Helmien uusi alkanut viikko

kylläpä on asiat muuttunu parissa vuodessa. Ihan ekana ultralla katsottiin että siellä on elävä sikiö, ja iloisesti sydän siellä tikitteli. Sai se terkkari äänet kuulumaan dopplerillakin, mikä on kuulemma harvinaista näillä viikoilla. (9+3) Ens viikolla veriseula ja niskapoimu-ultraan aikaa varailemaan.



Osanottoni nellille, voimia teidän perheelle

Nellille iso halaus ja pahoittelut keskenmenosta! Voimia!!!



Mrs.Marplelle on ihan pakko vinkata, että jos et vielä uutta pesukonetta ehtinyt hommata ja tosissasi haluaisit myös kuivausrummun niin harkitse kuivaavaa pesukonetta! Siis pesukone jossa on myös kuivaustoiminto. Tilaa ei vie yhtään sen enempää kuin normaalikaan pesukone, mutta myös kuivaa pyykin niin haluttaessa. Kuivaus kestää tunnista kahteen tuntiin, riippuu vähän mitä ja kuinka paljon kuivaa. Harsovaipat kuivuvat varmasti nopeamminkin. Samaan aikaan ei tietenkään voi pestä pyykkiä, mutta jos kuivaustila on ongelma niin tämä olisi yksi hyvä vaihtoehto. Me ostettiin aikoinaan sellainen Gigantista ja näkyi viimeisimmässäkin mainoksessa olevan sellainen. Meillä on Upo merkkinen, johon mahtuu 7kg pyykkiä ja muuta moitetta ei ole, kuin että erillistä nukkasihtiä koneessa ei ole. Mutta ei kyllä silti ole pyykki ollut kuivauksen jälkeen nukkaista. Meillä siis kuuden hengen talous ja kone on ollut kyllä hyvä ostos.



Meillä on huomenna np-ultra. Jännittää. Jotenkin olen aivan kauhuissani, että kaikki ei ole kuitenkaan hyvin. Onneksi aika on jo heti aamusta niin ei tartte jännitellä koko päivää. Pahoinvointia on, tuntuu että parina viime viikkona enemmän kuin koskaan, mutta sen kanssa pärjää kun muistaa syödä usein ja vain sellaista mikä maistuu. Lämmin ruoka on ihan yök. Pyörrytys on helpottanut mutta tilalle on tullut aivan tajuton päänsärky. Varmaan hornooneista johtuvaa sekin ja ehkä osittain myös, kun kahvi ei oikein maistu. Ja naama kukkii niin että enkä ole elämässäni koskaan omistanut finnejä niin paljon, että tarvittaisiin kahta kättä enempää. Ihmettelin tätä neuvolassakin, niin täti sanoi, että voi johtua hyvinkin vuodenajasta (kaikki muut lapset on syntyneet kesällä) että on aivan erilainen alkuraskaus kuin muissa raskauksissa. Jännää.



Tulen kertomaan ultrakuulumiset sitten huomenna. Toivottavasti on hyviä uutisia. Pitäkää peukkuja.

-possumunkki 11+5

Eli np-ultra oli tänään. Vähän jännitti, että onkohan pikkuinen vielä elossa. Kun lääkäri aloitti ultrauksen, näytti, että näytöllä on niin " alkuihminen" , että kysyin välittömästi, onko se elossa. No olihan se ja virkeästi liikkui. Kuvakulma vaan oli sellainen, etten saanut selvää, mikä ruumiinosa siinä aluksi oli. Itse asiassa vaavi tarjosi heti niskaansa mitattavaksi ja turvotus oli 1,1 mm eli siltä osin kaikki hyvin. Sitten lääkäri ultrasi mahan päältä, että saatiin muutakin kuvakulmaa ja johan ne sitten kädet ja jalatkin näkyi. Kasvot vaavilla oli " kameraan" päin, joten ei saanut piirteistä selvää. Kuopuksesta saatiin nimittäin np-ultrassa tosi selkeä profiilikuva. Heti näki, että samaa näköä on kuin sisaruksensakin. Tämä vaavi piti profiilinsa vielä arvoituksena, mutta tärkeintä olikin, että elossa on ja vastaa täsmälleen viikkoja. Pää-perämitta oli 5,8 cm :-). Seuraava ultra onkin sitten rakenneuä 17.9.



Onnittelut kaikille muillekin iloisia ultrakuulumisia saaneille. Ja Nelli_75:lle pahoittelut km:sta :-(.



jazuliini & mazu rv 12+1

Oli siis tuossa heti aamuiselta np-ultra. Pienellä oli kaikki hyvin!=) Helpottavaa vaikka en osannutkaan pelätä että jotain olisi vinossa... En osaa elää peläten aina pahinta! Mutta siis 3 pv otti raskaus takapakkia, eli nyt viikkoja 11+6. Pieni oli melkein 5 cm pitkä ja liikkui aivan uskomattoman paljon! Kätilökin ihan nauroi kun ei meinannut saada sitä kääntymään oikeaan asentoon mittauksia varten. Pieni jukuripää...=) Sain kuvan mukaan, sitä ihaillaan nyt yhdessä!



Varasin sitten rakenneultrankin, sain sen viikolle 35, jolloin mulla viikkoja 17. Odotan sitä jännityksellä, ihan uusi kokemus!



Joku kyseli millä viikoilla on kuulunut sydänäänet, mulla ei ekalla neuvolakäynnillä kuulunut, tuolloin viikkoja 9+2, mutta lääkärissä 10+4 kuului hienosti!



Nyt touhuilemaan tytsyn kanssa!



suko81 11+6

sitä jo jännittyneenä odotellaan :)



Nelli: pahoitteluni km:sta ja voimia koko teidän perheelle!



suko81: mistä varasit tuon rakenneultran? Viime raskaudessa sitä ei meillä ainakaan automaattisesti ollut tarjolla. Neuvolassa sanoivat silloin kun asiaa kysyin, et jos raskaus sujuu hyvin ei rakenneultraa ole tarjolla.



Tulen huomenna kertomaan ultrakuulumisia.



t:jännittynyt sininenkirsikka ja masukki 12+3

Ja Nelli-75:lle pahoittelut keskenmenosta!



Täällä on pahoinvointi hieman hellittänyt ja olenkin taas aloittanut kunnon lenkit koiran ja esikoisen kanssa (rattaissa tietty). Päikkäreitä en ole tarvinnut, mutta illalla kyllä nukuttaa makeasti. Onneksi on vielä lomaa jäljellä tämä viikko. Ruoka minulle on maistunut koko ajan oikein hyvin, joten vastapainoksi nuo kunnon kävelylenkit kyllä tekevät hyvää ettei paino pääse vielä ihan tässä vaiheessa kipuamaan.



Np-ultraa odottelen ja se on vasta parin viikon päästä, joten odoteltavaa on... jotenkin on aika epäuskoinen fiilis tästä raskaudesta ja paljon enemmän toivon nyt tästä toisesta asioita, kuten terveyttä yms. kun osasin esikoisen kohdalla edes ajatella. No päivä kerrallaan mennään ja katsotaan mitä tuleman pitää! Olen muuten nyt huomannut tuon pahoinvoinnin kanssa, että kun on liikenteessä niin se eipääse yllättämään. Nyt olenkin viimeisen viikon touhunnut aika tehokkaasti, sitten illalla se pahoinvointi tulee ainakin pienenä etomisena, mutta yön aikana onneksi helpottaa.



Kaikille hyvää viikon alkua ja toivotaan hyviä ultrakuulumisia myös jatkossa.



lehvä 11.viikko

Tervehdys vaan täältäkin kaikille. Viikonloppu vietettiin mökillä ja ihan kivastihan se aika sielläkin hurahti.

Tänään kävin neuvolassa. Painoo tulee jo tässä vaiheessa ihan kiitettävästi (niin tuli kyllä viimekskin), mutta kun koko ajan on pakko syyä, ettei tuu huono olo... Muutenkin oon jo lievästi ylipainonen ja nyt itellä kauhee huoli, ett paisun kun pullataikina=(

Neuvolantäti ultras mahan päältä ja oli sitä mieltä, ett kohtu aika iso ja oli näkevinään jotain " väliseinääkin" eli alko epäillä kaksosia. Yhden sikiön kumminkin vaan näki. Noh, kahen viikon päästä tarkempi ultra, ett eiköhän se siellä selviä... Ite kyllä jotenkin uskon yhteen vauvaan, mut ei kakskaan mikään katastrofi ois...kai...=)

Pahoinvointi jatkuu edelleen. Joka aamu ylösnoustua oksennan. Joskus päivälläkin, mut onneks harvemmin. Väsymys vaivaa edelleenkin ja päiväunet nukun jos vaan suinkin ennätän ja pystyn...

Maha tuntuu jo tosi isolta, ja kaikki varmaan arvaa, vaikkei viel olla vauvauutisia kerrottukaan. Nukkuma-asentoo on vaikee löytää ja vähänenkin kävely esim. metässä hengästyttää ihan uskomattoman paljon. Ja tää helle on ihan vihonviimestä... Tulis jo syksy...

Jeps, tässä kai tärkeimmät.



Millamalla ja rv 10+1

Ihan ensiksi Nellille suuret pahoittelut km:sta! Voimia teille ja onnea uuteen yritykseen!



Sarandiina: Tilanteesi kuulostaa tosi samanlaiselta kuin itselläni. Mulla on kanssa nyt toinen raskaus ja perheeseen kuuluu ennestään syksyllä kolme vuotta täyttävä tyttö. Vointi on ollut aika kammottava, ja toden totta huolestuttaa, miten jaksan syksyn kiireet töissä. Myös meillä on työpaikalla väki tullut ja mennyt viime aikoina, enkä oikein osaa ennakoida, miten raskauteeni tullaan suhtautumaan. No, en kyllä siitä liiemmin stressaa, koska meille itsellemme tämä kakkonen on ihana ja tervetullut juttu.:)



Monet olivat käyneet np-ultrassa. Onnea hyvistä kuulumisista! Meillä on kanssa ultra takana. Niskaturvotus oli normaali ja oli aivan liikuttavaa nähdä pieni kaveri heiluttelemassa käsiään. Ollaan mukana yhdessä tutkimuksessa ja päästiin sen vuoksi 3D-ultraan. Hienoja kuvia saatiin mukaamme! Raskausviikkojen suhteen olen vähän ymmälläni, kun alkuraskauden ultrassa niistä tippui pari päivää pois ja nyt tämän ultran mukaan olisi lähtenyt vielä yksi. Mutta silti lääkäri sanoi, että " normaalin vaihteluvälin sisällä ollaan" ja laskettu aika on siis ainakin toistaiseksi sama kuin kuukautiskierron mukaan, eli 8.2. Ja sen mukaanhan nyt olisi siis rv 11+2, mutta koska kk-kiertoni on vähän pitkä ja tiedän melko tarkasti hedelmöittymishetken, joka oli hieman myöhäinen, niin mikähän tuo oikea päivä sitten lienee...? Ei kai sillä muuten niin väliä, tuskinpa tämä(kään) lapsi laskettuna aikana syntyy, mutta joku päivä täytyy kuitenkin kaiken maailman papereihin pystyä merkitsemään. Ehkä käytän nyt toistaiseksi tuota kk-kierron mukaista, kunnes asiaan tulee selvyys.



Oma vointini on tosiaankin ollut aika heikko. Olen yrittänyt syödä edes jotain (lähinnä suolaiset jutut uppoavat, mutta ei lämmin ruoka), mutta silti kuvotuskohtaukset iskevät monta kertaa päivässä. Sinnikkäästi olen napsinut tuota inkivääriä, enkä edes halua kuvitella, miten huonovointinen olisin ilman sitä. Kaipa tämä joskus helpottaa... Painoa ei ole tullut vielä ollenkaan, mikä on pienoinen ihme, sillä vaikka syön vain vähän, niin kaikki mitä saan alas, on jotain suolaista ja luulisi siis, että olisin ihan turvoksissa. Kunpa pystyisin syömään edes vähän enemmän hedelmiä ja vihanneksia. Karmea tosiasia on se, etten ole syönyt kohta kuukauteen lainkaan salaattia...:(



Myös minä olen huomannut olevani normaalia herkempi. Tai oikeastaan huomasin sen ensimmäistä kertaa vasta eilen, kun tyttömme jäi mummolaan ja me miehen kanssa tultiin käymään kotona. Juttelin illalla likan kanssa puhelimessa, ja itkuhan siinä pääsi. Ja seuraavan kerran pillahdin itkuun, kun menin käymään tytön tyhjässä huoneessa, eikä siitä itkusta meinannut tulla loppua ollenkaan. Mun olisi tarkoitus palata vanhempieni luokse torstaina, mutta saa nähdä, lähdenkö ikävissäni matkaan jo keskiviikkona. On tämä kanssa, kun ikinä ei ole hyvin: omaa aikaa ja yhteistä aikaa miehen kanssa kaipaa - ja oikeasti tietää, että se tulee tarpeeseen...mutta sitten ei mistään meinaa tulla mitään, kun onkin niin kamala ikävä lasta.;) No, täytyy nyt vaan yrittää nauttia näistä päivistä (mulla pientä asianhoitoa lukuunottamatta vapaata, mies on jo töissä), sillä helmikuun jälkeen tällaiset hetket ovat taas entistäkin harvinaisempia.



Ehkä nämä pari päivää omaa aikaa tekevät muutenkin mulle hyvää. Pinnani on ollut tuon esikoisen kanssa ihan toivottoman lyhyt ja mulla on siitä syystä jatkuva huono omatunto. Toki tuo uhmaikäinen lapsukainen kiristää tottelemattomuudellaan ja tempuillaan kenen tahansa hermoja, mutta välillä kyllä harmittaa itseänikin, kun ei ole kärsivällisyydestä tietoakaan, vaan suutahtelen vähän väliä.:( Ehkä tämän miniloman jälkeen jaksan taas paremmin.



Nyt uintireissun ja jumpan jäljiltä suihkuun, sitten ajoissa nukkumaan. Onpa omituista olla yksin hiljaisessa kodissa, kun ei ole lasta eikä miestä mailla ei halmeilla. Ihana rauha ja hiljaisuus, vaikka onhan noita ikävä.:)



Lumileopardi 11+2

Ai niin, jotakuta (anteeksi, en nyt muista ja taisi olla toisessa pinossakin) mietitytti lapsen kirkkoon kuulumattomuus. Meidän perheessä minä en kuulu kirkkoon ja mies kuuluu, joskin vailla sen syvempää merkitystä. Tyttäremme ei kuulu kirkkoon eikä häntä siis ole kastettu, vaan pidimme ihanan, kauniin ja iloisen nimijuhlan. Tiedän, että etenkin omien isovanhempieni mieltä tämä " pakanameininki" painoi, mutta toden totta: meidän lapsi - meidän arvovalinnat. En tiedä, miten olisin toiminut, jos joku lähisukulaisistamme olisi oikeasti ponnekkaasti alkanut vastustaa lapsemme kirkkoon kuulumattomuutta. Varmasti se olisi tuntunut pahalta, mutta silti olen sitä mieltä, ettei tuollaisia päätöksiä voi tehdä kenenkään muun painostuksesta, vaan näissä asioissa on kuunneltava ainoastaan itseään. Mikäli miehelleni olisi ollut tärkeää, että lapsi olisi liitetty kirkkoon, olisin ollut valmis keskustelemaan asiasta, ja luultavasti olisin suostunutkin, jos asialla olisi ollut miehelle suuri merkitys. Mielestäni tässä asiassa sen vanhemman kanta ratkaisee, jolle asialla on suurempi painoarvo ja henkilökohtainen merkitys.



Nimijuhlan jälkeen muuten molemmat isoisomummot (toinen harras luterilainen, toinen ortodoksi) tulivat liikuttuneina sanomaan, että olipa kaunis ja mukava tilaisuus.:)

Näinköhän mahtuisi mukaan?



Olen ollut mukana tuolla kuumeilupuolella jo jonkun aikaa, mutta eiköhän se ole aika siirtyä tännekin nyt..



Kävin tonne listalle itseni jo esittelemässä, mutta..



Elikkäs, ensimmäinen raskaus (yksi varhainen keskenmeno takana) meneillään ja nyt on viikkoja kertynyt 10+5 ja LA sitten helmikuun 13. päivä. Ja yritystä on ollut syyskuusta 2006 saakka ja vihdoin tuntuu että tämä odotus palkitaan. Ainakin toivon niin kovasti että nyt onnistuisi. Vielä kuitenkin pitää muutama viikko jaksaa " panikoida" ennen kuin pääsee huokaamaan helpotuksesta raskauden ollessa jo yli ensimmäisten 12 viikon.



Takana on JO kaksi neuvolakäyntiä ja ultra. Meillä päin ei ole tapana ainakaan tietääkseni järjestäätuota alkuraskauden ultraa, itselläni tuon olleen ultran piti olla jo np-ultra, mutta pitkän ja epäsäännöllisen kuukautiskierron takia tultiin aikaisemmin luulluista viikoista vajaa kaksi taakse päin. Nyt sitten tuo np-ultra on elokuun alussa, joten minullekin sattuu nyt kaksi ultraa pienen ajan sisällä. En valita kyllä.



Sydänäänistä oli keskustelua. Mulla oli neuvola vkolla 8+5, eikä tuolloin saatu ääniä kuulumaan millään. Lääkäri joka yritti kuunnella epäili jopa ettei siellä olekaan ketään kun kohtukin tuntui niin pieneltä. Tuon jälkeen oli todella vaikeaa ajatella mitään muuta kuin sitä että onko ketään edes tuloillaan. No, onneksi tuo ultra sitten poisti epäilykseni. Sydänääniä ei kuunneltu ultrassa =( mutta ehkä sitten seuraavalla neuvolakerralla muutaman viikon päästä. Onneksi ultrassa näkyi kuitenkin pienensydämen syke. =)



Kiva nähdä, kun monella on suurinpiirtein samoissa viikoissa raskaudet. (yllättävää! :D)



Oikein hyvää alkavaa viikkoa kaikille!



Suan

10+5

Nellille halauksia ja voimia!



Ihanaa, kun sataa vetta ja on pilvistä! (ainakin pk-seudulla).. Yleensä rakastan kesän helteitä, mutta nyt tämän kesän osalta olen ollut niin herkkä lämmölle, että kaikki paahde ja suora auringonpaiste on tuntunut kamalalta. OIkein odotan syksyä ja pimeää, viileyttä! Raikasta ilmaa..

Iines: toivotaan nyt parasta, olisi kyllä hyvä kun saisi taas edes normaalia lähentelevän olon.. Toisaalta, onhan sitä hyvän vuoksi vähän kärsittäväkin ;)

Eilen illalla sain jopa käytyä kevyellä lenkillä, ensimmäistä kertaa kahteen kuukauteen, eli toiveet tosiaan pahoinvoinnin hiipumisesta nousee. Toivottavasti muutkin pahoinvoivat-Helmet saavat helpotusta näinä lähiviikkoina.

Samat ajatukset Lumileopardi, meille kakkonen on niin toivottu ja niin ihana lahja, että sen voimin jaksaa vaikka sitten kovi nuivankin asiaan suhtautumisen työssä.

Lumileopardi kirjoitti myös nimijuhlista ja meillä tilanne on jokseenkin samanlainen, toinen kuuluu kirkkoon ja toinen ei. Lastamme emme kastaneet, vaan järjestimme myös iloiset nimijuhlat (" elämän kummeineen" ) ja kynttiläseremoniat lapsen kunniaksi. Nimijuhlat olivat muistorikkaat.



Tunnelmallista tiistaita ja hyviä vointeja,



Sartsu :)

Oltiin tiputtu jo toiselle sivulle, onkohan kaikki kesälomilla? Ihana oli taas lukea iloisia np-ultra kuulumisia. Niin ne toukat kasvaa. Minulla piinaa jäljellä vielä maanantaihin asti.



Nelli_75: Voi ei miten epäreilua. Kovasti voimia teille.



Mammuliz 11+4

siellä mein pikkunen ihmisen alku itseään venytteli pienen häirinnän jälkeen :) pituutta kokonaiset 6cm, vastaa viikkoja tarkalleen la siis pysyy tasan samana 1.2.08. Niskassa ei turvotuksia näkyny ja sydän löi tiuhaan tahtiin. Kaikki niin kuin pitääkin olla sanoi lääkäri :D



Niistä munasarjoissa olleista kystistakaan ei mun tartte enää huolta kantaa, ovat pienentyneet ja lääkäri veikkasi että ennen raskauden puoliväliä ovat hävinneet kokonaan.



auringon säteitä sadepäivien keskelle!



t: huojentunut sininenkirsikka ja kuopus 12+4

Nyt on monta päivää oltu verenpainemittarin varressa..

Äitipolilla paineet oli 170/100. Neuvolassa ma oli 150/95. Kotona on 120-135/ 75-90. Aika kovat jännityspaineet. Nytkin hermoilen lääkäriä 30.7. sillon päättää et joudunko osastolle alottaan lääkityksen.

Töissä saavat hepulin jos en kohta mene töihin.. Nytkin varpaan takia sairaslomalla. Haluaisin kovasti käydä vielä töissä :( .

Neuvolassa ei saanut sydänääniä kuulumaan. Kokeillaan perjantaina uudelleen. Toivottavasti vika vain vatsapeitteissä..

Pahoinvointi on onneksi jo hieman helpottanut. Jopa jaksanut siivota koko talon..

Esikoinen oli mummolassa pari yötä. Tänään hain kotiin. Oli jo ikävä äitillä ja isillä. Tyttö ois kuulemma voinu jäädä vielä mummulle. Taisi olla äitiä ikävä kun on sylissä viihtyny :) .



Hermoja lepuuttava, Siirikki

Vieläköhän teidän Helmien pariin mahtuu jutustelemaan? Olisi mukavaa jakaa ajatuksia samassa vaiheessa menevien kanssa.



Omaa esittelyä sen verran että 26-vuotias ensimmäistä odottava nuori täällä, jonka perheeseen kuuluu miehen lisäks myös karvaturri. Meillä on yks keskenmeno viime syksyltä takana ja kovasti toivon että nyt kaikki menee hyvin. Niin ja la täällä olis kuukautisten mukaan 13.2, mutta katotaan mihin päin se siittä sitten ultrassa menee.



Neuvolassa on kerran käyty ja siellä (onneks) saatiin sydänäänet kuulumaan hetken. Np-ultra olis ensi viikolla ja samalla viikolla on sitten neuvolalääkärikin.



Onko teillä ollut miehet mukana ultrassa? Meillä olis tulossa mikäli vaan saa työnsä järjestettyä niin, että pääsee tulemaan.



-Sara-Maria rv 10+6-

Onnea kaikille ultranneille ja pahoitteluni Nellille....



Enpä ole niin jaksanut kirjoitella, lukenut olen kylläkin kaikkien kuulumisia, aika paljon tuntuu olevan väsymystä ilmassa, itse mukaanlukien... Ehkäpä tämä tästä alkaa helpottaa ainakin toivottavasti ensi viikolla kun pitäisi takaisin töihin palata... :(



Kertomisesta sen verran, että muutamille ystäville ja lähimmälle perheelle olen kertonut. Kuulun siihen joukkoon, jotka ovat saaneet todella inhottavia kommentteja perheestä. Äidin pyysin pyytämään anteeksi sanomisiaan, mutta eipä ole hänestä tämän koommin kuulunut. Päätti olla mielummin välirikossa kun pyytämään anteeksi. Sisareni (2 vuotta nuorempi) ei myöskään ole sen koommin yhteyttä ottanut, kun kuulemma ehkä eivät itse voi saada lapsia. Tosin en asiasta ollut tietoinen ja ehkäpä olisin venyttänyt siitä kertomista jos olisin tiennyt tulevasta reaktiosta...



Jotenkin on tullut ihmeellisiä pelkoja, että mitä jos kaikki ei olekaan hyvin. Kuten aiemmin kirjoitin, pelkoajatuksia on enemmän kuin ensimmäisellä kerralla kun ei osannut mitään pelätä... Outoa.



No ehkäpä se sitten kun ultra on kahden viikon kuluttua, epätietoisuus hellittää ja pystyy nauttimaan täysillä. Turvotusta oli alussa mielestäni enemmän ja nyt maha on jotenkin kutistunut siitä mitä se oli pari viikkoa sitten. Musta sekin oli outoa ja pani miettimään sitä, että onhan kaikki ok.... No, hysteria sikseen. Olo on ollut hyvä koko ajan lukuunottamatta edelleen pitkistä ruokailuväleistä johtuvaa hermon kiristymistä.



Esikoisen kanssa on käyty korkeasaaressa ja pari kertaa Serenassa, lintsikuvio olisi sitten kai tämän tai ensi viikon heiniä.



Joku kyseli tuleeko isä mukaan neuvolaan ja ultraan. Meillä isä on lupautunut ultraan tietenkin (eka neuvolassakin oli mukana). Kirjoittelen sitten viimeistään kuulumisia, kun ultrataan!





Hyviä vointeja kaikille ja lisää iloisia kuulumisia!





Mama -74 rv 10+2

Täällä taas iltakuvotus pukkaa päälle ja nälkäkin olis, mutta kun ei osaa ajatella syövänsä mitään...



Sininen kirsikka kyselit siitä rakenneultrasta. Mä varasin sen ihan hemosta. Niillä on siellä kaks gyneä jotka sitä tekee ja tiedän että se nainen kyllä kertoo sukupuolen jos kysyy. Hintaa tulee jotain 120 e kun kela on korvannut osan.



Mutta nyt en jaksa enempää loruilla. Suunnistan jääkaapille ja koitan saada jotain napaan. Kauniita unia kaikille kauniille ja ihanille raskaana oleville naisille!!!=)=)



suko81 12 tasan

Np-ultrassa käytiin aamusella ja mahasta löytyi erittäin virkeä pikku ihminen. Liikkui kovasti ja kokenut ultraajakin oikein naureskeli ja ihasteli pikkuistamme. Saatiin kaksi kuvaakin mukaan, toinen sivuprofiilista ja toinen kasvoista. Niskaturvotusta ei ollut milliäkään, joten paras hääpäivälahja saatiin mitä voitiin toivoa. Hymy. Nyt nukkumaan.

-possumunkki 11+6

Huomenta.



Tässä yksi uusi odottaja helmi-ketjuun. Päivitinkin itseni jo tuonne esittelyyn. Neljättä siis odotamme, viime raskauden jälkeen takana kaksi km:a. Toivottavasti tämä nelkku nyt pysyy mukana loppuun asti.



Neuvolalääkäri on ensi tiistaina, jolloin toivottavasti kuuluu sydänäänet. NP-ultra sitten 8.8.



Nyt en kerkeä muuta.



Safiiri 9+5

Eli oli äsken eka neuvolalääkäri, kaikki oli muuten ok mutta hemppa oli humahtanut todella alas ja sain rautatabut mukaan. ei ihme että heikottaa ja väsyttää, normaalisti hemoglobiini ollut mulla n 145, nyt 115.



Ihmeellistä kyllä, dopplerilla kuului sydänäänet, vaikka viikkoja vasta 11+0. Kaamea tykytys kuului, lääkärillä oli laite vielä kamalan kovalla, niin odotushuoneessakin varmaan kaikki kuuli.:)



Lääkäri pelotteli että pahoinvointi voi kestää vielä viikolle 16, en millään jaksaisi enää kuukautta venata hyvää oloa...:( Oksettaa ja huipattaa niin maan pe****leesti... Onneksi en muuten saanut kuulla ikäviä kommentteja painosta, oli noussut kilon, ja kuulemma ihan ok nousu. Näin yöllä painajaistakin tuosta aiheesta, kun lähtöpainoakin on ihan omasta takaa (BMI 26) niin ei sitä kait ihan kamalasti sais koko aikana tullakaan. Ja vielä kun ei ole vaakaa itsellä kotona, niin olin ihan vakuuttunut mahan pullistumisen takia että painoa on jotain +5kg...:o



Ihanaa että monet muutkin ovat jo päässeet kurkkaamaan pikkualieniaan! Eikö ole aikalailla vastasyntyneen koiranpennun näköinen? Mies rupesi vähän ultrakuvaa tutkimaan eikä siinä mitään ihmismäistä löytänyt, hänen mielestään vaavi näyttää marsulta. Kiitos kulta.:/



Nyt töitä...