Voi että minulla raastaa sydäntä seurata ystävien uusperhekuvioita.

käytännön tasolla puhun miehen lapsista kyllä ihan heidän omilla nimillään. Keskustelupalstoilla selventää rooleja.

Vierailija:

Karsea sana tuo etälapsi... Kuka sen keksi?

Mistä on peräisin tietosi että 3/4 uusperheestä hajoaa? Ja tiedätkö mikä luku on ydinperheiden eroissa? Alkoi kiinnostaa ihan tosissaan... Minusta on aivan älytöntä väittää ettei uusperhe voi ikinä toimia. Onhan meillä monia esimerkkejä julkisuudessakin toimivasta uusperheestä esim. Nikke Lingnel perheineen, Jari ja Vanessa Kurri, Anitra Ahtola ja miehensä ja monia muita. Ja miksi jotkut ihmiset kuvittelevat olevansa muiden yläpuolella vain siksi että heillä sattuu olemaan lapsilla sama isä? Ikinä ei voi tietää eron syitä, niitä kun on niin monia ja varmasti suurin osa pareista on kaikkensa tehnyt suhteen eteen mutta joskus se ei vain riitä! Kyllä kai kaikilla on ihanteena ydinperhe mutta elämä saattaa joskus yllättää täydellisimmänkin ihmisen...

Ei kai kukaan ole väittänytkään ettei uusperhe voisi ikinä toimia. Mutta aikuinen ihminen ei järjestä perhe-elämäänsä siten, että kun ero tulee ekasta, niin äkkiä vaan uusi kuvioihin kun ollaan NIIIIN rakastuneita ja äkkiä vaan yhteisiä lapsia, kun nehän " kruunaa liiton" . Sitten muutaman vuoden päästä ollaan taas samassa jamassa kuin sen ensimmäisen liiton kanssa, ja taas erotaan jne.

Ihmisen täytyisi oppia vähän virheistään eikä vain syyttää huonoa onnea siitä ,ettei perhe-elämä onnistu.

Vierailija:

Mistä on peräisin tietosi että 3/4 uusperheestä hajoaa? Ja tiedätkö mikä luku on ydinperheiden eroissa? Alkoi kiinnostaa ihan tosissaan... Minusta on aivan älytöntä väittää ettei uusperhe voi ikinä toimia. Onhan meillä monia esimerkkejä julkisuudessakin toimivasta uusperheestä esim. Nikke Lingnel perheineen, Jari ja Vanessa Kurri, Anitra Ahtola ja miehensä ja monia muita. Ja miksi jotkut ihmiset kuvittelevat olevansa muiden yläpuolella vain siksi että heillä sattuu olemaan lapsilla sama isä? Ikinä ei voi tietää eron syitä, niitä kun on niin monia ja varmasti suurin osa pareista on kaikkensa tehnyt suhteen eteen mutta joskus se ei vain riitä! Kyllä kai kaikilla on ihanteena ydinperhe mutta elämä saattaa joskus yllättää täydellisimmänkin ihmisen...

Ellei budjetti anna myöten lähteä Roomaan kolmen lapsen kanssa, sitten lähdetään vaikka Vilnaan. Pääasia että kaikki pääsevät, olivat lähiä tai etiä tai whatever..

ei estä sitä, ettemmekö voisi elää hyvää ja tyydyttävää elämää kotioloissa. Arki muodostaa elämässä suurimman osan ajasta, eivät satunnaiset lomamatkat.

Esim. lapseton nainen ja mies, jolla lapsia edellisestä avioliitosta/suhteesta, eivät ole stakesin mittapuiden mukaan uusperhe.

Miten vanhemmat voivat olla niin itsekkäitä ja erota muista syistä, kuin väkivalta tai pettäminen. Muut syyt ovat täysin turhia.

Kuvitellaan että kaikki uusperheet ovat samanlaisia ja toimivat samalla tavalla. Eikä se mitään onnea takaa että on toisen kanssa vaikka 10 vuotta ennen lasten hankkimista ja " tutustuu" toiseen kunnolla. Elämä ei aina mene kuten suunnittelee ja ikinä ei voi olla mistään varma. Mutta elämä opettaa. Meillä onneksi toimiva uusperhekuvio, eikä mitään noista ongelmista mitä uusperheillä " aina" on, ole tullut vastaan.

Saman tein yhteen uuden miehen kanssa, joka on lopulliseni.

Nyt 10 v yhdessä ja kaksi lasta tässä uusioperheessä sen edellisen lisäksi.

Kummallista että aina kaikki tulevaisuuden ongelmat rinnastetaan uusperheisiin. Ydinperheitähän on kuitenkin valtaosa perheistä, ja niidenkin ongelmat ovat nykyään valtavia. Se tiedostetaan kyllä asiantuntijatasolla, mutta näiden ongelmien aiheuttajat, ne kunnollisete ydinperheläiset, haukkuvat uusperheitä kääntääkseen huomion omista ongelmistaan muualle. Ja miksi sitten nämä ydinperheet hajoavat, jos se on autuuden tyyssija? Ei uusperheet ilmasta synny.

Vierailija:

Meillä onneksi toimiva uusperhekuvio, eikä mitään noista ongelmista mitä uusperheillä " aina" on, ole tullut vastaan.

en ole vielä tavannut täysin ongelmattomia ihmisiä, perheitä, ihmissuhteita. En tarkoita ongelmalla sen kummempaa kuin ihan perinteisiä arjen ristiriitoja.

niin tokihan se tarkoittaa että kaikissa muissakin uusperheissä kuvio menee samalla tavalla? Ihan kuten ydinperheissä, kaikki ovat samanlaisia ja onnellisuudeltaan samanlaisia, lapsista tulee samanlaisia (kunnon kansalaisia ja onnellisia tietenkin koska ovat ydinperheestä). Voisiko ihan pikkaisen edes pyrkiä pääsemään tuosta musta-valko-ajattelusta eroon että uusperheet ovat kaiken pahan tyyssija ja ydinperheissä onni kukoistaa? Sitä en sano ettei onnellinen yhdinperhe olisi tavoite, tottakai omat vanhemmat ovat lapselle tärkeintä, mutta jotain rajaa kuitenkin...

Joko te olette poikkeus säännöstä, ette tunnista ongelmianne tai sitten katsotte, että ongelmat eivät liity uusperheyteen

Vierailija:

Meillä onneksi toimiva uusperhekuvio, eikä mitään noista ongelmista mitä uusperheillä " aina" on, ole tullut vastaan.



en ole vielä tavannut täysin ongelmattomia ihmisiä, perheitä, ihmissuhteita. En tarkoita ongelmalla sen kummempaa kuin ihan perinteisiä arjen ristiriitoja.



Nimenomaan tarkoitan etteivät meidän ongelmamme liity uusperheyteen. Ongelmatonta perhettä tuskin on olemassakaan, edes ydinperhettä.

vieläkin on asioita jotka mietityttää mutta niihin ei saa varmaan koskaan vastausta tai kunnon selitystä.

Me jäimme aina ulkopuolelle kun " uusi perhe" matkusteli sai tavaroita, paremmat ja kalliimat synttärilahjat jne. Meille ei isä koskaan ostanut mitään 20 euroa kalliimpaa ja sekin vain synttäreillä, ei ikinä viety mihinkään, jouluna me saimme vain muutaman paketin kun sisarpuolt valtavan läjän vaikka mitä ja vielä tänäpäivänäkin vaikka ollaan aikuisia huomaa erottelun. Mietityttää vaan että miten sitten käy kun meillä kaikilla on lapsia tuleeko siinäkin sitten taas kyseeseen se erottelu että ketkä on mummon ja vaarin kanssa ja ketkä jää vähemmälle. Eli meidän lapset ei oo mitään verrattuna siskopuolen lapsiin sitten varmaan kaan.

Vierailija:' Tutkimusten mukaan eronneiden vanhempien lapsilla esiintyy huomattavasti enemmän masennusta, eikä ihme.'



En kyseenalaista tätä, mutta mietipä missä määrin tämä masennus johtuu jo niistä sen ydinperheen ongelmista. Jos esim. erotaan, koska liitossa on väkivaltaa tai alkoholiongelma tms. ongelmia, lapsi eron jälkeen masentuu ja oireilee, ei pelkästään eron, vaan juuri niiden aiempien rankkojen kokemusten takia!



Ja itse en siis uuskuvioissa elä, enkä niistä tiedä. Keittiöpsykologina vaan näin ajattelen.

meidän perheeseen kuuluu etä, lähi että yhteisiä lapsia ja vaikka kuinka yritämme on todella vaikeata sovitella kunkin saamisia niin että ne olisivat jokaisen mielestä oikeudenmukaisia. Tuntuu että kohta emme tee enää mitään (reissuja ym) kun tuntuu että joku jää aina ilman ja aina on oltava hieman huono omatunto itselläänkin. Koko porukkaa ei pysty ottamaan mukaan samalla kertaa siinä ei riitä aikuisten hermot eikä rahat. Itse tuntuu siltä että useimmiten ne meidän yhteiset lapset ovat juuri ne jotka saavat kaikista vähemmän. Muilla on aina bio vanhempien luona kahdet joulut, synttärit, lomamatkat ym. Ja silti jos lähdemme yhteisten lasten kanssa reissuun niin muut lapset (sekä exät) ovat hyvin kärkkäitä kommentoimaan että kuinka epä tasa-arvoisina pidämme lapsia. Mulla menee jo niin vati etten viitti mitään tehdä. Jos jollain ois antaa hyvä neuvo miten itse on saanut asiat hoidettua niin että lähinnä itsellä omatunto puhdas oisin todella kiitollinen!!!!

Kyllä en itse ainakaan ole vielä ensimmäiseenkään toimivaan ja onnelliseen uusperhekuvioon törmännyt. Tuleepahan näiden tuntemieni esimerkkien varjossa panostettua kympillä omaan avioliittoon...

ja tähän syyllistyy sekä miehet että naiset. Oma ex halusi kanssani heti lapsen, kun olin tunnustanut että kyllähän se biologinen kello tykyttää. Niin olin alta aikayksikön raskaana... pian myös naimisissa. Tässä oli varmaankin molemminpuolinen halu sitoa toinen toiseen, mutta kyllähän se halu voi olla aika yksipuolinenkin.



Liitto ei kuitenkaan toiminut, olimme tappaa toisemme, ja nyt ollaan erottu. Vaan mitä tekee ex? Kuskaa pieniä lapsiamme joka ikinen tapaamisvkl uuden onnensa luokse ja vähän kauhulla odotan, milloin kuuluu viestiä että uusi onni on pieniin päin. Hänellä on jo lapsia entuudestaan. Kuten myös omalla exälläni oli aikaisempia lapsia.



Tuossa uusperheessä tulee siis oleman miehen lapsia kahdesta ed. liitosta, naiset lapset ja mahdolliset yhteiset lapset. Siinä voi sitten miettiä, miten toteutuu tasapuolisuuden periaatteet ja lasten etujen huomioiminen...

mutta joskus on toisinkinpäin, eli lähilasten kanssa ei koskaan tehdä mitään, vain etälasten mukana ollessa.