Lue keskustelun säännöt.
Vanhempien epäoikeudenmukaisuus aikuisia lapsiaan kohtaan!
09.03.2012 |
Voi että mua ottaa päähän!
Mikään tässä maailmassa ei ole kuvottavampaa kuin vanhemmat, jotka toistuvat kohtelevat lapsiaan epäoikeudenmukaisesti: suosivat toista lasta ja toista taas sorsivat. Ja monestihan tämä tehdään vielä salassa, hyssytellen, ettei se toinen lapsi saisi vain tietää... Poikkeuksena tietysti ovat ne vanhemmat, jotka tietoisesti yrittävät pilata sisarusten keskinäiset välit kohtelemalla lapsia näkyvästi eriarvoisesti.
Mutta mikä voi ajaa vanhemmat tällaiseen? Miksi se yksi lapsista ansaitsisi niin paljon enemmän (aikaa, vaivannäköä ja taloudellista apua) ja toinen taas saa tulla aina toimeen omillaan ilman konkreettista selitystä tai syytä? En voi ymmärtää! Eikö tällaisilla vanhemmilla ole jatkuvasti huono omatunto? Mulla ainakin olisi!
Kommentit (100)
Kaikilla vanhemmilla ei ole omaatuntoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla vanhemmilla ei ole omaatuntoa!
Ei ole ei.
Vierailija kirjoitti:
Aina ei todellakaan ole lapsi syyllinen niinkuin joku vastasi.vaikka lapsi käyttäytyisi miten kauniisti niin vanhemmat voi olla silti paskoja.
Omassa perheessä tämä on narsistisen ja julman isäni vallankäyttöä. Kaikessa pitää kuuliaisesti totella, ei saa kyseenalaistaa ja isä on jumaasta seuraava ylöspäin omasta miellstään. Oti minut silmätikuksi jo lapsena ja pahoinpiteli, nöyryytti ja nujerti. Toinen sisarus pääsi helpolla, isä sai sadistisen tyydytyksensä minun rääkkäämisestä.
aikuisena meno jatkui, siskolle säästettiin 50000e häiden järjestelyyn, minullesanottiin että maksa itse. Sisko sai koko opiskeluajan kuukausirahaa, minä en ikinä mitään. Siskolle ostettiin auto, minulle ei. Siskolle ollaan rakentaassa taloa, vanhemmat siis maksaa. Ja parasta kaikessa, isä teki minut perinnöttömäksi, siskolle kaikki lakiosaa lukuunottamatta.Oudointa on se että itse olen kamppaillen ja taistellen rakentanut itse elämäni ilman apua, tehnyt yliopistotutkinnon lainalla, edennyt uralla. Ja isä on tästä todella kaunainen, kateellinen ja katkera. Sisko sen sijaan jäi kouluttamattomaksi ja työttömäksi ja roikkuu vanhempien rahojen varassa.
Mutta ehkä tämä oli tarkoituskin, harjoittaa vallankäyttöä.Mutta oma syyni tämä ei ole, vai väittääkö joku että pikkulapsi itse on syyllinen joutuessaan pahoinpidellyksi vain omaa "vittumaisuuttaan"? Eiköhän se syy ole vain ja ainoastaan vanhemman - niin myös aikuisena.
Jälleen kerran: rakastavassa perheessä elänyt ei tiedä taivaallisen vertaa siitä, mitä julmuuksia ja psykopatiaa henkisesti sairaassa perheessä vanhemmat lapsiaan kohtaan voivat arjoittaa. Ja syy ei ole lapsen.
Tää on osittain tuttua myös minulle. Olet kuitenkin paljon itsenäisempi ja omillasi nyt aikuisena, henkisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kuin sisaresi on nyt. Hänellä tuskin napanuora tulee katkeamaan milloinkaan. Hoitakoon vanhempansa silloinkin kun ovat vanhoja!
Ymmärrän että menneisyyden asut tuntuu epäoikeudenmukaiselta ja olen kokenut tuota samaa itsekin.
Joskus on parempi irroittaa.
Itse ainakin osaa sitten kohdella reilusti💚
Kyseinen kirjoittajat on kirjoittanut aiheesta kirjan. Kannattaa lukea. https://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/katriina-jarvinen-eroon-vanhemmist…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisarkateus on totta aina sille osapuolelle, jota asia koskee. Sisareni meni naimisiin ns. "hienoon" suomalaisruotsalaiseen perheeseen, joka äitini mielestä nosti hänenkin statustaan. Viis siitä, että mies oli alkoholisti ja väkivaltainen. Tämän perheen lapset ovat aina olleet ne tärkeimmät! Siskoni on ollut elämässään miesten varassa, kun itse olen raivannut omaa tietäni. Tämän perusteella halveksin kuvien kumartelua ja aiheetonta ihailua. Äiti on kuitenkin lumoutunut, kun oli itse köyhistä piireistä. Kestämistä tässäkin!
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla vanhemmilla ei ole omaatuntoa!
Ei todellakaan ole kaikilla vanhemmilla omaatuntoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
eikä tajua, että se kadehdittu sisko ajattelee omalla tahollaan ihan samoin. Kyseessä on pelkkä kuvitelma, joka ei oikeasti perustu mihinkään todelliseeen epätasa-arvoon sisarusten välillä, vaan joko mustasukkaisuuteen ja kateellisuuteen tai sitten vain epäsuhtaan oman ahneuden ja vanhempien auttamismahdollisuuksien välillä.
TOinen asia on se, että kun lapset ovat täyttäneet sen maagisen 18 vuotta, vanhemmilla ei enää ole mitään vastuita ja velvollisuuksia heitä kohtaan, vaan voivat käyttää rahansa ja aikansa ihan miten heitä huvittaa. Kykseessähän _ovat_ vanhempien rahat ja aika. Jos heitä huvittaa antaa niitä yhdelle lapsistaan, se on ihan yhtä sallittua kuin se, että antavat ne uncefille tai kissojen katastrofiyhdistykselle tai käyttävät maailmanympärysmatkaan ja peniksenpidennyksiin. Omiansahan käyttävät.
Ei voi muuta sanoa kuin että toivottavasti sinulla ei ole, eikä koskaan tule olemaan lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla vanhemmilla ei ole omaatuntoa!
Eihän heissä koskaan ole mitään vialla. Lapsissa se vika on. Heidän mielestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap.Samako katkera ihminen olet.Jonka aloitus:Joka ei toista vanhempaansa tavanut ja hän haluaisi tavata sinua, kuin on kuolemassa syöpään? Onko juhannus päivämme koko päivä luettaviss:.Eri aloituksia sinulta Huono Isä Ja Äiti?
Vierailija kirjoitti:
siihen pitkään listaan miksi meillä on vaan yksi lapsi :) Ei riitoja, voi tukea kympillä yhtä ja ainoata lasta, panostaa harrastuksiin, vaatteisiin, matkoihin, kaikeen. Ja saa periä meidän suuren omaisuuden ihan yksin!
(Ja kohta tuleekin jo se lapsestasituleeitsekäsjasisaruusonsuurilahja -puhe, hih)
Tämän vuoksi on ihanaa kun on vain yksi lapsi. Toki olisi kiva jos hänellä olisi sisarus jonka kanssa 100% hyvät välit eikä aikuisena etääntyisi ja/tai riitaantuisi. Se on henkisesti raskasta, itse olen sen kokenut ja toivon että minulla ei olisi sisarusta mutta valitettavasti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritän olla tasapuolinen niin lahjoissa kuin tapaamisissa kuin lastenlastenkin kanssa. Kaikki ihan yhtä rakkaita ja tärkeitä.
Yhden lapsemme perhe asuu tässä lähellä ja toki piipahtaa vähintään kerran viikossa meillä joten näemme heitä useammin kuin muita. Koska ovat lapsistamme pienituloisimpia "tuemme" heitä samalla tekemällä sen verran enemmän ruokaa että hekin saavat yhden aterian maksutta.
Toisaalta, tämä lähinnnä asuva huolehtii pihastamme ja dementoituneesta isoäidistä kun olemme reissussa. Mun mielestä vain kohtuullista korvata sitäkin jotenkin. En todellakaan koe sitä suosimisena toisten kustannuksella
Meillä on tapahtunut tätä.
Vanhin poikamme vaikea ADHD, raskaita mielenterveysdiagnooseja ,monikossa, 25 vuotiaasta, huumeita, muita riippuvuuksia.
Aina vaatinut enemmän automaattisesti huomiota, tarvinnut apua pärjätäkseen jotenkin elämässään, rahallisesti j n e.
Hänen nuoremmat veljensä eivät ole tarvinneet samaa panostusta meiltä vanhemmilta. Keskimmäistä olen tietty tukenut rahallisesti, on opiskelija.
Joo elämä ei ole oikeudenmukaista.
En ymmärrä miten täällä ollaan kateellisia jos vanhemmat auttavat enemmän niitä lapsiaan jotka ovat selvästi enemmän avun tarpeessa. Oli kyseessä lapsi tai aikunen.
Nyt ei ole kyseessä ne veemäiset vanhemmat jotka tekevät tätä vitt uilaakssen ja sössiäkseen lapsiensa välit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi eivät saisi tai voisi olla kateellisia? Ymmärrän jos lapsella on sairaus minkä vuoksi tarvitsee tukea niin vanhemmat auttavat häntä enemmän, mutta niin ei näissä kirjoituksissa tilanne ole ollut. Ja vaikka yhtä sisarusta suosittaisiin/autettaisiin sairauden takia niin annetaan muille sisaruksille oikeus tuntea katkeruutta, jos tuntevat. Ehkä vanhemmat voisivat kysyä näiltä muilta sisaruksilta miltä asia tuntuu ja kaipaisivatko he jotain enemmän.
Omassa perheessäni nuorin sisaruksista on aina saanut enemmän kuin muut. Nyt kun hän hänestä tuli yksinhuolta reilu kolme vuotta sitten niin ymmärrän, että hän tarvitsee enemmän apua. Mutta aika harva yksinhuoltajan voi töiden lisäksi opiskella ja lähes joka viikonloppu viettää kavereiden kanssa iltaa. Hän vain pyytää äitiämme hoitamaan lasta ja lapsen asiat ja lapsi lähes asuu mummonsa luona. Liekö lapsi on siellä on nykyään enemmän kuin kotonaan. Meidän lapsiamme äitini ehtii hoitaamaan max. pari tuntia viikossa. Kun olen asiasta huomauttanut niin hän sanoo että aina on hoitanut lapsiakun on pyydetty. No kuka viitsii pyytää kun äitimme alkaa olla vanha ja sanonut itsekin että ei enää jaksa...silti vaan hoitaa sisarukseni lasta kuin omaansa. Lisäksi tuntuu että suosii tätä sisarukseni lasta yli muiden lastenlasten. Minun ärtymyksen on vain ohittanut eikä näe omassa toiminnassaan vikaa. Kysyin myös että rakastaako hän siskoani ja tämän lasta enemmän kuin muita. En saanut vastausta. Nyt laitoin välit äitiini poikki. Miettiköön.
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla vanhemmilla ei ole omaatuntoa!
No ei todellakaan ole! Eivät osaa edes pyytää anteeksi huonoa käytöstää, jos pyytävät on peli jo menetetty.
Vierailija kirjoitti:
Niin siis anoppi pakotti meidät ostamaan tyttärelleen kalliit lahjat. Itsekin osti.
Meille ei voinut tuoda kuulemma mitään, kun sairaalaan ei saanut kuulemmat kukkia tuoda.
Aikamoisia manipulaattoreita sitä Suomesta löytyy.
Jep. Äiti pitää isoveljeäni jalustalla. Hän toki on kiltti ja auttaa äitiä kaikessa, mutta teemme molemmat kykyjemme mukaan.
Olosuhteiden pakosta asun ulkomailla, enkä voi lomailla Suomessa silloin kun tahdon, vaan ainoastaan silloin kun se työnantajalle sopii. Veljelläni on n.3 kertaa suurempi palkka kuin minulla, ja mm. auto käytettävissään. Tottakai hän voi palkallaan ostaa kalliita teknisiä laitteita, maksaa korjauksia ym - minä en valitettavsti voi vaikka haluaisin.
Suomessa käydessä kuitenkin haen ja maksan meille kaikille ruokaostoksia, äidille myös varastoon ruokasäilykkeitä, mutta en tee siitä numeroa. Silti äiti aina jaksaa naamaani hieroa kuinka veljesi kustantaa kaiken, veljesi on nuokin hankkinut etc. Mielestäni osallistun suhteellisesti niin paljon kuin pystyn.
Kun lapset ovat aikuistuneet ja muuttaneet pois lapsuudenkodista, on mielestäni vanhemmilla oikeus käyttää rahansa lapsiinsakin miten haluavat.
En ymmärrä läpi elämän kulkevaa kateutta.
T. Orpo Ainokainen
Tämä on järkyttävää, itsellä sama tilanne enkä aio olla veljeni (sen paremman osapuolen, jumalasta seuraavan) kamssa missään tekemisissä, kun vanhemmistani aika jättää. Mutta ajattele niin, että he tässä häviävät, raha saattaa vaihtaa omistajaa, mutta he menettävät sinun ja perheesi seuran ja hoivan, se on suurempi menetys heille kuin sinulle.
Niin, kuka määrittää sen mikä on tarpeidensa mukaan? Onko tarpeidensa mukaan sitä, että eläkeikäiset vanhemmat maksavat tyttärensä menot, ettei ikuista nuoruutta elävän melkein 40 v tarvitsi ottaa vastuuta elämästä? Olisihan se ikävää, jos joskus joutuisi tekemään töitä eikä olisi 3 kk vuosittaista kesälomaa "opiskellessa" tai "töitä etsiessä".
Samaan aikaan kun sisarus miettii mihin on varaa ja unohtaa kalliimmat menot, siskolla ei tätä ongelmaa ole, koska ainahan äidin voi soittaa mukaan maksajaksi