Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuka puolustaisi äitiä?
10.11.2026 |
Leena Sorvalin kirja. Lukekaahan te jotka käytte terapiassa puhumassa tiskivuoroista ja saamattomista farkuista.
Kommentit (853)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Maiju Lassila kirjoittanut jotain märepaloista?
En usko. Muistan kyllä nähneeni jossain divarissa ikivanhan kirjan Märepala vuosisatojen saatossa, mutta se oli historiateos ja Maiju Lassila kirjoitti fiktiota.
Kyseessä on kirjailija Leena Sorvalin mittavan omakustanteisen tuotannon varhaisteos. Tämän itsenäinen jatko-osa on Etukenossa elämän päättymiseen : kahdeksankympin ja kuoleman välissä. Kirjailija itse kuvailee tätä ratkiriemukasta veijariromaania näin:
Kirja kertoo 82-vuotiaan kirjailijan yhdestä vuodesta. Häntä oli kierrätetty vuoden päivät perusterveydenhuollon puolella saamatta lähetettä tarkempiin tutkimuksiin. Saatuaan vihdoin diagnoosin sepelvaltimotaudista hän on vuoden aikana kokenut pallolaajennuksen (joka ei mennyt putkeen), kuusi tajuttomuuskohtausta ja joutunut seitsemän kertaa sairaalahoitoon. Hoitojen ja lääkkeiden maksukatot paukkuivat. Saman vuoden aikana on kuusi hänen läheistään menehtynyt ja hän ollut saattamassa heitä haudan poveen tai meren syliin. Kirjoittaja kertoo kokeneensa myös ikäsyrjintää, sitä enemmän mitä ryppyisemmäksi hänen naamansa on muuttunut. Joskus hänestä on tuntunut kuin olisi toisen luokan kansalainen. Hän kysyy, mitätöikö se koko ihmisen, jos joutuu etsimään jotakin sanaa vähän pitempään tai ei osaa oitis käyttää uutta sovellusta?
Luulisi tuon pätkän sitten löytyvän googlaamalla. Eipä löydy.
Helsingin kirjastojen lainausjärjestelmän Helmetin sivuilta löytyy k.o. teoksen esittelytekstinä.
Ai tuo märepala vai?
Etukenossa elämän päättymiseen jne.
Niin eli ei tuo märepala, josta kysyttiin. Eli miten se liittyi mihinkään?
Märepala on mainio allegoria sille tunnekimpulle, jota teos Kuka puolustaisi äitiä käsittelee. Terapiassa istuu vain yksi ihminen, tytär. Terapeutti kuuntelee ja validoi hänen kokemustaan ja tunteitaan. Kyseessä ei ole puolueeton oikeudenkäynti, jossa äiti pääsisi puolustautumaan tai selittämään omaa uupumustaan, nuoruuttaan tai omia traumojaan. Siksi näkökulma on väistämättä yksipuolinen. Äidille pitää antaa mahdollisuus kertoa oma äidin näkemys. Märepallo on tämä näkemys.
Äiti menköön omaan terapiaan märepallonsa kanssa.
Tyttären pitää pitää omat märepallonsa ja ruminointinsa siellä omassa terapiassaan. Ainakin jos on yli 30v eli ihan aikuinen.
Niinhän hän pitääkin.
Ok. Eli ei tee kostoiskuja, käyttäydy aggressivisesti tai ilkeästi, ylitä toisen ihmisen rajoja tai tule latelemaan syytöksiä, niin että syytetyn pitää vain istua nöyrästi hiljaa tai koittaa arvata oikeat vuorosanat. Tämähän on todella hyvä!
Tämähän on ihan jokaisen oma asia eikä liity mitenkään terapiaan tai välien katkaisuun. Vai ajatteletko, että joku, esim. se terapeutti voisi sanella että mitä saa sanoa tai tehdä?
No niinpä! Kontrollointi yltää paitsi terspiaan myös asioiden esiintuontiin ja läpikäyntiin, siihen miten välit katkaisee. Jos joku haluaa tehdä selväksi asiat jonkun kanssa, tehköön. Ja kirjailija itse kuvasi ettei tiedä miksi välit laitettiin poikki, että ainakaan hänen tytär ei vissiin ole avautunut asiasta.
Että jos naapurin rouva tai pomo vituttaa mua on ihan jees että menen psykoottisen raivon vallassa rähjäämään? " Tämä oli vain minun tapa ottaa asiat esille"
Paska käytös on aina paskaa käytöstä ja jos äiti on huonokäytöksinen, ei se tarkoita, että tyttärenkin pitäisi olla. Jos tällainen käsitys on päässyt syntymään, on se terapia kyllä ollut turhaa ja tehotonta.
Mistä sä keksit psykoottisen räyhäämisen? Omakohtainen kokemus vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Maiju Lassila kirjoittanut jotain märepaloista?
En usko. Muistan kyllä nähneeni jossain divarissa ikivanhan kirjan Märepala vuosisatojen saatossa, mutta se oli historiateos ja Maiju Lassila kirjoitti fiktiota.
Kyseessä on kirjailija Leena Sorvalin mittavan omakustanteisen tuotannon varhaisteos. Tämän itsenäinen jatko-osa on Etukenossa elämän päättymiseen : kahdeksankympin ja kuoleman välissä. Kirjailija itse kuvailee tätä ratkiriemukasta veijariromaania näin:
Kirja kertoo 82-vuotiaan kirjailijan yhdestä vuodesta. Häntä oli kierrätetty vuoden päivät perusterveydenhuollon puolella saamatta lähetettä tarkempiin tutkimuksiin. Saatuaan vihdoin diagnoosin sepelvaltimotaudista hän on vuoden aikana kokenut pallolaajennuksen (joka ei mennyt putkeen), kuusi tajuttomuuskohtausta ja joutunut seitsemän kertaa sairaalahoitoon. Hoitojen ja lääkkeiden maksukatot paukkuivat. Saman vuoden aikana on kuusi hänen läheistään menehtynyt ja hän ollut saattamassa heitä haudan poveen tai meren syliin. Kirjoittaja kertoo kokeneensa myös ikäsyrjintää, sitä enemmän mitä ryppyisemmäksi hänen naamansa on muuttunut. Joskus hänestä on tuntunut kuin olisi toisen luokan kansalainen. Hän kysyy, mitätöikö se koko ihmisen, jos joutuu etsimään jotakin sanaa vähän pitempään tai ei osaa oitis käyttää uutta sovellusta?
Luulisi tuon pätkän sitten löytyvän googlaamalla. Eipä löydy.
Helsingin kirjastojen lainausjärjestelmän Helmetin sivuilta löytyy k.o. teoksen esittelytekstinä.
Ai tuo märepala vai?
Etukenossa elämän päättymiseen jne.
Niin eli ei tuo märepala, josta kysyttiin. Eli miten se liittyi mihinkään?
Märepala on mainio allegoria sille tunnekimpulle, jota teos Kuka puolustaisi äitiä käsittelee. Terapiassa istuu vain yksi ihminen, tytär. Terapeutti kuuntelee ja validoi hänen kokemustaan ja tunteitaan. Kyseessä ei ole puolueeton oikeudenkäynti, jossa äiti pääsisi puolustautumaan tai selittämään omaa uupumustaan, nuoruuttaan tai omia traumojaan. Siksi näkökulma on väistämättä yksipuolinen. Äidille pitää antaa mahdollisuus kertoa oma äidin näkemys. Märepallo on tämä näkemys.
Äiti menköön omaan terapiaan märepallonsa kanssa.
Tyttären pitää pitää omat märepallonsa ja ruminointinsa siellä omassa terapiassaan. Ainakin jos on yli 30v eli ihan aikuinen.
Niinhän hän pitääkin.
Ok. Eli ei tee kostoiskuja, käyttäydy aggressivisesti tai ilkeästi, ylitä toisen ihmisen rajoja tai tule latelemaan syytöksiä, niin että syytetyn pitää vain istua nöyrästi hiljaa tai koittaa arvata oikeat vuorosanat. Tämähän on todella hyvä!
Tämähän on ihan jokaisen oma asia eikä liity mitenkään terapiaan tai välien katkaisuun. Vai ajatteletko, että joku, esim. se terapeutti voisi sanella että mitä saa sanoa tai tehdä?
No niinpä! Kontrollointi yltää paitsi terspiaan myös asioiden esiintuontiin ja läpikäyntiin, siihen miten välit katkaisee. Jos joku haluaa tehdä selväksi asiat jonkun kanssa, tehköön. Ja kirjailija itse kuvasi ettei tiedä miksi välit laitettiin poikki, että ainakaan hänen tytär ei vissiin ole avautunut asiasta.
Että jos naapurin rouva tai pomo vituttaa mua on ihan jees että menen psykoottisen raivon vallassa rähjäämään? " Tämä oli vain minun tapa ottaa asiat esille"
Paska käytös on aina paskaa käytöstä ja jos äiti on huonokäytöksinen, ei se tarkoita, että tyttärenkin pitäisi olla. Jos tällainen käsitys on päässyt syntymään, on se terapia kyllä ollut turhaa ja tehotonta.
No mutta miksi pitäisi käyttäytyä, jos ei koe tarvetta?
Niinpä! Äiti sanelee senkin miten häneen välit katkaistaan 😂
Äiti voi soittaa poliisit. Mikä draamafantasia tämä on: "Äiti sanelee senkin, miten häneen välit katkaistaan". Lopetat pitämästä yhteyttä, jos niin haluat. Koska olet päätöksesi tehnyt, et W T länkytä seläntakana. Puhut sille sun terapeutille. Otat vastuun päätöksestäsi.
Aika raskaita ihmisiä varmaan kaikille nämä raivo-välienjatkaisijat.
Näitä hirveitä "päällekäymisiä" ihmettelen. Jos netissä pitää inhota ja raivota ja nimitellä tuntemattomia minkälainen henkilö onkaan siviilissä, työpaikalle, perheelle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Maiju Lassila kirjoittanut jotain märepaloista?
En usko. Muistan kyllä nähneeni jossain divarissa ikivanhan kirjan Märepala vuosisatojen saatossa, mutta se oli historiateos ja Maiju Lassila kirjoitti fiktiota.
Kyseessä on kirjailija Leena Sorvalin mittavan omakustanteisen tuotannon varhaisteos. Tämän itsenäinen jatko-osa on Etukenossa elämän päättymiseen : kahdeksankympin ja kuoleman välissä. Kirjailija itse kuvailee tätä ratkiriemukasta veijariromaania näin:
Kirja kertoo 82-vuotiaan kirjailijan yhdestä vuodesta. Häntä oli kierrätetty vuoden päivät perusterveydenhuollon puolella saamatta lähetettä tarkempiin tutkimuksiin. Saatuaan vihdoin diagnoosin sepelvaltimotaudista hän on vuoden aikana kokenut pallolaajennuksen (joka ei mennyt putkeen), kuusi tajuttomuuskohtausta ja joutunut seitsemän kertaa sairaalahoitoon. Hoitojen ja lääkkeiden maksukatot paukkuivat. Saman vuoden aikana on kuusi hänen läheistään menehtynyt ja hän ollut saattamassa heitä haudan poveen tai meren syliin. Kirjoittaja kertoo kokeneensa myös ikäsyrjintää, sitä enemmän mitä ryppyisemmäksi hänen naamansa on muuttunut. Joskus hänestä on tuntunut kuin olisi toisen luokan kansalainen. Hän kysyy, mitätöikö se koko ihmisen, jos joutuu etsimään jotakin sanaa vähän pitempään tai ei osaa oitis käyttää uutta sovellusta?
Luulisi tuon pätkän sitten löytyvän googlaamalla. Eipä löydy.
Helsingin kirjastojen lainausjärjestelmän Helmetin sivuilta löytyy k.o. teoksen esittelytekstinä.
Ai tuo märepala vai?
Etukenossa elämän päättymiseen jne.
Niin eli ei tuo märepala, josta kysyttiin. Eli miten se liittyi mihinkään?
Märepala on mainio allegoria sille tunnekimpulle, jota teos Kuka puolustaisi äitiä käsittelee. Terapiassa istuu vain yksi ihminen, tytär. Terapeutti kuuntelee ja validoi hänen kokemustaan ja tunteitaan. Kyseessä ei ole puolueeton oikeudenkäynti, jossa äiti pääsisi puolustautumaan tai selittämään omaa uupumustaan, nuoruuttaan tai omia traumojaan. Siksi näkökulma on väistämättä yksipuolinen. Äidille pitää antaa mahdollisuus kertoa oma äidin näkemys. Märepallo on tämä näkemys.
Äiti menköön omaan terapiaan märepallonsa kanssa.
Tyttären pitää pitää omat märepallonsa ja ruminointinsa siellä omassa terapiassaan. Ainakin jos on yli 30v eli ihan aikuinen.
Niinhän hän pitääkin.
Ok. Eli ei tee kostoiskuja, käyttäydy aggressivisesti tai ilkeästi, ylitä toisen ihmisen rajoja tai tule latelemaan syytöksiä, niin että syytetyn pitää vain istua nöyrästi hiljaa tai koittaa arvata oikeat vuorosanat. Tämähän on todella hyvä!
Tämähän on ihan jokaisen oma asia eikä liity mitenkään terapiaan tai välien katkaisuun. Vai ajatteletko, että joku, esim. se terapeutti voisi sanella että mitä saa sanoa tai tehdä?
No niinpä! Kontrollointi yltää paitsi terspiaan myös asioiden esiintuontiin ja läpikäyntiin, siihen miten välit katkaisee. Jos joku haluaa tehdä selväksi asiat jonkun kanssa, tehköön. Ja kirjailija itse kuvasi ettei tiedä miksi välit laitettiin poikki, että ainakaan hänen tytär ei vissiin ole avautunut asiasta.
Että jos naapurin rouva tai pomo vituttaa mua on ihan jees että menen psykoottisen raivon vallassa rähjäämään? " Tämä oli vain minun tapa ottaa asiat esille"
Paska käytös on aina paskaa käytöstä ja jos äiti on huonokäytöksinen, ei se tarkoita, että tyttärenkin pitäisi olla. Jos tällainen käsitys on päässyt syntymään, on se terapia kyllä ollut turhaa ja tehotonta.
No mutta miksi pitäisi käyttäytyä, jos ei koe tarvetta?
Niinpä! Äiti sanelee senkin miten häneen välit katkaistaan 😂
Äiti voi soittaa poliisit. Mikä draamafantasia tämä on: "Äiti sanelee senkin, miten häneen välit katkaistaan". Lopetat pitämästä yhteyttä, jos niin haluat. Koska olet päätöksesi tehnyt, et W T länkytä seläntakana. Puhut sille sun terapeutille. Otat vastuun päätöksestäsi.
Aika raskaita ihmisiä varmaan kaikille nämä raivo-välienjatkaisijat.
Välit yleensä katkeaa kun yhteys harvenee. Lapsella on kiireitä, puoliso ei halua käydä. Ei siinä tarvi mitään draamaa. Hautajaisiin tullaan kulissina jos on vähänkin fiksu lapsi.
Tämä ei tietenkään silloin jos asutaan lähekkäin. Nykyaikana kuitenkin usein on välimatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa oikeen ärsyttävän huono aloitus. Ihan joka tavalla. Älä please Ap tee enää aloituksia jos et osaa tai jaksa tehdä niitä kunnolla
22 sivua jo, joten ei nyt kuitenkaan niin epäonnistunut aloitus
Oli se sitä. Kommentoijat ovat tehneet kaiken työn apn puolesta avatessaan sitä mistä puhutaan ja miksi.
Onhan terapeuttinen aloitus. Kirjoittajat päässeet purkamaan huonoa lapsuuttaan ja ikävää vanhusäitiään. Sättimään muita kirjoittajia ja aloittajaa. Se on mieltä puhdistavaa.
Edellenkään mulla ei ole ollut huono lapsuus eikä ikävä äiti. Äitini ei ole vanhus vaan hän on 66v.
Miksi et suostu ymmärtämään, että kaikki äidit eivät ole hyviä? Ihan itse omilla kirjoituksillasi saat aikaan sen, että ihmiset eivät pidä susta. Et osaa käyttäytyä, et ymmärrä mitä muut kirjoittavat, vääristelet sanoja, jankutat, pilkkaat.Kuules. Kyllä varmaan tuo anonyymi kirjoittaka nyt pahastuu kun noin soimaat häntä. Hyvä kun saat päivän vihan purettua, puoliso ja teinit pääsee ehkä helpommalla tänä päivänä.
Kylläpä olet muuten harvinaisen iljettävä, toisten sanomisia vääristelevä ja olkiukkoja rakenteleva tyyppi. Hyi olkoon.
Sivusta
Miten sinua vauvaa tuntemattomien mielipiteet ihan teinix-tyyliin saakka? En nähnyt tuon jolle vastasit kirjoittaneen niin pahasti kuin sinä hänelle purkaudut.
Kuules nyt. Mä olen tuo jolle tuo yksi kommentoi ja hän tehnyt parina päivänä mulle tuota todella veemäistä kommentointia eikä suostu ymmärtämään yhtään mitään. Hän nimenomaan kirjoittaa pahasti ja keksii toisista ties mitä. Aiva häröä tekstiä suoltaa koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa oikeen ärsyttävän huono aloitus. Ihan joka tavalla. Älä please Ap tee enää aloituksia jos et osaa tai jaksa tehdä niitä kunnolla
22 sivua jo, joten ei nyt kuitenkaan niin epäonnistunut aloitus
Oli se sitä. Kommentoijat ovat tehneet kaiken työn apn puolesta avatessaan sitä mistä puhutaan ja miksi.
Onhan terapeuttinen aloitus. Kirjoittajat päässeet purkamaan huonoa lapsuuttaan ja ikävää vanhusäitiään. Sättimään muita kirjoittajia ja aloittajaa. Se on mieltä puhdistavaa.
Edellenkään mulla ei ole ollut huono lapsuus eikä ikävä äiti. Äitini ei ole vanhus vaan hän on 66v.
Miksi et suostu ymmärtämään, että kaikki äidit eivät ole hyviä? Ihan itse omilla kirjoituksillasi saat aikaan sen, että ihmiset eivät pidä susta. Et osaa käyttäytyä, et ymmärrä mitä muut kirjoittavat, vääristelet sanoja, jankutat, pilkkaat.Kuules. Kyllä varmaan tuo anonyymi kirjoittaka nyt pahastuu kun noin soimaat häntä. Hyvä kun saat päivän vihan purettua, puoliso ja teinit pääsee ehkä helpommalla tänä päivänä.
Kylläpä olet muuten harvinaisen iljettävä, toisten sanomisia vääristelevä ja olkiukkoja rakenteleva tyyppi. Hyi olkoon.
Sivusta
Miten sinua vauvaa tuntemattomien mielipiteet ihan teinix-tyyliin saakka? En nähnyt tuon jolle vastasit kirjoittaneen niin pahasti kuin sinä hänelle purkaudut.
Kuules nyt. Mä olen tuo jolle tuo yksi kommentoi ja hän tehnyt parina päivänä mulle tuota todella veemäistä kommentointia eikä suostu ymmärtämään yhtään mitään. Hän nimenomaan kirjoittaa pahasti ja keksii toisista ties mitä. Aiva häröä tekstiä suoltaa koko ajan.
Olen lukenut keskustelua. En näe tuommoista raivoa muiden kommenteissa kuin sinun hillisemättömissä mielenkuohuissasi. Miksi et kestä toisten ajatuksia. Jos olet tuo mt-ammattilainen tekstiesi poistatus oli aiheellista.
Lue säännöissä yksityishenkilöistä kirjoittamisesta. Nimesit täällä toisen kirjoittajan kommentteja nimellistä henkilöä ( sorvalia) niistä syytellen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Maiju Lassila kirjoittanut jotain märepaloista?
En usko. Muistan kyllä nähneeni jossain divarissa ikivanhan kirjan Märepala vuosisatojen saatossa, mutta se oli historiateos ja Maiju Lassila kirjoitti fiktiota.
Kyseessä on kirjailija Leena Sorvalin mittavan omakustanteisen tuotannon varhaisteos. Tämän itsenäinen jatko-osa on Etukenossa elämän päättymiseen : kahdeksankympin ja kuoleman välissä. Kirjailija itse kuvailee tätä ratkiriemukasta veijariromaania näin:
Kirja kertoo 82-vuotiaan kirjailijan yhdestä vuodesta. Häntä oli kierrätetty vuoden päivät perusterveydenhuollon puolella saamatta lähetettä tarkempiin tutkimuksiin. Saatuaan vihdoin diagnoosin sepelvaltimotaudista hän on vuoden aikana kokenut pallolaajennuksen (joka ei mennyt putkeen), kuusi tajuttomuuskohtausta ja joutunut seitsemän kertaa sairaalahoitoon. Hoitojen ja lääkkeiden maksukatot paukkuivat. Saman vuoden aikana on kuusi hänen läheistään menehtynyt ja hän ollut saattamassa heitä haudan poveen tai meren syliin. Kirjoittaja kertoo kokeneensa myös ikäsyrjintää, sitä enemmän mitä ryppyisemmäksi hänen naamansa on muuttunut. Joskus hänestä on tuntunut kuin olisi toisen luokan kansalainen. Hän kysyy, mitätöikö se koko ihmisen, jos joutuu etsimään jotakin sanaa vähän pitempään tai ei osaa oitis käyttää uutta sovellusta?
Luulisi tuon pätkän sitten löytyvän googlaamalla. Eipä löydy.
Helsingin kirjastojen lainausjärjestelmän Helmetin sivuilta löytyy k.o. teoksen esittelytekstinä.
Ai tuo märepala vai?
Etukenossa elämän päättymiseen jne.
Niin eli ei tuo märepala, josta kysyttiin. Eli miten se liittyi mihinkään?
Märepala on mainio allegoria sille tunnekimpulle, jota teos Kuka puolustaisi äitiä käsittelee. Terapiassa istuu vain yksi ihminen, tytär. Terapeutti kuuntelee ja validoi hänen kokemustaan ja tunteitaan. Kyseessä ei ole puolueeton oikeudenkäynti, jossa äiti pääsisi puolustautumaan tai selittämään omaa uupumustaan, nuoruuttaan tai omia traumojaan. Siksi näkökulma on väistämättä yksipuolinen. Äidille pitää antaa mahdollisuus kertoa oma äidin näkemys. Märepallo on tämä näkemys.
Äiti menköön omaan terapiaan märepallonsa kanssa.
Tyttären pitää pitää omat märepallonsa ja ruminointinsa siellä omassa terapiassaan. Ainakin jos on yli 30v eli ihan aikuinen.
Niinhän hän pitääkin.
Ok. Eli ei tee kostoiskuja, käyttäydy aggressivisesti tai ilkeästi, ylitä toisen ihmisen rajoja tai tule latelemaan syytöksiä, niin että syytetyn pitää vain istua nöyrästi hiljaa tai koittaa arvata oikeat vuorosanat. Tämähän on todella hyvä!
Eikä myöskään julkaise 312-sivuista märepalloa omakustannekirjana, jossa normalisoidaan oma marttyyrius ja alleviivataan ainaista auktoriteettiasemaa.
Eihän tytär sitä julkaissut.
Mutta yleisesti ottaen: 70+ v omakustanteet/itse kirjoitetut elämänkerrat taitavat olla yleisesti narsista ryöhnää.
Matematiikan ja hedelmällisyystieteen osaajille: täällä on väitetty, että 84-vuotias kirjailija on hesarin jutun (julkaistu 2023) 30-vuotiaan tytön äiti. Vaikuttaako todennäköiselle?
Jaa jaa. Oliko siinä ikä mainittu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa oikeen ärsyttävän huono aloitus. Ihan joka tavalla. Älä please Ap tee enää aloituksia jos et osaa tai jaksa tehdä niitä kunnolla
22 sivua jo, joten ei nyt kuitenkaan niin epäonnistunut aloitus
Oli se sitä. Kommentoijat ovat tehneet kaiken työn apn puolesta avatessaan sitä mistä puhutaan ja miksi.
Onhan terapeuttinen aloitus. Kirjoittajat päässeet purkamaan huonoa lapsuuttaan ja ikävää vanhusäitiään. Sättimään muita kirjoittajia ja aloittajaa. Se on mieltä puhdistavaa.
Edellenkään mulla ei ole ollut huono lapsuus eikä ikävä äiti. Äitini ei ole vanhus vaan hän on 66v.
Miksi et suostu ymmärtämään, että kaikki äidit eivät ole hyviä? Ihan itse omilla kirjoituksillasi saat aikaan sen, että ihmiset eivät pidä susta. Et osaa käyttäytyä, et ymmärrä mitä muut kirjoittavat, vääristelet sanoja, jankutat, pilkkaat.Kuules. Kyllä varmaan tuo anonyymi kirjoittaka nyt pahastuu kun noin soimaat häntä. Hyvä kun saat päivän vihan purettua, puoliso ja teinit pääsee ehkä helpommalla tänä päivänä.
Kylläpä olet muuten harvinaisen iljettävä, toisten sanomisia vääristelevä ja olkiukkoja rakenteleva tyyppi. Hyi olkoon.
Sivusta
Miten sinua vauvaa tuntemattomien mielipiteet ihan teinix-tyyliin saakka? En nähnyt tuon jolle vastasit kirjoittaneen niin pahasti kuin sinä hänelle purkaudut.
Kuules nyt. Mä olen tuo jolle tuo yksi kommentoi ja hän tehnyt parina päivänä mulle tuota todella veemäistä kommentointia eikä suostu ymmärtämään yhtään mitään. Hän nimenomaan kirjoittaa pahasti ja keksii toisista ties mitä. Aiva häröä tekstiä suoltaa koko ajan.
Täällähän nämä keskustelut on jokaisen luettavissa. Otat kai itseesi kaikkien kommentit vaikkei ne sinua koskisi mitenkään? Etenkin kun sinulla kerran on kaikki hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Maiju Lassila kirjoittanut jotain märepaloista?
En usko. Muistan kyllä nähneeni jossain divarissa ikivanhan kirjan Märepala vuosisatojen saatossa, mutta se oli historiateos ja Maiju Lassila kirjoitti fiktiota.
Kyseessä on kirjailija Leena Sorvalin mittavan omakustanteisen tuotannon varhaisteos. Tämän itsenäinen jatko-osa on Etukenossa elämän päättymiseen : kahdeksankympin ja kuoleman välissä. Kirjailija itse kuvailee tätä ratkiriemukasta veijariromaania näin:
Kirja kertoo 82-vuotiaan kirjailijan yhdestä vuodesta. Häntä oli kierrätetty vuoden päivät perusterveydenhuollon puolella saamatta lähetettä tarkempiin tutkimuksiin. Saatuaan vihdoin diagnoosin sepelvaltimotaudista hän on vuoden aikana kokenut pallolaajennuksen (joka ei mennyt putkeen), kuusi tajuttomuuskohtausta ja joutunut seitsemän kertaa sairaalahoitoon. Hoitojen ja lääkkeiden maksukatot paukkuivat. Saman vuoden aikana on kuusi hänen läheistään menehtynyt ja hän ollut saattamassa heitä haudan poveen tai meren syliin. Kirjoittaja kertoo kokeneensa myös ikäsyrjintää, sitä enemmän mitä ryppyisemmäksi hänen naamansa on muuttunut. Joskus hänestä on tuntunut kuin olisi toisen luokan kansalainen. Hän kysyy, mitätöikö se koko ihmisen, jos joutuu etsimään jotakin sanaa vähän pitempään tai ei osaa oitis käyttää uutta sovellusta?
Luulisi tuon pätkän sitten löytyvän googlaamalla. Eipä löydy.
Helsingin kirjastojen lainausjärjestelmän Helmetin sivuilta löytyy k.o. teoksen esittelytekstinä.
Ai tuo märepala vai?
Etukenossa elämän päättymiseen jne.
Niin eli ei tuo märepala, josta kysyttiin. Eli miten se liittyi mihinkään?
Märepala on mainio allegoria sille tunnekimpulle, jota teos Kuka puolustaisi äitiä käsittelee. Terapiassa istuu vain yksi ihminen, tytär. Terapeutti kuuntelee ja validoi hänen kokemustaan ja tunteitaan. Kyseessä ei ole puolueeton oikeudenkäynti, jossa äiti pääsisi puolustautumaan tai selittämään omaa uupumustaan, nuoruuttaan tai omia traumojaan. Siksi näkökulma on väistämättä yksipuolinen. Äidille pitää antaa mahdollisuus kertoa oma äidin näkemys. Märepallo on tämä näkemys.
Äiti menköön omaan terapiaan märepallonsa kanssa.
Tyttären pitää pitää omat märepallonsa ja ruminointinsa siellä omassa terapiassaan. Ainakin jos on yli 30v eli ihan aikuinen.
Niinhän hän pitääkin.
Ok. Eli ei tee kostoiskuja, käyttäydy aggressivisesti tai ilkeästi, ylitä toisen ihmisen rajoja tai tule latelemaan syytöksiä, niin että syytetyn pitää vain istua nöyrästi hiljaa tai koittaa arvata oikeat vuorosanat. Tämähän on todella hyvä!
Tämähän on ihan jokaisen oma asia eikä liity mitenkään terapiaan tai välien katkaisuun. Vai ajatteletko, että joku, esim. se terapeutti voisi sanella että mitä saa sanoa tai tehdä?
No niinpä! Kontrollointi yltää paitsi terspiaan myös asioiden esiintuontiin ja läpikäyntiin, siihen miten välit katkaisee. Jos joku haluaa tehdä selväksi asiat jonkun kanssa, tehköön. Ja kirjailija itse kuvasi ettei tiedä miksi välit laitettiin poikki, että ainakaan hänen tytär ei vissiin ole avautunut asiasta.
Että jos naapurin rouva tai pomo vituttaa mua on ihan jees että menen psykoottisen raivon vallassa rähjäämään? " Tämä oli vain minun tapa ottaa asiat esille"
Paska käytös on aina paskaa käytöstä ja jos äiti on huonokäytöksinen, ei se tarkoita, että tyttärenkin pitäisi olla. Jos tällainen käsitys on päässyt syntymään, on se terapia kyllä ollut turhaa ja tehotonta.
No mutta miksi pitäisi käyttäytyä, jos ei koe tarvetta?
Niinpä! Äiti sanelee senkin miten häneen välit katkaistaan 😂
Äiti voi soittaa poliisit. Mikä draamafantasia tämä on: "Äiti sanelee senkin, miten häneen välit katkaistaan". Lopetat pitämästä yhteyttä, jos niin haluat. Koska olet päätöksesi tehnyt, et W T länkytä seläntakana. Puhut sille sun terapeutille. Otat vastuun päätöksestäsi.
Aika raskaita ihmisiä varmaan kaikille nämä raivo-välienjatkaisijat.
Välit yleensä katkeaa kun yhteys harvenee. Lapsella on kiireitä, puoliso ei halua käydä. Ei siinä tarvi mitään draamaa. Hautajaisiin tullaan kulissina jos on vähänkin fiksu lapsi.
Tämä ei tietenkään silloin jos asutaan lähekkäin. Nykyaikana kuitenkin usein on välimatkaa.
No eihän tuossa tuollaisesta tilanteesta puhuta vaan siitä, että ne välit katkaistaan oikeasti ja joskus haetaan lähestymiskielto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Maiju Lassila kirjoittanut jotain märepaloista?
En usko. Muistan kyllä nähneeni jossain divarissa ikivanhan kirjan Märepala vuosisatojen saatossa, mutta se oli historiateos ja Maiju Lassila kirjoitti fiktiota.
Kyseessä on kirjailija Leena Sorvalin mittavan omakustanteisen tuotannon varhaisteos. Tämän itsenäinen jatko-osa on Etukenossa elämän päättymiseen : kahdeksankympin ja kuoleman välissä. Kirjailija itse kuvailee tätä ratkiriemukasta veijariromaania näin:
Kirja kertoo 82-vuotiaan kirjailijan yhdestä vuodesta. Häntä oli kierrätetty vuoden päivät perusterveydenhuollon puolella saamatta lähetettä tarkempiin tutkimuksiin. Saatuaan vihdoin diagnoosin sepelvaltimotaudista hän on vuoden aikana kokenut pallolaajennuksen (joka ei mennyt putkeen), kuusi tajuttomuuskohtausta ja joutunut seitsemän kertaa sairaalahoitoon. Hoitojen ja lääkkeiden maksukatot paukkuivat. Saman vuoden aikana on kuusi hänen läheistään menehtynyt ja hän ollut saattamassa heitä haudan poveen tai meren syliin. Kirjoittaja kertoo kokeneensa myös ikäsyrjintää, sitä enemmän mitä ryppyisemmäksi hänen naamansa on muuttunut. Joskus hänestä on tuntunut kuin olisi toisen luokan kansalainen. Hän kysyy, mitätöikö se koko ihmisen, jos joutuu etsimään jotakin sanaa vähän pitempään tai ei osaa oitis käyttää uutta sovellusta?
Luulisi tuon pätkän sitten löytyvän googlaamalla. Eipä löydy.
Helsingin kirjastojen lainausjärjestelmän Helmetin sivuilta löytyy k.o. teoksen esittelytekstinä.
Ai tuo märepala vai?
Etukenossa elämän päättymiseen jne.
Niin eli ei tuo märepala, josta kysyttiin. Eli miten se liittyi mihinkään?
Märepala on mainio allegoria sille tunnekimpulle, jota teos Kuka puolustaisi äitiä käsittelee. Terapiassa istuu vain yksi ihminen, tytär. Terapeutti kuuntelee ja validoi hänen kokemustaan ja tunteitaan. Kyseessä ei ole puolueeton oikeudenkäynti, jossa äiti pääsisi puolustautumaan tai selittämään omaa uupumustaan, nuoruuttaan tai omia traumojaan. Siksi näkökulma on väistämättä yksipuolinen. Äidille pitää antaa mahdollisuus kertoa oma äidin näkemys. Märepallo on tämä näkemys.
Äiti menköön omaan terapiaan märepallonsa kanssa.
Tyttären pitää pitää omat märepallonsa ja ruminointinsa siellä omassa terapiassaan. Ainakin jos on yli 30v eli ihan aikuinen.
Niinhän hän pitääkin.
Ok. Eli ei tee kostoiskuja, käyttäydy aggressivisesti tai ilkeästi, ylitä toisen ihmisen rajoja tai tule latelemaan syytöksiä, niin että syytetyn pitää vain istua nöyrästi hiljaa tai koittaa arvata oikeat vuorosanat. Tämähän on todella hyvä!
Tämähän on ihan jokaisen oma asia eikä liity mitenkään terapiaan tai välien katkaisuun. Vai ajatteletko, että joku, esim. se terapeutti voisi sanella että mitä saa sanoa tai tehdä?
No niinpä! Kontrollointi yltää paitsi terspiaan myös asioiden esiintuontiin ja läpikäyntiin, siihen miten välit katkaisee. Jos joku haluaa tehdä selväksi asiat jonkun kanssa, tehköön. Ja kirjailija itse kuvasi ettei tiedä miksi välit laitettiin poikki, että ainakaan hänen tytär ei vissiin ole avautunut asiasta.
Että jos naapurin rouva tai pomo vituttaa mua on ihan jees että menen psykoottisen raivon vallassa rähjäämään? " Tämä oli vain minun tapa ottaa asiat esille"
Paska käytös on aina paskaa käytöstä ja jos äiti on huonokäytöksinen, ei se tarkoita, että tyttärenkin pitäisi olla. Jos tällainen käsitys on päässyt syntymään, on se terapia kyllä ollut turhaa ja tehotonta.
No mutta miksi pitäisi käyttäytyä, jos ei koe tarvetta?
Niinpä! Äiti sanelee senkin miten häneen välit katkaistaan 😂
Äiti voi soittaa poliisit. Mikä draamafantasia tämä on: "Äiti sanelee senkin, miten häneen välit katkaistaan". Lopetat pitämästä yhteyttä, jos niin haluat. Koska olet päätöksesi tehnyt, et W T länkytä seläntakana. Puhut sille sun terapeutille. Otat vastuun päätöksestäsi.
Aika raskaita ihmisiä varmaan kaikille nämä raivo-välienjatkaisijat.
Välit yleensä katkeaa kun yhteys harvenee. Lapsella on kiireitä, puoliso ei halua käydä. Ei siinä tarvi mitään draamaa. Hautajaisiin tullaan kulissina jos on vähänkin fiksu lapsi.
Tämä ei tietenkään silloin jos asutaan lähekkäin. Nykyaikana kuitenkin usein on välimatkaa.
No eihän tuossa tuollaisesta tilanteesta puhuta vaan siitä, että ne välit katkaistaan oikeasti ja joskus haetaan lähestymiskielto.
Siis sinä näet että hirveellä rähinällä ja paukkeella pitää lopettaa yhteydenpito? Kun lapsi on viiskymppinen ja kasannut raivonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Maiju Lassila kirjoittanut jotain märepaloista?
En usko. Muistan kyllä nähneeni jossain divarissa ikivanhan kirjan Märepala vuosisatojen saatossa, mutta se oli historiateos ja Maiju Lassila kirjoitti fiktiota.
Kyseessä on kirjailija Leena Sorvalin mittavan omakustanteisen tuotannon varhaisteos. Tämän itsenäinen jatko-osa on Etukenossa elämän päättymiseen : kahdeksankympin ja kuoleman välissä. Kirjailija itse kuvailee tätä ratkiriemukasta veijariromaania näin:
Kirja kertoo 82-vuotiaan kirjailijan yhdestä vuodesta. Häntä oli kierrätetty vuoden päivät perusterveydenhuollon puolella saamatta lähetettä tarkempiin tutkimuksiin. Saatuaan vihdoin diagnoosin sepelvaltimotaudista hän on vuoden aikana kokenut pallolaajennuksen (joka ei mennyt putkeen), kuusi tajuttomuuskohtausta ja joutunut seitsemän kertaa sairaalahoitoon. Hoitojen ja lääkkeiden maksukatot paukkuivat. Saman vuoden aikana on kuusi hänen läheistään menehtynyt ja hän ollut saattamassa heitä haudan poveen tai meren syliin. Kirjoittaja kertoo kokeneensa myös ikäsyrjintää, sitä enemmän mitä ryppyisemmäksi hänen naamansa on muuttunut. Joskus hänestä on tuntunut kuin olisi toisen luokan kansalainen. Hän kysyy, mitätöikö se koko ihmisen, jos joutuu etsimään jotakin sanaa vähän pitempään tai ei osaa oitis käyttää uutta sovellusta?
Luulisi tuon pätkän sitten löytyvän googlaamalla. Eipä löydy.
Helsingin kirjastojen lainausjärjestelmän Helmetin sivuilta löytyy k.o. teoksen esittelytekstinä.
Ai tuo märepala vai?
Etukenossa elämän päättymiseen jne.
Niin eli ei tuo märepala, josta kysyttiin. Eli miten se liittyi mihinkään?
Märepala on mainio allegoria sille tunnekimpulle, jota teos Kuka puolustaisi äitiä käsittelee. Terapiassa istuu vain yksi ihminen, tytär. Terapeutti kuuntelee ja validoi hänen kokemustaan ja tunteitaan. Kyseessä ei ole puolueeton oikeudenkäynti, jossa äiti pääsisi puolustautumaan tai selittämään omaa uupumustaan, nuoruuttaan tai omia traumojaan. Siksi näkökulma on väistämättä yksipuolinen. Äidille pitää antaa mahdollisuus kertoa oma äidin näkemys. Märepallo on tämä näkemys.
Äiti menköön omaan terapiaan märepallonsa kanssa.
Tyttären pitää pitää omat märepallonsa ja ruminointinsa siellä omassa terapiassaan. Ainakin jos on yli 30v eli ihan aikuinen.
Niinhän hän pitääkin.
Ok. Eli ei tee kostoiskuja, käyttäydy aggressivisesti tai ilkeästi, ylitä toisen ihmisen rajoja tai tule latelemaan syytöksiä, niin että syytetyn pitää vain istua nöyrästi hiljaa tai koittaa arvata oikeat vuorosanat. Tämähän on todella hyvä!
Tämähän on ihan jokaisen oma asia eikä liity mitenkään terapiaan tai välien katkaisuun. Vai ajatteletko, että joku, esim. se terapeutti voisi sanella että mitä saa sanoa tai tehdä?
No niinpä! Kontrollointi yltää paitsi terspiaan myös asioiden esiintuontiin ja läpikäyntiin, siihen miten välit katkaisee. Jos joku haluaa tehdä selväksi asiat jonkun kanssa, tehköön. Ja kirjailija itse kuvasi ettei tiedä miksi välit laitettiin poikki, että ainakaan hänen tytär ei vissiin ole avautunut asiasta.
Että jos naapurin rouva tai pomo vituttaa mua on ihan jees että menen psykoottisen raivon vallassa rähjäämään? " Tämä oli vain minun tapa ottaa asiat esille"
Paska käytös on aina paskaa käytöstä ja jos äiti on huonokäytöksinen, ei se tarkoita, että tyttärenkin pitäisi olla. Jos tällainen käsitys on päässyt syntymään, on se terapia kyllä ollut turhaa ja tehotonta.
No mutta miksi pitäisi käyttäytyä, jos ei koe tarvetta?
Niinpä! Äiti sanelee senkin miten häneen välit katkaistaan 😂
Äiti voi soittaa poliisit. Mikä draamafantasia tämä on: "Äiti sanelee senkin, miten häneen välit katkaistaan". Lopetat pitämästä yhteyttä, jos niin haluat. Koska olet päätöksesi tehnyt, et W T länkytä seläntakana. Puhut sille sun terapeutille. Otat vastuun päätöksestäsi.
Aika raskaita ihmisiä varmaan kaikille nämä raivo-välienjatkaisijat.
Mitä selität? Koko kirja perustuu siihen ihan oikeaan välien katkaisuun. Jos tytär ei vain pidä yhteyttä, mikä tunnekuohu tai trauma se sille äidille on? On kyllä aika kuvaavaa, että yrität saada tämän näyttämään siltä, että kyse on vain siitä, että ei soittele enää. Sä varmaan kieltäisit Minnesota-hoidon omaispäivätkin, jos voisit. Jos jollekulle täytyy sanoa jotakin irti päästääkseen, silloin se sanotaan. Tuon räyhäämisen ja raivoamisen keksit ihan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Maiju Lassila kirjoittanut jotain märepaloista?
En usko. Muistan kyllä nähneeni jossain divarissa ikivanhan kirjan Märepala vuosisatojen saatossa, mutta se oli historiateos ja Maiju Lassila kirjoitti fiktiota.
Kyseessä on kirjailija Leena Sorvalin mittavan omakustanteisen tuotannon varhaisteos. Tämän itsenäinen jatko-osa on Etukenossa elämän päättymiseen : kahdeksankympin ja kuoleman välissä. Kirjailija itse kuvailee tätä ratkiriemukasta veijariromaania näin:
Kirja kertoo 82-vuotiaan kirjailijan yhdestä vuodesta. Häntä oli kierrätetty vuoden päivät perusterveydenhuollon puolella saamatta lähetettä tarkempiin tutkimuksiin. Saatuaan vihdoin diagnoosin sepelvaltimotaudista hän on vuoden aikana kokenut pallolaajennuksen (joka ei mennyt putkeen), kuusi tajuttomuuskohtausta ja joutunut seitsemän kertaa sairaalahoitoon. Hoitojen ja lääkkeiden maksukatot paukkuivat. Saman vuoden aikana on kuusi hänen läheistään menehtynyt ja hän ollut saattamassa heitä haudan poveen tai meren syliin. Kirjoittaja kertoo kokeneensa myös ikäsyrjintää, sitä enemmän mitä ryppyisemmäksi hänen naamansa on muuttunut. Joskus hänestä on tuntunut kuin olisi toisen luokan kansalainen. Hän kysyy, mitätöikö se koko ihmisen, jos joutuu etsimään jotakin sanaa vähän pitempään tai ei osaa oitis käyttää uutta sovellusta?
Luulisi tuon pätkän sitten löytyvän googlaamalla. Eipä löydy.
Helsingin kirjastojen lainausjärjestelmän Helmetin sivuilta löytyy k.o. teoksen esittelytekstinä.
Ai tuo märepala vai?
Etukenossa elämän päättymiseen jne.
Niin eli ei tuo märepala, josta kysyttiin. Eli miten se liittyi mihinkään?
Märepala on mainio allegoria sille tunnekimpulle, jota teos Kuka puolustaisi äitiä käsittelee. Terapiassa istuu vain yksi ihminen, tytär. Terapeutti kuuntelee ja validoi hänen kokemustaan ja tunteitaan. Kyseessä ei ole puolueeton oikeudenkäynti, jossa äiti pääsisi puolustautumaan tai selittämään omaa uupumustaan, nuoruuttaan tai omia traumojaan. Siksi näkökulma on väistämättä yksipuolinen. Äidille pitää antaa mahdollisuus kertoa oma äidin näkemys. Märepallo on tämä näkemys.
Äiti menköön omaan terapiaan märepallonsa kanssa.
Tyttären pitää pitää omat märepallonsa ja ruminointinsa siellä omassa terapiassaan. Ainakin jos on yli 30v eli ihan aikuinen.
Niinhän hän pitääkin.
Ok. Eli ei tee kostoiskuja, käyttäydy aggressivisesti tai ilkeästi, ylitä toisen ihmisen rajoja tai tule latelemaan syytöksiä, niin että syytetyn pitää vain istua nöyrästi hiljaa tai koittaa arvata oikeat vuorosanat. Tämähän on todella hyvä!
Tämähän on ihan jokaisen oma asia eikä liity mitenkään terapiaan tai välien katkaisuun. Vai ajatteletko, että joku, esim. se terapeutti voisi sanella että mitä saa sanoa tai tehdä?
No niinpä! Kontrollointi yltää paitsi terspiaan myös asioiden esiintuontiin ja läpikäyntiin, siihen miten välit katkaisee. Jos joku haluaa tehdä selväksi asiat jonkun kanssa, tehköön. Ja kirjailija itse kuvasi ettei tiedä miksi välit laitettiin poikki, että ainakaan hänen tytär ei vissiin ole avautunut asiasta.
Että jos naapurin rouva tai pomo vituttaa mua on ihan jees että menen psykoottisen raivon vallassa rähjäämään? " Tämä oli vain minun tapa ottaa asiat esille"
Paska käytös on aina paskaa käytöstä ja jos äiti on huonokäytöksinen, ei se tarkoita, että tyttärenkin pitäisi olla. Jos tällainen käsitys on päässyt syntymään, on se terapia kyllä ollut turhaa ja tehotonta.
No mutta miksi pitäisi käyttäytyä, jos ei koe tarvetta?
Niinpä! Äiti sanelee senkin miten häneen välit katkaistaan 😂
Äiti voi soittaa poliisit. Mikä draamafantasia tämä on: "Äiti sanelee senkin, miten häneen välit katkaistaan". Lopetat pitämästä yhteyttä, jos niin haluat. Koska olet päätöksesi tehnyt, et W T länkytä seläntakana. Puhut sille sun terapeutille. Otat vastuun päätöksestäsi.
Aika raskaita ihmisiä varmaan kaikille nämä raivo-välienjatkaisijat.
Välit yleensä katkeaa kun yhteys harvenee. Lapsella on kiireitä, puoliso ei halua käydä. Ei siinä tarvi mitään draamaa. Hautajaisiin tullaan kulissina jos on vähänkin fiksu lapsi.
Tämä ei tietenkään silloin jos asutaan lähekkäin. Nykyaikana kuitenkin usein on välimatkaa.
No eihän tuossa tuollaisesta tilanteesta puhuta vaan siitä, että ne välit katkaistaan oikeasti ja joskus haetaan lähestymiskielto.
Siis sinä näet että hirveellä rähinällä ja paukkeella pitää lopettaa yhteydenpito? Kun lapsi on viiskymppinen ja kasannut raivonsa.
Ei tietenkään pidä, mutta ymmärrän kyllä, jos se huudoksi menee. Varsinkin, jos vastassa on uhriutuva ja selittelevä ihminen. Ajatteletko jotenkin nyt olevasi jonkun puolella? Sen äidin vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa oikeen ärsyttävän huono aloitus. Ihan joka tavalla. Älä please Ap tee enää aloituksia jos et osaa tai jaksa tehdä niitä kunnolla
22 sivua jo, joten ei nyt kuitenkaan niin epäonnistunut aloitus
Oli se sitä. Kommentoijat ovat tehneet kaiken työn apn puolesta avatessaan sitä mistä puhutaan ja miksi.
Onhan terapeuttinen aloitus. Kirjoittajat päässeet purkamaan huonoa lapsuuttaan ja ikävää vanhusäitiään. Sättimään muita kirjoittajia ja aloittajaa. Se on mieltä puhdistavaa.
Edellenkään mulla ei ole ollut huono lapsuus eikä ikävä äiti. Äitini ei ole vanhus vaan hän on 66v.
Miksi et suostu ymmärtämään, että kaikki äidit eivät ole hyviä? Ihan itse omilla kirjoituksillasi saat aikaan sen, että ihmiset eivät pidä susta. Et osaa käyttäytyä, et ymmärrä mitä muut kirjoittavat, vääristelet sanoja, jankutat, pilkkaat.Kuules. Kyllä varmaan tuo anonyymi kirjoittaka nyt pahastuu kun noin soimaat häntä. Hyvä kun saat päivän vihan purettua, puoliso ja teinit pääsee ehkä helpommalla tänä päivänä.
Kylläpä olet muuten harvinaisen iljettävä, toisten sanomisia vääristelevä ja olkiukkoja rakenteleva tyyppi. Hyi olkoon.
Sivusta
Miten sinua vauvaa tuntemattomien mielipiteet ihan teinix-tyyliin saakka? En nähnyt tuon jolle vastasit kirjoittaneen niin pahasti kuin sinä hänelle purkaudut.
Kuules nyt. Mä olen tuo jolle tuo yksi kommentoi ja hän tehnyt parina päivänä mulle tuota todella veemäistä kommentointia eikä suostu ymmärtämään yhtään mitään. Hän nimenomaan kirjoittaa pahasti ja keksii toisista ties mitä. Aiva häröä tekstiä suoltaa koko ajan.
Olen lukenut keskustelua. En näe tuommoista raivoa muiden kommenteissa kuin sinun hillisemättömissä mielenkuohuissasi. Miksi et kestä toisten ajatuksia. Jos olet tuo mt-ammattilainen tekstiesi poistatus oli aiheellista.
Lue säännöissä yksityishenkilöistä kirjoittamisesta. Nimesit täällä toisen kirjoittajan kommentteja nimellistä henkilöä ( sorvalia) niistä syytellen.
En ole kyllä raivonnut yhtään missään. Nyt taas se todellisuuden taju peliin ja ymmärrystä siitä, että tässä ketjussa edelleen kirjoittaa todella monia ihmisiä. Mulla ei todellakaan ole ollut tässä yhtään mitään hillitsemättömiä mielenkuohuja. Saa olla eri mieltä, mutta sitä en hyväksy, että toisten sanoja vääristellään, kuvitellaan toisista mitä sattuu eikä hyväksytä tai ymmärretä yhtään mitään muiden kirjoituksista.
Kaksi viimeistä lausettasi on täysin naurettavia. En nimennyt yhtää ketään vaan viittasin anonyymin kirjottajan mua kohtaan tekemistä hyökkäyksistä. Sä olet joko tuo hyökkääjä tai joku samanlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa oikeen ärsyttävän huono aloitus. Ihan joka tavalla. Älä please Ap tee enää aloituksia jos et osaa tai jaksa tehdä niitä kunnolla
22 sivua jo, joten ei nyt kuitenkaan niin epäonnistunut aloitus
Oli se sitä. Kommentoijat ovat tehneet kaiken työn apn puolesta avatessaan sitä mistä puhutaan ja miksi.
Onhan terapeuttinen aloitus. Kirjoittajat päässeet purkamaan huonoa lapsuuttaan ja ikävää vanhusäitiään. Sättimään muita kirjoittajia ja aloittajaa. Se on mieltä puhdistavaa.
Edellenkään mulla ei ole ollut huono lapsuus eikä ikävä äiti. Äitini ei ole vanhus vaan hän on 66v.
Miksi et suostu ymmärtämään, että kaikki äidit eivät ole hyviä? Ihan itse omilla kirjoituksillasi saat aikaan sen, että ihmiset eivät pidä susta. Et osaa käyttäytyä, et ymmärrä mitä muut kirjoittavat, vääristelet sanoja, jankutat, pilkkaat.Kuules. Kyllä varmaan tuo anonyymi kirjoittaka nyt pahastuu kun noin soimaat häntä. Hyvä kun saat päivän vihan purettua, puoliso ja teinit pääsee ehkä helpommalla tänä päivänä.
Kylläpä olet muuten harvinaisen iljettävä, toisten sanomisia vääristelevä ja olkiukkoja rakenteleva tyyppi. Hyi olkoon.
Sivusta
Miten sinua vauvaa tuntemattomien mielipiteet ihan teinix-tyyliin saakka? En nähnyt tuon jolle vastasit kirjoittaneen niin pahasti kuin sinä hänelle purkaudut.
Kuules nyt. Mä olen tuo jolle tuo yksi kommentoi ja hän tehnyt parina päivänä mulle tuota todella veemäistä kommentointia eikä suostu ymmärtämään yhtään mitään. Hän nimenomaan kirjoittaa pahasti ja keksii toisista ties mitä. Aiva häröä tekstiä suoltaa koko ajan.
Täällähän nämä keskustelut on jokaisen luettavissa. Otat kai itseesi kaikkien kommentit vaikkei ne sinua koskisi mitenkään? Etenkin kun sinulla kerran on kaikki hyvin.
Ei hyvää päivää. Meni taas jollakin täysin ohi. Antaa olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa oikeen ärsyttävän huono aloitus. Ihan joka tavalla. Älä please Ap tee enää aloituksia jos et osaa tai jaksa tehdä niitä kunnolla
22 sivua jo, joten ei nyt kuitenkaan niin epäonnistunut aloitus
Oli se sitä. Kommentoijat ovat tehneet kaiken työn apn puolesta avatessaan sitä mistä puhutaan ja miksi.
Onhan terapeuttinen aloitus. Kirjoittajat päässeet purkamaan huonoa lapsuuttaan ja ikävää vanhusäitiään. Sättimään muita kirjoittajia ja aloittajaa. Se on mieltä puhdistavaa.
Edellenkään mulla ei ole ollut huono lapsuus eikä ikävä äiti. Äitini ei ole vanhus vaan hän on 66v.
Miksi et suostu ymmärtämään, että kaikki äidit eivät ole hyviä? Ihan itse omilla kirjoituksillasi saat aikaan sen, että ihmiset eivät pidä susta. Et osaa käyttäytyä, et ymmärrä mitä muut kirjoittavat, vääristelet sanoja, jankutat, pilkkaat.Kuules. Kyllä varmaan tuo anonyymi kirjoittaka nyt pahastuu kun noin soimaat häntä. Hyvä kun saat päivän vihan purettua, puoliso ja teinit pääsee ehkä helpommalla tänä päivänä.
Kylläpä olet muuten harvinaisen iljettävä, toisten sanomisia vääristelevä ja olkiukkoja rakenteleva tyyppi. Hyi olkoon.
Sivusta
Miten sinua vauvaa tuntemattomien mielipiteet ihan teinix-tyyliin saakka? En nähnyt tuon jolle vastasit kirjoittaneen niin pahasti kuin sinä hänelle purkaudut.
Kuules nyt. Mä olen tuo jolle tuo yksi kommentoi ja hän tehnyt parina päivänä mulle tuota todella veemäistä kommentointia eikä suostu ymmärtämään yhtään mitään. Hän nimenomaan kirjoittaa pahasti ja keksii toisista ties mitä. Aiva häröä tekstiä suoltaa koko ajan.
Olen lukenut keskustelua. En näe tuommoista raivoa muiden kommenteissa kuin sinun hillisemättömissä mielenkuohuissasi. Miksi et kestä toisten ajatuksia. Jos olet tuo mt-ammattilainen tekstiesi poistatus oli aiheellista.
Lue säännöissä yksityishenkilöistä kirjoittamisesta. Nimesit täällä toisen kirjoittajan kommentteja nimellistä henkilöä ( sorvalia) niistä syytellen.
En ole kyllä raivonnut yhtään missään. Nyt taas se todellisuuden taju peliin ja ymmärrystä siitä, että tässä ketjussa edelleen kirjoittaa todella monia ihmisiä. Mulla ei todellakaan ole ollut tässä yhtään mitään hillitsemättömiä mielenkuohuja. Saa olla eri mieltä, mutta sitä en hyväksy, että toisten sanoja vääristellään, kuvitellaan toisista mitä sattuu eikä hyväksytä tai ymmärretä yhtään mitään muiden kirjoituksista.
Kaksi viimeistä lausettasi on täysin naurettavia. En nimennyt yhtää ketään vaan viittasin anonyymin kirjottajan mua kohtaan tekemistä hyökkäyksistä. Sä olet joko tuo hyökkääjä tai joku samanlainen.
En kyllä ikinä näihin keskusteluihin suhtaudu noin tunteella. Jos tiedostat olevan useita kirjoittajia miksi jokaista syyttelet, (siis ilmeisesti sinä), kun kirjoittaja olisi yksi sama ja juuri sinusta kirjoittanut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa oikeen ärsyttävän huono aloitus. Ihan joka tavalla. Älä please Ap tee enää aloituksia jos et osaa tai jaksa tehdä niitä kunnolla
22 sivua jo, joten ei nyt kuitenkaan niin epäonnistunut aloitus
Oli se sitä. Kommentoijat ovat tehneet kaiken työn apn puolesta avatessaan sitä mistä puhutaan ja miksi.
Onhan terapeuttinen aloitus. Kirjoittajat päässeet purkamaan huonoa lapsuuttaan ja ikävää vanhusäitiään. Sättimään muita kirjoittajia ja aloittajaa. Se on mieltä puhdistavaa.
Edellenkään mulla ei ole ollut huono lapsuus eikä ikävä äiti. Äitini ei ole vanhus vaan hän on 66v.
Miksi et suostu ymmärtämään, että kaikki äidit eivät ole hyviä? Ihan itse omilla kirjoituksillasi saat aikaan sen, että ihmiset eivät pidä susta. Et osaa käyttäytyä, et ymmärrä mitä muut kirjoittavat, vääristelet sanoja, jankutat, pilkkaat.Kuules. Kyllä varmaan tuo anonyymi kirjoittaka nyt pahastuu kun noin soimaat häntä. Hyvä kun saat päivän vihan purettua, puoliso ja teinit pääsee ehkä helpommalla tänä päivänä.
Kylläpä olet muuten harvinaisen iljettävä, toisten sanomisia vääristelevä ja olkiukkoja rakenteleva tyyppi. Hyi olkoon.
Sivusta
Miten sinua vauvaa tuntemattomien mielipiteet ihan teinix-tyyliin saakka? En nähnyt tuon jolle vastasit kirjoittaneen niin pahasti kuin sinä hänelle purkaudut.
Kuules nyt. Mä olen tuo jolle tuo yksi kommentoi ja hän tehnyt parina päivänä mulle tuota todella veemäistä kommentointia eikä suostu ymmärtämään yhtään mitään. Hän nimenomaan kirjoittaa pahasti ja keksii toisista ties mitä. Aiva häröä tekstiä suoltaa koko ajan.
Olen lukenut keskustelua. En näe tuommoista raivoa muiden kommenteissa kuin sinun hillisemättömissä mielenkuohuissasi. Miksi et kestä toisten ajatuksia. Jos olet tuo mt-ammattilainen tekstiesi poistatus oli aiheellista.
Lue säännöissä yksityishenkilöistä kirjoittamisesta. Nimesit täällä toisen kirjoittajan kommentteja nimellistä henkilöä ( sorvalia) niistä syytellen.
En ole kyllä raivonnut yhtään missään. Nyt taas se todellisuuden taju peliin ja ymmärrystä siitä, että tässä ketjussa edelleen kirjoittaa todella monia ihmisiä. Mulla ei todellakaan ole ollut tässä yhtään mitään hillitsemättömiä mielenkuohuja. Saa olla eri mieltä, mutta sitä en hyväksy, että toisten sanoja vääristellään, kuvitellaan toisista mitä sattuu eikä hyväksytä tai ymmärretä yhtään mitään muiden kirjoituksista.
Kaksi viimeistä lausettasi on täysin naurettavia. En nimennyt yhtää ketään vaan viittasin anonyymin kirjottajan mua kohtaan tekemistä hyökkäyksistä. Sä olet joko tuo hyökkääjä tai joku samanlainen.
En kyllä ikinä näihin keskusteluihin suhtaudu noin tunteella. Jos tiedostat olevan useita kirjoittajia miksi jokaista syyttelet, (siis ilmeisesti sinä), kun kirjoittaja olisi yksi sama ja juuri sinusta kirjoittanut?
Siis miten sekaisin oikein olet? Näet ja kuvittelet asioita. Missään en ole jokaista syytelyt vaan puutuin nyt vain tuohon, kun muka ei ollut mitään rumaa kirjoitusta mua kohtaan. Lopeta jo tuo typerä jankuttaminen. Et ole terve.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Maiju Lassila kirjoittanut jotain märepaloista?
En usko. Muistan kyllä nähneeni jossain divarissa ikivanhan kirjan Märepala vuosisatojen saatossa, mutta se oli historiateos ja Maiju Lassila kirjoitti fiktiota.
Kyseessä on kirjailija Leena Sorvalin mittavan omakustanteisen tuotannon varhaisteos. Tämän itsenäinen jatko-osa on Etukenossa elämän päättymiseen : kahdeksankympin ja kuoleman välissä. Kirjailija itse kuvailee tätä ratkiriemukasta veijariromaania näin:
Kirja kertoo 82-vuotiaan kirjailijan yhdestä vuodesta. Häntä oli kierrätetty vuoden päivät perusterveydenhuollon puolella saamatta lähetettä tarkempiin tutkimuksiin. Saatuaan vihdoin diagnoosin sepelvaltimotaudista hän on vuoden aikana kokenut pallolaajennuksen (joka ei mennyt putkeen), kuusi tajuttomuuskohtausta ja joutunut seitsemän kertaa sairaalahoitoon. Hoitojen ja lääkkeiden maksukatot paukkuivat. Saman vuoden aikana on kuusi hänen läheistään menehtynyt ja hän ollut saattamassa heitä haudan poveen tai meren syliin. Kirjoittaja kertoo kokeneensa myös ikäsyrjintää, sitä enemmän mitä ryppyisemmäksi hänen naamansa on muuttunut. Joskus hänestä on tuntunut kuin olisi toisen luokan kansalainen. Hän kysyy, mitätöikö se koko ihmisen, jos joutuu etsimään jotakin sanaa vähän pitempään tai ei osaa oitis käyttää uutta sovellusta?
Luulisi tuon pätkän sitten löytyvän googlaamalla. Eipä löydy.
Helsingin kirjastojen lainausjärjestelmän Helmetin sivuilta löytyy k.o. teoksen esittelytekstinä.
Ai tuo märepala vai?
Etukenossa elämän päättymiseen jne.
Niin eli ei tuo märepala, josta kysyttiin. Eli miten se liittyi mihinkään?
Märepala on mainio allegoria sille tunnekimpulle, jota teos Kuka puolustaisi äitiä käsittelee. Terapiassa istuu vain yksi ihminen, tytär. Terapeutti kuuntelee ja validoi hänen kokemustaan ja tunteitaan. Kyseessä ei ole puolueeton oikeudenkäynti, jossa äiti pääsisi puolustautumaan tai selittämään omaa uupumustaan, nuoruuttaan tai omia traumojaan. Siksi näkökulma on väistämättä yksipuolinen. Äidille pitää antaa mahdollisuus kertoa oma äidin näkemys. Märepallo on tämä näkemys.
Äiti menköön omaan terapiaan märepallonsa kanssa.
Tyttären pitää pitää omat märepallonsa ja ruminointinsa siellä omassa terapiassaan. Ainakin jos on yli 30v eli ihan aikuinen.
Niinhän hän pitääkin.
Ok. Eli ei tee kostoiskuja, käyttäydy aggressivisesti tai ilkeästi, ylitä toisen ihmisen rajoja tai tule latelemaan syytöksiä, niin että syytetyn pitää vain istua nöyrästi hiljaa tai koittaa arvata oikeat vuorosanat. Tämähän on todella hyvä!
Eikä myöskään julkaise 312-sivuista märepalloa omakustannekirjana, jossa normalisoidaan oma marttyyrius ja alleviivataan ainaista auktoriteettiasemaa.
Eihän tytär sitä julkaissut.
Mutta yleisesti ottaen: 70+ v omakustanteet/itse kirjoitetut elämänkerrat taitavat olla yleisesti narsista ryöhnää.
Matematiikan ja hedelmällisyystieteen osaajille: täällä on väitetty, että 84-vuotias kirjailija on hesarin jutun (julkaistu 2023) 30-vuotiaan tytön äiti. Vaikuttaako todennäköiselle?
Jaa jaa. Oliko siinä ikä mainittu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Maiju Lassila kirjoittanut jotain märepaloista?
En usko. Muistan kyllä nähneeni jossain divarissa ikivanhan kirjan Märepala vuosisatojen saatossa, mutta se oli historiateos ja Maiju Lassila kirjoitti fiktiota.
Kyseessä on kirjailija Leena Sorvalin mittavan omakustanteisen tuotannon varhaisteos. Tämän itsenäinen jatko-osa on Etukenossa elämän päättymiseen : kahdeksankympin ja kuoleman välissä. Kirjailija itse kuvailee tätä ratkiriemukasta veijariromaania näin:
Kirja kertoo 82-vuotiaan kirjailijan yhdestä vuodesta. Häntä oli kierrätetty vuoden päivät perusterveydenhuollon puolella saamatta lähetettä tarkempiin tutkimuksiin. Saatuaan vihdoin diagnoosin sepelvaltimotaudista hän on vuoden aikana kokenut pallolaajennuksen (joka ei mennyt putkeen), kuusi tajuttomuuskohtausta ja joutunut seitsemän kertaa sairaalahoitoon. Hoitojen ja lääkkeiden maksukatot paukkuivat. Saman vuoden aikana on kuusi hänen läheistään menehtynyt ja hän ollut saattamassa heitä haudan poveen tai meren syliin. Kirjoittaja kertoo kokeneensa myös ikäsyrjintää, sitä enemmän mitä ryppyisemmäksi hänen naamansa on muuttunut. Joskus hänestä on tuntunut kuin olisi toisen luokan kansalainen. Hän kysyy, mitätöikö se koko ihmisen, jos joutuu etsimään jotakin sanaa vähän pitempään tai ei osaa oitis käyttää uutta sovellusta?
Luulisi tuon pätkän sitten löytyvän googlaamalla. Eipä löydy.
Helsingin kirjastojen lainausjärjestelmän Helmetin sivuilta löytyy k.o. teoksen esittelytekstinä.
Ai tuo märepala vai?
Etukenossa elämän päättymiseen jne.
Niin eli ei tuo märepala, josta kysyttiin. Eli miten se liittyi mihinkään?
Märepala on mainio allegoria sille tunnekimpulle, jota teos Kuka puolustaisi äitiä käsittelee. Terapiassa istuu vain yksi ihminen, tytär. Terapeutti kuuntelee ja validoi hänen kokemustaan ja tunteitaan. Kyseessä ei ole puolueeton oikeudenkäynti, jossa äiti pääsisi puolustautumaan tai selittämään omaa uupumustaan, nuoruuttaan tai omia traumojaan. Siksi näkökulma on väistämättä yksipuolinen. Äidille pitää antaa mahdollisuus kertoa oma äidin näkemys. Märepallo on tämä näkemys.
Äiti menköön omaan terapiaan märepallonsa kanssa.
Tyttären pitää pitää omat märepallonsa ja ruminointinsa siellä omassa terapiassaan. Ainakin jos on yli 30v eli ihan aikuinen.
Niinhän hän pitääkin.
Ok. Eli ei tee kostoiskuja, käyttäydy aggressivisesti tai ilkeästi, ylitä toisen ihmisen rajoja tai tule latelemaan syytöksiä, niin että syytetyn pitää vain istua nöyrästi hiljaa tai koittaa arvata oikeat vuorosanat. Tämähän on todella hyvä!
Tämähän on ihan jokaisen oma asia eikä liity mitenkään terapiaan tai välien katkaisuun. Vai ajatteletko, että joku, esim. se terapeutti voisi sanella että mitä saa sanoa tai tehdä?
No niinpä! Kontrollointi yltää paitsi terspiaan myös asioiden esiintuontiin ja läpikäyntiin, siihen miten välit katkaisee. Jos joku haluaa tehdä selväksi asiat jonkun kanssa, tehköön. Ja kirjailija itse kuvasi ettei tiedä miksi välit laitettiin poikki, että ainakaan hänen tytär ei vissiin ole avautunut asiasta.
Että jos naapurin rouva tai pomo vituttaa mua on ihan jees että menen psykoottisen raivon vallassa rähjäämään? " Tämä oli vain minun tapa ottaa asiat esille"
Paska käytös on aina paskaa käytöstä ja jos äiti on huonokäytöksinen, ei se tarkoita, että tyttärenkin pitäisi olla. Jos tällainen käsitys on päässyt syntymään, on se terapia kyllä ollut turhaa ja tehotonta.
No mutta miksi pitäisi käyttäytyä, jos ei koe tarvetta?
Niinpä! Äiti sanelee senkin miten häneen välit katkaistaan 😂
Äiti voi soittaa poliisit. Mikä draamafantasia tämä on: "Äiti sanelee senkin, miten häneen välit katkaistaan". Lopetat pitämästä yhteyttä, jos niin haluat. Koska olet päätöksesi tehnyt, et W T länkytä seläntakana. Puhut sille sun terapeutille. Otat vastuun päätöksestäsi.
Aika raskaita ihmisiä varmaan kaikille nämä raivo-välienjatkaisijat.
Välit yleensä katkeaa kun yhteys harvenee. Lapsella on kiireitä, puoliso ei halua käydä. Ei siinä tarvi mitään draamaa. Hautajaisiin tullaan kulissina jos on vähänkin fiksu lapsi.
Tämä ei tietenkään silloin jos asutaan lähekkäin. Nykyaikana kuitenkin usein on välimatkaa.
No eihän tuossa tuollaisesta tilanteesta puhuta vaan siitä, että ne välit katkaistaan oikeasti ja joskus haetaan lähestymiskielto.
Siis sinä näet että hirveellä rähinällä ja paukkeella pitää lopettaa yhteydenpito? Kun lapsi on viiskymppinen ja kasannut raivonsa.
Ei tietenkään pidä, mutta ymmärrän kyllä, jos se huudoksi menee. Varsinkin, jos vastassa on uhriutuva ja selittelevä ihminen. Ajatteletko jotenkin nyt olevasi jonkun puolella? Sen äidin vai?
Olen rauhaa rakastava. Eristäytynyt lapsi saa olla eristäytynyt.
Kaikkia keille tehty väärin pitää puolustaa.
Väärin tekoja on valehtelu törkeästi niin että antaa henkilöstä paheksuttavan kuvan tai koituu muuta haittaa.
Pahan teot, häirintä, sabotoinnit, rikokset.
Alue: Aihe vapaa
Miten sinua vauvaa tuntemattomien mielipiteet ihan teinix-tyyliin saakka? En nähnyt tuon jolle vastasit kirjoittaneen niin pahasti kuin sinä hänelle purkaudut.