Miksei vaimo anna harrastaa?

kummallakin on omat harrastukset ja niihin menoa varten ei lupaa tarvitse kysyä.

kunhan toinen tietää vähän aiemmin että toinen on menossa.

aiempi suhteeni oli aivan todella ahdista, siitä toinen ketju...

minusta on ihanaa elää miehenkanssa joka harrastaa! eikä vaan murjota kotona.

silloin saa itsekin ihan rauhassa, hyvällä omalla tunnolla käydä lenkillä/jumpassa/kattomassa futista yms.

tietysti on meillä myös yhteistä aikaa ja jos on etukäteen sovittu että tänään ollaan yhdessä/mennään jonnekin niin siihen voi luottaa.

mutta toi luvan kysyminen :/ se ei ollenkaan kuulosta mun mielestä aikuisen ihmisen touhulta.

ei miehen tarvi kysyä lupaa, saako mennä pelaamaan jotain tai terassille. kuten ei tarvitse naisenkaan.

kunhan lapsenkanssa on joku :)

Eihän täällä ole missään sanottu, että on ok mennä jokaisena viikon iltana useita tunteja kerrallaan. Etkö osaa lukea?

emilja82:

ei miehen tarvi kysyä lupaa, saako mennä pelaamaan jotain tai terassille. kuten ei tarvitse naisenkaan.

kunhan lapsenkanssa on joku :)

Ja emilja82:n viestiin liittymättä, eikö teitä vuorotellen 2-3 kertaa viikossa harrastajia mietitytä että lapset harvoin näkevät teitä vanhempia toimimassa yhdessä arkisissa askareissa?

kyllä mummo, täti tai kummitäti hoitaa mielellään :)

Mies saa harrastaa talvikaudella urheilua kahtena iltana viikossa, matkoineen reissuun menee noin 2,5 h. Mulla on jumppa kerran viikossa. Ainoa, mistä taitoimme peistä on hirvestys, joka meinasi viedä syyskuun lopusta joulukuun puoliväliin KAIKKI perheen viikonloput ja lisäksi joskus arkipäiviä. Suomeksi se tarkoitti, että olin kahden lapsen kanssa kotona viikot (hoitovapaa) ja viikonloput. Vieraita ei voinut pyytää, kun mies oli metsällä eikä takaisintulosta ollut tietoa. Jos meinaan tuli hirvi (lupia noin 40) niin sitten se piti tietenkin hakea metsästä ja nylkeä sekä laittaa riippumaan. Nyt siinäkin on diili eli etukäteen merkityt hirviviikonloput ja muut ovat perhettä varten.

:)

mennään kuten tykätään ja homma toimii. Täällä on kuitenkin kiva rähjätä ap:lle. Ja ylipäätään mieten mollaaminen on kivaa. On ne sen verran tyhmää sakkia noin yleensä, että ansaitsevatkin vähän kurmotusta.

Vierailija:

Meillä minä harrastan opiskelua ja saatan olla kokonaisia päiviäkin poissa ja mies harrastaa itsepuolustuslajia ja kannustan häntä aina menemään harjoituksiin ja illanviettoihin, mutta en mä sellaista elämää muiden miehille salli. Ap älä ruikuta!

80

Meillä on 3 lasta, nyt jo pienen 5v. Kun olin kotona ja varsinkin vielä raskaana tai pienen vauvan kanssa, harmitti muakin miehen harrastukset. Itse en iltaisin jaksanut mihinkään lähteä ja oikeastaan halusin viettää aikaa mieheni kyljessä, puhella välillä aikuiselle.



Lapset on ihania, parasta maailmassa, mutta varsinkin pienenä hyvin sitovia. Kaikki lapsemme on tehty suunnitellusti ja siltikin en aina meinannut jaksaa heidän kanssaan olla - 24h päivässä.



Jos haluat ulos, etkö voisi mennä ulos koko perheen kanssa? Saisitte yhteistä aikaa vaimonkin kanssa ja lapset voisivat leikkiä vaikka leikkipuistossa, pyöräillä jne kanssanne.



Pikkulapsiaika on melko lyhyt. Me teimme mieheni kanssa sopimuksen, että rajoitamme omia menojamme muutaman vuoden ja nyt sitten harrastammekin jo melkolailla niin paljon kuin haluamme.



Minulle kotiäitinä aikanaan oli suurinta juhlaa, jos sain joskus vapaapäivän - keskellä viikkoa ja päiväsaikaan. Tuntui kuin olisi ollut joulu ja juhannus yhtä aikaa. Voisiko tälläinen mahdollisuus järjestyä myös vaimollesi joskus? Raskaana lasten hoitaminen on rankkaa ja iltaisin ei enää jaksa mihinkään.



terv. 3 äiti ja nyt jo taas työelämässä

en olisi jaksanut olla enää yhtäkään iltaa viikossa kaksin lapsen kanssa. Siksi olinkin iloinen, ettei mies vaatinut illalla omaa aikaa. Kolmisin oltiin kaikki illat.



Nykyään olemme kummatkin töissä ja elämä on huomattavasti helpompaa. En kaipaa iltamenoja eikä kaipaa mieskään. Nykyään ehkä kerran kuussa maksimissaan käyn itsekseni jalkahoidossa ja mies omissa menoissaan. Se riittää meille vallan mainiosti näin, kun lapsi on vasta puolitoistavuotias.



Pointtini on se, että vaikka työ olisi kuinka raskasta, se ei ole niin raskasta ja sitovaa kuin lapsen kanssa kotona oleminen 24 h vuorokaudessa. Ymmärrän hyvin ap:n vaimoa, joka ei jaksaisi olla lasten kanssa enää yhtäkään iltaa, kun on kaikki päivät heidän kanssaan. Ja varsinkin kun on vielä raskaana.

104:n kirjoitus kuin omani!



T. 105

Miksi niitä lapsia pitää tehdä urakalla jos niiden kanssa ei huvita olla?

Minusta lapsiperheissä pitää lapsista huolimatta olla molemmilla myös omaa aikaa. Mun mies tekee pitkää päivää (on pois kotoa klo 7-19.30) ja näkee lapsia viikolla harvoin. Siitä huolimatta hänellä on viikonloppuna omaa aikaa, että pääsee muutamaksi tunniksi golfkentälle, ja viikolla käy n. kaksi kertaa kavereitten kanssa oluella (me asutaan Saksassa, täällä se kuuluu ihan kulttuuriin) töitten jälkeen, ja tulee sitten puolen yön maissa kotiin.



Meillä on kaksi pientä lasta ja minä olen aina lasten kanssa kotona, teen kotityöt ja käyn vielä 8 tuntia viikossa töissä. Tietysti arki on rankkaa, mutta lapset on mulle kaikki kaikessa ja en minä niin hirveesti harrastuksia kaipaa. Noin kerran viikossa iltaisin käyn ratsastamassa kun mies on kotona. Saisin tietysti käydä useamminkin, mutta minä olen enemmän koti-ihminen ja nautin rauhallisista illoista.



Meidän mies olis ainakin aina tosi huonolla tuulella, jos ei pääsis välillä tuulettumaan. Töissä kun istuu koko päivän tietokoneella, minä kuitenkin pääsen vähän lasten kanssa liikkumaan.



Mitäs jos juttelisit vaimon kanssa ja sopisitte, että molemmat sais viikossa yhden tai kaksi vapaailtaa, ne muut illat olisitte yhdessä vastuussa lapsista ja kodista.

Eihän heillä ole isää lainkaan.

109:ille



Joo, onhan se ihan kamalaa, kun isällä on työ eikä työttömänä kotona istu. Täällä Keski-Euroopassa (ja monissa muissakin maissa) on ihan normaalia, että työpäivät on pitkiä (43 tunnin työviikko + ylityöt) ja että isät tienaavat perheen rahat. Meillä lapset menee viikolla klo 19 nukkumaan ja eivät isäänsä näkisi, vaikka ei se enää harrastuksiin meniskään. Sen takia tämän miehelleni suon.



Ja vaikka mies viikonloppuisin golfia pelaakin, ei siinä koko viikonloppua mene. Aamuisin istutaan pitkään koko perhe aamupalalla, pelataan pelejä tms. Mies tekee esikoisen kanssa lauantaisin paljon hommia puutarhassa tai työpajassa ja usein kesäiltoina grillataan koko perheen ja kavereiden kanssa.

Ja noin joka toinen viikonloppu meillä on aina sunnuntai omistettu perheelle, tehdään retkiä huvipuistoihin, eläintarhoihin tms. ja kaksi kertaa vuodessa käydään viikon-parin lomamatkalla.



t:108

että mies ei ole kotona, se ei ole sitä täällä kotisuomessa. Täällä naisten emansipoituminen on jo niin pitkällä, että täällä suurimmassa osassa perheitä asiat tehdään 50-50. Minusta miehesi on kamala, enkä tuollaisen kanssa olisi lapsia tehnytkään.



Meillä saa harrastaa kaikki kerran viikossa. Muut ajat hoidetaan YHDESSÄ kotia ja lapsia.

Ei se riitä, yksinkertaisesti. Viikonloppuisätkin näkevät lapsiaan enemmän.

Minusta on tärkeää puolisoiden jaksamisen kannalta, että molemmat saavat säännöllisesti viettää vapaa-aikaa esim. harrastuksen parissa ilman lapsia ja puolisoa.



Itse olen antanut miehen mennä aika vapaasti, koska menoja ei ole liikaa vaan pari kertaa viikossa. Itse käyn kerran viikossa tanssitunnilla, joskus ostoksilla itsekseni ja kerran viikossa minulla on yksi tv-sarja jonka haluan katsoa rauhassa. Vastaavasti mies käy urheilemassa kerran viikossa, ja tykkää pelata pokeria netissä iltaisin. Kerran tai pari /kk mies käy baarissa kaverin kanssa.



Minusta ap ei tosiaankaan vaadi liikaa jos haluaisi käydä kerran viikossa harrastamassa. Pieni arjesta irroittautuminen urheilun parissa tekee hyvää niin kropalle kuin mielellekin ja auttaa jaksamaan arjen aherruksessa.

Eli jokainen panostaa siihen, että perheellä menee hyvin.

Meidän perheessä työt on vaan jaettu aika perinteisesti: Minä teen kotityöt ja hoidan lapset, mies hankkii rahat ja hoitaa auton korjuut yms. " miesten hommat" .



Minun mielestä perhe-elämä on sitä, että lapsien kanssa eletään " normaalia" elämää. Meillä lapset on kaikissa hommissa mukana eli meidän viikonloppu on yleensä tämmöinen:



aamuisin syödään yhdessä aamupala, jutellaan viikon tapahtumisista ja suunnitellaan viikonloppua. Sen jälkeen mies yleensä lähtee ulko-hommiin ja ottaa esikoisen mukaan, minä hoidan vauvan ja teen kotitöitä. Lounaalla istutaan taas yhdessä, usein iltapäivällä saattaa tulla vielä joitakin kavereita kahville, joskus mies lähtee golffaamaan (n. 3 tuntia), minä käyn lasten kanssa puistossa tai kaupoissa. Illalla tehdään yhdessä ruokaa tai katsotaan esikoisen kanssa perheleffaa tms.



Eli minun mielestä ihan tavallista perhe-elämää vietetään. Ennen vauvan syntymää minäkin golffasin ja jos yhdessä pelatttiin, niin sitten esikoinen oli mummon luona ja me pelasimme vain lyhyen kierroksen, eli noin 2-3 tuntia. Ja kun päivässä on kuitenkin on 12 tuntia hereilläoloaikaa, niin kyllähän siinä perheellekin jää aikaa.



Ai niin, kun joku mainitsi, että joka toinen sunnuntai " perheaikaa" on liian harvoin, niin tähän voin vastata, että ei se oo tärkeintä, että mahdollisimman monta tuntia lasten ja perheen kanssa viettää vaan sen ajan laatu. " Quality time" on se, miksi sitä sanotaan. Näinä sunnuntaina me siis ollaan lasten kanssa ilman kotitöitä tms. Me siis tehdään retkiä ja muuta sellaista ja näinä sunnuntaina lapset ovat päivän keskipisteenä.



108

ihan tavallisessa arjessa, ilman mitään erikoista " laatua" .

Vierailija:

ja viikolla käy n. kaksi kertaa kavereitten kanssa oluella (me asutaan Saksassa, täällä se kuuluu ihan kulttuuriin) töitten jälkeen, ja tulee sitten puolen yön maissa kotiin.

Siellä, mistä minä tulen tuollaista pidetään alkoholiongelmana. Ja jos kyse on pienten lasten isästä, olisin todella pahoillani tilanteesta.