Vihaan viikonloppuja

Mulla on kaksi lasta, pienempi on alle puoli vuotias. Vihaan tällä hetkellä ihan kaikkea. Kaupasta kun tulen kotiin, niin jään autoon istumaan kun en halua palata takaisin kotiin. Sama paska jatkuu vaan. Milloin helpottaa? Odotan kevättä ja sitä että saisin nukkua. Ja oikeesti rakastan mun miestä, silti vihaan päivittäin. Voi elämä.

Nimittäin mun mies on ollut koko syksyn ulkomailla ja komennus jatkuu vielä keväänkin. Eli mun vastuulla on oikeasti ihan joka saatanan asia lapsista ja kodista jäätyneeseen bensatankin korkkiin asti. Aika raskasta on.

ja sain mielialalääkkeet. Nyt mulla on hyvä olo! En kitsahda mistään pikku jutuista lapsille tai miehelle vaan oon ennemminkin vaan että hällä väliä. On kivempi olla lasten kanssa kun en oo vaan pahalla päällä. Ja mies on tyytyväinen kun vihdoinkin puhun hänelle normaalisti enkä vaan tiuski ja karju takasin. Toivottavasti sulla helpottaa, ja jos ei niin mun neuvoni olisi puhua jollekin ulkopuoliselle.

kun mies on kolmivuorotyössä. Vapaat sattuu mihin milloinkin. Vapailla mies usein vaan valittaa väsymystään yövuorojen jälkeen. Olen kateellinen niille, joiden miehet ottaa joskus vauvasta hoitovastuun omina vapaapäivinään tai antaa joskus vaimonsa nukkua yön rauhassa ja hoitaa yösyötöt. En muista milloin olisin nukkunut viimeksi hyvin, marraskuussa sain nukuttua pari 4 tunnin pätkää. Nykyään vauva valvottaa tosi paljon, saattaa heräillä tunnin välein koko yön. Hoitoapua ei tunnu löytyvän mistään suunnalta...

Sukulaiset aina sanovat että olisi kiva hoitaa, mutta sitten kun kyselee että käykö millon, niin koskaan ei käy. Ja mun tilanteessa ainakaan muutaman tunnin lasteen hoitoon vieminen auta mitään, vituttaa vaan kun aika loppuu. Pitäis saada tää elämä muuttumaan jotenkin!



Ap

ei näitä viikonloppuja enää kestä selvin päin. nelonen kertoi käyneensä psykiatrisella sairaanhoitajalla, saiko sinne ajan terveyskeskuksen kautta? Mun on pakko saada jotain apua tähän ahdistavaan pahaan oloon.

Minulla kävi aikoinaan kodinhoitaja, kun väsähdin täysin kolmen lapsen ja kahden 1/2v. sisään tapahtuneen muuton (toinen ulkomailta Suomeen, toinen kotikaupungin sisällä) jälkeen. Olin todella väsynyt enkä osannut enää edes nukkua öisinkään. Raahauduin vain päivien läpi ja odotin päiväuniaikaa, jolloin ehkä itsekin sain hetken levätä - tosin silloin tuli eskarilainen/1.luokkalainen kotiin ja tarvitsi huomiota.



Avustaja kävi kerran viikossa, jona aikana minä lenkkeilin, kävin ostoksilla jne. Joskus ihan kyyneleet tuli silmiin, kun avustaja tuli ja minulle jäi keskellä päivää jokunen tunti itsellenikin. Joskus sitten vietin kahdenkeskistä aikaa jonkun lapsen kanssa ja muut oli hoidossa. Sekin oli mukavaa! Huono omatunto siitä, ettei voi keskittyä vain yhteen hälveni.

Viikonloput oli ihanaa laatuaikaa eikä tuollaista helvettiä. Säälin kaikkia joilla on lapsia

tulee kun vauva kasvaa ja saat yön nukuttua. Ainakin mun elämänlaatua paransi pelkät yöunet ihan hirveesti. Ymmärrettävältä tilanteesi kuulostaa. Minä olen sanonut omalle miehelleni jolla helpotukseksemme on vikkopäivätyö, että ymmärrän että hän on väsynyt ja annan levätäkin, mutta kun on lapsia täytyy myös hänen kantaa vastuu. Ja hoitaa lasta joskus väsyneenäkin. Sellaista on lapsiperhe-elämä. Mutta kannattaa puhua neuvolassa tms. Ja keksikää yhdessä jotain elämänlaatua parantavaa toimintaa=)

Epäilen, että eivät sinunkjaan viikonloppusi olisi pelkkää laatuaikaa, jos miehesi olisi ulkomailla niin kuin minulla.

Koko ajan samaa. Mulla kauppareissu joka on luksusta arjessa, kestää 2 tuntia kun vaan haahuilen pitkin kaupan käytäviä ettei tarttis mennä takas kotiin. En vain jaksa olla siellä. Olen ihan jaksamisen äärirajoilla. Olen tosi ahdistunut enkä jaksa olla kiinnostunut enää mistään. Lasten kanssa kyllä esitän kiinnostunutta ja leikin ja ulkoilen vaikka sisällä myllää paha olo. Mies ei meilläkään heräile öisin syöttämään vauvaa vaan kyllä se homma on ollu aina mulla. Se kun ei herää siihen huutoon ja minä herään niin turha on kahta ihmistä herättää turhaan.

Mä vihaan viikonloppuja kun on huono omatunto jos ei mitään tapahdu. Olisi kiva kutsua vieraita tai itse mennä kylään mutta olen niin väsynyt etten jaksa. Sitäpaitsi olen alkanut kärsiä pahoista paniikkihäiriöistä enkä kestä nähdä kauheasti muita ihmisiä. Paniikki iskee nimenomaan vieraissa. :)

Kiva kun on kaikenmaailman vaivat...ikäänkuin lasten kanssa kotonaolossa ei ois tarpeeksi :)

Rakastan lapsiani yli kaiken mutta nyt on alkanut tuntua että kyllä se elämä vain oli ihanaa ennen lapsia. Ei ollut tätä ahdistusta tai ainakin sitä pääsi pakoon johonkin. Nyt ei voi paeta ees baariin kun on lapsia :)

Sainpas purettua. En siis vaihtaisi tätä elämää silti lapsettomaan elämään. Joskus vain ei jaksa.

Vierailija:

Vihaan viikonloppuja. Miehen kanssa vain tapellaan koko ajan. Toivoisin että vastuu perheestä ja kodista olisi viikonloppuisin molemmilla aikuisilla, mutta ei ole. Tai sitten nipotan liikaa. Kamalaa tämä kuitenkin on. Tekis mieli paiskoa tavaroita pitkin seiniä ja hakata ukko mustaksi. Apua.

Ja kyllä, olen viettänyt useita viikonloppuja ilman miestäni (on ollut työmatkalla jne) ja kyllä silti pidin sitä laatuaikana, joskaan en niin laadukkaana kuin yhdessä vietettyä aikaa

Haluan vain tämän pahan olon ja vihan pois. Joku ihmetteli toisessa ketjussa että mitenniin voi rakastaa miestä jos vihaa tätä? Hyvin voi. Lapsia ei voi vihata, joten vihaan miestä. Tiedän kyllä että _oikeasti_vihaan tätä elämää ja väsymystä, mutta mieheen se kohdistuu. Voi kun olisi jo maanantai.



Ap

Sehän on vain tabu, jota meiltä äideiltä ei kestetä kuulla.



Oikeasti, moni hautoo itsemurhaa perhe-elämän helvetillisyyden takia ja kaikki vaikuttaa synkältä. Jos ennen lapsia oli todella onnellinen ja nyt vaan itsetuhoinen masennuskimppu, kyllä takuulla olisi valmis kääntämään kelloa taaksepäin.

Vierailija:

Ja kyllä, olen viettänyt useita viikonloppuja ilman miestäni (on ollut työmatkalla jne) ja kyllä silti pidin sitä laatuaikana, joskaan en niin laadukkaana kuin yhdessä vietettyä aikaa

Olen kertonut neuvolassa pahasta olostani. Kävin muutaman kerran psykologilla ja se siitä sitten. Psykologi nimittäin keksi että kaikki johtuu väsymyksestä (mikä on kyllä totta), joten ei katsonut tarpeelliseksi jatkaa. Ja en kyllä psykologia tarvitsekaan, vaan helpotusta arkeen. Onko kokemuksia kotiavusta? Yhdellä tässä ketjussa olikin. Onko sinua " tuomittu" asian takia? Tarkoitan sukulaisten ja tuttujen mielipiteitä. Pelottaa että jos meillä ero joskus tulee, niin mies vaatii lapsia ja saa ne koska olen ollut " hullu" .



Ap

Se on näitä lapsettomuuden etuja :)

vaan tiukasti kotinurkilla... että sellaisen boheemin miehen sitten valitsin. Ja mulle jää kaikki työt. Se auton huoltokin ja muut.

Nyt muutaman päivän lapsiperheen " ihanuuksista" luettuani taidan harkita vielä muutaman kerran. Elämä taitaa olla parasta lapsettomana

Vierailija:

Olen kertonut neuvolassa pahasta olostani. Kävin muutaman kerran psykologilla ja se siitä sitten. Psykologi nimittäin keksi että kaikki johtuu väsymyksestä (mikä on kyllä totta), joten ei katsonut tarpeelliseksi jatkaa. Ja en kyllä psykologia tarvitsekaan, vaan helpotusta arkeen. Onko kokemuksia kotiavusta? Yhdellä tässä ketjussa olikin. Onko sinua " tuomittu" asian takia? Tarkoitan sukulaisten ja tuttujen mielipiteitä. Pelottaa että jos meillä ero joskus tulee, niin mies vaatii lapsia ja saa ne koska olen ollut " hullu" .

Ap