Lue keskustelun säännöt.
Onko synnytys oikeasti niin hirveää kipua ettei sitä kestä?
05.07.2012 |
Kuinka monella synnytyskipu on ollut täysin sietämätöntä, jotain niin hirveää, että siitä on jäänyt kauheat traumat?
Itselläni on TODELLA matala kipukynnys ja pienetkin jutut sattuvat ihan hirveästi. Pelkään aivan kuollakseni synnytystä, en pysty edes ajattelemaan koko asiaa, kun ahdistaa niin hirveästi :(
Enkä usko niihin puudutteisiinkaan kovin paljoa, koska olen kuullut niin paljon juttuja ettei niitä ehdittykään antaa tai eivät tehonneet tai ei puudutuksia annettu ollenkaan jostain syystä.
Kommentit (152)
en halunnut alunperin epiduraalia mahdollisten riskien takia, enkä olisi sitä ehtinyt ottaakaan. Tuskaista oli, mutta en ottaisi epiduraalia edelleenkään, jos saisin valita. Muillakin keinoin pärjää ainakin aluksi, jos on ns. normaali synnytys. Vesi tepsii monille, samoin esimerkiksi synnytyslaulu ja liikkuminen mahdollisimman paljon. Kyllä siitä synnytyksestä selviää yleensä ihan kunnialla =) Nykyään ei juuri joudu normaalielämässä tuntemaan kipua, joten ehkä se siksi pelottaa, mutta kipu alkaa yleensä vähäisenä ja kasvaa, joten sitä kivun "hyväksymistä" ehtii harjoitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja on kauheaa, eikä unohdu ikinä. Kivun lisäksi se täydellinen avuttomuus ja toisten armoilla oleminen oli suorastaan epäinhimillistä. Ja henkilökunnan alentava käytös ei unohdu.
Mä olen synnyttänyt kerran ja enempää en synnytä. Vaikka siitä on 8 vuotta, mikään ei ole unohtunut. Vaadi sinä sektio, äläkä usko näitä "kyllä sen kestää"- hihhuleita.
Ikävää, jos oma kokemuksesi on ollut noin huono. Monella muulla kuitenkin on ihan päinvastainen kokemus.
Itselläni käynnistettiin synnytys, mikä tarkoitti sitä, että supistukset olivat luomu-supistuksia terävämpiä ilman mitään taukoa. SILTI en missään vaiheessa kaivannut epiduraalia. Luonnonmukaiset kivunlievitykset toimivat hyvin - ne eivät poistaneet kipua kokonaan, mutta ne lievensivät sitä sen verran, ettei se enää tuntunutkaan niin hankalalta.
En kokenut olevani avuton tai muiden armoilla. Kätilö oli hyvä ja keskusteleva, hän kuunteli toiveitani ja ehdotti uusia synnytysasentoja yms tosi asiallisesti ja fiksusti. Ja huom: EHDOTTI, ei siis käskyttänyt. Henkilökunnan käytös oli arvostavaa ja asiallista, jopa sydämellistä.
Eli tällaisia, positiivisiakin kokemuksia on! Olen pahoillani negatiivisista - sellaista ei pitäisi joutua kokemaan. Ei kuitenkaan kannata pelotella ensisynnyttäjiä luulemaan, että joka ikinen synnytyskokemus on huono.
ja yksi kokemus siitä, että kätilö oli ihan p**seestä. Tosin se osasi työnsä, mutta muuten oli kuin minä ja mies oltaisiin syöty sen eväät.
Kun lapsi syntyi ja mies olisi halunnut ottaa siitä kuvia, tämä kätilö rääkäisi:
"Omalla ajallasi kuvaat niin paljon kun tykkäät, tämä on minun työaikaani ja silloin et kuvaa yhtään"
Ja on kauheaa, eikä unohdu ikinä. Kivun lisäksi se täydellinen avuttomuus ja toisten armoilla oleminen oli suorastaan epäinhimillistä. Ja henkilökunnan alentava käytös ei unohdu.
Mä olen synnyttänyt kerran ja enempää en synnytä. Vaikka siitä on 8 vuotta, mikään ei ole unohtunut. Vaadi sinä sektio, äläkä usko näitä "kyllä sen kestää"- hihhuleita.
Ikävää, jos oma kokemuksesi on ollut noin huono. Monella muulla kuitenkin on ihan päinvastainen kokemus.
Itselläni käynnistettiin synnytys, mikä tarkoitti sitä, että supistukset olivat luomu-supistuksia terävämpiä ilman mitään taukoa. SILTI en missään vaiheessa kaivannut epiduraalia. Luonnonmukaiset kivunlievitykset toimivat hyvin - ne eivät poistaneet kipua kokonaan, mutta ne lievensivät sitä sen verran, ettei se enää tuntunutkaan niin hankalalta.
En kokenut olevani avuton tai muiden armoilla. Kätilö oli hyvä ja keskusteleva, hän kuunteli toiveitani ja ehdotti uusia synnytysasentoja yms tosi asiallisesti ja fiksusti. Ja huom: EHDOTTI, ei siis käskyttänyt. Henkilökunnan käytös oli arvostavaa ja asiallista, jopa sydämellistä.
Eli tällaisia, positiivisiakin kokemuksia on! Olen pahoillani negatiivisista - sellaista ei pitäisi joutua kokemaan. Ei kuitenkaan kannata pelotella ensisynnyttäjiä luulemaan, että joka ikinen synnytyskokemus on huono.
Hyviä synnytyksiä ei ole, epävarmat ihmiset korottaa itsensä valehtemalla synnyttäneensä ilman kivunlievitystä ja kätilöiden laulaessa taustalla maamme-laulua. Totuus on, että aina sattuu ja kätilöt on vallankäyttäjiä, joidenka mielestä potilaan itsemääräämisoikeus on humanistien paskanjauhantaa.
ilman mitään kivunlievitystä, koska kaikki ovat olleet todella nopeita synnytyksiä! Toisaalta en ole hurjan kauaa ehtinyt kärvistelläkään... Avautuminen supistuksilla siedettävää mutta sattuu! Ponnistusvaihe ollut joka kerta sellainen että olisi todella halunnut jotain oikeaa apua, mutta koskaa ei ole keritty mitään antaa! Paras apu viimeisessä synnytyksessä oli asento: keinutin itseäni jumppapallon päällä kontallaan. Yläruumis siis pallon päällä ja vauva syntyi konttausasennossa jalkojeni väliin.
Selinmakuu on ollut minulle ihan pahinta! Kakkonen syntyi kauheassa paniikissa selinmakuulla ja jos joku niin se oli hirveä kokemus!
näiden juttujen jälkeen minulla ei ainakaan ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin vaatia keisarileikkaus!!!
Pelkään kuollakseni kipuja, ja teidän kokemustenne perusteella en tulisi ikinä kestämään synnytystä, tai ainakin traumasoituisin todella pahasti sekä masentuisin.
ap
Mutta jos päätät asennoitua toisin, varmasti selviät siitä, ja sitten olet todella ylpeä itsestäsi, kun olet ylittänyt itsesi.
Sektiokaan ei ole kivuton - sitä ei tehdä nukutuksessa kuin hätätapauksessa, joten tunnet puudutuksen läpikin sen, kun sisäelimiäsi kaivellaan. Sektiohaava on kipeä useamman viikon, siihen voi tulla kiristävä arpi, tai arpea voi jomottaa vuosia, jos pitahermot vaurioituvat. Toki monet toipuvat sektiostakin nopeasti, mutta sektion jälkeen on paljon suurempi komplikaatioriski kuin alatiesynnytyksen jälkeen (erilaiset tulehdukset jne.).
Sinun kannattaa jo raskauden alussa kertoa mahdollisista peloistasi, niin saat rauhassa miettiä kivunlievityskeinoja jne.
Usko minua, se epiduraali on niin taivaan lahja, sen avulla kyllä kuka tahansa pystyy synnyttämään alakautta, vaikka olisi miten matala kipukynnys :)
Ja toki sen lisänä voi käyttää kaikkia noita pehmeitä kivunlievityskeinoja. Minäkin yhdistin suihkun, epiduraalin ja jumppapallon, ja hyvin meni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näiden juttujen jälkeen minulla ei ainakaan ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin vaatia keisarileikkaus!!!
Pelkään kuollakseni kipuja, ja teidän kokemustenne perusteella en tulisi ikinä kestämään synnytystä, tai ainakin traumasoituisin todella pahasti sekä masentuisin.
ap
Olihan täällä ihan toisenkinlaisia kokemuksia. Ja esimerkiksi vesi auttaa kuulemma tosi hyvin.
Melkein kannattaisi varata aika sairaalaan kätilön kanssa juttelemista varten. Keskustelupalstalla saattaa joku provoilla tahallaankin jotain.
Itse olin yllättynyt (käynnistyksestä huolimatta!!) siitä, ettei se synnyttäminen ollutkaan sen hankalampaa. Olin luullut synnytyskipua pahemmaksi ja vaikeammaksi kestää, ja muutenkin koko tilannetta pelottavammaksi. Itselleni se ei ollut mikään negatiivinen tai kamala kokemus. Heti synnytyksen jälkeen ajattelin, että jos tämä ei tän vaikeampaa ole, niin kyllä uskallan synnyttää joskus uudestaankin.
Ja on kauheaa, eikä unohdu ikinä. Kivun lisäksi se täydellinen avuttomuus ja toisten armoilla oleminen oli suorastaan epäinhimillistä. Ja henkilökunnan alentava käytös ei unohdu.
Mä olen synnyttänyt kerran ja enempää en synnytä. Vaikka siitä on 8 vuotta, mikään ei ole unohtunut. Vaadi sinä sektio, äläkä usko näitä "kyllä sen kestää"- hihhuleita.
Ikävää, jos oma kokemuksesi on ollut noin huono. Monella muulla kuitenkin on ihan päinvastainen kokemus.
Itselläni käynnistettiin synnytys, mikä tarkoitti sitä, että supistukset olivat luomu-supistuksia terävämpiä ilman mitään taukoa. SILTI en missään vaiheessa kaivannut epiduraalia. Luonnonmukaiset kivunlievitykset toimivat hyvin - ne eivät poistaneet kipua kokonaan, mutta ne lievensivät sitä sen verran, ettei se enää tuntunutkaan niin hankalalta.
En kokenut olevani avuton tai muiden armoilla. Kätilö oli hyvä ja keskusteleva, hän kuunteli toiveitani ja ehdotti uusia synnytysasentoja yms tosi asiallisesti ja fiksusti. Ja huom: EHDOTTI, ei siis käskyttänyt. Henkilökunnan käytös oli arvostavaa ja asiallista, jopa sydämellistä.
Eli tällaisia, positiivisiakin kokemuksia on! Olen pahoillani negatiivisista - sellaista ei pitäisi joutua kokemaan. Ei kuitenkaan kannata pelotella ensisynnyttäjiä luulemaan, että joka ikinen synnytyskokemus on huono.
Hyviä synnytyksiä ei ole, epävarmat ihmiset korottaa itsensä valehtemalla synnyttäneensä ilman kivunlievitystä ja kätilöiden laulaessa taustalla maamme-laulua. Totuus on, että aina sattuu ja kätilöt on vallankäyttäjiä, joidenka mielestä potilaan itsemääräämisoikeus on humanistien paskanjauhantaa.
Kuulostat kyllä nyt lievästi vainoharhaiselta. Mitenniin ei ole hyviä synnytyksiä? Omani oli ainakin erinomainen synnytys, vaikka sattuikin: synnytys eteni hyvin, en tarvinnut oksitosiinia ja syntyi terve lapsi. Kätilö kuunteli kaikki toiveeni ja oli ihanan kannustava.
Jos sinulle on sattunut huono kokemus, et voi yleistää, että kaikki 60 000 synnytystä Suomessa vuodessa olisivat samanlaisia kuin omasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus sattuu jopa hiusten harjaaminen. Avautuminen oli hirveää tuskaa, mutta sain epiduraalin, ja se helpotti. Sen jälkeen kipuja ei ollut. Tunnin ponnistus ei tuntunut ollenkaan niin pahalta.
Kyllähän sen kaikki ovat kestäneet, kun tässä vielä ollaan. Tilanne tulee ja tilanne menee. Sitten on vauva. Turhaan mietit nyt SYNNYTYSTÄ, jota et voi mitenkään ennakoida/hallita. Mieti sitä LASTA, myös synnytyksen aikana.
Vaikka automaattisesti tuntuu ensisynnyttäjä keskittyvän enemmän itseensä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
syntyessä ei ollut mitään kipua,antoivat epiduraalin heti.Toisen lapsen syntyessä kärvistelin yön kuukautiskivun kaltaisissa( tosin kovemmissa)kivuissa,mutta se ei ollut sietämätöntä,kun tiesi mistä kipu johtuu. Minä en siis tiedä mitään hirvittävistä synnytyskivuista.Ponnistusvaiheet ovat olleet pahimmat,kipua ei ole tuolloin ollut epiduralin ansiosta, mutta se sietämätön paineen tunne on kamalaa. Mutta sehän ei kestä kauan! Ei se aina ole kamalaa,tsemppiä:) Minusta synnytykset ovat olleet ihania kokemuksia,joskus näinkin.
näiden juttujen jälkeen minulla ei ainakaan ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin vaatia keisarileikkaus!!! Pelkään kuollakseni kipuja, ja teidän kokemustenne perusteella en tulisi ikinä kestämään synnytystä, tai ainakin traumasoituisin todella pahasti sekä masentuisin. ap
Keisarinleikkauskaan ei ole kivuton.
Itselläni kolme synnytystä ja hyvät muistot kaikista. Kipu ei onneksi ole jäänyt päällimmäiseksi. Hienoja kokemuksia ja palkintoina ihanat lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyviä synnytyksiä ei ole, epävarmat ihmiset korottaa itsensä valehtemalla synnyttäneensä ilman kivunlievitystä ja kätilöiden laulaessa taustalla maamme-laulua. Totuus on, että aina sattuu ja kätilöt on vallankäyttäjiä, joidenka mielestä potilaan itsemääräämisoikeus on humanistien paskanjauhantaa.
Eli väität siis, että kaikille pistetään väkisin puudutuspiikki? Paskapuhetta. Itse synnytin Tammisaaressa, ja kätilö esitteli mielellään erilaiset kivunlievitysvaihtoehdot, joista sitten valitsin ne, mitä halusin kokeilla ensimmäisenä.
En väittänytkään synnytystäni kivuttomaksi, mutta se on kyllä totta, etten silti kaivannut epiduraalia. Luomu-kivunlievitys auttoi minua riittävästi.
Ja heti synnytyksen jälkeen ajattelin, ettei se ollutkaan niin kamalaa kuin olin pelännyt. Ja kätilöt olivat Tammisaaressa todellakin hyvin asiallisia ja ystävällisiä. Usko tai älä.
kuin mikään muu kipu. Sinusta voi tuntua, että sulla on matala kipukynnys, ja silti sulla voi olla helppo synnytys.
Minun eka synnytykseni oli sellainen, että näin koko toisen lapsen raskausajan painajaisia siitä hetkestä kun olen taas synnytyssalissa.
Mutta toinen synnytys olikin lähes kivuton ja helppo, hyvä että tajusin osastolle edes lähteä. On ihan yhtä hyvät mahdollisuudet sille, että sinunkin synnytyksesi kuuluu tähän kastiin ja kipu on koko ajan hallittavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja on kauheaa, eikä unohdu ikinä. Kivun lisäksi se täydellinen avuttomuus ja toisten armoilla oleminen oli suorastaan epäinhimillistä. Ja henkilökunnan alentava käytös ei unohdu.
Mä olen synnyttänyt kerran ja enempää en synnytä. Vaikka siitä on 8 vuotta, mikään ei ole unohtunut. Vaadi sinä sektio, äläkä usko näitä "kyllä sen kestää"- hihhuleita.
Ikävää, jos oma kokemuksesi on ollut noin huono. Monella muulla kuitenkin on ihan päinvastainen kokemus.
Itselläni käynnistettiin synnytys, mikä tarkoitti sitä, että supistukset olivat luomu-supistuksia terävämpiä ilman mitään taukoa. SILTI en missään vaiheessa kaivannut epiduraalia. Luonnonmukaiset kivunlievitykset toimivat hyvin - ne eivät poistaneet kipua kokonaan, mutta ne lievensivät sitä sen verran, ettei se enää tuntunutkaan niin hankalalta.
En kokenut olevani avuton tai muiden armoilla. Kätilö oli hyvä ja keskusteleva, hän kuunteli toiveitani ja ehdotti uusia synnytysasentoja yms tosi asiallisesti ja fiksusti. Ja huom: EHDOTTI, ei siis käskyttänyt. Henkilökunnan käytös oli arvostavaa ja asiallista, jopa sydämellistä.
Eli tällaisia, positiivisiakin kokemuksia on! Olen pahoillani negatiivisista - sellaista ei pitäisi joutua kokemaan. Ei kuitenkaan kannata pelotella ensisynnyttäjiä luulemaan, että joka ikinen synnytyskokemus on huono.
Hyviä synnytyksiä ei ole, epävarmat ihmiset korottaa itsensä valehtemalla synnyttäneensä ilman kivunlievitystä ja kätilöiden laulaessa taustalla maamme-laulua. Totuus on, että aina sattuu ja kätilöt on vallankäyttäjiä, joidenka mielestä potilaan itsemääräämisoikeus on humanistien paskanjauhantaa.
En mä sitä väitäkään. Se sattuu niin paljon, että välillä tulee kohtia, että kuvittelee kuolevansa, tai että menettää kokonaan itsekontrollin.
Mutta väitän edelleen, ettei se kipu ole samanlaista kuin sairaalloinen, patologinen kipu.
Synnytyskipu on jotenkin "tervettä", jos siihen menee oikealla tavalla mukaan ja hyväksyy sen,
siitä ei jää pahoja muistoja.
Luonto on huolehtinut ton jutun niin, että synnytyksen pitääkin sattua ja se on raju tapahtuma. Jos se ei sattuisi, äiti rupeaisi vaikka nukkumaan kun lapsen pitäisi syntyä, niin synnytys voisi keskeytyä. Mitäs sitten tapahtuisi?
Ystävilläni on ollut heidän sanojen mukaan helppoja, lähes kivuttomia synnytyksiä.
Omat kolme ovat olleet helvetillisiä. Avautumista toista vuorokautta, ponnistusvaiheet tunnista kahteen tuntiin ja viimeisimmässä menetin vielä verta yli 6 litraa, jouduin leikkaussaliin, teholle ja sain vauvan syliini vasta pari päivää synnytyksen jälkeen.
Kyllä näistä traumoja jäi. Mutta hengissä vielä ollaan (ihme kyllä) ja neljäs vauva syntyy talvella :)
Mulla kolmas synnytys jätti traumat. Lapsivettä oli liikaa ja vauva sukelsi lapsiveden mukana. Siinä vaiheessa tuntui, että henki lähtee.
Kyllähän sen kaikki ovat kestäneet, kun tässä vielä ollaan. Tilanne tulee ja tilanne menee. Sitten on vauva. Turhaan mietit nyt SYNNYTYSTÄ, jota et voi mitenkään ennakoida/hallita. Mieti sitä LASTA, myös synnytyksen aikana.
Vaikka automaattisesti tuntuu ensisynnyttäjä keskittyvän enemmän itseensä...
Miksi ei muka saisi ajatella ollenkaan itseään? Sitä paitsi monen synnytyskokemus on parempi, jos siihen on edes jotenkin valmistautunut! Valmistautuminen voi tarkoittaa esim. juuri aktiivisynnytykseen perehtymistä ja muutenkin sitä, että ottaa selvää asioista.
Viestisi kuulostaa ihan siltä, kuin sinusta äidillä ja äidin synnytyskokemuksella ei olisi mitään mekritystä. Mutta tottakai on! Ja on parempi tietää ja ymmärtää, mitä synnytyksessä tapahtuu, ja tietää edes vähän, mitä voi itse tehdä, mitkä asiat voisivat helpottaa omaa oloa, jne.
Katsoin eläintarhaohjelmaa, jossa hyeena synnytti. Eläintarhan hoitaja kertoi, että hyeenoilla eka synnytys on tosi riskialtista, usein sekä emo että pennut kuolevat.
Siellä pesässä oli kamera ja emo pinnisteli tuskaisesti 10 tuntia. Ilman mitään kivunlievityksiä. Välillä se raukka meni seisomaan melkein päälleen, kun sattui niin.
Onneksi se sai sitten kaksi tervettä pentua.
pienetkin kolhut sattuvat tosi kovasti. Mutta kuten edellä sanottiin, synnytyskipu on ihan erilaista.
Olen synnyttänyt kolme lasta ilman puudutteita, vaikka saan vedet silmiini kun isken ukkovarpaani ovenkarmiin.
Pelkäsin myös puudutteita ja pistoksia ekan lapsen kohdalla. Ajattelin, että otan puudutteita vasta kun en kerta kaikkiaan muuten kestä. Kestokyvyn rajat eivät tulleet vastaan.
Kivun kokemus on yksilöllistä, mutta ei synnytyskipua voi mielestäni verrata suoraan mihinkään muuhun. Jos synnytys etenee hyvin ja kaikki menee ongelmitta (kuten minulla), on ihan mahdollista pärjätä kivun kanssa. Kannattaa antaa itselleen mahdollisuus eikä aliarvioida omia voimavaroja.
näiden juttujen jälkeen minulla ei ainakaan ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin vaatia keisarileikkaus!!!
Pelkään kuollakseni kipuja, ja teidän kokemustenne perusteella en tulisi ikinä kestämään synnytystä, tai ainakin traumasoituisin todella pahasti sekä masentuisin.
ap