Olen bonuslapselle nobody

Just.

ja taistelet häntä vastaan tasavertaisena. Palaa aikuiseksi. Olet tekemisissä pienen lapsen kanssa, joka vasta opettelee käytöstapoja ja empatiaa. Sinun pitää kestää myös se, että tulet tuskin koskaan olemaan hänelle yhtä tärkeä kuin hänen isänsä on.

Minun lapseni piirsi kyllä 7- vuotiaana kuvan, jossa oli hänen perheensä: Minä, isänsä, isän uusi vaimo, tämän vaimon lapset- lapsi on yhteishuollossa 50%. Nykyisin lapsi on 9v ja minulla on miesystävä, jolla on poika, emme asu yhdessä- keslomamatkalta lapsi osti oma-aloitteisesti KAIKILLE pienen tuliaisen. Kyllä meidän perheessä on opetettu huomioimaan toiset. Miesystäväni lapsi on todella itsekäs, eikä häntä kiinnosta mikään muu kuin oma napa. Mieystävän ex on sellainen ihminen, joten kyllä tuo kasvatus kotoa lähtee. Lapsia ei kannata aliarvioida, eivät ne ole tyhmiä. Kyllä 7- vuotiaalle voi jo opettaa tapoja.

Miksi ap:n mies - tai tämän 19-vuotiaan isä - ei laita lastaan järjestykseen?

Toki ap:n tapauksessa lapsi on pienempi, ja häntä täytyy siksi ohjata lempeästi hyväksymään isän uusi puoliso, mutta etenkin tälle nirppanokkaiselle teinille olisi pitänyt jo hyvän aikaa sitten tehdä selväksi, että uusi puoliso kuuluu perheeseen ja perheessä ei kohdella ketään tuolla tavalla.

ihme munattomia miehiä

Olen ollut nykyisen mieheni kanssa 3 vuotta, hänellä on aiemmasta avioliitosta nyt 19v tytär. Kolmeen vuoteen tämä tytär ei ole puhunut minulle sanaakaan, vissiin kaksi kertaa sanonut joo tai ei, kun olen jotain kysynyt. Ikinä ei osallistu keskusteluun esim. ruokapöydässä minun läsnäollessani (ei edes kiitä ruuasta), eikä muutenkaan puhu mitään oma-aloitteisesti, jos olen samassa huoneessa. Kun menen toiseen huoneeseen kuulen että hän puhuu isänsä kanssa. Olen jo kyllästynyt tilanteeseen ja huonoon ilmapiiriin, joten yleensä oleskelen toisessa huoneessa tai koiran kanssa ulkona kun miehen tytär tulee käymään.

Että tämmöstä meillä.

Kyllä lapsen isän pitää kasvattaa omaa lastaan, jos tämä kerran taloudessa asuu, että kaikki talon asukkaat otetaan huomioon. Noin huonosta käytöksestä olisi pitänyt rangaista heti silloin kolme vuotta sitten, eikä vieläkään ole liian myöhäistä, kun ei kerran aikuistuminen ole itsestään tuonut järkeä päähän.

Se aiempi kirjoittaja, jonka täysi-ikäinen lapsipuoli ottaa yhteyttä vain pulassa ollessaan, mitäpä jos sanoisit hänelle ensi kerralla, että juna kulkee molempiin suuntiin. Aikuisen on pärjättävä itsestään, ja jos apua silti kaipaa, pitää osata hoitaa myös sosiaaliset velvoitteet. Ei kukaan halua auttaa toista, jos aina saa päin poskia.

Kuka nämä huonokäytöksiset kakarat on kasvattanut? Ei näköjään kukaan!

ja taistelet häntä vastaan tasavertaisena. Palaa aikuiseksi. Olet tekemisissä pienen lapsen kanssa, joka vasta opettelee käytöstapoja ja empatiaa. Sinun pitää kestää myös se, että tulet tuskin koskaan olemaan hänelle yhtä tärkeä kuin hänen isänsä on.

7-vuotiaan ihan oikeasti pitää kyllä omata jo sen verran empatiaa, että tajuaa tarjota karkeista kaikille läsnäolijoille! Saati, että lähtee erikseen oikein vasiten KIELTÄMÄÄN jotakin joukossa olevaa ottamasta nameja. Sanoisin tuollaisen käytöksen olevan ilkeyttä ja pahansuopaisuutta, tarkoituksellista sellaista. Tekisi mieli sanoa, että jopa kusipäisyyttä.

Eipäs arvioida 7-vuotiaan kykyjä!

Meidän 5-vuotiaskin osaa ulista milloin kenenkin jättäessä hänet leikkien ulkopuolelle ja osoittaa pahoittaneensa mielensä.

Oman pahan mielensä tunnistaa paljon nuorempana kuin toisen pahan mielen. Ap:n tapauksessa isän olisi pitänyt käyttää kasvatustilanne hyödyksi.

ja taistelet häntä vastaan tasavertaisena. Palaa aikuiseksi. Olet tekemisissä pienen lapsen kanssa, joka vasta opettelee käytöstapoja ja empatiaa. Sinun pitää kestää myös se, että tulet tuskin koskaan olemaan hänelle yhtä tärkeä kuin hänen isänsä on.

7-vuotiaan ihan oikeasti pitää kyllä omata jo sen verran empatiaa, että tajuaa tarjota karkeista kaikille läsnäolijoille! Saati, että lähtee erikseen oikein vasiten KIELTÄMÄÄN jotakin joukossa olevaa ottamasta nameja. Sanoisin tuollaisen käytöksen olevan ilkeyttä ja pahansuopaisuutta, tarkoituksellista sellaista. Tekisi mieli sanoa, että jopa kusipäisyyttä. Eipäs arvioida 7-vuotiaan kykyjä! Meidän 5-vuotiaskin osaa ulista milloin kenenkin jättäessä hänet leikkien ulkopuolelle ja osoittaa pahoittaneensa mielensä.

ja taistelet häntä vastaan tasavertaisena. Palaa aikuiseksi. Olet tekemisissä pienen lapsen kanssa, joka vasta opettelee käytöstapoja ja empatiaa. Sinun pitää kestää myös se, että tulet tuskin koskaan olemaan hänelle yhtä tärkeä kuin hänen isänsä on.

7-vuotiaan ihan oikeasti pitää kyllä omata jo sen verran empatiaa, että tajuaa tarjota karkeista kaikille läsnäolijoille! Saati, että lähtee erikseen oikein vasiten KIELTÄMÄÄN jotakin joukossa olevaa ottamasta nameja. Sanoisin tuollaisen käytöksen olevan ilkeyttä ja pahansuopaisuutta, tarkoituksellista sellaista. Tekisi mieli sanoa, että jopa kusipäisyyttä. Eipäs arvioida 7-vuotiaan kykyjä! Meidän 5-vuotiaskin osaa ulista milloin kenenkin jättäessä hänet leikkien ulkopuolelle ja osoittaa pahoittaneensa mielensä.

että hän toimi tavalla, joka ei ole suotava. Hän protestoi. Onko se sinulle oikeasti joku uutinen, että seitsenvuotias kokee jääneensä jalkoihin perheessä, jossa häntä pallotellaan kodista toiseen? Että hän ainakin alitajuisesti syyttää siitä ap:ta, joka rikkoi hänen äitinsä ja isänsä liiton? Rikkoi tai ei, niin seitsenvuotias saattaa joka tapauksessa ajatella, koska ei tiedä asiasta tarpeeksi ja koska reagoi tunteella elämänsä suurimpaan myllerrykseen.

Ihan oikeasti... vähän väliä naiset kiukkuaa pettävistä miehistä ja HUORISTA, joiden kanssa miehet ovat heitä pettäneet. Miten se nyt on sitten ihan ymmärrettävää tunnekaunaa, kun perhe hajoaa - mutta jonkun seitsenvuotiaan pitää osata käyttäytyä kypsästi ja aikuismaisesti, vaikka heiltä on mennyt koti pirstaleiksi? Haloo!

-35, äimänä teidän kommenteistaan-

Siis kuka sanoo miehen lasta bonuslapseksi?

Eihän se sillon edes sinun ajatuksissasi kuulu teidän perheeseen.



Kun ostat tuliaisia lapsen äidille, teet sen "kohteliaisuudesta,velvollisuudesta" mutta ei lapsi osaa sellaisia juttuja.



Kun lapsi on teillä,yritätkö tutustua häneen? viettää kahdenkeskistä aikaa? halailetko,pussailetko lasta?

Pidätkö yhtä tärkeänä kuin omiasi, oikeasti?



Luulen että lapsi kärsii suuresti, suosittelen että lapsi tulisi vain viikonloppuja teille sillä selvästikään ei tunne oloaan kotoisaksi teidän kotonanne, jostain syystä.



Siihen voi vaikuttaa monellakin tavalla, kuten sillä että käyttäydyt lasta kohtaan kuin äiti, ja yrität rakastaa häntä kuin äiti, lukuisista vastoinkäymisistä huolimatta.



Ehkä sitten lapsi joku päivä alkaa kiintyä sinuun ja tuntee olonsa hyväksi.



Ja lakkaa ajattelemasta lasta BONUSLAPSENA!

Et halua olla mukana kasvattamassa tunnevammaista?



Mä olen aivan järkyttynyt.



Toivon että menet itseesi ja että oikeasti yhdessä miehesi kanssa saatte lapsen tuntemaan olonsa hyväksi kotonanne. Hänen kodissaan.



Muuten valitettavasti hän ei voi siellä hyvin.

Yleensähän bonus tarkoittaa jotain ylimääräistä hyvää, esim. palkan lisää tms.

No ei kutsu niin.

Ja omana lapsenaan ap:n kuuluisi lasta ajatella.

Nuorempana tultiin paremmin toimeen, mutta nyt aikuisiällä on jotenkin halunnut välillä tehdä mulle selväksi, etten ole mitään. Olen ajatellut sen niin, että näkee äitinsä huonouden ja yksinäisyyden + muut ongelmat ja ei kestä sitä, että minä kukoistan, vaurastutaan, menestyn työssäni jne. Olen tavallaan liian "loistava" verrattuna äitiin, jota täytyy tukea ja jonka laskujakin aikuinen lapsi maksaa. Äiti on raasu, minä en ole raasu. En mitenkään ilmaise asiaa, mutta tajuaahan aikuinen ihminen äitinsä heikkouden ja ei halua elää sen kanssa vaan peittelee ja tukee, jotta äiti esiintyisi parempana kuin on. Se kamppailu äitinsä pitämiseksi pystyssä tekee tylyn isälleen ja mulle. Mitään syytä ei ole.

Vaikuttaa siltä, että olet aika paha ihminen ja lapsi on kasvettuaan tajunnut sen. Ehkö olet rikkonut avioliitonkin

No ei kutsu niin. Ja omana lapsenaan ap:n kuuluisi lasta ajatella.

No ei kutsu niin.

Ja omana lapsenaan ap:n kuuluisi lasta ajatella.

Eihän lapsi käsittääkseni edes asu heillä.

Itse opena luen vähän väliä tarinoita perheestä ja kyllä niissä usein on mainittu isä-, äiti- ja sisarpuoletkin.

Miten kukin TUNTEE ja MILLAINEN ÄITI- tai ISÄPUOLI lapsella on, vaikuttaa. Ehkä lapsi on perusperheen kannattaja aikuisena!

Mutta eihän se ole häneltä pois että lapsellaan on hyvä olla toisessa kodissaan.



Luitko aloitusta kunnolla

Lapsi asuu jokatoinen viikko äidillä,toinen isällä, eli ap:n luona.



Kyllä se vaan aika tärkeätä lapsen ja äitipuolen suhteelle on,että äitipuoli rakastaa lapsenaan.

Toki lapsi haluaa olla lojaali äidilleen ja kohtelee ap:ta kuten äiti haluaa.



Meillä lapseni pitävät isäpuoltaan ja velipuoltaan perheenjäseninä, mutta isäänsä ei. Tämä johtunee siitä, etteivät asu isänsä kanssa. He lukevat perheenjäseninsi ihmiset, keiden luona asuvat.



19- vuotiaan tapauksessa on selkeästi kyse myös äidin toiminnasta, tai sitten 19-vuotias ajattelee, että vanhempien eto on isän uuden tyttöystävän syytä. Tuon ikäiset osaavat tuon "sodankäynnin" mainiosti, kuten ne katkerat äiditkin.



Kun kaikki aikuiset kunnioittaisivat erotilanteissa toisiaan, niin lapset oppisivat samaan.



Tsemppiä ap. Kuten joku jo sanoikin, niin et voi muuta kun näyttää omaa esimerkkiä ja niellä pojan jutut. Ja isän homma on tietty kertoo, miten toivoo pojan käyttäytyvän teidän perheessä.

.

Kyllä se vaan aika tärkeätä lapsen ja äitipuolen suhteelle on,että äitipuoli rakastaa lapsenaan.

Silti ikinä en ole häntä rakastanut lapsenani. Pidän hänestä kyllä, huolehdin perustarpeista ja katson että hänen on hyvä olla ja saa samat asiat kuin lapsenikin.

uuteen perheenjäseneen eli tässä tapauksessa äitipuoleen, olemalla hänen kanssaan ilman isää.



Minä olen yhden lapsen yh, ja monta kertaa viikossa sanon lapselleni että eikö olekin kiva kun isäpuoli vie meidät kylpylään,ulkomaille tms..

Ja jätän heidät välillä kaksisteen että tutustuvat toisiinsa ja leikkivät leluilla keskenään yms..

Lapsi asuu meillä joka toinen viikko ja näin on ollut vuoden. Lapsi on 7 v.

Olenko se vain minä ja itsekäs ajatteluni, vai onko seuraavat jutut ihan ok:

- lapsi oli matkoilla äitinsä kanssa ja toi sieltä tuliaisia. Tähdensi tuliaiset antaessaan, että ne ovat vain isille ja minulle ei lakuista ja suklaista kuulu palaakaan.

Olin juuri edellisellä viikolla tuonut lapselle omalta matkaltani useammankin tuliaisen.

Meidän poppoon yhteisellä matkalla minä pidin miltei raivokkaasti huolta, että äidille viedään tuliaisia. Taisinpa ne maksaakin.

- lapsi raapusti lappuselle perheenä kuuluvien nimiä ja sieltä löytyi tietenkin kaikki asiaan kuuluvat, kissatkin (tietenkin). Minusta ei mainintaa. Ei edes suluissa, paperin reunassa tms.

Ja loppupeleissä minusta viis, mutta soisin lapselle ainakin tunneälyä ripauksen. Miten sitä opetetaan? Pitääkö vaan olla kärsivällinen ja odottaa, jospa hän oppisi sitä ajan myötä muiden esimerkistä? En halua olla kasvattamassa sosiaalisesti vammaista, edes bonulasta.

Mitähän se lapsen ISÄ sanoi, kun lapsi toi ne tuliaiset????

Normaali isä olisi sanonut, että lapsen käytös on rumaa, ja totta kai sinulle kuuluu osa tuliaisista.

Ihan ydinperheessäkin lapset yrittävät välillä syrjiä toista vanhempaansa, mutta sitä ei normaalissa perheessä sallita.

Miksi uusperheessä sallitaan? Lapsen voi kyllä myös kasvattaa toimimaan järkevästi ja käyttäytymään asiallisesti uusperheen kaikkia jäseniä kohtaan. Se on lapsen omakin etu

Eli älä ihmettele sitä lasta, vaan munatonta miestä, joka ei selvästikään osaa lastaan kasvattaa.

Jos lapsi ei pidä AP:sta niin kannattaisiko katosa peiliin. Ketään ei voi pakottaa pitämään jostakin henkilöstä. Ei edes perheenjäsenistä tarvitse pitää. Me elämme vapaassa yhteiskunnassa. Jokainen saa itse valita ihmiset josta pitää.