Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuka puolustaisi äitiä?
10.11.2026 |
Leena Sorvalin kirja. Lukekaahan te jotka käytte terapiassa puhumassa tiskivuoroista ja saamattomista farkuista.
Kommentit (853)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Maiju Lassila kirjoittanut jotain märepaloista?
En usko. Muistan kyllä nähneeni jossain divarissa ikivanhan kirjan Märepala vuosisatojen saatossa, mutta se oli historiateos ja Maiju Lassila kirjoitti fiktiota.
Kyseessä on kirjailija Leena Sorvalin mittavan omakustanteisen tuotannon varhaisteos. Tämän itsenäinen jatko-osa on Etukenossa elämän päättymiseen : kahdeksankympin ja kuoleman välissä. Kirjailija itse kuvailee tätä ratkiriemukasta veijariromaania näin:
Kirja kertoo 82-vuotiaan kirjailijan yhdestä vuodesta. Häntä oli kierrätetty vuoden päivät perusterveydenhuollon puolella saamatta lähetettä tarkempiin tutkimuksiin. Saatuaan vihdoin diagnoosin sepelvaltimotaudista hän on vuoden aikana kokenut pallolaajennuksen (joka ei mennyt putkeen), kuusi tajuttomuuskohtausta ja joutunut seitsemän kertaa sairaalahoitoon. Hoitojen ja lääkkeiden maksukatot paukkuivat. Saman vuoden aikana on kuusi hänen läheistään menehtynyt ja hän ollut saattamassa heitä haudan poveen tai meren syliin. Kirjoittaja kertoo kokeneensa myös ikäsyrjintää, sitä enemmän mitä ryppyisemmäksi hänen naamansa on muuttunut. Joskus hänestä on tuntunut kuin olisi toisen luokan kansalainen. Hän kysyy, mitätöikö se koko ihmisen, jos joutuu etsimään jotakin sanaa vähän pitempään tai ei osaa oitis käyttää uutta sovellusta?
Luulisi tuon pätkän sitten löytyvän googlaamalla. Eipä löydy.
Helsingin kirjastojen lainausjärjestelmän Helmetin sivuilta löytyy k.o. teoksen esittelytekstinä.
Ai tuo märepala vai?
Etukenossa elämän päättymiseen jne.
Niin eli ei tuo märepala, josta kysyttiin. Eli miten se liittyi mihinkään?
Märepala on mainio allegoria sille tunnekimpulle, jota teos Kuka puolustaisi äitiä käsittelee. Terapiassa istuu vain yksi ihminen, tytär. Terapeutti kuuntelee ja validoi hänen kokemustaan ja tunteitaan. Kyseessä ei ole puolueeton oikeudenkäynti, jossa äiti pääsisi puolustautumaan tai selittämään omaa uupumustaan, nuoruuttaan tai omia traumojaan. Siksi näkökulma on väistämättä yksipuolinen. Äidille pitää antaa mahdollisuus kertoa oma äidin näkemys. Märepallo on tämä näkemys.
Äiti menköön omaan terapiaan märepallonsa kanssa.
Tyttären pitää pitää omat märepallonsa ja ruminointinsa siellä omassa terapiassaan. Ainakin jos on yli 30v eli ihan aikuinen.
Niinhän hän pitääkin.
Ok. Eli ei tee kostoiskuja, käyttäydy aggressivisesti tai ilkeästi, ylitä toisen ihmisen rajoja tai tule latelemaan syytöksiä, niin että syytetyn pitää vain istua nöyrästi hiljaa tai koittaa arvata oikeat vuorosanat. Tämähän on todella hyvä!
Eikä myöskään julkaise 312-sivuista märepalloa omakustannekirjana, jossa normalisoidaan oma marttyyrius ja alleviivataan ainaista auktoriteettiasemaa.
Eihän tytär sitä julkaissut.
Mutta yleisesti ottaen: 70+ v omakustanteet/itse kirjoitetut elämänkerrat taitavat olla yleisesti narsista ryöhnää.
Matematiikan ja hedelmällisyystieteen osaajille: täällä on väitetty, että 84-vuotias kirjailija on hesarin jutun (julkaistu 2023) 30-vuotiaan tytön äiti. Vaikuttaako todennäköiselle?
Siinä missä toimitus voi keksiä haastateltavilleen peitenimiä, voivat anonymisoinnin takia myös muuttaa ikiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Maiju Lassila kirjoittanut jotain märepaloista?
En usko. Muistan kyllä nähneeni jossain divarissa ikivanhan kirjan Märepala vuosisatojen saatossa, mutta se oli historiateos ja Maiju Lassila kirjoitti fiktiota.
Kyseessä on kirjailija Leena Sorvalin mittavan omakustanteisen tuotannon varhaisteos. Tämän itsenäinen jatko-osa on Etukenossa elämän päättymiseen : kahdeksankympin ja kuoleman välissä. Kirjailija itse kuvailee tätä ratkiriemukasta veijariromaania näin:
Kirja kertoo 82-vuotiaan kirjailijan yhdestä vuodesta. Häntä oli kierrätetty vuoden päivät perusterveydenhuollon puolella saamatta lähetettä tarkempiin tutkimuksiin. Saatuaan vihdoin diagnoosin sepelvaltimotaudista hän on vuoden aikana kokenut pallolaajennuksen (joka ei mennyt putkeen), kuusi tajuttomuuskohtausta ja joutunut seitsemän kertaa sairaalahoitoon. Hoitojen ja lääkkeiden maksukatot paukkuivat. Saman vuoden aikana on kuusi hänen läheistään menehtynyt ja hän ollut saattamassa heitä haudan poveen tai meren syliin. Kirjoittaja kertoo kokeneensa myös ikäsyrjintää, sitä enemmän mitä ryppyisemmäksi hänen naamansa on muuttunut. Joskus hänestä on tuntunut kuin olisi toisen luokan kansalainen. Hän kysyy, mitätöikö se koko ihmisen, jos joutuu etsimään jotakin sanaa vähän pitempään tai ei osaa oitis käyttää uutta sovellusta?
Luulisi tuon pätkän sitten löytyvän googlaamalla. Eipä löydy.
Helsingin kirjastojen lainausjärjestelmän Helmetin sivuilta löytyy k.o. teoksen esittelytekstinä.
Ai tuo märepala vai?
Etukenossa elämän päättymiseen jne.
Niin eli ei tuo märepala, josta kysyttiin. Eli miten se liittyi mihinkään?
Märepala on mainio allegoria sille tunnekimpulle, jota teos Kuka puolustaisi äitiä käsittelee. Terapiassa istuu vain yksi ihminen, tytär. Terapeutti kuuntelee ja validoi hänen kokemustaan ja tunteitaan. Kyseessä ei ole puolueeton oikeudenkäynti, jossa äiti pääsisi puolustautumaan tai selittämään omaa uupumustaan, nuoruuttaan tai omia traumojaan. Siksi näkökulma on väistämättä yksipuolinen. Äidille pitää antaa mahdollisuus kertoa oma äidin näkemys. Märepallo on tämä näkemys.
Äiti menköön omaan terapiaan märepallonsa kanssa.
Tyttären pitää pitää omat märepallonsa ja ruminointinsa siellä omassa terapiassaan. Ainakin jos on yli 30v eli ihan aikuinen.
Niinhän hän pitääkin.
Ok. Eli ei tee kostoiskuja, käyttäydy aggressivisesti tai ilkeästi, ylitä toisen ihmisen rajoja tai tule latelemaan syytöksiä, niin että syytetyn pitää vain istua nöyrästi hiljaa tai koittaa arvata oikeat vuorosanat. Tämähän on todella hyvä!
Eikä myöskään julkaise 312-sivuista märepalloa omakustannekirjana, jossa normalisoidaan oma marttyyrius ja alleviivataan ainaista auktoriteettiasemaa.
Eihän tytär sitä julkaissut.
Mutta yleisesti ottaen: 70+ v omakustanteet/itse kirjoitetut elämänkerrat taitavat olla yleisesti narsista ryöhnää.
Matematiikan ja hedelmällisyystieteen osaajille: täällä on väitetty, että 84-vuotias kirjailija on hesarin jutun (julkaistu 2023) 30-vuotiaan tytön äiti. Vaikuttaako todennäköiselle?
Siinä missä toimitus voi keksiä haastateltavilleen peitenimiä, voivat anonymisoinnin takia myös muuttaa ikiä.
Oi mikä epäluuloisuushäiriö! 😍 Vai ihan vain ymmärryksen eli älyn puutetta 🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Maiju Lassila kirjoittanut jotain märepaloista?
En usko. Muistan kyllä nähneeni jossain divarissa ikivanhan kirjan Märepala vuosisatojen saatossa, mutta se oli historiateos ja Maiju Lassila kirjoitti fiktiota.
Kyseessä on kirjailija Leena Sorvalin mittavan omakustanteisen tuotannon varhaisteos. Tämän itsenäinen jatko-osa on Etukenossa elämän päättymiseen : kahdeksankympin ja kuoleman välissä. Kirjailija itse kuvailee tätä ratkiriemukasta veijariromaania näin:
Kirja kertoo 82-vuotiaan kirjailijan yhdestä vuodesta. Häntä oli kierrätetty vuoden päivät perusterveydenhuollon puolella saamatta lähetettä tarkempiin tutkimuksiin. Saatuaan vihdoin diagnoosin sepelvaltimotaudista hän on vuoden aikana kokenut pallolaajennuksen (joka ei mennyt putkeen), kuusi tajuttomuuskohtausta ja joutunut seitsemän kertaa sairaalahoitoon. Hoitojen ja lääkkeiden maksukatot paukkuivat. Saman vuoden aikana on kuusi hänen läheistään menehtynyt ja hän ollut saattamassa heitä haudan poveen tai meren syliin. Kirjoittaja kertoo kokeneensa myös ikäsyrjintää, sitä enemmän mitä ryppyisemmäksi hänen naamansa on muuttunut. Joskus hänestä on tuntunut kuin olisi toisen luokan kansalainen. Hän kysyy, mitätöikö se koko ihmisen, jos joutuu etsimään jotakin sanaa vähän pitempään tai ei osaa oitis käyttää uutta sovellusta?
Luulisi tuon pätkän sitten löytyvän googlaamalla. Eipä löydy.
Helsingin kirjastojen lainausjärjestelmän Helmetin sivuilta löytyy k.o. teoksen esittelytekstinä.
Ai tuo märepala vai?
Etukenossa elämän päättymiseen jne.
Niin eli ei tuo märepala, josta kysyttiin. Eli miten se liittyi mihinkään?
Märepala on mainio allegoria sille tunnekimpulle, jota teos Kuka puolustaisi äitiä käsittelee. Terapiassa istuu vain yksi ihminen, tytär. Terapeutti kuuntelee ja validoi hänen kokemustaan ja tunteitaan. Kyseessä ei ole puolueeton oikeudenkäynti, jossa äiti pääsisi puolustautumaan tai selittämään omaa uupumustaan, nuoruuttaan tai omia traumojaan. Siksi näkökulma on väistämättä yksipuolinen. Äidille pitää antaa mahdollisuus kertoa oma äidin näkemys. Märepallo on tämä näkemys.
Äiti menköön omaan terapiaan märepallonsa kanssa.
Tyttären pitää pitää omat märepallonsa ja ruminointinsa siellä omassa terapiassaan. Ainakin jos on yli 30v eli ihan aikuinen.
Niinhän hän pitääkin.
Ok. Eli ei tee kostoiskuja, käyttäydy aggressivisesti tai ilkeästi, ylitä toisen ihmisen rajoja tai tule latelemaan syytöksiä, niin että syytetyn pitää vain istua nöyrästi hiljaa tai koittaa arvata oikeat vuorosanat. Tämähän on todella hyvä!
Tämähän on ihan jokaisen oma asia eikä liity mitenkään terapiaan tai välien katkaisuun. Vai ajatteletko, että joku, esim. se terapeutti voisi sanella että mitä saa sanoa tai tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Monet ottaneet kirjan henkilökohtaisena loukkauksena itseään kohtaan.
No ei kyllä ole. Ihan kritisoi kirjaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Maiju Lassila kirjoittanut jotain märepaloista?
En usko. Muistan kyllä nähneeni jossain divarissa ikivanhan kirjan Märepala vuosisatojen saatossa, mutta se oli historiateos ja Maiju Lassila kirjoitti fiktiota.
Kyseessä on kirjailija Leena Sorvalin mittavan omakustanteisen tuotannon varhaisteos. Tämän itsenäinen jatko-osa on Etukenossa elämän päättymiseen : kahdeksankympin ja kuoleman välissä. Kirjailija itse kuvailee tätä ratkiriemukasta veijariromaania näin:
Kirja kertoo 82-vuotiaan kirjailijan yhdestä vuodesta. Häntä oli kierrätetty vuoden päivät perusterveydenhuollon puolella saamatta lähetettä tarkempiin tutkimuksiin. Saatuaan vihdoin diagnoosin sepelvaltimotaudista hän on vuoden aikana kokenut pallolaajennuksen (joka ei mennyt putkeen), kuusi tajuttomuuskohtausta ja joutunut seitsemän kertaa sairaalahoitoon. Hoitojen ja lääkkeiden maksukatot paukkuivat. Saman vuoden aikana on kuusi hänen läheistään menehtynyt ja hän ollut saattamassa heitä haudan poveen tai meren syliin. Kirjoittaja kertoo kokeneensa myös ikäsyrjintää, sitä enemmän mitä ryppyisemmäksi hänen naamansa on muuttunut. Joskus hänestä on tuntunut kuin olisi toisen luokan kansalainen. Hän kysyy, mitätöikö se koko ihmisen, jos joutuu etsimään jotakin sanaa vähän pitempään tai ei osaa oitis käyttää uutta sovellusta?
Luulisi tuon pätkän sitten löytyvän googlaamalla. Eipä löydy.
Helsingin kirjastojen lainausjärjestelmän Helmetin sivuilta löytyy k.o. teoksen esittelytekstinä.
Ai tuo märepala vai?
Etukenossa elämän päättymiseen jne.
Niin eli ei tuo märepala, josta kysyttiin. Eli miten se liittyi mihinkään?
Märepala on mainio allegoria sille tunnekimpulle, jota teos Kuka puolustaisi äitiä käsittelee. Terapiassa istuu vain yksi ihminen, tytär. Terapeutti kuuntelee ja validoi hänen kokemustaan ja tunteitaan. Kyseessä ei ole puolueeton oikeudenkäynti, jossa äiti pääsisi puolustautumaan tai selittämään omaa uupumustaan, nuoruuttaan tai omia traumojaan. Siksi näkökulma on väistämättä yksipuolinen. Äidille pitää antaa mahdollisuus kertoa oma äidin näkemys. Märepallo on tämä näkemys.
Äiti menköön omaan terapiaan märepallonsa kanssa.
Tyttären pitää pitää omat märepallonsa ja ruminointinsa siellä omassa terapiassaan. Ainakin jos on yli 30v eli ihan aikuinen.
Niinhän hän pitääkin.
Ok. Eli ei tee kostoiskuja, käyttäydy aggressivisesti tai ilkeästi, ylitä toisen ihmisen rajoja tai tule latelemaan syytöksiä, niin että syytetyn pitää vain istua nöyrästi hiljaa tai koittaa arvata oikeat vuorosanat. Tämähän on todella hyvä!
Tämähän on ihan jokaisen oma asia eikä liity mitenkään terapiaan tai välien katkaisuun. Vai ajatteletko, että joku, esim. se terapeutti voisi sanella että mitä saa sanoa tai tehdä?
No niinpä! Kontrollointi yltää paitsi terspiaan myös asioiden esiintuontiin ja läpikäyntiin, siihen miten välit katkaisee. Jos joku haluaa tehdä selväksi asiat jonkun kanssa, tehköön. Ja kirjailija itse kuvasi ettei tiedä miksi välit laitettiin poikki, että ainakaan hänen tytär ei vissiin ole avautunut asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika moni on tilittänyt omaa äitisuhdettaan. Ja osa omaa asiantuntemustaan.
Ajottain tulee pätkä kun joku puhuu kirjasta.
Vierailija kirjoitti:
Aika moni on tilittänyt omaa äitisuhdettaan. Ja osa omaa asiantuntemustaan.
Ajottain tulee pätkä kun joku puhuu kirjasta.
Se johtuu siitä, että kukaan ei ole lukenut kirjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika moni on tilittänyt omaa äitisuhdettaan. Ja osa omaa asiantuntemustaan.
Ajottain tulee pätkä kun joku puhuu kirjasta.
Ja mitä sä teet?
Vierailija kirjoitti:
Aika moni on tilittänyt omaa äitisuhdettaan. Ja osa omaa asiantuntemustaan.
Ajottain tulee pätkä kun joku puhuu kirjasta.
Ihan ne kaikki liittyy tohon kirjaan tai on oikomassa/sivistämässä muita kommentoijia siitä mistä puhutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Maiju Lassila kirjoittanut jotain märepaloista?
En usko. Muistan kyllä nähneeni jossain divarissa ikivanhan kirjan Märepala vuosisatojen saatossa, mutta se oli historiateos ja Maiju Lassila kirjoitti fiktiota.
Kyseessä on kirjailija Leena Sorvalin mittavan omakustanteisen tuotannon varhaisteos. Tämän itsenäinen jatko-osa on Etukenossa elämän päättymiseen : kahdeksankympin ja kuoleman välissä. Kirjailija itse kuvailee tätä ratkiriemukasta veijariromaania näin:
Kirja kertoo 82-vuotiaan kirjailijan yhdestä vuodesta. Häntä oli kierrätetty vuoden päivät perusterveydenhuollon puolella saamatta lähetettä tarkempiin tutkimuksiin. Saatuaan vihdoin diagnoosin sepelvaltimotaudista hän on vuoden aikana kokenut pallolaajennuksen (joka ei mennyt putkeen), kuusi tajuttomuuskohtausta ja joutunut seitsemän kertaa sairaalahoitoon. Hoitojen ja lääkkeiden maksukatot paukkuivat. Saman vuoden aikana on kuusi hänen läheistään menehtynyt ja hän ollut saattamassa heitä haudan poveen tai meren syliin. Kirjoittaja kertoo kokeneensa myös ikäsyrjintää, sitä enemmän mitä ryppyisemmäksi hänen naamansa on muuttunut. Joskus hänestä on tuntunut kuin olisi toisen luokan kansalainen. Hän kysyy, mitätöikö se koko ihmisen, jos joutuu etsimään jotakin sanaa vähän pitempään tai ei osaa oitis käyttää uutta sovellusta?
Luulisi tuon pätkän sitten löytyvän googlaamalla. Eipä löydy.
Helsingin kirjastojen lainausjärjestelmän Helmetin sivuilta löytyy k.o. teoksen esittelytekstinä.
Ai tuo märepala vai?
Etukenossa elämän päättymiseen jne.
Niin eli ei tuo märepala, josta kysyttiin. Eli miten se liittyi mihinkään?
Märepala on mainio allegoria sille tunnekimpulle, jota teos Kuka puolustaisi äitiä käsittelee. Terapiassa istuu vain yksi ihminen, tytär. Terapeutti kuuntelee ja validoi hänen kokemustaan ja tunteitaan. Kyseessä ei ole puolueeton oikeudenkäynti, jossa äiti pääsisi puolustautumaan tai selittämään omaa uupumustaan, nuoruuttaan tai omia traumojaan. Siksi näkökulma on väistämättä yksipuolinen. Äidille pitää antaa mahdollisuus kertoa oma äidin näkemys. Märepallo on tämä näkemys.
Äiti menköön omaan terapiaan märepallonsa kanssa.
Tyttären pitää pitää omat märepallonsa ja ruminointinsa siellä omassa terapiassaan. Ainakin jos on yli 30v eli ihan aikuinen.
Niinhän hän pitääkin.
Ok. Eli ei tee kostoiskuja, käyttäydy aggressivisesti tai ilkeästi, ylitä toisen ihmisen rajoja tai tule latelemaan syytöksiä, niin että syytetyn pitää vain istua nöyrästi hiljaa tai koittaa arvata oikeat vuorosanat. Tämähän on todella hyvä!
Tämähän on ihan jokaisen oma asia eikä liity mitenkään terapiaan tai välien katkaisuun. Vai ajatteletko, että joku, esim. se terapeutti voisi sanella että mitä saa sanoa tai tehdä?
No niinpä! Kontrollointi yltää paitsi terspiaan myös asioiden esiintuontiin ja läpikäyntiin, siihen miten välit katkaisee. Jos joku haluaa tehdä selväksi asiat jonkun kanssa, tehköön. Ja kirjailija itse kuvasi ettei tiedä miksi välit laitettiin poikki, että ainakaan hänen tytär ei vissiin ole avautunut asiasta.
Itse ainakin kertoisin miksi ja jos se sitten menisi vihan purkamiseksi, sitten menisi. Voisin kuvitella, että jos asioita läpikäydessä toinen puolustautuu tai selittelee, tilanne ei ainakaan helpommin ole ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Maiju Lassila kirjoittanut jotain märepaloista?
En usko. Muistan kyllä nähneeni jossain divarissa ikivanhan kirjan Märepala vuosisatojen saatossa, mutta se oli historiateos ja Maiju Lassila kirjoitti fiktiota.
Kyseessä on kirjailija Leena Sorvalin mittavan omakustanteisen tuotannon varhaisteos. Tämän itsenäinen jatko-osa on Etukenossa elämän päättymiseen : kahdeksankympin ja kuoleman välissä. Kirjailija itse kuvailee tätä ratkiriemukasta veijariromaania näin:
Kirja kertoo 82-vuotiaan kirjailijan yhdestä vuodesta. Häntä oli kierrätetty vuoden päivät perusterveydenhuollon puolella saamatta lähetettä tarkempiin tutkimuksiin. Saatuaan vihdoin diagnoosin sepelvaltimotaudista hän on vuoden aikana kokenut pallolaajennuksen (joka ei mennyt putkeen), kuusi tajuttomuuskohtausta ja joutunut seitsemän kertaa sairaalahoitoon. Hoitojen ja lääkkeiden maksukatot paukkuivat. Saman vuoden aikana on kuusi hänen läheistään menehtynyt ja hän ollut saattamassa heitä haudan poveen tai meren syliin. Kirjoittaja kertoo kokeneensa myös ikäsyrjintää, sitä enemmän mitä ryppyisemmäksi hänen naamansa on muuttunut. Joskus hänestä on tuntunut kuin olisi toisen luokan kansalainen. Hän kysyy, mitätöikö se koko ihmisen, jos joutuu etsimään jotakin sanaa vähän pitempään tai ei osaa oitis käyttää uutta sovellusta?
Luulisi tuon pätkän sitten löytyvän googlaamalla. Eipä löydy.
Helsingin kirjastojen lainausjärjestelmän Helmetin sivuilta löytyy k.o. teoksen esittelytekstinä.
Ai tuo märepala vai?
Etukenossa elämän päättymiseen jne.
Niin eli ei tuo märepala, josta kysyttiin. Eli miten se liittyi mihinkään?
Märepala on mainio allegoria sille tunnekimpulle, jota teos Kuka puolustaisi äitiä käsittelee. Terapiassa istuu vain yksi ihminen, tytär. Terapeutti kuuntelee ja validoi hänen kokemustaan ja tunteitaan. Kyseessä ei ole puolueeton oikeudenkäynti, jossa äiti pääsisi puolustautumaan tai selittämään omaa uupumustaan, nuoruuttaan tai omia traumojaan. Siksi näkökulma on väistämättä yksipuolinen. Äidille pitää antaa mahdollisuus kertoa oma äidin näkemys. Märepallo on tämä näkemys.
Äiti menköön omaan terapiaan märepallonsa kanssa.
Tyttären pitää pitää omat märepallonsa ja ruminointinsa siellä omassa terapiassaan. Ainakin jos on yli 30v eli ihan aikuinen.
Niinhän hän pitääkin.
Ok. Eli ei tee kostoiskuja, käyttäydy aggressivisesti tai ilkeästi, ylitä toisen ihmisen rajoja tai tule latelemaan syytöksiä, niin että syytetyn pitää vain istua nöyrästi hiljaa tai koittaa arvata oikeat vuorosanat. Tämähän on todella hyvä!
Tämähän on ihan jokaisen oma asia eikä liity mitenkään terapiaan tai välien katkaisuun. Vai ajatteletko, että joku, esim. se terapeutti voisi sanella että mitä saa sanoa tai tehdä?
No niinpä! Kontrollointi yltää paitsi terspiaan myös asioiden esiintuontiin ja läpikäyntiin, siihen miten välit katkaisee. Jos joku haluaa tehdä selväksi asiat jonkun kanssa, tehköön. Ja kirjailija itse kuvasi ettei tiedä miksi välit laitettiin poikki, että ainakaan hänen tytär ei vissiin ole avautunut asiasta.
Että jos naapurin rouva tai pomo vituttaa mua on ihan jees että menen psykoottisen raivon vallassa rähjäämään? " Tämä oli vain minun tapa ottaa asiat esille"
Paska käytös on aina paskaa käytöstä ja jos äiti on huonokäytöksinen, ei se tarkoita, että tyttärenkin pitäisi olla. Jos tällainen käsitys on päässyt syntymään, on se terapia kyllä ollut turhaa ja tehotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun tunnet tyttären tunnet äidin. Vai miten päin se olikaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Maiju Lassila kirjoittanut jotain märepaloista?
En usko. Muistan kyllä nähneeni jossain divarissa ikivanhan kirjan Märepala vuosisatojen saatossa, mutta se oli historiateos ja Maiju Lassila kirjoitti fiktiota.
Kyseessä on kirjailija Leena Sorvalin mittavan omakustanteisen tuotannon varhaisteos. Tämän itsenäinen jatko-osa on Etukenossa elämän päättymiseen : kahdeksankympin ja kuoleman välissä. Kirjailija itse kuvailee tätä ratkiriemukasta veijariromaania näin:
Kirja kertoo 82-vuotiaan kirjailijan yhdestä vuodesta. Häntä oli kierrätetty vuoden päivät perusterveydenhuollon puolella saamatta lähetettä tarkempiin tutkimuksiin. Saatuaan vihdoin diagnoosin sepelvaltimotaudista hän on vuoden aikana kokenut pallolaajennuksen (joka ei mennyt putkeen), kuusi tajuttomuuskohtausta ja joutunut seitsemän kertaa sairaalahoitoon. Hoitojen ja lääkkeiden maksukatot paukkuivat. Saman vuoden aikana on kuusi hänen läheistään menehtynyt ja hän ollut saattamassa heitä haudan poveen tai meren syliin. Kirjoittaja kertoo kokeneensa myös ikäsyrjintää, sitä enemmän mitä ryppyisemmäksi hänen naamansa on muuttunut. Joskus hänestä on tuntunut kuin olisi toisen luokan kansalainen. Hän kysyy, mitätöikö se koko ihmisen, jos joutuu etsimään jotakin sanaa vähän pitempään tai ei osaa oitis käyttää uutta sovellusta?
Luulisi tuon pätkän sitten löytyvän googlaamalla. Eipä löydy.
Helsingin kirjastojen lainausjärjestelmän Helmetin sivuilta löytyy k.o. teoksen esittelytekstinä.
Ai tuo märepala vai?
Etukenossa elämän päättymiseen jne.
Niin eli ei tuo märepala, josta kysyttiin. Eli miten se liittyi mihinkään?
Märepala on mainio allegoria sille tunnekimpulle, jota teos Kuka puolustaisi äitiä käsittelee. Terapiassa istuu vain yksi ihminen, tytär. Terapeutti kuuntelee ja validoi hänen kokemustaan ja tunteitaan. Kyseessä ei ole puolueeton oikeudenkäynti, jossa äiti pääsisi puolustautumaan tai selittämään omaa uupumustaan, nuoruuttaan tai omia traumojaan. Siksi näkökulma on väistämättä yksipuolinen. Äidille pitää antaa mahdollisuus kertoa oma äidin näkemys. Märepallo on tämä näkemys.
Äiti menköön omaan terapiaan märepallonsa kanssa.
Tyttären pitää pitää omat märepallonsa ja ruminointinsa siellä omassa terapiassaan. Ainakin jos on yli 30v eli ihan aikuinen.
Niinhän hän pitääkin.
Ok. Eli ei tee kostoiskuja, käyttäydy aggressivisesti tai ilkeästi, ylitä toisen ihmisen rajoja tai tule latelemaan syytöksiä, niin että syytetyn pitää vain istua nöyrästi hiljaa tai koittaa arvata oikeat vuorosanat. Tämähän on todella hyvä!
Tämähän on ihan jokaisen oma asia eikä liity mitenkään terapiaan tai välien katkaisuun. Vai ajatteletko, että joku, esim. se terapeutti voisi sanella että mitä saa sanoa tai tehdä?
No niinpä! Kontrollointi yltää paitsi terspiaan myös asioiden esiintuontiin ja läpikäyntiin, siihen miten välit katkaisee. Jos joku haluaa tehdä selväksi asiat jonkun kanssa, tehköön. Ja kirjailija itse kuvasi ettei tiedä miksi välit laitettiin poikki, että ainakaan hänen tytär ei vissiin ole avautunut asiasta.
Että jos naapurin rouva tai pomo vituttaa mua on ihan jees että menen psykoottisen raivon vallassa rähjäämään? " Tämä oli vain minun tapa ottaa asiat esille"
Paska käytös on aina paskaa käytöstä ja jos äiti on huonokäytöksinen, ei se tarkoita, että tyttärenkin pitäisi olla. Jos tällainen käsitys on päässyt syntymään, on se terapia kyllä ollut turhaa ja tehotonta.
Tuskinpa sinne terapiaan on käytöstapoja menty opettelemaan. Paska käytös on paskaa käytöstä joo, mutta välien katkaisuun ei varmasti ole tilanne, jossa korrektisti myhäillään. Ei sitä voi verrata mihinkään normaaliin kanssakäymiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Maiju Lassila kirjoittanut jotain märepaloista?
En usko. Muistan kyllä nähneeni jossain divarissa ikivanhan kirjan Märepala vuosisatojen saatossa, mutta se oli historiateos ja Maiju Lassila kirjoitti fiktiota.
Kyseessä on kirjailija Leena Sorvalin mittavan omakustanteisen tuotannon varhaisteos. Tämän itsenäinen jatko-osa on Etukenossa elämän päättymiseen : kahdeksankympin ja kuoleman välissä. Kirjailija itse kuvailee tätä ratkiriemukasta veijariromaania näin:
Kirja kertoo 82-vuotiaan kirjailijan yhdestä vuodesta. Häntä oli kierrätetty vuoden päivät perusterveydenhuollon puolella saamatta lähetettä tarkempiin tutkimuksiin. Saatuaan vihdoin diagnoosin sepelvaltimotaudista hän on vuoden aikana kokenut pallolaajennuksen (joka ei mennyt putkeen), kuusi tajuttomuuskohtausta ja joutunut seitsemän kertaa sairaalahoitoon. Hoitojen ja lääkkeiden maksukatot paukkuivat. Saman vuoden aikana on kuusi hänen läheistään menehtynyt ja hän ollut saattamassa heitä haudan poveen tai meren syliin. Kirjoittaja kertoo kokeneensa myös ikäsyrjintää, sitä enemmän mitä ryppyisemmäksi hänen naamansa on muuttunut. Joskus hänestä on tuntunut kuin olisi toisen luokan kansalainen. Hän kysyy, mitätöikö se koko ihmisen, jos joutuu etsimään jotakin sanaa vähän pitempään tai ei osaa oitis käyttää uutta sovellusta?
Luulisi tuon pätkän sitten löytyvän googlaamalla. Eipä löydy.
Helsingin kirjastojen lainausjärjestelmän Helmetin sivuilta löytyy k.o. teoksen esittelytekstinä.
Ai tuo märepala vai?
Etukenossa elämän päättymiseen jne.
Niin eli ei tuo märepala, josta kysyttiin. Eli miten se liittyi mihinkään?
Märepala on mainio allegoria sille tunnekimpulle, jota teos Kuka puolustaisi äitiä käsittelee. Terapiassa istuu vain yksi ihminen, tytär. Terapeutti kuuntelee ja validoi hänen kokemustaan ja tunteitaan. Kyseessä ei ole puolueeton oikeudenkäynti, jossa äiti pääsisi puolustautumaan tai selittämään omaa uupumustaan, nuoruuttaan tai omia traumojaan. Siksi näkökulma on väistämättä yksipuolinen. Äidille pitää antaa mahdollisuus kertoa oma äidin näkemys. Märepallo on tämä näkemys.
Äiti menköön omaan terapiaan märepallonsa kanssa.
Tyttären pitää pitää omat märepallonsa ja ruminointinsa siellä omassa terapiassaan. Ainakin jos on yli 30v eli ihan aikuinen.
Niinhän hän pitääkin.
Ok. Eli ei tee kostoiskuja, käyttäydy aggressivisesti tai ilkeästi, ylitä toisen ihmisen rajoja tai tule latelemaan syytöksiä, niin että syytetyn pitää vain istua nöyrästi hiljaa tai koittaa arvata oikeat vuorosanat. Tämähän on todella hyvä!
Tämähän on ihan jokaisen oma asia eikä liity mitenkään terapiaan tai välien katkaisuun. Vai ajatteletko, että joku, esim. se terapeutti voisi sanella että mitä saa sanoa tai tehdä?
No niinpä! Kontrollointi yltää paitsi terspiaan myös asioiden esiintuontiin ja läpikäyntiin, siihen miten välit katkaisee. Jos joku haluaa tehdä selväksi asiat jonkun kanssa, tehköön. Ja kirjailija itse kuvasi ettei tiedä miksi välit laitettiin poikki, että ainakaan hänen tytär ei vissiin ole avautunut asiasta.
Että jos naapurin rouva tai pomo vituttaa mua on ihan jees että menen psykoottisen raivon vallassa rähjäämään? " Tämä oli vain minun tapa ottaa asiat esille"
Paska käytös on aina paskaa käytöstä ja jos äiti on huonokäytöksinen, ei se tarkoita, että tyttärenkin pitäisi olla. Jos tällainen käsitys on päässyt syntymään, on se terapia kyllä ollut turhaa ja tehotonta.
Psykoottisen raivon valtaan 😂 Tuskinpa vaan. Kukaan katkaise välejä äitiinsä vain paskan käytöksen vuoksi. Valoja nyt
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Maiju Lassila kirjoittanut jotain märepaloista?
En usko. Muistan kyllä nähneeni jossain divarissa ikivanhan kirjan Märepala vuosisatojen saatossa, mutta se oli historiateos ja Maiju Lassila kirjoitti fiktiota.
Kyseessä on kirjailija Leena Sorvalin mittavan omakustanteisen tuotannon varhaisteos. Tämän itsenäinen jatko-osa on Etukenossa elämän päättymiseen : kahdeksankympin ja kuoleman välissä. Kirjailija itse kuvailee tätä ratkiriemukasta veijariromaania näin:
Kirja kertoo 82-vuotiaan kirjailijan yhdestä vuodesta. Häntä oli kierrätetty vuoden päivät perusterveydenhuollon puolella saamatta lähetettä tarkempiin tutkimuksiin. Saatuaan vihdoin diagnoosin sepelvaltimotaudista hän on vuoden aikana kokenut pallolaajennuksen (joka ei mennyt putkeen), kuusi tajuttomuuskohtausta ja joutunut seitsemän kertaa sairaalahoitoon. Hoitojen ja lääkkeiden maksukatot paukkuivat. Saman vuoden aikana on kuusi hänen läheistään menehtynyt ja hän ollut saattamassa heitä haudan poveen tai meren syliin. Kirjoittaja kertoo kokeneensa myös ikäsyrjintää, sitä enemmän mitä ryppyisemmäksi hänen naamansa on muuttunut. Joskus hänestä on tuntunut kuin olisi toisen luokan kansalainen. Hän kysyy, mitätöikö se koko ihmisen, jos joutuu etsimään jotakin sanaa vähän pitempään tai ei osaa oitis käyttää uutta sovellusta?
Luulisi tuon pätkän sitten löytyvän googlaamalla. Eipä löydy.
Helsingin kirjastojen lainausjärjestelmän Helmetin sivuilta löytyy k.o. teoksen esittelytekstinä.
Ai tuo märepala vai?
Etukenossa elämän päättymiseen jne.
Niin eli ei tuo märepala, josta kysyttiin. Eli miten se liittyi mihinkään?
Märepala on mainio allegoria sille tunnekimpulle, jota teos Kuka puolustaisi äitiä käsittelee. Terapiassa istuu vain yksi ihminen, tytär. Terapeutti kuuntelee ja validoi hänen kokemustaan ja tunteitaan. Kyseessä ei ole puolueeton oikeudenkäynti, jossa äiti pääsisi puolustautumaan tai selittämään omaa uupumustaan, nuoruuttaan tai omia traumojaan. Siksi näkökulma on väistämättä yksipuolinen. Äidille pitää antaa mahdollisuus kertoa oma äidin näkemys. Märepallo on tämä näkemys.
Äiti menköön omaan terapiaan märepallonsa kanssa.
Tyttären pitää pitää omat märepallonsa ja ruminointinsa siellä omassa terapiassaan. Ainakin jos on yli 30v eli ihan aikuinen.
Niinhän hän pitääkin.
Ok. Eli ei tee kostoiskuja, käyttäydy aggressivisesti tai ilkeästi, ylitä toisen ihmisen rajoja tai tule latelemaan syytöksiä, niin että syytetyn pitää vain istua nöyrästi hiljaa tai koittaa arvata oikeat vuorosanat. Tämähän on todella hyvä!
Tämähän on ihan jokaisen oma asia eikä liity mitenkään terapiaan tai välien katkaisuun. Vai ajatteletko, että joku, esim. se terapeutti voisi sanella että mitä saa sanoa tai tehdä?
No niinpä! Kontrollointi yltää paitsi terspiaan myös asioiden esiintuontiin ja läpikäyntiin, siihen miten välit katkaisee. Jos joku haluaa tehdä selväksi asiat jonkun kanssa, tehköön. Ja kirjailija itse kuvasi ettei tiedä miksi välit laitettiin poikki, että ainakaan hänen tytär ei vissiin ole avautunut asiasta.
Että jos naapurin rouva tai pomo vituttaa mua on ihan jees että menen psykoottisen raivon vallassa rähjäämään? " Tämä oli vain minun tapa ottaa asiat esille"
Paska käytös on aina paskaa käytöstä ja jos äiti on huonokäytöksinen, ei se tarkoita, että tyttärenkin pitäisi olla. Jos tällainen käsitys on päässyt syntymään, on se terapia kyllä ollut turhaa ja tehotonta.
Mitesitse välit katkaisisit? Sillai anteeksi pyytäen kauniisti niiaten vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Maiju Lassila kirjoittanut jotain märepaloista?
En usko. Muistan kyllä nähneeni jossain divarissa ikivanhan kirjan Märepala vuosisatojen saatossa, mutta se oli historiateos ja Maiju Lassila kirjoitti fiktiota.
Kyseessä on kirjailija Leena Sorvalin mittavan omakustanteisen tuotannon varhaisteos. Tämän itsenäinen jatko-osa on Etukenossa elämän päättymiseen : kahdeksankympin ja kuoleman välissä. Kirjailija itse kuvailee tätä ratkiriemukasta veijariromaania näin:
Kirja kertoo 82-vuotiaan kirjailijan yhdestä vuodesta. Häntä oli kierrätetty vuoden päivät perusterveydenhuollon puolella saamatta lähetettä tarkempiin tutkimuksiin. Saatuaan vihdoin diagnoosin sepelvaltimotaudista hän on vuoden aikana kokenut pallolaajennuksen (joka ei mennyt putkeen), kuusi tajuttomuuskohtausta ja joutunut seitsemän kertaa sairaalahoitoon. Hoitojen ja lääkkeiden maksukatot paukkuivat. Saman vuoden aikana on kuusi hänen läheistään menehtynyt ja hän ollut saattamassa heitä haudan poveen tai meren syliin. Kirjoittaja kertoo kokeneensa myös ikäsyrjintää, sitä enemmän mitä ryppyisemmäksi hänen naamansa on muuttunut. Joskus hänestä on tuntunut kuin olisi toisen luokan kansalainen. Hän kysyy, mitätöikö se koko ihmisen, jos joutuu etsimään jotakin sanaa vähän pitempään tai ei osaa oitis käyttää uutta sovellusta?
Luulisi tuon pätkän sitten löytyvän googlaamalla. Eipä löydy.
Helsingin kirjastojen lainausjärjestelmän Helmetin sivuilta löytyy k.o. teoksen esittelytekstinä.
Ai tuo märepala vai?
Etukenossa elämän päättymiseen jne.
Niin eli ei tuo märepala, josta kysyttiin. Eli miten se liittyi mihinkään?
Märepala on mainio allegoria sille tunnekimpulle, jota teos Kuka puolustaisi äitiä käsittelee. Terapiassa istuu vain yksi ihminen, tytär. Terapeutti kuuntelee ja validoi hänen kokemustaan ja tunteitaan. Kyseessä ei ole puolueeton oikeudenkäynti, jossa äiti pääsisi puolustautumaan tai selittämään omaa uupumustaan, nuoruuttaan tai omia traumojaan. Siksi näkökulma on väistämättä yksipuolinen. Äidille pitää antaa mahdollisuus kertoa oma äidin näkemys. Märepallo on tämä näkemys.
Äiti menköön omaan terapiaan märepallonsa kanssa.
Tyttären pitää pitää omat märepallonsa ja ruminointinsa siellä omassa terapiassaan. Ainakin jos on yli 30v eli ihan aikuinen.
Niinhän hän pitääkin.
Ok. Eli ei tee kostoiskuja, käyttäydy aggressivisesti tai ilkeästi, ylitä toisen ihmisen rajoja tai tule latelemaan syytöksiä, niin että syytetyn pitää vain istua nöyrästi hiljaa tai koittaa arvata oikeat vuorosanat. Tämähän on todella hyvä!
Tämähän on ihan jokaisen oma asia eikä liity mitenkään terapiaan tai välien katkaisuun. Vai ajatteletko, että joku, esim. se terapeutti voisi sanella että mitä saa sanoa tai tehdä?
No niinpä! Kontrollointi yltää paitsi terspiaan myös asioiden esiintuontiin ja läpikäyntiin, siihen miten välit katkaisee. Jos joku haluaa tehdä selväksi asiat jonkun kanssa, tehköön. Ja kirjailija itse kuvasi ettei tiedä miksi välit laitettiin poikki, että ainakaan hänen tytär ei vissiin ole avautunut asiasta.
Että jos naapurin rouva tai pomo vituttaa mua on ihan jees että menen psykoottisen raivon vallassa rähjäämään? " Tämä oli vain minun tapa ottaa asiat esille"
Paska käytös on aina paskaa käytöstä ja jos äiti on huonokäytöksinen, ei se tarkoita, että tyttärenkin pitäisi olla. Jos tällainen käsitys on päässyt syntymään, on se terapia kyllä ollut turhaa ja tehotonta.
No mutta miksi pitäisi käyttäytyä, jos ei koe tarvetta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Maiju Lassila kirjoittanut jotain märepaloista?
En usko. Muistan kyllä nähneeni jossain divarissa ikivanhan kirjan Märepala vuosisatojen saatossa, mutta se oli historiateos ja Maiju Lassila kirjoitti fiktiota.
Kyseessä on kirjailija Leena Sorvalin mittavan omakustanteisen tuotannon varhaisteos. Tämän itsenäinen jatko-osa on Etukenossa elämän päättymiseen : kahdeksankympin ja kuoleman välissä. Kirjailija itse kuvailee tätä ratkiriemukasta veijariromaania näin:
Kirja kertoo 82-vuotiaan kirjailijan yhdestä vuodesta. Häntä oli kierrätetty vuoden päivät perusterveydenhuollon puolella saamatta lähetettä tarkempiin tutkimuksiin. Saatuaan vihdoin diagnoosin sepelvaltimotaudista hän on vuoden aikana kokenut pallolaajennuksen (joka ei mennyt putkeen), kuusi tajuttomuuskohtausta ja joutunut seitsemän kertaa sairaalahoitoon. Hoitojen ja lääkkeiden maksukatot paukkuivat. Saman vuoden aikana on kuusi hänen läheistään menehtynyt ja hän ollut saattamassa heitä haudan poveen tai meren syliin. Kirjoittaja kertoo kokeneensa myös ikäsyrjintää, sitä enemmän mitä ryppyisemmäksi hänen naamansa on muuttunut. Joskus hänestä on tuntunut kuin olisi toisen luokan kansalainen. Hän kysyy, mitätöikö se koko ihmisen, jos joutuu etsimään jotakin sanaa vähän pitempään tai ei osaa oitis käyttää uutta sovellusta?
Luulisi tuon pätkän sitten löytyvän googlaamalla. Eipä löydy.
Helsingin kirjastojen lainausjärjestelmän Helmetin sivuilta löytyy k.o. teoksen esittelytekstinä.
Ai tuo märepala vai?
Etukenossa elämän päättymiseen jne.
Niin eli ei tuo märepala, josta kysyttiin. Eli miten se liittyi mihinkään?
Märepala on mainio allegoria sille tunnekimpulle, jota teos Kuka puolustaisi äitiä käsittelee. Terapiassa istuu vain yksi ihminen, tytär. Terapeutti kuuntelee ja validoi hänen kokemustaan ja tunteitaan. Kyseessä ei ole puolueeton oikeudenkäynti, jossa äiti pääsisi puolustautumaan tai selittämään omaa uupumustaan, nuoruuttaan tai omia traumojaan. Siksi näkökulma on väistämättä yksipuolinen. Äidille pitää antaa mahdollisuus kertoa oma äidin näkemys. Märepallo on tämä näkemys.
Äiti menköön omaan terapiaan märepallonsa kanssa.
Tyttären pitää pitää omat märepallonsa ja ruminointinsa siellä omassa terapiassaan. Ainakin jos on yli 30v eli ihan aikuinen.
Niinhän hän pitääkin.
Ok. Eli ei tee kostoiskuja, käyttäydy aggressivisesti tai ilkeästi, ylitä toisen ihmisen rajoja tai tule latelemaan syytöksiä, niin että syytetyn pitää vain istua nöyrästi hiljaa tai koittaa arvata oikeat vuorosanat. Tämähän on todella hyvä!
Tämähän on ihan jokaisen oma asia eikä liity mitenkään terapiaan tai välien katkaisuun. Vai ajatteletko, että joku, esim. se terapeutti voisi sanella että mitä saa sanoa tai tehdä?
No niinpä! Kontrollointi yltää paitsi terspiaan myös asioiden esiintuontiin ja läpikäyntiin, siihen miten välit katkaisee. Jos joku haluaa tehdä selväksi asiat jonkun kanssa, tehköön. Ja kirjailija itse kuvasi ettei tiedä miksi välit laitettiin poikki, että ainakaan hänen tytär ei vissiin ole avautunut asiasta.
Että jos naapurin rouva tai pomo vituttaa mua on ihan jees että menen psykoottisen raivon vallassa rähjäämään? " Tämä oli vain minun tapa ottaa asiat esille"
Paska käytös on aina paskaa käytöstä ja jos äiti on huonokäytöksinen, ei se tarkoita, että tyttärenkin pitäisi olla. Jos tällainen käsitys on päässyt syntymään, on se terapia kyllä ollut turhaa ja tehotonta.
No mutta miksi pitäisi käyttäytyä, jos ei koe tarvetta?
Niinpä! Äiti sanelee senkin miten häneen välit katkaistaan 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Maiju Lassila kirjoittanut jotain märepaloista?
En usko. Muistan kyllä nähneeni jossain divarissa ikivanhan kirjan Märepala vuosisatojen saatossa, mutta se oli historiateos ja Maiju Lassila kirjoitti fiktiota.
Kyseessä on kirjailija Leena Sorvalin mittavan omakustanteisen tuotannon varhaisteos. Tämän itsenäinen jatko-osa on Etukenossa elämän päättymiseen : kahdeksankympin ja kuoleman välissä. Kirjailija itse kuvailee tätä ratkiriemukasta veijariromaania näin:
Kirja kertoo 82-vuotiaan kirjailijan yhdestä vuodesta. Häntä oli kierrätetty vuoden päivät perusterveydenhuollon puolella saamatta lähetettä tarkempiin tutkimuksiin. Saatuaan vihdoin diagnoosin sepelvaltimotaudista hän on vuoden aikana kokenut pallolaajennuksen (joka ei mennyt putkeen), kuusi tajuttomuuskohtausta ja joutunut seitsemän kertaa sairaalahoitoon. Hoitojen ja lääkkeiden maksukatot paukkuivat. Saman vuoden aikana on kuusi hänen läheistään menehtynyt ja hän ollut saattamassa heitä haudan poveen tai meren syliin. Kirjoittaja kertoo kokeneensa myös ikäsyrjintää, sitä enemmän mitä ryppyisemmäksi hänen naamansa on muuttunut. Joskus hänestä on tuntunut kuin olisi toisen luokan kansalainen. Hän kysyy, mitätöikö se koko ihmisen, jos joutuu etsimään jotakin sanaa vähän pitempään tai ei osaa oitis käyttää uutta sovellusta?
Luulisi tuon pätkän sitten löytyvän googlaamalla. Eipä löydy.
Helsingin kirjastojen lainausjärjestelmän Helmetin sivuilta löytyy k.o. teoksen esittelytekstinä.
Ai tuo märepala vai?
Etukenossa elämän päättymiseen jne.
Niin eli ei tuo märepala, josta kysyttiin. Eli miten se liittyi mihinkään?
Märepala on mainio allegoria sille tunnekimpulle, jota teos Kuka puolustaisi äitiä käsittelee. Terapiassa istuu vain yksi ihminen, tytär. Terapeutti kuuntelee ja validoi hänen kokemustaan ja tunteitaan. Kyseessä ei ole puolueeton oikeudenkäynti, jossa äiti pääsisi puolustautumaan tai selittämään omaa uupumustaan, nuoruuttaan tai omia traumojaan. Siksi näkökulma on väistämättä yksipuolinen. Äidille pitää antaa mahdollisuus kertoa oma äidin näkemys. Märepallo on tämä näkemys.
Äiti menköön omaan terapiaan märepallonsa kanssa.
Tyttären pitää pitää omat märepallonsa ja ruminointinsa siellä omassa terapiassaan. Ainakin jos on yli 30v eli ihan aikuinen.
Niinhän hän pitääkin.
Ok. Eli ei tee kostoiskuja, käyttäydy aggressivisesti tai ilkeästi, ylitä toisen ihmisen rajoja tai tule latelemaan syytöksiä, niin että syytetyn pitää vain istua nöyrästi hiljaa tai koittaa arvata oikeat vuorosanat. Tämähän on todella hyvä!
Tämähän on ihan jokaisen oma asia eikä liity mitenkään terapiaan tai välien katkaisuun. Vai ajatteletko, että joku, esim. se terapeutti voisi sanella että mitä saa sanoa tai tehdä?
No niinpä! Kontrollointi yltää paitsi terspiaan myös asioiden esiintuontiin ja läpikäyntiin, siihen miten välit katkaisee. Jos joku haluaa tehdä selväksi asiat jonkun kanssa, tehköön. Ja kirjailija itse kuvasi ettei tiedä miksi välit laitettiin poikki, että ainakaan hänen tytär ei vissiin ole avautunut asiasta.
Että jos naapurin rouva tai pomo vituttaa mua on ihan jees että menen psykoottisen raivon vallassa rähjäämään? " Tämä oli vain minun tapa ottaa asiat esille"
Paska käytös on aina paskaa käytöstä ja jos äiti on huonokäytöksinen, ei se tarkoita, että tyttärenkin pitäisi olla. Jos tällainen käsitys on päässyt syntymään, on se terapia kyllä ollut turhaa ja tehotonta.
Psykoottisen raivon valtaan 😂 Tuskinpa vaan. Kukaan katkaise välejä äitiinsä vain paskan käytöksen vuoksi. Valoja nyt
Tuossa puhuttiin tyttären paskasta käytöksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa oikeen ärsyttävän huono aloitus. Ihan joka tavalla. Älä please Ap tee enää aloituksia jos et osaa tai jaksa tehdä niitä kunnolla
22 sivua jo, joten ei nyt kuitenkaan niin epäonnistunut aloitus
Oli se sitä. Kommentoijat ovat tehneet kaiken työn apn puolesta avatessaan sitä mistä puhutaan ja miksi.
Onhan terapeuttinen aloitus. Kirjoittajat päässeet purkamaan huonoa lapsuuttaan ja ikävää vanhusäitiään. Sättimään muita kirjoittajia ja aloittajaa. Se on mieltä puhdistavaa.
Edellenkään mulla ei ole ollut huono lapsuus eikä ikävä äiti. Äitini ei ole vanhus vaan hän on 66v.
Miksi et suostu ymmärtämään, että kaikki äidit eivät ole hyviä? Ihan itse omilla kirjoituksillasi saat aikaan sen, että ihmiset eivät pidä susta. Et osaa käyttäytyä, et ymmärrä mitä muut kirjoittavat, vääristelet sanoja, jankutat, pilkkaat.Kuules. Kyllä varmaan tuo anonyymi kirjoittaka nyt pahastuu kun noin soimaat häntä. Hyvä kun saat päivän vihan purettua, puoliso ja teinit pääsee ehkä helpommalla tänä päivänä.
Kylläpä olet muuten harvinaisen iljettävä, toisten sanomisia vääristelevä ja olkiukkoja rakenteleva tyyppi. Hyi olkoon.
Sivusta
Alue: Aihe vapaa
Eihän tytär sitä julkaissut.
Mutta yleisesti ottaen: 70+ v omakustanteet/itse kirjoitetut elämänkerrat taitavat olla yleisesti narsista ryöhnää.
Matematiikan ja hedelmällisyystieteen osaajille: täällä on väitetty, että 84-vuotias kirjailija on hesarin jutun (julkaistu 2023) 30-vuotiaan tytön äiti. Vaikuttaako todennäköiselle?