Miksei vaimo anna harrastaa?

Lapsille tärkeintä on se, että vanhemmat viihtyvät heidän kanssaan arjessa, ei se, että joka toinen sunnuntai pääsee huvipuistoon.



Jos lasten kanssa vietetty aika olisi oikeasti vanhemmalle laatuaikaa niin tottahan hän järjestäisi asiansa niin, että voisi viettää sitä lasten kanssa mahdollisimman paljon. Jos sitä on vain tunti siellä toinen täällä ja joka toinen sunnuntai niin se antaa lapsille sen kuvan, että ns. laatuaika on isälle vain välttämätön paha.

ei missään nimessä korvaa Quantity timea. En ymmärrä miten voit puolustaa elämäntapaanne, jota muut ihan selkeästi vastustavat.

[/quote]

Siellä, mistä minä tulen tuollaista pidetään alkoholiongelmana. Ja jos kyse on pienten lasten isästä, olisin todella pahoillani tilanteesta.

[/quote]

Se ero on siinä, että illassa ehkä kaksi olutta juodaan, eikä vedetä itseään känniin! Tuo on niin ihan suomalainen ajattelutapa, että parit oluet viikossa jo alkoholismia on! Sitä paitsi kai sillä miehelläkin on oikeus kavereitaan tavata. Mies tekee pitkää päivää töissä ja viikonloput pitäis olla vaan perheen kanssa, milloinkas se sitten kavereitaan näkis ja juttelis. Minä kuitenkin lasten kanssa kavereitani melkein joka päivä tapaan (puistossa, kahvilla jne.). On kai se ihan normaalia, että miehetkin (lue isätkin) vielä muitakin kavereita tarvii kuin sen oman vaimon!



108

" Mies tekee pitkää päivää töissä ja viikonloput pitäis olla vaan perheen kanssa, milloinkas se sitten kavereitaan näkis ja juttelis. "



Oikeampi kysymys olisi: " Mies tekee pitkää päivää töissä ja viikonloput pitäis olla vaan kavereiden kanssa golffaamassa, milloinkas se näkee lapsiaan ja juttelee niiden kanssa?"



Nyt tämä mies kyllä panostaa enemmän kavereihinsa kuin omiin lapsiinsa.

muutamasta oluesta en olisi niin huolissani.



Mä en vieläkään ymmärrä miksi niin puolustat miestäsi jolla ei ole aikaa lapsille. Etkö ymmärrä, että kaikkien muiden mielestä se on tavatonta?

Minusta ainakin on tärkeämpää, että lasten kanssa vietetty aika on laatuaikaa! Taitaa kuitenkin Suomessa olla ihan eri näkökulma kuin täällä Keski-Euroopassa. " laatuajan" aikana minä omistaudun koko ajan lapselle, minun ei tarvitse tehdä kotitöitä ja sanoa koko ajan: " ei nyt, äiti laittaa nyt ruokaa" tai " odota vielä vähän, minä imuroin loppuun" .



Ja sitä minä en tässä keskustelussa ymmärrä: Jos lapset viikolla menee klo 19 nukkumaan, mitä pahaa siinä on, jos isä ja äiti omiin harrastuksiinsa menee. Ihan samahan se lapsille on istuuko ne vanhemmat sohvalla olohuoneessa vai jossakin muualla jos kerran lapsenlikka tai toinen vanhemmista on kotona.



108

Isästä oli kyse. Hän tulee kotiin vasta lasten nukkumaanmenoajan jälkeen ja viikonloput viettää kavereidensa kanssa golffaten ja grillaten, paitsi joka toisen sunnuntain. Milloin hänellä on aikaa kuunnella mitä asiaa lapsilla on hänelle, ja kuinka monta vuotta tällaista elämää te vietätte ennen kuin lapsilla ei enää ole mitään asiaa isälle?

laatuaikaa. Retket yms. ovat sitten asia erikseen.



Btw, tuo parin kaljan jatkuva ja toistuva tissuttelu saattaa olla terveydelle vaarallisempaa kuin suomalainen " kertakulutus" . Yhtään sitäkään puolustelematta.

Vierailija:

Isästä oli kyse. Hän tulee kotiin vasta lasten nukkumaanmenoajan jälkeen ja viikonloput viettää kavereidensa kanssa golffaten ja grillaten, paitsi joka toisen sunnuntain. Milloin hänellä on aikaa kuunnella mitä asiaa lapsilla on hänelle, ja kuinka monta vuotta tällaista elämää te vietätte ennen kuin lapsilla ei enää ole mitään asiaa isälle?

Se, että miehellä on pitkät työmatkat ja -päivät on tosiasia, jolle en mitään voi. Kyllä minusta on parempi, että miehellä on varma työ kuin se, että mies olisi työtön. Ja täällä Saksassa 43 tunnin työviikot on normaaleita, jos en sitä hyväksyisi, pitäisi minun muuttaa maasta.

Jokaisessa viikonlopussa on n. 20-24 tuntia aikaa viettää lasten kanssa. Jos mies tästä ajasta 3-5 tuntia golffaa (ja vain kesäisin, talvisin kun meilläkin on lunta) niin ei kai siitä maailma kaadu. Sitä paitsi lapsetkin huomaa, että isä on paremmalla tuulella, kun vähän omaakin aikaa on.

Nyt kyllä ymmärrän, miksi avioeroja on suomessa niin paljon, jos vaimot on aina sitä mieltä, että miesten elämä loppuu perheen perustamiseen. Ja psyykkisiä ongelmiakin on Suomessa Euroopan eniten: Kai tuollaisessa hulluksi tulee, jos luvan tarvitsee aina harrastuksiin pyytää.

unohdin mainita, että ei se iskä kavereittensa kanssa grillaile, vaan me koko perheen kanssa puutarhassa grillaillaan.

jo parisenkymmentä naista on tuominnut miehesi toiminnan, etkä tunnu pitävän sitä minään. Selitä?

Jos se heille sopii hyvin, niin se sopii heille hyvin! Hyvä ihme sentään! Mutta se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi kaikelle.

On neljäsosa. Miehellä on viikossa 20 tuntia aikaa olla lasten kanssa ja hän ihan vapaaehtoisesti hukkaa neljäsosan siitäkin. Jäljelle jää 15 tuntia olla lasten kanssa. Tästä ajasta kavereiden kanssa kahvitteluun ja grillailuun kuluvan ajankin miehen huomio on on omistettu pääosin ihan muulle kuin lapsille. Jäljelle jää ehkä 10 tuntia. Mies syö ja käy suihkussa, makaa sohvalla lepäämässä, korjaa autoa ja tekee pihatöitä, kenties huomioi vaimoaankin jossain kohtaa. Jäljelle jää ehkä 4 tuntia laatuaikaa lasten kanssa jolloin hän ei keskity mihinkään muuhun.



Eihän sille mitään voi jos aikaa ei kerta kaikkiaan ole, mutta kyllä tässä teidän perheen ajankäytössä näkyy asioiden tärkeysjärjestys ja lapset ovat siinä ihan viimeisenä. Sen laskun maksavat valitettavasti teidän lapsenne.

juuri tämän ap:n viestin takia! Ei kai kukaan mies olisi tuollaisessa elämässä onnellinen, eikä kyllä kukaan vaimokaan.



Minusta perheessä kaikkien perheenjäsenten tarvitsee olla onnellisia. Me´ollaan kaikki niin erilaisia: jotkut on onnellisia kun ne saa olla vaan perheen kanssa, ne toiset tarttee elämäänsä muutakin . eikä ne minun mielestä sen takia oon huonompia vanhempia. Minä itse olen enemmän koti-ihminen, tykkään istua illalla telkkarin edessä tai tietokoneella, minun mies tarvitsee vähän enmmän toimintaa. Meillä on sujuva parisuhde eikä meillä pajon riidellä.



Meidän lapsilla on paljon ihmisiä, jotka niistä välittää ja niillä uhraa aikaansa. Mummo ja isomummo on viereisessä talossa, kummisedät ja tädit viettää lasten kanssa paljon aikaa ja meillä on iso kaveripiiri, jotka joskus toimii lapsenlikkana. Meidän lapset tietävät olevansa rakastettuja ja he tietävät, että ilman isän töitä ei meillä olis leluja ja vaatteita tai ihan näin kärjistettynä ruokaa pöydässä.



Esikoiselle isä on kaikki kaikessa ja hän nautttii isän kanssa hommailusta - näin ei ehkä olisi, jos iskä olis aina kotona. Tämä laatuaika on niin isälle ja pojalle tärkeää. Monikohan näistä joka-ilta-kotona olevista isistä ihan oikeesti lasten kanssa kovasti leikkii, pelejä pelaa, askartelee, nikkaroi tms.?



108

se on suurkaupungeissakin normaalia. me asumme maalla ja meillä on oma talo. ei tästä niin vain muuteta. ja onnellisia ollaan, että hyvä työ on maassa, jossa työttömyysprosentti on lähellä viittätoista ja palkat laskee ja elämänmenokulut nousee.

Ja jos kumpikin haluaa käydä saman illan aikana, niin toinen lähtee sitten yhdeksän aikaan, kun lapset on sängyssä. Ja meillä ainakin kumpikin viettää todellakin paljon aikaa lasten kanssa, kun ollaan sillä tavoin aktiivisia.

Isä voisi olla lapselle niin paljon enemmän.



Mutta ei kai ne lapset osaa valittaa kun eivät muusta tiedä.

Vierailija:

Isä voisi olla lapselle niin paljon enemmän.

Mutta ei kai ne lapset osaa valittaa kun eivät muusta tiedä.

Tätä tehdään sinä " laatuaikana" . Jos isä sattuu viikolla pääsemään töistä aiemmin kotiin (noin kerran-kaksi viikossa), niin tottakai hän vie lapsen iltapesulle, kylpee yhdessä , lukee iltasadun, vie nukkumaan. Ja viikonloppuna lähes aina.

108

lasten kanssa 4 seinän sisällä vaan kuljin ja menin ihan mieleni mukaan. Lapsia on 4 ja ihan hyvin ehdin heidän kanssaan nähdä sosiaalistakin elämää.

Mies jäi vuodeksi koti-isäksi ja meillä kyllä tilanne meni niin, että minun harrastus vei enemmän aikaa kuin miehen. Hyvin kävi sekin tilanne.



Nykyisin edelleen minun harrastus vie aikaa enemmän harjoitteluaikoineen ja kisamatkoineen. Ei ole rutinaa kuulunut.



Kyllä kummankin minusta pitää saada kohtuullisuuden rajoissa harrastaa omiakin asioita. Mutta toki täytyy sovitella asioita niin, että kukaan ei koe jäävänsä paitsi mistään ja kukaan ei koe uhrautuvansa.



En kokenut koskaan, että minun kotiäidin työpäiväni loppuisi silloin kun mies tulee töistä ja voisin maata vain loppupäivän. Olinhan ehtinyt ottaa päiväunet päivällä lasten kanssa. Ei lasten kanssa olo ole mikään työpäivä vaan elämää.



Yrittäkää puhua asiasta keskenänne ja antaa kumpikin toisille lepoaikaa. Rakkaus on kuitenkin sitä, että ajatellaan toistakin, eikä vain omaa napaa. Pienten lasten vanhemmat eroavat nykyään niin hälyttävän paljon, että keskustelut ja sääntöjen luomiset tekisivät terää monessa perheessä.

Mulla ainakin pää repeäis jos en pääsis harrastamaan. Elämä on liian lyhyt hukattavaksi. Jokaiselle jotain on mun motto, ehkä telkkarin katsomista vähemmän ja muuta. Isälle omaa aikaa ja äidille, molemmat on väsyneitä päivän jälkeen, äiti siihen että on pelkkää vauvaelämää ja isä siihen että yleensä töitten jälkeen ketä tahansa on väsynyt vaikka olis missä töissä. Me mennään molemmat ilman toiselta kysymättä mutta koitetaan sopii aina sillä lailla että toinen on vauvan kanssa, ja voihan vauvan ottaa mukaan kyläilemään ja lenkille, se mikään este ole. Meillä minä olen himoharrastaja, siis lapsen äiti mutta mies menee sitten omia menojaan myös, joskus töitten jälkeenkin. So not, kunhan hyppy kulkee. Se on minustakin ihan oma moka jos se " harrastus" on sitä että ruikuttaa sohvan pohjalla miten ei oo omaa aikaa. Eikä omaa aikaansa kannata siivoamiseen käyttää, vaimolle vinkki että kahveelle kavereille tai ostoksille, kirjastoon tms. harrastuksia on niin jumalattomasti että joku varmaan löytyy ja mies tarvitsee oman henkireikänsä, muuten tuo kaikki pläjähtää kohta silmille ja sitten on ongelmia parisuhteessa. ei hyvä.