Isät kotiin?

Aivan turha valittaa huonommasta palkkauksesta ja heikommista urakehityksistä jos ei olla valmiita päästämään irti esihistoriallisista asenteista.

ei olisi mies voinut olla vanhempainvapaalla. Kumpikaan lapsista ei suostunut tuttipulloon, ja ei siihen haluttu opettaakaan. Enkä itse jaksaisi käydä töissä ja imettää, sen verran tuo imettäminen kuluttaa (kummastakin paino pudonnut imetyksen aikana 10kiloa, enkä ole laihduttanut). Ja kyllä minulla on mennyt molemmista toipumiseen enemmän aikaa kuin varsinaine äitiysloma, nyt kuopuksen ollessa vuoden alan vasta tuntemaan itseni "normaaliksi".



Ja mies on lisäksi yrittäjänä, joten ei ole järkevää hänen kotona ollakaan. Tuskinpa olisi enää töitä kun vanhempainvapaalta, tai saatikka hoitovapaalta palaisi. Olisivat asiakkaat etsineet jo toisen tekijän. Kyllä minun on helpompi pitää nuo vapaat, kun olen alalla jossa se ymmärretään. Niin ja minun palkallani tämä perhe ei toimeen tulisi edes.



Meillä kyse ei ole siitä, etteikö miehellä olisi haluja olla lastensa kanssa, vaan ihan elämän realiteetista. Näin homma toimii meillä parhaiten. Silti lapsemme tuntevat isänsä hyvin, ja juoksevat joka ilta halaamaan, kun isi tulee töistä. Voi se työssä käyväkin hyvän suhteen lapsiinsa saada, jos vain itse haluaa.

Isä ei voi imettää ja lisäksi isällä työpaikka, äidillä ei.



Ihan typerää pakottaa isät vanhempainvapaalle, koska mitä äiti sitten tekisi sen ajan, jos kuitenkin meinaa vanhempainvapaan jälkeen jatkaa lasten hoitoa kotihoidontuella. Kuka nyt äidin muutamaksi viikoksi ottaa töihin? Ja miten se imetys sitten? Kyllä lapsella pitäisi olla oikeus saada äidinmaitoa päivälläkin.



Parempi näin, että kumpi vaan saa pitää sen vapaan. Mielestäni äitiysvapaatakin pitäisi muuttaa niin, että äidin täytyy pitää vain lapsivuodeajan äitiysvapaata ja sen jälkeen myös isä saisi hoitaa lasta kotona, jos haluaa. Eli toisin sanoen: äitiysvapaata pitäisi lyhentää ja vanhempainvapaata pidentää, koska se olisi reilua.

Urakehitys olematon, palkkauskaan ei nouse mihinkään paitsi TES-korotuksilla, mm. hoitoalalla.

Niin kauan kun tämä yhteiskunta ei arvosta naisten tekemää työtä, ei äitien kannata tehdä mitään uhrauksia urakehityksensä eteen, varsinkaan jos se tehdään lasten kustannuksella.

Aivan turha valittaa huonommasta palkkauksesta ja heikommista urakehityksistä jos ei olla valmiita päästämään irti esihistoriallisista asenteista.

Monessa perheessä nainen on se joka tekee uraa ja yhtään sh:ta tai lh:ta ei löydy. Ehkä maakunnassa tilanne on vähän erilainen, mutta niin on asenteetkin.

vaan älyttömän tiukille, jos pitäisi lähteä töihin lapsen ollessa puoli vuotias. Ainakin omien lasteni kohdalla (3) ensimmäiset 2-4 kk ovat olleet tosi raskaita ja sumuisia, ja siitä äitiyslomasta on nauttinut vasta loppuvaiheessa kunnolla. Jälkikäteen olisi tuntunut epäoikeudenmukaiselta, jos olisi pitänyt lähteä töihin juuri, kun arki alkaa sujua ja lapsi on hyvin päivärytmissä kiinni. Tavallaan olisi jäänyt rusinat saamatta pullasta.

Tunnen monia uranaisia minäkin ja jotkut ovat palanneet töihin ja jotkut olleet mielihyvin jopa hoitovapaallakin muutamia kuukausia.

Monessa perheessä nainen on se joka tekee uraa ja yhtään sh:ta tai lh:ta ei löydy. Ehkä maakunnassa tilanne on vähän erilainen, mutta niin on asenteetkin.

Ei kuulosta kovin reilulta.

Juu, täällä pk-seudullahan ei ole yhtään sairaanhoitajaa/ lähihoitajaa/ opettajaa/ siivoojaa/ kaupan kassaa tms, vaan me kaikki luomme todella menestyksekästä ja nousujohteista uraa =D

Kuule, taitaa suurissa kaupungeissakin tilanne olla se, että suurin osa naisista on töissä paikoissa, missä ei mitään mainittavaa ura- tai palkkakehitystä ole odotettavissa.

Ihan ihmetyttää, että oletko noin vieraantunut todellisuudesta vai haluatko vain provota?

Monessa perheessä nainen on se joka tekee uraa ja yhtään sh:ta tai lh:ta ei löydy. Ehkä maakunnassa tilanne on vähän erilainen, mutta niin on asenteetkin.

Minä jaksan paremmin hulinaa lasten kanssa ja mies ansaitsee paremmin. Ei yhtään mitään pois äideiltä, mutta toki miehille voisi antaa lisää vapaita.

Kuten joku jo mainitsi, osa-aikaisia vapaita pitäisi kehittää. Hoitovapaan jakaminen (esim. molemmat vanhemmat töissä 50% normaalista työajasta) on mahdollista, mutta osittainen hoitoraha on mitättömän pieni verrattuna normaaliin hoitorahaan mahdollisine lisineen (vaikka sekään ei ole suuren suuri). Joku edellä sanoi, että myös vanhempainvapaa on jo mahdollista jakaa osa-aikaisesti, mutta mitenkäs silloin toimii esim. isäkuukausi? Tästä vaihtoehdosta pitäisi myös tiedottaa paremmin, itse kuulin nyt ekaa kertaa.



Lisäksi pitäisi keksiä ratkaisu työttömien äitien tilanteeseen: kaikilla aloilla ei töitä löydy käden käänteessä, kun olisi isän työn kannalta sopiva hetki jäädä kotiin.



En kannata pakkoratkaisuja. Isien kotiin jääminen luultavasti yleistyy pikku hiljaa, kunhan systeemi on mahdollisimman joustava. Jo nyt perhekerhoissa ja leikkipuistoissa meillä päin näkyy paljon koti-isiä. Melkein kaikissa tutuissa perheissä mies on ollut kotona vähintään isyysloman ja isäkuukauden, usein pidempäänkin. Meillä mies piti vain isyysloman, sillä itse olen työtön. Hoitovapaalle isän olisi tarkoitus jäädä siinä vaiheessa, kun minä löydän töitä.



Yrittäjän vanhempainraha muuten lasketaan aivan kummallisesti: miehelläni raha olisi ollut todella pieni. Muuten yrittäjyys ei tässä tapauksessa olisi estänyt vanhempainvapaita, mutta yrityksiähän on monenlaisia.

miehen kannattaa olla töissä. Mies on pitänyt molempien lasten synnyttyä 2vkoa isyyslomaa.

Aivan turha valittaa huonommasta palkkauksesta ja heikommista urakehityksistä jos ei olla valmiita päästämään irti esihistoriallisista asenteista.

mutta jos nainen on se perheen parempipalkkainen, hän kertoo jäävänsä kotiin, koska "etuudet ovat ansiosidonnaisia ja näin saa isompaa tukea". Just. Tuntuu, että niin tai näin, tosiasiallset syyt ovat jossain ihan muualla kuin faktisissa taloudellisissa seurauksissa. Toki niin saa puolestani ollakin, raha on huono peruste tehdä näitä päätöksiä, mutta miksi ihmeessa niitä silti perustellaan rahalla?

Tai ainakin jos korvamerkittäisiin muutama päivä isälle, pitäisi äidin voida olla samanaikaisesti myös vanhempainvapaalla ja miehelle pitäisi antaa tuntuva korvaus töistä poissaolosta.



Muussa tapauksessa ei ole järkevää korvamerkitä päiviä isille. Miten perhe kustantaisi nuo päivät? Äidit menisivät töihin vai? Silloin hoitovapaiden pitäminen vähenisi, sillä ei työnantajat katso hyvällä sellaista äidin muutaman kuukauden työntekoa ja taas työelämästä poistumista ehkä jopa vuosiksi.



Ja miten tehtäis tilanteissa joissa isä ei pidä "korvamerkittyjä" päiviään? Olisiko äiti työttömänä työnhakijana nuo kuukaudet vai?

että ainakin meillä mies menee mieluummin töihin. Ja minä jään mieluummin lasten kanssa kotiin sekä vanhempainvapaalle että hoitovapaalle.



Vaikka tienataan molemmat hyvin ja ollaan saavutettu kumpikin hyvä työura omilla tahoillamme. Vanhempainvapaapäivien korvamerkitseminen isille olisi epätasa-arvoista. Perheethän voivat jo nykyisessä tilanteessa aika vapaasti toimia halutessaan niin että isä jää kotiin ja äiti menee töihin, eikö? Miksi ihmisiä pitäisi "pakottaa" johonkin tiettyyn ratkaisuun?

Väitän, että useampi pitää kuin tilastoissa on merkintää. Ystäväpiirissäni on paljon isiä, jotka kyllä pitävät vapaata esim. lyhennettynä työviikkona, mutta kun tuo järjestelmä on niin kahlitseva ja monimutkainen siitä ei aina tule merkintää kelan rekistereihin. Pitäisi aloittaa just jetsulleen ja pitää tietty pätkä. Ihmisten elämä on nykyisin yhä enemmän sekä että eikä joko tai.

Minulle imetys on ollut isoin syy pitää lomat itse. Nytkin mietimme, miten kummassa voisimme venkslata loppupäätä niin, että isä saisi nuo päivät rekistereihin. Mutta työelämässä olevana minulla on silloin stten vuosilomaa, eikä isyysloma ole kuitenkaan vain isän...

totta puhut 38.



Ei pienyrityksistä voi itse yrittäjä oikeasti jäädä pitkälle vapaalle. Monissa pienyrityksissä itse yrittäjä tekee töitä ns. talkoohengellä eli tehdään ylipitkää työpäivää ja ylipitkää työviikkoa. Miten sellaiseen työhön voisi palkata ulkopuolisen niin että se taloudellisesti kannattaa? Ja kuinka moni yrittäjä uskaltaa oikeasti jättää yrityksensä kannattavuuden jonkun toisen käsiin. Mitä jos yritys kaatuu itse yrittäjä poissa ollessa tai kerää hirveät velat??

Olemme jakaneet vapaat kahden lapsen kanssa siten, mikä kullakin hetkellä on tuntunut oikeimmalta. Ensimmäisen kanssa isä jäi kotiin vauvan ollessa 4,5 kk ja minä menin töihin. Halusin kuitenkin olla vielä lapsen kanssa kotona, ja jäinkin sitten hoitovapaalle vauvan ollessa yhdeksänkuinen.



Saimme pian tietää kakkosen tulosta, joten kotipätkäni venähtikin reilun vuoden mittaiseksi. Mies jäi puolestaan kotiin vauvan ollessa lähes 7 kk ja minä palasin töihin.



Meille molemmille lapset ovat elämän tärkein asia. Työ on myös kummallekin tärkeää, muttei itsetarkoitus. Tällä hetkellä tienaan hieman paremmin kuin mieheni, mutta sekin on tässä matkan varrella vaihdellut. Joten emme juuri mieti taloudellista puolta saatika uran luomista. Töissä nyt vain on jonkun käytävä, ja minusta on reilua, että molemmat saavat viettää aikaa myös kotona lasten kanssa. Emmekä koe, että kumpikaan pääsisi tässä helpommalla: lasten kanssa on haastavaa, mutta myös töissäkäynti on omalla tavallaan rankkaa erityisesti rikkonaisten öiden jälkeen.



Nyt molemmat lapset ovat olleet päiväkodissa muutaman vuoden ja tämä on taas uudenlainen elämänvaihe. Keväällä meille saapuu vauva, ja varmasti saamme taas vapaat jaettua siten, että kummatkin pääsevät nauttimaan lapsista mutta että pöydässä on myös ruokaa. Hauskinta olisi tietenkin, jos voisimme vain hengailla kotona koko remmi :)

Osa päivistähän on jo tavallaan korvamerkitty isille, isäkuukauden lisäpäivät tulee, kun pitää sitä.



Meillä molemmat ovat kotona. Minä ensin vanhempainvapaalla, mies 2 viimeistä viikkoa ja nyt on hoitovapaalla pojan (ja myös minun esikoisen) kanssa. Jaa että miksikö? No ihan huvikseen. Ei ainakaan taloudellisista syistä, sillä minä tienaan miestä vähemmän. Vaikka siksi, että mies haluaa olla kotona...