Lue keskustelun säännöt.
Voi että minulla raastaa sydäntä seurata ystävien uusperhekuvioita.
Kommentit (81)
itse olen yh ja yhden lapsen äiti. Exälläni on uusi puoliso ja hänen kanssaan yhteinen lapsi. Ei voi mitenkään järjestää lomia yms niin, että meidän lapsi pääsisi aina mukaan ja saahan lapseni sitten täällä kotona sen kaiken mitä ei exällä aina voi saada. Siitä on nyt kyllä tullut riitaa, että exäni nykyinen perhe on ottamassa marsuja lapselleen kun mun ja exän yhteinen on allerginen niille. Sen jos tekevät, niin kyllä viestittävät lapselleni, että heidän koti ei ole hänen koti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ns. etälapset saavat kaiken. Kun tulevat viikonloppuisin isän luo, niin silloin on kaikkea mukavaa tarjolla. Herkut on oltava ja tekemistä keksittävä. Rahaa lainataan näitä vierailuja varten, jos sitä ei muuten ole.
Mutta silloin kun nämä lapset eivät ole isällään. Ei isällä ole mitään mielenkiintoa lapsia kohtaan, tai siihen mitä syödään ja mitä tehdään. Silloin saa tapella ja juoda kaljaa ja muutenkin olla suoraan sanottuna täysi kyrpä!
Säälittää nää lapset jotka asuvat koko ajan siinä perheessä, niin eriarvoisessa asemassa ovat etälapsiin verrattuna.
lähivanhemman kanssa? Ja entä jos esim. isän lapset asuvat exän luona, äidin lapset asuvat uusperheessä, samoin tietysti yhteiset. Ja jos aina nämä etälapset jätetään matkoilta ja reissuista pois, vaikka muut pääsee, eikö ole epäreilua?
haluan joskus - edes joskus - tehdä reissuja vain minä, mies ja lapsi. Sitten toisaalta mies SAA tehdä matkoja vain hänen lastensa kanssa, eli me jäämme kotiin.
En ole niinkään varma, tuleeko meillä juuri koskaan olemaan varaa kaikkien mukaan ottamiseen.
Jos yhteisiä saamme, ikäero meidän lapsen ja miehen nuoremman on noin 8 vuotta, joten kiinnostuksen kohteetkin ovat aika erilaiset. Kun miehen muksut ovat teinejä, meidän alle kouluikäisiä.
" koko porukkaa ei voi ottaa mukaan, kun ei riitä aikuisten hermot eikä rahat" . Näissä uusperhekuvioissa katoaa ajatus siitä, että lapsia tehdään sen verran MIHIN RAHKEET riittää. Mutta kun ei. Sitten on tälläsiä perheitä, joissa yhteensä 6 lasta, vaikka oikeasti vanhempien rahat ja hermot riittäs just ja just 3 lapseen. Mutta kun pitäähän se toki se uusi rakkaus kruunata sillä yhteisellä jälkikasvulla. Joku ihme tarve leikkiä ydinperhettä tuntuu olevan tosi monella ihmisellä.
Meillä kanssa uusperhe, jossa sinun ja minun lapset, yhteensä 5 lasta. Yhteisiä ei tule, koska meidän hermot ja rahat ei meinaa riittää näihin olemassaoleviinkaan. Ei voi maksattaa niillä olemassaolevilla lapsilla sitä, että on löytänyt elämäänsä rakkauden ja vierelleen aikuisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö uusi suhde siis koskaan voi onnistua, jos vanha on mennyt pieleen? En usko että monikaan suunnittelee eroa silloin, kun yhteen mennään ja lapsia tehdään. Hirveän suppeita ajattelumaailmoja sinulla ja monella muulla. Teidänkaltaisten jälkikasvusta minä enemmän olisin huolissani, kuin näiden uusperheiden. Uusperhe kun ei automaattisesti ole mahdoton yhtälö, mutta tuollainen ajattelu on ikäväkyllä sosiaalisesti periytyvää ja automaattisesti vahingollista koko ympäristölle.
Vierailija:
niitä lapsia pitää vääntää jokaisen vastaantulevan kanssa. Naapurissakin on uusperhe, jossa on jo neljä lasta yhteensä. Heti kun pari muutti yhteen, nainen alkoi odottamaan uutta yhteistä vauvaa. Eikö edellisistä suhteista oltu opittu yhtään mitään, että olisivat edes malttaneent tutustua toisiinsa ennen lasten tekoa.
Ja sit yhteisille lapsille ostan siis tuplasti kalliimman, sama pätee joululahjoihin.
Ja etä pääsee kyllä reissuille mukaan, koska on meillä aina meidän loma-aikaan. Isällään ei ole rahaa viedä minnekkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy kovin sääliksi erästä poikaa, jonka äiti ollut kahdesti naimisissa, kahdesti eronnut. LApsia molemmista liitoista. Tämä esikoinen tottui jo tosi vahvasti elämään tämän tokan puolison kanssa, perhe-elämää kesti 8 vuotta, silloin tutustuttiin isäpuolen sukulaisiin, mummola oli kuin oma mummola...vaan kun tulee ero, niin ketä ex-isäpuoli tapaa? Ei ainakaan tätä esikoista, koska isäpuolihan löysi myös uudeksi yh-äidin, eli siinä perheessä on mun jA sun lapset ja tietysti se yksi yhteinenkin. EI siihen yhtälöön sovi ex-vaimon esikoinen.
Joten miltähän mahtaa lapsesta tuntua täysin vailla omaa syytään menettää puolet suvusta, vaikka ne ei biologisesti omaa sukua olleetkaan. EI lapsi tee tuollaisille asioille eroa.
Veikkaan vahvasti, että juuri tämän kaltaiset kokemukset ovat niitä kovimpia uusperheisiin liittyviä, ja nimenomaan niitä, joita vanhemmat eivät ota yhtään huomioon.
Yksi kaverini juuri hyvä esimerkki. Selitti aina kuinka poikki oli jo kahden lapsen kanssa, rahat tiukalla jne. Löysi sitten uuden miehen jolla oli myös 2 lasta ennestään ja sitten pitikin teitty tehdä päälle se yhteinen lapsi. Kaiken kukkuraksi tulikin kaksoset, eli nyt uusperhessä on yhteensä 6 lasta ja äidin hermot ja voimavarat yhä samat kuin aikanaan kahden kanssa.
Jatkuvaa riitelyä siitä mihin otetaan ketäkin mukaan ja kellä on velvollisuus elättää kenenkin lapsia. Ja lapsiparat joutuvat vielä kuuntelemaan tätä :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiesitkö, että uusperheistä eroaa 3/4:stä? Ei se kovin aikuisesta ja harkitsevasta toiminnasta kerro. Ei ainakaan siitä, että asioita olisi oikeasti mietitty ja kokeiltu rauhassa, että toimiiko vai eikö toimi.
Vierailija:
Eikö uusi suhde siis koskaan voi onnistua, jos vanha on mennyt pieleen? En usko että monikaan suunnittelee eroa silloin, kun yhteen mennään ja lapsia tehdään. Hirveän suppeita ajattelumaailmoja sinulla ja monella muulla. Teidänkaltaisten jälkikasvusta minä enemmän olisin huolissani, kuin näiden uusperheiden. Uusperhe kun ei automaattisesti ole mahdoton yhtälö, mutta tuollainen ajattelu on ikäväkyllä sosiaalisesti periytyvää ja automaattisesti vahingollista koko ympäristölle.Vierailija:
niitä lapsia pitää vääntää jokaisen vastaantulevan kanssa. Naapurissakin on uusperhe, jossa on jo neljä lasta yhteensä. Heti kun pari muutti yhteen, nainen alkoi odottamaan uutta yhteistä vauvaa. Eikö edellisistä suhteista oltu opittu yhtään mitään, että olisivat edes malttaneent tutustua toisiinsa ennen lasten tekoa.
Näitähän tässä koitan koko ajan miettiä että mikä on reilua ja mikä ei. Onko lähilapsille sitten reilumpaa etteivät kenties pääse mihinkään kun etälapsetkaan eivät pääse vaikkakin pääsevät oman lähivanhempansa kanssa. Siis rautalangasta: emme lähde Roomaan koska budjetti ei kestä 1 lähilapsen ja 1 yhteisen sekä 2 etälapsen kustannuksia. 2 etälasta lähtee kuitenkin oman lähivanhemman kanssa. Koska meillähän ei ole nokan koputtamista (ja hyvä niin) siihen mitä etälapset saavat ja tekevät lähivanhempansa kanssa. Mutta tällä yhtälöllä 1 yhteinen lapsemme ei siis tule matkustamaan mihinkään koska omaa samassa taloudessa asuvan äidin ja isän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Näitähän tässä koitan koko ajan miettiä että mikä on reilua ja mikä ei. Onko lähilapsille sitten reilumpaa etteivät kenties pääse mihinkään kun etälapsetkaan eivät pääse vaikkakin pääsevät oman lähivanhempansa kanssa. Siis rautalangasta: emme lähde Roomaan koska budjetti ei kestä 1 lähilapsen ja 1 yhteisen sekä 2 etälapsen kustannuksia. 2 etälasta lähtee kuitenkin oman lähivanhemman kanssa. Koska meillähän ei ole nokan koputtamista (ja hyvä niin) siihen mitä etälapset saavat ja tekevät lähivanhempansa kanssa. Mutta tällä yhtälöllä 1 yhteinen lapsemme ei siis tule matkustamaan mihinkään koska omaa samassa taloudessa asuvan äidin ja isän.
Mutta jos vaikka tilanne olisi niin ettei etälapset pääsisi koskaan mihinkään (lähivanhempien taloudellinen tilanne) ja te matkustelisitte useamman kerran vuodessa lähilapsen ja yhteisen kanssa niin se voisi aiheuttaa vähän eriarvoisuutta.
Toisaalta mitä jos miehesi tykkäisi että lahtisitte matkaan pelkästään yhteisen lapsen kanssa ja jättisitte lähilapsen pois reissusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On vähän harvinaisempi yhdistelmä. Itse tunnen erään etä-äidin ja heillä perhe tuntuu toimivan loistavasti niin.
32
Mutta jos kuvittelisin tilanteen, että eroaisimme ja minä tai mieheni, tai kumpikin löytäisimme uuden kumppanin jonka kanssa saisimme lapsia. En voisi kuvitellakaan, että rakkautemme näihin nykyisiin lapsiimme vähenisi, ihan taatusti pitäisimme kumpikin heidän puoliaan myös uusissa suhteissamme.
Onko kuvitteluni liian naivia, miten näissä jutuissa yleensä käy?
Tulevaisuudessa todella nähdään mitä ongelmia tämä hullunmylly saa aikaan!
Vierailija:
On vähän harvinaisempi yhdistelmä. Itse tunnen erään etä-äidin ja heillä perhe tuntuu toimivan loistavasti niin.32
Meillä sit lomat ja joka toisen viikonlopun vähän pienemmässä kunnassa kahden sisaruksensa kanssa. Sisarukset tosin välillä ikävöivät ja välillä taas riidan tuoksinassa toivovat toisen lähtevän kotiin, mutta sellaista se on....
Tähän on niin tottunut jo.
Toivoisin kommentteja ja hyviä neuvoja miten juuri lasten kantilta hoitaa näitä tekemisiä/menemisiä jotta tämä uusperhe systeemi oisi kohtuullisen oikeuden mukainen kaikkien lasten kantilta. On turha sanoa ettei uusperhe kuvio toimi koska ei aina ydinperhekkään ja että hedelmän uusperhe lapsista kannamme myöhemmin niin kannamme kaikista lapsista oli ne sitten kasvaneet uus tai ydin perheissä. Voisin tehdä monia asioita itsekkäästi ja ajatella vain omia lapsiani mutta aikuisena tajuan ettei se johda mihinkään kaikki lapset ovat tärkeitä ja haluavat tuntea itsensä tärkeiksi!
t. 15 ja 33 kirjoittaja
Pitäskö ihan oppiaine kouluun tehdä?
Aikuisten on hyvä oppia et kannattas yrittää kaikkensa siinä ydinperheessä,eikä erota hepposin perustein ja heti olla väsäämässä jo uutta!
Vierailija: