Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuka puolustaisi äitiä?
10.11.2026 |
Leena Sorvalin kirja. Lukekaahan te jotka käytte terapiassa puhumassa tiskivuoroista ja saamattomista farkuista.
Kommentit (853)
Vierailija kirjoitti:
Ei se ollut äitini syytä, olen itse syyllinen. Elämänlaatuni romahti, kun jätin ottamatta märepalan äitini laatuisasta aamiaispöydästä. Vähitellen ihmiset ja eläimet muuttuivat minulle mykiksi, vain esineitten puhetta enää ymmärrän. Öisin kuulen ääniä, joita kukaan muu ei kuule. Edes taikasienet eivät enää auta.
Ilmeisesti tuo on tapahtunut aika äskettäin. Eikö ap voisi ratkaista tilanteen yksinkertaisesti vain käymällä hakemassa sen syömättä jääneen märepalan ja hotkaista sen kitaansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkia keille tehty väärin pitää puolustaa.
Väärin tekoja on valehtelu törkeästi niin että antaa henkilöstä paheksuttavan kuvan tai koituu muuta haittaa.
Pahan teot, häirintä, sabotoinnit, rikokset.Näin liikuttavalla tavalla vanha äiti itseään puolustaa. Voimat ovat jo menneet, kohta itkun tirauttaa.
Kysymys kuuluu: miksi tätä ketjua jatkat, kun et täältä kerta kaikkiaan mitään myötätuntoa saa.
Ajattelet tuon kirjailijan olevan täällä? Eikö eilenkin myöhäisiltana noussut sama päännousema?
Päännousema? Mutta joo, onhan se erikoista, että joku, joka ei ole puolustelemassa omaa ajatustaan, hyvinkin aggressiivisesti puolustelee palstalla kaikkea kritiikkiä.
Kovastihan täällä on kirjaa kritisoitu. Teeppä sinäkin niin. Keskustele kirjasta. Oletko varma että tuo leena s on täällä?
Niin olen tehnytkin koko ajan. Kunhan selitin miksi joku ajattelee hänen olevan puolustelemassa itseään avlla. Miksi pitää ottaa kaikki niin kovin tosissaan ja henkilökohtaisesti?
Joka ilta sama juttu näköjään. Henkilö näkee täällä vain leenan jota pitää aloittajana.
Eikö teitä jotka kommentoitte tänne yhtään ärsytä kun kaikki olette leenoja ja aloittajia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Maiju Lassila kirjoittanut jotain märepaloista?
En usko. Muistan kyllä nähneeni jossain divarissa ikivanhan kirjan Märepala vuosisatojen saatossa, mutta se oli historiateos ja Maiju Lassila kirjoitti fiktiota.
Kyseessä on kirjailija Leena Sorvalin mittavan omakustanteisen tuotannon varhaisteos. Tämän itsenäinen jatko-osa on Etukenossa elämän päättymiseen : kahdeksankympin ja kuoleman välissä. Kirjailija itse kuvailee tätä ratkiriemukasta veijariromaania näin:
Kirja kertoo 82-vuotiaan kirjailijan yhdestä vuodesta. Häntä oli kierrätetty vuoden päivät perusterveydenhuollon puolella saamatta lähetettä tarkempiin tutkimuksiin. Saatuaan vihdoin diagnoosin sepelvaltimotaudista hän on vuoden aikana kokenut pallolaajennuksen (joka ei mennyt putkeen), kuusi tajuttomuuskohtausta ja joutunut seitsemän kertaa sairaalahoitoon. Hoitojen ja lääkkeiden maksukatot paukkuivat. Saman vuoden aikana on kuusi hänen läheistään menehtynyt ja hän ollut saattamassa heitä haudan poveen tai meren syliin. Kirjoittaja kertoo kokeneensa myös ikäsyrjintää, sitä enemmän mitä ryppyisemmäksi hänen naamansa on muuttunut. Joskus hänestä on tuntunut kuin olisi toisen luokan kansalainen. Hän kysyy, mitätöikö se koko ihmisen, jos joutuu etsimään jotakin sanaa vähän pitempään tai ei osaa oitis käyttää uutta sovellusta?
Luulisi tuon pätkän sitten löytyvän googlaamalla. Eipä löydy.
Helsingin kirjastojen lainausjärjestelmän Helmetin sivuilta löytyy k.o. teoksen esittelytekstinä.
Ai tuo märepala vai?
Etukenossa elämän päättymiseen jne.
Niin eli ei tuo märepala, josta kysyttiin. Eli miten se liittyi mihinkään?
Märepala on mainio allegoria sille tunnekimpulle, jota teos Kuka puolustaisi äitiä käsittelee. Terapiassa istuu vain yksi ihminen, tytär. Terapeutti kuuntelee ja validoi hänen kokemustaan ja tunteitaan. Kyseessä ei ole puolueeton oikeudenkäynti, jossa äiti pääsisi puolustautumaan tai selittämään omaa uupumustaan, nuoruuttaan tai omia traumojaan. Siksi näkökulma on väistämättä yksipuolinen. Äidille pitää antaa mahdollisuus kertoa oma äidin näkemys. Märepallo on tämä näkemys.
Äiti menköön omaan terapiaan märepallonsa kanssa.
Tyttären pitää pitää omat märepallonsa ja ruminointinsa siellä omassa terapiassaan. Ainakin jos on yli 30v eli ihan aikuinen.
Niinhän hän pitääkin.
Ok. Eli ei tee kostoiskuja, käyttäydy aggressivisesti tai ilkeästi, ylitä toisen ihmisen rajoja tai tule latelemaan syytöksiä, niin että syytetyn pitää vain istua nöyrästi hiljaa tai koittaa arvata oikeat vuorosanat. Tämähän on todella hyvä!
Eikä myöskään julkaise 312-sivuista märepalloa omakustannekirjana, jossa normalisoidaan oma marttyyrius ja alleviivataan ainaista auktoriteettiasemaa.
Eihän tytär sitä julkaissut.
Mutta yleisesti ottaen: 70+ v omakustanteet/itse kirjoitetut elämänkerrat taitavat olla yleisesti narsista ryöhnää.
Matematiikan ja hedelmällisyystieteen osaajille: täällä on väitetty, että 84-vuotias kirjailija on hesarin jutun (julkaistu 2023) 30-vuotiaan tytön äiti. Vaikuttaako todennäköiselle?
Jaa jaa. Oliko siinä ikä mainittu?
Maksumuuri
Tässä pätkä, esseen kirjoittaja kertoo myöhemmin olleensä nuori 80-luvulla:
"Mutta minäkin olen alkanut kyseenalaistaa asioita. Miten paljon kolmekymppisellä aikuisella on oikeutta kaataa pahaa oloaan vanhempansa päälle ja samalla livetä oman elämänsä vastuusta? Kaiken jo aiemmin kokemamme jälkeen – jolloin esikoiseni näki minut myös särkyneenä ja erittäin haavoittuvassa tilassa – olen tuntenut oloni turvattomaksikin. Mitä ihmisen pitää sietää aikuiselta lapseltaan? Voiko johonkin vetää rajan?"
Ja tuo aiemmin koettu oli tuon esseen mukaan vaikea avioero. Psykoterapeutti Nina Pulkkinen muuten tuossa jutussa sanoo, että vanhemman on vedettävä oma rajansa: kaikkea ei tarvitse ottaa vastaan.
Niin siis tuohan ei ole se hesarin juttu. Milloin tytär katkaisi välit?
Tuo on hesarin juttu, mistä psykoterapeutti pyykkösen kirjan esittelytekstiin päätynyt sitaatti on. Tällä perusteella palstalla alettiin hallusinoimaan, että kirjailija on tuon hesarin 2023 esseen kirjoittaja
Juuri näin. Palstalla on aloitus, jossa viitataan (kömpelösti) lahtelaisen mummon kirjaan. Aloittaja ketjun kymmenissä viesteissä rääkyy kokemaansa oman keski-ikäisen tyttären syyllistämisen ja "äidinmurhan" kokemusta.
Joku ketjun kirjoittaja - syystä tai toisesta - linkkasi Hesarin artikkeliin, joka jännittävällä tavalla toistaa lahtelaisen mummon tarinaa. Hyvin samanlaista tarinaa kuin aloittajan suosittelema kirja. Lisäksi ketjussa on mainittu "osta kirja nyt heti" BoD palvelusta. Näin kirjailija Leena Sorvali saisi rahoja heti.
Nyt näin kun olen tätä lukenut tuntuu että olet joidenkin lainaukset kirjaesittelystä katsonut että mummo rääkyy. Ei täällä ainakaan moni ole tilittänyt mitään tyttäristään. Tyttäret kyllä kertoneet mistä ovat lapsuudessa kärsineet.
Mistä muuten näkisit aloittajan kommentit? Aloituksen huonoksi moittimista on yrittänyt selitellä.
Mistä näkee kuka kirjoittaa minkäkin kommentin?
Menisit Leena-mummo jo nukkumaan. Huomenna sitten taas.
Mistä sinö näet kirjoittajat? Tiedät rarkkaan kuka on leena, kuka kansalaiskoulun käynyt jne. Mode tietenkin näkee mutta onko teilläkään oikeutta kivin stalkkailla ihmisten henkilöllisyyttä?
Iltalääkkeiden aika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Maiju Lassila kirjoittanut jotain märepaloista?
En usko. Muistan kyllä nähneeni jossain divarissa ikivanhan kirjan Märepala vuosisatojen saatossa, mutta se oli historiateos ja Maiju Lassila kirjoitti fiktiota.
Kyseessä on kirjailija Leena Sorvalin mittavan omakustanteisen tuotannon varhaisteos. Tämän itsenäinen jatko-osa on Etukenossa elämän päättymiseen : kahdeksankympin ja kuoleman välissä. Kirjailija itse kuvailee tätä ratkiriemukasta veijariromaania näin:
Kirja kertoo 82-vuotiaan kirjailijan yhdestä vuodesta. Häntä oli kierrätetty vuoden päivät perusterveydenhuollon puolella saamatta lähetettä tarkempiin tutkimuksiin. Saatuaan vihdoin diagnoosin sepelvaltimotaudista hän on vuoden aikana kokenut pallolaajennuksen (joka ei mennyt putkeen), kuusi tajuttomuuskohtausta ja joutunut seitsemän kertaa sairaalahoitoon. Hoitojen ja lääkkeiden maksukatot paukkuivat. Saman vuoden aikana on kuusi hänen läheistään menehtynyt ja hän ollut saattamassa heitä haudan poveen tai meren syliin. Kirjoittaja kertoo kokeneensa myös ikäsyrjintää, sitä enemmän mitä ryppyisemmäksi hänen naamansa on muuttunut. Joskus hänestä on tuntunut kuin olisi toisen luokan kansalainen. Hän kysyy, mitätöikö se koko ihmisen, jos joutuu etsimään jotakin sanaa vähän pitempään tai ei osaa oitis käyttää uutta sovellusta?
Luulisi tuon pätkän sitten löytyvän googlaamalla. Eipä löydy.
Helsingin kirjastojen lainausjärjestelmän Helmetin sivuilta löytyy k.o. teoksen esittelytekstinä.
Ai tuo märepala vai?
Etukenossa elämän päättymiseen jne.
Niin eli ei tuo märepala, josta kysyttiin. Eli miten se liittyi mihinkään?
Märepala on mainio allegoria sille tunnekimpulle, jota teos Kuka puolustaisi äitiä käsittelee. Terapiassa istuu vain yksi ihminen, tytär. Terapeutti kuuntelee ja validoi hänen kokemustaan ja tunteitaan. Kyseessä ei ole puolueeton oikeudenkäynti, jossa äiti pääsisi puolustautumaan tai selittämään omaa uupumustaan, nuoruuttaan tai omia traumojaan. Siksi näkökulma on väistämättä yksipuolinen. Äidille pitää antaa mahdollisuus kertoa oma äidin näkemys. Märepallo on tämä näkemys.
Äiti menköön omaan terapiaan märepallonsa kanssa.
Tyttären pitää pitää omat märepallonsa ja ruminointinsa siellä omassa terapiassaan. Ainakin jos on yli 30v eli ihan aikuinen.
Niinhän hän pitääkin.
Ok. Eli ei tee kostoiskuja, käyttäydy aggressivisesti tai ilkeästi, ylitä toisen ihmisen rajoja tai tule latelemaan syytöksiä, niin että syytetyn pitää vain istua nöyrästi hiljaa tai koittaa arvata oikeat vuorosanat. Tämähän on todella hyvä!
Eikä myöskään julkaise 312-sivuista märepalloa omakustannekirjana, jossa normalisoidaan oma marttyyrius ja alleviivataan ainaista auktoriteettiasemaa.
Eihän tytär sitä julkaissut.
Mutta yleisesti ottaen: 70+ v omakustanteet/itse kirjoitetut elämänkerrat taitavat olla yleisesti narsista ryöhnää.
Matematiikan ja hedelmällisyystieteen osaajille: täällä on väitetty, että 84-vuotias kirjailija on hesarin jutun (julkaistu 2023) 30-vuotiaan tytön äiti. Vaikuttaako todennäköiselle?
Jaa jaa. Oliko siinä ikä mainittu?
Maksumuuri
Tässä pätkä, esseen kirjoittaja kertoo myöhemmin olleensä nuori 80-luvulla:
"Mutta minäkin olen alkanut kyseenalaistaa asioita. Miten paljon kolmekymppisellä aikuisella on oikeutta kaataa pahaa oloaan vanhempansa päälle ja samalla livetä oman elämänsä vastuusta? Kaiken jo aiemmin kokemamme jälkeen – jolloin esikoiseni näki minut myös särkyneenä ja erittäin haavoittuvassa tilassa – olen tuntenut oloni turvattomaksikin. Mitä ihmisen pitää sietää aikuiselta lapseltaan? Voiko johonkin vetää rajan?"
Ja tuo aiemmin koettu oli tuon esseen mukaan vaikea avioero. Psykoterapeutti Nina Pulkkinen muuten tuossa jutussa sanoo, että vanhemman on vedettävä oma rajansa: kaikkea ei tarvitse ottaa vastaan.
Niin siis tuohan ei ole se hesarin juttu. Milloin tytär katkaisi välit?
Tuo on hesarin juttu, mistä psykoterapeutti pyykkösen kirjan esittelytekstiin päätynyt sitaatti on. Tällä perusteella palstalla alettiin hallusinoimaan, että kirjailija on tuon hesarin 2023 esseen kirjoittaja
Juuri näin. Palstalla on aloitus, jossa viitataan (kömpelösti) lahtelaisen mummon kirjaan. Aloittaja ketjun kymmenissä viesteissä rääkyy kokemaansa oman keski-ikäisen tyttären syyllistämisen ja "äidinmurhan" kokemusta.
Joku ketjun kirjoittaja - syystä tai toisesta - linkkasi Hesarin artikkeliin, joka jännittävällä tavalla toistaa lahtelaisen mummon tarinaa. Hyvin samanlaista tarinaa kuin aloittajan suosittelema kirja. Lisäksi ketjussa on mainittu "osta kirja nyt heti" BoD palvelusta. Näin kirjailija Leena Sorvali saisi rahoja heti.
Nyt näin kun olen tätä lukenut tuntuu että olet joidenkin lainaukset kirjaesittelystä katsonut että mummo rääkyy. Ei täällä ainakaan moni ole tilittänyt mitään tyttäristään. Tyttäret kyllä kertoneet mistä ovat lapsuudessa kärsineet.
Mistä muuten näkisit aloittajan kommentit? Aloituksen huonoksi moittimista on yrittänyt selitellä.
Mistä näkee kuka kirjoittaa minkäkin kommentin?
Anteeksi, mutta vaan voimistat sitä ajatusta, että kirjailija itse on paikalla. Kuka kyttää kommentteja ja ottaa itseensä ihan jokaisesta, erityisesti niistä, joissa pohditaan henkilökohtaisuutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Maiju Lassila kirjoittanut jotain märepaloista?
En usko. Muistan kyllä nähneeni jossain divarissa ikivanhan kirjan Märepala vuosisatojen saatossa, mutta se oli historiateos ja Maiju Lassila kirjoitti fiktiota.
Kyseessä on kirjailija Leena Sorvalin mittavan omakustanteisen tuotannon varhaisteos. Tämän itsenäinen jatko-osa on Etukenossa elämän päättymiseen : kahdeksankympin ja kuoleman välissä. Kirjailija itse kuvailee tätä ratkiriemukasta veijariromaania näin:
Kirja kertoo 82-vuotiaan kirjailijan yhdestä vuodesta. Häntä oli kierrätetty vuoden päivät perusterveydenhuollon puolella saamatta lähetettä tarkempiin tutkimuksiin. Saatuaan vihdoin diagnoosin sepelvaltimotaudista hän on vuoden aikana kokenut pallolaajennuksen (joka ei mennyt putkeen), kuusi tajuttomuuskohtausta ja joutunut seitsemän kertaa sairaalahoitoon. Hoitojen ja lääkkeiden maksukatot paukkuivat. Saman vuoden aikana on kuusi hänen läheistään menehtynyt ja hän ollut saattamassa heitä haudan poveen tai meren syliin. Kirjoittaja kertoo kokeneensa myös ikäsyrjintää, sitä enemmän mitä ryppyisemmäksi hänen naamansa on muuttunut. Joskus hänestä on tuntunut kuin olisi toisen luokan kansalainen. Hän kysyy, mitätöikö se koko ihmisen, jos joutuu etsimään jotakin sanaa vähän pitempään tai ei osaa oitis käyttää uutta sovellusta?
Luulisi tuon pätkän sitten löytyvän googlaamalla. Eipä löydy.
Helsingin kirjastojen lainausjärjestelmän Helmetin sivuilta löytyy k.o. teoksen esittelytekstinä.
Ai tuo märepala vai?
Etukenossa elämän päättymiseen jne.
Niin eli ei tuo märepala, josta kysyttiin. Eli miten se liittyi mihinkään?
Märepala on mainio allegoria sille tunnekimpulle, jota teos Kuka puolustaisi äitiä käsittelee. Terapiassa istuu vain yksi ihminen, tytär. Terapeutti kuuntelee ja validoi hänen kokemustaan ja tunteitaan. Kyseessä ei ole puolueeton oikeudenkäynti, jossa äiti pääsisi puolustautumaan tai selittämään omaa uupumustaan, nuoruuttaan tai omia traumojaan. Siksi näkökulma on väistämättä yksipuolinen. Äidille pitää antaa mahdollisuus kertoa oma äidin näkemys. Märepallo on tämä näkemys.
Äiti menköön omaan terapiaan märepallonsa kanssa.
Tyttären pitää pitää omat märepallonsa ja ruminointinsa siellä omassa terapiassaan. Ainakin jos on yli 30v eli ihan aikuinen.
Niinhän hän pitääkin.
Ok. Eli ei tee kostoiskuja, käyttäydy aggressivisesti tai ilkeästi, ylitä toisen ihmisen rajoja tai tule latelemaan syytöksiä, niin että syytetyn pitää vain istua nöyrästi hiljaa tai koittaa arvata oikeat vuorosanat. Tämähän on todella hyvä!
Eikä myöskään julkaise 312-sivuista märepalloa omakustannekirjana, jossa normalisoidaan oma marttyyrius ja alleviivataan ainaista auktoriteettiasemaa.
Eihän tytär sitä julkaissut.
Mutta yleisesti ottaen: 70+ v omakustanteet/itse kirjoitetut elämänkerrat taitavat olla yleisesti narsista ryöhnää.
Matematiikan ja hedelmällisyystieteen osaajille: täällä on väitetty, että 84-vuotias kirjailija on hesarin jutun (julkaistu 2023) 30-vuotiaan tytön äiti. Vaikuttaako todennäköiselle?
Jaa jaa. Oliko siinä ikä mainittu?
Maksumuuri
Tässä pätkä, esseen kirjoittaja kertoo myöhemmin olleensä nuori 80-luvulla:
"Mutta minäkin olen alkanut kyseenalaistaa asioita. Miten paljon kolmekymppisellä aikuisella on oikeutta kaataa pahaa oloaan vanhempansa päälle ja samalla livetä oman elämänsä vastuusta? Kaiken jo aiemmin kokemamme jälkeen – jolloin esikoiseni näki minut myös särkyneenä ja erittäin haavoittuvassa tilassa – olen tuntenut oloni turvattomaksikin. Mitä ihmisen pitää sietää aikuiselta lapseltaan? Voiko johonkin vetää rajan?"
Ja tuo aiemmin koettu oli tuon esseen mukaan vaikea avioero. Psykoterapeutti Nina Pulkkinen muuten tuossa jutussa sanoo, että vanhemman on vedettävä oma rajansa: kaikkea ei tarvitse ottaa vastaan.
Niin siis tuohan ei ole se hesarin juttu. Milloin tytär katkaisi välit?
Tuo on hesarin juttu, mistä psykoterapeutti pyykkösen kirjan esittelytekstiin päätynyt sitaatti on. Tällä perusteella palstalla alettiin hallusinoimaan, että kirjailija on tuon hesarin 2023 esseen kirjoittaja
Juuri näin. Palstalla on aloitus, jossa viitataan (kömpelösti) lahtelaisen mummon kirjaan. Aloittaja ketjun kymmenissä viesteissä rääkyy kokemaansa oman keski-ikäisen tyttären syyllistämisen ja "äidinmurhan" kokemusta.
Joku ketjun kirjoittaja - syystä tai toisesta - linkkasi Hesarin artikkeliin, joka jännittävällä tavalla toistaa lahtelaisen mummon tarinaa. Hyvin samanlaista tarinaa kuin aloittajan suosittelema kirja. Lisäksi ketjussa on mainittu "osta kirja nyt heti" BoD palvelusta. Näin kirjailija Leena Sorvali saisi rahoja heti.
Nyt näin kun olen tätä lukenut tuntuu että olet joidenkin lainaukset kirjaesittelystä katsonut että mummo rääkyy. Ei täällä ainakaan moni ole tilittänyt mitään tyttäristään. Tyttäret kyllä kertoneet mistä ovat lapsuudessa kärsineet.
Mistä muuten näkisit aloittajan kommentit? Aloituksen huonoksi moittimista on yrittänyt selitellä.
Mistä näkee kuka kirjoittaa minkäkin kommentin?
Anteeksi, mutta vaan voimistat sitä ajatusta, että kirjailija itse on paikalla. Kuka kyttää kommentteja ja ottaa itseensä ihan jokaisesta, erityisesti niistä, joissa pohditaan henkilökohtaisuutta?
Satun nyt tässä sängyssä vielä vauvaa selaamaan. Minua kiehtoo harhaisuus. Ja miksi joku ei voi keskustella asiasta vaan kommentoijista, keksiä heille taustaa koulutusta myöten?
Varmaan voit ottaa tuohon kirjailijaan suoraan yhteyden ja kertoa hänelle mitä mieltä mummusta ja hänen kirjastaan olet? Yhteystiedot löytyy helposti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Maiju Lassila kirjoittanut jotain märepaloista?
En usko. Muistan kyllä nähneeni jossain divarissa ikivanhan kirjan Märepala vuosisatojen saatossa, mutta se oli historiateos ja Maiju Lassila kirjoitti fiktiota.
Kyseessä on kirjailija Leena Sorvalin mittavan omakustanteisen tuotannon varhaisteos. Tämän itsenäinen jatko-osa on Etukenossa elämän päättymiseen : kahdeksankympin ja kuoleman välissä. Kirjailija itse kuvailee tätä ratkiriemukasta veijariromaania näin:
Kirja kertoo 82-vuotiaan kirjailijan yhdestä vuodesta. Häntä oli kierrätetty vuoden päivät perusterveydenhuollon puolella saamatta lähetettä tarkempiin tutkimuksiin. Saatuaan vihdoin diagnoosin sepelvaltimotaudista hän on vuoden aikana kokenut pallolaajennuksen (joka ei mennyt putkeen), kuusi tajuttomuuskohtausta ja joutunut seitsemän kertaa sairaalahoitoon. Hoitojen ja lääkkeiden maksukatot paukkuivat. Saman vuoden aikana on kuusi hänen läheistään menehtynyt ja hän ollut saattamassa heitä haudan poveen tai meren syliin. Kirjoittaja kertoo kokeneensa myös ikäsyrjintää, sitä enemmän mitä ryppyisemmäksi hänen naamansa on muuttunut. Joskus hänestä on tuntunut kuin olisi toisen luokan kansalainen. Hän kysyy, mitätöikö se koko ihmisen, jos joutuu etsimään jotakin sanaa vähän pitempään tai ei osaa oitis käyttää uutta sovellusta?
Luulisi tuon pätkän sitten löytyvän googlaamalla. Eipä löydy.
Helsingin kirjastojen lainausjärjestelmän Helmetin sivuilta löytyy k.o. teoksen esittelytekstinä.
Ai tuo märepala vai?
Etukenossa elämän päättymiseen jne.
Niin eli ei tuo märepala, josta kysyttiin. Eli miten se liittyi mihinkään?
Märepala on mainio allegoria sille tunnekimpulle, jota teos Kuka puolustaisi äitiä käsittelee. Terapiassa istuu vain yksi ihminen, tytär. Terapeutti kuuntelee ja validoi hänen kokemustaan ja tunteitaan. Kyseessä ei ole puolueeton oikeudenkäynti, jossa äiti pääsisi puolustautumaan tai selittämään omaa uupumustaan, nuoruuttaan tai omia traumojaan. Siksi näkökulma on väistämättä yksipuolinen. Äidille pitää antaa mahdollisuus kertoa oma äidin näkemys. Märepallo on tämä näkemys.
Äiti menköön omaan terapiaan märepallonsa kanssa.
Tyttären pitää pitää omat märepallonsa ja ruminointinsa siellä omassa terapiassaan. Ainakin jos on yli 30v eli ihan aikuinen.
Niinhän hän pitääkin.
Ok. Eli ei tee kostoiskuja, käyttäydy aggressivisesti tai ilkeästi, ylitä toisen ihmisen rajoja tai tule latelemaan syytöksiä, niin että syytetyn pitää vain istua nöyrästi hiljaa tai koittaa arvata oikeat vuorosanat. Tämähän on todella hyvä!
Eikä myöskään julkaise 312-sivuista märepalloa omakustannekirjana, jossa normalisoidaan oma marttyyrius ja alleviivataan ainaista auktoriteettiasemaa.
Eihän tytär sitä julkaissut.
Mutta yleisesti ottaen: 70+ v omakustanteet/itse kirjoitetut elämänkerrat taitavat olla yleisesti narsista ryöhnää.
Matematiikan ja hedelmällisyystieteen osaajille: täällä on väitetty, että 84-vuotias kirjailija on hesarin jutun (julkaistu 2023) 30-vuotiaan tytön äiti. Vaikuttaako todennäköiselle?
Jaa jaa. Oliko siinä ikä mainittu?
Maksumuuri
Tässä pätkä, esseen kirjoittaja kertoo myöhemmin olleensä nuori 80-luvulla:
"Mutta minäkin olen alkanut kyseenalaistaa asioita. Miten paljon kolmekymppisellä aikuisella on oikeutta kaataa pahaa oloaan vanhempansa päälle ja samalla livetä oman elämänsä vastuusta? Kaiken jo aiemmin kokemamme jälkeen – jolloin esikoiseni näki minut myös särkyneenä ja erittäin haavoittuvassa tilassa – olen tuntenut oloni turvattomaksikin. Mitä ihmisen pitää sietää aikuiselta lapseltaan? Voiko johonkin vetää rajan?"
Ja tuo aiemmin koettu oli tuon esseen mukaan vaikea avioero. Psykoterapeutti Nina Pulkkinen muuten tuossa jutussa sanoo, että vanhemman on vedettävä oma rajansa: kaikkea ei tarvitse ottaa vastaan.
Niin siis tuohan ei ole se hesarin juttu. Milloin tytär katkaisi välit?
Tuo on hesarin juttu, mistä psykoterapeutti pyykkösen kirjan esittelytekstiin päätynyt sitaatti on. Tällä perusteella palstalla alettiin hallusinoimaan, että kirjailija on tuon hesarin 2023 esseen kirjoittaja
Juuri näin. Palstalla on aloitus, jossa viitataan (kömpelösti) lahtelaisen mummon kirjaan. Aloittaja ketjun kymmenissä viesteissä rääkyy kokemaansa oman keski-ikäisen tyttären syyllistämisen ja "äidinmurhan" kokemusta.
Joku ketjun kirjoittaja - syystä tai toisesta - linkkasi Hesarin artikkeliin, joka jännittävällä tavalla toistaa lahtelaisen mummon tarinaa. Hyvin samanlaista tarinaa kuin aloittajan suosittelema kirja. Lisäksi ketjussa on mainittu "osta kirja nyt heti" BoD palvelusta. Näin kirjailija Leena Sorvali saisi rahoja heti.
Nyt näin kun olen tätä lukenut tuntuu että olet joidenkin lainaukset kirjaesittelystä katsonut että mummo rääkyy. Ei täällä ainakaan moni ole tilittänyt mitään tyttäristään. Tyttäret kyllä kertoneet mistä ovat lapsuudessa kärsineet.
Mistä muuten näkisit aloittajan kommentit? Aloituksen huonoksi moittimista on yrittänyt selitellä.
Mistä näkee kuka kirjoittaa minkäkin kommentin?
Anteeksi, mutta vaan voimistat sitä ajatusta, että kirjailija itse on paikalla. Kuka kyttää kommentteja ja ottaa itseensä ihan jokaisesta, erityisesti niistä, joissa pohditaan henkilökohtaisuutta?
Satun nyt tässä sängyssä vielä vauvaa selaamaan. Minua kiehtoo harhaisuus. Ja miksi joku ei voi keskustella asiasta vaan kommentoijista, keksiä heille taustaa koulutusta myöten?
Varmaan voit ottaa tuohon kirjailijaan suoraan yhteyden ja kertoa hänelle mitä mieltä mummusta ja hänen kirjastaan olet? Yhteystiedot löytyy helposti.
Kuten sanoin, olen keskustellut koko ajan kirjasta ja asiasta. Minulla ei ole mitään suytä olla häneen yhteydessä. Keskustelupalsta on ajatustenvaihtoa varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On aivan ilmeistä, että kirjailija Leena Sorvali pitää yllä tätä aloittamaansa ketjua, pyrkimyksenä on tietenkin se, että mahdollisimman moni kävisivät downloadaamassa maksua vastaan hänen uuden 312-sivuisen veijariromaaninsa. Jonka koko perusajatus on, että me suurten ikäluokkien äidit teimme aina vain parhaimpamme mutta te kiittämättömät saatanalliset lapsemme vain meitä kaikesta syytätte. Tilaa kirja ja maksa 39,95 eur.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Maiju Lassila kirjoittanut jotain märepaloista?
En usko. Muistan kyllä nähneeni jossain divarissa ikivanhan kirjan Märepala vuosisatojen saatossa, mutta se oli historiateos ja Maiju Lassila kirjoitti fiktiota.
Kyseessä on kirjailija Leena Sorvalin mittavan omakustanteisen tuotannon varhaisteos. Tämän itsenäinen jatko-osa on Etukenossa elämän päättymiseen : kahdeksankympin ja kuoleman välissä. Kirjailija itse kuvailee tätä ratkiriemukasta veijariromaania näin:
Kirja kertoo 82-vuotiaan kirjailijan yhdestä vuodesta. Häntä oli kierrätetty vuoden päivät perusterveydenhuollon puolella saamatta lähetettä tarkempiin tutkimuksiin. Saatuaan vihdoin diagnoosin sepelvaltimotaudista hän on vuoden aikana kokenut pallolaajennuksen (joka ei mennyt putkeen), kuusi tajuttomuuskohtausta ja joutunut seitsemän kertaa sairaalahoitoon. Hoitojen ja lääkkeiden maksukatot paukkuivat. Saman vuoden aikana on kuusi hänen läheistään menehtynyt ja hän ollut saattamassa heitä haudan poveen tai meren syliin. Kirjoittaja kertoo kokeneensa myös ikäsyrjintää, sitä enemmän mitä ryppyisemmäksi hänen naamansa on muuttunut. Joskus hänestä on tuntunut kuin olisi toisen luokan kansalainen. Hän kysyy, mitätöikö se koko ihmisen, jos joutuu etsimään jotakin sanaa vähän pitempään tai ei osaa oitis käyttää uutta sovellusta?
Luulisi tuon pätkän sitten löytyvän googlaamalla. Eipä löydy.
Helsingin kirjastojen lainausjärjestelmän Helmetin sivuilta löytyy k.o. teoksen esittelytekstinä.
Ai tuo märepala vai?
Etukenossa elämän päättymiseen jne.
Niin eli ei tuo märepala, josta kysyttiin. Eli miten se liittyi mihinkään?
Märepala on mainio allegoria sille tunnekimpulle, jota teos Kuka puolustaisi äitiä käsittelee. Terapiassa istuu vain yksi ihminen, tytär. Terapeutti kuuntelee ja validoi hänen kokemustaan ja tunteitaan. Kyseessä ei ole puolueeton oikeudenkäynti, jossa äiti pääsisi puolustautumaan tai selittämään omaa uupumustaan, nuoruuttaan tai omia traumojaan. Siksi näkökulma on väistämättä yksipuolinen. Äidille pitää antaa mahdollisuus kertoa oma äidin näkemys. Märepallo on tämä näkemys.
Äiti menköön omaan terapiaan märepallonsa kanssa.
Tyttären pitää pitää omat märepallonsa ja ruminointinsa siellä omassa terapiassaan. Ainakin jos on yli 30v eli ihan aikuinen.
Niinhän hän pitääkin.
Ok. Eli ei tee kostoiskuja, käyttäydy aggressivisesti tai ilkeästi, ylitä toisen ihmisen rajoja tai tule latelemaan syytöksiä, niin että syytetyn pitää vain istua nöyrästi hiljaa tai koittaa arvata oikeat vuorosanat. Tämähän on todella hyvä!
Eikä myöskään julkaise 312-sivuista märepalloa omakustannekirjana, jossa normalisoidaan oma marttyyrius ja alleviivataan ainaista auktoriteettiasemaa.
Eihän tytär sitä julkaissut.
Mutta yleisesti ottaen: 70+ v omakustanteet/itse kirjoitetut elämänkerrat taitavat olla yleisesti narsista ryöhnää.
Matematiikan ja hedelmällisyystieteen osaajille: täällä on väitetty, että 84-vuotias kirjailija on hesarin jutun (julkaistu 2023) 30-vuotiaan tytön äiti. Vaikuttaako todennäköiselle?
Jaa jaa. Oliko siinä ikä mainittu?
Maksumuuri
Tässä pätkä, esseen kirjoittaja kertoo myöhemmin olleensä nuori 80-luvulla:
"Mutta minäkin olen alkanut kyseenalaistaa asioita. Miten paljon kolmekymppisellä aikuisella on oikeutta kaataa pahaa oloaan vanhempansa päälle ja samalla livetä oman elämänsä vastuusta? Kaiken jo aiemmin kokemamme jälkeen – jolloin esikoiseni näki minut myös särkyneenä ja erittäin haavoittuvassa tilassa – olen tuntenut oloni turvattomaksikin. Mitä ihmisen pitää sietää aikuiselta lapseltaan? Voiko johonkin vetää rajan?"
Ja tuo aiemmin koettu oli tuon esseen mukaan vaikea avioero. Psykoterapeutti Nina Pulkkinen muuten tuossa jutussa sanoo, että vanhemman on vedettävä oma rajansa: kaikkea ei tarvitse ottaa vastaan.
Niin siis tuohan ei ole se hesarin juttu. Milloin tytär katkaisi välit?
Tuo on hesarin juttu, mistä psykoterapeutti pyykkösen kirjan esittelytekstiin päätynyt sitaatti on. Tällä perusteella palstalla alettiin hallusinoimaan, että kirjailija on tuon hesarin 2023 esseen kirjoittaja
Juuri näin. Palstalla on aloitus, jossa viitataan (kömpelösti) lahtelaisen mummon kirjaan. Aloittaja ketjun kymmenissä viesteissä rääkyy kokemaansa oman keski-ikäisen tyttären syyllistämisen ja "äidinmurhan" kokemusta.
Joku ketjun kirjoittaja - syystä tai toisesta - linkkasi Hesarin artikkeliin, joka jännittävällä tavalla toistaa lahtelaisen mummon tarinaa. Hyvin samanlaista tarinaa kuin aloittajan suosittelema kirja. Lisäksi ketjussa on mainittu "osta kirja nyt heti" BoD palvelusta. Näin kirjailija Leena Sorvali saisi rahoja heti.
Nyt näin kun olen tätä lukenut tuntuu että olet joidenkin lainaukset kirjaesittelystä katsonut että mummo rääkyy. Ei täällä ainakaan moni ole tilittänyt mitään tyttäristään. Tyttäret kyllä kertoneet mistä ovat lapsuudessa kärsineet.
Mistä muuten näkisit aloittajan kommentit? Aloituksen huonoksi moittimista on yrittänyt selitellä.
Mistä näkee kuka kirjoittaa minkäkin kommentin?
Anteeksi, mutta vaan voimistat sitä ajatusta, että kirjailija itse on paikalla. Kuka kyttää kommentteja ja ottaa itseensä ihan jokaisesta, erityisesti niistä, joissa pohditaan henkilökohtaisuutta?
Satun nyt tässä sängyssä vielä vauvaa selaamaan. Minua kiehtoo harhaisuus. Ja miksi joku ei voi keskustella asiasta vaan kommentoijista, keksiä heille taustaa koulutusta myöten?
Varmaan voit ottaa tuohon kirjailijaan suoraan yhteyden ja kertoa hänelle mitä mieltä mummusta ja hänen kirjastaan olet? Yhteystiedot löytyy helposti.
Kysy tätä aplta. Miksi hän ei ollut yhteydessä kirjan kirjoittajaan kertoakseen, että onpa hyvä kirja vaan halusi avlla asiasta keskustella?
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Maiju Lassila kirjoittanut jotain märepaloista?
En usko. Muistan kyllä nähneeni jossain divarissa ikivanhan kirjan Märepala vuosisatojen saatossa, mutta se oli historiateos ja Maiju Lassila kirjoitti fiktiota.
Kyseessä on kirjailija Leena Sorvalin mittavan omakustanteisen tuotannon varhaisteos. Tämän itsenäinen jatko-osa on Etukenossa elämän päättymiseen : kahdeksankympin ja kuoleman välissä. Kirjailija itse kuvailee tätä ratkiriemukasta veijariromaania näin:
Kirja kertoo 82-vuotiaan kirjailijan yhdestä vuodesta. Häntä oli kierrätetty vuoden päivät perusterveydenhuollon puolella saamatta lähetettä tarkempiin tutkimuksiin. Saatuaan vihdoin diagnoosin sepelvaltimotaudista hän on vuoden aikana kokenut pallolaajennuksen (joka ei mennyt putkeen), kuusi tajuttomuuskohtausta ja joutunut seitsemän kertaa sairaalahoitoon. Hoitojen ja lääkkeiden maksukatot paukkuivat. Saman vuoden aikana on kuusi hänen läheistään menehtynyt ja hän ollut saattamassa heitä haudan poveen tai meren syliin. Kirjoittaja kertoo kokeneensa myös ikäsyrjintää, sitä enemmän mitä ryppyisemmäksi hänen naamansa on muuttunut. Joskus hänestä on tuntunut kuin olisi toisen luokan kansalainen. Hän kysyy, mitätöikö se koko ihmisen, jos joutuu etsimään jotakin sanaa vähän pitempään tai ei osaa oitis käyttää uutta sovellusta?
Luulisi tuon pätkän sitten löytyvän googlaamalla. Eipä löydy.
Helsingin kirjastojen lainausjärjestelmän Helmetin sivuilta löytyy k.o. teoksen esittelytekstinä.
Ai tuo märepala vai?
Etukenossa elämän päättymiseen jne.
Niin eli ei tuo märepala, josta kysyttiin. Eli miten se liittyi mihinkään?
Märepala on mainio allegoria sille tunnekimpulle, jota teos Kuka puolustaisi äitiä käsittelee. Terapiassa istuu vain yksi ihminen, tytär. Terapeutti kuuntelee ja validoi hänen kokemustaan ja tunteitaan. Kyseessä ei ole puolueeton oikeudenkäynti, jossa äiti pääsisi puolustautumaan tai selittämään omaa uupumustaan, nuoruuttaan tai omia traumojaan. Siksi näkökulma on väistämättä yksipuolinen. Äidille pitää antaa mahdollisuus kertoa oma äidin näkemys. Märepallo on tämä näkemys.
Äiti menköön omaan terapiaan märepallonsa kanssa.
Tyttären pitää pitää omat märepallonsa ja ruminointinsa siellä omassa terapiassaan. Ainakin jos on yli 30v eli ihan aikuinen.
Niinhän hän pitääkin.
Ok. Eli ei tee kostoiskuja, käyttäydy aggressivisesti tai ilkeästi, ylitä toisen ihmisen rajoja tai tule latelemaan syytöksiä, niin että syytetyn pitää vain istua nöyrästi hiljaa tai koittaa arvata oikeat vuorosanat. Tämähän on todella hyvä!
Eikä myöskään julkaise 312-sivuista märepalloa omakustannekirjana, jossa normalisoidaan oma marttyyrius ja alleviivataan ainaista auktoriteettiasemaa.
Eihän tytär sitä julkaissut.
Mutta yleisesti ottaen: 70+ v omakustanteet/itse kirjoitetut elämänkerrat taitavat olla yleisesti narsista ryöhnää.
Matematiikan ja hedelmällisyystieteen osaajille: täällä on väitetty, että 84-vuotias kirjailija on hesarin jutun (julkaistu 2023) 30-vuotiaan tytön äiti. Vaikuttaako todennäköiselle?
Jaa jaa. Oliko siinä ikä mainittu?
Maksumuuri
Tässä pätkä, esseen kirjoittaja kertoo myöhemmin olleensä nuori 80-luvulla:
"Mutta minäkin olen alkanut kyseenalaistaa asioita. Miten paljon kolmekymppisellä aikuisella on oikeutta kaataa pahaa oloaan vanhempansa päälle ja samalla livetä oman elämänsä vastuusta? Kaiken jo aiemmin kokemamme jälkeen – jolloin esikoiseni näki minut myös särkyneenä ja erittäin haavoittuvassa tilassa – olen tuntenut oloni turvattomaksikin. Mitä ihmisen pitää sietää aikuiselta lapseltaan? Voiko johonkin vetää rajan?"
Ja tuo aiemmin koettu oli tuon esseen mukaan vaikea avioero. Psykoterapeutti Nina Pulkkinen muuten tuossa jutussa sanoo, että vanhemman on vedettävä oma rajansa: kaikkea ei tarvitse ottaa vastaan.
Niin siis tuohan ei ole se hesarin juttu. Milloin tytär katkaisi välit?
Tuo on hesarin juttu, mistä psykoterapeutti pyykkösen kirjan esittelytekstiin päätynyt sitaatti on. Tällä perusteella palstalla alettiin hallusinoimaan, että kirjailija on tuon hesarin 2023 esseen kirjoittaja
Juuri näin. Palstalla on aloitus, jossa viitataan (kömpelösti) lahtelaisen mummon kirjaan. Aloittaja ketjun kymmenissä viesteissä rääkyy kokemaansa oman keski-ikäisen tyttären syyllistämisen ja "äidinmurhan" kokemusta.
Joku ketjun kirjoittaja - syystä tai toisesta - linkkasi Hesarin artikkeliin, joka jännittävällä tavalla toistaa lahtelaisen mummon tarinaa. Hyvin samanlaista tarinaa kuin aloittajan suosittelema kirja. Lisäksi ketjussa on mainittu "osta kirja nyt heti" BoD palvelusta. Näin kirjailija Leena Sorvali saisi rahoja heti.
Nyt näin kun olen tätä lukenut tuntuu että olet joidenkin lainaukset kirjaesittelystä katsonut että mummo rääkyy. Ei täällä ainakaan moni ole tilittänyt mitään tyttäristään. Tyttäret kyllä kertoneet mistä ovat lapsuudessa kärsineet.
Mistä muuten näkisit aloittajan kommentit? Aloituksen huonoksi moittimista on yrittänyt selitellä.
Mistä näkee kuka kirjoittaa minkäkin kommentin?
Anteeksi, mutta vaan voimistat sitä ajatusta, että kirjailija itse on paikalla. Kuka kyttää kommentteja ja ottaa itseensä ihan jokaisesta, erityisesti niistä, joissa pohditaan henkilökohtaisuutta?
Satun nyt tässä sängyssä vielä vauvaa selaamaan. Minua kiehtoo harhaisuus. Ja miksi joku ei voi keskustella asiasta vaan kommentoijista, keksiä heille taustaa koulutusta myöten?
Varmaan voit ottaa tuohon kirjailijaan suoraan yhteyden ja kertoa hänelle mitä mieltä mummusta ja hänen kirjastaan olet? Yhteystiedot löytyy helposti.
Kysy tätä aplta. Miksi hän ei ollut yhteydessä kirjan kirjoittajaan kertoakseen, että onpa hyvä kirja vaan halusi avlla asiasta keskustella?
-ohis
Miksi yleensä tehdään aloituksia? Äitihaavaiset ovat enemmistöä vauvalla, sijsi tämäkin on näköjään kiinnostanut.
Aina voi ottaa kirjailijaan yhteyden ja keskustella. Varmaan kiinnostuksesta mielissään
Vierailija kirjoitti:
On aivan ilmeistä, että kirjailija Leena Sorvali pitää yllä tätä aloittamaansa ketjua, pyrkimyksenä on tietenkin se, että mahdollisimman moni kävisivät downloadaamassa maksua vastaan hänen uuden 312-sivuisen veijariromaaninsa. Jonka koko perusajatus on, että me suurten ikäluokkien äidit teimme aina vain parhaimpamme mutta te kiittämättömät saatanalliset lapsemme vain meitä kaikesta syytätte. Tilaa kirja ja maksa 39,95 eur.
Boomerhullu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Maiju Lassila kirjoittanut jotain märepaloista?
En usko. Muistan kyllä nähneeni jossain divarissa ikivanhan kirjan Märepala vuosisatojen saatossa, mutta se oli historiateos ja Maiju Lassila kirjoitti fiktiota.
Kyseessä on kirjailija Leena Sorvalin mittavan omakustanteisen tuotannon varhaisteos. Tämän itsenäinen jatko-osa on Etukenossa elämän päättymiseen : kahdeksankympin ja kuoleman välissä. Kirjailija itse kuvailee tätä ratkiriemukasta veijariromaania näin:
Kirja kertoo 82-vuotiaan kirjailijan yhdestä vuodesta. Häntä oli kierrätetty vuoden päivät perusterveydenhuollon puolella saamatta lähetettä tarkempiin tutkimuksiin. Saatuaan vihdoin diagnoosin sepelvaltimotaudista hän on vuoden aikana kokenut pallolaajennuksen (joka ei mennyt putkeen), kuusi tajuttomuuskohtausta ja joutunut seitsemän kertaa sairaalahoitoon. Hoitojen ja lääkkeiden maksukatot paukkuivat. Saman vuoden aikana on kuusi hänen läheistään menehtynyt ja hän ollut saattamassa heitä haudan poveen tai meren syliin. Kirjoittaja kertoo kokeneensa myös ikäsyrjintää, sitä enemmän mitä ryppyisemmäksi hänen naamansa on muuttunut. Joskus hänestä on tuntunut kuin olisi toisen luokan kansalainen. Hän kysyy, mitätöikö se koko ihmisen, jos joutuu etsimään jotakin sanaa vähän pitempään tai ei osaa oitis käyttää uutta sovellusta?
Luulisi tuon pätkän sitten löytyvän googlaamalla. Eipä löydy.
Helsingin kirjastojen lainausjärjestelmän Helmetin sivuilta löytyy k.o. teoksen esittelytekstinä.
Ai tuo märepala vai?
Etukenossa elämän päättymiseen jne.
Niin eli ei tuo märepala, josta kysyttiin. Eli miten se liittyi mihinkään?
Märepala on mainio allegoria sille tunnekimpulle, jota teos Kuka puolustaisi äitiä käsittelee. Terapiassa istuu vain yksi ihminen, tytär. Terapeutti kuuntelee ja validoi hänen kokemustaan ja tunteitaan. Kyseessä ei ole puolueeton oikeudenkäynti, jossa äiti pääsisi puolustautumaan tai selittämään omaa uupumustaan, nuoruuttaan tai omia traumojaan. Siksi näkökulma on väistämättä yksipuolinen. Äidille pitää antaa mahdollisuus kertoa oma äidin näkemys. Märepallo on tämä näkemys.
Äiti menköön omaan terapiaan märepallonsa kanssa.
Tyttären pitää pitää omat märepallonsa ja ruminointinsa siellä omassa terapiassaan. Ainakin jos on yli 30v eli ihan aikuinen.
Niinhän hän pitääkin.
Ok. Eli ei tee kostoiskuja, käyttäydy aggressivisesti tai ilkeästi, ylitä toisen ihmisen rajoja tai tule latelemaan syytöksiä, niin että syytetyn pitää vain istua nöyrästi hiljaa tai koittaa arvata oikeat vuorosanat. Tämähän on todella hyvä!
Eikä myöskään julkaise 312-sivuista märepalloa omakustannekirjana, jossa normalisoidaan oma marttyyrius ja alleviivataan ainaista auktoriteettiasemaa.
Eihän tytär sitä julkaissut.
Mutta yleisesti ottaen: 70+ v omakustanteet/itse kirjoitetut elämänkerrat taitavat olla yleisesti narsista ryöhnää.
Matematiikan ja hedelmällisyystieteen osaajille: täällä on väitetty, että 84-vuotias kirjailija on hesarin jutun (julkaistu 2023) 30-vuotiaan tytön äiti. Vaikuttaako todennäköiselle?
Jaa jaa. Oliko siinä ikä mainittu?
Maksumuuri
Tässä pätkä, esseen kirjoittaja kertoo myöhemmin olleensä nuori 80-luvulla:
"Mutta minäkin olen alkanut kyseenalaistaa asioita. Miten paljon kolmekymppisellä aikuisella on oikeutta kaataa pahaa oloaan vanhempansa päälle ja samalla livetä oman elämänsä vastuusta? Kaiken jo aiemmin kokemamme jälkeen – jolloin esikoiseni näki minut myös särkyneenä ja erittäin haavoittuvassa tilassa – olen tuntenut oloni turvattomaksikin. Mitä ihmisen pitää sietää aikuiselta lapseltaan? Voiko johonkin vetää rajan?"
Ja tuo aiemmin koettu oli tuon esseen mukaan vaikea avioero. Psykoterapeutti Nina Pulkkinen muuten tuossa jutussa sanoo, että vanhemman on vedettävä oma rajansa: kaikkea ei tarvitse ottaa vastaan.
Niin siis tuohan ei ole se hesarin juttu. Milloin tytär katkaisi välit?
Tuo on hesarin juttu, mistä psykoterapeutti pyykkösen kirjan esittelytekstiin päätynyt sitaatti on. Tällä perusteella palstalla alettiin hallusinoimaan, että kirjailija on tuon hesarin 2023 esseen kirjoittaja
Juuri näin. Palstalla on aloitus, jossa viitataan (kömpelösti) lahtelaisen mummon kirjaan. Aloittaja ketjun kymmenissä viesteissä rääkyy kokemaansa oman keski-ikäisen tyttären syyllistämisen ja "äidinmurhan" kokemusta.
Joku ketjun kirjoittaja - syystä tai toisesta - linkkasi Hesarin artikkeliin, joka jännittävällä tavalla toistaa lahtelaisen mummon tarinaa. Hyvin samanlaista tarinaa kuin aloittajan suosittelema kirja. Lisäksi ketjussa on mainittu "osta kirja nyt heti" BoD palvelusta. Näin kirjailija Leena Sorvali saisi rahoja heti.
Nyt näin kun olen tätä lukenut tuntuu että olet joidenkin lainaukset kirjaesittelystä katsonut että mummo rääkyy. Ei täällä ainakaan moni ole tilittänyt mitään tyttäristään. Tyttäret kyllä kertoneet mistä ovat lapsuudessa kärsineet.
Mistä muuten näkisit aloittajan kommentit? Aloituksen huonoksi moittimista on yrittänyt selitellä.
Mistä näkee kuka kirjoittaa minkäkin kommentin?
Anteeksi, mutta vaan voimistat sitä ajatusta, että kirjailija itse on paikalla. Kuka kyttää kommentteja ja ottaa itseensä ihan jokaisesta, erityisesti niistä, joissa pohditaan henkilökohtaisuutta?
Satun nyt tässä sängyssä vielä vauvaa selaamaan. Minua kiehtoo harhaisuus. Ja miksi joku ei voi keskustella asiasta vaan kommentoijista, keksiä heille taustaa koulutusta myöten?
Varmaan voit ottaa tuohon kirjailijaan suoraan yhteyden ja kertoa hänelle mitä mieltä mummusta ja hänen kirjastaan olet? Yhteystiedot löytyy helposti.
Kuten sanoin, olen keskustellut koko ajan kirjasta ja asiasta. Minulla ei ole mitään suytä olla häneen yhteydessä. Keskustelupalsta on ajatustenvaihtoa varten.
Leenallehan sinä äkäilet jo toisra iltaa.
Alue: Aihe vapaa
Te terapiassa äidistänne valittajat, lapsuutenne itkijät ja välien katkaisijat olette pas kasak kia kaikki tyynni.
Hypätkää vessanpönttöön ja painakaa nappulasta sitä laitaa jossa on kaikkein suurimman ulostekasan kuva.
Erkki Lanttu-B -juttujen erikoisterapeutti