Lue keskustelun säännöt.
Juomisen jälkeinen masennus...Onko tuttu juttu?
23.07.2012 |
Nykyään AINA juomisen jälkeen alkaa masentamaan aivan valtavasti...Nyt pe-la yönä tuli pitkästä aikaa oltua viihteellä, ja ihan kiva ilta oli, mutta koko loppu viikonloppu, ja tämä päivä mennyt todella alakuloisena, kaikki ahdistaa, ei huvittaisi poistua neljän seinän sisältä mihinkään ja tekisi mieli vaan itkeä.
Tälläistä kestää aina muutama päivä, kunnes hiukan helpottaa... Senpä takia ei usein teekään mieli "viihteelle".
- Onko muilla vastaavaa?
Kommentit (158)
Päädyn lukemaan tätä ketjua aina säännöllisin väliajoin. Mukavaa kun joku on nostanut sen. Itse olen vasta 23 ja kärsinyt kännimorkkiksista jo pari vuotta. Joka kerta niitä ei tule, mutta toisinaan sitten erittäin voimakkaina. Varsinkin jos juo niin paljon, että muisti menee. Mutta aina ei tarvitse edes mokailla. Känniminä alkaa vaan hävettämään kovasti, kun se eroaa oikeasta persoonastani niin paljon.
Viikossa olo sitten yleensä tasaantuu, mutta onhan sen odottelu hyvin tuskallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole tuttua.
Juomisen jälkeen on rentoutunut ja iloinen olo. Vähän voi väsyttää.
Itsellä kaamosnasennus ja siihen lääkkeet.voiko olla että jo kahdesta oluesta tulee ahdistus ja rintaa oikein tuntuu?
Hä? Siis miten voi olla ihmisiä, jotka ei vieläkään tiedä, että alkoholi aiheuttaa seuraavien päivien mielialanlaskut? Varsinkin jos juo runsaasti. Ja mitä niitä kännimokia morkkistelemaan. Kyllä kait muutkin ihmiset tajuaa, että alko vaikuttaa käytökseen. Ja parhaassa tapauksessa ovat olleet itsekin niin humalassa, että eivät ole teidän "mokia" edes rekisteröineet.
Ei ne mokat aiheuta ahdistusta. Tämä on erilaista, oikein pohjatonta ahdistusta joka tulee alkon jälkeen. Tuntuu ettei ole tulevaisuutta. Ja jo pienestä määrästä alkoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse otin sellaiset keskitason kännit tuossa pari viikkoa sitten. Krapula ei ollut fyysisesti paha, enkä törttöillyt mitään, mutta mielialat alkoivat tämän jälkeen heittelemään ja todella ikävä ahdistuksen tunne kesti lähes loppuviikkoon saakka. Ihan käsittämätöntä. Aloitin masennuslääkkeet jokunen kuukausi sitten, ja tämä oli ensimmäinen kerta lääkityksen aikana, kun otin alkoholia. Voiko todellakin olla niin, että alkoholi vaikuttaa lääkkeiden kanssa näin "jälkikäteen", ts. masennuslääkkeiden teho heilahtaa. Tuntuisi aika omituiselle. Käytän alkoholia ehkä viisi kertaa vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tuttua. Mulla on pitkäaikainen masennus, ahdistusta ja pakko-oireinen häiriö. Lääkitys on, mutta kun juon alkoholia tilani romahtaa aina entistä enemmän ja olen todella maassa monta päivää juomisen jälkeen. En jaksa tehdä mitään ja kaikki tuntuu synkältä. Silti aina välillä sorrun juomaan sen yhden illan vuoksi jolloin kaikki tuntuu hetken hyvältä.
N23
Vierailija kirjoitti:
osalla ihmisistä alkoholi laskee aivojen serotoniinipitoisuutta, josta johtuu masentuminen juomisen jälkeen. Kannattaa pitää päiväkirjaa juomisen ja masennuksen yhteydestä. Usein toistuvat kaavamaisesti, alkavat tiettynä päivänä juomisesta ja loppuvat tietyn ajan päästä.
Joo, no on kyllä aivan selkeästi huomattavissa. Heti seuraavana päivänä juomisesta alkaa, ja kestää yleensä noin viikon verran.
Tässä juuri pohdin, että jos tapanani olisi juhlia alkoholin kera joka viikonloppu, niin silloinhan todennäköisesti olisin jatkuvasti ahdistunut! :O
Kuvasit juuri mun ex-miehen. Ja ei ollut siis vitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänkö takia krapulainen mies vonkaa seksiä.
Tiedän kokemuksesta, että runsas alkoholin (viinin) käyttö aiheuttaa minulle kammottavan henkisen alavireisen olon. Masennuksen.
Sitten jätin viinin kokonaan. Nykyään nautin kuohuviiniä tai shampanjaa 1-3 lasillista perjantaisin. Silti minulla on paskat fiilikset! Masennus, raivo, huonotuulisuus seuraavana päivänä. Menee pitkälle seuraavaan viikkoon - säännönmukaisesti tiistaisiin - kunnes olen taas normaali. Siis perjantaina nautittu pari, kolme kuohuviinilasillista vaikuttaa tapauksessani seuraavan viikon tiistaisiin!
Olen ajatellut niin, että koska käytin alkoholia väärin lähes 30 vuotta, niin se sekoitti pysyvästi aivokemiani. Tai jotain. Jokatapauksessa minun keholleni, aivoilleni, psyykelleni ei näytä sopivan alkoholi lainkaan. Menen pienestäkin määrästä sekaisin.
Myös ikääntyminen vaikuttaa. Keho muuttuu, aineenvaihdunta muuttuu. Onko kolme annosta kuohuviiniä kerralla paljon? Liikaa? Tätä olen miettinyt, laskenut, pohtinut. Kun en käytä mitään muuta alkoholia. Kuohuviini perjantaisin on jäämässä pois. En tarvitse sitäkään vähää mihinkään.
Miksi nuorille ei opeteta aikuisten tietoa alkoholista? Ja ennen kaikkea, miksi vanhempani eivät koskaan kertoneet, miten vaarallinen aine alkoholi on - sen sijaan antoivat maistaa punaviiniä jouluaterialla ja kuohuviiniä juhlissa....Seurasin heidän elämäntapaansa huonoin seurauksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On liiankin tuttu juttu. Nykyään ihan aina käy tämä. Viime vkl juodessa ihmettelin että miks en juo useammin, viime juomisesta 2 kk! (Olen siis lapseton vielä) yleensä ihan max kerran kuussa. No aamupa sen näytti tai ei oikeestaan vaan se seuraava päivä vaan nää muut sitä seuraavat päivät ja torstaissa jo mennään. Ahdistaa, masentaa tuntuu että haluaisin melkeinpä kuolla ja itkeä vaan koko ajan. Ahdistaa jo sekin että kuukauden päästä pitäisi uudestaan juoda tuttavan juhlissa. Peruin jo yhdet juhlat enkä toisia viitti.
Mietin kyllä jo onko mussa alkoholistin vikaa. Vaikka juon vaan yhden illan max 1 x kk tai 1 x 3kk niin kun juon on se silloin niin ihanaa etten pysty rajoittaa juomista. Ja tää masennus mikä siitä tulee... se on saanu mut monesti miettii että en jois enää ikinä. Ei kai normaalit ihmiset masennu alkoholin jälkeen? Ainakaan näin vahvasti? Saa nähä jospa tää masennus jo tänään illalla helpottaisi...
Join noin putkeen puolitoista viikkoa tissutellen. Viimeiset kaksi päivää kuoharia. Sitten stop ja BANG: aivan totaalinen masennus. Elämän toivottomuus, turhan ihmisen tunne heti aamusta. Koko ajan itkettää.
Alkoholi ilmiselvästi sotkee aivokemiaani pahasti. Tähän yhdistettynä vähähiilihydraattinen ruokavalio, joka ilmeisesti pitää aivojen serotoniinitasoja alhaisena muutoinkin.
Sen lisäksi vaihdevuodet.
Ostin pussin irtokarkkeja. Sokeri hieman teki oloani iloisemmaksi, muutoinhan en syö hiilareita, en sokereita.
Henkinen olo on hirveä. Joudun teeskentelemään 99% päivistäni muka tasaista, vaikka todellisuudessa itkettää.
Hymytöttömyys ja ilottomuus on seurannut hah-hah-hauskoja prosecco- ja kuohuviinilasillisia.
Miten helvetissä jossain etelän maissa, missä juodaan viinejä päivittäin (vähän), pysytään järjissään? Vai onko ranskalaisten äksyilyn takana masis, krapula, tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elimistöllä kestää saada aivojen mielihyvävälittäjäaineiden pitoisuus uudelleen normaalille tasolle. Siksi mm. masennuspotilaiden ei missään nimessä pitäisi juoda- Alkoholi polttaa pois kaiken sen hyvän olon, jota yritetään nostattaa esim. liikkumisella ja lääkityksellä.
Mulla alko on aina tehnyt hyvän olon ja masennuslääkkeetkään ei toimineet ilman viinaa - kokeilin, kun lääkäri väitti että alkoholi mitätöi niiden vaikutuksen. Joten kokeilun jälkeen heitin lääkkeet roskiin ja jatkoin pelkällä alkolla. Masennus meni itsestään ohi noin vuodessa.
Minusta aina myös krapula, jopa kunnon darra, on ollut hyvin luova ja nautinnollinen olotila.
Vierailija kirjoitti:
Elimistöllä kestää saada aivojen mielihyvävälittäjäaineiden pitoisuus uudelleen normaalille tasolle. Siksi mm. masennuspotilaiden ei missään nimessä pitäisi juoda- Alkoholi polttaa pois kaiken sen hyvän olon, jota yritetään nostattaa esim. liikkumisella ja lääkityksellä.
Mulla alko on aina tehnyt hyvän olon ja masennuslääkkeetkään ei toimineet ilman viinaa - kokeilin, kun lääkäri väitti että alkoholi mitätöi niiden vaikutuksen. Joten kokeilun jälkeen heitin lääkkeet roskiin ja jatkoin pelkällä alkolla. Masennus meni itsestään ohi noin vuodessa.
Minusta aina myös krapula, jopa kunnon darra, on ollut hyvin luova ja nautinnollinen olotila.
:DDDD 4/5
Joo ihan kauheita liskojen öitä ollut nyt 4 pvä putken jälkeen.
Tuli viime perjantaina otettua ja lauantaina korjailtua. Tätä henkistä paskaa oloa kestänyt kohta viikon. Jos mieli olisi jatkuvasti tälläinen, olisin varmasti tehnyt harakirit aikoja sitten. Pakko se on aina juoda niin kuin maailmasta olisi viinat loppumassa. Ikä se kait jo painaa, ei krapuloista tai morkkiksista ollut parikymppisenä tietoakaan.