Lue keskustelun säännöt.
Juomisen jälkeinen masennus...Onko tuttu juttu?
23.07.2012 |
Nykyään AINA juomisen jälkeen alkaa masentamaan aivan valtavasti...Nyt pe-la yönä tuli pitkästä aikaa oltua viihteellä, ja ihan kiva ilta oli, mutta koko loppu viikonloppu, ja tämä päivä mennyt todella alakuloisena, kaikki ahdistaa, ei huvittaisi poistua neljän seinän sisältä mihinkään ja tekisi mieli vaan itkeä.
Tälläistä kestää aina muutama päivä, kunnes hiukan helpottaa... Senpä takia ei usein teekään mieli "viihteelle".
- Onko muilla vastaavaa?
Kommentit (158)
Itselläni on ollut nuo juomisen jälkeiset masennusoireet niin kauan kuin muistan. Pari annosta ei niitä aiheuta, mutta jos oikeasti humaltuu, niin seuraava päivä on henkisesti aivan järkyttävä. Siis se on jotain ihan sanoinkuvaamattoman hirveää.
Toki omalla kohdallani voi vaikuttaa asiaan, että olen muutenkin altis mm. paniikkikohtauksille ja olen nuorempana käynyt läpi vaikean masennusjakson.
Fyysisesti olo voi olla kohtuullisen hyvä, mutta ahdisyaa, masentaa, ei halua mennä ulos ihmisten ilmoille jne. Vaikkei olisi mitään hölmöillyt ja muistikuvat illasta tallella, niin suorastaan vainoharhaiset morkkikset tulee päälle. Syvin masentuneisuus menee päivässä ohi, mutta silti sellainen tietty vetämättömyys ja alakuloisuus kestää sen pari päivää.
Olenkin ratkaissut ongelman sillä, että juon nykyään harvoin(ehkä kerran 3-4 kuukaudessa). Ainoastaan pari annosta kerrallaan, koska tiedän humaltumisesta seuraavan karmean olon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samat oireet alkaneet. Tai ehkä jo aiemmin kolmekymppisenä tai sen tienoilla, mutta nyt ahdistaa selkeästi kun vuosia on muutama lisää.
Juhlitun viikonlopun jälkeen koko alkuviikon ajan väsyttää, duunissa ei ajatus kulje eikä jaksaisi jutella kenellekään. Töistä suoraan kotiin nokosille. Helposti menee nuokkumiseksi koko ilta, jonka seurauksena yöt on pyörimistä. Ahdistaa olla yksin, mutta ei silti jaksa ketään. Olo on nuhjuinen ja ruma. Ruokahalu tiessään. Loppuviikosta helpottaa, kun saa liikuttua ja rytmin kuntoon.
Masennus on ihan looginen seuraus, jos krapulassa aivojen dopamiinitaso laskee kovin alas. Asiaa voi kokeilla kompensoida esim. syömällä suklaata.
Jos halut juomisesta eroon, niin valitse Jeesus. Saat tilalle jotain niin paljon parempaa, että juomiseen ei ole enää minkäänlaista mielenkiintoa.
Vierailija kirjoitti:
On hyvinkin tuttua.
Aloitin alkoholinkäytön ylioppilasjuhlissa. Join kylmiltään toista kymmentä paukkua eikä tuntunut missään mitä nyt hiukan päässä pyöri. Mustia ryssiä, lakkaviskejä ja kossukolia heti alusta lähtien. Seuraavana päivänä vanhempani ihmettelivät kun olin täysin virkeä. Tämä krapulattomuus johti opiskeluaikojen täysin holtittomaan ryyppäämiseen. Opiskeluaikoina alkoi kyllä jo ilmaantua juomisen jälkeistä masennusta ja ahdistusta varsinkin yhdistettynä röökaamiseen ja runsaaseen kofeiinipillerien käyttöön, mikä saattoi johtaa esimerkiksi koko päivän viettämiseen peiton alla verhot suljettuina eli hissukseen pimeässä.
Työurallani olen käyttänyt säännöllisesti alkoholia. Olen aina hakeutunut iltatöihin että pystyn käymään nollaamassa pään JOKAISEN työpäivän päätteeksi. Siihen sitten aina päälle viikonlopun ränni, jolloin masennukset hoidettiin jo
Joo, kunnon olut satsi pitää olla, samaa mieltä, pari tekee vaan levottomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juomisen jälkeinen masennus voi kestää aivan saamarin kauan. Toista viikkoa on pirun paljon yhdestä illasta. Viimeksi olin kunnolla kännissä vaali iltana ja yönä. Kesällä otin yhdesti kaljaa mutta ei siitä saanut oikein humalaa aikaiseksi. Krapula kyllä tuli ja masennukset loppuu aikanaan. Tai no ainakin alkoholista johtuvat jää vain ne muut riesat.
Joo, ja lopulta 30-vuotiaana lopetinkin alkoholinkäytön kokonaan tuon alakulon takia. Jonkinlainen harmaus saattoi kestää jopa viikon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämäpä sattui, olen potenut juhlien jälkeistä masennusta nyt koko viikon, tänään alkoi helpottaa. Alakulo, saamattomuus, tunne siitä ettei millään ole lopulta mitään merkitystä, ei pysty edes tiskaamaan.
Ei ole ikinä ollut näin paha, eli nähtävästi pahenee iän myötä.
Jaa-a, miksiköhän masentaa, kun on juuri myrkkyä elimistöön kitannut? Tässä vasta mysteeri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä johtuu se, että krapulassa tekee seksiä mieli ihan mahdottomasti? Saatan masturboida 2-3 kertaa darrapäivän aikana. Seuraavana päivänä hiipii sitten masennus, eikä seksi käy mielessäkään.
N34
Vierailija kirjoitti:
Mistä johtuu se, että krapulassa tekee seksiä mieli ihan mahdottomasti? Saatan masturboida 2-3 kertaa darrapäivän aikana. Seuraavana päivänä hiipii sitten masennus, eikä seksi käy mielessäkään.
N34
Aivokemian muutoksia. Sun ikäisenä entinen vaimoni piti krapula panetuksia keksittynä juttuna. Lupasi että saat niin monta kertaa kuin haluat. Hän joutui luovuttamaan kun ei kestä paikat. Masennus tulee panetusten ja oksennus olojen jälkeen. Joskus niin nyppii suomalainen päihde/huumepolitiikka. Vain krapulan saa hommata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en tajua sanaa saunaolut. Kuka hvetti nyt saunoessa kaljaa juo. Ihan dokun merkki.
En tajua kanssa ruuan kanssa viiniä kittaavia ihmisiä. yök.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei tule masennusta, vaan ihan kunnon ahdistus. Kaikki ahdistaa, siis ihan kaikki. Mietin menneitä ja tulevia ja pelottaa suorastaan. Tuntuu, että kaikki asiat on täysin pielessä ja pilalla, eikä ole enää järkeä edes elää. Mietin virheitä lasten kasvatuksessa, parisuhteessa ja työssä ja rakennan katastrofeja päässäni. Yhtään en haluaisi näin tehdä, mutta niitä vaan tulee päähäni jatkuvalla syötöllä. Helpottaa hieman jos saan jotain muuta ajateltavaa, vaikka esim joku elokuva tai kirja. Siksi saatan katsoa vaikka koko päivän jotain sarjaa. Lapset on niin isoja, ettei ne mua tarvi tai kaipaa. Seksiä ei tee mieli, eikä alakulo vaivaa, vaan suoranainen ahdistuspaniikki. Aiemmin en edes oikein hahmottanut millaista ahdistus on, mutta nyt sen tiedän tarkalleen.
Tämä olo kestää vain sen juomisen jälkeisen päivän. Luojan kiitos ei yhtään enempää. Kauhulla luen tässä teidän monen päivän oloja.
Eihän tässä ole näköjään mitään järkeä juoda jos hinta on tämä. Mutta silti sen unohtaa kun tulee tilanne eteen missä juomista tapahtuu. Pitäis varmaan ottaa itsestä jotain videota siinä pahimman paniikin kohdalla jotta muistaa mihin juominen johtaa.
Mulla oli perjantaina kiva ilta kaverin kanssa. Join hyvinkin kohtuudella. Silti filmi poikki loppuillasta, miten mä oon kotiin päässyt. Eilen vielä törpöttelin, vaikka varsinaisesti ei ollut edes fiilistä tai tehnyt mieli. Lopetinkin "kesken" kun ei se ollut edes hauskaa tai noussut päähän.
Tänään morkkis ja masennus, miksi piti taas? Omaan järjettömän huonon itsetunnon ja varsinkin uusien ihmisten kanssa ja isossa seurassa juon kun en osaaoll oma itseni ja seurustella selvinpäin. Miten sitä itsetuntoa sais korjattua? Kun kyllä mäkin olen ihan hauskaa ja hyvää seuraa, kiinnostunut ihmisistä ja ystävällinen, en vaan osaa.
Silloin vielä helposti menee yli. Tykkään ihmisistä ja höpöttelystä, mutta sitä tulee seurassa tintattua siihen itsetunnon puutteeseen siihen malliin että aina saa hävetä jälkeenpäin ja tosiaan, poikkeuksetta filmi poikki. Noh, kuulemma ainakin sitä on viihdyttävää seurata. Ja alan olla jo vanha akka.
Krapulaa ei nyt edes ole, mutta tää masis ja alakulo kestää aina melkein sinne loppuviikkoon asti, jolloin onkin valmis uuteen nousuun.
Haluaisin osata ja uskaltaa olla sosiaalinen ja ihan oma itseni selvinpäin.
Vanha ketju, mutta kylläpä helpotti löytää tämä. Lähinnä vertaistuellisessa mielessä.
Olen nuoresta saakka juonut paljon, mutta vasta noin 26-28-vuotiaana alkoi ilmetä tuota ahdistusta ja masennusta ryyppyviikonlopun jälkeen, samoin sitä, että muisti pätkii siltä ajalta kun olen viinaa juonut. Ensin muistikatkokset saattoi olla aika lyhyitä. En esim muistanut, että oltiin porukalla vaihdettu baaria. Aamulla ihmettelin, miksi muistikuvia on jostain ihan ihme paikasta, jossa en ole "koskaan käynyt"..
No, tuohon väliin tuli sitten onneksi perhe-elämä, saatiin useampi lapsi pienellä ikäerolla ja alkoholi jäi elämästä kokonaan pois.
Lapset kasvoi, ja pikkuhiljaa alkoholi hiipi taas elämääni. Ensin se saattoi olla pari lasia viiniä perjantaina miehen kanssa, kun lapset oli menneet nukkumaan. Sitten jossain vaiheessa, kun laiset olivat niin isoja että saattoivat yökyläillä isovanhemmilla/kavereilla, saatoin tintata viinaa koko viikonlopun. Ja aivan järjetön masennus vielä 2 vkoa lopettamisen jälkeen. Filmi meni poikki myös entistä helpommin. Yhä useammin käyttäydyin kännissä "kuin ihan toinen ihminen", mieheni mukaan. Aivan sama joinko kotona vai baarissa. Ja tää muutos tapahtui nopeasti, ehkä vuodessa. Eikö auttanut yhtään, että ennen tätä olin vuosikausia kuivin suin. Nuoruusvuosien runsas rällöys lienee tehneen tuhoja?
Lopulta totesin, ettei musta kohtuukäyttäjää tule, ja lopetin kokonaan.
On hyvinkin tuttua.
Aloitin alkoholinkäytön ylioppilasjuhlissa. Join kylmiltään toista kymmentä paukkua eikä tuntunut missään mitä nyt hiukan päässä pyöri. Mustia ryssiä, lakkaviskejä ja kossukolia heti alusta lähtien. Seuraavana päivänä vanhempani ihmettelivät kun olin täysin virkeä. Tämä krapulattomuus johti opiskeluaikojen täysin holtittomaan ryyppäämiseen. Opiskeluaikoina alkoi kyllä jo ilmaantua juomisen jälkeistä masennusta ja ahdistusta varsinkin yhdistettynä röökaamiseen ja runsaaseen kofeiinipillerien käyttöön, mikä saattoi johtaa esimerkiksi koko päivän viettämiseen peiton alla verhot suljettuina eli hissukseen pimeässä.
Työurallani olen käyttänyt säännöllisesti alkoholia. Olen aina hakeutunut iltatöihin että pystyn käymään nollaamassa pään JOKAISEN työpäivän päätteeksi. Siihen sitten aina päälle viikonlopun ränni, jolloin masennukset hoidettiin joko muutamalla aamukeskarilla tai kipittämisellä lähibaariin heti heräämisen jälkeen ilman aamukahvia tai hampipesua. Masennuksia ei paljon ehtinyt pohtimaan kun oli aina joko töissä, baarissa, kotona nukkumassa tai kiirehtimässä viime tipassa puolijuoksua töihin krapulahikeä valuen. Myöhemmin työuran aikana löysin itsestäni klassiset masennusoireet ihan täydellisinä ja olen syönyt masennuslääkkeitä varmaan viiteen otteeseen. Uskon vahvasti masennusteni alkoholiperäisyyteen.
Nyt viiskymppisenä tulee juotua paljon harvemmin ehkä siksikin ettei alkoholista saa enää samanlaisia kiksejä kuin nuorempana. Nousuhumalan iloisuus on jäänyt pois, tilalla jonkinlainen rentoutuminen mitä pian seuraa pöhnä. Korona-aikana en ole käynyt nyt siis kolmatta vuoteen kertaakaan baarissa ja kalsarikännäilykin on käytännössä jäänyt kun en viitsi tissutella vaan se on vähintään 15 bisseä tai en viitsi edes vaivautua. Kyllä 24 oluen satsista seuraa semmoinen olotila - enemmänkin ahdistunut kuin masentunut - että päivä menee pitkällään ja vasta myöhään illalla avaan netin ja kaivan netflixin, hbon tai paramount+:n esiin. Eli kyllä, masennukseen yhdistettyä ahdistusta pukkaa nykyään päälle joka kerta runsaamman juomisen jälkeen.