Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuka puolustaisi äitiä?
10.11.2026 |
Leena Sorvalin kirja. Lukekaahan te jotka käytte terapiassa puhumassa tiskivuoroista ja saamattomista farkuista.
Kommentit (853)
Äitiä ei puolusta kukaan, kun oma tytär haluaa osoittaa olevansa parempi kuin äitinsä. Isä ei ole kilpailija naiseudelle. Outoa, että oma aviomies ei saa oman isän oikeuksia olla vain isä ilman velvollisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä aloitus alustaa ja perustelee. Ei oleta että jokainen tietää mistä joku kirja, blogi tms. Kertoo. Ei muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Maiju Lassila kirjoittanut jotain märepaloista?
En usko. Muistan kyllä nähneeni jossain divarissa ikivanhan kirjan Märepala vuosisatojen saatossa, mutta se oli historiateos ja Maiju Lassila kirjoitti fiktiota.
Kyseessä on kirjailija Leena Sorvalin mittavan omakustanteisen tuotannon varhaisteos. Tämän itsenäinen jatko-osa on Etukenossa elämän päättymiseen : kahdeksankympin ja kuoleman välissä. Kirjailija itse kuvailee tätä ratkiriemukasta veijariromaania näin:
Kirja kertoo 82-vuotiaan kirjailijan yhdestä vuodesta. Häntä oli kierrätetty vuoden päivät perusterveydenhuollon puolella saamatta lähetettä tarkempiin tutkimuksiin. Saatuaan vihdoin diagnoosin sepelvaltimotaudista hän on vuoden aikana kokenut pallolaajennuksen (joka ei mennyt putkeen), kuusi tajuttomuuskohtausta ja joutunut seitsemän kertaa sairaalahoitoon. Hoitojen ja lääkkeiden maksukatot paukkuivat. Saman vuoden aikana on kuusi hänen läheistään menehtynyt ja hän ollut saattamassa heitä haudan poveen tai meren syliin. Kirjoittaja kertoo kokeneensa myös ikäsyrjintää, sitä enemmän mitä ryppyisemmäksi hänen naamansa on muuttunut. Joskus hänestä on tuntunut kuin olisi toisen luokan kansalainen. Hän kysyy, mitätöikö se koko ihmisen, jos joutuu etsimään jotakin sanaa vähän pitempään tai ei osaa oitis käyttää uutta sovellusta?
Luulisi tuon pätkän sitten löytyvän googlaamalla. Eipä löydy.
Helsingin kirjastojen lainausjärjestelmän Helmetin sivuilta löytyy k.o. teoksen esittelytekstinä.
Ai tuo märepala vai?
Etukenossa elämän päättymiseen jne.
Niin eli ei tuo märepala, josta kysyttiin. Eli miten se liittyi mihinkään?
Märepala on mainio allegoria sille tunnekimpulle, jota teos Kuka puolustaisi äitiä käsittelee. Terapiassa istuu vain yksi ihminen, tytär. Terapeutti kuuntelee ja validoi hänen kokemustaan ja tunteitaan. Kyseessä ei ole puolueeton oikeudenkäynti, jossa äiti pääsisi puolustautumaan tai selittämään omaa uupumustaan, nuoruuttaan tai omia traumojaan. Siksi näkökulma on väistämättä yksipuolinen. Äidille pitää antaa mahdollisuus kertoa oma äidin näkemys. Märepallo on tämä näkemys.
Äiti menköön omaan terapiaan märepallonsa kanssa.
Tyttären pitää pitää omat märepallonsa ja ruminointinsa siellä omassa terapiassaan. Ainakin jos on yli 30v eli ihan aikuinen.
Niinhän hän pitääkin.
Ok. Eli ei tee kostoiskuja, käyttäydy aggressivisesti tai ilkeästi, ylitä toisen ihmisen rajoja tai tule latelemaan syytöksiä, niin että syytetyn pitää vain istua nöyrästi hiljaa tai koittaa arvata oikeat vuorosanat. Tämähän on todella hyvä!
Tämähän on ihan jokaisen oma asia eikä liity mitenkään terapiaan tai välien katkaisuun. Vai ajatteletko, että joku, esim. se terapeutti voisi sanella että mitä saa sanoa tai tehdä?
No niinpä! Kontrollointi yltää paitsi terspiaan myös asioiden esiintuontiin ja läpikäyntiin, siihen miten välit katkaisee. Jos joku haluaa tehdä selväksi asiat jonkun kanssa, tehköön. Ja kirjailija itse kuvasi ettei tiedä miksi välit laitettiin poikki, että ainakaan hänen tytär ei vissiin ole avautunut asiasta.
Että jos naapurin rouva tai pomo vituttaa mua on ihan jees että menen psykoottisen raivon vallassa rähjäämään? " Tämä oli vain minun tapa ottaa asiat esille"
Paska käytös on aina paskaa käytöstä ja jos äiti on huonokäytöksinen, ei se tarkoita, että tyttärenkin pitäisi olla. Jos tällainen käsitys on päässyt syntymään, on se terapia kyllä ollut turhaa ja tehotonta.
Mitesitse välit katkaisisit? Sillai anteeksi pyytäen kauniisti niiaten vai?
Kyllä, ymmärsit aivan oikein. Psykoottinen raivo on merkki kontrollin menettämisestä, sairaasta käyttätymisestä. Välit katkaistaan ihan vain hiljaisuudella. Ei kauniisti niiaten, vaan niin, ettei ole mitään. Itse ei ota yhteyttä, puhelut ja sähköpostit estoon.
Aika moni menettää kontrollin joutuessaan katkaisemaan välit äitiinsä. Just saying
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Maiju Lassila kirjoittanut jotain märepaloista?
En usko. Muistan kyllä nähneeni jossain divarissa ikivanhan kirjan Märepala vuosisatojen saatossa, mutta se oli historiateos ja Maiju Lassila kirjoitti fiktiota.
Kyseessä on kirjailija Leena Sorvalin mittavan omakustanteisen tuotannon varhaisteos. Tämän itsenäinen jatko-osa on Etukenossa elämän päättymiseen : kahdeksankympin ja kuoleman välissä. Kirjailija itse kuvailee tätä ratkiriemukasta veijariromaania näin:
Kirja kertoo 82-vuotiaan kirjailijan yhdestä vuodesta. Häntä oli kierrätetty vuoden päivät perusterveydenhuollon puolella saamatta lähetettä tarkempiin tutkimuksiin. Saatuaan vihdoin diagnoosin sepelvaltimotaudista hän on vuoden aikana kokenut pallolaajennuksen (joka ei mennyt putkeen), kuusi tajuttomuuskohtausta ja joutunut seitsemän kertaa sairaalahoitoon. Hoitojen ja lääkkeiden maksukatot paukkuivat. Saman vuoden aikana on kuusi hänen läheistään menehtynyt ja hän ollut saattamassa heitä haudan poveen tai meren syliin. Kirjoittaja kertoo kokeneensa myös ikäsyrjintää, sitä enemmän mitä ryppyisemmäksi hänen naamansa on muuttunut. Joskus hänestä on tuntunut kuin olisi toisen luokan kansalainen. Hän kysyy, mitätöikö se koko ihmisen, jos joutuu etsimään jotakin sanaa vähän pitempään tai ei osaa oitis käyttää uutta sovellusta?
Luulisi tuon pätkän sitten löytyvän googlaamalla. Eipä löydy.
Helsingin kirjastojen lainausjärjestelmän Helmetin sivuilta löytyy k.o. teoksen esittelytekstinä.
Ai tuo märepala vai?
Etukenossa elämän päättymiseen jne.
Niin eli ei tuo märepala, josta kysyttiin. Eli miten se liittyi mihinkään?
Märepala on mainio allegoria sille tunnekimpulle, jota teos Kuka puolustaisi äitiä käsittelee. Terapiassa istuu vain yksi ihminen, tytär. Terapeutti kuuntelee ja validoi hänen kokemustaan ja tunteitaan. Kyseessä ei ole puolueeton oikeudenkäynti, jossa äiti pääsisi puolustautumaan tai selittämään omaa uupumustaan, nuoruuttaan tai omia traumojaan. Siksi näkökulma on väistämättä yksipuolinen. Äidille pitää antaa mahdollisuus kertoa oma äidin näkemys. Märepallo on tämä näkemys.
Äiti menköön omaan terapiaan märepallonsa kanssa.
Tyttären pitää pitää omat märepallonsa ja ruminointinsa siellä omassa terapiassaan. Ainakin jos on yli 30v eli ihan aikuinen.
Niinhän hän pitääkin.
Ok. Eli ei tee kostoiskuja, käyttäydy aggressivisesti tai ilkeästi, ylitä toisen ihmisen rajoja tai tule latelemaan syytöksiä, niin että syytetyn pitää vain istua nöyrästi hiljaa tai koittaa arvata oikeat vuorosanat. Tämähän on todella hyvä!
Eikä myöskään julkaise 312-sivuista märepalloa omakustannekirjana, jossa normalisoidaan oma marttyyrius ja alleviivataan ainaista auktoriteettiasemaa.
Eihän tytär sitä julkaissut.
Mutta yleisesti ottaen: 70+ v omakustanteet/itse kirjoitetut elämänkerrat taitavat olla yleisesti narsista ryöhnää.
Matematiikan ja hedelmällisyystieteen osaajille: täällä on väitetty, että 84-vuotias kirjailija on hesarin jutun (julkaistu 2023) 30-vuotiaan tytön äiti. Vaikuttaako todennäköiselle?
Jaa jaa. Oliko siinä ikä mainittu?
Maksumuuri
Tässä pätkä, esseen kirjoittaja kertoo myöhemmin olleensä nuori 80-luvulla:
"Mutta minäkin olen alkanut kyseenalaistaa asioita. Miten paljon kolmekymppisellä aikuisella on oikeutta kaataa pahaa oloaan vanhempansa päälle ja samalla livetä oman elämänsä vastuusta? Kaiken jo aiemmin kokemamme jälkeen – jolloin esikoiseni näki minut myös särkyneenä ja erittäin haavoittuvassa tilassa – olen tuntenut oloni turvattomaksikin. Mitä ihmisen pitää sietää aikuiselta lapseltaan? Voiko johonkin vetää rajan?"
Ja tuo aiemmin koettu oli tuon esseen mukaan vaikea avioero. Psykoterapeutti Nina Pulkkinen muuten tuossa jutussa sanoo, että vanhemman on vedettävä oma rajansa: kaikkea ei tarvitse ottaa vastaan.
Niin siis tuohan ei ole se hesarin juttu. Milloin tytär katkaisi välit?
2018 Hesarin jutun mukaan.
No nih, eli hyvinkin voi olla sama tapaus, ihan biologisesti katsottuna.
Hyvin tämä keskustelu luistaa. Lapsiko jättänyt äitinsä. Kukaan ei puolusta äitiä. Äidin pitää suhtautua myönteisemmin itseensä. Moni, niin moni on ihan avuton omien tunteidensa kanssa. Toinen ääripää on, että äiti vaatii lapselta henkisesti liikaa. Toinen taas, että aikuinen tytär ei arvosta äitiään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitiä ei puolusta kukaan, kun oma tytär haluaa osoittaa olevansa parempi kuin äitinsä. Isä ei ole kilpailija naiseudelle. Outoa, että oma aviomies ei saa oman isän oikeuksia olla vain isä ilman velvollisuuksia.
Mitä? Ajatteletko oikeasti että tytär kilpailee äitinsä kanssa naiseudesta tai paremmuudesta, jos vuorovaikutussuhde on ollut terve?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Maiju Lassila kirjoittanut jotain märepaloista?
En usko. Muistan kyllä nähneeni jossain divarissa ikivanhan kirjan Märepala vuosisatojen saatossa, mutta se oli historiateos ja Maiju Lassila kirjoitti fiktiota.
Kyseessä on kirjailija Leena Sorvalin mittavan omakustanteisen tuotannon varhaisteos. Tämän itsenäinen jatko-osa on Etukenossa elämän päättymiseen : kahdeksankympin ja kuoleman välissä. Kirjailija itse kuvailee tätä ratkiriemukasta veijariromaania näin:
Kirja kertoo 82-vuotiaan kirjailijan yhdestä vuodesta. Häntä oli kierrätetty vuoden päivät perusterveydenhuollon puolella saamatta lähetettä tarkempiin tutkimuksiin. Saatuaan vihdoin diagnoosin sepelvaltimotaudista hän on vuoden aikana kokenut pallolaajennuksen (joka ei mennyt putkeen), kuusi tajuttomuuskohtausta ja joutunut seitsemän kertaa sairaalahoitoon. Hoitojen ja lääkkeiden maksukatot paukkuivat. Saman vuoden aikana on kuusi hänen läheistään menehtynyt ja hän ollut saattamassa heitä haudan poveen tai meren syliin. Kirjoittaja kertoo kokeneensa myös ikäsyrjintää, sitä enemmän mitä ryppyisemmäksi hänen naamansa on muuttunut. Joskus hänestä on tuntunut kuin olisi toisen luokan kansalainen. Hän kysyy, mitätöikö se koko ihmisen, jos joutuu etsimään jotakin sanaa vähän pitempään tai ei osaa oitis käyttää uutta sovellusta?
Luulisi tuon pätkän sitten löytyvän googlaamalla. Eipä löydy.
Helsingin kirjastojen lainausjärjestelmän Helmetin sivuilta löytyy k.o. teoksen esittelytekstinä.
Ai tuo märepala vai?
Etukenossa elämän päättymiseen jne.
Niin eli ei tuo märepala, josta kysyttiin. Eli miten se liittyi mihinkään?
Märepala on mainio allegoria sille tunnekimpulle, jota teos Kuka puolustaisi äitiä käsittelee. Terapiassa istuu vain yksi ihminen, tytär. Terapeutti kuuntelee ja validoi hänen kokemustaan ja tunteitaan. Kyseessä ei ole puolueeton oikeudenkäynti, jossa äiti pääsisi puolustautumaan tai selittämään omaa uupumustaan, nuoruuttaan tai omia traumojaan. Siksi näkökulma on väistämättä yksipuolinen. Äidille pitää antaa mahdollisuus kertoa oma äidin näkemys. Märepallo on tämä näkemys.
Äiti menköön omaan terapiaan märepallonsa kanssa.
Tyttären pitää pitää omat märepallonsa ja ruminointinsa siellä omassa terapiassaan. Ainakin jos on yli 30v eli ihan aikuinen.
Niinhän hän pitääkin.
Ok. Eli ei tee kostoiskuja, käyttäydy aggressivisesti tai ilkeästi, ylitä toisen ihmisen rajoja tai tule latelemaan syytöksiä, niin että syytetyn pitää vain istua nöyrästi hiljaa tai koittaa arvata oikeat vuorosanat. Tämähän on todella hyvä!
Eikä myöskään julkaise 312-sivuista märepalloa omakustannekirjana, jossa normalisoidaan oma marttyyrius ja alleviivataan ainaista auktoriteettiasemaa.
Eihän tytär sitä julkaissut.
Mutta yleisesti ottaen: 70+ v omakustanteet/itse kirjoitetut elämänkerrat taitavat olla yleisesti narsista ryöhnää.
Matematiikan ja hedelmällisyystieteen osaajille: täällä on väitetty, että 84-vuotias kirjailija on hesarin jutun (julkaistu 2023) 30-vuotiaan tytön äiti. Vaikuttaako todennäköiselle?
Jaa jaa. Oliko siinä ikä mainittu?
Maksumuuri
Tässä pätkä, esseen kirjoittaja kertoo myöhemmin olleensä nuori 80-luvulla:
"Mutta minäkin olen alkanut kyseenalaistaa asioita. Miten paljon kolmekymppisellä aikuisella on oikeutta kaataa pahaa oloaan vanhempansa päälle ja samalla livetä oman elämänsä vastuusta? Kaiken jo aiemmin kokemamme jälkeen – jolloin esikoiseni näki minut myös särkyneenä ja erittäin haavoittuvassa tilassa – olen tuntenut oloni turvattomaksikin. Mitä ihmisen pitää sietää aikuiselta lapseltaan? Voiko johonkin vetää rajan?"
Ja tuo aiemmin koettu oli tuon esseen mukaan vaikea avioero. Psykoterapeutti Nina Pulkkinen muuten tuossa jutussa sanoo, että vanhemman on vedettävä oma rajansa: kaikkea ei tarvitse ottaa vastaan.
Niin siis tuohan ei ole se hesarin juttu. Milloin tytär katkaisi välit?
Tuo on hesarin juttu, mistä psykoterapeutti pyykkösen kirjan esittelytekstiin päätynyt sitaatti on. Tällä perusteella palstalla alettiin hallusinoimaan, että kirjailija on tuon hesarin 2023 esseen kirjoittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Maiju Lassila kirjoittanut jotain märepaloista?
En usko. Muistan kyllä nähneeni jossain divarissa ikivanhan kirjan Märepala vuosisatojen saatossa, mutta se oli historiateos ja Maiju Lassila kirjoitti fiktiota.
Kyseessä on kirjailija Leena Sorvalin mittavan omakustanteisen tuotannon varhaisteos. Tämän itsenäinen jatko-osa on Etukenossa elämän päättymiseen : kahdeksankympin ja kuoleman välissä. Kirjailija itse kuvailee tätä ratkiriemukasta veijariromaania näin:
Kirja kertoo 82-vuotiaan kirjailijan yhdestä vuodesta. Häntä oli kierrätetty vuoden päivät perusterveydenhuollon puolella saamatta lähetettä tarkempiin tutkimuksiin. Saatuaan vihdoin diagnoosin sepelvaltimotaudista hän on vuoden aikana kokenut pallolaajennuksen (joka ei mennyt putkeen), kuusi tajuttomuuskohtausta ja joutunut seitsemän kertaa sairaalahoitoon. Hoitojen ja lääkkeiden maksukatot paukkuivat. Saman vuoden aikana on kuusi hänen läheistään menehtynyt ja hän ollut saattamassa heitä haudan poveen tai meren syliin. Kirjoittaja kertoo kokeneensa myös ikäsyrjintää, sitä enemmän mitä ryppyisemmäksi hänen naamansa on muuttunut. Joskus hänestä on tuntunut kuin olisi toisen luokan kansalainen. Hän kysyy, mitätöikö se koko ihmisen, jos joutuu etsimään jotakin sanaa vähän pitempään tai ei osaa oitis käyttää uutta sovellusta?
Luulisi tuon pätkän sitten löytyvän googlaamalla. Eipä löydy.
Helsingin kirjastojen lainausjärjestelmän Helmetin sivuilta löytyy k.o. teoksen esittelytekstinä.
Ai tuo märepala vai?
Etukenossa elämän päättymiseen jne.
Niin eli ei tuo märepala, josta kysyttiin. Eli miten se liittyi mihinkään?
Märepala on mainio allegoria sille tunnekimpulle, jota teos Kuka puolustaisi äitiä käsittelee. Terapiassa istuu vain yksi ihminen, tytär. Terapeutti kuuntelee ja validoi hänen kokemustaan ja tunteitaan. Kyseessä ei ole puolueeton oikeudenkäynti, jossa äiti pääsisi puolustautumaan tai selittämään omaa uupumustaan, nuoruuttaan tai omia traumojaan. Siksi näkökulma on väistämättä yksipuolinen. Äidille pitää antaa mahdollisuus kertoa oma äidin näkemys. Märepallo on tämä näkemys.
Äiti menköön omaan terapiaan märepallonsa kanssa.
Tyttären pitää pitää omat märepallonsa ja ruminointinsa siellä omassa terapiassaan. Ainakin jos on yli 30v eli ihan aikuinen.
Niinhän hän pitääkin.
Ok. Eli ei tee kostoiskuja, käyttäydy aggressivisesti tai ilkeästi, ylitä toisen ihmisen rajoja tai tule latelemaan syytöksiä, niin että syytetyn pitää vain istua nöyrästi hiljaa tai koittaa arvata oikeat vuorosanat. Tämähän on todella hyvä!
Eikä myöskään julkaise 312-sivuista märepalloa omakustannekirjana, jossa normalisoidaan oma marttyyrius ja alleviivataan ainaista auktoriteettiasemaa.
Eihän tytär sitä julkaissut.
Mutta yleisesti ottaen: 70+ v omakustanteet/itse kirjoitetut elämänkerrat taitavat olla yleisesti narsista ryöhnää.
Matematiikan ja hedelmällisyystieteen osaajille: täällä on väitetty, että 84-vuotias kirjailija on hesarin jutun (julkaistu 2023) 30-vuotiaan tytön äiti. Vaikuttaako todennäköiselle?
Jaa jaa. Oliko siinä ikä mainittu?
Maksumuuri
Tässä pätkä, esseen kirjoittaja kertoo myöhemmin olleensä nuori 80-luvulla:
"Mutta minäkin olen alkanut kyseenalaistaa asioita. Miten paljon kolmekymppisellä aikuisella on oikeutta kaataa pahaa oloaan vanhempansa päälle ja samalla livetä oman elämänsä vastuusta? Kaiken jo aiemmin kokemamme jälkeen – jolloin esikoiseni näki minut myös särkyneenä ja erittäin haavoittuvassa tilassa – olen tuntenut oloni turvattomaksikin. Mitä ihmisen pitää sietää aikuiselta lapseltaan? Voiko johonkin vetää rajan?"
Ja tuo aiemmin koettu oli tuon esseen mukaan vaikea avioero. Psykoterapeutti Nina Pulkkinen muuten tuossa jutussa sanoo, että vanhemman on vedettävä oma rajansa: kaikkea ei tarvitse ottaa vastaan.
Niin siis tuohan ei ole se hesarin juttu. Milloin tytär katkaisi välit?
Tuo on hesarin juttu, mistä psykoterapeutti pyykkösen kirjan esittelytekstiin päätynyt sitaatti on. Tällä perusteella palstalla alettiin hallusinoimaan, että kirjailija on tuon hesarin 2023 esseen kirjoittaja
Ja hyvinkin voi olla.
Miten paljon kolmekymppisellä aikuisella on oikeutta kaataa pahaa oloaan vanhempansa päälle ja samalla livetä oman elämänsä vastuusta?
Tämä on täsmälleen sama kuin tuon kirjan kuvauksessa. Paitsi sillä erolla, että livetä on kirjoitettu lievetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten paljon kolmekymppisellä aikuisella on oikeutta kaataa pahaa oloaan vanhempansa päälle ja samalla livetä oman elämänsä vastuusta?
Tämä on täsmälleen sama kuin tuon kirjan kuvauksessa. Paitsi sillä erolla, että livetä on kirjoitettu lievetä.
Siis se tytärhän nimenomaan ottaa vastuun ja vallan elämästään sitäpaitsi. En saa kyllä kiinni yhtään tosta ajatuksesta tossa kirjassa.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkia keille tehty väärin pitää puolustaa.
Väärin tekoja on valehtelu törkeästi niin että antaa henkilöstä paheksuttavan kuvan tai koituu muuta haittaa.
Pahan teot, häirintä, sabotoinnit, rikokset.
Näin liikuttavalla tavalla vanha äiti itseään puolustaa. Voimat ovat jo menneet, kohta itkun tirauttaa.
Kysymys kuuluu: miksi tätä ketjua jatkat, kun et täältä kerta kaikkiaan mitään myötätuntoa saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkia keille tehty väärin pitää puolustaa.
Väärin tekoja on valehtelu törkeästi niin että antaa henkilöstä paheksuttavan kuvan tai koituu muuta haittaa.
Pahan teot, häirintä, sabotoinnit, rikokset.Näin liikuttavalla tavalla vanha äiti itseään puolustaa. Voimat ovat jo menneet, kohta itkun tirauttaa.
Kysymys kuuluu: miksi tätä ketjua jatkat, kun et täältä kerta kaikkiaan mitään myötätuntoa saa.
Ajattelet tuon kirjailijan olevan täällä? Eikö eilenkin myöhäisiltana noussut sama päännousema?
Vierailija kirjoitti:
Lue apina Ap itse se kirja kun et selvästi ymmärtänyt mitään kun kirjallinen ulos antaisi on mitään sanomatonta lause sekamelskaa jos noita voi edes lauseiksi sanoa. Olisi varmaan hyvä mennä käymään äidinkielen tunneilla uudelleen, jotta oppisit kirjoittamaan oikein.🖕🖕🖕
Sinulle ehdottaisin myös Suomen peruskoulun äidinkielen oppimäärää. Alla korjattuna:
Lue, apina, Ap itse se kirja, kun et selvästi ymmärtänyt mitään, kun kirjallinen ulosantisi on mitäänsanomatonta lausesekamelskaa, jos noita voi edes lauseiksi sanoa. Olisi varmaan hyvä mennä käymään äidinkielen tunneilla uudelleen, jotta oppisit kirjoittamaan oikein.
Eli tässä oli korjattu lukuisia pilkkuvirheitä ja erityisesti sanan 'ulosantisi' virheellinen kirjoitusasu. Lisäksi pari turhaan erikseen kirjoitettua yhdyssanaa korjattu.
Toivottavasti, ääliö, vältät näitä virheitä seuraavassa provoilussasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkia keille tehty väärin pitää puolustaa.
Väärin tekoja on valehtelu törkeästi niin että antaa henkilöstä paheksuttavan kuvan tai koituu muuta haittaa.
Pahan teot, häirintä, sabotoinnit, rikokset.Näin liikuttavalla tavalla vanha äiti itseään puolustaa. Voimat ovat jo menneet, kohta itkun tirauttaa.
Kysymys kuuluu: miksi tätä ketjua jatkat, kun et täältä kerta kaikkiaan mitään myötätuntoa saa.
Ajattelet tuon kirjailijan olevan täällä? Eikö eilenkin myöhäisiltana noussut sama päännousema?
Päännousema? Mutta joo, onhan se erikoista, että joku, joka ei ole puolustelemassa omaa ajatustaan, hyvinkin aggressiivisesti puolustelee palstalla kaikkea kritiikkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkia keille tehty väärin pitää puolustaa.
Väärin tekoja on valehtelu törkeästi niin että antaa henkilöstä paheksuttavan kuvan tai koituu muuta haittaa.
Pahan teot, häirintä, sabotoinnit, rikokset.Näin liikuttavalla tavalla vanha äiti itseään puolustaa. Voimat ovat jo menneet, kohta itkun tirauttaa.
Kysymys kuuluu: miksi tätä ketjua jatkat, kun et täältä kerta kaikkiaan mitään myötätuntoa saa.
Ajattelet tuon kirjailijan olevan täällä? Eikö eilenkin myöhäisiltana noussut sama päännousema?
Päännousema? Mutta joo, onhan se erikoista, että joku, joka ei ole puolustelemassa omaa ajatustaan, hyvinkin aggressiivisesti puolustelee palstalla kaikkea kritiikkiä.
Kovastihan täällä on kirjaa kritisoitu. Teeppä sinäkin niin. Keskustele kirjasta. Oletko varma että tuo leena s on täällä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Maiju Lassila kirjoittanut jotain märepaloista?
En usko. Muistan kyllä nähneeni jossain divarissa ikivanhan kirjan Märepala vuosisatojen saatossa, mutta se oli historiateos ja Maiju Lassila kirjoitti fiktiota.
Kyseessä on kirjailija Leena Sorvalin mittavan omakustanteisen tuotannon varhaisteos. Tämän itsenäinen jatko-osa on Etukenossa elämän päättymiseen : kahdeksankympin ja kuoleman välissä. Kirjailija itse kuvailee tätä ratkiriemukasta veijariromaania näin:
Kirja kertoo 82-vuotiaan kirjailijan yhdestä vuodesta. Häntä oli kierrätetty vuoden päivät perusterveydenhuollon puolella saamatta lähetettä tarkempiin tutkimuksiin. Saatuaan vihdoin diagnoosin sepelvaltimotaudista hän on vuoden aikana kokenut pallolaajennuksen (joka ei mennyt putkeen), kuusi tajuttomuuskohtausta ja joutunut seitsemän kertaa sairaalahoitoon. Hoitojen ja lääkkeiden maksukatot paukkuivat. Saman vuoden aikana on kuusi hänen läheistään menehtynyt ja hän ollut saattamassa heitä haudan poveen tai meren syliin. Kirjoittaja kertoo kokeneensa myös ikäsyrjintää, sitä enemmän mitä ryppyisemmäksi hänen naamansa on muuttunut. Joskus hänestä on tuntunut kuin olisi toisen luokan kansalainen. Hän kysyy, mitätöikö se koko ihmisen, jos joutuu etsimään jotakin sanaa vähän pitempään tai ei osaa oitis käyttää uutta sovellusta?
Luulisi tuon pätkän sitten löytyvän googlaamalla. Eipä löydy.
Helsingin kirjastojen lainausjärjestelmän Helmetin sivuilta löytyy k.o. teoksen esittelytekstinä.
Ai tuo märepala vai?
Etukenossa elämän päättymiseen jne.
Niin eli ei tuo märepala, josta kysyttiin. Eli miten se liittyi mihinkään?
Märepala on mainio allegoria sille tunnekimpulle, jota teos Kuka puolustaisi äitiä käsittelee. Terapiassa istuu vain yksi ihminen, tytär. Terapeutti kuuntelee ja validoi hänen kokemustaan ja tunteitaan. Kyseessä ei ole puolueeton oikeudenkäynti, jossa äiti pääsisi puolustautumaan tai selittämään omaa uupumustaan, nuoruuttaan tai omia traumojaan. Siksi näkökulma on väistämättä yksipuolinen. Äidille pitää antaa mahdollisuus kertoa oma äidin näkemys. Märepallo on tämä näkemys.
Äiti menköön omaan terapiaan märepallonsa kanssa.
Tyttären pitää pitää omat märepallonsa ja ruminointinsa siellä omassa terapiassaan. Ainakin jos on yli 30v eli ihan aikuinen.
Niinhän hän pitääkin.
Ok. Eli ei tee kostoiskuja, käyttäydy aggressivisesti tai ilkeästi, ylitä toisen ihmisen rajoja tai tule latelemaan syytöksiä, niin että syytetyn pitää vain istua nöyrästi hiljaa tai koittaa arvata oikeat vuorosanat. Tämähän on todella hyvä!
Eikä myöskään julkaise 312-sivuista märepalloa omakustannekirjana, jossa normalisoidaan oma marttyyrius ja alleviivataan ainaista auktoriteettiasemaa.
Eihän tytär sitä julkaissut.
Mutta yleisesti ottaen: 70+ v omakustanteet/itse kirjoitetut elämänkerrat taitavat olla yleisesti narsista ryöhnää.
Matematiikan ja hedelmällisyystieteen osaajille: täällä on väitetty, että 84-vuotias kirjailija on hesarin jutun (julkaistu 2023) 30-vuotiaan tytön äiti. Vaikuttaako todennäköiselle?
Jaa jaa. Oliko siinä ikä mainittu?
Maksumuuri
Tässä pätkä, esseen kirjoittaja kertoo myöhemmin olleensä nuori 80-luvulla:
"Mutta minäkin olen alkanut kyseenalaistaa asioita. Miten paljon kolmekymppisellä aikuisella on oikeutta kaataa pahaa oloaan vanhempansa päälle ja samalla livetä oman elämänsä vastuusta? Kaiken jo aiemmin kokemamme jälkeen – jolloin esikoiseni näki minut myös särkyneenä ja erittäin haavoittuvassa tilassa – olen tuntenut oloni turvattomaksikin. Mitä ihmisen pitää sietää aikuiselta lapseltaan? Voiko johonkin vetää rajan?"
Ja tuo aiemmin koettu oli tuon esseen mukaan vaikea avioero. Psykoterapeutti Nina Pulkkinen muuten tuossa jutussa sanoo, että vanhemman on vedettävä oma rajansa: kaikkea ei tarvitse ottaa vastaan.
Niin siis tuohan ei ole se hesarin juttu. Milloin tytär katkaisi välit?
Tuo on hesarin juttu, mistä psykoterapeutti pyykkösen kirjan esittelytekstiin päätynyt sitaatti on. Tällä perusteella palstalla alettiin hallusinoimaan, että kirjailija on tuon hesarin 2023 esseen kirjoittaja
Juuri näin. Palstalla on aloitus, jossa viitataan (kömpelösti) lahtelaisen mummon kirjaan. Aloittaja ketjun kymmenissä viesteissä rääkyy kokemaansa oman keski-ikäisen tyttären syyllistämisen ja "äidinmurhan" kokemusta.
Joku ketjun kirjoittaja - syystä tai toisesta - linkkasi Hesarin artikkeliin, joka jännittävällä tavalla toistaa lahtelaisen mummon tarinaa. Hyvin samanlaista tarinaa kuin aloittajan suosittelema kirja. Lisäksi ketjussa on mainittu "osta kirja nyt heti" BoD palvelusta. Näin kirjailija Leena Sorvali saisi rahoja heti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Maiju Lassila kirjoittanut jotain märepaloista?
En usko. Muistan kyllä nähneeni jossain divarissa ikivanhan kirjan Märepala vuosisatojen saatossa, mutta se oli historiateos ja Maiju Lassila kirjoitti fiktiota.
Kyseessä on kirjailija Leena Sorvalin mittavan omakustanteisen tuotannon varhaisteos. Tämän itsenäinen jatko-osa on Etukenossa elämän päättymiseen : kahdeksankympin ja kuoleman välissä. Kirjailija itse kuvailee tätä ratkiriemukasta veijariromaania näin:
Kirja kertoo 82-vuotiaan kirjailijan yhdestä vuodesta. Häntä oli kierrätetty vuoden päivät perusterveydenhuollon puolella saamatta lähetettä tarkempiin tutkimuksiin. Saatuaan vihdoin diagnoosin sepelvaltimotaudista hän on vuoden aikana kokenut pallolaajennuksen (joka ei mennyt putkeen), kuusi tajuttomuuskohtausta ja joutunut seitsemän kertaa sairaalahoitoon. Hoitojen ja lääkkeiden maksukatot paukkuivat. Saman vuoden aikana on kuusi hänen läheistään menehtynyt ja hän ollut saattamassa heitä haudan poveen tai meren syliin. Kirjoittaja kertoo kokeneensa myös ikäsyrjintää, sitä enemmän mitä ryppyisemmäksi hänen naamansa on muuttunut. Joskus hänestä on tuntunut kuin olisi toisen luokan kansalainen. Hän kysyy, mitätöikö se koko ihmisen, jos joutuu etsimään jotakin sanaa vähän pitempään tai ei osaa oitis käyttää uutta sovellusta?
Luulisi tuon pätkän sitten löytyvän googlaamalla. Eipä löydy.
Helsingin kirjastojen lainausjärjestelmän Helmetin sivuilta löytyy k.o. teoksen esittelytekstinä.
Ai tuo märepala vai?
Etukenossa elämän päättymiseen jne.
Niin eli ei tuo märepala, josta kysyttiin. Eli miten se liittyi mihinkään?
Märepala on mainio allegoria sille tunnekimpulle, jota teos Kuka puolustaisi äitiä käsittelee. Terapiassa istuu vain yksi ihminen, tytär. Terapeutti kuuntelee ja validoi hänen kokemustaan ja tunteitaan. Kyseessä ei ole puolueeton oikeudenkäynti, jossa äiti pääsisi puolustautumaan tai selittämään omaa uupumustaan, nuoruuttaan tai omia traumojaan. Siksi näkökulma on väistämättä yksipuolinen. Äidille pitää antaa mahdollisuus kertoa oma äidin näkemys. Märepallo on tämä näkemys.
Äiti menköön omaan terapiaan märepallonsa kanssa.
Tyttären pitää pitää omat märepallonsa ja ruminointinsa siellä omassa terapiassaan. Ainakin jos on yli 30v eli ihan aikuinen.
Niinhän hän pitääkin.
Ok. Eli ei tee kostoiskuja, käyttäydy aggressivisesti tai ilkeästi, ylitä toisen ihmisen rajoja tai tule latelemaan syytöksiä, niin että syytetyn pitää vain istua nöyrästi hiljaa tai koittaa arvata oikeat vuorosanat. Tämähän on todella hyvä!
Eikä myöskään julkaise 312-sivuista märepalloa omakustannekirjana, jossa normalisoidaan oma marttyyrius ja alleviivataan ainaista auktoriteettiasemaa.
Eihän tytär sitä julkaissut.
Mutta yleisesti ottaen: 70+ v omakustanteet/itse kirjoitetut elämänkerrat taitavat olla yleisesti narsista ryöhnää.
Matematiikan ja hedelmällisyystieteen osaajille: täällä on väitetty, että 84-vuotias kirjailija on hesarin jutun (julkaistu 2023) 30-vuotiaan tytön äiti. Vaikuttaako todennäköiselle?
Jaa jaa. Oliko siinä ikä mainittu?
Maksumuuri
Tässä pätkä, esseen kirjoittaja kertoo myöhemmin olleensä nuori 80-luvulla:
"Mutta minäkin olen alkanut kyseenalaistaa asioita. Miten paljon kolmekymppisellä aikuisella on oikeutta kaataa pahaa oloaan vanhempansa päälle ja samalla livetä oman elämänsä vastuusta? Kaiken jo aiemmin kokemamme jälkeen – jolloin esikoiseni näki minut myös särkyneenä ja erittäin haavoittuvassa tilassa – olen tuntenut oloni turvattomaksikin. Mitä ihmisen pitää sietää aikuiselta lapseltaan? Voiko johonkin vetää rajan?"
Ja tuo aiemmin koettu oli tuon esseen mukaan vaikea avioero. Psykoterapeutti Nina Pulkkinen muuten tuossa jutussa sanoo, että vanhemman on vedettävä oma rajansa: kaikkea ei tarvitse ottaa vastaan.
Niin siis tuohan ei ole se hesarin juttu. Milloin tytär katkaisi välit?
Tuo on hesarin juttu, mistä psykoterapeutti pyykkösen kirjan esittelytekstiin päätynyt sitaatti on. Tällä perusteella palstalla alettiin hallusinoimaan, että kirjailija on tuon hesarin 2023 esseen kirjoittaja
Juuri näin. Palstalla on aloitus, jossa viitataan (kömpelösti) lahtelaisen mummon kirjaan. Aloittaja ketjun kymmenissä viesteissä rääkyy kokemaansa oman keski-ikäisen tyttären syyllistämisen ja "äidinmurhan" kokemusta.
Joku ketjun kirjoittaja - syystä tai toisesta - linkkasi Hesarin artikkeliin, joka jännittävällä tavalla toistaa lahtelaisen mummon tarinaa. Hyvin samanlaista tarinaa kuin aloittajan suosittelema kirja. Lisäksi ketjussa on mainittu "osta kirja nyt heti" BoD palvelusta. Näin kirjailija Leena Sorvali saisi rahoja heti.
Nyt näin kun olen tätä lukenut tuntuu että olet joidenkin lainaukset kirjaesittelystä katsonut että mummo rääkyy. Ei täällä ainakaan moni ole tilittänyt mitään tyttäristään. Tyttäret kyllä kertoneet mistä ovat lapsuudessa kärsineet.
Mistä muuten näkisit aloittajan kommentit? Aloituksen huonoksi moittimista on yrittänyt selitellä.
Mistä näkee kuka kirjoittaa minkäkin kommentin?
Mistä tiedät onko aloittajalta edes tytärtä? Onhan tämä aihe niin moneen kertaan kaluttu täällä vauvalla joten jos näkee facebookista ( se on siellä kiertänyt mainos) tuon kirjan ilmestymisen linkkaa tänne varmana aiheena. Keskusteluahan aiheesta on piisannut näköjään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Maiju Lassila kirjoittanut jotain märepaloista?
En usko. Muistan kyllä nähneeni jossain divarissa ikivanhan kirjan Märepala vuosisatojen saatossa, mutta se oli historiateos ja Maiju Lassila kirjoitti fiktiota.
Kyseessä on kirjailija Leena Sorvalin mittavan omakustanteisen tuotannon varhaisteos. Tämän itsenäinen jatko-osa on Etukenossa elämän päättymiseen : kahdeksankympin ja kuoleman välissä. Kirjailija itse kuvailee tätä ratkiriemukasta veijariromaania näin:
Kirja kertoo 82-vuotiaan kirjailijan yhdestä vuodesta. Häntä oli kierrätetty vuoden päivät perusterveydenhuollon puolella saamatta lähetettä tarkempiin tutkimuksiin. Saatuaan vihdoin diagnoosin sepelvaltimotaudista hän on vuoden aikana kokenut pallolaajennuksen (joka ei mennyt putkeen), kuusi tajuttomuuskohtausta ja joutunut seitsemän kertaa sairaalahoitoon. Hoitojen ja lääkkeiden maksukatot paukkuivat. Saman vuoden aikana on kuusi hänen läheistään menehtynyt ja hän ollut saattamassa heitä haudan poveen tai meren syliin. Kirjoittaja kertoo kokeneensa myös ikäsyrjintää, sitä enemmän mitä ryppyisemmäksi hänen naamansa on muuttunut. Joskus hänestä on tuntunut kuin olisi toisen luokan kansalainen. Hän kysyy, mitätöikö se koko ihmisen, jos joutuu etsimään jotakin sanaa vähän pitempään tai ei osaa oitis käyttää uutta sovellusta?
Luulisi tuon pätkän sitten löytyvän googlaamalla. Eipä löydy.
Helsingin kirjastojen lainausjärjestelmän Helmetin sivuilta löytyy k.o. teoksen esittelytekstinä.
Ai tuo märepala vai?
Etukenossa elämän päättymiseen jne.
Niin eli ei tuo märepala, josta kysyttiin. Eli miten se liittyi mihinkään?
Märepala on mainio allegoria sille tunnekimpulle, jota teos Kuka puolustaisi äitiä käsittelee. Terapiassa istuu vain yksi ihminen, tytär. Terapeutti kuuntelee ja validoi hänen kokemustaan ja tunteitaan. Kyseessä ei ole puolueeton oikeudenkäynti, jossa äiti pääsisi puolustautumaan tai selittämään omaa uupumustaan, nuoruuttaan tai omia traumojaan. Siksi näkökulma on väistämättä yksipuolinen. Äidille pitää antaa mahdollisuus kertoa oma äidin näkemys. Märepallo on tämä näkemys.
Äiti menköön omaan terapiaan märepallonsa kanssa.
Tyttären pitää pitää omat märepallonsa ja ruminointinsa siellä omassa terapiassaan. Ainakin jos on yli 30v eli ihan aikuinen.
Niinhän hän pitääkin.
Ok. Eli ei tee kostoiskuja, käyttäydy aggressivisesti tai ilkeästi, ylitä toisen ihmisen rajoja tai tule latelemaan syytöksiä, niin että syytetyn pitää vain istua nöyrästi hiljaa tai koittaa arvata oikeat vuorosanat. Tämähän on todella hyvä!
Eikä myöskään julkaise 312-sivuista märepalloa omakustannekirjana, jossa normalisoidaan oma marttyyrius ja alleviivataan ainaista auktoriteettiasemaa.
Eihän tytär sitä julkaissut.
Mutta yleisesti ottaen: 70+ v omakustanteet/itse kirjoitetut elämänkerrat taitavat olla yleisesti narsista ryöhnää.
Matematiikan ja hedelmällisyystieteen osaajille: täällä on väitetty, että 84-vuotias kirjailija on hesarin jutun (julkaistu 2023) 30-vuotiaan tytön äiti. Vaikuttaako todennäköiselle?
Jaa jaa. Oliko siinä ikä mainittu?
Maksumuuri
Tässä pätkä, esseen kirjoittaja kertoo myöhemmin olleensä nuori 80-luvulla:
"Mutta minäkin olen alkanut kyseenalaistaa asioita. Miten paljon kolmekymppisellä aikuisella on oikeutta kaataa pahaa oloaan vanhempansa päälle ja samalla livetä oman elämänsä vastuusta? Kaiken jo aiemmin kokemamme jälkeen – jolloin esikoiseni näki minut myös särkyneenä ja erittäin haavoittuvassa tilassa – olen tuntenut oloni turvattomaksikin. Mitä ihmisen pitää sietää aikuiselta lapseltaan? Voiko johonkin vetää rajan?"
Ja tuo aiemmin koettu oli tuon esseen mukaan vaikea avioero. Psykoterapeutti Nina Pulkkinen muuten tuossa jutussa sanoo, että vanhemman on vedettävä oma rajansa: kaikkea ei tarvitse ottaa vastaan.
Niin siis tuohan ei ole se hesarin juttu. Milloin tytär katkaisi välit?
Tuo on hesarin juttu, mistä psykoterapeutti pyykkösen kirjan esittelytekstiin päätynyt sitaatti on. Tällä perusteella palstalla alettiin hallusinoimaan, että kirjailija on tuon hesarin 2023 esseen kirjoittaja
Juuri näin. Palstalla on aloitus, jossa viitataan (kömpelösti) lahtelaisen mummon kirjaan. Aloittaja ketjun kymmenissä viesteissä rääkyy kokemaansa oman keski-ikäisen tyttären syyllistämisen ja "äidinmurhan" kokemusta.
Joku ketjun kirjoittaja - syystä tai toisesta - linkkasi Hesarin artikkeliin, joka jännittävällä tavalla toistaa lahtelaisen mummon tarinaa. Hyvin samanlaista tarinaa kuin aloittajan suosittelema kirja. Lisäksi ketjussa on mainittu "osta kirja nyt heti" BoD palvelusta. Näin kirjailija Leena Sorvali saisi rahoja heti.
Nyt näin kun olen tätä lukenut tuntuu että olet joidenkin lainaukset kirjaesittelystä katsonut että mummo rääkyy. Ei täällä ainakaan moni ole tilittänyt mitään tyttäristään. Tyttäret kyllä kertoneet mistä ovat lapsuudessa kärsineet.
Mistä muuten näkisit aloittajan kommentit? Aloituksen huonoksi moittimista on yrittänyt selitellä.
Mistä näkee kuka kirjoittaa minkäkin kommentin?
Menisit Leena-mummo jo nukkumaan. Huomenna sitten taas.
Alue: Aihe vapaa
Ei ole kertonut. Kuten ei suhdettaan toisen lapsensakaan kanssa tai miehensä kanssa. Se että kuvaa miten ennen oli kaksi lasta ja mies ja nyt ei ole, toki ohjaa ajatukset tiettyyn suuntaan aika helposti.