Yläastelaisella keskiarvo 9.0 ja ei halua lukioon eikä äiti vaadi!
Mitä mieltä olette? Todella monilahjakas lapsi, joka menee siis nyt yhdeksännelle luokalle, on ilmoittanut haluavansa ammattikoulun jollekin häntä kiinnostavalle linjalle. Tyttö pääsisi tosta noin yliopistoon jos haluaisi, on aina ollut luokan parhaimpia oppilaita ja siis todella lahjakas etenkin matematiikassa ja kielissä. Suren jo etukäeen tytön tulevaa ratkaisua, koska hänestä olisi paljon enempään mitä hän haluaa. Edes oma äiti ei kannusta jatkamaan opintoja vaan tukee menemään siitä mistä aita on matalin. Ei kai nyt 14-vuotias voi osata ajatella tulevaisuutta kovin järkevästi?
Kommentit (115)
mutta et kai nyt sentään yritä väittää että lukiossa oppii bisnestajua, organisointikykyä tai työmoraalia?
[/quote]
Miksi näet huonona asiana sen että hankkii itselleen ammatin? On meillä nytkin liian monta ammatitonta nuorta, ja sinä vain paheksut määrätietoista nuorta joka haluaa itselleen ammatin. Pojilla tulee vielä lukion jälkeen usein armeija/siviilipalvelus joten meillä on jo nyt ihan tarpeeksi 20-vuotiaita joilla ei mitään ammattia.
RisaMaya:
Miksei voi käydä lukiota ensin ja mennä vaikka sitten sinne ammattikouluun jos siltä vielä tuntuu ja käyttää siellä vielä lisäksi hyödykseen kaiken lukiossa oppimansa? Miksi nuoria ei saa " pakottaa" odottamaan? Miksi kaikki täytyy saada " nyt mulle ja heti" -asenteella?Ainakin oman kokemukseni mukaan kaipaisin todella kovasti esim. rakennusalalle fiksuja nuoria ammattilaisia, joilla käytännön osaamisen lisäksi olisi fiksu yleisvaikutelma, bisnestajua, organisointikykyä, kova työmoraali....
Kyllä minä ainakin mm. luen yleissivistäviä kirjoja vapaa-ajallani, en koe siinä mitään ongelmaa, myös televisiosta tulee paljon yleissivistävää ohjelmaa. Samoin netistä löytyy vaikka mitä.
RisaMaya:
Jos koulupäivä on jo 8h, siihen päälle kotitehtävät ja kokeisiin lukemiset, harrastukset ja ihan vain kavereiden ja perheen kanssa oleminen ja vieläpä levätäkin pitäisi ehtiä runsaasti.Missähän ajalla nuori siinä sitten pänttäisi kirjoista reaalitietoutta, opiskelisi kieliä ja matikkaa? Ei se pelkkä uutistenkaan katsominen riitä...
Mun koulupäivä oli lukiossa 8.25-14.35. Aina ei sitäkään. Joskus oli vain 5 tuntia viikossa ja sekin vain yhdestä aineesta. Ihan hyvin ehdin sivistää itseäni vaikkapa kirjastossa, kun silloin ei internettiä ollut kuin noin joka sadannella taloudella. Kyllä se sivistys on hankittu jossain muualla kuin lukiossa.
Hän aikoo nimittäin hakea 3 vuoden kuluttua paikkaan, jonne otetaan pelkästään pääsykokeiden perusteella. Lukion päästötodistuksella tai yo-papereilla ei ole mitään virkaa. Ammattikoulussa sopivalla linjalla hän hankkii valmiuksia, joita tarvitsee tulevassa ammatissaan, ja pystyy samalla valmentautumaan pääsykokeisiin.
Nuori on erityislahjakas tällä omalla alallaan ja tuemme häntä täysillä, vaikka meillä on molemmilla 6 laudaturia ja akateeminen loppututkinto.
mulla oli vähintään 8-15 ja hyvin usein 8-16 myös
Kävin kursseja niin paljon kuin mahdollista, enkä mennyt sieltä mistä aita on matalin.
Tietysti hänellä pitäisi olla oikeus päättää miten hän kouluttautuu! Jos hän myöhemmin katuu valintaansa niin ammatin vaihto tai se lukion käyminen aikuispuolella ei ole suurikaan juttu. Jos itse kokee, että lukio on yhtäkuin yleissivistys niin sitähän voi kannustaa lastansa vaikka kaksoistutkintoon.
Tämä tulee teille ehkä yllätyksenä, mutta jos haluaa tietää mahdollisimman paljon maailmasta niin sitä ottaa selvää vaikka olisikin sitten siellä amiksessa. Jos sinulla ei ole lukiossa oikeata halua lukea niin ne uudet tiedot unohtaa pian kokeiden jälkeen. Oma motivaatio on tärkein tekijä.
Mielestäni on myös erittäin ylimielistä kuvitella, että älykäs ihminen haaskaa lahjansa, jos hän ei opiskele. Aivan kuin ihminen olisi jotain vasta, kun hän on käynyt kouluja. Kaikki eivät halua uraa. Jotkut oikeasti haluavat olla myyjiä tai vaikka sitten siivoojia. Jotkut oikeasti haluavat työn, joka on vain fyysistä tms. Itselleen voi tarjota haasteita muutenkin ja omilla ehdoillaan. Mielestäni ihminen, joka nostaa itsensä tai jonkin edustamansa ryhmän (esim. koulutuksen suhteen) muiden yläpuolelle, osoittaa vain oman tietämättömyytensä.
Miksi menet siitä mistä aita on matalin? En halveksu koulunkäyntiavustajan työtä mutta sinä olet niin ylimielinen että tästä on pakko huomauttaa, kyllähän noin täydellisellä ihmisellä pitäisi olla " hienompi" työ.
RisaMaya:
Kävin kursseja niin paljon kuin mahdollista, enkä mennyt sieltä mistä aita on matalin.
Minä olen 6 laudaturin ylioppilas, miehelläni 3 laudaturia, kuitenkin meillä molemmilla " vain" ammattillinen koulutus. Lapsemme meni 9,4 keskiarvolla ammattikouluun. Ollaan ihan sivistyneitä, luetaan paljon kirjoja, käydään teatterissa, matkustellaan jne. En koe että meidän lapsi jää mistään paitsi vaikka ei mennyt lukioon, sivistystä kyllä löytyy
Minulle lukio ei ollut kovin rankka koettelemus. En toki tarkoita vähätellä sitä, mutta itselleni se oli aika helppo homma. En käynyt lukiossa juuri ollenkaan. Suoritin lähes kaikki kurssini itsenäisesti ja kävin vain kokeet tekemässä koululla. Keskiarvoni oli 9.3 vaikka tein opiskeluni ammattikoulun ohella ja olinpahan vielä perheellinenkin. Kaikille se koulunkäynti ei ole niin vaikeaa! Itse olen ollut onnekas.
Tiedän monta täysin pösilöä akateemisen tutkinnon suorittanutta. Ei minkäänlaisia sosiaalisia kykyjä, ylimielinen asenne kaikkeen ym. ym. Lista on loputon. Sen sijaan tiedän monta erittäin hyvätapaista ja fiksua ammattikoulun käynyttä. On hienoa, että lapsi pärjää koulussa, mutta lahjoja voi hyödyntää muuallakin kuin koulutiellä esim. harrastuksissa tai elämässä yleensä.
Yhden jakson aikana saatoin suorittaa 9 kurssia ja lomailla sitten toisessa jaksossa. Kerran kuukaudessa järjestettiin koulun jälkeen ylimääräinen tentti joissa myös kävin. Kursseja saattoi myös käydä päällekkäin. Muisti vaan ilmoittaa opettajalle kummalla tunnilla on. Opiskelu oli todella vapaata ja sai suunnitella miten itselle ja omaan elämään sopi. Esim jos ei ole aamuihminen niin tentti tai valitsi jakson jossa aine tarjottiin vasta iltapäivällä.
59
Vierailija:
mulla oli vähintään 8-15 ja hyvin usein 8-16 myös
jos hän olisi ammattikoulussa opiskelemassa alaa, josta todella tykkää, ja jonne on itse halunnut.
Näissä asioissa on suuri ero.
Vierailija:
En mä kyllä oikein usko että nuori joka lukiossa vaan syljeskelee kattoon
olisi välttämättä aina kamalan motivoitunut amiksessakaan. Sielläkin on linjoja joilta keskeytetään tosi paljon.
itse tunnen henkilöitä jotka on pakotettu lukioon eikä yksikään heistä jaksanut loppuun asti vaikka älykkäitä tyyppejä olivatkin. Yksi sentään vuosia myöhemmin (monen vuoden ryyppyputken jälkeen) jatkoi aikuislukiossa opinnot loppuun ja jatkoi yliopistoon.
Muilla on mennyt huonommin.
johtuiko se että äiti joutui pakottamaan heidät siitä että olivat jo alun alkaenkin vähän rappiolla ja sen vuoksi motivoitumattomia.
Kilttinä tyttönä tein työtä käskettyä. He syyllistivät minua kiittämättömäksi jne kun yritin ehdottaa jotain muuta. Koko sukumme on akateemisia, ja minunkin piti olla.
Kun valmistuin, totesin että nyt olen maksanut velkani vanhemmilleni. Paperit on jossain kaapissa, en tiedä missä. Opiskelin parturi-kampaajaksi ja olen erittäin tyytyväinen elämääni pienyrittäjänä. Enkä enää jaksa välittää vanhempieni vaatimisista.
Ensin päättää elämästä äiti. Sitten sossu ja työkkäri.
Jos koulupäivä on jo 8h, siihen päälle kotitehtävät ja kokeisiin lukemiset, harrastukset ja ihan vain kavereiden ja perheen kanssa oleminen ja vieläpä levätäkin pitäisi ehtiä runsaasti.
Missähän ajalla nuori siinä sitten pänttäisi kirjoista reaalitietoutta, opiskelisi kieliä ja matikkaa? Ei se pelkkä uutistenkaan katsominen riitä...