Päiväkodissa makeita välipaloja!
Meidän 1,5-vuotiaan lapsen päiväkodissa on tapana tarjota makeita välipaloja, esim. pullaa, mehua ja suklaakiisseliä, useita kertoja viikon mittaan. Joskus on jogurttia, marjakiisseliä tms. jotka mielestäni ovat ok, mutta nuo em. välipalat eivät mielestäni ole hyviä, kun sisältävät lähinnä sokeria ja valkoisia jauhoja ym. turhaa. Asia hieman harmittaa, sillä kotona olemme välttäneet makeita, esim. pullaa, keksejä ja mehuja emme ole kotona tarjoilleet, kylässä käydessä on annettu joskus. Nyt makean syömisestä näyttää tulleen päivittäinen tapa! Ihmetyttää, että minkähän ravitsemussuosituksen mukaan päiväkodissa suunnitellaan välipaloja. Eikös kuitenkin ole tärkeää, millaisiin tottumuksiin lapsia totutetaan noin pienestä lähtien?! Millaisia välipaloja teidän muiden päiväkodeissa tarjoillaan? Suhtaudunko asiaan turhan tarkasti, jos annan siitä palautetta päiväkotiin? En halua kieltää meidän lapselta sellaista, mitä näkee vieruskaverien saavan, mutta taitaa olla mahdotonta saada muutoksia koko päiväkodin välipalavalikoimaan.
Kommentit (120)
Omatekemät leivonnaisethan on monessa kunnassa kielletty juuri hygieniasyistä. niinkuin lapsille ei päiväkodissakaan saa ruokaa laittaa kuin hygieniapassiin suorittaneet. Kuka ottaa vastuun jos koko lapsiryhmä sairastuu vaikka vatsatautiin jostain jonkun leipomasta kermakakusta tms. Tai saa ruokamyrkytyksen tai salmonellan.
Mutta tämän voi käsittää niin monella tavalla. meillä kerrottiin vanhempainillassa, että valitettavasti itse leivottua ei voi lapsille tuoda, vaan tarjottavan pitää olla kaupasta ostettua ja mielellään vielä alkuperäisessä avaamattomassa pakkauksessa. No eräs isä toi meille kaksi kiloa vehnäjauhoja, sokeripussin ja kananmunia suoraan kaupasta ja sanoi, että näistä voitte tehdä sen kakun. oli vissiin ymmärtänyt vähän väärin.
5xmamma:
Omatekemät leivonnaisethan on monessa kunnassa kielletty juuri hygieniasyistä. niinkuin lapsille ei päiväkodissakaan saa ruokaa laittaa kuin hygieniapassiin suorittaneet. Kuka ottaa vastuun jos koko lapsiryhmä sairastuu vaikka vatsatautiin jostain jonkun leipomasta kermakakusta tms. Tai saa ruokamyrkytyksen tai salmonellan.
Onko joku nähnyt jonkun jossain tuovan kermakakun päiväkotiin? Minusta tämä hygieniavouhutos alkaa mennä vähän liiallisuuksiin, jos esim. omatekoisia pipareita ei saisi päiväkodissa tarjota. Nehän on uunissa paistettu ja siten paljon turvallisempia kuin monet muut tarjottavat. Onneksi meidän päiväkodista ei ole tullut tuollaisia kieltoja. Kyllä ne salmonellat ovat tähän mennessä tainneet tulla laitoskeittiöiden omista raaka-aineista, kuten vaikkapa vanhentuneista porkkanoista " tuoreraasteessa" ...:/
Miksi? Miksi karkkia, miksei jotain muuta hyvää?
Kyllä voisin toki antaa muutakin hyvää synttäritarjoiluksi, mutta EN näe pahana vaikka välillä joku toisikin myös sitä karkkia[b]kin[/b] tarjoiltavaksi. Karkkeja on tosiaan tarjolla niiiiiin paljon erilaisia, niihinkin kannattaa ihan uppoutua tutkimaan ettei ensimmäistä lisäainekarkkia tulisi valinneeksi.
Edellisessä viestissäsi juuri sanoit että nimenomaan pväkodissa sinunkin lapsesi ovat oppineet tietämään karkin jne:
On tosi ärsyttävää, että lapseni eivät edes tienneet, mitä karkki on, ennen kuin aloittivat päiväkodissa, nyt he kyllä tietävät, varsin hyvin, ja osaavat sitä pyytää...:/
Ja nyt sanot näin!!!!!!
Minä olen tosi iloinen, että omat 5v ja 3v lapseni eivät ole karkkiin vielä oppineet, he ehtivät kyllä myöhemminkin, aivan varmasti.
Nyt on syytä keskittyä miettimään ihan rauhassa mitä kirjoittaa, turhaan tässä sekasopassa kannattaa tekemällä tehdä juttuja, etenkäään jos ne eivät pidä seuraavaan kirjoitukseen asti edes yhtä ;DDD
sparven:
Onko joku nähnyt jonkun jossain tuovan kermakakun päiväkotiin? Minusta tämä hygieniavouhutos alkaa mennä vähän liiallisuuksiin, jos esim. omatekoisia pipareita ei saisi päiväkodissa tarjota. Nehän on uunissa paistettu ja siten paljon turvallisempia kuin monet muut tarjottavat. Onneksi meidän päiväkodista ei ole tullut tuollaisia kieltoja. Kyllä ne salmonellat ovat tähän mennessä tainneet tulla laitoskeittiöiden omista raaka-aineista, kuten vaikkapa vanhentuneista porkkanoista " tuoreraasteessa" ...:/
Niin. Tuo " vouhotushan" ei ole vanhemmista ja päiväkodin tädeistä kiinni. Kaikissa tietämissäni päiväkodeissa noudatetaan tässä asiassa ohjetta, jonka on tehnyt joku muu. Eli kunnan päättävät elimet ovat tämän asian näin ratkaisseet.
Mielestäni oman lapseni nykyisessä pk:ssa ongelma on ratkaistu fiksusti. PK:ssa ei juhlita herkkusynttäreitä, vaan päivänsankari tuo kakun sijasta kaikille tarrat.
arnica:
Mielestäni oman lapseni nykyisessä pk:ssa ongelma on ratkaistu fiksusti. PK:ssa ei juhlita herkkusynttäreitä, vaan päivänsankari tuo kakun sijasta kaikille tarrat.
Vaikka (IHAN vain provosoidakseni ;o)) voisin tähän kommentoida, että miksi nykyään pitää toisaalta aina olla sitä tavaraa, jotta tulee onnelliseksi...? Voisi ajatella, että se herkku ei sentään jää kuormittamaan kaatopaikkaa ja harvemmin halpatuotetaan Kiinassa.;-)
Mutta siis tuo kommentti lähinnä vain osittamaan, että (kuten Mammax5 jo aiemmin totesi) niin monta kuin on lasta on vanhempaakin, joilla on kaikilla omat tapansa ja periaattensa, joita on mahdoton kaikkia toteuttaa.
Mitä tuohon hygieniahommaan tulee, niin itse kuulin siitä 1. kerran jo n. 5 vuotta sitten ja jotenkin ymmärsin, että ainakin yksi syy moiseen kieltoon olivat Itä-Euroopasta tuotetut kalikin (nykyisin norovirus) saastuttamat pakastemarjat, jotka olivat edullisia ja niitä monet käyttivät kakkuihin ym. Niistähän kaliki(noro), joka ei edes pakkasessa (eikä nopeallakaan kuumennuksella) kuole, levisi aika sukkelasti. Syitä on toki varmaan muitakin, ja toisaalta se tuntuu minustakin melko kaukaahaetulta, kun kukaan ei kuitenkaan tietenkään kiellä lapsiaan menemästä vaikkapa päiväkotikaverin synttäreille noron pelossa... Mutta toisaalta ymmärrän taas senkin, että jos jonkun lapsi päiväkodissa täytekakusta tms. sairastuisi, nousisi siitä kyllä aikamoinen haloo. Ja ainakin hygieniapassin suorittaneet ;-) varmaan tietävät, että muitakin pöpöjä ruokaan voi kulkeutua, mm. haavasta stafylokokin toksiineja, jotka *eivät" kuole nekään edes kuumennettaessa ja niistä saa aika ikävän ja rajun ruokamyrkytyksen.
Taidan tosiaan muuten olla lähiruokafasisti: en edelleenkään itse käytä ikinä muita pakastemarjoja kuin kotimaisia... ;o)
Marieela:
Edellisessä viestissäsi juuri sanoit että nimenomaan pväkodissa sinunkin lapsesi ovat oppineet tietämään karkin jne:On tosi ärsyttävää, että lapseni eivät edes tienneet, mitä karkki on, ennen kuin aloittivat päiväkodissa, nyt he kyllä tietävät, varsin hyvin, ja osaavat sitä pyytää...:/
Ja nyt sanot näin!!!!!!
Minä olen tosi iloinen, että omat 5v ja 3v lapseni eivät ole karkkiin vielä oppineet, he ehtivät kyllä myöhemminkin, aivan varmasti.
Nyt on syytä keskittyä miettimään ihan rauhassa mitä kirjoittaa, turhaan tässä sekasopassa kannattaa tekemällä tehdä juttuja, etenkäään jos ne eivät pidä seuraavaan kirjoitukseen asti edes yhtä ;DDD
MIKÄ tässä on vaikea ymmärtää? Päiväkodin aloittamisen jälkeen lapseni ovat oppineet tietämään, mitä karkki on, ja osaavat sitä myös kaupassa pyytää. Tämä EI kuitenkaan tarkoita sitä, että edelleenkään karkkia heille ostaisin. Eli meillä ei edelleenkään kotona syödä namia, mutta päiväkodissa lapsilleni on annettu usemapaankin otteeseen karkkia, eikä ole edes kysytty, saako näin tehdä. En vain pidä siitä, että päiväkoti kasvattaa lapsiani johonkin, jota minä en hyväksy ja vielä keskustelematta kanssani asiasta.
Diabeteksestä löytyy lyhyt ravitsemustieteilijän info täältä:
http://www.avoin.helsinki.fi/opetus/materiaalit/ravitsemustiede/03_diab…
Ko. sivustolta löytyy myös tieto: " Puhdistettujen sokereiden saannin ei tulisi olla yli 10 % kokonaisenergiasta." Ks. tarkemmin: http://www.avoin.helsinki.fi/opetus/materiaalit/ravitsemustiede/01_rss_… .
Ja lisää:
" - - - Leikki iässä lapsen kasvu hidastuu ja energiantarve painokiloa kohti vähenee. Neljä-kuusivuotiaan lapsen energiantarve on enää noin 0,4 MJ (90 kcal) painokiloa kohti."
" Lapsella on synnynnäinen mieltymys makeaan, mutta miellyttävältä tuntuva makeuden aste opitaan. Sokeria tulee käyttää kohtuullisesti, sillä sokerikin pienentää ruuan ravintoainetiheyttä ja sokerin runsaalla käytöllä autetaan hammasmädän eli karieksen kehittymistä. Sokerin ruokavaliota köyhdyttävä vaikutus on suurin silloin, kun energiantarve on pienin eli leikki-iässä. Runsas sokerin käyttö johtaa herkästi myös niukkaan vitamiinien ja kivennäisaineiden saantiin."
Lähde: http://www.tohtori.fi/?page=7381781&id=1860909
Itseäni harmittaa pk-hoidossamme se, ettei xylitol-pastilleja ole ruokalistalla :-(((
_M@rke_:
Diabeteksestä löytyy lyhyt ravitsemustieteilijän info täältä:
http://www.avoin.helsinki.fi/opetus/materiaalit/ravitsemustiede/03_diab…
" Altistavat ja ennaltaehkäisevät ravintotekijät
Alttius sairastua tyypin 1 diabetekseen on periytyvä. Tekijät, jotka aikaansaavat taudin puhkeamisen, ovat osittain epäselviä. Jotkin virusinfektiot voivat aiheuttaa haiman beetasolujen tuhoutumisen ja tyypin 1 diabeteksen. Seuraavien tekijöiden on havaittu mahdollisesti lisäävän taudin vaaraa
nopea kasvu varhaislapsuudessa
ravinnon nitraattien ja erityisesti nitriittien runsas saanti on liitetty tyypin 1 diabeteksen puhkeamiseen
runsas maidon juonti niillä, joilla on perinnöllinen alttius sairastua
lyhyt imetysaikaa
Osittain esitetyt tutkimustulokset ovat ristiriitaisia.
Tyypin 1 diabetekselta mahdollisesti suojaavat seuraavat tekijät:
riittävä D-vitamiinin saanti imeväisiässä
imetys
riittävää niasiinin, sinkin sekä E- ja C-vitamiinin saanti.
Ruokavalion kokonaisuuden merkitystä sairastumisvaaraan ei ole arvioitu.
Lisätutkimuksia tarvitaan tyypin 1 diabeteksen ja ravintotekijöiden välisistä yhteyksistä. Toistaiseksi puuttuvat pitkäaikaistutkimukset, joissa olisi mukana raskausaika ja sairauden puhkeamista edeltävä vaihe ja aika, jolloin tyypin 1 diabetes lapsella/nuorella on diagnosoitu."
Aamen.
jonka syntyyn ylipainolla ja epäterveellisillä elintavoilla on osuutta.
Joku kommentoi, että on elämässä suurempiakin murheita kuin karkit ja makeat välipalat. Niin voi olla, esim. sokeutuminen tai jalan amputoiminen II tyypin diabeteksen seurauksena, 50-vuotiaan perheenisän halvaantuminen aivohalvauksen seurauksena tai äkkikuolema sydänkohtaukseen.... Nämä kaikki siis elintasosairauksien seurauksia, joissa ruokavaliolla ja elintavoilla on muiden tekijöiden lisäksi on merkitystä. Ja nämä ovat ihan arkipäivää terveydenhuoltoalalla työskenteleville, ei mitään utopistista pelottelua. Sillä, minkälaiset eväät annamme lapsillemme elämään, on vaikutusta heidän tulevaisuuteensa.
Kyllähän esim. tupakointiin on aikaisemmin suhtauduttu kevyemmin, kodeissa tupakoitiin, julkisissa tiloissa sai polttaa jne. Moni nyt keuhko-osastolla happirikastimen kanssa makaava ei teininä tupakointia aloittaessaan tiennyt mitään sen vaaroista. Jos olisi tiennyt, olisi valinnut toisin.
Mutta itse koen, että totaalikieltämisellä teet siitä vaan lapselle paljon houkuttelevampaa. Kyllähän he joskus kuitenkin pääsevät maistamaan karkkia tai muita herkkuja. Tuskin kukaan kuvittelee varjelevansa lapsensa niiltä koko elämän.
Minä uskon, että opettamalla kohtuu käyttöä saavutetaan parempia tuloksia kuin kieltämällä kokonaan.
5xmamma:
Mutta itse koen, että totaalikieltämisellä teet siitä vaan lapselle paljon houkuttelevampaa. Kyllähän he joskus kuitenkin pääsevät maistamaan karkkia tai muita herkkuja. Tuskin kukaan kuvittelee varjelevansa lapsensa niiltä koko elämän. Minä uskon, että opettamalla kohtuu käyttöä saavutetaan parempia tuloksia kuin kieltämällä kokonaan.
Totaalikieltäminen ei tee lapselle " houkuttelevampaa" asiasta, mistä hän ei mitään tiedä. Joten minä ihmettelen, miksi tämä herkunsyönnin " kohtuukäyttö " pitäisi aloittaa iässä, jossa eivät asiasta vielä mitään ymmärrä. Kuten itsekin sanoit, " kyllähän ne kuitenkin joskus pääsevät maistamaan karkkia ja muita herkkuja" . Niinpä, miksemme voi rauhassa odottaa sitä päivää, miksi alamme tuputtaa lapsille herkkuja jo taaperoiässä?
Ja muuten, kyllä makeaa ja herkkuja voi lapselle silloin tällöin antaa, ilman, että kyse on mistään keinotekoisista sokeripommeista - esim. hunajalla voi makeuttaa puuroja, rahkoja, jugurtteja, marjasoseita jnpp ja omatekoinen mustaherukkamehu on taatusti terveellisempää kuin mehukatti. Jäätelö ja pannukakku ovat myös herkkuja siitä terveellisemmästä päästä, etenkin, jos vähän katsoo, mitä niiden päälle laittaa.
Kun puhutaan herkuista, pitäisi ehkä tarkentaa, millaisista herkuista puhutaan...
5xmamma:
Mutta itse koen, että totaalikieltämisellä teet siitä vaan lapselle paljon houkuttelevampaa. Kyllähän he joskus kuitenkin pääsevät maistamaan karkkia tai muita herkkuja. Tuskin kukaan kuvittelee varjelevansa lapsensa niiltä koko elämän.Minä uskon, että opettamalla kohtuu käyttöä saavutetaan parempia tuloksia kuin kieltämällä kokonaan.
Eri mieltä olen tuosta totaalikieltämisestä siinä mielessä, että miten sellaisesta voi edes tulla houkuttelevaa, mistä lapsi ei mitään tiedä? Ei meidän perheessä ainakaan tätä olla huomattu, koska meillä ei esimerkiksi karkkia lapsi (reilu 2-v) ole saanut vielä koskaan. Perhetuttujen parivuotiailla muksuilla on jo karkkipäivät, toisilla karkkia vedetään millon sattuu. Mutta eipä ole meidän taaperoa voinut vähempää kiinnostaa, että kaveri vieressä vetää suklaapatukkaa. Tai jos joku mieliteko olisikin herännyt, niin eipä hän ole osannut karkkia pyytää vaan silloin on tarjottu mahdollisuuksien mukaan niitä hänen omia " karkkejaan" eli hedelmiä.
Totaalikieltämisessä en sitten enää näe mitään järkeä minäkään, jos joskus lapselle on jo karkin tms syöminen opetettu. Silloin onkin varmasti viisasta opettaa sitä kohtuukäyttöä.
Mutta mun mielestä on vain parempi säästää lasta noilta täysin turhilta ja epäterveellisiltä mässyiltä niin pitkään kuin mahdollista. Mielihyväähän noista kaikenmaailman herkuista haetaan, ei ravintoa, mutta mielihyvää saa myös ihan terveellisistäkin makeista herkuista, kuten marjoista ja hedelmistä. Kaikki on kiinni siitä, mihin opetetaan/on opittu.
Tosi hyvä kirjoitus Sanna-P
Sanna-P:
miten sellaisesta voi edes tulla houkuttelevaa, mistä lapsi ei mitään tiedä? Ei meidän perheessä ainakaan tätä olla huomattu, koska meillä ei esimerkiksi karkkia lapsi (reilu 2-v) ole saanut vielä koskaan. Perhetuttujen parivuotiailla muksuilla on jo karkkipäivät, toisilla karkkia vedetään millon sattuu. Mutta eipä ole meidän taaperoa voinut vähempää kiinnostaa, että kaveri vieressä vetää suklaapatukkaa. Tai jos joku mieliteko olisikin herännyt, niin eipä hän ole osannut karkkia pyytää vaan silloin on tarjottu mahdollisuuksien mukaan niitä hänen omia " karkkejaan" eli hedelmiä.Totaalikieltämisessä en sitten enää näe mitään järkeä minäkään, jos joskus lapselle on jo karkin tms syöminen opetettu. Silloin onkin varmasti viisasta opettaa sitä kohtuukäyttöä.
Mutta mun mielestä on vain parempi säästää lasta noilta täysin turhilta ja epäterveellisiltä mässyiltä niin pitkään kuin mahdollista. Mielihyväähän noista kaikenmaailman herkuista haetaan, ei ravintoa, mutta mielihyvää saa myös ihan terveellisistäkin makeista herkuista, kuten marjoista ja hedelmistä. Kaikki on kiinni siitä, mihin opetetaan/on opittu.
Jos päiväkodissa tarjotaan makeita välipaloja muutamia kertoja viikossa (näin se alkuperäinen viesti kuului - muistaakseni), niin kotona ei sitten tarjota makeaa. Näin ei tule takuulla kakkostyypin diabetesta. Ja vaikka kuinka pienenä olisi terveysruokaan opetettu, sitä ei yli 20-vuotiaan mieliteoille enää vanhempana paljoa voi ja sittenkin ehtii vielä tulla ne elintasosairaudet...
Mistä se periaate sitten syntyy, että meidän lapset eivät saa makeaa maistaakaan? Syöttekö te aikuiset silti itse makeaa? Ymmärrän, jos olette myös itse olleet koko elämänne totaalikieltäytyjiä tässä asiassa, mutta tavallaan en kyllä ymmärrä, jos tämä on vain lapsianne koskevaa - edes niistä terveyssyistä, jos lapsi on perusterve. Minusta kaikenlainen äärimmäisyys voi olla " vaarallista" sitten vanhempana. Tästä on mieheni elävä esimerkki, joka ei ole saanut kotona koskaan virvoitusjuomia yms. herkkuja. Nyt niitä syö/juo enemmän kuin keskivertosuomalainen, väitän.
Tämä ei ole tuomitsemista, mutta olen kyllä vilpittömän utelias tietämään, onko oma ihana lapsi herättänyt teissä nämä terveysintoilut - tyyliin ei rasvaa, ei sokeria, ei elintasosairauksia- vai onko se ihan kasvatuksen tulosta, kun olette itse samaan ideologiaan kasvatettu?
Ja sitten vielä loppukaneetti: meillä syödään tavallista ruokaa ja toisinaan lapsi saa pullaa ja keksejä, suklaatakin pari palaa, jos haluaa, mutta ei näitä joka päivä syödä, koskaan ei aterian korvikkeena eikä hän pyydä niitä automaattisesti nähdessään jonkun toisen syövän herkkuja. Minusta tuntuu, että olemme onnistuneet tässä asiassa ihan tarpeeksi hyvin ;)
vilma67:
Tämä ei ole tuomitsemista, mutta olen kyllä vilpittömän utelias tietämään, onko oma ihana lapsi herättänyt teissä nämä terveysintoilut - tyyliin ei rasvaa, ei sokeria, ei elintasosairauksia- vai onko se ihan kasvatuksen tulosta, kun olette itse samaan ideologiaan kasvatettu?
Nyt minä puolestani haluaisin tietää, kenen viestiin sinä viittaat? Eli kuka tässä keskustelussa on terveysintoilija?
Omasta puolestani olen ainakin sanonut vain, että meillä yritetään syödä normaalia terveellistä perusruokaa ja välillä herkkujakin, mutta karkkia ja limua en ole 5v ja 3v lapsilleni vielä antanut, enkä tajua ollenkaan, miksi olisi pitänyt.
Herkuista pyrin löytämään terveellisempiä ja lisäaineettomampia vaihtoehtoja, eli minä en niinkään välttele rasvaa enkä sokeria vaan pikemminkin kaikkea keinotekoista, keinomakeutusaineita ja lisäaineita.
Onko tämä sinusta terveysintoilua? Ihan uteliaisuudesta kysyn, koska minusta tämä on ainoastaan järkevää. Nykyaikana lasten lisäainekuorma kasvaa helposti melkoiseksi.
Enkä todellakaan usko, että jos ei alle kouluikäisenä saa karkkia ja limua, niin sitten niihin tulee aikuisena joku hillitön himo. Tämä on ihan hölmö ajatus. Haloo, kyse on pikkulapsista, jotka ehtivät kyllä saada näitäkin sitten, kun niitä ei voi enää välttää.
Enemmänkin ihmettelen, kun jotkut lapset vetelevät tuttipullosta mehua ja parivuotiaana juovat jo kokista, mitä ihmeen järkeä siinä on? Mitä niiden äitien päässä oikein liikkuu?
mutta kyllä se mielestäni on tuulimyllyjä vastaan taistelua. Ellet ole antanut karkkeja ja limsaa lapsillesi - hyvä niin. Kysyisinkin, oletko itse saanut makeaa alle kouluikäisenä ja käytätkö itse makeisia ja virvoitusjuomia?
Tuttipullosta kokikseen en varsinaisesti puhunut mitään, mutta mieheni ihan vain lasista vettä ja maitoa lapsena juotuaan on coca colan ja pepsi maxin suurkuluttaja ollut ihan sen 20 vuotta, jonka hänet olen tuntenut. Eikä ole ainoa tuntemani ihminen, joka kotona on ollut ns. vähäherkkuisella linjalla lapsena ja melko perso makeille aikuisena.
Ei meilläkään lapsi ole juonut yhtään hiukkaa limonaatia, mutta maistaa olisi saanut halutessaan, vaan eipä ole pyytänyt eikä ole tyrkytetty. Jos kumminkin pysyisimme siinä alkuperäisessä ajatuksessa pullasta ja päiväkodin makeista välipalaherkuista: onko se metabolisen oireyhtymän alku ja kierre, joka johtaa aina vaan syvempään herkutteluun? Jaa-a kuka tietää, kun olemme kaikki niin erilaisia.
En ole huomannut yhtään viestiä, jossa haluttaisiin jotenkin kokonaan " kieltää" kaikenlainen herkkujen nauttiminen. Silti meidät kaikki tikkarintyrkyttäjiä kritisoivat leimataan muutamissa viesteissä ilkeiksi " terveysfasisteiksi" jotka eivät anna lapsilleen mitään herkkuja...
Kyse on siitä, mitä ne herkut ovat, kuinka usein niitä tarjotaan ja missä ja kuka viime kädessä päättää, opetetaanko minun lapsi syömään sokeria puuron kanssa. Onko vain supermakea jugurtti hyvää? Mikä on kiva ja sopivasti, mikä asiaankuulumtonta hölmöä tuputtamista ?
Itse olen karkittomien päiväkotien kannattaja. Jälkiruoka tai leivonnainen silloin tällöin - ei joka päivä - mielestäni oikein kiva, mutta karkkihommat kuuluu ehdottomasti omien vanhempien päätettäviksi, jokainen syököön karkkinsa kotona. Monellahan on mm. karkkipäivä, yhdessä sovittu.
Mitä ihmeen tuulimyllyjä?? Anteeksi nyt vain, mutta minusta tässä keskustelussa ei ole enää päätä eikä häntää.
Mutta kun kysyt, niin en, minä en ole saanut pikkulapsena karkkia ja limuja en saanut ollenkaan (vaikka isäni oli Hartwallilla töissä ja olisimme saaneet niitä korikaupalla ilmaiseksi). Meillä herkut olivat aina aika kotitekoisia, kotona leivottua pullaa, piirakkaa ja marjamehua ja sen sellaista, mikä edelleenkin on mielestäni sitä kaikkein parasta.
Vasta koululaisena meillä oli virallinen karkkipäivä ja silloinkaan emme saaneet pussitolkulla namia vaan yleensä jonkun pienen suklaapatukan ja pienen karkkiaskin.
En ole koskaan ollut kovin perso makealle. Nykyisin juon kyllä toisinaan limsaa ja syön karkkiakin, mutta en tosiaankaan viikottain.
Mikään totaalikieltäjä en ole enkä tule olemaan, enkä näe ympärilläni mitään tuulimyllyjä. Päiväkotien tarjoilut kelpaavat minulle ihan hyvin. Lapseni tulevat aiovan varmasti saamaan jossain vaiheessa karkkia, mutta niiden aika ei ole vielä.
vilma67:
mutta kyllä se mielestäni on tuulimyllyjä vastaan taistelua. Ellet ole antanut karkkeja ja limsaa lapsillesi - hyvä niin. Kysyisinkin, oletko itse saanut makeaa alle kouluikäisenä ja käytätkö itse makeisia ja virvoitusjuomia?Tuttipullosta kokikseen en varsinaisesti puhunut mitään, mutta mieheni ihan vain lasista vettä ja maitoa lapsena juotuaan on coca colan ja pepsi maxin suurkuluttaja ollut ihan sen 20 vuotta, jonka hänet olen tuntenut. Eikä ole ainoa tuntemani ihminen, joka kotona on ollut ns. vähäherkkuisella linjalla lapsena ja melko perso makeille aikuisena.
Ei meilläkään lapsi ole juonut yhtään hiukkaa limonaatia, mutta maistaa olisi saanut halutessaan, vaan eipä ole pyytänyt eikä ole tyrkytetty. Jos kumminkin pysyisimme siinä alkuperäisessä ajatuksessa pullasta ja päiväkodin makeista välipalaherkuista: onko se metabolisen oireyhtymän alku ja kierre, joka johtaa aina vaan syvempään herkutteluun? Jaa-a kuka tietää, kun olemme kaikki niin erilaisia.
Tähän viestiin ei ole paljon lisättävää. Hyvä kirjoitus!:)
Zilga:
En ole huomannut yhtään viestiä, jossa haluttaisiin jotenkin kokonaan " kieltää" kaikenlainen herkkujen nauttiminen. Silti meidät kaikki tikkarintyrkyttäjiä kritisoivat leimataan muutamissa viesteissä ilkeiksi " terveysfasisteiksi" jotka eivät anna lapsilleen mitään herkkuja...Kyse on siitä, mitä ne herkut ovat, kuinka usein niitä tarjotaan ja missä ja kuka viime kädessä päättää, opetetaanko minun lapsi syömään sokeria puuron kanssa. Onko vain supermakea jugurtti hyvää? Mikä on kiva ja sopivasti, mikä asiaankuulumtonta hölmöä tuputtamista ?
Itse olen karkittomien päiväkotien kannattaja. Jälkiruoka tai leivonnainen silloin tällöin - ei joka päivä - mielestäni oikein kiva, mutta karkkihommat kuuluu ehdottomasti omien vanhempien päätettäviksi, jokainen syököön karkkinsa kotona. Monellahan on mm. karkkipäivä, yhdessä sovittu.
sparven:
Eivät tosiaankaan voi. Esim. kovin herkkä vilja-allerginen lapsi saattaa reagoida jopa jossain tuotteessa käytettyyn viljasta tehtyyn tärkkelyssiirappiin, mikä on aika vaikea asia tajuttavaksi kenellekään, joka ei joudu ajattelemaan kyseisiä asioita elintavikkeissa. Olenhan vilja-allergisen äitinäitsekin joutunut opettelemaan nämä asiat ihan alkeista, joten en missään tapauksessa odota, että joku osaisi huomioida asian! Omalla vilja-allergisellani on päiväkodissa oma keksipaketti, josta saa silloin, kun on " sopimattomia herkkuja" tarjolla. Kyseiset keksit olen siis minä itse sinne vienyt. Mikäli herkutellaan päiväkodin puolesta (eikä esim. synttäri- tms. tarjoiluja), niin silloin yleensä keittiöstä saa korvaavan herkun.
Populousin ajatukseen siitä, että on kohteliasta huomioida erityistarpeet täytyy kommentoida, että onhan se luksusta ja vilpittömällä kiitollisuudella vastaanotetaan, jos joku näin tekee! :o) Minulle on mm. jäänyt sydäntä lämmittämään eräät pk:n synttäritarjoilut: omanikin oli vielä pieni ja alle 3-vuotiaiden ryhmässä, kun pienen tarhatoverin synttäreitä juhlistettiin ja ko. lapsen äiti oli ostanut varta vasten viinirypäleitä minun lapselleni tarjottaviksi, koska sattui tietämään meidän allergioista. Se oli kyllä tosi hienoa varmaan lapsenikin mielestä! Että sai hänkin jotain, jonka X oli päiväkotiin tuonut synttäritarjoiluiksi, eikä siitä iänikuisesta omasta paketista... :-)