Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuka puolustaisi äitiä?
10.11.2026 |
Leena Sorvalin kirja. Lukekaahan te jotka käytte terapiassa puhumassa tiskivuoroista ja saamattomista farkuista.
Kommentit (853)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Maiju Lassila kirjoittanut jotain märepaloista?
En usko. Muistan kyllä nähneeni jossain divarissa ikivanhan kirjan Märepala vuosisatojen saatossa, mutta se oli historiateos ja Maiju Lassila kirjoitti fiktiota.
Kyseessä on kirjailija Leena Sorvalin mittavan omakustanteisen tuotannon varhaisteos. Tämän itsenäinen jatko-osa on Etukenossa elämän päättymiseen : kahdeksankympin ja kuoleman välissä. Kirjailija itse kuvailee tätä ratkiriemukasta veijariromaania näin:
Kirja kertoo 82-vuotiaan kirjailijan yhdestä vuodesta. Häntä oli kierrätetty vuoden päivät perusterveydenhuollon puolella saamatta lähetettä tarkempiin tutkimuksiin. Saatuaan vihdoin diagnoosin sepelvaltimotaudista hän on vuoden aikana kokenut pallolaajennuksen (joka ei mennyt putkeen), kuusi tajuttomuuskohtausta ja joutunut seitsemän kertaa sairaalahoitoon. Hoitojen ja lääkkeiden maksukatot paukkuivat. Saman vuoden aikana on kuusi hänen läheistään menehtynyt ja hän ollut saattamassa heitä haudan poveen tai meren syliin. Kirjoittaja kertoo kokeneensa myös ikäsyrjintää, sitä enemmän mitä ryppyisemmäksi hänen naamansa on muuttunut. Joskus hänestä on tuntunut kuin olisi toisen luokan kansalainen. Hän kysyy, mitätöikö se koko ihmisen, jos joutuu etsimään jotakin sanaa vähän pitempään tai ei osaa oitis käyttää uutta sovellusta?
Luulisi tuon pätkän sitten löytyvän googlaamalla. Eipä löydy.
Helsingin kirjastojen lainausjärjestelmän Helmetin sivuilta löytyy k.o. teoksen esittelytekstinä.
Ai tuo märepala vai?
Etukenossa elämän päättymiseen jne.
Niin eli ei tuo märepala, josta kysyttiin. Eli miten se liittyi mihinkään?
Märepala on mainio allegoria sille tunnekimpulle, jota teos Kuka puolustaisi äitiä käsittelee. Terapiassa istuu vain yksi ihminen, tytär. Terapeutti kuuntelee ja validoi hänen kokemustaan ja tunteitaan. Kyseessä ei ole puolueeton oikeudenkäynti, jossa äiti pääsisi puolustautumaan tai selittämään omaa uupumustaan, nuoruuttaan tai omia traumojaan. Siksi näkökulma on väistämättä yksipuolinen. Äidille pitää antaa mahdollisuus kertoa oma äidin näkemys. Märepallo on tämä näkemys.
Miksi ihmeessä äidin pitäisi päästä puolustautumaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Maiju Lassila kirjoittanut jotain märepaloista?
En usko. Muistan kyllä nähneeni jossain divarissa ikivanhan kirjan Märepala vuosisatojen saatossa, mutta se oli historiateos ja Maiju Lassila kirjoitti fiktiota.
Kyseessä on kirjailija Leena Sorvalin mittavan omakustanteisen tuotannon varhaisteos. Tämän itsenäinen jatko-osa on Etukenossa elämän päättymiseen : kahdeksankympin ja kuoleman välissä. Kirjailija itse kuvailee tätä ratkiriemukasta veijariromaania näin:
Kirja kertoo 82-vuotiaan kirjailijan yhdestä vuodesta. Häntä oli kierrätetty vuoden päivät perusterveydenhuollon puolella saamatta lähetettä tarkempiin tutkimuksiin. Saatuaan vihdoin diagnoosin sepelvaltimotaudista hän on vuoden aikana kokenut pallolaajennuksen (joka ei mennyt putkeen), kuusi tajuttomuuskohtausta ja joutunut seitsemän kertaa sairaalahoitoon. Hoitojen ja lääkkeiden maksukatot paukkuivat. Saman vuoden aikana on kuusi hänen läheistään menehtynyt ja hän ollut saattamassa heitä haudan poveen tai meren syliin. Kirjoittaja kertoo kokeneensa myös ikäsyrjintää, sitä enemmän mitä ryppyisemmäksi hänen naamansa on muuttunut. Joskus hänestä on tuntunut kuin olisi toisen luokan kansalainen. Hän kysyy, mitätöikö se koko ihmisen, jos joutuu etsimään jotakin sanaa vähän pitempään tai ei osaa oitis käyttää uutta sovellusta?
Luulisi tuon pätkän sitten löytyvän googlaamalla. Eipä löydy.
Helsingin kirjastojen lainausjärjestelmän Helmetin sivuilta löytyy k.o. teoksen esittelytekstinä.
Ai tuo märepala vai?
Etukenossa elämän päättymiseen jne.
Niin eli ei tuo märepala, josta kysyttiin. Eli miten se liittyi mihinkään?
Märepala on mainio allegoria sille tunnekimpulle, jota teos Kuka puolustaisi äitiä käsittelee. Terapiassa istuu vain yksi ihminen, tytär. Terapeutti kuuntelee ja validoi hänen kokemustaan ja tunteitaan. Kyseessä ei ole puolueeton oikeudenkäynti, jossa äiti pääsisi puolustautumaan tai selittämään omaa uupumustaan, nuoruuttaan tai omia traumojaan. Siksi näkökulma on väistämättä yksipuolinen. Äidille pitää antaa mahdollisuus kertoa oma äidin näkemys. Märepallo on tämä näkemys.
Äiti menköön omaan terapiaan märepallonsa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Maiju Lassila kirjoittanut jotain märepaloista?
En usko. Muistan kyllä nähneeni jossain divarissa ikivanhan kirjan Märepala vuosisatojen saatossa, mutta se oli historiateos ja Maiju Lassila kirjoitti fiktiota.
Kyseessä on kirjailija Leena Sorvalin mittavan omakustanteisen tuotannon varhaisteos. Tämän itsenäinen jatko-osa on Etukenossa elämän päättymiseen : kahdeksankympin ja kuoleman välissä. Kirjailija itse kuvailee tätä ratkiriemukasta veijariromaania näin:
Kirja kertoo 82-vuotiaan kirjailijan yhdestä vuodesta. Häntä oli kierrätetty vuoden päivät perusterveydenhuollon puolella saamatta lähetettä tarkempiin tutkimuksiin. Saatuaan vihdoin diagnoosin sepelvaltimotaudista hän on vuoden aikana kokenut pallolaajennuksen (joka ei mennyt putkeen), kuusi tajuttomuuskohtausta ja joutunut seitsemän kertaa sairaalahoitoon. Hoitojen ja lääkkeiden maksukatot paukkuivat. Saman vuoden aikana on kuusi hänen läheistään menehtynyt ja hän ollut saattamassa heitä haudan poveen tai meren syliin. Kirjoittaja kertoo kokeneensa myös ikäsyrjintää, sitä enemmän mitä ryppyisemmäksi hänen naamansa on muuttunut. Joskus hänestä on tuntunut kuin olisi toisen luokan kansalainen. Hän kysyy, mitätöikö se koko ihmisen, jos joutuu etsimään jotakin sanaa vähän pitempään tai ei osaa oitis käyttää uutta sovellusta?
Luulisi tuon pätkän sitten löytyvän googlaamalla. Eipä löydy.
Helsingin kirjastojen lainausjärjestelmän Helmetin sivuilta löytyy k.o. teoksen esittelytekstinä.
Ai tuo märepala vai?
Etukenossa elämän päättymiseen jne.
Niin eli ei tuo märepala, josta kysyttiin. Eli miten se liittyi mihinkään?
Märepala on mainio allegoria sille tunnekimpulle, jota teos Kuka puolustaisi äitiä käsittelee. Terapiassa istuu vain yksi ihminen, tytär. Terapeutti kuuntelee ja validoi hänen kokemustaan ja tunteitaan. Kyseessä ei ole puolueeton oikeudenkäynti, jossa äiti pääsisi puolustautumaan tai selittämään omaa uupumustaan, nuoruuttaan tai omia traumojaan. Siksi näkökulma on väistämättä yksipuolinen. Äidille pitää antaa mahdollisuus kertoa oma äidin näkemys. Märepallo on tämä näkemys.
Miksi ihmeessä äidin pitäisi päästä puolustautumaan?
Tällainen äiti tunkee nokkansa joka asiaan. Tällainen äiti haluaa kaasuvalottamaan jopa lapsensa terapiaan. Tällaisella äidillä on lyse tasan hänen tunteistaan, kokemuksistaan ja kulisseistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Maiju Lassila kirjoittanut jotain märepaloista?
En usko. Muistan kyllä nähneeni jossain divarissa ikivanhan kirjan Märepala vuosisatojen saatossa, mutta se oli historiateos ja Maiju Lassila kirjoitti fiktiota.
Kyseessä on kirjailija Leena Sorvalin mittavan omakustanteisen tuotannon varhaisteos. Tämän itsenäinen jatko-osa on Etukenossa elämän päättymiseen : kahdeksankympin ja kuoleman välissä. Kirjailija itse kuvailee tätä ratkiriemukasta veijariromaania näin:
Kirja kertoo 82-vuotiaan kirjailijan yhdestä vuodesta. Häntä oli kierrätetty vuoden päivät perusterveydenhuollon puolella saamatta lähetettä tarkempiin tutkimuksiin. Saatuaan vihdoin diagnoosin sepelvaltimotaudista hän on vuoden aikana kokenut pallolaajennuksen (joka ei mennyt putkeen), kuusi tajuttomuuskohtausta ja joutunut seitsemän kertaa sairaalahoitoon. Hoitojen ja lääkkeiden maksukatot paukkuivat. Saman vuoden aikana on kuusi hänen läheistään menehtynyt ja hän ollut saattamassa heitä haudan poveen tai meren syliin. Kirjoittaja kertoo kokeneensa myös ikäsyrjintää, sitä enemmän mitä ryppyisemmäksi hänen naamansa on muuttunut. Joskus hänestä on tuntunut kuin olisi toisen luokan kansalainen. Hän kysyy, mitätöikö se koko ihmisen, jos joutuu etsimään jotakin sanaa vähän pitempään tai ei osaa oitis käyttää uutta sovellusta?
Luulisi tuon pätkän sitten löytyvän googlaamalla. Eipä löydy.
Helsingin kirjastojen lainausjärjestelmän Helmetin sivuilta löytyy k.o. teoksen esittelytekstinä.
Ai tuo märepala vai?
Etukenossa elämän päättymiseen jne.
Niin eli ei tuo märepala, josta kysyttiin. Eli miten se liittyi mihinkään?
Märepala on mainio allegoria sille tunnekimpulle, jota teos Kuka puolustaisi äitiä käsittelee. Terapiassa istuu vain yksi ihminen, tytär. Terapeutti kuuntelee ja validoi hänen kokemustaan ja tunteitaan. Kyseessä ei ole puolueeton oikeudenkäynti, jossa äiti pääsisi puolustautumaan tai selittämään omaa uupumustaan, nuoruuttaan tai omia traumojaan. Siksi näkökulma on väistämättä yksipuolinen. Äidille pitää antaa mahdollisuus kertoa oma äidin näkemys. Märepallo on tämä näkemys.
Senhän kuuluukin olla yksipuolinen. Eikö edes tyttären tunteet ja kokemukset ja oman elämän hallinta saa olla vain hänen? Miksi sen pitäisi olla äidin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärtänyt aloituksesta mitään.
Mä autan sua.
Olisko ydin tämä?
Leena Sorvalin kirja. Lukekaahan.
Ymmärtämistä olisi helpottanut se, jos otsikossa olisi ollut lainausmerkit. Nythän se oli pelkkä kysymys. Nykyään palstalla on luvattoman paljon todella huonosti tehtyjä aloituksia ja niistä tämä on hyvä esimerkki.
Joku lainasi kirjailijan tekstiä monen kommentin verran kertomatta sen olevan suora lainaus.
Jos kirjoitan otsikkoon Täällä pohjantähden alla. Tekstiin Väinö Linnan kirja. Lukekaahan.
Et siis ymmärtäisi millään?
Vertaat jotain ö-luokan omakustannekynäilijää Väinö Linnaan ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Maiju Lassila kirjoittanut jotain märepaloista?
En usko. Muistan kyllä nähneeni jossain divarissa ikivanhan kirjan Märepala vuosisatojen saatossa, mutta se oli historiateos ja Maiju Lassila kirjoitti fiktiota.
Kyseessä on kirjailija Leena Sorvalin mittavan omakustanteisen tuotannon varhaisteos. Tämän itsenäinen jatko-osa on Etukenossa elämän päättymiseen : kahdeksankympin ja kuoleman välissä. Kirjailija itse kuvailee tätä ratkiriemukasta veijariromaania näin:
Kirja kertoo 82-vuotiaan kirjailijan yhdestä vuodesta. Häntä oli kierrätetty vuoden päivät perusterveydenhuollon puolella saamatta lähetettä tarkempiin tutkimuksiin. Saatuaan vihdoin diagnoosin sepelvaltimotaudista hän on vuoden aikana kokenut pallolaajennuksen (joka ei mennyt putkeen), kuusi tajuttomuuskohtausta ja joutunut seitsemän kertaa sairaalahoitoon. Hoitojen ja lääkkeiden maksukatot paukkuivat. Saman vuoden aikana on kuusi hänen läheistään menehtynyt ja hän ollut saattamassa heitä haudan poveen tai meren syliin. Kirjoittaja kertoo kokeneensa myös ikäsyrjintää, sitä enemmän mitä ryppyisemmäksi hänen naamansa on muuttunut. Joskus hänestä on tuntunut kuin olisi toisen luokan kansalainen. Hän kysyy, mitätöikö se koko ihmisen, jos joutuu etsimään jotakin sanaa vähän pitempään tai ei osaa oitis käyttää uutta sovellusta?
Luulisi tuon pätkän sitten löytyvän googlaamalla. Eipä löydy.
Helsingin kirjastojen lainausjärjestelmän Helmetin sivuilta löytyy k.o. teoksen esittelytekstinä.
Ai tuo märepala vai?
Etukenossa elämän päättymiseen jne.
Niin eli ei tuo märepala, josta kysyttiin. Eli miten se liittyi mihinkään?
Märepala on mainio allegoria sille tunnekimpulle, jota teos Kuka puolustaisi äitiä käsittelee. Terapiassa istuu vain yksi ihminen, tytär. Terapeutti kuuntelee ja validoi hänen kokemustaan ja tunteitaan. Kyseessä ei ole puolueeton oikeudenkäynti, jossa äiti pääsisi puolustautumaan tai selittämään omaa uupumustaan, nuoruuttaan tai omia traumojaan. Siksi näkökulma on väistämättä yksipuolinen. Äidille pitää antaa mahdollisuus kertoa oma äidin näkemys. Märepallo on tämä näkemys.
Senhän kuuluukin olla yksipuolinen. Eikö edes tyttären tunteet ja kokemukset ja oman elämän hallinta saa olla vain hänen? Miksi sen pitäisi olla äidin?
No tietenkin se on tyttären ja hänellä on siihen kaikkeen täysi oikeus ja se on totta. Mutta jos äiti ja tytär haluavat saada keskinäisestä suhteestaan ihanan jotta se voi taas hengittää, niin sitten kyllä on kuunneltava kumpaakin ja kummankin on tultava vastaan, pyytää ja antaa anteeksi.
Mikään pakkohan tähän ei tietysti ole, mutta jos halua löytyy. Onhan se suhde kuitenkin yleensä rikkaus
Joku lainasi kirjailijan tekstiä monen kommentin verran kertomatta sen olevan suora lainaus.
Jos kirjoitan otsikkoon Täällä pohjantähden alla. Tekstiin Väinö Linnan kirja. Lukekaahan.
Et siis ymmärtäisi millään?
Mikä suora lainaus ja missä?
Otsikko: Täällä pohjantähden alla
Väinö Linnan kirja. Lukekaahan te jotka määytte epätasa-arvosta.
Juu, kaikki tajuaisi mistä kirjasta on kyse, mutta aloitusta ei varmasti vieläkään pitäisi mitenkään osuvana. Tässä on nyt se, että apn suosittelemasta kirjasta kukaan tiennyt mitään, ei edes nimeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Maiju Lassila kirjoittanut jotain märepaloista?
En usko. Muistan kyllä nähneeni jossain divarissa ikivanhan kirjan Märepala vuosisatojen saatossa, mutta se oli historiateos ja Maiju Lassila kirjoitti fiktiota.
Kyseessä on kirjailija Leena Sorvalin mittavan omakustanteisen tuotannon varhaisteos. Tämän itsenäinen jatko-osa on Etukenossa elämän päättymiseen : kahdeksankympin ja kuoleman välissä. Kirjailija itse kuvailee tätä ratkiriemukasta veijariromaania näin:
Kirja kertoo 82-vuotiaan kirjailijan yhdestä vuodesta. Häntä oli kierrätetty vuoden päivät perusterveydenhuollon puolella saamatta lähetettä tarkempiin tutkimuksiin. Saatuaan vihdoin diagnoosin sepelvaltimotaudista hän on vuoden aikana kokenut pallolaajennuksen (joka ei mennyt putkeen), kuusi tajuttomuuskohtausta ja joutunut seitsemän kertaa sairaalahoitoon. Hoitojen ja lääkkeiden maksukatot paukkuivat. Saman vuoden aikana on kuusi hänen läheistään menehtynyt ja hän ollut saattamassa heitä haudan poveen tai meren syliin. Kirjoittaja kertoo kokeneensa myös ikäsyrjintää, sitä enemmän mitä ryppyisemmäksi hänen naamansa on muuttunut. Joskus hänestä on tuntunut kuin olisi toisen luokan kansalainen. Hän kysyy, mitätöikö se koko ihmisen, jos joutuu etsimään jotakin sanaa vähän pitempään tai ei osaa oitis käyttää uutta sovellusta?
Luulisi tuon pätkän sitten löytyvän googlaamalla. Eipä löydy.
Helsingin kirjastojen lainausjärjestelmän Helmetin sivuilta löytyy k.o. teoksen esittelytekstinä.
Ai tuo märepala vai?
Etukenossa elämän päättymiseen jne.
Niin eli ei tuo märepala, josta kysyttiin. Eli miten se liittyi mihinkään?
Märepala on mainio allegoria sille tunnekimpulle, jota teos Kuka puolustaisi äitiä käsittelee. Terapiassa istuu vain yksi ihminen, tytär. Terapeutti kuuntelee ja validoi hänen kokemustaan ja tunteitaan. Kyseessä ei ole puolueeton oikeudenkäynti, jossa äiti pääsisi puolustautumaan tai selittämään omaa uupumustaan, nuoruuttaan tai omia traumojaan. Siksi näkökulma on väistämättä yksipuolinen. Äidille pitää antaa mahdollisuus kertoa oma äidin näkemys. Märepallo on tämä näkemys.
Senhän kuuluukin olla yksipuolinen. Eikö edes tyttären tunteet ja kokemukset ja oman elämän hallinta saa olla vain hänen? Miksi sen pitäisi olla äidin?
No tietenkin se on tyttären ja hänellä on siihen kaikkeen täysi oikeus ja se on totta. Mutta jos äiti ja tytär haluavat saada keskinäisestä suhteestaan ihanan jotta se voi taas hengittää, niin sitten kyllä on kuunneltava kumpaakin ja kummankin on tultava vastaan, pyytää ja antaa anteeksi.
Mikään pakkohan tähän ei tietysti ole, mutta jos halua löytyy. Onhan se suhde kuitenkin yleensä rikkaus
Juu u, mutta sepä ei ole sen terapian tarkoitus ellei erikseen pyydä. Silloinkaan se äiti ei sinne puolustautumaan pääse. Eikä siinä silloin sopua hierota, jos tyttären tavoite on laittaa välit poikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Maiju Lassila kirjoittanut jotain märepaloista?
En usko. Muistan kyllä nähneeni jossain divarissa ikivanhan kirjan Märepala vuosisatojen saatossa, mutta se oli historiateos ja Maiju Lassila kirjoitti fiktiota.
Kyseessä on kirjailija Leena Sorvalin mittavan omakustanteisen tuotannon varhaisteos. Tämän itsenäinen jatko-osa on Etukenossa elämän päättymiseen : kahdeksankympin ja kuoleman välissä. Kirjailija itse kuvailee tätä ratkiriemukasta veijariromaania näin:
Kirja kertoo 82-vuotiaan kirjailijan yhdestä vuodesta. Häntä oli kierrätetty vuoden päivät perusterveydenhuollon puolella saamatta lähetettä tarkempiin tutkimuksiin. Saatuaan vihdoin diagnoosin sepelvaltimotaudista hän on vuoden aikana kokenut pallolaajennuksen (joka ei mennyt putkeen), kuusi tajuttomuuskohtausta ja joutunut seitsemän kertaa sairaalahoitoon. Hoitojen ja lääkkeiden maksukatot paukkuivat. Saman vuoden aikana on kuusi hänen läheistään menehtynyt ja hän ollut saattamassa heitä haudan poveen tai meren syliin. Kirjoittaja kertoo kokeneensa myös ikäsyrjintää, sitä enemmän mitä ryppyisemmäksi hänen naamansa on muuttunut. Joskus hänestä on tuntunut kuin olisi toisen luokan kansalainen. Hän kysyy, mitätöikö se koko ihmisen, jos joutuu etsimään jotakin sanaa vähän pitempään tai ei osaa oitis käyttää uutta sovellusta?
Luulisi tuon pätkän sitten löytyvän googlaamalla. Eipä löydy.
Helsingin kirjastojen lainausjärjestelmän Helmetin sivuilta löytyy k.o. teoksen esittelytekstinä.
Ai tuo märepala vai?
Etukenossa elämän päättymiseen jne.
Niin eli ei tuo märepala, josta kysyttiin. Eli miten se liittyi mihinkään?
Märepala on mainio allegoria sille tunnekimpulle, jota teos Kuka puolustaisi äitiä käsittelee. Terapiassa istuu vain yksi ihminen, tytär. Terapeutti kuuntelee ja validoi hänen kokemustaan ja tunteitaan. Kyseessä ei ole puolueeton oikeudenkäynti, jossa äiti pääsisi puolustautumaan tai selittämään omaa uupumustaan, nuoruuttaan tai omia traumojaan. Siksi näkökulma on väistämättä yksipuolinen. Äidille pitää antaa mahdollisuus kertoa oma äidin näkemys. Märepallo on tämä näkemys.
Äiti menköön omaan terapiaan märepallonsa kanssa.
Tyttären pitää pitää omat märepallonsa ja ruminointinsa siellä omassa terapiassaan. Ainakin jos on yli 30v eli ihan aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä että tältäkin kantilta on kirja kirjoitettu. Sana on vapaa. Varmaan samankaltaista kokeneita äitejä kiinnostaa lukea ja saavat vertaistukea. Terapiasta puheenollen. On monenlaista terapiaa.
Äiti ja tytär voivat hakeutua perheterapiaan jos haluavat selvittää keskinäiset välinsä, ettei tarvitsisi välejä katkaista ja jos ei ole mitään rikosta toisiaan kohtaan tehnyt, sitten on varmaan myöhäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Maiju Lassila kirjoittanut jotain märepaloista?
En usko. Muistan kyllä nähneeni jossain divarissa ikivanhan kirjan Märepala vuosisatojen saatossa, mutta se oli historiateos ja Maiju Lassila kirjoitti fiktiota.
Kyseessä on kirjailija Leena Sorvalin mittavan omakustanteisen tuotannon varhaisteos. Tämän itsenäinen jatko-osa on Etukenossa elämän päättymiseen : kahdeksankympin ja kuoleman välissä. Kirjailija itse kuvailee tätä ratkiriemukasta veijariromaania näin:
Kirja kertoo 82-vuotiaan kirjailijan yhdestä vuodesta. Häntä oli kierrätetty vuoden päivät perusterveydenhuollon puolella saamatta lähetettä tarkempiin tutkimuksiin. Saatuaan vihdoin diagnoosin sepelvaltimotaudista hän on vuoden aikana kokenut pallolaajennuksen (joka ei mennyt putkeen), kuusi tajuttomuuskohtausta ja joutunut seitsemän kertaa sairaalahoitoon. Hoitojen ja lääkkeiden maksukatot paukkuivat. Saman vuoden aikana on kuusi hänen läheistään menehtynyt ja hän ollut saattamassa heitä haudan poveen tai meren syliin. Kirjoittaja kertoo kokeneensa myös ikäsyrjintää, sitä enemmän mitä ryppyisemmäksi hänen naamansa on muuttunut. Joskus hänestä on tuntunut kuin olisi toisen luokan kansalainen. Hän kysyy, mitätöikö se koko ihmisen, jos joutuu etsimään jotakin sanaa vähän pitempään tai ei osaa oitis käyttää uutta sovellusta?
Luulisi tuon pätkän sitten löytyvän googlaamalla. Eipä löydy.
Helsingin kirjastojen lainausjärjestelmän Helmetin sivuilta löytyy k.o. teoksen esittelytekstinä.
Ai tuo märepala vai?
Etukenossa elämän päättymiseen jne.
Niin eli ei tuo märepala, josta kysyttiin. Eli miten se liittyi mihinkään?
Märepala on mainio allegoria sille tunnekimpulle, jota teos Kuka puolustaisi äitiä käsittelee. Terapiassa istuu vain yksi ihminen, tytär. Terapeutti kuuntelee ja validoi hänen kokemustaan ja tunteitaan. Kyseessä ei ole puolueeton oikeudenkäynti, jossa äiti pääsisi puolustautumaan tai selittämään omaa uupumustaan, nuoruuttaan tai omia traumojaan. Siksi näkökulma on väistämättä yksipuolinen. Äidille pitää antaa mahdollisuus kertoa oma äidin näkemys. Märepallo on tämä näkemys.
Äiti menköön omaan terapiaan märepallonsa kanssa.
Tyttären pitää pitää omat märepallonsa ja ruminointinsa siellä omassa terapiassaan. Ainakin jos on yli 30v eli ihan aikuinen.
Niinhän hän pitääkin.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että tältäkin kantilta on kirja kirjoitettu. Sana on vapaa. Varmaan samankaltaista kokeneita äitejä kiinnostaa lukea ja saavat vertaistukea. Terapiasta puheenollen. On monenlaista terapiaa.
Samaa mieltä, aihe on tärkeä vertaistuen kannalta niille, joihin välit on laitettu poikki. Se millä tulokulmalla ja miten sanoitettuna juuri tuo kirja on kirjoitettu, on minusta kaikkea muuta kuin hyvä. Mitä se korjaa? Millaista tukea saman kokenut voi saada?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kyseessä ei ole puolueeton oikeudenkäynti"
Ei ole, koska kyseessä ei ole oikeudenkäynti vaan terapia. Äiti voi ihan itse hakeutua omaan terapiaan ja pyytää tyttärensä sinne mukaan kertomaan tapahtumista omalta kannaltaan. Tyttären terapiaan hänellä ei ole mitään asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen kirja, olikohan Liika viisas. Vai se, mistä on elokuvakin.
Mielisairaalan johtaja teetätti ihan älyttömiä hommia potilaillaan kun ei itsekään ollut kunnossa.
Tuo on fiktiota eikä mikään tositarina.
Niin. Nykyisin mielenterveysammattilaiset titenkin voivat psyykkisesti hyvin. Vai miten se olikaan? Fiktiota mattokääröä kantava psykiatri. Eräs psykiatri kulki Heksingin katuja naksutinlaitteen kanssa, naksaus kun tuli ulkomaalainen vastaan ja heitteli tietyn uskonnon edustajia nakin paloilla karkoittaakseen heidät.
Taas meni sulla yli ymmärryksen. Ratakisko: se tarina on fiktio eikä sellainen liity tähän ketjuun mitenkään.
No nyt meni vaikeeksi. Ihan hyvin voi mielenterveyden ammattilainen oikeasti myös sairastua psyykkisesti. "Hulluus" ei ole fiktiota.
Siksihän niin paljon on terapeuttejakin.
Kyllä on sumeeta. Ammattilaisia tosiaan tarvitsan koko ajan enemmän.
Heistäkin osa voi psyykkisesti huonosti. Ei ihan fiktiota kaikki.
Miten tämä spämmi liittyy mihinkään?
Näin käsitän. Mielenterveyden ammattilainen luulee toista kommentoijaa täksi kirjailijamummuksi ja vänkää ja vänkää. Lopulta toteaa että teen työtä kaltaistesi parissa. Kun vähän lukee taaksepäin oivaltaa.
Tuo toinen kommentoija poistatti osan kommenteista jotka kirjailijan nimellä loukkasivat kirjailijaa
Ei hän kirjailijaa loukannut. Eikä se että sanoo työskentelevänsä jonkinlaisten ihmisten kanssa, tarkoita mitään sen enempää kuin just sitä. Eiköhän siinä viitattu tuohon vänkäämiseen ja asioiden vääristelyyn, sellaisia ihmisiä on aika monessa työssä. Ja vaikka se loukkasi, on aika hurjaa aloittaa jokin ”mielenterveysammattilaiset voivat seota hekin”-spämmi. Varsinkin kun se ei liity mihinkään tässä ketjussa.
Hän nimenomaan kertoi olevansa mielenterveysammattilainen.
Onkohan sääntöjen mukaistakaan hyökätä toisen kirjoittajan kimppuun väittämällä tätä 84-vuotiaaksi kirjailijaksi?
Tai edes tyhmäksi maalaismummuksi kuten näytti äsken raivoavan.
En edelleenkään ole tuo kirjoittaja. Tässä on useita eri kirjoittajia.
Mä olen se joka kirjoitti sun vaikuttavan yksinkertaiselta maalta kotoisin olevalta mummolta. Kun se nyt vain näkyy sun kommenteista kauas, että et ole kouluja käynyt ja älyä ei pahemmin ole. Jankutat pakkomielteisesti ja kirjoitat puutaheinää asian vierestä.
En ole mt-puolella töissä.
En kehtaisi noin kirjoittaa tai sanoa kenelläkään. Ylimielisesti. Olisinpa sairaanhoitaja tai enemmänkin opiskellut.
Hoidettaville vanhuksilleen jokapäiväistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen kirja, olikohan Liika viisas. Vai se, mistä on elokuvakin.
Mielisairaalan johtaja teetätti ihan älyttömiä hommia potilaillaan kun ei itsekään ollut kunnossa.
Tuo on fiktiota eikä mikään tositarina.
Niin. Nykyisin mielenterveysammattilaiset titenkin voivat psyykkisesti hyvin. Vai miten se olikaan? Fiktiota mattokääröä kantava psykiatri. Eräs psykiatri kulki Heksingin katuja naksutinlaitteen kanssa, naksaus kun tuli ulkomaalainen vastaan ja heitteli tietyn uskonnon edustajia nakin paloilla karkoittaakseen heidät.
Taas meni sulla yli ymmärryksen. Ratakisko: se tarina on fiktio eikä sellainen liity tähän ketjuun mitenkään.
No nyt meni vaikeeksi. Ihan hyvin voi mielenterveyden ammattilainen oikeasti myös sairastua psyykkisesti. "Hulluus" ei ole fiktiota.
Siksihän niin paljon on terapeuttejakin.
Kyllä on sumeeta. Ammattilaisia tosiaan tarvitsan koko ajan enemmän.
Heistäkin osa voi psyykkisesti huonosti. Ei ihan fiktiota kaikki.
Miten tämä spämmi liittyy mihinkään?
Näin käsitän. Mielenterveyden ammattilainen luulee toista kommentoijaa täksi kirjailijamummuksi ja vänkää ja vänkää. Lopulta toteaa että teen työtä kaltaistesi parissa. Kun vähän lukee taaksepäin oivaltaa.
Tuo toinen kommentoija poistatti osan kommenteista jotka kirjailijan nimellä loukkasivat kirjailijaa
Ei hän kirjailijaa loukannut. Eikä se että sanoo työskentelevänsä jonkinlaisten ihmisten kanssa, tarkoita mitään sen enempää kuin just sitä. Eiköhän siinä viitattu tuohon vänkäämiseen ja asioiden vääristelyyn, sellaisia ihmisiä on aika monessa työssä. Ja vaikka se loukkasi, on aika hurjaa aloittaa jokin ”mielenterveysammattilaiset voivat seota hekin”-spämmi. Varsinkin kun se ei liity mihinkään tässä ketjussa.
Hän nimenomaan kertoi olevansa mielenterveysammattilainen.
Onkohan sääntöjen mukaistakaan hyökätä toisen kirjoittajan kimppuun väittämällä tätä 84-vuotiaaksi kirjailijaksi?
Tai edes tyhmäksi maalaismummuksi kuten näytti äsken raivoavan.
En edelleenkään ole tuo kirjoittaja. Tässä on useita eri kirjoittajia.
Mä olen se joka kirjoitti sun vaikuttavan yksinkertaiselta maalta kotoisin olevalta mummolta. Kun se nyt vain näkyy sun kommenteista kauas, että et ole kouluja käynyt ja älyä ei pahemmin ole. Jankutat pakkomielteisesti ja kirjoitat puutaheinää asian vierestä.
En ole mt-puolella töissä.En kehtaisi noin kirjoittaa tai sanoa kenelläkään. Ylimielisesti. Olisinpa sairaanhoitaja tai enemmänkin opiskellut.
Hoidettaville vanhuksilleen jokapäiväistä.
Tässä ketjussa on mollattu keski-ikäisiä tyttäriä paljon ylimielisemmin, mauttomammin ja tylymmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Maiju Lassila kirjoittanut jotain märepaloista?
En usko. Muistan kyllä nähneeni jossain divarissa ikivanhan kirjan Märepala vuosisatojen saatossa, mutta se oli historiateos ja Maiju Lassila kirjoitti fiktiota.
Kyseessä on kirjailija Leena Sorvalin mittavan omakustanteisen tuotannon varhaisteos. Tämän itsenäinen jatko-osa on Etukenossa elämän päättymiseen : kahdeksankympin ja kuoleman välissä. Kirjailija itse kuvailee tätä ratkiriemukasta veijariromaania näin:
Kirja kertoo 82-vuotiaan kirjailijan yhdestä vuodesta. Häntä oli kierrätetty vuoden päivät perusterveydenhuollon puolella saamatta lähetettä tarkempiin tutkimuksiin. Saatuaan vihdoin diagnoosin sepelvaltimotaudista hän on vuoden aikana kokenut pallolaajennuksen (joka ei mennyt putkeen), kuusi tajuttomuuskohtausta ja joutunut seitsemän kertaa sairaalahoitoon. Hoitojen ja lääkkeiden maksukatot paukkuivat. Saman vuoden aikana on kuusi hänen läheistään menehtynyt ja hän ollut saattamassa heitä haudan poveen tai meren syliin. Kirjoittaja kertoo kokeneensa myös ikäsyrjintää, sitä enemmän mitä ryppyisemmäksi hänen naamansa on muuttunut. Joskus hänestä on tuntunut kuin olisi toisen luokan kansalainen. Hän kysyy, mitätöikö se koko ihmisen, jos joutuu etsimään jotakin sanaa vähän pitempään tai ei osaa oitis käyttää uutta sovellusta?
Luulisi tuon pätkän sitten löytyvän googlaamalla. Eipä löydy.
Helsingin kirjastojen lainausjärjestelmän Helmetin sivuilta löytyy k.o. teoksen esittelytekstinä.
Ai tuo märepala vai?
Etukenossa elämän päättymiseen jne.
Niin eli ei tuo märepala, josta kysyttiin. Eli miten se liittyi mihinkään?
Märepala on mainio allegoria sille tunnekimpulle, jota teos Kuka puolustaisi äitiä käsittelee. Terapiassa istuu vain yksi ihminen, tytär. Terapeutti kuuntelee ja validoi hänen kokemustaan ja tunteitaan. Kyseessä ei ole puolueeton oikeudenkäynti, jossa äiti pääsisi puolustautumaan tai selittämään omaa uupumustaan, nuoruuttaan tai omia traumojaan. Siksi näkökulma on väistämättä yksipuolinen. Äidille pitää antaa mahdollisuus kertoa oma äidin näkemys. Märepallo on tämä näkemys.
Äiti menköön omaan terapiaan märepallonsa kanssa.
Tyttären pitää pitää omat märepallonsa ja ruminointinsa siellä omassa terapiassaan. Ainakin jos on yli 30v eli ihan aikuinen.
Niinhän hän pitääkin.
Ok. Eli ei tee kostoiskuja, käyttäydy aggressivisesti tai ilkeästi, ylitä toisen ihmisen rajoja tai tule latelemaan syytöksiä, niin että syytetyn pitää vain istua nöyrästi hiljaa tai koittaa arvata oikeat vuorosanat. Tämähän on todella hyvä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Maiju Lassila kirjoittanut jotain märepaloista?
En usko. Muistan kyllä nähneeni jossain divarissa ikivanhan kirjan Märepala vuosisatojen saatossa, mutta se oli historiateos ja Maiju Lassila kirjoitti fiktiota.
Kyseessä on kirjailija Leena Sorvalin mittavan omakustanteisen tuotannon varhaisteos. Tämän itsenäinen jatko-osa on Etukenossa elämän päättymiseen : kahdeksankympin ja kuoleman välissä. Kirjailija itse kuvailee tätä ratkiriemukasta veijariromaania näin:
Kirja kertoo 82-vuotiaan kirjailijan yhdestä vuodesta. Häntä oli kierrätetty vuoden päivät perusterveydenhuollon puolella saamatta lähetettä tarkempiin tutkimuksiin. Saatuaan vihdoin diagnoosin sepelvaltimotaudista hän on vuoden aikana kokenut pallolaajennuksen (joka ei mennyt putkeen), kuusi tajuttomuuskohtausta ja joutunut seitsemän kertaa sairaalahoitoon. Hoitojen ja lääkkeiden maksukatot paukkuivat. Saman vuoden aikana on kuusi hänen läheistään menehtynyt ja hän ollut saattamassa heitä haudan poveen tai meren syliin. Kirjoittaja kertoo kokeneensa myös ikäsyrjintää, sitä enemmän mitä ryppyisemmäksi hänen naamansa on muuttunut. Joskus hänestä on tuntunut kuin olisi toisen luokan kansalainen. Hän kysyy, mitätöikö se koko ihmisen, jos joutuu etsimään jotakin sanaa vähän pitempään tai ei osaa oitis käyttää uutta sovellusta?
Luulisi tuon pätkän sitten löytyvän googlaamalla. Eipä löydy.
Helsingin kirjastojen lainausjärjestelmän Helmetin sivuilta löytyy k.o. teoksen esittelytekstinä.
Ai tuo märepala vai?
Etukenossa elämän päättymiseen jne.
Niin eli ei tuo märepala, josta kysyttiin. Eli miten se liittyi mihinkään?
Märepala on mainio allegoria sille tunnekimpulle, jota teos Kuka puolustaisi äitiä käsittelee. Terapiassa istuu vain yksi ihminen, tytär. Terapeutti kuuntelee ja validoi hänen kokemustaan ja tunteitaan. Kyseessä ei ole puolueeton oikeudenkäynti, jossa äiti pääsisi puolustautumaan tai selittämään omaa uupumustaan, nuoruuttaan tai omia traumojaan. Siksi näkökulma on väistämättä yksipuolinen. Äidille pitää antaa mahdollisuus kertoa oma äidin näkemys. Märepallo on tämä näkemys.
Äiti menköön omaan terapiaan märepallonsa kanssa.
Tyttären pitää pitää omat märepallonsa ja ruminointinsa siellä omassa terapiassaan. Ainakin jos on yli 30v eli ihan aikuinen.
Niinhän hän pitääkin.
Ok. Eli ei tee kostoiskuja, käyttäydy aggressivisesti tai ilkeästi, ylitä toisen ihmisen rajoja tai tule latelemaan syytöksiä, niin että syytetyn pitää vain istua nöyrästi hiljaa tai koittaa arvata oikeat vuorosanat. Tämähän on todella hyvä!
Eikä myöskään julkaise 312-sivuista märepalloa omakustannekirjana, jossa normalisoidaan oma marttyyrius ja alleviivataan ainaista auktoriteettiasemaa.
Monet ottaneet kirjan henkilökohtaisena loukkauksena itseään kohtaan.
Alue: Aihe vapaa
Aha. Ei kuule tarvitse.