Suostutteko seksiin vaikkei haluta?
Mielenkiinnolla ja ihmetyksellä luen tuota aikasempaa ketjua "7kk ilman seksiä"... Tuntuu, että monikin nainen suostuu seksiin vain koska mies haluaa, vaikkei itse tekisikään mieli! Pitääkseen miehen tyytyväisenä, parisuhteen koossa tms. Oma mieheni ei tähän kyllä suostuisikaan (siis rakastelemaan minua, jos vaikuttaisin haluttomalta), enkä todella itsekään vaatisi sitä toiselta. Minulle sen täytyy olla molemminpuolisesta halusta lähtöisin. Mutta ilmeisesti ei kaikille, niinpä kiinnostaa kuulla mitä ajatuksia muilla on?
Kommentit (47)
nimenomaan minäkin tarkoitin, mutta ehkä hiukan eri tavalla... Tiskaamisen vertaaminen seksiin kuulosti niin vieraalta. Joku toteaa, että se on samanlainen velvollisuus, jonka voi tehdä vaikkei halutakaan. Mutta kyllä niissä todella erilaista haluttomuutta/halukkuutta on kyseessä! Seksi on henkilökohtaista, minulle ainakin, tiskit eivät. Seksi on jotain niin äärimmäisen tärkeää ja kaunista, ei pelkkää pillua-kullila-persettä-panemista, niinkuin monelle täällä tuntuu olevan, ettei se puolittainen vain kelpaa!
Mä kyllä suostun vaikkei haluta!
tosin mä oon vasta 27v eli siinä seksikkäimmässä iässä.
Tosin nyt kun mä teen täyttä työpäivää, niin illalla ei sitten tee mieli seksiä.
t:Jasmin
Sinä voit päättää ruumistasi ihan niinkuin haluat ja palvoa sitä vaikka minkälaisena temppelinä jonne ei kellään ole asiaa jos sulla ei justiin silloin tee mieli. Kuten huomaat, täällä on paljon naisiakin jotka suostuvat, hoitelevat, miten vaan, miehensä vaikka itsellä ei välttämättä tee mieli. Minun mielestä SITÄ sanotaan oikeaksi rakkaudeksi koska se on urhautumista yhteisen hyvän eteen.
Tätä asiaa voi lähestyä joko itsekkäästi tai rakentavasti. Sinä olet valinnut itsekkyyden. Onnea valinnalle, toivottavasti miehesi jos sulla sellainen on, ei kärsi asiasta. Aika naurettavaa muuten vetää jotain älykkyyttä mukaan tällaisiin asioihin.
M42
nimenomaan minäkin tarkoitin, mutta ehkä hiukan eri tavalla... Tiskaamisen vertaaminen seksiin kuulosti niin vieraalta. Joku toteaa, että se on samanlainen velvollisuus, jonka voi tehdä vaikkei halutakaan. Mutta kyllä niissä todella erilaista haluttomuutta/halukkuutta on kyseessä! Seksi on henkilökohtaista, minulle ainakin, tiskit eivät. Seksi on jotain niin äärimmäisen tärkeää ja kaunista, ei pelkkää pillua-kullila-persettä-panemista, niinkuin monelle täällä tuntuu olevan, ettei se puolittainen vain kelpaa!
Mutta sitähän se - seksi on henkilökohtaista ja seksin puute on myöskin todella, todella henkilökohtaista. Jos tiskit on tiskaamatta niin siitä ei kukaan henkilökohtaisesti kärsi. Huonosta seksielämästä kylläkin.
Lisäksi seksissä on se puoli, että toisin kuin tiskit (voit vaikka mennä ulos syömään tai ostaa kertakäyttölautasia tai tiskata sitä mukaa kun syöt) niin seksiä et voi harrastaa vieraissa ellet halua pettää. Siksi avain on oma puoliso - ja jos tämä ei näe toisen tarvetta vaan keskittyy vain omaan haluttomuuteensa, pulassa ollaan. Tottakai vastaavasti myös haluavan puolen täytyy panostaa parhaansa haluttoman roolin ymmärtämiseen ja tukemiseen...
...liian usein se "kultainen keskitie" silti on, että tasan tarkkaan haluttoman tahtiin mennään ja halukas kärsii puutteessa elämisen oireista yksin. Tai sitten lopulta pää hajoaa ja eroaa tai pettää.
Kyllä sitä vastuuta yhteisestä seksielämästä on molemmilla. Ajatus että vain omilla haluilla on merkitystä johtaa tuhoon tai ainakin täysin kohtuuttoman yksipuoliseen kärsimiseen. Molempien pitää lähteä avaamaan solmua kompromisseilla.
että suurin osa keskustelijoista luulee, että seksinpuutteessa elävälle kelpaa mikä tahansa seksi.
Minulle ei ainakaan kelpaa. Viimeksi eilen suostuin seksiin ainoastaan vaimon takia. Itseä ei huvittanut yhtään. Tai no senverran, että kalun sai kyllä pystyyn, mutta sitten kun sen sai sisään, niin ei tuntunut miltään. Siitähän se lerpahti. Tällaista ei tapahtunut ensimmäisen 7 vuoden aikana lainkaan. Sitten syntyi lapsi. Nyt on 3 vuotta menty sen jälkeen, ja tällaista kuvailemaani se seksi on turhan usein. Kertaakaan se ei ole ollut yhtä hyvää kuin ennen lasta. Kai se on oma vikani. Miesten viaksi kaikki yleensä kaadetaan.
mies on haluttomampi kuin minä. Toisinaan toivoin, että syy olisi joku fyysinen vaiva. Silloin haluttomuudelle olisi löytynyt syy, joka ei ole kenenkään vika. Se olisi myös hoidettavissa lääketieteen keinoin. Eniten helpottaisi tieto, ettei kyse olisi siitä, että mies ei enää pidä vaimoaan viehättävänä. Tunne siitä, ettei enää ole viehättävä ja että mies ei enää välitä, on murskaava.
Et ilmeisesti ymmärrä, että monille (usein miehille, joskus naisillekin) seksi on huomattavasti olennaisempi ja välttämättömämpi osa elämää kuin tiskaaminen - ja ennenkaikkea asia, johon parisuhteeseen sitouduttuaan tarvitsee sitä toista osapuolta (toinen voi tiskata vaikka puolisoa ei huvittaisikaan).
Seksi on usein hyvinkin fyysinen tarve, aivan kuten syöminen ja nukkuminenkin. Puutteessa elävän elämästä voi tulla melkoisen tuskaista (tätä ei tietysti ymmärrä silloin kun ei itse tunne puutetta). Niin kai luonto sen on tarkoittanut, että tekisimme jälkeläisiä - ja tässä miehelle on isketty yleensä se haluavampi rooli... Televisiopsykologien kuningas Dr. Philkin vertasi seksiä nimenomaan nukkumiseen. Kuvittele jos et voisi nukkua öisin? Siinä puutteessa elävän fiilikset suunnilleen.
Parisuhde vaatii molemminpuolista sitoutumista ja panostusta kaikilla tasoilla. Tietenkään naisen tai miehen ei pidä suostua seksiin jos ei halua, mutta - ja tämä on olennaista - rakastava nainen tai mies voi ja voi myös päättää haluta harrastaa seksiä tai seksuaalisia tekoja toisen hyväksi vaikkei omaa seksuaalista viettiä olisikaan pinnalla. Eräs haluamisen muoto sekin on, halu "haluta" vaikkei haluttaisikaan. "Haluan tehdä tämän puolisoni iloksi, hyväksi, vaikka muuten ei huvittaisikaan."
Siitä on sääli kaukana silloin kun se tehdään omasta tahdosta, omasta tahdosta panostaa omaan puolisoon ja tehdä hänen hyväkseen asioita -oli sitten kyse seksistä tai jostain muusta niistä lukuisista asioista joita parisuhteessa toinen haluaa toista enemmän. Jos ei halua yhdyntää, niin voi tarjoutua esimerkiksi käsiseksin osaksi tms.
Kompromissi ei tietenkään ole se, että seksiä harrastetaan aina kun toinen haluaa, mutta rakastava puoliso yrittää keskustella jonkin välimuodon jossa molempien tarpeet täyttyvät. Tilanne jossa toinen joutuu kärsimään puutteessa elämisen fyysisestä tuskasta (uskokaa pois, sitä se on) ja toinen kieltäytyy kategorisesti ja jatkuvasti kun ei vaan huvita (ja uskon kyllä että monille kyse on siitä ettei tosiaan huvita) ei kuulosta sellaiselta kompromissilta joka terveessä suhteessa tehtäisiin.
Kyllä se kultainen keskitie on siellä jossain välimaastossa. Ja sen ratkaiseminen on paljon, paljon tärkeämpää kuin tiskaaminen.