Lue keskustelun säännöt.
Olen bonuslapselle nobody
15.09.2012 |
Lapsi asuu meillä joka toinen viikko ja näin on ollut vuoden. Lapsi on 7 v.
Olenko se vain minä ja itsekäs ajatteluni, vai onko seuraavat jutut ihan ok:
- lapsi oli matkoilla äitinsä kanssa ja toi sieltä tuliaisia. Tähdensi tuliaiset antaessaan, että ne ovat vain isille ja minulle ei lakuista ja suklaista kuulu palaakaan.
Olin juuri edellisellä viikolla tuonut lapselle omalta matkaltani useammankin tuliaisen.
Meidän poppoon yhteisellä matkalla minä pidin miltei raivokkaasti huolta, että äidille viedään tuliaisia. Taisinpa ne maksaakin.
- lapsi raapusti lappuselle perheenä kuuluvien nimiä ja sieltä löytyi tietenkin kaikki asiaan kuuluvat, kissatkin (tietenkin). Minusta ei mainintaa. Ei edes suluissa, paperin reunassa tms.
Ja loppupeleissä minusta viis, mutta soisin lapselle ainakin tunneälyä ripauksen. Miten sitä opetetaan? Pitääkö vaan olla kärsivällinen ja odottaa, jospa hän oppisi sitä ajan myötä muiden esimerkistä? En halua olla kasvattamassa sosiaalisesti vammaista, edes bonulasta.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Mä vihasin isän uutta naista yli kaiken, se oli mulle itte saatana.
Minulle taas bonuslapsi on minuslapsi. Autistit ja ADHD:t eivät ole minun juttu. Kaikki kunnia heitä kasvattaville toki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on jo vanha ketju mutta ymmärrän sinua ihan täysin. Mekin ollaan uus perhe, minulla on 2 lasta ja miehelläni yksi. Mieheni lapsi on koulu ikäinen. Hän on kuitenkin todella mustasukkainen isästään. Kun olen lapsen kanssa kahden tai lasten kanssa yksin kotona hän on ihan erilainen, ystävällinen ja kuuntelee ja kunnioittaa eli sopeutuu talon sääntöihin ja osallistuu kotitöihin. Isä kun on kotona hän on ilkeä minua kohtaan ja "tarrautuu isäänsä". On sanonut monta kertaa suoraan että on mustasukkainen eikä halua jakaa isää kenenkään naisen kanssa. Poika lapsi kyseessä ja palvoo isäänsä paljon. Olemme asuneet perheenä kohta 2 vuotta. Mietin milloin mustasukkaisuus helpottaa. Olen kuitenkin antanut heille tilaa kun lapsi on täällä ja antanut nukkua isän vieressä, minä nukun silloin sohvalla tai lasten huoneessa. Olen myös jättänyt hellyydenosoitukset miehelle antamatta kun lapsi näkee ettei koe olevansa mustasukkainen tai uhattu. Tilanne on silti raskas sillä näen että lapsi kärsii kovasti tilanteesta ja on ahdistunut kun kotona olemme molemmat aikuiset paikalla, kokee siis että joutuu kilpailemaan huomiosta vaikkei tarvitse. Tuntuu niin pahalta lapsen puolesta. Mitä muuta voisin vielä tehdä ettei koe itseään uhatuksi? On sanonut jopa suoraan että haluaisi että muuttaisin pois ihan vain siksi koska on mustasukkainen, ei ole koskaan sanonut ettei pitäisi minusta ja kahden tulemme hyvin toimeen. Miten helpottaa lasta joka on vanhemmastaan niin mustasukkainen ja omistushaluinen? On useasti myös jos mies puhuu puhelimessa viilennyt syliin, pussaillut ja kysynyt kuka soittaa. Minusta tämä ei ole lapselta enää normaalia käytöstä, lapsi on selvästi todella ahdistunut jos joutuu jakamaan isänsä huomion kenenkään kanssa. Mitä tehdä? Käy lasta sääliksi. T. Pahaäitipuoliko?
Vanha ketju, mutta ap;n tapauksessa ihan varmana lapsen gusipäinen äiti on varmasti pitänyt huolen, ettei lapsi anna äitipuolelle tuliaisia ja että lapsi suhautuu äitipuoleen huonosti. Sieltähän se aina lähtee.Luusereista huonoitsetuntoisista gusipäävanhemmista.