Päiväkodissa makeita välipaloja!

En sitten taida olla poikkeuksellisen tiukkapipo lasten ruokavalion suhteen, kun muillakin on samoja ajatuksia. Mielestäni hyviä välipaloja lapsille ovat leipä - ei välttämättä ruisleipä, mutta ruissekoitteinen tai rouheinen leipä/näkkäri käy hyvin - lihaleikkeet ja juustot, marjat (myös kiisselinä) ja hedelmäpalat, jogurtti niin että sekoitettuna puolet maustettua ja puolet maustamatonta, maustamaton viili, juomaksi maito tai vesi. Ja jos jotain makeaa tarjotaan, niin sitä ennen aina ensin leipä. Nuo ruoat ovat hyvin kelvanneet meillä kotona välipalana ja neiti on tosi hyvä syömään muitakin ruokia. Luulen, että se johtuukin juuri siitä, että makeita ruokia on kotona vältetty. Tyttö esim. popsii keitettyjä porkkanapaloja " makeina" paloina, ei siihen sen kummempia herkkuja tarvita! Kyse ei meillä ole onneksi siitä, etteikö oikea ruoka maistuisi, mutta ihan aikuisikää ajatellen olisi hyvä, ettei tarvitsisi makeita välipalojakaan. Kyllähän lapset kuluttavat ylimääräiset kalorit yleensä pois, mutta aikuisiällä se onkin sitten eri juttu.



Ehkäpä jatkossa seuraan päiväkodin ruokalistoja ja esitän toivomuksia sinne suuntaan, esim. että annetaan juomaksi vain maitoa tai vettä (mukistahan ei näe, että muilla on eri väristä juotavaa) ja ennen makeaa annosta syödään ensin pala leipää.

Erita: riisisiirappi? Mistä löytyy? ja miten leivonnassa käytetään? Ihan uusijuttu mulle=)



T:Hupulinäiti

vilma67:

... puuroja, jogurtteja, viiliä, grahamlihapiirakoita, kiisseleitä yms. MUTTA syntymäpäivinä voileipien lisäksi täytekakkua, pipareita, suklaakeksejä ja mehua. Eikä totisesti ole tullut mieleenikään sanoa, ettei meidän lapsi niitä saisi syödä. No miksi ei? Siitä syystä, että tämä on vain elämää. En aio itse syödä salaa jäätelöä ja maistaa suklaata vain ettei meidän 3-vuotias saisi päähänsä pyytää samaa. Millainen urakka tässä olisi varjella jokaiselta epäterveelliseltä asialta maailmassa, sillä jokainen ruokalaji aiheuttaa jo nykytiedon mukaan syöpää, metabolisen oireyhtymän ja anemian - noin kärjistäen.

Annetaan nyt lastenkin nauttia elämästä, ja jos siellä päiväkodissa saavat pullaa välipalaksi pari kertaa viikossa, niin kotona pilkotaan hedelmiä lautaselle ja nukutaan hyvät yöunet. Jäätelöstä saa kalsiumia ja se on kuitenkin melko pieni annos makeaa, jos jää päivän ainoaksi. Ainakin meille neuvolassa neuvottiin tarjoamaan jäätelöä toisinaan, jos maitoannokset eivät muuten täyty ja jäätelö sattuu maistumaan. Emme me suolattomalla, rasvattomalla ja sokerittomalla ruokavaliolla metsään mene, mutta kohtuus taitaa tässäkin olla se paras tie. Mutta kukin tyylillään.

Mun mielestä kohtuus makean ym. suhteen ei ole se, että niitä saa joka päivä. Pienenä opitaan ruokailutottumukset, itse ainakin toivoisin että lapseni ei tarvitsisi kamppailla ylipainon tai muiden terveysriskien kanssa aikuisena siksi, että olen totuttanut hänet " makeaan elämään" jo pienenä. Mun kotona ei ole koskaan syöty arkena keksejä, mehuja, jäätelöä, pullia, piirakoita yms., karkkipäivä oli kerran viikossa. Vain kun tuli vieraita näitä herkkuja sai, tai joskus harvoin muutenkin. Olen tästä tosi kiitollinen vanhemmilleni, sillä makean himo ei saa musta yliotetta nykyäänkään enkä koe että kahvin kanssa pitäisi olla jotain makeaa. Siksipä en ymmärrä yhtään, jos päiväkodissa tarjoillaan pullia, jäätelöä (paljon myös lisäaineita), mehuja tai muita makeita välipalaksi. Mielestäni sopivia välipaloja on hedelmät, juurekset, vähäsokeriset jogurtit, leipä, vähäsokeriset kiisselit.

Minä hyväksyin tuolla aiemmin tuoremehun juomisen ja perustelen sen nyt tässä. Tiedän, että tuoremehussa on myös sokeria, mutta se on fruktoosia ( joka siis on myös sokeri, että eivät ne A-jugurtit ihan sokerittomia kuitenkaan ole). Fruktoosi on makeampaa kuin tavan sokeri, joten sitä ei tarvita niin paljon ja jos annan lapselleni omenan voin aivan yhtä hyvin antaa omenamehua. Se ei ole yhtään epäterveellisempää, omenassa olisi toki kuidutkin mukana. Annan tuoremehua lapsille aamupalalla ja joskus välipalalla, janojuoma se ei ole. Tuoremehuhan on aika hapanta ja jos tätä lipittää useasti pieniä määriä, on happosade hampaisiin valtava ja ihan varmasti syntyy reikiä. Ne mummot ovat hauskoja, ainakin meillä. Pääsiäisenä (mm.) hetken seurasin puuhailua, kunnes puutuin asiaan. Vartin välein ( ei aina ihan sitäkään) äitini oli tuputtamassa lapselle jotain makeaa. Ottaisitko pääsiäismunan, ottaistko sitä entäs tätä? Ei minulle vain lapsena tarjoiltu kaikkea hyvää koko päivä, tasan piti jaksaa siihen ruokaan saakka aamupalan voimalla. Lapsenlapset vissiin saavat järjen hämärtymään.

jos ei nyt päivittäin, niin kuitenkin useamman kerran viikossa. Ja kaikki lapset myös murrosikäiset ovat langanlaihoja. Ja syövät muutenkin valtavia määriä.



Itsellä se kokemus, että åeinenä meillä kotona oltiin hyvin tarkkoja herkuista, karkkipäivistä jne. Ja siitä tuli kielletty asia. Kyllä se minulla ianakin vaikutti sen, että kun murrosiässä tienasin itse rahaa ja sain käyttää sen mihin halusin, niin kioskille se meni. Ja kyllä herkut maistuvat vieläkin terveellisestä lapsuuden ruokavaliosta huolimatta.



Oma ajatukseni on, että kohtuus kaikessa. En aio tehdä mistään herkuista elämää suurempaa asiaa. Välillä voi nauttia herkkuja ja välilä syödä terveellisemmin. Ja minun mielestä lapsuuteen kuuluu lettukestit, jäätelönsyönti, leivontapäivät. Ja näitä samoja toteutan myös päiväkodissa työssä ollessa. Toki vanhempien toiveesta jätän lapsen ilman, mutta kyllä se jo isojen puolella olisi lapselle niin suuri pettymyt, että vanhempana miettisin onko sen arvoista.

Eiköhän ole paljonlti tottumiskysymys. Ainakin oma viisivuotiaani valitsee vähintään yhtä usein ruisleipää kuin vaaleaa leipää, kun valita saa. Mutta pidän huolta siitä että tummaa leipää on tarjolla.



Rukiilla on niin valtava määrä mahtavan hyviä terveysvaikutuksia, että todella huono jos lapset totutetaan pelkkään vehnäleipään eikä edes tarjota ruisleipää. Makutottumukset muodostuu lapsena.



Sokereita joku täällä vähätteli. Todella ufoa tekstiä kun harva se päivä saa lehdistä lukea lasten diabeteksen olevan RÄJÄHDYSMÄISESTI lisääntynyt länsimaissa.



Meillä päiväkodissa aamu. ja välipaloilla vaaleita jauhosysteemejä ja makeita jugrtteja (jotka ovat todellinen sokeripommi) aika usein. Esim , aamupalalla yleensä kolme viidestä aamupalasta riisipuro/mannapuuro/muro/vaalea leipä linjaa.

Murot esimerkiksi ravintoarvoltaan kai aika lailla nollan kieppeillä.



En viitsi tätä(kään) asiaa ottaa puheeksi päiväkodissa, koska vakiovastaus " voittehan sitten kotona tehdä niin ja niin" on mulla jo entuudestaan niin hyvin tiedossa.

Minua ärsyttää vielä enemmän, että päiväkodissa tarjoillaan karkkia. Tyttöni ovat jo 5v ja 3v mutta en ole antanut heille muuta karkkia kuin palan suklaata silloin tällöin ja rusinat ovat edelleen suurta herkkua.



Ja nyt päiväkodissa tuntuu jollain olevan joka viikko synttärit ja meidänkin lapset ovat oppineet, mitä karkit ovat, siis juuri ne lisäainepommit, joita olen yrittänyt vältellä.



Yritin ottaa kerran asian puheeksi, mutta tuntui, että minua pidettiin ihan hulluna nipona, lapseni kun ovat jo niin isojakin.



Mutta minä en tajua, miksi lapsille pitää ehdoin tahdoin opettaa karkin syömistä, kyllä ne hitsi vie sen taidon myöhemminkin oppivat...

Enemmän kuin päiväkoti-ikäisten lasteni ruokavalintoja olen " huolissani" tulevaisuudesta. Tulee vielä se aika jolloin lapsilla on omaa rahaa käytössään ja tietenkin aikuisina päätävät ihan itse mitä suuhunsa pistävät.



Nuorten ja aikuisten ruokavalio pursuaa nykyään pitsoja, hampurilaisia, sipsejä jne. Siis juuri nitä ruokia joita pitäisi syödä erittäin harvoin ja jotka sisältävät kovaa rasvaa (joku mainitsi liikalihavuuden ja 2. tyypin diabeteksen).



Kysymys siis kuuluu, miten saada lapsi ymmärtämämään vähitellen ruokavakintojen ja terveyden välinen yhteys.



En halua vähätellä huolta, jota koetaan pk-ruuan suhteen, mutta suurempi haaste on mielestäni tuo ikä 7+ jolloin meiltä vanhemmilta kysytään erityisen paljon. Nimittäin pelkällä kouluruualla ei kukaan taatusti liho tai pilaa hampaitaan.

Lapsuusiän diabeteksen syntyähän ei tarkasti tiedetä aj perintötekijöillä on suuri vaikutus.



Aikuisiän diebetekseen taas vaikuttaa suuresti ravintotottumukset, mutta silloinkin iso riskitekijä on kova rasva. Ja toisaalta raskausajan diabeteksen sairastaneena tiedän, että hedelmien aj maidonkin sokeri on yhtä vahingollista, eli niidenkin saantia olisi rajoitettava.



Mutta nyt kai puhuttiin päiväkoti-ikäisistä aj heidän mahdollinen diabetes ei kyllä puhkea päiväkodin välipaloista. Sokeri on kuitenkin luonnontuote, joka on apljon parempi kuin keinotekoiset makeutusaineet. Ja vitsi kun niitä myrkkyjä on niin monessa aineessa, että ei niiltä voi välttyä. Monet siemenethän vasta keräävätkin ympäristömyrkkyjä itseensä. ja hedelmät on tuholaismyrkkyjä täynnä.

että lapselleni tarjotaan ruoka ja välipalat perhepäivähoidossa ja vielä siihen hintaan, mitä hoidosta Suomessa maksetaan. Ei ole minulle tullut mieleenikään kyseenalaistaa noita palveluita. Veljeni asuu muualla kuin Suomessa ja hän maksaa huomattavasti korkeampaa hoitomaksua lapsistaan, mutta palvelut ovat huomattavasti heikommat, niin ruuan kuin muunkin suhteen.



Jos asia kuitenkin mietityttää ja huolettaa, on varmasti hyvä ottaa puheeksi sen ihmisen kanssa, joka noita ruokahommeleita siellä päiväkodissa hoitaa. Uskon, että aloitteita kuunnellaan ja ehkä ollaan ihan tyytyväisiäkin kehitysnäkemyksistä.

Ihan samaan minäkin kiinnitin huomiota. Ei suinkaan pieni, satunnainen makea välipala altista diabetekselle. Suurempia aiheuttajia ovat todellakin kova rasva, vähäinen liikunta ja ne perintötekijät. Ja yllätys, yllätys, runsas sokerin käyttö ei altista (ainakaan aikuistyypin) diabetekselle. Lihavuus, ja varsinkin keskivartalolla oleva ylimääräinen rasva sitten kyllä.Toki sillä on muita ei-toivottuja vaikutuksia lapsen terveyteen. Nuoruustyypin diabetes on autoimmuunisairaus ja saattaa puhjeta jo vauvaiässä. Sairastunut lapsi siis kantaa perimässään alttiutta diabetekselle. Ja sitten jokin ulkoinen tekijä, esim. virusinfektio laukaisee virheellisten viestien ketjun elimistön puolustusjärjestelmälle. Siitä tauti sitten varsinaisesti puhkeaa.



Joo, mutta tottakai terveellisiin ruokatottumuksiin opitaan jo pieninä. Ei meilläkään lapsena tarjoiltu limsoja, pillimehuja eikä keksejä juuri koskaan. Karkiksi minulle kalpasi vain laku ja sitäkin sain lauantaisin karkkipäivänä. Hampaissa minulla ei koskaan ole ollut yhtäkään reikää, eikä ylopaino ole ollut ongelma. Verenpaineeni ja kolesterolini ovat loistavat.



Omille lapsilleni annan pillimehun sillointällöin ( esim. retkelle evääksi ). Meillä syödään makeita jugurtteja ja juodaan tavallista mehua. Pienin lapsista kun ei voi maitoa juoda ja tuoremehuja ei kestä kummankaan vatsa. En myöskään kauhistu jos silloin tällöin syödään jäätelöä tai pullaa / keksejä vaikka perhekahvilassa. Kunhan niiden syönti ei haittaa lämpimien aterioiden syöntiä.



Mitä teini-ikään tulee, niin enempi minä olen huolissani kahden tytön äitinä siitä, millaista naiskuvaa media lapsillemme syöttää. Olen huolissani siitä, kuinka ylipäätään saan lapseni silloin syömään! En ole ollenkaan huolissani lasteni ylensyönnistä, vaan pelkään että uskaltavatko he syödä mitään tässä laihuutta ihannoivassa maailmassa!!! Sitävarten pidän tärkeämpänä nyt pikkulapsi aikana keskittyä lasteni itsetunnon ja oikeanlaisen minäkuvan kehittämiseen kun vahtia jokaista jugurttia ja suupalaa mitä lapset suuhunsa laittavat. Toivon että saan heille luotua terveellisen suhteen ruokaan, mitään korostamatta tai ehdottomasti kieltämättä. Ja toivon, että omalla esimerkilläni annan lapsille myös mallin siitä että liikunta on kivaa ja että pihalla riehuminen voittaa telkkarin tuijottelun.

Minsku

kannattaa ruveta elämäntapa kotiäidiksi, niin ei tarvii laittaa lapsiaan päiväkotiin altistumaan diabetekselle!

Niin, tai sitten voihan sitä sitten hoidattaa lastaan valtin varoilla eli niillä kuuluisilla veromarkoilla.

Minsku " hihittelee partaansa"

Tässä taitaa olla meitä maallikoita muitakin kuin minä.



Ei ne länsieurooppalaisten perintötekijät liene kuitenkaan olennaisesti muuttuneet lyhyessä ajassa.



Elintavat sitä vastoin on muuttuneet. Kokonaisuus - arkiliikunnan laatu määrä, ravinto ym vähäpätöiset asiat - on muuttuneet.

Mins-ku:

Mitä teini-ikään tulee, niin enempi minä olen huolissani kahden tytön äitinä siitä, millaista naiskuvaa media lapsillemme syöttää. Olen huolissani siitä, kuinka ylipäätään saan lapseni silloin syömään! En ole ollenkaan huolissani lasteni ylensyönnistä, vaan pelkään että uskaltavatko he syödä mitään tässä laihuutta ihannoivassa maailmassa!!! Sitävarten pidän tärkeämpänä nyt pikkulapsi aikana keskittyä lasteni itsetunnon ja oikeanlaisen minäkuvan kehittämiseen kun vahtia jokaista jugurttia ja suupalaa mitä lapset suuhunsa laittavat. Toivon että saan heille luotua terveellisen suhteen ruokaan, mitään korostamatta tai ehdottomasti kieltämättä.

Minsku

Jatkan hieman tätä. Minä en ymmärrä, miksi lapsille tarkoitettujen mehujen ja jugurttien pitää olla niin tajuttoman makeita, eikö vähempi sokeri millään riittäisi? Meillä juodaan yleensä laimennettua tuoremehua ja syödään luonnonjugurtteja hunajan ja marjojen/hedelmäsoseen kanssa, vaikka eivät sokerimehut/jugurtitkaan täysin kiellettyjä ole. Sokerimehuja/jugurtteja enemmän haitallisina pidän kuitenkin keinomakeutettuja " sokerittomia" tuotteita, niitä ei mielestäni pitäisi lapsille antaa ollenkaan, joten mieluummin annan lapselleni sokerimehua kuin aspartaamimehua.

Mitä tulee syömishäiriöihin, niin jatkuva lihomisesta varoittelu ja herkkujen kieltäminen on tosiaan vaarallista. Toisaalta täydellinen piittamattomuus terveellisestä ruuasta voi myös altistaa syömishäiriölle, bulimia on tavallista normaalipainoisilla tai hieman pyöreillä tytöillä, jotka haluaisivat hoikistua tai syödä terveellisesti, mutta eivät siihen pysty. Paras linja onkin juuri tuo kultainen keskitie, jossa lapset totutetaan terveelliseen ruokavalioon ja säännölliseen liikuntaan mutta EI puhuta ulkonäöstä vaan pikemminkin siitä, miten tärkeää terveelliset elämäntavat ovat oman hyvinvoinnin kannalta. Herkuista saa (ja pitää saada!) nauttia ilman huonoa omatuntoa silloin, kun on herkkujen aika, mutta niitä ei pidä mussuttaa joka päivä.

Pakko oli hieman kommentoida paria kirjoitusta, aiheen vierestä tosin. Ensiksikin, kaikki lapset eivät kertakaikkiaan syö ruisleipää. Meilläkin on ihan pienestä lähtien ( neiti nyt 2v. 5kk. ) tarjottu ruisleipää, mutta kun ei uppoa niin ei. Meillä tosin tilanteen hankalammaksi tekee se, että kumpikaan vanhemmista ei voi ruisleipää syödä. Näin ollen malli jää näkemättä. Ja puuroakin neiti alkaa vasta nyt pikkuhiljaa silloin tällöin suostua syömään ( itse syön aina aamuisin ). Ja on kokeiltu vaikka mitä konsteja, mutta pakottamaan ei ole ryhdytty. Kuituja onneksi saa muualtakin.



Ja tuoremehuista. Hammaslääkärini sanoi, että kaikkein pahinta mitä vanhemmat voivat pienen lapsensa hampaille tehdä, on antaa mehua tuttipullosta. Ja myöhemmässä vaiheessa juottaa usein tuoremehuja. Vaikka mehut sinällään eivät ole haitallisia, mutta hampaille ne ovat. Ne ovat niin happamia, että usein juotuina ne aiheuttavat eroosiota eli kiilteen liukenemista. Sama koskee myös sitrushedelmiä. Esim. appelsiinikin tulisi syödä kerralla, eikä lohko silloin toinen tällöin. Ja niin tässä kuin kaikessa muussakin pätee sanonta kohtuus kaikessa. Eli en missään nimessä tarkoita etteikö niitä lapsilleen saisi antaa ( meilläkin nautitaan silloin tällöin ), mutta janojuomaksi ei kannata antaa.



Ja AP:lle vielä, minäkään en oikein pidä siitä että hoidossa (meillä pph) tarjotaan usein makeata. Olen siitä sanonut ja mielestäni hienosti hoitaja otti asian. Hieman kuitenkin harmittaa kun siellä harjoitetaan napostelukulttuuria, eli otetaan välillä jääkaapista pala nakkia, välillä juustoa jne. ruokien ja välipalojen lisäksi siis... Perjantait on yleensä herkkupäiviä ja silloin tarjotaan usein jäätelöä. Lapsemme ei ennen hoitoa ollut jäätelöä maistanutkaan ja aluksi ei ollut siitä tykännyt hoidossakaan. Oli saanut tilalla jugurttia tai marjoja (oli siis itse mieluummin halunnut niitä). Mutta nyt muiden perässä syö jo jäätelöäkin. Ja välillä heillä on ulkona lettukestejä yms. mutta sehän on oikea elämys lapselle ja se sallittakoon. Mutta onneksi pph laittaa suurimmaksiosaksi terveellisiä välipaloja.

Mins-ku:

Ei suinkaan pieni, satunnainen makea välipala altista diabetekselle. Suurempia aiheuttajia ovat todellakin kova rasva, vähäinen liikunta ja ne perintötekijät. Ja yllätys, yllätys, runsas sokerin käyttö ei altista (ainakaan aikuistyypin) diabetekselle. Lihavuus, ja varsinkin keskivartalolla oleva ylimääräinen rasva sitten kyllä.

Mins-ku, ja muutama muukin, taitaa nyt kirjoittaa sokereista ja rasvoista ilman sen parempaa tietämystä. En kyllä itsekään ole ravitsemuspuolen experttejä, mutta kyllä voisin ihan vain maalaisjärkeä käyttämällä väittää, että se lihavuus, ja " varsinkin keskivartalolla oleva ylimääräinen rasva" , aiheutuu MYÖS runsaasta sokerin käytöstä. Joten aikuistyypin diabeteksen yhdeksi aiheuttajaksi voisi nimetä myös liiallisen sokerin saannin.

Pienten lasten syömisten osalta ei varmaan tarvitse olla huolissaan vielä silloin, kun lapsi on kasvuiässä, mutta kyllä ne lapsena opitut ruokailu- ja muut elämäntavat juurtuvat melkosen syvälle ja hankalampi niistä on päästä sitten (ylipainoisena) aikuisena eroon kuin, jos niille terveellisille tavoille olisi opittu jo alusta asti.

Ja palatakseni vielä alkuperäiseen aiheeseen, niin kyllä mun mielestäni vanhemmilla tulee olla oikeus päättää lastensa syömisistä silloin, kun tarjolla on vain epäterveellisiä vaihtoehtoja. Mielestäni (ja ilmeisesti myös ap:n ja monen muun mielestä) mitkään sokeriset ja rasvaiset tai suolaiset ns. herkut eivät todellakaan kuulu osaksi perusterveellistä arkiruokaa eikä meidän perheessä niitä tarjoilla edes kerran viikossa. Jos ja kun joskus poikkeavissa juhlatilanteissa on tarjolla kakkuja, leivoksia tai vastaavia (tai suolaisia,rasvaisia pasteijoita tms), niin silloin saattaa olla, että taaperomme saa niitä halutessaan maistaa. Mutta me vanhemmat haluamme olla se taho, joka päätämme, kuinka usein lapsemme niitä syö, ei todellakaan päiväkodin ruokalistan tekijät.

opinnoissa aikoinaan aiheesta opittu on muuttunut jo lähinnä vain yleissivistykseksi.



Mutta sen verran muistan lihavuuden suhteesta rasvaan ja hiilihydratteihin, että rasva tuottaa kaksinkertaisen määrän energiaa hiilihydraatteihin verrattuna eli 100 g rasvaa tuottaa 2 kertaa enemmän pois kulutettavaa (tai varastoitavaa) energiaa kuin 100 g hiilihydraatteja.



Ihminen on myös metabolialtaan kehittynyt sellaiseksi, että se pyrkii ensisijaisesti käyttämään energianlähteenä hiilihydraatteja (glukoosia) ja ruuan rasva sen sijaan varastoituu nopeasti rasvakudokseen, josta se vapautuu hitaasti elimistön energian tuotantoon. Syödyllä rasvalla on siis suurempi todennäköisyys muuttua rasvakudokseksi kuin syödyillä sokereilla.



Ja siis totta kai se mikä meidät lihottaa on ruuan energiaylijäämä. Eli määrä on avainasia kuitenkin.

...kyllä ne lapsena opitut ruokailu- ja muut elämäntavat juurtuvat melkosen syvälle ja hankalampi niistä on päästä sitten (ylipainoisena) aikuisena eroon kuin, jos niille terveellisille tavoille olisi opittu jo alusta asti...

Mutta me vanhemmat haluamme olla se taho, joka päätämme, kuinka usein lapsemme niitä syö...



Päivähoidon olisi syytä pysytellä peruslinjalla ja jättää " herkkukiintiötä" myös kotikäyttöön.

mutta terveydenhuollon koulutuksen saaneena ja diabeetikoita hoitaneena väitän jotain kuitenkin asiasta tietäväni. Ja asia on niin, että sokeri ei aiheuta diabetesta. Ja totta on sekin, että vatsan seutuun kertyvä rasva on riskitekijä. Ja sitä rasvaa ei ylim. kerry vaikka sokeria söisikin jos kulutus on kovempaa. Mutta se, että diabetes on räjähdysmäisesti kasvussa kertonee kuitenkin jotain meidän tavastamme elää. Hyötyliikunta on vähentynyt, stressi lisääntynyt ja kaikkialla tavoitellaan nopeaa mielihyvää, myös ruuan suhteen.



Mutta siis minä en missään tapauksessa ole napostelun, enkä jokapäiväisen makean syönnin kannattaja. Kannatan kultaista keskitietä.

Käsi sydämelle mammat - kuinka moni teistä tarjoilee kotona lapselle yhtämonipuolista ruokalistaa kuin esim. tuo Espoon kaupungin päiväkotien lista ???

Ei siellä nyt todella sokerillä mässäillä vaan tarjotaan ihan oikeassa suhteessa kaikkea ja opetetaan lapset kohtuulliseen herkutteluun.

Totaalikietäminen johtaa vaan määrättömään ahmimiseen kun ei äiti ole vahtimassa.