Päiväkodissa makeita välipaloja!
Meidän 1,5-vuotiaan lapsen päiväkodissa on tapana tarjota makeita välipaloja, esim. pullaa, mehua ja suklaakiisseliä, useita kertoja viikon mittaan. Joskus on jogurttia, marjakiisseliä tms. jotka mielestäni ovat ok, mutta nuo em. välipalat eivät mielestäni ole hyviä, kun sisältävät lähinnä sokeria ja valkoisia jauhoja ym. turhaa. Asia hieman harmittaa, sillä kotona olemme välttäneet makeita, esim. pullaa, keksejä ja mehuja emme ole kotona tarjoilleet, kylässä käydessä on annettu joskus. Nyt makean syömisestä näyttää tulleen päivittäinen tapa! Ihmetyttää, että minkähän ravitsemussuosituksen mukaan päiväkodissa suunnitellaan välipaloja. Eikös kuitenkin ole tärkeää, millaisiin tottumuksiin lapsia totutetaan noin pienestä lähtien?! Millaisia välipaloja teidän muiden päiväkodeissa tarjoillaan? Suhtaudunko asiaan turhan tarkasti, jos annan siitä palautetta päiväkotiin? En halua kieltää meidän lapselta sellaista, mitä näkee vieruskaverien saavan, mutta taitaa olla mahdotonta saada muutoksia koko päiväkodin välipalavalikoimaan.
Kommentit (120)
Jassu:
Mielestäni kohtuus pitäisi aina säilyttää eikä mennää äärimmäisyyksiin. Päiväkodissa on mielestäni ihan kiva juttu, että synttäri sankari tarjoaa herkkuja ja olisi mukavaa, että jokainen niitä myös saisi. No alle 2v ei ehkä ymmärrä jäävänsä mistään paitsi, mutta isompi kylläkin..
Niin, mutta eikös tässä keskustelussa ollut kyse juuri siitä, mitä ne herkut ovat, jota päiväkodissa tarjotaan? Herkkujahan on monenlaisia, kysymys on siitä, mitä totutamme lapsemme pitämään herkkuina!
Kansankielisellä " sokereilla" tarkoitin juuri niitä kaikkia hiilihydraatteja, joita S. mutans voi käyttää metaboliassaan. Jos S. mutans puuttuu (luultavasti eritt. harvinaista) suun bakteerifloorasta ei se myöskään voi aiheuttaa hammaskariesta. Xylitolin rooli on juuri kuten sanoitkin.
Overpowered:
Mutta täytyy sinulle, deuxpetits, vain huomauttaa, että kariesta aiheuttava streptokokki mutans ei suinkaan tartu karkeista/herkuista, vaan yleensä vanhempien suusta... Tai muiden aikuisten. (Ehkäpä jopa toisten lasten?) Eli nuollaan samaa lusikkaa kuin lapsi, käytetään tuttia omassa suussa, jotta se " puhdistuisi" esim. maahan pudottuaan, haukataan samasta kuin pieni lapsi jne. Hammaslääkäriystäväsi kertoo varmaan lisää. Pienten lasten äideille suositellaan ksylitolipurukumin käyttöä juuri siksi, että sen on todettu vähentävän " kariesbakteerin" tarttuvuutta.
)
lainaus:
" Kylläpä se tuntuu joillekin olevan vaikeata käsittää, että karkittomuus ja karkkipäivättömyys sekä herkkujen rajoittaminen ei todellakaan ole mikään ongelma pienten lasten kanssa."
-no ompa kiva, että joillekin ei ole ongelma. Kyllä tuntuu olevan tosi vaikeata käsittää sitä. Mullakin kun on aika paljonkin kokemusta lapsista ja heidän päiväkoti- ja kotikäyttäytymisestä. Siinä vaiheessa, kun lapsi päiväkodissa näkee, mitä muut syövät, haluavat ehdottomasti sitä samaa.
lainaus:
" Onko 2-v muka joku ikäraja, josta lähtien lapsilla napsahtaa päässä ja niiden on pakko saada karkkia tms?
Ei olla meillä ainakaan tällaista huomattu."
-varsinaista napsahdusta ei ole kuulunut, mutta siinä n. 1,5-vuoden kohdalla on yleensä ollut jo tietoisuutta, onko naapurin ruoka samanlainen kuin itsellä.
lainaus:
" Se, että vanhemmat haluavat päättää, mitä, milloin ja kuinka usein lapselle tarjotaan, ei tee kenestäkään vielä " terveysterroristia" .
-pitää paikkansa minusta pienellä lapsella. Isommilla se ei ole niin tarkkaa kuin vauvoilla. Mitä isompi lapsi on kyseessä, niin tähän en osaa keksiä oikeaa sanaa. Tuntuu, että vanhempi ei pysty irrottautumaan lapsesta ollenkaan ja haluaa päsmätä kaikesta lapseen liittyvästä...ehkä syömiseen liittyvät asiat tulee paremmin seuraavassa kommentissa.
lainaus
" Ja turha niitä päiväkodin herkkuvälipaloja on puolustella sanomalla, kuten joku tuolla aiemmin kirjoitti, " annetaan lastenkin nauttia elämästä" tai jotenkin noin. Jos tämän päivän aikuinen on oppinut siihen, että elämän nautinto syntyy syömällä
epäterveellisiä " herkkuja" , niin miksi lapsille pitäisi opettaa samaa? "
-minusta niin makeat maut kuin muutkin maut ovat eräänlainen elämys. Minusta niistäkin voi nauttia. Ei syömisen ainut tarkoitus ole tankata itseensä tarpeellinen määrä tietynlaista polttoainetta. Se on nautinto samoin kun lihapullat, makeat maissit ja babyporkkanat ja kalakeitto. Nautinto syntyy maun lisäksi yhteisestä hetkestä ja siitä että muutkin kokee jotain samaa kuin itse - yhteenkuuluvuuden tunne. Niin päiväkodissa kuin perheenkin kesken. Se, mitä pitäisi karttaa on enemmänkin sitten lohtusyöminen (se kun ei oikein pysy kohtuuden rajoissa).
lainaus
" Kirjoitin jo aiemminkin, että meidän lapsen suurinta herkkua ovat hedelmät. En todellakaan aio opettaa lastani tuosta herkuttelusta pois."
-Meillä myös, karkeista huolimatta.
lainaus
" Ehkä ne, jotka tämän tuomitsevat, tuomitsevatkin oikeasti itsensä.... "
- tätä en oikein ymmärtänyt. Ehkä tuon oman ruokavalion (meillä maistellaan kohtuudella kaikkea) takia?
Perustan väitteeni KOKEMUKSEEN. En ole väittänytkään tehneeni tutkimusta aiheesta.
Elikkä kyllä alle kouluikäiset käyvät useinmiten yksikseen toistensa synttäreillä, eikä siellä tasan tarjota aina hedelmiä ja leipää. Olen useaan otteeseen näynyt (tunnen 4:n perheen lapsen, joilta makeat kielletty kotona) lasten, joilta makeat on kielletty vääntävän karkkia ym. " silmät suurina" synttäri kutsuilla. Lisäksi harva lapsi elää neljän seinän sisällä kouluikään asti eli myös pihakavereilta lapsi saa herkkuja. Meidän pihapiirissä asuu 60 lasta ja usein jollain on karkkipussi mukana ulkona, josta tarjoaa muille ja välillä jotkut lapset käyvät hakemassa yhteistuumin jonkun perheen äidiltä " retkievästä" ulos, joka on ollut mm. jätskit,pullanpalat,piparit,pillimehut jne. Olen useamman äidin kanssa tästä jutellut ja myös itse nähnyt. Ja kyseessä ei ole pelkästään siis meidän lapsemme, vaan tosiaan kaikki lapset pihapiiristämme.
Ei ollut viestini loppuosa osoitettu ainoastaan sinulle, vaan kaikille, jotka leimaavat tällaiset yleisestä linjasta poikkeavat ja reilusti päivähoidolle palautetta/kritiikkiä antavat fanaattisiksi terveysintoilijoiksi. Pahoittelen, jos koit viestini henkilökohtaiseksi hyökkäykseksi. Tässä kuitenkin jotain kommentteja viestiisi:
MrsH:
-no ompa kiva, että joillekin ei ole ongelma. Kyllä tuntuu olevan tosi vaikeata käsittää sitä. Mullakin kun on aika paljonkin kokemusta lapsista ja heidän päiväkoti- ja kotikäyttäytymisestä. Siinä vaiheessa, kun lapsi päiväkodissa näkee, mitä muut syövät, haluavat ehdottomasti sitä samaa.
Meillä on sovittu pk-henkilöstön kanssa, että jos tuosta lapsemme rajoitetusta välipalaherkuttelusta tulee ongelma, tilanne katsotaan uudestaan. Toistaiseksi mitään ongelmaa ei ole ollut, meille kyllä siitä kerrottaisiin, voisin kuvitella? Kai meillä sitten vain on niin ihmeellisen poikkeuksellinen lapsi? Todennäköisempänä syynä tähän ongelmattomuuteen pidän kuitenkin sitä, mihin lapsi opetetaan, mitä hän on tottunut syömään.
-pitää paikkansa minusta pienellä lapsella. Isommilla se ei ole niin tarkkaa kuin vauvoilla. Mitä isompi lapsi on kyseessä, niin tähän en osaa keksiä oikeaa sanaa. Tuntuu, että vanhempi ei pysty irrottautumaan lapsesta ollenkaan ja haluaa päsmätä kaikesta lapseen liittyvästä...ehkä syömiseen liittyvät asiat tulee paremmin seuraavassa kommentissa.
Mun mielestä 2-vuotias ei ole riittävän iso lapsi päättämään, mitä hän syö. Joten on ihan oikein, että vanhemmat ohjailevat sitä, mitä lapselle tarjotaan ruuaksi/välipalaksi. Tottakai lapsi saa vastuuta ja voi tehdä päätöksiä myös syömisistään sitä mukaa, kun kasvaa, mutta vielä pitkään saa meidän muksu lautaselleen sitä, mitä äiti ja isä päättävät.
-minusta niin makeat maut kuin muutkin maut ovat eräänlainen elämys. Minusta niistäkin voi nauttia. Ei syömisen ainut tarkoitus ole tankata itseensä tarpeellinen määrä tietynlaista polttoainetta. Se on nautinto samoin kun lihapullat, makeat maissit ja babyporkkanat ja kalakeitto. Nautinto syntyy maun lisäksi yhteisestä hetkestä ja siitä että muutkin kokee jotain samaa kuin itse - yhteenkuuluvuuden tunne. Niin päiväkodissa kuin perheenkin kesken. Se, mitä pitäisi karttaa on enemmänkin sitten lohtusyöminen (se kun ei oikein pysy kohtuuden rajoissa).
Miksi niiden elämysmakujen, makeiden sellaisten, tarvitsisi olla niitä epäterveellisiä vaihtoehtoja?? Miksi niitä täytyy nyt niin kamalasti puolustella?
Tuo lohtusyöminen onkin sitten asia erikseen, tuskin pienten lasten ongelma, eikä liity tähän keskusteluun.
lainaus
" Kirjoitin jo aiemminkin, että meidän lapsen suurinta herkkua ovat hedelmät. En todellakaan aio opettaa lastani tuosta herkuttelusta pois."
-Meillä myös, karkeista huolimatta.
Good for you, mihin siis karkkeja edes tarvitaan?
lainaus
" Ehkä ne, jotka tämän tuomitsevat, tuomitsevatkin oikeasti itsensä.... "
- tätä en oikein ymmärtänyt. Ehkä tuon oman ruokavalion (meillä maistellaan kohtuudella kaikkea) takia?
En ole perehtynyt tarkemmin, mitä olet kirjoittanut teidän perheen ruokavaliosta, vaan tuo tuomitsemiskommentti oli edelleen omistettu kaikille niille, jotka väittävät terveellisiä elämäntapoja lapsilleen opettavia fanaatikoiksi.
Tämä tarkoittaa siis suomeksi sitä, että ettei vain tuntuisi pisto siellä omassa sydämessä, kun lukee kirjoituksia perheistä, joissa ymmärretään, että asiat voi tehdä toisinkin ja elämää voi elää ilman pakkoa opetella ja opettaa lapsiaan karkinsyöjiksi.
Peace :)
Jassu:
Perustan väitteeni KOKEMUKSEEN. En ole väittänytkään tehneeni tutkimusta aiheesta.
Vai kokemukseen, no sittenhän sä oletkin sellainen asiantuntija, jota kannattaa uskoa. :) Mulla on sitten vähän erilainen kokemus. Meidän lasten serkkutyttö, joka on about samanikäinen kuin meidän lapset, on saanut pienestä pitäen karkkia ja limua. Ja tämä lapsi tosiaan ymmärtää herkkujen päälle. Ko lapsen ollessa paikalla saa aina pistää karkkikipot ylähyllylle, muuten lapsi syö ne tyhjiksi. Limuakin juo kuin vanha tekijä.
En ole koskaan huomannut, että omat lapseni olisivat rohmunneet herkkuja sen enempää kuin muutkaan, päinvastoin. Pari kertaa joku on mennyt antamaan isommalle lapselleni tikkarin, jota ei ole kokonaan syönyt ja olenkin sitten jossain vaiheessa heittänyt sen roskiin. Jossain juhlissa joku myös tarjosi meidän lapsille limua, ja he maistoivat, mutta eivät tykänneet, joten kyllä tässä on -paitsi lapsen luonteella (jotkut ovat persompia makealle kuin toiset) myös TOTTUMISELLA merkitystä.
koska tunnut pitävän tutkimuksista niin kokeileppa laiitta vaikka 10kpl 6v lasta huoneeseen, jossa on kaikenlaisia herkkuja (siis pullia,karkkeja,jätskiä,pipareita,suklaata,limpparia jne)ja joilta herkut on ollut kielletty koko elämän sekä 10 kpl lapsia jotka ovat herkkuja syöneet. Uskotko vakavissasi, että lapset, jotka eivät ole aiemmin herkkuja saaneet eivät koske herkkuihin tai korkeintaan maistavat ja sylkäisevät ne suustaan? Ja 10 muuta lasta istuvat herkkupöydän vieressä vetämässä napansa täyteen?
kyllä maalaisjärkeenkin voi joskus luottaa.
MrsH:
-no ompa kiva, että joillekin ei ole ongelma. Kyllä tuntuu olevan tosi vaikeata käsittää sitä. Mullakin kun on aika paljonkin kokemusta lapsista ja heidän päiväkoti- ja kotikäyttäytymisestä. Siinä vaiheessa, kun lapsi päiväkodissa näkee, mitä muut syövät, haluavat ehdottomasti sitä samaa.
Minun edelleen avoimena oleva kysymys kuuluu:
Voisiko ajatella, että päiväkodissa herkkupäivä (jälkkärit, leivonnaiset, synttäritarjoilut) olisi kerran tai kaksi kertaa viikossa ja lisäherkkuja voisivat sitten vanhemmat tarjota lapselleen iltaisin ja viikonloppuisin.
Kaikesta tästä jankkaamisesta huolimatta mulle ei ole selvinnyt, miksi se sitten olisi niin tavattoman huono ratkaisu.
Ja koska karkin syönnistä on vanhemmilla erilaisia käsityksiä eikä ne liene millään tavalla tarpeellisia kuulua päiväkodin ohjelmaan, en millään käsitä - en siis millään, kaikesta tästä lähes epätoivoisesta valistuksesta huolimatta - että miksi ihmeessä niitä pitäisi erityisesti ja nimenomaan siellä kunnallisessa päiväkodissa popsia.
Voisi ajatella, että niin lapsille kuin vanhemmillekin olisi hyvä oppia kunnioittamaan toisten ajatuksia ja tapoja. Pienenä pienemmässä, aikuisena toivottavasti jopa hieman laajemmassa mittakaavassa.
Jassu:
Uskotko vakavissasi, että lapset, jotka eivät ole aiemmin herkkuja saaneet eivät koske herkkuihin tai korkeintaan maistavat ja sylkäisevät ne suustaan? Ja 10 muuta lasta istuvat herkkupöydän vieressä vetämässä napansa täyteen?
kyllä maalaisjärkeenkin voi joskus luottaa.
Hohhoijaa näitä sun juttuja. En TODELLAKAAN väitä, että ne lapset, jotka eivät ole kotona tottuneet herkkuja popsimaan, kieltäytyisivät niistä, jos niitä muualla tarjotaan ja etenkin, jos kaverit niitä vieressä syövät, MUTTA en myöskään todellakaan allekirjoita tuota sinun väitettäsi, että he alkaisivat niitä ihan hillittömästoi rohmuta, siis ainakaan enemmän kuin muutkaan. Pientä sisälukutaitoa kiitos.
En jaksanut lukea ketjua, mutta makeita välipaloja olen itsekin ihmetellyt. Poikani on selkeästi jättänyt ruoan syöntiä vähemmäksi kun on hoidossa päässyt kiinni makeisiin välipaloihin. Hoidossa ruokalista on kaukana perimmäisellä seinällä. Tuulikaapissa on monta lappua seinällä, muttei ruokalistaa. Täytyykin pyytää jos siirtäisivät listan lähemmäksi ulko-ovea ja antaa palautetta makeista välipaloista.
Vinkki: Maustamattomaan jugurttin olen lisännyt puolet sokerijugurttia ja pakastemarjoja, kelpaa meidän muksuille.
Minusta edelleen karkit ja herkut eivät kuulu päiväkotiin. Synttäreinä voisi tarjota jäätelöä ja keksiä ja niitäkin kohtuullisesti. Pienille jäätelönokare ja yksi keksi on riittävästi mielestäni. Karkissa ei ole mitään hyvää joten sen voisi jättää kokonaan pois. Sitä aion itse ehdottaakkin kun muksu menee päikkyyn.
Muuten en ole mikään terveysintoilija. En laske kaloreita lapseni ruuasta...=D Eli Tavallisessa ruuassa on rasvaa ja suolaa sen verran kun on. Välipalalla toivoisin päiväkodissa olevan vaikkas rahkaa, marjakeittoja, muroja, leipää, jugurttia, hedelmäsalaattia, vispipuuroa ja muita tavallisia välipaloja. Mutta marjapiirakat, pullat, letut yms on minusta lähinnä aikuisten kahvileipiä.... Ne voisi jättää kokonaan poislasten ruokavaliosta. Minusta hedelmät ovat oikein ihania, raikkaita ja makeita. Ja onhan jo jugurtissa ja rahkoissakin jo makeutta ihan riittämiin.
Ksylitolin syöminen ruuan jälkeen on toinen asia jonka toivoisin otettavan joka päiväkotiin tavaksi. Itse yritin harjoittelussa koulussa ollessani viedä asiaa eteenpäin mutta opettaja katsoi minua lähinnä kieroon. Ja perusteli vaikka millä syillä miksei mun ideani ikinä toiminut.
Soffu
Vihdoin taas sivistyksen parissa...
Muutaman kommentin olisin vielä halunnut laittaa
lainaus:
" Miksi niiden elämysmakujen, makeiden sellaisten, tarvitsisi olla niitä epäterveellisiä vaihtoehtoja?? Miksi niitä täytyy nyt niin kamalasti puolustella?"
-toisaalta taas miksi kaiken pitäisi olla niin terveellistä? Mitä pahaa se nallekarkki tekee? Meidän periaate on ollut maistella ihan kaikkea, joten se, ettei jotain sitten maisteltaisikaan olisi jotenkin kyseenalaista. En puolustele sitä sen enempää.
lainaus:
" Tuo lohtusyöminen onkin sitten asia erikseen, tuskin pienten lasten ongelma, eikä liity tähän keskusteluun."
- No minusta se kuitenkin on jo pientenkin ongelma. Uskon siihen, että pienenä opitut tavat seuraa aikuisuuteen asti. Meillä oli esim. tapana, että jos olin sairaana, niin silloin sain herkkuja, jotta olisi parempi olo. Siitä se sitten lähtee. Aikuisiällä tajusin sen,että aina kun oli paha mieli, niin suklaalla, sipseillä ja limulla piti lohduttautua...
Lainaus:
lainaus
" Kirjoitin jo aiemminkin, että meidän lapsen suurinta herkkua ovat hedelmät. En todellakaan aio opettaa lastani tuosta herkuttelusta pois."
-Meillä myös, karkeista huolimatta.
Good for you, mihin siis karkkeja edes tarvitaan?"
-edelleen sanon, että kaiken syötävän ei tarvitse olla sitä tiettyä hyödyllistä polttoainetta. Karkit on kivoja ja hyviä. Elämys sekin. Ehkä enempi sosiaalinen sellainen. Ainahan voi valita luomunamuja, jos se niistä lisäaineista on kiinni.
Karkkejahan ei sinänsä tarvita. Ihan totta, mutta hyviä ne on. Kyllä varmaan jokaisen elämässä on jotain hyödykkeitä, jotka sinänsä ei ole tarpeellisia, mutta ihan kiva kuitenkin, että niitä on.
lainaus:
" Voisiko ajatella, että päiväkodissa herkkupäivä (jälkkärit, leivonnaiset, synttäritarjoilut) olisi kerran tai kaksi kertaa viikossa ja lisäherkkuja voisivat sitten vanhemmat tarjota lapselleen iltaisin ja viikonloppuisin."
-Mun käsittääkseni asia on niin, että varsinaisia herkkupäiviä on vain silloin, jos jollain on synttärit tms. Marjapiirakoita on aika useasti ollut syksyisin " niin useasti" , koska tuoreita marjoja on saatavilla. Ja ainakin meidän päiväkodissa lapset itse leipoo piirakoita, kun ovat ensin käynneet metsäretkellä mustikoita poimimassa... Eiköhän se tässä talven mittaan tasoitu taas siihen leipä - juurespala -linjalle.
lainaus:
" Kaikesta tästä jankkaamisesta huolimatta mulle ei ole selvinnyt, miksi se sitten olisi niin tavattoman huono ratkaisu."
-no eihän se ole huono ratkaisu. Joidenkin mielestä tämä vain on liikaa tarpeetonta herkuttelua.
lainaus:
" Ja koska karkin syönnistä on vanhemmilla erilaisia käsityksiä eikä ne liene millään tavalla tarpeellisia kuulua päiväkodin ohjelmaan, en millään käsitä - en siis millään, kaikesta tästä lähes epätoivoisesta valistuksesta huolimatta - että miksi ihmeessä niitä pitäisi erityisesti ja nimenomaan siellä kunnallisessa päiväkodissa popsia."
- Ei se karkinsyönti varmastikaan kuulu minkään päiväkodin ohjelmaan. Jos joku lapsi nyt joskus tuo synttärinamuja, niin ei siitä mun mielestä kannata numeroa tehdä. Tämä on taas joillekin liikaa.
lainaus:
" Voisi ajatella, että niin lapsille kuin vanhemmillekin olisi hyvä oppia kunnioittamaan toisten ajatuksia ja tapoja. Pienenä pienemmässä, aikuisena toivottavasti jopa hieman laajemmassa mittakaavassa."
-erittäin hienosti sanottu. Toivottavasti kunnioitus on molemminpuolista. Meidän päiväkodssa kunnioitetaan karkittomien mielipidettä ja tarjoilut on tyyliin jätskiä ja muumikeksiä. Joskus joku saatta unohtaa sen ja tulee jotkut nallekarkit. Toivottavasti kenenkään ei tarvii vetää hernettä nenuun sen takia.
MrsH:
lainaus:
" Miksi niiden elämysmakujen, makeiden sellaisten, tarvitsisi olla niitä epäterveellisiä vaihtoehtoja?? Miksi niitä täytyy nyt niin kamalasti puolustella?"
-toisaalta taas miksi kaiken pitäisi olla niin terveellistä? Mitä pahaa se nallekarkki tekee? Meidän periaate on ollut maistella ihan kaikkea, joten se, ettei jotain sitten maisteltaisikaan olisi jotenkin kyseenalaista. En puolustele sitä sen enempää.
Tää on se mielipide-ero, eikä tästä nyt niin kannata alkaa " kättä vääntämään" . Jokaisessa perheessä tyylillään, mutta koko ketjun alkuperäiseen ajatukseen viitaten, mun mielestä lapsilla tulee olla OIKEUS terveelliseen ruokailuun. Ne, jotka haluavat lapsilleen epäterveellisiä välipaloja/herkkuja antaa, niin ok, suotakoot se heille, mutta minun lapseni ei tulisi siitä joutua kärsimään.
lainaus:
" Tuo lohtusyöminen onkin sitten asia erikseen, tuskin pienten lasten ongelma, eikä liity tähän keskusteluun."
- No minusta se kuitenkin on jo pientenkin ongelma. Uskon siihen, että pienenä opitut tavat seuraa aikuisuuteen asti. Meillä oli esim. tapana, että jos olin sairaana, niin silloin sain herkkuja, jotta olisi parempi olo. Siitä se sitten lähtee. Aikuisiällä tajusin sen,että aina kun oli paha mieli, niin suklaalla, sipseillä ja limulla piti lohduttautua...
Ok, aiheen vierestä nyt siis, mutta tässä olen kanssasi ihan samaa mieltä. Mun mielestä myös lohtusyöminen tosiaan opitaan ja nimenomaan vanhemmilta. Pientenkin lasten ongelma tämä voi olla silloin, jos heille aletaan lohtusyömistä opettamaan. Itse he eivät kuitenkaan vielä osaa lohtusyömistä harrastaa (siis taaperoikäiset). Edellisen sukupolven edustajat etenkin kaiken yltäkylläisyyden huumassaan ovat tainneet tuon tavan todella sisäistää ja kyllä minunkin lapsuudenkodissani lohtusyömistä harrastettiin.
MrsH:
- Ei se karkinsyönti varmastikaan kuulu minkään päiväkodin ohjelmaan. Jos joku lapsi nyt joskus tuo synttärinamuja, niin ei siitä mun mielestä kannata numeroa tehdä. Tämä on taas joillekin liikaa.
Silloin tällöin ei ehkä haittaisikaan. Mutta jos päiväkotiryhmässä on vaikka parikymmentä lasta ja kaikkien synttäreitä juhlitaan, niin niitä synttäreitä voi olla aika usein, välillä jopa useita samalla viikolla.
Meidän lasten aloittaessa tänä syksynä päiväkodissa he saivat kolmena päivänä viikossa karkkia, ja he siis ovat päiväkodissa vain kolme päivää viikossa, eli he saivat joka päivä karkkia. Joku oli tuonut niin paljon herkkuja, että niitä riitti moneksi päiväksi. Ei ollut minusta mikään ihan tarpeellinen aloitus.
Niin, ja tästä on aikaa kolme viikkoa, ja sen jälkeen päiväkodissa on juhlittu jo uusia synttäreitä. Eli jos tämä sama tahti kun jatkuu, niin lapset syövät melkein joka viikkoa karkkia päiväkodissa. En ole kauhean innoissani.:/
mutta oman kokemukseni mukaan synttärisankari tarjoaa yhden tai kaksi karkkia per lapsi ja heti ruoan päälle. Eli en osaa edes ajatella tuota hirveänä herkutteluna tai karkin syömienä, ehkä pikemminkin maistamisena.
tulee vaan noista viesteistä sellainen olo, että synttäreillä syödään karkkia isoja määriä päiväkodissa.
Kehotan ottamaan nuo karkit puheeksi vanhempainilloissa ja tekemään sopimuksia tarjottavista. Tosin jollekin keksitkin ovat liikaaja toiset tuovat karkkia joka tapauksessa. Varmasti karkeilta välttyy kun kieltää niitä omalle lapselle antamasta. Ei varmasti kukan hoitaja niitä väkisin syötä.
Minä en vaan jaksa uskoa, että aikuisena olisi kovasti merkitystä sillä minkä ikäisenä karkkien syönti on aloitettu. Lisäaineita ehtii kertyä elimistöön niin monesta aineesta. Hedelmäthän ovat oikeasti täynnä torjunta-aineita. juuri tällä viikolla uutisoitiin kuinka suomalaisissa marjoissa ja sienissä on vieläkin jäänteitä Tsernobylin ydinvoimalan räjähdyksestä.
Kun nyt noita päiväkotien listoja katsoo niin siellä on kerran kuussa lettuja ja toisen kerran omenapaistosta muut välipalat eivät mitään herkkupommeja ole.
Ja jos ryhmässä 21 lasta ja toimintaviikkoja 47 vuodessa niin eihän siitä tule synttäreitä edes joka toiselle viikolle. Eli noin 3-4 kertaa kuussa on herkkuja.
jos sulle on ihan ookoo, että lapset maistelevat joka päivä karkkia, niin mikäs siinä, mulle ei ole. lopetan tämän keskustelun tähän. piste.:-)
[/quote]
Hei, kertokaapas viisaat miksi olen ollut niin makeanperso, että olen osannut jo pienenä tyttönä kiivetä keittiöntason päälle ja kurotella kaapista sokerikipon, josta sitten mätin suoraan lusikalla suuhun. Aiemmin kähvelsin palasokeria, mutta sen ostaminen lopetettiin kun jäin siitä kiinni. Olen myös syönyt rasvaa suoraan paketista ja tehnyt kaakaosta suklaatahnaa...
Ja meillä ei ollut ikinä kotona herkkuja, synttäreillä toki saatiin kakkua ja mehua.
Tähän keskusteluun puolesta ja vastaan en ota kantaa, mutta toivon että ihmiset eivät olisi niin musta/valkoisia.
Mielestäni kaikki vanhemmat toimivat juuri niin, kuin uskovat olevan parhaaksi omille lapsilleen ja hyvä niin! Ja että toiset lapset vaan kertakaikkiaan ovat persompia makealle sai sitä 2-vuotiaasta asti tai ei!
5xmamma:
mutta oman kokemukseni mukaan synttärisankari tarjoaa yhden tai kaksi karkkia per lapsi ja heti ruoan päälle. Eli en osaa edes ajatella tuota hirveänä herkutteluna tai karkin syömienä, ehkä pikemminkin maistamisena.
jos sulle on ihan ookoo, että lapset maistelevat joka päivä karkkia, niin mikäs siinä, mulle ei ole. lopetan tämän keskustelun tähän. piste.:-)
Jassu:
Kiinnostaisi tietää, mihin perustat tämän väitteen? Kiinnostaisi myös tietää, miten alle kouluikäinen voi syödä makeaa salassa vanhemmiltaan? Jos kotona ei ole kaapeissa herkkuja, niin mistä pieni lapsi niitä saa?
Tuohon " makeasta tulee se kielletty ja merkillinen juttu, jota sitten salassa syödään isojakin määriä" kommentoisin vaan, että haloo, nyt puhumme pienistä lapsista, alle kouluikäisistä! Ihmisillä tuntuu olevan tosi vankkoja käsityksiä ilman mitään kunnollisia perusteluja...
t. syömishäiriöitä tutkinut