Lue keskustelun säännöt.
Juomisen jälkeinen masennus...Onko tuttu juttu?
23.07.2012 |
Nykyään AINA juomisen jälkeen alkaa masentamaan aivan valtavasti...Nyt pe-la yönä tuli pitkästä aikaa oltua viihteellä, ja ihan kiva ilta oli, mutta koko loppu viikonloppu, ja tämä päivä mennyt todella alakuloisena, kaikki ahdistaa, ei huvittaisi poistua neljän seinän sisältä mihinkään ja tekisi mieli vaan itkeä.
Tälläistä kestää aina muutama päivä, kunnes hiukan helpottaa... Senpä takia ei usein teekään mieli "viihteelle".
- Onko muilla vastaavaa?
Kommentit (158)
Vanha ketju, mutta itselleni ajankohtainen. Join lauantaina runsaasti ja olen edelleen ihan työkyvytön. Yleensä en juo mitään, joskus 1 tai 2 lasia viiniä - ehkä parin kolmen kuukauden välein.
En tiedä, mikä minuun meni, että näin lipsahti. Olo sekä ruumiissa, että psyykessä on karsee. Nyt jälkeenpäin on helppo muistaa, että miksiköhän en normaalisti juo juuri ollenkaan. Toivottavasti tästä vielä tokenen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Ihana” lukea että kohtalontovereita on. Minulla tämä alkoi n. vuosi sitten, ja lopetinkin humalahakuisen juomisen. Viime viikonloppuna oli kostea ilta, joka päättyi jo 22-23 mutta seuraavat 2 päivää meni hukuttautumis-, katolta hyppäämis-, ja epäonnistumisajatusten kourissa. Ihan kauheaa, luulin jo tulevani hulluksi.
Mulla nyt 30 v korvilla alkanut kuoleman pelko pyörimään päässä krapulassa.. jotenkin pelottava olotila. Ajatuksissa vaan "minä kuolen joku päivä. En halua kuolla. Byäääh". Ja painajaisia monta päivää. Dokailu on vaan tosi kivaa, mut tää kolikon toinen puoli ihan karsea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikään ei oo niin hauskaa ku toisen ja/tai kolmannen päivän dokailu.
Jaksaa painaa viikon töitä, kun tietää, että pe taas räsähtää!
Su vipat darransekaiset nousut, pitsaa ja himaan.
Ma vitutuksessa muistelemaan duuniin kuinka hauskaa taas oli!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla tullut viimeisen parin vuoden aikana masennus alkoholista. Olen 38v. mies ja olen kova urheilemaan, n. 5 kertaa viikossa kunnon urheilua. En ole sitten nuoruusvuosien jälkeen juurikaan tykännyt kunnon juomisesta, mutta vklopun saunaoluet n.3-4 on ollut mulle se mistä olen nauttinut. Nyt parin vuoden aikana tämä määrä tekee minusta pahantuulisen laukaisee päiviä kestävän masennuksen ja vetämättömyyden. En haluaisi pilata parisuhdettani tai omaa päätäni alkoholin takia, sitä on vaikea kuvailla muille kuinka raskas ja synkkä taakka masennus on kantaa mukana. niinpä olen ajtatellut jos vaihtaisin saunajuomat ihan alkoholittomaan. Ihmetyttää vaan miksi tämä sairaus iski näin yllättäen tässä iässä, aikaisemmin en kokenut kuin saavani energiaa ja palautuvani muutamasta oluesta. Tietysti hormoni tasot laskee tässä iässä ja alkoholista menee enemmän, sekaisin niinkuin elimistö muutenkin. Mutta en taida olla asian kanssa yksin, ja toivon että ihmiset ymmärtäisivät jos ystävä kieltäytyy juomasta, koska takana saattaa olla jokin syy kieltäytyä.
Looetin vajaa vuodi ditten kokonaan alkoholinkäxtön tämän takia. Juomisen, kohtuullisenkin, jälkeiset masennuspuuskat olivat niin hirveitä ja kestivät yhä pitempään. Lopettamisen jälkeen ei näitä ole ollut. Olen tullut siihen tulokseen, ettei alkoholi sovi psyykelleni, enkä aio sitä enää käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Looetin vajaa vuodi ditten kokonaan alkoholinkäxtön tämän takia. Juomisen, kohtuullisenkin, jälkeiset masennuspuuskat olivat niin hirveitä ja kestivät yhä pitempään. Lopettamisen jälkeen ei näitä ole ollut. Olen tullut siihen tulokseen, ettei alkoholi sovi psyykelleni, enkä aio sitä enää käyttää.
Kirjoitusvirheistä päätellen olen kännissä, mutten ole :D
Alkoholi ei sovi minulle, ainakaan mikään örveltäminen. Yhden tai kaksi lasia saatan juoda seuraksi, sekin on jo vähän liikaa. Seuraavana päivänä olen veto pois, itkettää ja haluan vain nukkua paljon.
Muutamassa päivässä korjaantuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua on. Itse 37-vuotias mies ja samat alakuloiset ja jopa ahdistuneet fiilikset piinaa aina pari päivää jos hiemankin enemmän (2+ lasia viiniä tms.) tulee nautiskeltua. Lisäksi menee yöunet.
Ehdottomasti eri asia kuin morkkis, joka tulisi omista tekemisistä, koska tämä tunne tulee ihan yhtälailla kotona iltaa viettäen.
En mielellään nykyään enää juo ja jos juon, pidättäydyn lasissa parissa. Siitä jos yli menee, voi jo valmiiksi odottaa surkeaa viikkoa.
Muistan kyllä samantapaisen alakulon jo 10-vuotta sitten, mutta silloin sen ”aikaan saanti” vaati kaksin kösin ryyppäämistä. Nykyään ei kestä lähen ollenkaan.
Hep, täällä kanssa yksi. Iän, sukupuolen ja kokemukset voitte lukea riitävällä tarkkuudella tuosta yläpuolelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vitutus on kova kun krapulassa kämppää siivoaa ja rahan menoa laskee.
Vierailija kirjoitti:
hirvee morkkis ja masennus liittyen omaan käytökseen ja olemattomiin mokiin - vaikka olisin ollut vain pikkuhiprakassa niin menee ainakin viikko tehtyjä mokia muistellessa.
Absolutismia mäkin olen harkinnut.
Nimenomaan tuo, että omassa päässään pienetkin humalassa tapahtuneet mokat paisuvat todella suuriksi. Jään myös kelailemaan miten olen mahdollisesti(?) onnistunut nolaamaan itseäni ihmisten silmissä humalakäyttäytymiselläni. Ei tee pahemmin mieli näyttäytyä ihmisten ilmoilla.
Välillä olen näiden tuntemuksien takia saanut paniikkikohtauksiakin.Yleensä noin viikon päästä nämä tunteet ovat jo helpottaneet (sitä odotellessa!)... Mutta onko se yhden illan huvi tämän olon arvoinen? - EI?
Nuo tuntemukset on kauheita. Minä olen soittanut paniikissa jollekkin kaverille ja silleen muka niitä näitä kuulostellut mitä puhuu.
Vaikka en ole koko ihmistä tavannut sillä bubireissulla.
M47 kirjoitti:
Itsellä kaamosnasennus ja siihen lääkkeet.voiko olla että jo kahdesta oluesta tulee ahdistus ja rintaa oikein tuntuu?
Kaamosmasennusta ole olemassakaan, d-vitamiininpuutosta on kyllä. Kevät ja valon lisääntyminen aiheuttaa oikeasti masennusta monilla, tämän takia piikki myös itsemurhatilastoissa.
Vierailija kirjoitti:
hirvee morkkis ja masennus liittyen omaan käytökseen ja olemattomiin mokiin - vaikka olisin ollut vain pikkuhiprakassa niin menee ainakin viikko tehtyjä mokia muistellessa.
Absolutismia mäkin olen harkinnut.
Ennen pystyi luottamaan siihen että pikkumokat unohtuvat ajan kanssa ja jos joku vielä vuosien päästä muistaa asiasta jotakin, se muistetaan lievempänä versiona. Nykyään kaikki poikkeava käytös kuvataan ja levitetään nettiin muiden pilkattavaksi. Kaikki se p_ska mitä olen yli_laudalla nähnyt ja lukenut on johtanut siihen etten enää alkoholiin koske ja koitan muutenkin olla mahdollisimman vähän huomiota herättävä ulkona liikkuessani.
Up