Olen bonuslapselle nobody

Olen ajatellut sen niin, että näkee äitinsä huonouden ja yksinäisyyden + muut ongelmat ja ei kestä sitä, että minä kukoistan, vaurastutaan, menestyn työssäni jne. Olen tavallaan liian "loistava" verrattuna äitiin, jota täytyy tukea ja jonka laskujakin aikuinen lapsi maksaa. Äiti on raasu, minä en ole raasu. En mitenkään ilmaise asiaa

Eiköhän se tuosta käy selvästi ilmi muillekin. Ei ihme, ettei hän enää juuri välitä seurastasi.

Olen ajatellut sen niin, että näkee äitinsä huonouden ja yksinäisyyden + muut ongelmat ja ei kestä sitä, että minä kukoistan, vaurastutaan, menestyn työssäni jne. Olen tavallaan liian "loistava" verrattuna äitiin, jota täytyy tukea ja jonka laskujakin aikuinen lapsi maksaa. Äiti on raasu, minä en ole raasu. En mitenkään ilmaise asiaa

Eiköhän se tuosta käy selvästi ilmi muillekin. Ei ihme, ettei hän enää juuri välitä seurastasi.

Tuleeko mieleesi, että noin se voi oikeasti ollakin? Lapset tuppaavat olemaan lojaaleja vanhemmilleen, ainakin tunnemielessä. Ja vaikka äiti ei lapselleen parjaisikaan nyksää, voi olla, että lapsi syyttää äitinsä vaikeuksista nyksää, jolla tuntuu menevän asiat hienosti.

Se, että tuo kirjoittaja analysoi tilannetta täällä ei tarkoita, että hän noin sanoisi lapsipuolelleen.

(ohis, en ole tuo, jota haukut)

teillä. Hänelle merkitsee jotain isä ja äiti. Varmasti tilanne muuttuu kun vuosia kuluu, sinun vain täytyy jaksaa odottaa sitä, jos asia on sulle niin tärkeä. Muuttuu siis siten, että lapsi haluaa sinua jollain muistaa tms.



t. lähi-äitipuoli.

Se, että tuo kirjoittaja analysoi tilannetta täällä ei tarkoita, että hän noin sanoisi lapsipuolelleen.

(ohis, en ole tuo, jota haukut)

Lapset eivät ole tyhmiä - eivät omat eivätkä lapsipuolet. Jos nyksä täällä haukkuu estoitta lapsen äitiä surkeaksi raasuksi ja luuseriksi ja kehuu omaa loistavuuttaan tämän rinnalla, eiköhän lapsi ole kasvettuaan tajunnut, mikä on homman nimi.

Se, että tuo kirjoittaja analysoi tilannetta täällä ei tarkoita, että hän noin sanoisi lapsipuolelleen. (ohis, en ole tuo, jota haukut)

Lapset eivät ole tyhmiä - eivät omat eivätkä lapsipuolet. Jos nyksä täällä haukkuu estoitta lapsen äitiä surkeaksi raasuksi ja luuseriksi ja kehuu omaa loistavuuttaan tämän rinnalla, eiköhän lapsi ole kasvettuaan tajunnut, mikä on homman nimi.

tuon kirjoittajan analyysihan saattaa OLLA TÄYSIN TOSI, ja olemassa hänestä riippumatta, sen aikuistuneen lapsipuolen silmien edessä.

Älä sinä ala meltota ihmisille tietämättä asioiden oikeaa tilaa.

-ohis-

Se, että tuo kirjoittaja analysoi tilannetta täällä ei tarkoita, että hän noin sanoisi lapsipuolelleen.

(ohis, en ole tuo, jota haukut)

Lapset eivät ole tyhmiä - eivät omat eivätkä lapsipuolet. Jos nyksä täällä haukkuu estoitta lapsen äitiä surkeaksi raasuksi ja luuseriksi ja kehuu omaa loistavuuttaan tämän rinnalla, eiköhän lapsi ole kasvettuaan tajunnut, mikä on homman nimi.

Sinäkin olet raasu? Sellaiselta mielikuvalta ei voi välttyä.

Itse opena luen vähän väliä tarinoita perheestä ja kyllä niissä usein on mainittu isä-, äiti- ja sisarpuoletkin.

Miten kukin TUNTEE ja MILLAINEN ÄITI- tai ISÄPUOLI lapsella on, vaikuttaa. Ehkä lapsi on perusperheen kannattaja aikuisena!

Mikä ihmeen perusperhe? Jos tarkoitat perhettä, jossa on vain biologiset vanhemmat ja heidän yhteiset lapsensa, niin se taitaa olla kaukana yleisimmästä perhetyypistä lapsen ollessa aikuinen. Vai mitä meinaat?

Just.

Eivätkö AV-mammat olekaan sivistyneitä, kansainvälisiä ja kielitaitoisia? Bonuschild ja bonusbarn ovat aivan yleisesti käytettyjä ja tunnettuja käsitteitä muilla kielillä. Paljastuiko nyt palstalaisten tyhmyys, iiks?

Ja mitä tulee bonus-sanan konnotaatioon, niin taitaa vain eräiden oma synkkä mielenlaatu ja negatiivinen ajattelutapa paljastua: kuten joku sanoikin, niin bonus, bonarit, bonskuthan ovat yleisesti erittäin positiivisiksi miellettyjä asioita. Vai itketkö sinä, parahin AV-palstan mielipideautomaatti, kun vihreälle tilillesi kilahtaa joka kuukausi ropo jos toinenkin?

Itse opena luen vähän väliä tarinoita perheestä ja kyllä niissä usein on mainittu isä-, äiti- ja sisarpuoletkin.

Miten kukin TUNTEE ja MILLAINEN ÄITI- tai ISÄPUOLI lapsella on, vaikuttaa. Ehkä lapsi on perusperheen kannattaja aikuisena!

Mikä ihmeen perusperhe? Jos tarkoitat perhettä, jossa on vain biologiset vanhemmat ja heidän yhteiset lapsensa, niin se taitaa olla kaukana yleisimmästä perhetyypistä lapsen ollessa aikuinen. Vai mitä meinaat?

harva (lapseton, puolisoton) aikuinen lähtee luettelemaan, että perheeseen kuuluu isä ja isän vaimo ja tämän 2 lasta ja näiden yhteiset 3 lasta ja lisäksi äiti ja tämän mies ja lisäksi 2 pikkusiskoa.

Kyllä ne kertoo, että "isä ja äiti ja 2 siskoa, isä ja äiti on nyt eronneet ja heillä on uudet perheet."

Kyse olikin siitä millainen perusperhe onkaan silloin, kun se sinun lapsesi on aikuinen. Maailma muuttuu kuomaseni.



Yksikin ihminen voi ola perhe.

Minulta kuoli isä kun olin seitsemän vanha ja voi niitä suunnitelmia mitä tehtiin "isä-ehdokkaiden" varalle siskojen kanssa, jos äiti olisi sellaisia kotiin alkanut tuoda. Ei tuonut onneksi yhtään. Kerran tanssi yhden miehen kanssa ja lähetettiin pikkuveli sinne väliin "vessahätä"asialla. Tosin silloin taidettiin pelastaa äiti oikeasti sen miehen kynsistä.



Nyt vanhempana soisin äitini löytävän uuden elämän kumppanin itselleen. Hän on alta 50v ja nuorin perheestämme on muuttanut pois kotoa. Mutta jos hän olisi uuden ottanut vielä ollessani lapsi, en olisi miestä ikinä hyväksynyt. Ja minulla siis oma isä olisi ollut täysin pois kuvioista. Voin hyvin kuvitella miltä ero-lapsista tuntuu, kun on äiti ja isä ja molempien uuden puolisot ja mahdolliset sisko- ja velipuolet... Kasvattaa täytyy lapset silti kunnon ihmisiksi, mutta se on "oikeiden" vanhempien tehtävä yhdessä. Uutena puolisona on hyväksyttävä kuitenkin se, että sinä olet lapsen silmissä paha, este joko äidin ja isän yhteenpalaamisesta, toisen osa puolen mustamaalaama, tai isän/äidin ajan ja rakkauden viejä. Jos ero on käsitelty lastenkin kanssa on uusi kumppani helpompi sietää.

Nuorempana tultiin paremmin toimeen, mutta nyt aikuisiällä on jotenkin halunnut välillä tehdä mulle selväksi, etten ole mitään. Olen ajatellut sen niin, että näkee äitinsä huonouden ja yksinäisyyden + muut ongelmat ja ei kestä sitä, että minä kukoistan, vaurastutaan, menestyn työssäni jne. Olen tavallaan liian "loistava" verrattuna äitiin, jota täytyy tukea ja jonka laskujakin aikuinen lapsi maksaa. Äiti on raasu, minä en ole raasu. En mitenkään ilmaise asiaa, mutta tajuaahan aikuinen ihminen äitinsä heikkouden ja ei halua elää sen kanssa vaan peittelee ja tukee, jotta äiti esiintyisi parempana kuin on. Se kamppailu äitinsä pitämiseksi pystyssä tekee tylyn isälleen ja mulle. Mitään syytä ei ole.

Vaikuttaa siltä, että olet aika paha ihminen ja lapsi on kasvettuaan tajunnut sen. Ehkö olet rikkonut avioliitonkin

AV-mamma on aina AV-mamma! Siihen, jos johonkin, voi tässä maailmassa luottaa.

Miksi ap:n mies - tai tämän 19-vuotiaan isä - ei laita lastaan järjestykseen? Toki ap:n tapauksessa lapsi on pienempi, ja häntä täytyy siksi ohjata lempeästi hyväksymään isän uusi puoliso, mutta etenkin tälle nirppanokkaiselle teinille olisi pitänyt jo hyvän aikaa sitten tehdä selväksi, että uusi puoliso kuuluu perheeseen ja perheessä ei kohdella ketään tuolla tavalla.

ihme munattomia miehiä

Olen ollut nykyisen mieheni kanssa 3 vuotta, hänellä on aiemmasta avioliitosta nyt 19v tytär. Kolmeen vuoteen tämä tytär ei ole puhunut minulle sanaakaan, vissiin kaksi kertaa sanonut joo tai ei, kun olen jotain kysynyt. Ikinä ei osallistu keskusteluun esim. ruokapöydässä minun läsnäollessani (ei edes kiitä ruuasta), eikä muutenkaan puhu mitään oma-aloitteisesti, jos olen samassa huoneessa. Kun menen toiseen huoneeseen kuulen että hän puhuu isänsä kanssa. Olen jo kyllästynyt tilanteeseen ja huonoon ilmapiiriin, joten yleensä oleskelen toisessa huoneessa tai koiran kanssa ulkona kun miehen tytär tulee käymään. Että tämmöstä meillä.

Kyllä lapsen isän pitää kasvattaa omaa lastaan, jos tämä kerran taloudessa asuu, että kaikki talon asukkaat otetaan huomioon. Noin huonosta käytöksestä olisi pitänyt rangaista heti silloin kolme vuotta sitten, eikä vieläkään ole liian myöhäistä, kun ei kerran aikuistuminen ole itsestään tuonut järkeä päähän. Se aiempi kirjoittaja, jonka täysi-ikäinen lapsipuoli ottaa yhteyttä vain pulassa ollessaan, mitäpä jos sanoisit hänelle ensi kerralla, että juna kulkee molempiin suuntiin. Aikuisen on pärjättävä itsestään, ja jos apua silti kaipaa, pitää osata hoitaa myös sosiaaliset velvoitteet. Ei kukaan halua auttaa toista, jos aina saa päin poskia. Kuka nämä huonokäytöksiset kakarat on kasvattanut? Ei näköjään kukaan!

voima tai lempeä ohjaus ei olisi saanut mua hyväksymään isäni uutta puolisoa. Kun en vaan koskaan tykännyt koko ihmisestä!!

Aikuisena toki osasin salata tunteeni ja käyttäytyä ainakin päällisin puolin sivistyneesti, mutta lapsena en.

Todella rasittavia nämä tärkeilevät "äitipuolet".

Minulla on sama tilanne. Bonuslapseni eivät puhu minulle ollenkaan. He puhuvat vain ja ainoastaan isälleen. Toivon että lopettaisivat vierailut koska minulla on tunne että he eivät pidä minusta.

Itse en loukkaannu lasten höpinöistä. Muistutan aina lapsia, että voisivat äidilleen viedä tuliaisia tai kerätä kukkia nyt kesällä. Me olemme vielä etäisiä, mutta aika näyttää millainen suhde meille syntyy. 

Miten bioäiti suhtautuu?Negatiivisuus tarttuu.

Monilla vanhemmilla on yhtä vaikeaa kuin bonusvanhemmalla ja kun noita ongelmia sivusta seurailen,niin ajattelen aina "ole sille lapselle joku".Lapsi ei tarpeetta kiinny kehenkään,mutta jos saa aikuiselta hyväksyntää,huomiointia ja hänen kaipaamaansa olemista ja tekemistä,varmasti kiintyy ajansaatossa.

Taas yksi esimerkki siitä, että ei kannata. Parempi olla sinkku kuin järjestää itselleen uusperhekuvio.

Ydinperheellisenäkin on ajoittain aivan tarpeeksi haastavaa.

Saati sitten näissä "monimuotoperheissä", joissa AINA joku on altavastaajan asemassa. Ihan Aina.

Vierailija kirjoitti:

Taas yksi esimerkki siitä, että ei kannata. Parempi olla sinkku kuin järjestää itselleen uusperhekuvio.

Ydinperheellisenäkin on ajoittain aivan tarpeeksi haastavaa.

Saati sitten näissä "monimuotoperheissä", joissa AINA joku on altavastaajan asemassa. Ihan Aina.

Valitseppa huolella keneen rakastut.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sama tilanne. Bonuslapseni eivät puhu minulle ollenkaan. He puhuvat vain ja ainoastaan isälleen. Toivon että lopettaisivat vierailut koska minulla on tunne että he eivät pidä minusta.

Meillä mieheni lapset lakkasivat puhumasta minulle yhtäkkiä. Vaikka olisin vieressä seissyt, isää huudettiin ojentamaan jotain korkealta tms. Sitä ennen pyysivät leikkimään ja juotavaa ja kaikkea ihan normaalisti. No, kaiken takana oli lasten äiti, joka uskotteli lapsille, että minä jätän isän, jos asiat ”eivät suju”, ja isä palaa takaisin heidän kotiinsa. En tiedä, mistä äiti tuollaisen kehitti, minä en ollut syypää eroon.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi asuu meillä joka toinen viikko ja näin on ollut vuoden. Lapsi on 7 v.

Olenko se vain minä ja itsekäs ajatteluni, vai onko seuraavat jutut ihan ok:

- lapsi oli matkoilla äitinsä kanssa ja toi sieltä tuliaisia. Tähdensi tuliaiset antaessaan, että ne ovat vain isille ja minulle ei lakuista ja suklaista kuulu palaakaan.

Olin juuri edellisellä viikolla tuonut lapselle omalta matkaltani useammankin tuliaisen.

Meidän poppoon yhteisellä matkalla minä pidin miltei raivokkaasti huolta, että äidille viedään tuliaisia. Taisinpa ne maksaakin.

- lapsi raapusti lappuselle perheenä kuuluvien nimiä ja sieltä löytyi tietenkin kaikki asiaan kuuluvat, kissatkin (tietenkin). Minusta ei mainintaa. Ei edes suluissa, paperin reunassa tms.

Ja loppupeleissä minusta viis, mutta soisin lapselle ainakin tunneälyä ripauksen. Miten sitä opetetaan? Pitääkö vaan olla kärsivällinen ja odottaa, jospa hän oppisi sitä ajan myötä muiden esimerkistä? En halua olla kasvattamassa sosiaalisesti vammaista, edes bonulasta.

Mitähän se lapsen ISÄ sanoi, kun lapsi toi ne tuliaiset????

Normaali isä olisi sanonut, että lapsen käytös on rumaa, ja totta kai sinulle kuuluu osa tuliaisista.

Ihan ydinperheessäkin lapset yrittävät välillä syrjiä toista vanhempaansa, mutta sitä ei normaalissa perheessä sallita.

Miksi uusperheessä sallitaan? Lapsen voi kyllä myös kasvattaa toimimaan järkevästi ja käyttäytymään asiallisesti uusperheen kaikkia jäseniä kohtaan. Se on lapsen omakin etu

Eli älä ihmettele sitä lasta, vaan munatonta miestä, joka ei selvästikään osaa lastaan kasvattaa.

Jos lapsi ei pidä AP:sta niin kannattaisiko katosa peiliin. Ketään ei voi pakottaa pitämään jostakin henkilöstä. Ei edes perheenjäsenistä tarvitse pitää. Me elämme vapaassa yhteiskunnassa. Jokainen saa itse valita ihmiset josta pitää.

Tuo on ihan totta, että saa valita kenestä tykkää. Tässä on silti monta eri asiaa. Ei isä voi lyöttäytyä lapaen kanssa sohvannurkkaan syömään tuliaiskarkkeja ja "hei maija, mee sä vaikka odottaan keittiöön kun me syödään nää, nää ei oo sulle". Se on huonoa käytöstä, ihan niinkuin olisi, jos kyseessä olisi naapurin eikka, joka jätettäisiin ilman karkkeja. Ei lapselle ole hyvä sellaisia valtapelejä voittaa.

Sen sijaan perheeseen saa piirtää kenet katsoo siihen kuuluvan. Ja monen kirjaimellisesti ottavan lapsen kohdalla kuva voi olla eri, jos pitääkin piirtää vaikka läheiset ihmiset.