen tarpeellisia ja lapsen ikäkaudelle sopivia muita ruoka-aineita eikä hypätä heti tissistä vierotuksen jälkeen wienerleikkeeseen ja irtokarkkeihin. Ja ihan sama pätee vaikka tuohon telkkarin katseluun, ensin tuijotetaan teletappeja ja joskus paljon myöhemmin sitten vaikka niitä salkkareita ja missikisoja.
En kyllä nimittäin sulattaisi sitä, että päiväkodissa lapset katselisivat ohjelmia, joita minä en anna heidän kotona katsoa ja ihan yhtä vähän tykkään siitä, että siellä annetaan lapsille karkkia kysymättä vanhempien mielipidettä asiasta.
Tajusitkohan nyt vertauksen? Kyse ei siis ole mistään totaalikieltämisestä vaan siitä, mikä sopii vanhempien mielestä minkäkin ikäiselle lapselle. Ja kyse on siis myös kasvatusperiaatteista ja siitä, kenelle kuuluu päätöksenteko tietyissä asioissa, päiväkodeille vai kodeille.
Mutta toisaalta ihan kiva, kun ihmiset ovat eri mieltä, niin tulee keskustelua.
Meillä on lapset (4 v ja 1,5 v) kotihoidossa, joten voin onneksi itse päättää, kuinka paljon lapsemme syövät viikon aikana herkkuja. Jos olisivat pk:ssa, en kyllä tykkäisi, jos esim. joka toinen päivä olisi pullaa tai marjapiirakkaa jälkkäriksi tai välipalalla (mutta noita kuitenkin mielummin kuin jotain lisäainepommeja) ja kerran viikossa jollain ryhmäläisellä synttärit ja sen kunniaksi sitten niitä lisäainepommikarkkeja. En myöskään haluaisi, että päiväkodissa opetettais meidän lapsille, jugurtin pitää olla ällö-makeaa (mitä tavalliset maustetut jugurtit mun mielestä on, kun itse syön maustamatonta) yms. Tosin siellä pk:ssa, missä olin ennen omia lapsia töissä, pk:n keittäjät tekivät itse jugurtin maustamattomasta jugurtista ja marjasoseesta tms. joten se oli ihan terveellistä jugurttia, eikä liian makeaa.
Meidän esikoinen oli helppo pitää pienenä erossa herkuista, koska ei niitä koskaan vaatinut. Söi vielä vajaa 2-vuotiaanakin tyytyväisenä maissinaksuja, kun me aikuiset syötiin jotain epäterveellistä herkkua. Kotona syötiin miehen kanssa herkut pääasiassa illalla, kun poika oli jo nukkumassa, mutta kylässä jos oltiin tai jos meillä oli vieraita, poika sai n. 1,5-vuotiaasta lähtien silloin tällöin yhden keksin tai palan pullaa ja muuten söi omia " herkkujaan" . Vasta 2-vuotiaana sai ekan kerran jäätelöä ja karkkia muiden antamana reilu 2-v:nä myöskin. Nyt ikää on reilu 4 v ja saa syödä herkkuja melkein samalla tavalla kuin aikuisetkin (tosin pienempiä määriä, kun on 4 kertaa pienempi...). Jäätelöä syötiin kesällä lämpöisillä ilmoilla melkein joka päivä ja retkillä, piknikeillä yms. syötiin keksiä tms. ja juotiin mehua, mutta ei niitä sentään joka päivä. Nyt kun arki taas alkoi, herkutellaan ehkä 1-2 krt/vko jollain suht terveellisellä itse leivotulla jutulla. Karkkia ei osteta pojalle edelleenkään, vaan sitä saa esim. synttäreillä, eikä silloinkaan mielin määrin. Sipsejä tai muuta tosi suolaista en anna vieläkään syödä (no, ehkä pari saisi, jos oltais kylässä), koska sitten juo ihan mahdottomasti ja pissaa yöllä sänkynsä märäksi. Olen ihan 100 % varma, ettei poikamme ole kärsinyt siitä, ettei pienenä (alle 2-v) saanut syödä ns. oikeita herkkuja, enkä usko, että kärsii nytkään siitä, ettei saa kotona karkkia, kun ei me muutkaan sitä syödä täällä päivällä.
Kuopus 1,5 v onkin sitten ollut ihan eri maata kuin veljensä aikoinaan. Jos ollaan samassa pöydässä, missä muut syö herkkuja, niin tyttö pitää kyllä sellaista meteliä, että varmasti saa samoja herkkuja. Jäätelö on tytön suurinta herkkua, mutta sitä sai tänä kesänä vain äidin ja isin jäätelöstä (ei juurikaan syöty kesällä kotona jätskiä). Mehua en anna vielä tytölle, kun sitä ei osaa vaatia, enkä sipsejä tms. vaikka niitä varmasti haluaisikin. Myöskään karkkia ei saa, mutta sitä ei siis syö isovelikään kotona.
Mä sain itse lapsena karkkia vasta yli 3-vuotiaana ja olen aina (niin kauan kuin muistan) syönyt karkkia kohtuudella. Mun pikkusisko on taas saanut karkkia n. 1-vuotiaasta saakka ja hänellä ei varsinkaan lapsena ollut mitään tolkkua karkin syömisessä. Että ei se todellakaan aina mene niin, että jos ei saa lapsena karkkia, syö sitä mielin määrin sitten aikuisena ja toisten päin. Itse en haluaisi totuttaa omia lapsiani jo pienestä asti kaikkeen makeaan (ja suolaiseen) herkkuun, vaan pikku hiljaa sitten isompana (yli 3-v). Tottakai meidän 4-v saa esim. kavereiden synttäreillä syödä kaikkea, mitä tarjolla on. Jos 1,5 v ois samoissa juhlissa, valkkaisin hänelle pöydästä ne terveellisimmät herkut. Mutta päiväkodissa en soisi kamalan usein niitä herkkuja olevan, koska ne ei kuulu (kesän jäätelöitä lukuunottamatta) meidän perheen päivittäiseen ruokavalioon.
Ok. Mutta ihan oikeesti, kyseessä oli 1-vuotias lapsi, ei mikään leikki-ikäinen! Ymmärrän tosi hyvin, jos joku ei halua antaa tuon ikäiselle vielä keksejä ja jäätelöitä eikä tuon ikäinen vielä osaa kärsiä siitä, että saa syödäkseen eri juttuja kuin muut. Hommahan näytti toimivan hyvin, mitäs siitä porua pitämään.;-) Minä muuten imetin vielä omiani tuossa iässä, vaikka kyllä he taisivat joskus jätskiäkin saada....;-)
MrsH:
Vastaus kysymykseesi: ihan ekalta sivulta löytyiSanna-P - 23.08. 08:39 (3/85)
Anna ihmeessä palautetta!
Meidän poika meni 1v2kk päiväkotiin ja alusta asti tehtiin selväksi, ettei meidän lapselle tarjoilla keksejä, kakkuja, jäätelöä tms. mässyjä. Jogurtit ja marja-/mehukeitot tai -kiisselit on vielä ihan ok. Päiväkodista luvattiin korvata nämä herkkuvälipalat aina mahdollisuuksien mukaan jollain terveellisemmällä vaihtoehdolla, jos ei muuta löydy, niin sitten poika on saanut voileivän muiden mussuttaessa pullaa.Kerran joku sijainen oli erehdyksissä antanut pojalle jäätelöä, mutta muutoin homma on sujunut ilmeisesti ihan hyvin ja toistaiseksi vielä ainakin poika (nyt 2v4kk) ei ole edes kiinnittänyt kuulema huomiota siihen, että hänellä on erilaista välipalaa välillä kuin muilla.
Vastaus: Rahkaa, voileipäkeksiä ja makeita keksejä.
Listalla oli hapankorppua ja mehukeittoa.
Taidan kysellä nyt muutamana päivänä.
Keitto mun mielestä samaa sarjaa kuin rahka.
Mutta mun mielestä huono jos tuontyyppiset vaihdokset hapankorppu -> makea keksi on joku yleinen käytäntö.
No, painun tästä itsekin pikkuhiljaa pimentoon...
MrsH:
Vastaus kysymykseesi: ihan ekalta sivulta löytyiSanna-P - 23.08. 08:39 (3/85)
Anna ihmeessä palautetta!
Meidän poika meni 1v2kk päiväkotiin ja alusta asti tehtiin selväksi, ettei meidän lapselle tarjoilla keksejä, kakkuja, jäätelöä tms. mässyjä. Jogurtit ja marja-/mehukeitot tai -kiisselit on vielä ihan ok. Päiväkodista luvattiin korvata nämä herkkuvälipalat aina mahdollisuuksien mukaan jollain terveellisemmällä vaihtoehdolla, jos ei muuta löydy, niin sitten poika on saanut voileivän muiden mussuttaessa pullaa.Kerran joku sijainen oli erehdyksissä antanut pojalle jäätelöä, mutta muutoin homma on sujunut ilmeisesti ihan hyvin ja toistaiseksi vielä ainakin poika (nyt 2v4kk) ei ole edes kiinnittänyt kuulema huomiota siihen, että hänellä on erilaista välipalaa välillä kuin muilla.
Missä kohtaa kirjoitan, että lapseni PAKOTETAAN olemaan ilman karkkia yms ?!?!?!?!?! Ei todellakaan pakoteta yhtään mihinkään vaan poikani on niin ammattitaitoisten hoitajien hoidettavana, että poika ei edes huomaa, että hänellä on eri välipala kuin toisilla.
Lue vähän tarkemmin vielä.
No en minäkään 1-vuotiaalle niitä herkkuja antaisi, mutta lapsi oli reippaasti yli 2v.
Hei,
Käytin viestiäsi esimerkkinä, kun toinen kirjoittaja kysyi " totaalikieltäjistä" (kun ei ollut huomannut sellaisia olevan). En siis kommentoinut lapsesi suhtautumista tähän asiaan.
Mä kyllä ymmärsin, että vastasit tuohon alla olevaan viestiin viitaten samalla mun viestiin.
sparven - 28.08. 22:16 vastaa tähän viestiin (88/97)
MrsH
MrsH:
Minusta ainakin on vaikea ajatella muuta kuin " terveysterrorismia" , kun 2-3 vuotias pakotetaan olemaan ilman karkkia/jätsikiä/marjapiirakkaa tms. muun päiväkotiryhmän nassuttaessa siinä ympärillä. Mä en oikeasti näe siinä touhussa mitään järkevää tarkoitusta. Terveysterrorismi -leima on ymmärtääkseni osoitettu heille?
Ihan mielenkiinnosta, kuka näin on sanonut tekevänsä?
**
Kylläpä se tuntuu joillekin olevan vaikeata käsittää, että karkittomuus ja karkkipäivättömyys sekä herkkujen rajoittaminen ei todellakaan ole mikään ongelma pienten lasten kanssa.
Onko 2-v muka joku ikäraja, josta lähtien lapsilla napsahtaa päässä ja niiden on pakko saada karkkia tms?
Ei olla meillä ainakaan tällaista huomattu.
Se, että vanhemmat haluavat päättää, mitä, milloin ja kuinka usein lapselle tarjotaan, ei tee kenestäkään vielä " terveysterroristia" . Ja turha niitä päiväkodin herkkuvälipaloja on puolustella sanomalla, kuten joku tuolla aiemmin kirjoitti, " annetaan lastenkin nauttia elämästä" tai jotenkin noin. Jos tämän päivän aikuinen on oppinut siihen, että elämän nautinto syntyy syömällä epäterveellisiä " herkkuja" , niin miksi lapsille pitäisi opettaa samaa?
Kirjoitin jo aiemminkin, että meidän lapsen suurinta herkkua ovat hedelmät. En todellakaan aio opettaa lastani tuosta herkuttelusta pois.
Ehkä ne, jotka tämän tuomitsevat, tuomitsevatkin oikeasti itsensä....
Siis lastentarhanopettajana en tietenkään anna yhdellekään lapselle mitään, mitä vanhemmat kieltävät. Siis ei karkkia, pullaa, jogurttia jne. Eli vanhemmat toki saavat päättää milloin lapset niitä syövät.samoin meillä on vanhempia, jotka eivät halua alle 3-vutiaiden syövän makkaraa.
Mutta en myöskään kiellä muuta ryhmää syömästä näitä välipaloja. Eli sille jolle herkkuja ei saa antaa tarjotaan todennäköisesti leipää. Lämmin ruoka esim. juuri tuo mainitsemani makkara onkin hankalampi juttu, sillä keittiö ei valmista erikseen päivällistä vanhempien toiveiden mukaan. Silloin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tuoda oma ruoka lapselle.
Vanhempien tehtäväksi jää sitten arvioida se haluaako kieltää lapselta herkut. Sillä mitä isompi lapsi sitä varmemmin siitä syntyy mielipahaa. Ja minä ainakin kerron totuuden, eli että äiti on kieltänyt antamasta. En siis aio myöskään valehdella ja kauhistella ääneen sitä miten epäterveellisesti muut syövät kun en itse satunnaisia herkkuja niin kauhean epäterveellisena pidä. Pikemminkin elämään kuuluvana hemmotteluna.
Ystäväni on hammaslääkäri ja hän sanoi, että jos 2-vuotiaaksi pystyy estämään kariesta aiheuttavan bakteerin tarttumisen, niin jatkossa se ei enää tarttuisi niin helposti.
No, joka tapauksessa olemme lastemme päiväkodissa heidän ollessaan pienten ryhmässä pyytäneet, ettei lapsille annettaisi pk:ssa karkkeja. Tämä on toiminut aina todella hyvin - kiitos siitä hoitajille.
Mutta sokereita on vaikka kuinka monissa ruuissa (tosin karkki jää hampaankoloon), siksi minusta on ollut myös tärkeää, että pk:ssa lasten hampaista kannetaan huolta eli xylitolia käytetään aterioiden jälkeen. Samoin kotona emme käytä mehuja ja jogurtteja yms. kun me aikuiset emme ole oppineet niitä koskaan syömään.
Nyt paljon isompina lapsilla on karkkihetki kerran viikossa ja on ollut helpottavaa todeta hammaslääkärissä, että hampaat ovat molemmilla erinomaisessa kunnossa. Eli tuo parin vuoden erityistarkkuus on meillä kantanut hedelmää.
Monet täällä puhuvat näistä herkuista enemmän ravitsemuksellisesta näkökulmasta, kuin suun terveyden kannalta, joka taas minusta on ensiarvoinen noin pienistä lapsista puheen ollen.
Toisaalta, jos kotonakin ruokavaliossa on paljon sokereita mehujen, jogurttien ja leipomusten muodossa, niin ehkä silloin kantaisin enemmän huolta lasteni ruokavaliosta. Mutta kotiruokahan on meidän kaikkien omalla vastuulla.
Toki tärkeää, sitä en vähättele. Mutta täytyy sinulle, deuxpetits, vain huomauttaa, että kariesta aiheuttava streptokokki mutans ei suinkaan tartu karkeista/herkuista, vaan yleensä vanhempien suusta... Tai muiden aikuisten. (Ehkäpä jopa toisten lasten?) Eli nuollaan samaa lusikkaa kuin lapsi, käytetään tuttia omassa suussa, jotta se " puhdistuisi" esim. maahan pudottuaan, haukataan samasta kuin pieni lapsi jne. Hammaslääkäriystäväsi kertoo varmaan lisää. Pienten lasten äideille suositellaan ksylitolipurukumin käyttöä juuri siksi, että sen on todettu vähentävän " kariesbakteerin" tarttuvuutta.
Huom! EN siis väitä, etteikö karkittomuus ja makeiden välipalojen harvakseltaan syönti olisi hyväksi hampaille!! Mutta se kuuluisa happohyökkäys tulee muustakin kuin makeista jutuista. (Tosin juuston on todettu olevan hyväksi hampaille - siis muutoinkin kuin kalsiuminsa vuoksi.)
Mainittakoon vielä, että minulla on 12-, 9- ja pian 5-vuotiaat lapset, joilla ei ole karkkipäiviä koskaan ollutkaan, vaan herkutellaan silloin kun siltä tuntuu (kesällä tosiaan varmaan enemmän jne.) ja kaikilla on myös reikiä 0. Ei ole mutans tarttunut, Luojan kiitos, muta olemmekin olleet about koko suku asian kanssa todella tarkkoja lasten ollessa pieniä (erityisesti juuri alle 2v). Itse pidän tärkeänä sen, että hampaat saavat riittävästi myös lepoa, eli ei jatkuvia välipaloja ja *yritän* mahdollisimman tiukasti (helpommin toki sanottu kuin tehty...) vahtia, etteivät isommat livahtaisi karkkiostoksille omavaltaisesti. Tähän saakka se on onnistunut suht hyvin. Mutta kenties osaksi juuri siksikin, että saavat riittävästi herkutella kotona? ;o)
Mielestäni ei ole turhan nipoa suhtautumista kysyä ystävällismielisesti, millä perusteella välipalat valitaan. Ei minustakaan olisi mukavaa, jos 2-vuotiaani söisi useampana päivänä makeita välipaloja hoidossa. Onneksi meillä on mitä parhain pph, joka on opettanut lapseni syömään jopa paljon monipuolisemmin kuin me vanhemmat. Hän tekee myös jukurtin useimmiten maustamattomasta, kun taas kotona syödään maustettua. En kylläkään valitse niitä lastenjukurtteja, kun ei niistä pienistä purkeista tule kuin äkäiseksi ja ovat todellakin niin makeita. Meillä lorautetaan litran purkista myslin kaveriksi.
Noista makeutusaineista täällä puhuttiin myös. Oli aika hämmästynyt, kun etsin netistä synttärivinkkejä ja löysin yhdeltä muuten ihan asialliselta vaikuttavalta sivulta seuraavan: sokerihumalan välttämiseksi lastenkutsuilla kannattaa tarjota juomaksi light-limsaa. (Ei sanatarkka laina, mutta sisältö kuitenkin.) Noudattaisitteko ohjetta?!
Mielestäni kohtuus pitäisi aina säilyttää eikä mennää äärimmäisyyksiin. Päiväkodissa on mielestäni ihan kiva juttu, että synttäri sankari tarjoaa herkkuja ja olisi mukavaa, että jokainen niitä myös saisi. No alle 2v ei ehkä ymmärrä jäävänsä mistään paitsi, mutta isompi kylläkin.
Makeat välipalatkin ovat mielestäni ihan hyvä juttu kohtuudella, kun ei nyt ihan joka päivä. Olisihan se aika ankeaa syödä joka päivä pelkkää leipää...
Mielestäni tärkeää olisi opettaa lapsi syömään monipuolisesti kaikkea, eikä tehdä joistain jutuista isoa numeroa. Terve suhtautuminen ruokaan lähtee siitä, että kaikkea syödään kohtuudella. Jos lapselta aina kielletään kaikki karkit ja makeat välipalat, niin aivan varmasti jo alle kouluikäinen ryhtyy syömään niitä salassa vanhemmiltaan. Onko se sitten taas hyvä asia? Makeasta tulee se kielletty ja merkillinen juttu jota sitten syödään salassa isojakin määriä.
Meillä on 2 lasta, jotka ovat syöneet mm. jäätelöä jo alle 1v iässä kumpikin. Karkkia on aina ollut ja on edelleen tarjoilukulhossa pöydällä (lasten ulottuvilla), mutta yllätys yllätys se saa olla rauhassa. Lapset saavat yhden karkin toisinaan edes päivittäin. Koskaan (pienempänäkään) kumpikaan ei ole mennyt salaa nappaamaan karkkeja. Ei meillä ole myöskään karkkipäivää. Jäätelöä ostetaa joskus ja samaten muita herkkuja. Myös pillimehuja ja pipareita meillä on aina alakaapissa, mutta nekin saavat olla rauhassa. Niitä otetaan silloin, kun tulee vieraita tai joskus muuten vaan.
Väitän, että meidän lapsemme syövät huomattavasti vähemmän karkkeja/herkkuja kuin keskiverto lapset, vaikka niitä aina on ollut saatavilla pienestä asti. Molemmat lapsemme ovat myös hoikkia.
Sitten hampaista. No meillä hampaita on molemmilla aina kehuttu, tavoistamme huiolimatta. Pienintäkään moitetta ei ole kuulunut. Että se sitten siitä. Lähinnä olen pitänyt huolen, että herkku/karkki/mehu ym. syödään ruokailun yhteydessä (vrt. ylimääräisiä happohyökkäyksiä ei tule) ja hampaat harjataan säännöllisesti.
vilma67:
Juuri näin. KAIKENLAINEN fanatismi, myös ruokaan liittyvä, on vain ja ainoastaan pahasta. Sanoitte mitä sanoitte... Ja tästä on myös omakohtaista kokemusta.
Ajattelin jo, etten enää jaksa jankuttaa aiheesta... Mutta olihan kommentoitava tuota Vilman kirjoitusta kumminkin - samoin Mammax5 kommentoi jälleen maalaisjärjen äänellä! Kiitos teille, lohdullista huomata, että kohtuun ihmisiäkin on olemassa...
Niiltä, jotka kasvattavat lapsiaan pimennossa (ei osaa pyytää sellaista, mistäei mitään tiedä!) kysyisin ensinnäkin, monikolapsisista perheistä on keskimäärin kyse? Ja minkäikäisistä? (Sparvenin perhekuviot ovat tulleet jo selviksi.) Nimittäin tottahan pieniä 2-3 -vuotiaita on aivan älyttömän helppo pitää pois karkkien ym.ulottuvilta, mutta onnea matkaan vain sitten kun ikää tulee lisää (viimeistään alakoulussa) ja kaveripiiri laajenee... Lisäksi on sanottava ilman mitään piikittelyä vaan ihan vilpittömästi omista kokemuksista puhuen, ettei minunkaan esikoiseni saanut mitään karkkia ties miten vanhaksi ja periaatteet olivat yhden lapsen kanssa muutenkin ylevät. ;-) Mutta kuopus, jonka syntyessä isoin veli oli " jo" 7v, onkin saanut jo yhtä ja toista aika pienenä... (Ei tosin 1-vuotiaana sentään!) Tosin hän oli vauvasta saakka ruoka-allerginen ja olikin työn ja tuskan takana löytää mitään herkkuja hänelle, ettei tarvitsisi ihan kuivin suin katsella vierestä kun muut syövät...
Vielä on pakko sanoa, etteivät satunnainen hui-kauhistus-sokerijugurtti tai välipalakeksi, parista syntymäpäiväkarkista puhumattakaan, päiväkodissa nautittuina todellakaan aiheuta II tyypin diabetesta eikä niiden parin namun seurauksena tarvitse jalkoja varmaankaan amputoida... Ja sokerin *satunnaisen* nauttimisen vertaaminen tupakoinnin vaaroihin oli jo suorastaan älytöntä... Sokeri EI ainakaan pienissä määrissä ole myrkkyä, mutta tupakka on. Etenkin sisäisesti nautittuna taaperoille...