Isät kotiin?

vanhempainvapaan aikana, siis henkisesti. Olen imettänyt molempia lapsiani vielä vanhempainkauden aikana sen verran tiheästi, ettei työnteko olisi onnistunutkaan. Minusta äiti on paras vanhempi kotona ensimmäisen ikävuoden aikana jo ihan psykologiselta kantilta katsoenkin. Ja samaa mieltä meillä on isäkin, jolla tosin on läheiset suhteet lapsiinsa, vaikka onkin yrittäjä ja paljon töissä. Mutta kotona ollessaan keskittyykin sitten täysillä perheeseensä. Minusta on hölmö tuo korvamerkintä, kun kuten jo monesti on sanottu, perheet ovat kovin erilaisia. Mutta nostaisin keskusteluun tuon psykologisen ja henkisen puolen, koska äiti on valmis henkisesti irtautumaan vauvastaan. Minä olen ollut aika sympioottisessa suhteessa lapsiini aina imetyksen loppumiseen saakka, sen jälkeen olen vasta henkisesti kyennyt irtautumaan lapsistani (kokonaan en tietenkään koskaan:). Tällä en väheksy isän taitoja ja tärkeyttä olla vauvan kanssa, mutta kyllä luonto on sen niin järjestänyt, että äiti on ykköshoitaja lapsen ensitaipaleella.

hoitovapailla, vuorotteluvapaalla jne. Mutta en silti suosittele mitään pakollista korvamerkintää, jokaisen perheen oma asia on, miten haluaa järjestää perheen sisäiset asiansa!

totta puhut 38.

Ei pienyrityksistä voi itse yrittäjä oikeasti jäädä pitkälle vapaalle. Monissa pienyrityksissä itse yrittäjä tekee töitä ns. talkoohengellä eli tehdään ylipitkää työpäivää ja ylipitkää työviikkoa. Miten sellaiseen työhön voisi palkata ulkopuolisen niin että se taloudellisesti kannattaa? Ja kuinka moni yrittäjä uskaltaa oikeasti jättää yrityksensä kannattavuuden jonkun toisen käsiin. Mitä jos yritys kaatuu itse yrittäjä poissa ollessa tai kerää hirveät velat??

hän kuitenkin jollain konstilla on poissa ammatistaan äitiysvapaan ajan. Kaatuuko hänen yrityksensä lapsentekoon? Taitaa tämäkin olla vain asenteesta kiinni ettei miesyrittäjä "voi" pistää lappua luukulle vaikkapa puoleksi vuodeksi isyyslomia pitääkseen.

Menin takaisin töihin, kun lapsi oli 5-kuukautinen. Meillä se oli ihan taloudellinen tosiasia, koska ansaitsin ja ansaitsen tuplasti sen minkä mies. Isä pärjäsi erinomaisesti, mitä en epäillytkään. Nyt on toinen tulossa ja suunnitelmissa on palata töihin, kun lapsi on 6 kk. Isä jää taas kotiin.

Esikoisen aikaan oli mies armeijassa. Sai 6pvän isyysloman. Toisen syntyessä mies oli kahden viikon isyyslomalla koulusta, jonka jälkeen 2 viikkoa koulua ja kesä kotona. Vanhempainloman pidän minä, sillä ei ole mitään järkeä, että mies ottaisi koulusta vapaata, kun mulla ei oo työpaikkaakaan..

Meillä mies piti vauvan syntymän jälkeen isyysloman ja myöhemmin vietti ns. isäkuukauden yhdessä minun ja vauvan kanssa. Kun lapsemme oli n. 1v3kk mies jäi koti-isäksi hoitovapaalle, ja hän aikoo olla kotona lapsemme kanssa reilun vuoden, kunnes minä taas jään vuorostani kotiin esikoisen ja tulevan vauvan kanssa. Meillä tämä vuorottelu on toiminut todella hyvin, sillä kummankaan ei ole tarvinnut olla useita vuosia putkeen poissa työelämästä ja toisaalta molemmat ovat saaneet upean mahdollisuuden olla kotona lasten kanssa. Tämä on ollut myös lapsen kannalta hyvä ratkaisu, koska ei ole tarvinnut viedä häntä kovin pienenä hoitoon ja toisaalta hänelle on muodostunut vahva suhde molempiin vanhempiin. Koen myös, että parisuhteemme kannalta tämä on ollut loistava ratkaisu, koska tuntuu, että todellakin vedämme yhtä köyttä perheemme eteen. Mies on ihan selvästi nauttinut lapsen kanssa kotona olemisesta ja kuulemma aikoo jäädä taas kotiin kahdenkin kanssa, kunhan minä aikanani palailen työelämään.

Mies oli 3 vk isyyslomalla heti vauvan synnyttyä, itse pidin vanhempainvapaat lukuunottamatta viimeisiä kahta viikkoa, sillä mies piti sen "isäkuukauden" (2+2) viikkoa ja jäi sen jälkeen vielä osittaiselle hoitovapaalle neljäksi kuukaudeksi. Osittaisen hoitovapaan aikana mies oli siis töissä 3 pv viikossa ja kotona 2 pv viikossa. Sopi hyvin meidän elämäntilanteeseen.



Kyllä tuon vanhempainvapaan osittaminen onnistuu jo nyt! Samoin ymmärtääkseni myös hoitovapaan!



Jokin systeemi olisi hyvä olla, joka kannustaisi miehiä jäämään useammin ja enemmän kotiin. Mutta vaikea sanoa olisiko se korvamerkintä vai joku muu keino.



Meidän ystäväpiirissä muuten on tavallista, että mies jää kotiin. Miehen veli on ollut molempien lasten kanssa 3 kk vanhempainvapaista yksin kotona, kun vaimo töissä. Lapsen kummisetä samoin. Meidän ystävistä ainakin kaksi miestä on ollut hoitovapaalla lapsen tai lasten kanssa kerrallaan puolesta vuodesta vuoteen.

Ei olisi isillekään enää niin vaikeaa jäädä töistä pois jos siitä tulisi yleinen käytäntö. Pikkufirmatkin selviytyvät äitien vapaista. Ei ne isätkään töissä korvaamattomia ole, mutta kotona ovat.

Kyllä meidän perheessä isä vaan on töissä korvaamaton, on nimittäin yksityisyrittäjä eikä firmassa ole muita työntekijöitä. Tämän takia minä pidin vanhempainvapaan kokonaan ja nyt olen hoitovapaalla. Isyyslomaa mies sai pidettyä muutaman päivän parissa osassa. Pidemmästä jaksosta ei ollut puhettakaan, kun ei edes kunnon kesälomaa pystynyt pitämään. Jos mies olisi jäänyt kotiin joko vanhempain- tai hoitovapaalle ja minä olisin palannut töihin, olisi se merkinnyt miehen yritykselle konkurssia. Sijaisen palkkaaminen ja perehdyttäminen hommiin olisi ollut aivan liian iso kustannus ja muutenkin mahdoton ajatus koska se olisi vaatinut todella pitkän ajan ja sijaiselle ei olisi kuitenkaan voinut antaa valtuuksia hoitaa kaikkia firman asioita.

Vapaita ei siis missään nimessä pitäisi korvamerkitä, koska se olisi epäoikeudenmukaista niitä perheitä kohtaan joissa isä ei oikeasti pysty jäämään kotiin.

Siis jos on vauva, jonka vanhemmat on eronneet tai isä tuntematon/tunnistamaton, niin jääkö nämä äidit sitten tyhjän päälle, kun muksu on 6kk?



Sitten taas, jos yh:t saa pitää koko vanhempainvapaan, niin tuleeko ilmiö, missä avoparien lapsia ei tunnusteta ennen kuin lapsi on vuoden ikäinen, jos tilanne on todellakin se, ettei isä voi jäädä kotiin?

Ihan hienoa, jos perheessä saadaan homma toimimaan siten, että isukki jää hoitamaan lasta/lapsia. Perheet ovat kuitenkin erilaisia ja mielestäni tätä ei oltu huomioitu kovasti Vauva-lehden artikkelissakaan. Otti suorastaan pannuun se, että tuijotettiin vain sitä, miten perhe hyötyy vanhempainvapaan jakamisesta mahdollisesti taloudellisesti.

Itse tulin raskaaksi määräaikaisen työsuhteen aikana, jonka seurauksena en ollut loppuraskaudesta enää kovin suosittua "tavaraa" työmarkkinoilla. Lisäksi työllistyminen alallani ei välttämättä olisi käynyt muutenkaan ihan niin vain. Taloudellisesti turvallisinta oli siis minun äitinä pysyä kotona ja miehen käydä töissä. Imetys on mielestäni myös hyvä perustelu olla korvamerkitsemättä osaa vanhempainvapaista isälle. Itse imetin lastani vuoden ja 3 kk. Vasta vuoden ikäisenä imetyskerrat vähenivät sen verran, että olisin oikeasti voinut harkita työelämään siirtymistä.

Kuten alussa mainitsin on jokaisen perheen oma päätös, miten he sopivat vanhempainvapaista ja on oikeastaan mahtavaa, miten nykyään myös isät haluavat olla aktiivisesti lastensa elämässä. Silti koin, että se olen meidän perheessä minä, joka hinkkeineni pysyn lapsen lähellä. Oikeastaan muista vaihtoehdoista ei edes keskusteltu. Toki meilläkin isukki piti omat isyysvapaansa ja kesälomansa heti lapsen synnyttyä. Jo siitäkin mahdollisuudesta olin hyvin onnellinen.

Suomalaisisät pitävät vain kuusi prosenttia kaikista vanhempainvapaapäivistä. Pitäisikö osa päivistä korvamerkitä vain isille?

Miten teillä, kumpi pitää vanhempain- tai hoitovapaat ja miksi?

koska yhteisiksi ne on tarkoitettu ja tarkoitus ei nyt toteudu.

virkavapaata ei voi hakea kovin montaa kertaa ja näin ollen pitäisi tietää lähes vuosi etukäteen, mikä on miehen työtilanne silloin, kun olisi vanhempain vapaan viimeiset 12 päivää jäljellä.



Jos sen pidennetyn isyysvapaan voisi hakea ja sijoittaa mihin kohtaan vain, toki tietyin ehdoin isän työnantajaa ajatellen, niin järjestelmä olisi järkevämpi.



Samoin, jos hoitovapaata on aikomus äidin jatkaa vanhempainvapaan jälkeen, niin isäkuukausi voi olla vähän älytön, jos sattuu sellaiseen vuodenaikaan. Harvoilla aloilola äidin kannattaa mennä kuukaudeksi töihin ja jäädä sitten hoitovapaalle...

osin imettämisen vuoksi, osin siksi että olen halunnut olla pienen kanssa kotona. Vähän yli 1-vuotiaina lapset ovat jääneet kotiin isän kanssa, joka on pitänyt hoitovapaata 6kk ensimmäisen lapsen kanssa ja 1v2kk nuoremman kanssa (molemmat lapset kotihoidossa).



En usko vanhempainvapaiden korvamerkitsemiseen, mutta hoitovapaan taloudellista kannattavuutta pitäisi parantaa, niin että suuremmankin palkan nauttija voisi jäädä kotiin lasten kanssa.

Minä pidin siksi, että minulla oli suuremmat tulot. Ja ne tuethan ovat ansiosidonnaisia. Mies oli myös paljon kotona, sillä hän kävi osa-aikatöissä ja opiskeli osa-aikaisesti. Tämä oli hyvä ratkaisu, sillä näin vauva sai olla paljon meidän molempien kanssa.

meillä kotona syntymän jälkeen isyysloman ja talviloman, eli yhteensä 5 viikkoa muistaakseni. Nyt olen ollut vanhempainvapaalla ja isä on sen jälkeen isäkuukauden kotona. Mulla on onneksi virka, ja pidän kertyneet vuosilomani samaan aikaan, eli olen ikäänkuin töissä, vaikka saadaankin luksusaikaa olla kahdestaan kotona. Sitten jatkan hoitovapaalla vielä kevään, ja lapsi menee hoitoon syksyllä kun on 1,5v. Mietittiin pitkään olisiko isä osan hoitovapaasta kotona keväällä. Minä kun olen kunnan töissä ja mulla on siellä jo sijainen ja mies on pienessä muutaman henkilön firmassa, niin todettiin, että mun on helpompi jäädä kotiin. Ja ihan mielelläni jään, ei siinä mitään, mutta olisin suonut mieluusti isällekin tätä aikaa, ja pojalle myös. Isä kyllä on kotona ollessaan ihan taspuolisesti hoidossa mukana. Olisi kyllä ihan hyvä, jos yhteiskunta vielä painokkaammin tukisi isienkin kotona olemista. Ei tietysti pakottaa voi, eikä kaikki sovi kotiin lasten kanssa. Vaan jos sopii lastentekoon, niin pitäisi sopia hoitoonkin, mutta ei se mene kaikilla niin. Riittää kun lukee näitä keskusteluja.

oma mieheni on pitänyt isyysvapaat, isäkuukauden, ollut esikoisen kanssa kotona hoitovapaalla 5kk ja aikoo olla toisenkin lapsen kanssa 9kk hoitovapaalla.

Meillä järjestelyn on mahdollistanut se, että mies on erittäin motivoitunut tutustumaan lapsiinsa paremmin viettämällä arkea heidän kanssaan (töissä käydessä näkee lapsia hereillä muutaman tunnin päivässä, koska työ matkoineen vie helposti 10h päivästä) ja se, että palkkamme ovat saman suuruiset.



Tuttavapiirissä on paljon perheitä, joissa miehellä ei ole halua jäädä kotiin, naisilla sitäkin enemmän, ja miehen huomattavan korkeaa palkkaa ei haluta menettää. Ehkä isiä voisi houkutella kotiin esim. taloudelisilla kannustimilla?

Isä ei voi imettää.

Nainen ei saa töitä kuukaudeksi, ei kannata mennä ja kaikilla ei riitä vuosilomistakaan sille ajalle.

Isä ei voi olla poissa töistä, tai on hankalaa järjestää jos se loma on pakko olla nimenomaan tiettynä aikana tai aikavälinä tai ei ollenkaan.



Iseillekin sitten on luvattava 3kk TÄYSpalkallista (tai ainakin 80% palkalla) vanhempainvapaata, kuten äideillekin on ainakin omalla alallani. Ja sillä ehdolla että äidin ei tarvitse välttämättä olla sinä aikana töissä, vaan saa olla myös kotona menettämättä omia etuuksiaan. Voisi helpottaa koliikkivauvoja, ja masennuksesta kärsiviä perheitä, ja niitä joilla ei ole tukiverkostoa! Ja isän sitoutumista kotiin, perheeseensä, tutustumista lapsiinsa.



Hoitovapaata voisi tukea enemmän kuin tällä hetkellä, niin houkuttaisi enemmän jäämään kotiin, myös niitä parempipalkkaisia isejä. Ja hoitovapaata vois pätkiä jotenki että ei ole pakko pitää 2 erässä, vaan voisi jakaa 3-4 osaan.

Äiti voisi käydä vaikka kesät töissä, isä olla kotona tai toisin päin. Helpottaisi opiskelijoitakin!

Meillä äitinä olen palannut ensimmäisen ollessa 8 kuukautta opiskelemaan ja töihin ja toisen ollessa 2 kuukautta töihin. Kumpaakin olen imettänyt opiskellessa ja töissä ollessa, päivällä lypsänyt säännöllisin väliajoin. Töihin paluu ei lopeta imetysmahdollisuutta. Monissa maissa on lyhyemmät vanhempainvapaat ja imetys ei lopu töihin mennessä. Lypsy ja kylmälaukut toimivat vallan mainiosti:). Ensimmäisen lapsen kohdalla minä äitinä halusin viedä koko potin ja nauttia yksin, en ollut heti valmis luopumaan oikeuksistani.



Isä on halunnut hoitaa lapsia itse, kun he olivat pieniä ja tämä on toiminut meillä todella hyvin. Kolmas on tulossa ja etukäteen on suunniteltu, että olisin äitiysloman (äidin palautusmisloma) ja sitten isä on vanhempainlomalla (vanhempien, molempien oikeus) tai sitten ositetaan vanhempainloma esimerkiksi 2 päivää toiselle ja 3 päivää toiselle. Kummallakin on työ, joka mahdollistaa tämän. Raha ei ratkaise, sillä isällä on oma halu viettää arvokasta pikkulapsi aikaa. Remontteja on siirretty ja ajettu vanhemmilla autoilla, opeteltu kierrättämään ja tekemään itse leipää kotona. Äitinä on ihanaa katsoa, kun pikkuvesselimme kiikkuu isän kaulassa ja laulaa rakastan sua isi. Onko tällä hintaa? Kummankaan uraputki ei ole lapsiin katkennut. Miehen työnantaja on päinvastoin kannustanut jäämään sairasta lasta hoitamaan hoitovapaan jälkeenkin.



Moni mies tuttavapiirissä ei ole tuntenut miesten etuja ja esimerkiksi laskenut todellisia kustannuksia. Veroprosentti tippuu, työmatka/autokulut vähenevät, on aikaa tehdä itse ruokaa edullisemmin, ehtii omiin harrastuksiin ja on aikaa rakennella esimerkiksi lisärakennus tai opiskella lapsen hoidon ohessa ja oppii tuntemaan oman lapsensa. Nämä esimerkkejä meidän perheen plussasaldosta.

Itse olen täysimettänyt 6 kk, mutta rintapumpulla en saanut maitoa herumaan enää muutaman kuukauden jälkeen.



Tämä tiedoksi 36: lle.

kuin edellinen.

Erityisesti tuon hoitovapaan kanssa taloudelliset lisäkannustimet olisivat enemmän kuin paikallaan ja samoin tuo ajatus 3 kk isyysvapaasta (kuten äitiysvapaa) on erinomainen!

Ei ole pienen vauvan perheille ollenkaan haitaksi, että molemma vanhemmat ovat yhtäaikaakin kotona. Useampi vanhempi olisi henkisesti ja fyysisesti paremmassa jamassa, parisuhteesta puhumattakaan.