Yläastelaisella keskiarvo 9.0 ja ei halua lukioon eikä äiti vaadi!

Mun ylä-asteen keskiarvo oli kans reilusti yli 9 ja mun äiti pakotti mut menemään lukioon. Huonosti kävi, vaik sielläki sain edelleen ysejä ja kymppejä niin se ei vaan kiinnostanu mua pätkääkään ja keskenhän se jäi.



Kyl jokaisen pitää ite päättää mitä haluu, mullaki se oli jo niin selvää.

moneen kertaan vuoden aikana.

t. opettaja

Olin menossa sihteeriopistoon, vanhempani eivät yrittäneet saada päätäni käännettyä kovinkaan jyrkästi, kehottivat vaan harkitsemaan tarkasti ja suosittelivat lukiota. Viime tingassa sitten vasta siinä vaiheessa kun piti täyttää se yhteisvalintalappu, päätinkin valita lukion ja niin tein. Ihan itse päädyin ajattelemalla siihen vaihtoehtoon. Kannattaa luottaa myös sen nuoren omaan harkintakykyyn eikä kauheasti tyrkyttää omia näkemyksiä, nimittäin nuori vaan siitä ärsyyntyy eikä varmastikaan valitse sitä vaihtoehtoa, mitä vanhemmat yrittävät väkisin hänelle tyrkyttää...

Ei sinne ole koskaan päässyt suoraan peruskoulusta. Ja nythän se on ammattikorkeakoulu.

no, itse menin kymmenen vuotta sitten amikseen ja kaikki muut kaverit lukioon.



mulla on vakivirka, kohtuu hyvät tulot, etenemis ja jatkokoulutusmahdollisuuksia, omakotitalo, mies ja 4 lasta.

ne lukiolaiset...no asuvat osa vanhempiensa luona, osa vuokralla läävissä, suurinosa yksinäisiä ja lapsettomia. lähes kaikki työkkärin asiakkaita ja muutama on kaupan kassalla (ei tosin siwassa), yksi tekee siivouskeikkaa.

kaikki kateellisia minun "epäreilusta" menestyksestäni. minä kun en käynyt lukiota, minullahan se pitäisi huonommin mennä.



että näin se amis pilaa elämän ja lukio sen pelastaa....kasva aikuiseksi ap!

Ite oon lukion käynyt ja päästötodistuksen keskiarvo oli 9.1. Yliopistoon siis pääsisin helposti, jos vaan tahtosin. Itse asiassa oon jonkun aikaa opiskellutkin siellä. Mua vaan ei akateeminen ura satu kiinnostamaan pätkääkään ja kadun suuresti, etten ole yläasteen jälkeen mennyt ammattikouluun, tai tehnyt edes kaksoistutkintoa.

Yliopistojen valinnassa kun ei ole lukiotodistuksen arvosanoilla mitään merkitystä, hyvästä yo-todistuksesta voi saada LISÄPISTEITÄ. Taitaa olla vain tekniset alat, jonne pääsee suoraan todistuksella.

"yleisestä painostuksesta", jota ei siis kuitenkaan tullut vanhemmiltani. Koko yläasteajan olin pohtinut muita vaihtoehtoja, en ollenkaan kokenut lukiota omakseni. Ja kuinkas kävikään. Numerot laski kuin lehmän häntä ja hilkulla oli, että ylipäätänsä ylioppilaaksi kirjoitin. Kun ei kiinnostanut niin ei kiinnostanut. Opinnot lukion jälkeen (kolme tutkintoa), olen suorittanut taasen "parhailla mahdollisilla arvosanoilla", kun ovat olleet oikeasti kiinnostavia.

..pitkälle tahansa. Ja eikä sinne yliopistoon tuosta vaan mennä vaikka keskiarvo olisi kuinka yli 9:n. Ja peruskoulut ovt hyvin erilaisia. Jonkun koulun seiska on toisen koulun ysi. Ja ylläri tulee, kun huonon peruskoulun nuori menee hyvään lukioon. Numerot tippuvat kuin lehmän häntä. Tyttäremme kävi hyvän peruskoulun ja keskiarvo pyörii edelleen lukiossa yhdeksän paremmalla puolella: Sitävastoin moni '9:n' keskiarvon opiskelija on äimän käkenä, että miten minä en täällä pärjää...

ammattikorkeaan tulleet opiskelijat ovat yleensä ah niin ihania. On erityisen kiva olla esimerkiksi kielten tunneilla (ja juuri ruotsin), kun osaamisen taso melkeinpä järjestäen näillä amiksen rautaisilla ammattilaisilla on next to nothing.

jotka pärjää siellä todella hyvin. On toki niitä, mutta siellä on myös paljon niitä, jotka ei pärjää koulussa kamalan hyvin.



Eli niillä amiksen pärjääjillä on tosi hyvät mahdollisuudet saada parhaat harjoittelupaikat ja parhaat työpaikat opintojen jälkeen. Ja monilla aloilla on pulaa niistä opiskelijoista, jotka on valmiita jatkamaan opintoja pidemmälle. Esim. putkiala ja siivousala ovat näitä, jossa ne harvat jotka opiskelevat vähän ammattikoulun päälle, ovat lähes automaattisesti esimiestehtävissä sen jälkeen.

Mitä mieltä olette? Todella monilahjakas lapsi, joka menee siis nyt yhdeksännelle luokalle, on ilmoittanut haluavansa ammattikoulun jollekin häntä kiinnostavalle linjalle. Tyttö pääsisi tosta noin yliopistoon jos haluaisi, on aina ollut luokan parhaimpia oppilaita ja siis todella lahjakas etenkin matematiikassa ja kielissä. Suren jo etukäeen tytön tulevaa ratkaisua, koska hänestä olisi paljon enempään mitä hän haluaa. Edes oma äiti ei kannusta jatkamaan opintoja vaan tukee menemään siitä mistä aita on matalin. Ei kai nyt 14-vuotias voi osata ajatella tulevaisuutta kovin järkevästi?

Mitä mieltä olette? Todella monilahjakas lapsi, joka menee siis nyt yhdeksännelle luokalle, on ilmoittanut haluavansa ammattikoulun jollekin häntä kiinnostavalle linjalle. Tyttö pääsisi tosta noin yliopistoon jos haluaisi, on aina ollut luokan parhaimpia oppilaita ja siis todella lahjakas etenkin matematiikassa ja kielissä. Suren jo etukäeen tytön tulevaa ratkaisua, koska hänestä olisi paljon enempään mitä hän haluaa. Edes oma äiti ei kannusta jatkamaan opintoja vaan tukee menemään siitä mistä aita on matalin. Ei kai nyt 14-vuotias voi osata ajatella tulevaisuutta kovin järkevästi?

Mitä mieltä olette? Todella monilahjakas lapsi, joka menee siis nyt yhdeksännelle luokalle, on ilmoittanut haluavansa ammattikoulun jollekin häntä kiinnostavalle linjalle. Tyttö pääsisi tosta noin yliopistoon jos haluaisi, on aina ollut luokan parhaimpia oppilaita ja siis todella lahjakas etenkin matematiikassa ja kielissä. Suren jo etukäeen tytön tulevaa ratkaisua, koska hänestä olisi paljon enempään mitä hän haluaa. Edes oma äiti ei kannusta jatkamaan opintoja vaan tukee menemään siitä mistä aita on matalin. Ei kai nyt 14-vuotias voi osata ajatella tulevaisuutta kovin järkevästi?

Näin ollen amikseen meno ei ole mitään matalimman aidan valitsemista, päinvastoin. Lukoissa on vapaita paikkoja, sinne pääsee kuka tahansa peruskoulun päästötodistuksen saanut. Amikseen on kynnys, keskiarvorajat ja monille linjoille haastattelut.

juuri mitään yliopistoon pääsystä. Eivät sinne auenneet ovet edes entiselle priimukselle, jonka keskiarvo oli lukion päätteeksi lähes 10. Toisella yrittämällä hän osasi jo valmistautua oikein pääsykokeisiin. -yläkoulun ope

haaveilin yläasteella optikon ammatista, mutta koska olin ns. kympin tyttö, kotoa painostettiin erittäin vahvasti yliopisto-opintoihin. Lopputuloksena on se, että ole kyllä akateemisesti koulutettu (hyvin arvosanoin) mutta saan palkkaa vähemmän kuin suuri osa duunarimiehistä, olen ollut kaksi kertaa burn outin takia sairaslomalla ja haaveilen alanvaihdosta. Tässä vaiheessa se vain on hankalaa, kun on perhettä ja isot lainat. Harmittaa etten aikoinaan pitänyt päätäni asiassa :(

aikoinaan lukioon vaan eipähän mennyt edes ammattikouluun vaan lähti töihin suoraan. Hän on matemaattisesti lahjakas.

Hän on yrittäjä ja eritttäin hyvin menestynyt työelämässä. Meillä oma talo ja monta lasta.

Hänellä on myös paljon suhteita joten jos joskus lopettais niin pääsis varmasti hyvään työpaikkaan, mutta ollaan nyt tyytyväisiä.

mutta en edelleenkään ymmärrä miten joku haluaa siwan kassalle aivottomaan työhön sen sijaan että käyttäisi niitä älykkäitä aivojaan ja pääsisi korkeammalle. Vähän kärjistettyä, mutta kuitenkin...ap

Kun ei ole opiskelumotivaatiota, lukioon pakotettuna 3-4 vuotta mennyt vähän niin ja näin... Jää ilman jatko-opiskelupaikkaa, joutuu Siwan kassalle, vieraantuu opiskelusta, jumiutuu sinne Siwaan...

Lukio ei valmista mihinkään tiettyyn ammattiin, vaan on yleissivistävä koulu. Se on hyvä, sillä vain harva peruskoulunsa käynyt nuori todella tietää, mikä hänestä tulee isona! Täten lukio antaa lisäaikaa, jolloin voi kypsytellä tulevaa ammatinvalintapäätöstä.



Lukion jälkeenkin voi vallan mainiosti mennä ammatilliselle puolelle opiskelemaan esim. ammattikorkeakouluun. Ei ole siis mikään pakko mennä yliopistoon.



Jos taas yliopisto-opinnot kiinnostavat, niin sitten voi hakea sinne. Hyvät ylioppilaspaperit helpottavat usein yliopistoon sisäänpääsyä, kun osa sisäänpääsypisteistä tulee hyvistä arvosanoista, ja näin ollen pääsee eri kiintiöstä sisään kuin vain pääsykoepisteillä pyrkivät.



Jos on kirjoittanut vain välttävin tai jopa huonoin arvosanoin, niin sitten on samassa asemassa kuin sellaiset, jotka eivät ole kirjoittaneet ylioppilaiksi tai ovat tehneet sen kauan sitten ja vaihtaneet alaa. Pääsykokeet ovat tässä tapauksessa ratkaisevat, ja niissä pitää onnistua hyvin.

Eiköhän se nyt kuitenkin ole niin, että maailmassa on ihmisiä, jotka ovat menestyneet ammatillisen koulutuksen jälkeen (kuten juuri ammatikoulu) ja niitä, jotka ovat hankkineet ammattinsa teoreettisempaa kanavaa käyttäen (esimerkiksi juuri aloittanut sieltä lukiosta).

Täällä voidaan kinastella (ei vaan tämähän on väittelyä, anteeksi väärän terminologian käyttö) vaikka maailman tappiin asti, mutta valmista ei tulisi kuitenkaan.

On niin monen asian summa, jotka vaikuttavat siihen, mitä ihmisestä "tulee isona", että onnea vaan valitsemallenne keskusteluaiheelle...

Eihän ole menestyksen mittari suuntaan eikä toiseen, jos on lapsia tai että ei ole lapsia? Syitä voi olla useita: jos ei ole löytynyt sopivaa kumppani, kärsii lapsettomuudesta jne. Lukion käyminen / käymättömyys ei perheen perustamiseen liity lainkaan!

Lukion käymisestä / käymättömyydestä ei voi edes tehdä suoraa johtopäätöstä elämässä menestymisestä. Jos käy lukion, mutta jää sitten makaamaan työttömyyskortistoon, niin eihän toki siitä ura urkene ja ansiot parane.

Lukion jälkeen pitää hankkia itselleen vielä ammattikin. Yleensä näin useimmat tekevätkin. Ainakin itse olen tehnyt.

no, itse menin kymmenen vuotta sitten amikseen ja kaikki muut kaverit lukioon. mulla on vakivirka, kohtuu hyvät tulot, etenemis ja jatkokoulutusmahdollisuuksia, omakotitalo, mies ja 4 lasta. ne lukiolaiset...no asuvat osa vanhempiensa luona, osa vuokralla läävissä, suurinosa yksinäisiä ja lapsettomia. lähes kaikki työkkärin asiakkaita ja muutama on kaupan kassalla (ei tosin siwassa), yksi tekee siivouskeikkaa. kaikki kateellisia minun "epäreilusta" menestyksestäni. minä kun en käynyt lukiota, minullahan se pitäisi huonommin mennä. että näin se amis pilaa elämän ja lukio sen pelastaa....kasva aikuiseksi ap!

Siwan kassalle päätyy todennäköisimmin pelkän lukion käynyt, siltä kun puuttuu se ammatti. Ammattikoululainen menee työhön, johon hänellä on koulutus.



Lukio kannattaa käydä vain, jos korkeakoulu on jo lähes varma tavoite. Muussa tapauksessa ammattikoulusta pääsee nopeammin leivän syrjään kiinni, ja sieltä on nykyään tasaveroinen linja myös yliopistoon, jos haluaa jatkokouluttautua. Jos lakki on tavoite, sen saa monessa amiksessa sivutuotteena.

En tiedä miten asiat olivat ennen (enkä kaikkien alojen käytäntöä nytkään), mutta pääsääntäisesti a:n paperit eivät estä pääsyä yliopistolle. Useimmissa aineissa puolet pääsevät pelkän kokeen perusteella, puolet koe+ylppäripisteet - joihinkin paikoihin pääsee myös suoraan papereilla (esim. fysiikka yliopistolla fysiikan laudaturilla) tai opintomenstyksellä (olympialaiset etc). Ensin lasketaan parhaat yhteispisteet, jäljelle jääneistä seulotaan parhaat pääsykoepisteet. Okl:stä ja muista poikkeuksista en tiedä, mutta pääsääntöisesti ylioppilastodistuksen keskiarvo ei yliopistoon pyrittäessä ratkaise, se voi olla vaikka 5,1 eikä ketään kiinnosta. Vaihto-opiskelua korkean profiilin kouluissa se tosin voi hankaloittaa.



Ylppäripisteitäkin maksimipinnat saa laudaturilla äidinkielestä, A-TASON vieraista kielistä/toisesta kotimaisesta, PITKÄSTÄ matematiikasta ja reaaleista. Vain 4-5 parasta ainetta paikasta riippuen huomioidaan, joten 9 ällää on yksi hailea. Uusille ylioppilaille ei ole jaettu lisäpisteitä pariin vuoteen, ja vanhoista ylppäriällistä saa muistaakseni nyky-een pisteet. Ällän papereillä saa siis suunnilleen samat pisteet kuin ämmän papereilla, jos on kirjoitellut lyhyen matikan, keskipitkän ruotsin ja muut pilipaliaineet. Ennen vuotta -94(?) kirjoittaneilla ei ole edes teoreettisia mahdollisia saada täysiä pisteitä.



Joillakin aloilla maksimipiste-paperit (ei laudaturin paperit) helpottavat siis alalle pääsyä sallimalla parin pisteen mokailut valintakokeessa, mutta ero on melko marginaalinen.



Lukion käymättä jättäminen ei ole mikään ongelma, aikuislukiossa koko jutun voi tenttiä 54 kurssin laajudessa ja käydy pokkaamassa lakin. Jos on jokseenkin lukupäätä, se ei ole iso projekti - lukiossa ei kuitenkaan mitään kovin vaativaa pääpiirteissään puuhailla.