Voi että minulla raastaa sydäntä seurata ystävien uusperhekuvioita.

ihan vain sivumennen totean, että kaikissa uusperheissä ei ole exiä, eikä etälapsia. Eikä kaikki uusperheet synny avioerojen johdosta.

Meillä ei lapsia erotella minun ja yhteisiin vaan lapset ovat MEIDÄN perhettä, ne kaikki neljä.



Jokainen pääsee reissuun mukaan ja itseasiassa kaiki kesälomareissumme tehdään lasten ehdoilla. Kaksi lapsista käy säännöllisesti isällään ja heillä on siihen täysi oikeus. Silloin he saattavat tehdä omia reissujaan ja me omiamme, mutta kukaan ei ainakaan tähän mennesä ole katkeroitunut.



Hermot ja rahat ovat välillä tiukilla mutta ei se johdu siitä, että olemme uusperhe vaan siitä, että olemme ihmisiä ja elämme niin kuin ihmiset.



Kyllä ne hermot ja rahat on silloin tälöin tiukilla ydinperheissäkin, ei se mikään uusperheiden juttu ole.

Lomailemme aina ydinperheen kesken koska 3 lasta ja 2 aikuista on melkein mahdoton majoittaa hotelliin. Loma matkat tarjoaa usein edullisia paketteja 2 aikuista ja 2 lasta. Toinen syy tähän on että lapsilla on niin suuri ikäero ja ovat mustasukkaisia isästään. Tästä johtuen tappelevat koko ajan ja minä tunnen itseni täysin ulkopuoliseksi. Äitipuolelle se ei ole sitten mukavaa lomaa. Vielä lisäksi poika ei halua lomailla kanssamme perheenä vaan menee mieluiten lomalle isänsä kanssa kahden. Kunnioitamme myös 10-vuotiaan lapsen omaa tahtoa ja järjestämme kerran vuodessa loman jolle menevät kaksin. Ei ole helppoja nämä uusperhe kuviot kenelläkään ja lapsia on aivan mahdoton kohdella tasapuolisesti. Esim etälapsi käy kansainvälistä yksityiskoulua mutta meillä ei ole yksinkertaisesti varaa tarjota tätä yhteisille lapsillemme. Se vain on niin että uusperheissä ei mitenkään pystytä 100% tasapuolisuuteen mutta lapsia voidaan silti kohdella tasavertaisina ja ystävällisesti. Itse ainakin yritän olla mukava ja ottaa poikaa jopa enemmän huomioon kun hän on luonamme koska toivoisin että hän viihtyisi mutta näin ei vain ole käynyt.

yhteinen on vielä pieni jätettäväksi mummolaan ja halutaan olla ihan keskenään lomilla ja rahastakin on vähän kysymys. Joskus otetaan ns. etälapsi mukaan kuten nyt heinäkuulla Kreikkaan. Lisäksi etälapsella on useimmiten matkojen aikaan koulua kuten oli toukokuussa käydessämme Turkissa. Matkustamme todella paljon ja kotimaan matkoille pyrimme enimmäkseen ottamaan etälapsen, koska kustannukset ei sen takia nouse tolkuttomasti ja reissut on aina kesäaikaan. Oman äitinsä kanssa etälapsi ei tee koskaan mitään, koska äiti on kitupiikki ja ei halua uhrata penniäkään lasten eteen. Edes kerran kesässä Linnanmäki on mahdottomuus siellä päässä. No, etälapsi pääsee meidän kanssa ja äidin uusi lapsi ei koskaan mihinkään, mikä nyt ei meidän päänsärky ole. Rahaa olisi siellä ihan hyvin myös.



Karsea sana tuo etälapsi... Kuka sen keksi?

Siis lapsien kannalta. En käsitä miten vanhemmat voivat jotenkin eristää oman lapsensa ulkopuolelle uudesta perheestään. Molemmilla omia lapsia ja vielä yhteisiä. Ja ne lapset jotka asuvat uusperheen kanssa, saavat " enemmän" kuin ne etälapset. Lomille ei " mahdu" mukaan, huvituksiin ei enää " mahdu" mukaan. Valehdellaan päin naamaa ettei nyt jakseta käydä siellä ja täällä, ja sitten lapset kuulevat muualta että onkin käyty sen uuden perheen kanssa. Eikö aikuiset tajua että lapset kärsivät vai eikö sitä vain välitetä!?



Olisiko soveliasta sekaantua ja sanoa, mitä mieltä on tuollaisista teoista lapsia kohtaan vai onko parempi vain pitää mölyt mahassa ja katsoa kun lapset kärsivät?

Surullisia tapauksia on vain niin valtavan paljon. Siinä ei muutama positiivinen esimerkki siellä täällä paljon pelasta...

mut mitä voi tehdä.. koulu ym on kyl hoitamassa asiaa.. mut tälläkin äitipuolella itsellä takana tunneköyhä lapsuus. näin se siirretään aina seuraavalle sukupolvelle.

Itsekin olen eronnut ja uudessa liitossa eikä yhteisiä lapsia ole eikä tule. Kyllä meillä rakkautta riittää ilman, että tähän lapsia vielä hankittaisiin.

ttaa yhteiselo eikä riekkuakkaan paikasta toiseen! Mutta tämä on siis vain minun mielipiteeni!



Itse olen eronnut ja exälläni on uuden vaimonsa kanssa myös yhteinen lapsi. Lapset ovat joka toinen vkl isällään ja kun he ovat siellä tekevät juttuja jotka heistä hyviltä tuntuvat. Esim. juhannuksena kun oli lasten koti vkl, niin eipä nyt olisi tullut mieleenikään soittaa exälle, että heidän tarvii ottaa meidän lapset reissuun mukaan, kun kerran heidän yhteinenkin pääsee...

Yhteisiä lapsia ei tietysti saada minnekään, tavallaan ei ole sitten sitä lapsivapaata aikaa. Ja linnanmäkireissuthan pitää ajoittaa TIETYSTI niin, että vain ne yhteiset lapset pääsee. Ei niillä exien muksuilla niin väliä. Tai voihan ne exät käyttää lomilla, paitsi sitten jos sielläkin uusperhekuvioita ja mukaan ei mahdu sielläkään.



Ihania väliinputoajia nämä meidän ja teidän lapset, vaan ne yhteiset on aina siinä...



Niin ja muistakaa, että kesälomallakin halutaan sitten sitä lapsivapaata aikaa. Ei riitä että lapset ovat talvella koulussa ja hoidossa, kun tarvitaan myös muutama viikko kesässä ilman lapsia.



Niin ja tämä on vain minun mielipiteeni, näin sivustaseuraajana.

Lisäksi haluaisin mainita myös sen, että etälapsethan teoriassa pääsevät kaksinkertaisesti paikkoihin, sillä kummatkin vanhemmat hoitavat omalta osaltaan lapsia. Täytyy myös pyhittää aikaa ihan kotona ja arkiolemiseen ja sitähän etälapset erityisesti kaipaavat koska eivät arkena saa olla etävanhemman ja hänen perheensä kanssa.



Lapsen on hyvä oppia myös se, että vaikka on erottu ei se tarkoita automaattisesti kaksinkertaisia lahjoja, lomia, virikepaikkoja yms. Nykyään vain vanhemmat haluavat usein paikata poissaoloaan lahjoilla ja rahalla. Kaikkein tärkeintä on se hyvä yhdessäolo ja se luo pohjan kasvulle ja suhteille.

äiti saattaa olla ainoa joka edes pitää kunnolla kuria. jos sekään hennoo ku on erolapsi. näitä sitä sitte katsellaan 10v päästä.. ku kaikki pitää saada.

siksi on tärekää viettää heidänki kanssa aikaa rauhassa ilman etiä.

Nämä asiat ovat vaikeita, mutta eittämättä se epäreiluus joissakin uusperheissä oikein korostuu... Jos lapsi aina sysätään syrjään, niin tottakai se tuntuu pahalta, mutta niin tuntuu sekin, jos kummankin kodin kaikki reissut pitää juosta eikä koskaan ehdi rauhoittua paikoilleen.



Sitä kannattaa vaan miettiä, että miksi ihmiset ylipäätään kohtelee ihmisiä eriarvoisesti. Ei ole yksi tai kaksi ydinperhettäkään, joissa jotain lasta suositaan enemmän kuin toista. Kuunnelkaapa vaikka vähän vanhempien ihmisten tarinoita siitä mikä on tyttöjen arvo ollut perheessä ja miten pojat on taas koulutettu jne. Samaa ei enää ole olemassa ihan tuossa muodossa, mutta onko se niin, että poika saa isältä enemmän huomioa kuin tyttö?



Niin ja on syytä muistaa, että jotkut lomareissut on kuitenkin sellaisia asioita, joista voi toki katkeruutta kantaa, mutta onko se kuitenkaan lapsen kehitykselle haitallista, jos hän ei sinne pääse? Paljon pahempaakin on olemassa, kuten vaikka jos etäkodissa nyrkki heiluu tms.



Itse ainakin koen, että meille lapsi on aina se, joka aina vaan haluttaisiin mukaan joka paikkaan. Käytännössä ei ole aina mahdollista, kun lapsi on isänsä luona, mutta kun taas on isänsä luona, niin matkustelee hänen mukanaan toisen puolen suvun luona tai käy yhtä lailla juhlissa tai muissa. Lopputulos on ainakin meidän perheessä +- nolla verrattuna ydinperheeseen. Uusperhe nyt vaan mahdollistaa sen, että ei pääse mihinkään koskaan tai että menee koko ajan tukka putkella ja en usko, että kumpikaan on hyvästä.

niitä lapsia pitää vääntää jokaisen vastaantulevan kanssa. Naapurissakin on uusperhe, jossa on jo neljä lasta yhteensä. Heti kun pari muutti yhteen, nainen alkoi odottamaan uutta yhteistä vauvaa. Eikö edellisistä suhteista oltu opittu yhtään mitään, että olisivat edes malttaneent tutustua toisiinsa ennen lasten tekoa.

.. kyllä tällaisessa tavallisessakin perheessä väännetään siitä lasten mukaan ottamisesta. Meillä mies haluaisi lapsivapaata lomaa ja ties mitä.



En ole suostunut. Lapset otetaan ilman muuta mukaan, kun heitä kerran on laitettu tähän maailmaan.



Meillä lapset mahtuvat mukaan, koska en itsekään lähde ilman heitä. Perhe on perhe ja perheenä kulkekoon esim. lomilla ja sukuloimassa siis.

Pikku huomautuksena tälle ulkopuolelta asiaa seuranneelle, että isä- ja äitipuolilla ei ole OIKEUTTA tavata eron jälkeen lapsia, joille he eivät ole biologista sukua. Avioeroon liittyy yleensä se, että se ex-puoliso halutaan siivota mahdollisimman tarkoin pois omasta ja aika usein myös omien lasten elämästä. Jos tuo ex-puoliso ei ole lasten biologinen vanhempi, se onnistuu erittäin helposti, koska isä- ja äitipuolet ovat virallisesti lapsille samassa asemassa kuin satunnaiset ohikulkijat kadulla. Eli heillä ei ole mitään asemaa.

En tunne yhtään uusperhettä henkilökohtaisesti, joten kaikki tässä lukemani kylmää kyllä sydäntä... Lähilapsi ja etälapsi!!! Ei voi olla totta... Ok, termit ovat tulleet jostain jäädäkseen, mutta kyllä monesta kirjoituksesta päätellen ne on ihan totista totta monille.



Kyllä todella pistää miettimään, että siihen omaan avioliittoon, yhteisiin lapsiin ja perheeseen kokonaisuutena pitää panostaa. On parisuhdekursseja ja avioliittoleirejä ja parisuhdeterapiaa... Ja jos on tahtoa rakastaa ja pysyä yhdessä, niin ongelmistakin pitäisi päästä yli. Onkohan useimmissa hajonneissa liitoissa jo parinvalinta täysin epäonnistunut? Lähdetään sellaisenkin kumppanin matkaan, jossa on jo alussa kaikki tulevat ongelmat nähtävissä...



Onneksi nämä uudet tutkimustulokset parisuhteista kertovat, että uskollisuus on vahvassa nousussa ja enää ei haluta erota helposti. Toivottavasti aikusille ihmisille tulisi vähän lisää harkintaa matkaan, lasten parhaaksi (ja myös omaksi parhaaksi!).

meidän uusperhe kun ei eroa mitenkään ydinperheestä, eikä mitään edellisen kaltaisia uusperheongelmia ole tullut vastaan näiden 15 vuoden aikana.

tässä kertomassani tapauksessa ei kuitenkaan ole missään nimessä kyse siitä, että äiti ei haluaisi ex-isäpuolen tapaavan tuota esikoistaan.

Pikku huomautuksena tälle ulkopuolelta asiaa seuranneelle, että isä- ja äitipuolilla ei ole OIKEUTTA tavata eron jälkeen lapsia, joille he eivät ole biologista sukua. Avioeroon liittyy yleensä se, että se ex-puoliso halutaan siivota mahdollisimman tarkoin pois omasta ja aika usein myös omien lasten elämästä. Jos tuo ex-puoliso ei ole lasten biologinen vanhempi, se onnistuu erittäin helposti, koska isä- ja äitipuolet ovat virallisesti lapsille samassa asemassa kuin satunnaiset ohikulkijat kadulla. Eli heillä ei ole mitään asemaa.