Helmien uusi alkanut viikko
Hei!
aattelin aloittaa jo uuden ku edellinen käynyt jo niin pitkäksi.
Täällä jonkin verran vielä huonoa oloa.tulee huono olo jos nälkä kerkee pääsemään jo liian kovaksi.Onko muilla samaa ?
Rinnat on kans vielä tosi arat ja väsymistä jonkin verran.
Ensi viikolla olisi mulla np-ultra keskiviikkona.
Kesälomakin alkaa lauantaina.Ihanaa ku saa huilia kuukauden.
Nyt täytyy lähtee poika herättään hoitoon.
anna_liisa 11+5
Kommentit (63)
Valentine: Minä olen polttanut aikoinani. Viimeisen tupakin taisin polttaa sinä päivänä kun testasin plussaa esikoisesta, olin silloin 29 vuotta ja olin tupakoinut 15 vuotiaasta, eli 14 vuotta. Välillä oli tosin lyhyempiä ja pidempiä taukoja, että en ihan 14 vuotta putkeen kärytellyt.
Toki vieläkin tekee mieli joskus, mutta ne mieliteot menevät nopeasti ohi. Ajatus uudelleen aloittamisesta on kamala, nykyisin mielelläni hengitän raikasta ilmaa ja maistan ruuan kokonaisuudessaan ilman tupakin aiheuttamia makunystyröiden turtumisia.
Pidä vain pintasi! Mieliteot menevät ohitse, kannattaa ehkä vältellä sellaisia tilanteita joissa olisi aiemmin polttanut. Nyt sinulla on erinomainen syy olla polttamatta! Tsemppiä!
Nyt pitää kiiruhtaa saunaan, ollaan tänään menossa häihin iltapäivällä, toivottavasti ei sada. Onneksi on uusi empire-linjainen mekko, ei näy mahdollinen mahan turvotus niin pahasti, pysyy salaisuus salaisuutena vielä hetken (alkuraskauden ultra reilun parin viikon päästä, jos siellä näkyy syke ja kaikki ok, saatetaan ehkä jo kertoa uutista eteenpäin).
Mrs.Marple rv 9+3
Lopetin nyt kun sain tietää raskaudestani. Olen siis ollut jo useamman viikon polttamatta eikä ole juuri mieli tehnyt. Se vain jotenkin vaan jäi pois kun mieli ei tosiaankaan yhtään tehnyt. Välillä on ollut vaikeaa olla polttamatta mutta noista harvoista tilanteista on aika helposti tahdonvoimalla päässyt yli. Tosin tupakointia mulla onkin takana " vain" reilu viisi vuotta. Mutta kuitenkin. Mieskin on vähentänyt huimasti raskauteni takia ja se on helpottanut myös omaa lopettamistani. :D
Ja toivon todella etten enää sitä aloitakaan, ei siitä ole mitään hyötyä. =)
Suan
11+3
Minä(kin) olen tässä aamupäivän mietiskellyt tuota ratasasiaa... Ainakin p02p06 oli ostamassa tuplia. Meillä on tällä hetkellä vuonna 2005 ostetut Brion yhdistelmävaunut kovalla vaunukopalla ja erillisellä ratasosalla. Esikoinen on vauvan syntyessä 2v 2kk. Mietinkin, että pitäisikö ne tuplat ostaa vai pärjäisikö esim. seisomalaudalla tai sisaristuimella. Ja tietääkö kukaan onko Briolta saatavilla sisaristuinta? Entä onko seisomalaudat " käytännöllisiä" , kun asumme täällä maalla ja paljolti liikumme hiekkateillä? Sitten meillä on Herquleksen joggeritkin, mutta niistä kyllä meinasi luopua nytten. Niin ja mitkä tuplat sitten olisivat hyvät? Minäkin kuulisin mielelläni vinkkejä??
Tänään on taas ollut vähän huonompi olo eikä oikein ruoka maistu. Ja väsyttää edelleen! Milloinhan tämä väsymys helpottaa...? Mutta hyvän asian vuoksi on hieman kärsittäväkin!! =o)
Minä laitoin hakupapereita kouluihinkin, jossa tässä vähän opiskelisi hoitovapaan aikana. Saa nyt nähdä pääseekö minnekään, mutta haettu on ainakin.
Nyt on lähdettävä silittämään järkyttävää pyykkivuorta, joka on odattanut sitä jo jonkin aikaa...
Amalia 9+1
lähtökohta onkin ihan eri kuin muilla teillä pohdiskelijoilla, sillä meidän tyllerö on tämän toisen syntyessä 2 v 11 kk. MUTTA. kun on helmikuu (ja toivottavasti myös lunta), niin on kuulkaa varmaan varmaan hankalaa marssia pitkin kyliä lumisohjossa esikoisen kanssa paksuissa kömpelöissä talvivarusteissa. Mitä ootte mieltä? Eihän tuota talvea tietysti pitkästi kestä ja varmaan hommataan vanhoihin Brioihin vaan se seisomalauta. Toisaalta, kuinka kauan tuo kolmen vanha siinä jaksaa seistä..? Kaupoillakin olisi tietysti kiva käydä ja muutenkin lenkittelemässä..
-Nojanda
Ei ole omakohtaista kokemusta, mutta muiden jutuista olen kuullut, että on maailman turhin kapistus talviaikaan, ellei satu asumaan jossain Hesan kantakaupungin alueella, jossa lunta ei ole kuin joskus näön vuoksi...
Eli ei tahdo toimia tuolla hangessa, sohjossa eikä kuulemma kovin kehuttavasti edes hiekkatiellä (kesäaikaan). Mutta jokainen tekee itse omat päätökset...
Äkkiä siis tuohon asiaan kommentti, sitten alettava tekemään töitä. Eli meillä myös mietitty tuota asiaa. Meillä esikoinen vauvan syntyessä 2v3kk. Olin jo vakaasti yhdessä vaiheessa päättänyt, että ei hankita tuplarattaita, mutta nyt olen sitä alkanut pohdiskelemaan uudestaan.
Meillä ei esikko kauheasti enää viihdy rattaissa, saatikka niissä nuku, joten sinänsä ostos voisi olla turha, mutta ajatus kaupungille lähdöstä ja neiti mukaan ilman rattaita ei miellytä =/. Siispä luulen, että meille hankitaan sellaiset matkarattaat, joissa myös vauva voi matkustaa (en ole vielä sen koommin tarjontaan tutustunut). Tosin mieli tässä ehtii vielä muuttua moneen kertaan asian suhteen =)
postanu ja pikku Paavo rv 12+2
Tosiaan rattaista on puhuttu meilläkin.. POika on jo aika iso, mutta ei kyllä kävele valtavan pitkiä matkoja, joita jo reissu lähikauppaan aiheuttaa, joten olemme keskustelleet siitä, mitä ihmettä tehdään kun vauva syntyy. Tällä hetkellä ykkösvaihtoehtona on seisomalauta, tuplarattaat tuntuu näin ison esikoisen kanssa kuitenkin hölmöltä - poika haluaa kuitenkin juosta välillä omaa vauhtia ja ihmetellä käpyjä ja oksia.. :)
Ehkä ensi keväänä poika jo ajaa vähän polkupyörääkin. Seisomalaudan talviominaisuudet tosin epäilyttää, mutta sitten täytyy keksiä jotain muita konsteja - ja rohkaista poikaa reippailuun..
Olisi kiva kuulla miten muut on asian ratkaisseet, kun ensimmäinen on jo isompi kakkosen tullessa (täyttänyt 3 vuotta vauvan syntyessä).
Viikonloppu on mennyt liian nopeaan.. Anoppilassa käytiin eilen, mutta ei kerrottu, kun tunnelma oli vähän - ei sellainen, että olisi haluttu kertoa. Kerromme myöhemmin, siis.
Mukavaa viikonlopun loppua,
Sandruska
Täällä on kotiuduttu viikon asuntoautoreissusta pyykinpesun ja kamojen paikalleenlaittamisen merkeissä. Yllättävän koville ottaa toi roudauspuoli, kun lapset koko ajan kiehnäävät jaloissa.
Ensinnäkin pahoittelut helmistä tipahtaneille - keskenmenoa ei kenenkään kohdalle toivoisi :(. Nyt vaan pitää surra rauhassa ja jatkaa sitten yritystä uudelleen paremmalla onnella. Voimia!
Positiivisia ultrakuulumisia oli sitten myös paljon. Hienoa kuulla, että homma etenee niinkuin on tarkoituskin! Oma ultrani on vasta 1,5 viikon päästä ja sinne asti tässä pitää nyt vaan jännittää... Parhaalla ystävälläni on samana päivänä np-ultra, joten tuplajännistystä on täällä ilmassa :).
[b]Ratasasiaa[/b] oli moni pohtinut. Itse hankin X-Adventuren Twincot, kun kuopus syntyi. Esikoinen oli täyttänyt viikko aiemmin kaksi vuotta. Käytin rattaita ensimmäisen puolen vuoden aikana lähinnä ostosreissuilla, joissa ne olivat ehdottomat. Muuten käyttö jäi aika vähälle. Seisomateline oli useasti hyvä juttu, mutta me tosiaan asutaan kaupungissa ja kuljetaan paljon autolla. Puisto- ja kerhoreissuja tehtiin välillä pulkalla ja kesemmällä otettiin pyörä käyttöön pojan ollessa n. 2v7kk. Kun poika täytti 3 vuotta, hän on suorastaan koominen näky rattaissa pitkine raajoineen ;-). Joskus alkuaikoina, kun en jaksanut ottaa kaksostenrattaita mukaan, mulla oli tavallisten vaunujen alla mukana varmuuden vuoksi Ergo. Siinä kannoin muutamia kertoja esikoista, jos väsyi kesken matkan.
(.): Olo on ollut ihan kohtalainen. Ei enää suurempaa pahoinvointia, mutta toistaiseksi oonkin syönyt niitä inkiväärikapseleita. Aamulla näytti jäävän jäljelle vain kaksi, joten hiukan jännittää, miten niiden lopettaminen vaikuttaa oloon. Väsymystä on edelleen ilmassa. Illalla pitäisi mennä ajoissa nukkumaan, mutta kun ei malta. Pää ei kestä niin helposti tätä lapsiarkea, jos ei saa edes iltaisin hiukan hengähtää itsekseen. Sen ajan käyttäminen nukkumiseen tuntuisi tuhlaukselta ;-).
Nyt on mentävä laittamaan tuolle pienemmälle ruokaa. Huutaa kuin hyeena tossa mun niskan takana...
t. Jogu (11+4)
Tämän nuoremman kanssa juttelin tuolla joulukuisissa ja sieltä tuli vinkkinä yli 2v sisaruksen laittaminen pulkkaan/rattikelkkaan. Monet pitivät tätä kaikkein toimivimpana ratkaisuna talviaikaan.
Meillähän tulee ikäeroa tämän kakkosen ja kolmosen välille 1v3kk, joten sisaristuin on jo ennestään, mutta katsotaan sitten lähempänä laskettua aikaa tarvitaanko muita vaihtoehtoja... Nyt tämä 8kk ikäinen vauva kävelee puita pitkin.
Heltu ja masu 9+6
Pikaisesti kuulumisia. Koko viikonloppu mennyt vauhdilla: Eilen oltiin kaverin häissä ja tänään Vauhtiajoissa. Nyt sitten on karmea väsy, mutta onneksi kohta pääsee nukkumaan.
Täällä on ratasasiaa pohdittu. Meillä on v 2006 ostetut Emmaljungan yhdistelmärattaat, enkä ole kaksoisrattaita ainakaan hankkimassa. Tuo pulkka on hyvä idea, esikoisella on sellainen turvavyöllinen vauvapulkka. Toinen ajatus mikä on ollut, on kantoliina. Esikoisella on nyt ollut rengasliina ja kantoreppu (Yamo, äärettömän upea!) käytössä, pitkään liinaan ei ikinä suostunut (tai en ehkä osannut tehdä sidontaa oikein), niin tämän kuopuksen voisi totuttaa heti pitkään liinaan ja kehtosidontaan. Täytyy nyt tutustua vähän tarkemmin tällä kerralla. Ja tietenkin kolmantena vaihtoehtona on sisaristuin, pitää tutustua valikoimaan ja testata kuinka tuo lapsonen siinä viihtyisi.
Nyt muuten ei ole enää tarvinnut hypätä vessassa alvariinsa, yölläkään ei tarvinnut nousta kertaakaan! Kohtu lienee noussut sen verran korkealle ettei enää rakkoa paina. Huono olokin on taas toistaiseksi kadonnut, ei enää okseta kaikki mahdolliset tuoksut ja ajatus ruuasta. Vatsassa tuntuu hieman pinkeyttä, kohta varmaan alkaa jo näkymään?
Mrs.Marple rv 9+4
VÄSYTTÄÄ!!!
Aamulla oli neuvola, tavattiin lääkäri ekaa kertaa, tutki kohdunkaulan ja kohdun ja kaikki ok! Ja kuultiin sydänäänet, ihanaa! Syke oli 160. Eli pienokainen on hengissä ja voi hyvin. =)
Väsymys ja kuvotus jatkuvat edelleen, tosin ehkä vähän lievempinä. Kaipa tämä tästä...
täysikuu 10+1
Kävin sitten tänään siellä np-ultrassa, vaikka epäilinkin liian aikaiseksi, mutta yllätys oli suuri kun viikot eivät vastanneetkaan alkuraskauden ultraa, vaan hyppäsivät 10+1:stä 10+5een, ja np:kin tuli mitattua, 0,7mm eli kaikki hyvin. Olipas jo " vauvan näköinen" , jalat ja kädet paikoillaan ja pää kamalan iso. Taitaa tulla äitiinsä.:D Sykkeet oli 160, ja kun ultraaja laittoi äänet päälle kyllä itku siinä pääsi, ärsytti vaan kun olin siellä yksin, mies on työmatkalla eikä siis päässyt mukaan. Sain onneksi kuvan vauvasta, ihanaa.:) Nyt kun tuon näki, ja kuuli että pieni on jo melkein 4 senttiä " iso" , niin alkoi vasta hahmottua että siellä ihan tosi on jotain!!! Nyt tietää melkein koko sukukin, kun tuossa skannasin kuvaa vaavista ja laitoin meiliä (kaikki tämä tietty työaikana...;)), tuli aika yllättyneitä meilejä takaisin. Mutta onneksi pelkästään positiivisia.:) Kaikki vaan sitä vähän ihmetteli että ekan lapsenlapsen teen minä, kun meikä on suvussa se joka ei ole koskaan ollut mikään " vauvaihminen" ... Noo, ihmeitä tapahtuu...
täytyy taas mennä kurkkimaan kuvaa, kyllä on hassun näköinen ötökkä, täytyy myöntää!
Valentine rv 10+5
...ja mieli on toiveikas, josko nyt huonovointisuus vähenisi ;) Olen toki joutunut oksentamaan, mutta olen ollut vapaa jo nyt toista päivää tuosta kamalasta kokopäivähuonovointisuudesta, joka tunkee kehon joka kolkaan eikä mene ohi oksentamalla, nukkumalla, makaamalla... Nyt pystyn töissäkin näyttämään normaalilta ja pojan kanssa leikkimään kunnolla pitkästä aikaa! Sormet ristissä ja pöytää koputellen tässä kirjoitan :)
Ihania ultrakuulumisia, on se vaan elämän ihme, että jo viikolla 12 pieni vauva on lähes kaikilta osiltaan " valmis" vaikka tietenkin minimaalisessa koossa. Odotan kovasti omaa np:tä, varhaisessa ultrassa tosin näytti siltä että vauva olisi lähes viikon " nuorempi" kuin kuukautiskierron perusteella laskettaessa - siksipä hyvä että np-ultra on vasta 13 rv:n lopussa minulla.
hyviä vointeja ja mukavaa alkuviikkoa kaikille :)
Sartsu
sarandiina: mulla tuntuu myös että pahaolo on helpottanu. Ihana kun ei enää oo niin jatkuvan pahanolon uuvuttama. Väsymyskään ei enää ole niin valtava. Pahaolo voi vielä joskus yllättää, jos nälkä pääsee äitymään liian pahaksi. Väsymys vielä tuplaa sen. Eli jos päivällä ei ole syönyt niin hyvin ja illalla on kovin väsynyt on pahaolo kamala.
Ultraus on mulla ens viikolla. Mielenkiinnolla odotan... Odotan myöskin sen takia, että sit vois kertoa töissä. Nyt olen vähän peitellyt itseäni vaatteilla, mutta muutaman epäilevän katseen on mahani saanut. Mutta hitsi vie... en kerro vielä. Luulkoon sit vaan mun lihoneeni. :) Jos sattuisikin niin, että kohdussa ei oo elämää, niin en jaksaisi sitä töissä vatvoa.
Semmoista tänne! Mukavaa viikonalkua kaikille!
Iines@nkka 11+3
Taas uusi viikko.
Meillä hajosi eilen pysyvästi pesukoneen luukku ja pitkällisen varaosametsästyksen jälkeen päätin ostaa uuden koneen. Tuo vanha olikin jo vanha (aikoinaan ostin halvimman mitä löytyi) ja todennäköisesti olisi vaihtoa kaivannut jonkin ajan päästä muutenkin.
Tuo pyykkimäärä kun todennäköisesti ei vähene ensi keväänä. Mistä sitä oikein tuleekaan noin paljon? Kestovaipat tietenkin, mutta kun meillä on myös vaatepyykkikori jatkuvasti täynnä? Ihmeellistä touhua.
Monellako on muuten kuivausrumpu? Mä vain sellaisesta haaveilen, olisi aivan ihana kapistus. Meille ei vain sellainen valitettavasti sovi, ehkä jos tästä suurempaan muutetaan (okt = haave nro 1.) seuraavien lapsien myötä niin sinne sitten rumpu.
Ylihuomenna neuvola, etova olo on taas palannut, ei niin pahana kuin aiemmin. Onneksi ei ole vielä tarvinnut oksentaa, ei edellisissä raskauksissa eikä tässä. Uusia oireita ei pahemmin ole tullut, joskus tulee sellainen " repäisy" kipu kohdun tietämille. Samaa oli viimeksi, liitin sen kohdun kasvamiseen.. Mutta muuten mennään samoilla tuntemuksilla..
Kaunista hellepäivän jatkoa!
Mrs.Marple rv 8+5
eli tänään kävin ultrassa ja niinkun epäilin niin LA painui maaliskuun alkuun, joten meikäläinen vaihtaa tässä vaiheessa pinoo ja toivottaa helmikuisille hyviä odotteluja!! eli jos joku osaava poistaa mut helmikuisten pinosta! Kiitos...
ninnutar 8+1
Täällä oli kans tänään eka neuvola-aika, enkä edes tiennyt että meidän kunnassa saa alkuraskauden ultran, np-ultran, rakenneultran ja synnytystapa-arvio ultran:o Olis pitänyt varata aiemmin neuvolaa niin olis tuonne alkuraskauden ultraan aiemmin päässyt, nyt se on viikoilla 11+0 eli ensi keskiviikkona. Ja siitä sitten varataankin np-ultra, pääsee pari kertaa ultraan sitten ihan vähälle aikaa.
Tuohon alkuraskauden ultraan menen siksi vielä nyt, kun sydänäänet ei vielä neuvolassa kuulunut, ja ei ihan varmaa ole tuon la:n kanssa, joten varmistellaan niitä..
Vähän jännittinyt olo, kun ne äänet ei vielä kuulunut, ei minulla kyllä noilla viikoilla ole kuulunut aiemminkaan. Mut terkka sanoi, että kokeillaan silti jos kohtu oiskin hyvästi siinä edessä ja sattuisikin kuulumaan..
No mut viikon päästä saa nähdä pienokaisen, toivottavasti kaikki on hyvin!!
Millä viikoilla muilla on äänet kuulunu?
Mukavia ultraus kuulumisia oli muut saaneet, niitä on aina kiva kuulla=)
Nyt lepäämään.
mami rv 9+5
Ajattelin tulla sanomaan heipat kaikille, me poistutaan joukostanne, tänään todettiin että raskaus on mennyt kesken=(
Nelli
Olen tässä ihmetellyt useammassakin viestissä, että missä päin Suomea tarjotaan julkisella puolella neuvolassa alkuraskauden ultraa? Jonkun verran näköjään vaihtelee kunnittain nämä hoidot/hoitoajat.
Ainakaan kokemukseni mukaan Lahdessa, Vantaalla eikä Helsingissä sitä tarjota. Jos haluat ultrauksen alkuraskaudessa, se on yksityisesti ostettava itse...
vaikkakin vähän pelottaa tällaisia ääneen edes mainita, mutta nyt on kolmatta päivää ihan hyvä olo. Jopa väsymys on väistymässä, juuri tein koko kodin suursiivouksen, ja kellokin on vasta 11...:) Enää ei tarvitse koko ajan olla vessaa lähistöllä oksun takia, eikä illalla väsy enää paina seitsemän aikoihin. Ja tosiaan kolmas päivä tällaista auvoa menossa, olen suorastaan riehakas kun voi syödä jopa lämpimän lounaan, kyllä on ilot pieniä mutta ah niin ihania...:D
Täällä oli muillakin (olen toivoton nimimerkkien muistamisen suhteen) jo olo vähän helpottanut, tuntuu niinkuin aurinko alkaisi vihdoinkin paistaa tähänkin risukasaan, eikö juuri siltä tunnu? Voi vähän lähteä nauttimaan ulkoilmastakin ilman että tarvitsee koko ajan kytätä sopivaa pusikkoa...:)
Ainoa ikävä puoli tässä hyvässä olossa on se, että minä lopetin raskauden alussa tupakoinnin, ja nyt kun olo on kohentunut, olen alkanut katsella polttavia ihmisiä, tai pikemminkin heidän syöpäkääryleitään sillä silmällä. Hyi hyi, en kyllä ole sitä uudelleen aloittamassa, oli sen verran ihme että sen ylipäätään onnistuin lopettamaan, nimmerk. 10v polttanut, 10v yrittänyt lopettaa... Ja sitten vaan yhtenä aamuna päätin että eihän tässä ole mitään järkeä, heitin loput röökit roskiin ja sinne ovat jääneet. Toivottavasti jäävät myös synnytyksen ja imetyksen jälkeenkin...:)
Mites te muut, onko joukossamme ex-käryttelijöitä, miten onnistuitte lopettamaan? Vai vieläkö käryää?
Nyt pitää mennä laittamaan ruokaa. Siis tosiaan, ihanaa, lämmintä lounasta. Sweet...<3<3