Vanhempien epäoikeudenmukaisuus aikuisia lapsiaan kohtaan!

autot, pesukoneet, telkkarit jne. mutta mun veljelle maksetaan ainakin osa isoista ostoksista ellei kokonaan.

Kannattaa siinä varautua myös antamaan esimerkkejä, koska moni epäreilu vanhempi kiistää epäoikeudenmukaisuuden ensin alkuun. Ei välttämättä ITSEKÄÄN tajua olleen epäreilu!



Minä ainakin kysyisin suoraan. Että miksi XX saa joka kk rahaa tilille, minä en koskaan.



Minusta se kyllä on niin, että VAIKKA mikään laki ei edellytä vanhempia tukemaan aikuisia lapsiaan, niin reiluus ja moraalinen tasapuolisuuden vaatimus silti pelaa siinäkin.



TOISAALTA jokaiselle ei tarvitse minusta antaa täsmälleen samalla mitalla ja tavalla tukea ja apua. Kuvitellaanpa vaikka vaikeavammaista lasta - on aika hullua ajatella, että häntä ei saisi yhtään enempää hoitaa ja huoltaa kuin terveitä sisaruksia. Olennaista on kaiketi tasapuolisuus LAAJASSA mittakaavassa eli että vuosien mittaan myös muille sisaruksille annetaan tukea ja rakkautta ja omaa aikaa.



Usein joku lapsista on vanhemmalle läheisin - mutta se tunne on yksi asia ja toinen asia on se, näyttääkö tuo suosituimmuuden lapsilleen. Minustakaan sitä ei saa näyttää, koska vähemmälle jääminen on lapselle iso trauma. "Edes oma äitini ei minua rakastanut, vaan veljeä ainoastaan..." on kyllä todella paha juttu ihmisen itsetunnolle ja turvallisuudentunteelle.

Tuo on paskapuhetta, että se auttaminen on vastavuoroista, ja ne autetut lapset jotenkin olisivat sen paremmin ansainneet.



Kun katson perheitä, joissa isovanhemmat eniten auttavat, niin se on kaikkea muuta kuin vastavuoroista!!! Räikeää piikomista, eikä vanhemille edes olla kiitollisia.

Lastenhoitoa ei edes arvostelta, ja naapurille kehutaan miten itse on aina tehnyt niin paljon työtä eikä tykkää laiskottelusta (siis se omien kauheiden penikoiden hoitaminen on laiskottelua, lasten mummo se vaan laiskottelee päivät kun passaa niitä penikoita):

Jos ne vanhemmat käyttävät hyväksi ja pitää mökillä tehdä vaikka mitä ja ovat kurjia, niin kuka pakottaa sietämään sellaista? Miksi niitten kanssa on tekemisissä ja suostuu hyväksikäytettäväksi?

rakastavat vanhempiaan ja haluavat olla heille mieliksi. Ehkä kuvittelevat jonain päivänä saavansa hyväksyntää ja kehuja.

Mä ainakin olen huomannut juuri sen, että se lapsi jota autetaan ja passataan ja lellitään, tekee paljon vähemmän vanhempiensa puolesta kuin se yksin omilleen jätetty lapsi.



Eli ei se mene automaattisesti niin, että vanhemmat palkitsisivat tai rankaisisivat lapsiaan jonkin logiikan mukaan.



Ehkäpä juuri vanhemmat yrittävät ostaa tältä lellityltä lapseltaan hyväksyntää kun taas sille vanhemmalle ja omillaan toimeentulevalle ei tarvitse tehdä mitään kivaa: "sehän on taskussa jo valmiiksi".

"Ei se meidän apua näytä tarvitsevan", "ainahan se on omillaan toimeentullut", "Hyvinhän se näyttää pärjäävän ilman meitäkin"... No tottakai tulee omillaan toimeen kun ei ole koskaan ollut muuta vaihtoehtoa toisin kuin tällä suosikki-lapsella!!



Ehkäpä siis se syrjitty & väärinkohdeltu lapsi yrittää miellyttää vanhempiaan olemalla kunnollinen, auttavainen ja itsenäinen, kun taas vanhemmat itse yrittävät miellyttää sitä passattua lastaan ostamalla rakkautta ja huomiota?

Itsekin tunnen toisen lapsistani läheisemmäksi. Ulkonäkö, luonne, kiinnostuksen kohteet, kemiat, jne. enemmän yhdessä vietettyä aikaa. ja jollain tasolla olen suosinutkin. Henkisesti. Rahaa on mennyt toiseen enemmän tällä hetkellä (on vanhempi).



Yhden asian teen kuitenkin toisin. Minä en suutu ja loukkaannu enkä katkaise välejä, jos toinen lapsi tai kumpi vain sanoo, että miksi näin? miksi toinen saa? Vaan yritän korjata erheeni, jos niitä on ja myös selittää toiselle jos johonkin on hyvä syy. Ja jos edelleen toinen kokee että on kohdeltu väärin, kysyn, miten nyt siis voitaiisin korjata vääryys. Yleensä se ei vaadi oikeastaan mitään. Toinen on tyytyväinen että on kuunneltu ja selitetty, ja sanoo, että ei tarvitsekaan sitä mitä toinen sai.



Minä yritän tehdä työtä että saisin välit läheisemmäksi toiseen, yhtä läheiseksi kuin toiseen.



Meillähän lasten isovanhemmille ei saa huomauttaa mitään mistään, he ovat täydellisiä.

Meillä on sellainen tilanne että minä en ole saanut koskaan mitään taloudellista tukea, kun nyt olen ollut se ainoa 4 lapsesta joka on pärjännyt ihan omillaankin. Veljeni on saanut todella merkittävän 'ennakkoperinnön' kun suorastaan huijasi äitiämme asuntokaupoissa. Nuorempi siskoni taas tehnyt vastaavaa perintöjen siirtoa isäni kanssa.



Ja mielenkiintoisinta tässä asetelmassa on se , että asuntokaupat tehtyään, veljellä ei ollut mitään tarvetta auttaa sairastunutta äitiämme kauppa yms asioissa, eikä siskolla isää, kun kaikki omaisuus on siirretty jo hänen nimiinsä.



Molemmat vanhempamme sen sijaan aina apua tarvitessaan ottavat minuun yhteyttä. Nuo ketä he on aina auttaneet taloudellisesti, ei olekaan riittävän luotettavia hoitamaan heidän laskujaan jne. Mielestäni vanhuksia pitääkin auttaa, mutta kun meidän perheessä kaikki auttaminen on langennut yhdelle, alkaa jo hieman väsyttää.

Ja kaiken huippu on tuo veljeni, joka on nyt nostanut metelin siitä, että olen velottanut äidin tililtä 20 e/kk, kun olen kaikenlaista pientä vienyt käydessäni. Noihin ostoksiin mulla on mennyt varmaan hieman jopa enemmän. Ja kaiken lisäksi olen kehdannut äidin puolesta ostaa omille lapsilleni joulu- ja synttärilahjoja, eikä hänen lapsensa ole saaneet. Ei äiti tosin ole koskaan sinne juhliin kyllä kutsuttukaan.

Mä ainakin olen huomannut juuri sen, että se lapsi jota autetaan ja passataan ja lellitään, tekee paljon vähemmän vanhempiensa puolesta kuin se yksin omilleen jätetty lapsi.

Eli ei se mene automaattisesti niin, että vanhemmat palkitsisivat tai rankaisisivat lapsiaan jonkin logiikan mukaan.

Ehkäpä juuri vanhemmat yrittävät ostaa tältä lellityltä lapseltaan hyväksyntää kun taas sille vanhemmalle ja omillaan toimeentulevalle ei tarvitse tehdä mitään kivaa: "sehän on taskussa jo valmiiksi".

"Ei se meidän apua näytä tarvitsevan", "ainahan se on omillaan toimeentullut", "Hyvinhän se näyttää pärjäävän ilman meitäkin"... No tottakai tulee omillaan toimeen kun ei ole koskaan ollut muuta vaihtoehtoa toisin kuin tällä suosikki-lapsella!!

Ehkäpä siis se syrjitty & väärinkohdeltu lapsi yrittää miellyttää vanhempiaan olemalla kunnollinen, auttavainen ja itsenäinen, kun taas vanhemmat itse yrittävät miellyttää sitä passattua lastaan ostamalla rakkautta ja huomiota?

Näin on. Näitä ketjuja on paljon, jossa yhdeltä vaaditaan työtä ja toiselle annetaan työtä. Jossa äiti itkee omien lastensa puolesta kun hekään eivät isovanhemmille merkitse mitään vaikka keräävät marjoja ja pyytävät mummoa synttäreille.

Se lapsi, joka ei ole vanhemmistaan välittänyt, mutta saanut kaiken, saa silloinkin kaiken. Sille joka on koko ikänsä vanhempiaan auttanut ei jätetä mitään, ehkä jotkut jämät

Ja sairaanhoitajat tietävät että moni lapsenlapsiaan ja lapsiaan hoitanut mummo jää yksin. Ja lapseton sinkkuvanhus saa paljon vieraita vanhuudenpäivillään.



Jep. Ne jotka saavat kaiken, eivät kyllä yleensä anna mitään takaisnpäin.

Lasten eriarvoinen kohtelu on manipulointitaitoisten narsistien vallankäyttökeino!



Eihän sitä omillaan toimeentulevaa lasta tarvitse auttaa: se reppana-poloinenhan yrittää muutenkin kaikin tavoin miellyttää omia vanhempiaan, saada heitä rakastamaan itseään ja tekisi heidän puolestaan mitä vain - ihan "ilmaiseksikin".



Kun taas sitä perheen raikulipoikaa tai lelli-prinsessaa pitää auttaa kaikin tavoin, että varmistetaan oma tärkeys ko. lapsen elämässä. Ts. vanhemmat manipuloivat lapsiaan hyväksihavaitsemillaan keinoilla ja yrittävät ostaa tietyltä lapselta aikaa ja rakkautta, kun taas toista lasta ei tarvitse ostaa, se kun yrittää itse ostaa rakkautta heiltä!



Monesti se väärinkohdeltu lapsi itsekin on niin syvällä tässä diskriminoivassa valtakoneistossa, ettei edes itse ymmärrä tulevansa väärinkohdelluksi. Asiathan ovat aina olleet niin: hän on vain aina ollut se vähemmän tärkeä jonka ohitse muut ovat menneet, kaikilla tavoilla. Vasta jonkun ulkopuolisen avoin ihmettely saa lapsen itsensäkin ymmärtämään vuosikausien aikaisen kaltoinkohtelun.

Suomessa on laki tasavertaisuuden takaamiseksi, ei ketään voi jättää ilman perintöä.

Eikä kukaan voi olettaa että saa perinnössä enempi jos on mukana toisen elämässä.



Oletko katsellut liikaa jenkkisarjoja vai mistä tollanen vääristymä?

Suomessa on laki tasavertaisuuden takaamiseksi, ei ketään voi jättää ilman perintöä.

Eikä kukaan voi olettaa että saa perinnössä enempi jos on mukana toisen elämässä.

Oletko katsellut liikaa jenkkisarjoja vai mistä tollanen vääristymä?

Totta kai voi antaa sen lopun kenelle huvittaa.

Suomessa on laki tasavertaisuuden takaamiseksi, ei ketään voi jättää ilman perintöä.

Eikä kukaan voi olettaa että saa perinnössä enempi jos on mukana toisen elämässä.

Oletko katsellut liikaa jenkkisarjoja vai mistä tollanen vääristymä?

Lapselle ei lain mukaan kuulu kuin rintaperillisen lakiosa, joka ei todellakaan tarkoita koko perintöä.

P*skamainen vanhempi voi halutessaan jatkaa lastensa eriarvoista kohtelua vielä kuolemansa jälkeenkin määräämällä testamentillaan tahdokseen tietyn lapsen räikeän suosimisen... Lukekaapas esim. Herlinien perinnönjaosta ja firmaan liittyvistä mulkkauksista...

Oma asiansa on tietysti jo eläessä annetut ennakkoperinnöt (yleensä verottajan tietämättä).

Tästä tulee mieleeni vielä sellainenkin juttu, että vaikka vanhempien mielestä lapsi käyttäytyisi kuinka paskamaisesti tahansa, ovat he nimenomaan niitä aikuisia ja esimerkkejä lapselleen pienestä pitäen! Lapsi oppii kaiken ensin vanhemmiltaan ja ottaa mallia heistä, joten eiköhän olisi vanhemman aika katsoa peiliin jos lapsi tuntuu pelkältä maanvaivalta!

Itselläni on kokemusta tästä aiheesta paljonkin, sillä välillä tuntuu, että olen isäni silmissä pelkkä paskakasa ja että hän näkee minussa vain huonot puoleni, vaikka olen aina ollut sisaruksistamme ahkerin ja tunnollisin. Ymmärrän toki etten itsekkään ole täydellinen, mutta pitäisi minullakin olla jonkinlaista arvoa kun sentään hänenkin hyväkseen olen tehnyt paljon asioita, mutta ei hän niitä asioita tunnu koskaan huomaavan vaan vain ne kerrat jolloin pyydän vapaata hommista ja sanon ettei minun kuulu opiskelujen ohessa kaikkia kotitöitä hoitaa. Isäni kun vain itse sisälllä ollessaan makaa sohvalla ja huutaa muille...

[quote author="Vierailija" time="09.03.2012 klo 10:48"]

Tuo on paskapuhetta, että se auttaminen on vastavuoroista, ja ne autetut lapset jotenkin olisivat sen paremmin ansainneet.

Kun katson perheitä, joissa isovanhemmat eniten auttavat, niin se on kaikkea muuta kuin vastavuoroista!!! Räikeää piikomista, eikä vanhemille edes olla kiitollisia.
Lastenhoitoa ei edes arvostelta, ja naapurille kehutaan miten itse on aina tehnyt niin paljon työtä eikä tykkää laiskottelusta (siis se omien kauheiden penikoiden hoitaminen on laiskottelua, lasten mummo se vaan laiskottelee päivät kun passaa niitä penikoita):

[/quote]

Tämäkin asia riippuu ihan ihmisistä.

Olemme mahdollisuuksiemme mukaan tukeneet ja auttaneet lapsiamme , aikuisinakin ja perheitänsä myös. Tietoisesti olemme pyrkineet olemaan tasapuolisia sekä ajan että materian suhteen, rakastamme heitä yhtä paljon.

Olemme aina saaneet vastavuoroisesti apua tarvitessamme, usein pyytämättäkin.

Olen nähnyt lähipiirissä sellaista epätasa-arvoa, jota itseni on vaikea käsittää, kun on saanut hyvin tasa-arvoisen kasvatuksen. Kyse on keski-ikäisistä sisaruksista (35-50-vuotiaita) ja lähinnä heidän isästään, joka suosii räikeästi keskimmäistä lastaan. Esikoispoika on pärjännyt omillaan jo nuoresta, on hoitanut asiansa hyvin ja itsenäisesti ja kantaa vastuunsa. Ei olisi edes voinut jäädä vanhempiensa siivelle elämään, olisi pitänyt alkaa maksaa vuokraa kotiin jos ei olisi jatkanut opiskeluja jne. Sen sijaan nuorempi veljensä on saanut aina kaiken helposti, kaikki on aina maksettu, matkoja, tavaroita ja ulkomailla opiskelua myöten. Vielä nykyäänkin hänellä ja isällään heillä on "yhteinen luottotili", jota siis tämä veli käyttää ja isä maksaa - liekö edes laillista kiertää tuolla tavalla lahjaveroa. Veli on luonteeltaan leveilevä ja status on hänelle tärkeä asia, eikä hän kestä mitään itseensä kohdistuvaa kritiikkiä. Isänsä on taas aikamoinen lammas, hän tuo keskimmäiselle aamupalankin töihin ja menevät aina yhdessä lounaille ravintoloihin, ja isä tietenkin maksaa aina kaiken. Joulu- ja synttärilahjoja lienee edes turha mainita. Perheen nuorin lapsi on myös saanut osansa tällaisesta paapomisesta, onhan hän katraan ainoa tyttö, mutta hän on silti osannut itsenäistyä ja elää ihan omilla tuloillaan. Keskimmäinen veli sen sijaan törsää helposti oman (hyvän) palkkansa, isänsä palkan ja eläkkeen (jotka ovat yhteensä niin isot että niistä menee veroina yli 50%) ja muistisairaan äitinsä eläkkeen, koska isä hallitsee sitäkin.
.
Vanhin poika on sanonut, että tuon vielä jotenkin sietäisi, mutta vaikeinta tässä kaikessa on se, että lähes kaikkien heidän elämän keskiössä on yritys, jonka isä omistaa (kun oma isänsä aikoinaan perusti) ja jossa isä, vanhin poika vaimoineen ja keskimmäinen poika ovat myös töissä. Yrityksessä on alle 10 työntekijää, josta tärkeimmät työntekijät ovat vanhin veli ja hänen vaimonsa, sillä heidän tekemille töille ei ole muita tekijöitä - firma kaatuisi konkkaan ilman heitä, ja he tekevätkin aina todella pitkää työviikkoa. Keskimmäinen veli on nimellisesti jonkinmoinen johtaja, mutta käytännössä hänen työpanoksensa on olematon.
.
Nyt isä harkitsee yrityksen jakamista ennakkoperintönä, 1/3 osakkeista jokaiselle lapselle. Kuulostaa reilulta, eikö? Paitsi että nuorin ottaisi oman osuutensa varmasti mielummin jotenkin muuten kuin firman osakkeina, koska hän ei ole firman kanssa missään tekemissä, ja joutuu vaikeaan asemaan sen suhteen, miten osakkeensa sitten myisi, kun niitä tuskin halutaan perheen ulkopuolelle jakaa. Vanhin sen sijaan on tehnyt koko elämäntyönsä kyseisessä yrityksessä, on kehittänyt sitä ja saanut taloudenkin jaloilleen ja nousuun oman isänsä aku ankkamaisen taloudenhallinnan jälkeen - hän on ollut hyvä ja reilu johtaja. Keskimmäinen veli sen sijaan haluaisi vain päästä vanhimmasta niskan päälle ja saada johtajan tittelin itselleen voidakseen pröystäillä sillä, vaikka ei mitenkään osaisi hallita firmaa, koko firma ei ylipäätänsä edes kiinnosta häntä (!!), hän ei tule toimeen ihmisten kanssa eikä tee töitä firman eteen vaan sählää omiaan. Hän on myös kouluttautunut ihan eri alalle, se oli se kallis koulutus ulkomailla jonka isänsä maksoi, mutta hän ei saa töitä alalta, koska on niin vaikea tyyppi eikä hänellä muutenkaan pysy langat käsissä.
.
En käsitä miten vanhin veli kestää tuota, kai on on jonkinlaisen kuoren onnistunut itselleen kasvattamaan. Mutta vähän pelottaa hänen puolestaan se mitä tulee tapahtumaan, kun isä alkaa jakamaan perintöään..
.
Tätä ei voi verrata tapauksiin jossa on vanhemmat kohtelevat sisaruksia epätasa-arvoisesti lytättäämällä henkisesti tai kohtelemalla väkivaltaisesti, mutta hallaa tekee tällainenkin vaikea tilanne. :/

Niin ja 71 lisää vielä, että keskimmäistä poikaa ei myöskään yhtään kiinnosta isänsä ja äitinsä hyvinvointi. Äitinsä on todella heikossa kunnossa nykyään, niin ei edes käy katsomassa - vanhin poika perheineen ja kuopus-sisko sen sijaan käyvät säännöllisesti. Keskimmäinen vain käyttää vanhempiaan taloudellisesti hyväksi niin hyvin kuin pystyy, ja lypsää itselleen kaiken mikä irti lähtee.

Ja sairaanhoitajat tietävät että moni lapsenlapsiaan ja lapsiaan hoitanut mummo jää yksin. Ja lapseton sinkkuvanhus saa paljon vieraita vanhuudenpäivillään.

Jep. Ne jotka saavat kaiken, eivät kyllä yleensä anna mitään takaisnpäin.

verran joku on vuosia aiemmin hoitanut lapsenlapsiaan?

Ihan oikeasti?

Jos joku höyrähtänyt mummo niin juttelee, niin sehän ei mitään takaa.

Yleensä ne, jotka ei oikeasti mitään tee, tekevät tekemisistään suurinta numeroa.