Oletko ajatellut vaihtoehtoa, että omat lapsesi eivät lisäännykään ja sukunne päättyy?

Olisi kyllä kamalaa. Ei sen takia että suku ja geenit eivät jatkuisi vaan se etten saisi kokea isovanhemmuutta.

Minulla on isäni puolelta vain yksi serkku ja hän ei hanki lapsia. On jo 42-vuotias ja on sen asian päättänyt.

Vierailija:

surisin kyllä lasteni puolesta.

no joo joo. sä vastaat jotain että sulla on jo kolme tyttöä ja plää plää, mutt a ymmärrät varmaan ajatuksen.

kauhistuttaa se, että tulee vielä aika jolloin meistä eikä koko maailmastamme ole mitään jäljellä vaikka lisääntyisimme kuinka vimmatusti. Aika kolkkoa.

haluan mummoksi ja haluan että tyttäreni pääsevät äideiksi. Minulle olisi kamala painajainen jos jompikunpi lapsistani olisi lesbo :/ Lisäksi haluaisin kolmatta lasta (mies on vastaan). Mutta koskaan ei tiedä mitä maailmassa tapahtuu, vaikka sellaista ei halua ajatella, lapsihan voi vaikka kuolla. Haluaisin että meillä olisi enemmän " särkymävaraa" .

eli jos lapseni eivät saisi lapsia, toivoisin heidän olevan sen verran avaramielisiä että uskaltautuisivat adoptoimaan. Lapsen kasvattaminen ja elämän näkeminen " lapsen silmin" on kuitenkin sen verran hieno kokemus, että mielellään soisin sen lapsillenikin.

30, big news for you: oletko kuullut että lesbotkin voivat tulla äideiksi?

Juurikin näin, että lapsettomuus ei välttämättä ole oma valinta vaan johtuu olosuhteista. Ja on näin ollen enemmän stressiä ja ahdistusta aiheuttavaa kuin jos sen olisi itse valinnut.

Olisin tyytyväinen jos lapseni tähän ratkaisuun päätyisivät, saisivat elää hyvää elämää ja kautta omat tarpeet ekaksi. Lisäksi myös minun ei tarvitsisi hoitaa lapsen lapsia tai käyttää heihin rahaa.

MIKSI minun geenini olisivat jotenkin tärkeämmät kuin muiden? Tässähän se paljastuukin se äärimmäinen itsekkyys, mikä on lasten hankkimisen takana.

Ja noille, joiden elämän päämäärä on tulla mummoksi - miksi ihmeessä? Ensin elellään 50 vuotta kärsimystä, kunnes vihdoin kirkkaamman huivin saat? Ja kolotukset?

Täällä taas huomaa, miten itsekästä porukkaa nämä "lapsirakkaat" ihmiset ovat. Halutaan päästä nauttimaan lapsenlapsista ja isovanhemmuudesta, mitä väliä sillä haluavatko lapset edes perustaa perhettä.

[quote author="Vierailija" time="04.07.2007 klo 12:30"]

Olisi kamalaa!

haluan mummoksi ja haluan että tyttäreni pääsevät äideiksi. Minulle olisi kamala painajainen jos jompikunpi lapsistani olisi lesbo :/ Lisäksi haluaisin kolmatta lasta (mies on vastaan). Mutta koskaan ei tiedä mitä maailmassa tapahtuu, vaikka sellaista ei halua ajatella, lapsihan voi vaikka kuolla. Haluaisin että meillä olisi enemmän " särkymävaraa" .

[/quote]

Huh, onneksi tämä henkilö ei ole äitini. En ole ikinä kuullut mitään näin hirveää.

Lapseni tekee omat ratkaisunsa, minulle tärkeintä on, että hän on onnellinen. Olen itse kärsinyt lapsettomuudesta ja olisi ollut kauheaa, jos vanhempamme olisivat alkaneet siinä tilanteessa painostamaan, että he kyllä haluavat isovanhemmiksi... 

Ei minun suvussani ole mitään niin ihmeellistä, että juuri sen pitäisi jatkua. Emme ole kuninkaallisia esimerkiksi. Geeniallas on täällä niin pieni, että samat perintötekijät jatkavat kuitenkin seuraavalle sukupolvelle, jos tuollaisia asioita haluaa miettiä. Minua kiinnostaa enemmän elämä tässä ja nyt kuin tulevat sukupolvet, joista en mitään saa koskaan tietää.

Minulla on sisaruksia ja heilläkin lapsia.

Ette sitten yhtään vanhempaa ketjua löytäneet nostettavaksi? Löytyiskö vielä joku kymmenvuotias ketju, kun tämä ei ole vielä ihan niin vanha?

Mitä vittua se minulle kuuluu että päättääkö lapseni tehdä lapsia vai ei?!?

Tällä hetkellä en usko että vanhin tytär hankkii lapsia. Keskimmäinen ei ja nuorin on vähän siinä kiikun kaakun. Se on heidän valintansa, eikä minulle ole mikään ongelma vaikka he olisivat sukumme viimeiset.

Mä olen itse vela ja mietin tuota asiaa joskus. Onneksi molempien vanhempieni sisaruksissa on tehty lapsia ja myös lisää lapsia, joten suku jatkuu kyllä. Ja myös siskollani on jo pari tytärtä.

Olen siis miettinyt, että mikäli olisin oikeasti se, jonka harteilla olisi, jatkuuko suku vai, muuttaisiko se päätöstäni.

Tiedän, että vanhemmilleni ei asia olisi mikään ongelma, mutta itse saattaisin kokea asian velvollisuudekseni.

Onneksi ei ole todellinen tilanne.

Tällä asialla on merkitystä vain kuohuville Gyllenbergeille, ja heilläkin omaisuus on se pääasiallinen motiivi. Ei se sinänsä tietysti väärin ole, mutta vaikka oma lapsi kuolisi, se suvun jatkuminen siinä taatusti kyllä pienin huoli olisi.