Yläastelaisella keskiarvo 9.0 ja ei halua lukioon eikä äiti vaadi!

Ylioppilaaksi päästäkseen pitää opiskella riittävästi, että läpäisee kirjoitukset hyväksytysti. Eikä se ihan helposti käy, varsinkin jos toivoo saavansa edes jostain kirjoittamastaan aineesta paremman kuin approbaturin.

Yleensä lukiossa on helpompi opiskella ylioppilastutkintoa varten kuin ammattikoulussa, sillä huomiota ei tarvitse jakaa niin moneen eri oppiaineeseen. Yleensä myös lukion opettajat ovat parempia valventamaan oppilaita ylioppilaskirjoituksia varten.

Minusta ei siis välttämättä kannata "säästää kakkua ja samalla syödä sitä" ts. yrittää käydä sekä ammattikoulua että lukion oppimäärää samaan aikaan. Parempi olisi tehdä valinta, ja sitten jos myöhemmin katuu valintaansa, niin mennä ammatilliselle puolelle opiskelemaan / aikuisiltalukioon.

Jos lakki on tavoite, sen saa monessa amiksessa sivutuotteena.

Ylioppilaaksi päästäkseen pitää opiskella riittävästi, että läpäisee kirjoitukset hyväksytysti. Eikä se ihan helposti käy, varsinkin jos toivoo saavansa edes jostain kirjoittamastaan aineesta paremman kuin approbaturin.

toisille lukio-opinnot ovat läpihuutojuttu. Turha niistä on peikkoa tehdä, vaikka kaikki eivät vasemmalla kädellä kieltämättä pääsekään läpi.

pelkillä pääsykoepisteillä yliopistoon pyrkivät menevät usein eri kiintiöstä kuin yo-papereiden pisteillä + pääsykoepisteillä pyrkivät. Täten saattaa olla joinakin vuosina merkittävästi helpompi päästä sisään, jos on laudatur laajasta matematiikasta yms. vaadituista aineista.

Nyt kun yliopistoon, mm. lääketieteelliseen ja oikeustieteelliseen, on talouden taantumasta johtuen entistä enemmän pyrkijöitä, pienilläkin piste- ja kiintiöeroilla on vaikusta.

Useimmissa aineissa puolet pääsevät pelkän kokeen perusteella, puolet koe+ylppäripisteet - joihinkin paikoihin pääsee myös suoraan papereilla (esim. fysiikka yliopistolla fysiikan laudaturilla) tai opintomenstyksellä (olympialaiset etc). Ensin lasketaan parhaat yhteispisteet, jäljelle jääneistä seulotaan parhaat pääsykoepisteet. Okl:stä ja muista poikkeuksista en tiedä, mutta pääsääntöisesti ylioppilastodistuksen keskiarvo ei yliopistoon pyrittäessä ratkaise, se voi olla vaikka 5,1 eikä ketään kiinnosta. Vaihto-opiskelua korkean profiilin kouluissa se tosin voi hankaloittaa. Ylppäripisteitäkin maksimipinnat saa laudaturilla äidinkielestä, A-TASON vieraista kielistä/toisesta kotimaisesta, PITKÄSTÄ matematiikasta ja reaaleista. Vain 4-5 parasta ainetta paikasta riippuen huomioidaan, joten 9 ällää on yksi hailea. Uusille ylioppilaille ei ole jaettu lisäpisteitä pariin vuoteen, ja vanhoista ylppäriällistä saa muistaakseni nyky-een pisteet. Ällän papereillä saa siis suunnilleen samat pisteet kuin ämmän papereilla, jos on kirjoitellut lyhyen matikan, keskipitkän ruotsin ja muut pilipaliaineet. Ennen vuotta -94(?) kirjoittaneilla ei ole edes teoreettisia mahdollisia saada täysiä pisteitä. Joillakin aloilla maksimipiste-paperit (ei laudaturin paperit) helpottavat siis alalle pääsyä sallimalla parin pisteen mokailut valintakokeessa, mutta ero on melko marginaalinen. Lukion käymättä jättäminen ei ole mikään ongelma, aikuislukiossa koko jutun voi tenttiä 54 kurssin laajudessa ja käydy pokkaamassa lakin. Jos on jokseenkin lukupäätä, se ei ole iso projekti - lukiossa ei kuitenkaan mitään kovin vaativaa pääpiirteissään puuhailla.

ei tosiaan aseta rimaa korkealle! Vaan jos haluaa mm. laajasta matematiikasta, ruotsista, englannista, saksasta, laajasta fysiikasta, historiasta, biologiasta ja ädinkielestä laudaturit, niin sitten saakin tehdä jo vähän enemmän töitä. Vai onko täällä joku, joka on kerännyt laudaturit yo-kirjoituksista "läpihuutojuttuna"?

Ylioppilaaksi päästäkseen pitää opiskella riittävästi, että läpäisee kirjoitukset hyväksytysti. Eikä se ihan helposti käy, varsinkin jos toivoo saavansa edes jostain kirjoittamastaan aineesta paremman kuin approbaturin.

toisille lukio-opinnot ovat läpihuutojuttu. Turha niistä on peikkoa tehdä, vaikka kaikki eivät vasemmalla kädellä kieltämättä pääsekään läpi.

Siwan kassalle päätyy todennäköisimmin pelkän lukion käynyt, siltä kun puuttuu se ammatti. Ammattikoululainen menee työhön, johon hänellä on koulutus. Lukio kannattaa käydä vain, jos korkeakoulu on jo lähes varma tavoite. Muussa tapauksessa ammattikoulusta pääsee nopeammin leivän syrjään kiinni, ja sieltä on nykyään tasaveroinen linja myös yliopistoon, jos haluaa jatkokouluttautua. Jos lakki on tavoite, sen saa monessa amiksessa sivutuotteena.

Korkeakoulu ei ollut minulle mikään lähes varma tavoite. Ammattikoulussa ei ollut yhtään mitään, mikä olisi kiinnostanut, mutta olisiko minun silti pitänyt mielestäsi mennä sinne opiskelemaan jotain turhaa? Lukioaikana nimittäin keksin unelma-ammattini ja olenkin sitä varten nyt opiskelemassa yliopistossa.

Eiköhän sieltä amiksesta muuallekkin pääse kun siwaan. Ja jokuhan voi tykätä siitä työstä, asiakaspalvelua.

se lukio on niin sellaisille ihmisille jotka EIVÄT tiedä mitä haluavat! Aivan vitun turhaan se siellä sen kolme vuotta homehtuu kun sillä aikaa saisi jo ammatin ja palkkatuloa!

Lukio on aivan turha ja mitä sitä itseään kouluttaa korkeasti kun töitä ei ole kuitenkaan.

Tavallinen duunari saa töitä paljon paremmin.

Nm. kokemusta on. Kaveri on hienosti filosofianmaisteri ja opiskeli miljoona vuotta.nyt työttömänä neljättä vuotta.

Itse yläasteen jälkeen ammattikouluun lastenohjaajaksi kolmessa vuodessa..Työttömänä päivääkään :)

ei se lukio teitä sulje



Itse olin yliopistossa, mutta en ole käynyt lukiota

ei se lukio teitä sulje

Itse olin yliopistossa, mutta en ole käynyt lukiota

ketkä päättävät lapsensa puolesta.

..tekemistä lukion keskiarvon kanssa. On eri asia valmistua Takahikiän peruskoulusta kuin ismpien kaupunkien hyvämaineisista kouluista.

vaikka toisaalta ymmärränkin. Itsekin toivoisin kovasti tyttäreni menevät lukioon, mutta hyvä äiti ei mielestäni pakota/maanittele/osoita oikeaa opiskelupaikkaa.



Fiksut pärjää aina ja kyllä tuollainen älykäs tyttö löytää paikkansa ja kutsumuksensa. Onko se sitten onni ja autuus, että käy lukion, hakee lukemaan esim. kieliä yliopistoon ja valmistuu vaikkapa opettajaksi. Koska on niin fiksu.



Ammattikoulu voi tarjota todellisen kutsumuksen ja sieltä ureta hieno ja mielenkiintoinen työ. Iltalukioon voi aina mennö, jos tyttö huomaa jossakin vaiheessa lukiota johonkin tarvitsevansa.



Itse kun olen tällä palstalla lukenut palkkakeskusteluja, olen saanut "rauhan sielulleni" ja todennut, että tein todellakin oikean ratkaisun, etten mennyt yliopistoon. Olen muita reittejä pitkin kulkenut huipulle -omalle huipulleni. Teen sitä työtä mistä pidän ja siitä vieläpä maksetaankin hyvin.

ei motivaatiota riittänyt kuin lukea hoitajaksi.



Miehellä ei peruskoulu kiinnostanut ja lukio vielä vähemmän. Meni amikseen. On hommannut pari muutakin ammattia. Tekee mieleistään työtä ja tuntipalkkakin on 10 euroa parempi kuin minulla.



Ja yleissivistyksestä. Miehellä on mielettömät yleistiedot. On ihan omaa kiinnostustaan lukenut asiota. Minulla taas lukion käyneenä on hyvin hatarat tiedot esim. historiasta kun ei ole kiinnostanut. Silti historian numero oli 9 kun luin ulkolukua asiat päähän.



Omia lapsia en aio pakottaa lukioon.

kouluttautua korkeasti ja saada hyvä palkaisen ammatin. Jos ammattikoulussa on linja, joka on haaveammatti, niin sinne kannattaa mennä.

Olen sitä mieltä, että lapsen on itse saatava päättää. Aikuisena harmittaa jos ei saanut mahdollisuutta edes kokeilla. Ei mikään opiskelu ikinä mene hukkaan.

lääpihuutojuttuja, kun joku väitti, että saadakseen L:n se jo vaatii paljon työtä... ei kaikilta.



Ja valmistuin maisteriksi 3 vuodessa.



MUTTA... en todellakaan vähättele amiksen valinneita ja kun omat lapseni valitsee uraansa, en todellakaan aio niitä usuttaa lukioon jos haluavat ammattiin, jonka amiksen kautta saa.



PS. Tämän loistavan älykkyyteni johdosta olen jopa kotiäitinä ollut jo 7 vuotta ja nautin siitä suunnattomasti! Ja jo lukiossa ja yliopistossa tiesin, että se on mitä haluan, töihin ehtii sitten vielä myöhemminkin (ja kyllä miehen tuloilla pystytään hyvin elämään).

Mitä mieltä olette? Todella monilahjakas lapsi, joka menee siis nyt yhdeksännelle luokalle, on ilmoittanut haluavansa ammattikoulun jollekin häntä kiinnostavalle linjalle. Tyttö pääsisi tosta noin yliopistoon jos haluaisi, on aina ollut luokan parhaimpia oppilaita ja siis todella lahjakas etenkin matematiikassa ja kielissä. Suren jo etukäeen tytön tulevaa ratkaisua, koska hänestä olisi paljon enempään mitä hän haluaa. Edes oma äiti ei kannusta jatkamaan opintoja vaan tukee menemään siitä mistä aita on matalin. Ei kai nyt 14-vuotias voi osata ajatella tulevaisuutta kovin järkevästi?

Et taida ap edes tietää mistä puhut. "Edes oma äiti ei kannusta jatkamaan opintoja"!!! Ammattikoulu ei siis ole mielestäsi opiskelua?? Tiedoksi vain että tuskin tuosta noin vaan pääsee yläasteelta suoraan yliopistoon. Ja jos kerran on niin lahjakas, niin eiköhän pääse sinne yhtä näppärästi myös amiksesta, kuin lukiosta. Niin tosiaan myös ammattikoulusta pääsee aika moneen yliopistoon, koska monet ovat jo tajunneet että myös se on koulu. Entäpä jos hän ei vielä kolmen vuoden päästä tiedä, mitä haluaa jatko-opiskella (jos edes haluaa)? Ammattikoulun jälkeen hän voi mennä töihin alalle, joka on häntä ainakin joskus kiinnostanut. Ja elättää itsenä (on ihmisiä jotka eivät arvosta aikuisia jotka elävät vanhempiensa rahoilla, vaan sellaisia jotka ottavat itse vastuun elämästään). Kun on vuoden-pari työelämässä alkaa tulevaisuuskin ehkä kirkastua ja tajuaa ehkä haluavansa jotain, mitä ei olisi koulun penkillä tajunnut. Mihin luulet hänen työllistyvän lukion jälkeen? Mahdollisesti pakkohaun vuoksi tulee haettua johonkin, mihin ei edes välttämättä halua, kun ei töitä saa.

Anteeksi kärkäs vastaus, mutta siinä pari asiaa mietittäväksi. Minua ärsyttää aikuiset, jotka johtavat nuoria harhaan, koska eivät itse tiedä asioista. Ovat kasvaneet sillä ”lukio on ainut vaihtoehto” aikakaudella. Sinä et tietenkään ole johtanut harhaan, jos et ole edes asiaan puuttunut. Itse olen käynyt ammattikoulun, vuoden työskentelyn jälkeen ammattikorkean ja nyt kolmen vuoden työskentelyn jälkeen hain ylempään ammattikorkeaan. En koskaan edes harkinnut meneväni lukioon vaikka olin ihan hyvä peruskoulussa. Enkä kyllä keksi, miten elämäni voisi olla parempi, jos olisin mennyt. Paremminkin päinvastoin. Lukio ja yliopisto on joillekin juuri se oikea vaihtoehto, mutta ei kaikille.

Jonkun on tietysti hyvä kertoa tytölle muista vaihtoehdoista ja pitäisikin. Mutta jos tyttö tosiaan on NIIN viisas, epäilen jonkun jo tehneen niin, esim. opo. Jos haluat jotenkin avartaa tytön katselmusta, kerro hänelle, miten kyseinen valinta vaikuttaa hänen tulevaisuuden tulotasoon ja tulevan ammatin raskauteen. Eikö nämä asiat ole juuri niitä, millä on väliä? Sillä mitä hän tekee työkseen eikä sillä miten tai mitä opiskelee? Ja kerro hänelle, että hänellä on mahdollista lukea enemmän kuin mahdollisesti vanhemmillaan oli. Jos hän ei tosiaan ymmärrä lahjojaan. On vaikka duunariperheestä eikä ymmärrä muita vaihtoehtoja. Toivottavasti oikeasti teet asialle jotain, jos olet huolissasi. Täällä joriseminen ei auta ketään. Älä kuitenkaan yritä painostaa tai ohjata, sillä sinun mielipiteesi ei välttämättä ole hänelle oikea ratkaisu. Kerro vain faktoja, niitä nuori ei saa liikaa.

Olin menossa sihteeriopistoon, vanhempani eivät yrittäneet saada päätäni käännettyä kovinkaan jyrkästi, kehottivat vaan harkitsemaan tarkasti ja suosittelivat lukiota. Viime tingassa sitten vasta siinä vaiheessa kun piti täyttää se yhteisvalintalappu, päätinkin valita lukion ja niin tein. Ihan itse päädyin ajattelemalla siihen vaihtoehtoon. Kannattaa luottaa myös sen nuoren omaan harkintakykyyn eikä kauheasti tyrkyttää omia näkemyksiä, nimittäin nuori vaan siitä ärsyyntyy eikä varmastikaan valitse sitä vaihtoehtoa, mitä vanhemmat yrittävät väkisin hänelle tyrkyttää...

Jospa hän haluaa lukea vaikkapa laborantiksi ja tykkää niin kovasti, että jatkaa vaikka ammattikorkeaan bioanalyytikoksi tai menee yliopistoon lukemaan kemiaa.



Ammatin hankkiminen on aina hyvä juttu.

Voin sanoa että eipä hyvin käynyt, ehkä tälle tytölle käy paremmin kun äiti ymmärtää häntä.



Miksi tytön pitäisi mennä lukioon?

Siis tokihan sinne yliopistoon pääsee, kun vaan hakee. Ei sinne mitään lukion todistusta tarvita ;)

Sitä paitsi, jos tyttö tietää mitä tahtoo, niin miksi pakottamaan johonkin muuhun?

Ja sen lukion (oppimäärän) kykenee käymään helposti vaikka 20v myöhemmin, jos sitä ihan tosissaan tarvitsee... :)