Kuka puolustaisi äitiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommentoin tuosta yhdestä tarinasta, että se on fiktiota. Sitten muka sekaannun keskusteluun. Ei luoja mitä suoranaista 💩 tämän yhden jutut. 

Aika jotenkin autistista kertoa kirjasta sen olevan fiktiota. Selittää siis päivänselvää asiaa.

Onko aloituksen kirja fiktiota? Entä saman kirjailijan toinen kirja, jossa hän kuvaa itseään rajattomaksi mummoksi ilman lastenlapsia? 

Jollain lailla itseään viisaana pitävä ihminen tuntee eron maiju lassilan kirjojen ( fiktio) , oppikirjojen ja vaikka Niinistön muistelmien välillä jankuttamatta.

Tästä puheena olevasta  kirjasta en minä tiedä onko se elämänkerrallista vai fiktiomaista perhedraamaa.

Sinä väitit että tottakai kirja on fiktiota. Silloin väität kaikkia kirjoja fiktioksi. Ja varmaan nyt tajuat itsekin miksi on turha tulla tähän ketjuun puhumaan tuosta giktiivisestä kirjasta? 

Sulla nyt joku pakonomainen tarve kirjoittaa ihan , tekisi mieli sanoa, lapsenomaista tekstiä.

Ota vaikka sukankudin, imuri, kattele lumisadetta. Pää pois välillä vauvapalstalta.

Kyllä se lapsenomainen teksti tulee nyt sieltä, sori vaan. 

Aika jotenkin autistista kertoa kirjasta sen olevan fiktiota. Selittää siis päivänselvää asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommentoin tuosta yhdestä tarinasta, että se on fiktiota. Sitten muka sekaannun keskusteluun. Ei luoja mitä suoranaista 💩 tämän yhden jutut. 

Aika jotenkin autistista kertoa kirjasta sen olevan fiktiota. Selittää siis päivänselvää asiaa.

Onko aloituksen kirja fiktiota? Entä saman kirjailijan toinen kirja, jossa hän kuvaa itseään rajattomaksi mummoksi ilman lastenlapsia? 

Jollain lailla itseään viisaana pitävä ihminen tuntee eron maiju lassilan kirjojen ( fiktio) , oppikirjojen ja vaikka Niinistön muistelmien välillä jankuttamatta.

Tästä puheena olevasta  kirjasta en minä tiedä onko se elämänkerrallista vai fiktiomaista perhedraamaa.

Sinä väitit että tottakai kirja on fiktiota. Silloin väität kaikkia kirjoja fiktioksi. Ja varmaan nyt tajuat itsekin miksi on turha tulla tähän ketjuun puhumaan tuosta giktiivisestä kirjasta? 

Sulla nyt joku pakonomainen tarve kirjoittaa ihan , tekisi mieli sanoa, lapsenomaista tekstiä.

Ota vaikka sukankudin, imuri, kattele lumisadetta. Pää pois välillä vauvapalstalta.

Sanoo se, joka heti aamusta on jatkamassa eilisiltana aloittamaansa ränttiä, joka meni tunteisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Onko Maiju Lassila kirjoittanut jotain märepaloista?

En usko. Muistan kyllä nähneeni jossain divarissa ikivanhan kirjan Märepala vuosisatojen saatossa, mutta se oli historiateos ja Maiju Lassila kirjoitti fiktiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommentoin tuosta yhdestä tarinasta, että se on fiktiota. Sitten muka sekaannun keskusteluun. Ei luoja mitä suoranaista 💩 tämän yhden jutut. 

Aika jotenkin autistista kertoa kirjasta sen olevan fiktiota. Selittää siis päivänselvää asiaa.

Onko aloituksen kirja fiktiota? Entä saman kirjailijan toinen kirja, jossa hän kuvaa itseään rajattomaksi mummoksi ilman lastenlapsia? 

Jollain lailla itseään viisaana pitävä ihminen tuntee eron maiju lassilan kirjojen ( fiktio) , oppikirjojen ja vaikka Niinistön muistelmien välillä jankuttamatta.

Tästä puheena olevasta  kirjasta en minä tiedä onko se elämänkerrallista vai fiktiomaista perhedraamaa.

Sinä väitit että tottakai kirja on fiktiota. Silloin väität kaikkia kirjoja fiktioksi. Ja varmaan nyt tajuat itsekin miksi on turha tulla tähän ketjuun puhumaan tuosta giktiivisestä kirjasta? 

Sulla nyt joku pakonomainen tarve kirjoittaa ihan , tekisi mieli sanoa, lapsenomaista tekstiä.

Ota vaikka sukankudin, imuri, kattele lumisadetta. Pää pois välillä vauvapalstalta.

Kyllä se lapsenomainen teksti tulee nyt sieltä, sori vaan. 

Aika jotenkin autistista kertoa kirjasta sen olevan fiktiota. Selittää siis päivänselvää asiaa.

Minä osaan lopettaa jankuttamisen. Katsotaan kykenetkö sinä siihen.

Emme ole enää kymmenvuotiaita.

Eivät kaikki kirjat ole fiktiota. Esimerkiksi tuo märepalateos on tietokirja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommentoin tuosta yhdestä tarinasta, että se on fiktiota. Sitten muka sekaannun keskusteluun. Ei luoja mitä suoranaista 💩 tämän yhden jutut. 

Aika jotenkin autistista kertoa kirjasta sen olevan fiktiota. Selittää siis päivänselvää asiaa.

Onko aloituksen kirja fiktiota? Entä saman kirjailijan toinen kirja, jossa hän kuvaa itseään rajattomaksi mummoksi ilman lastenlapsia? 

Jollain lailla itseään viisaana pitävä ihminen tuntee eron maiju lassilan kirjojen ( fiktio) , oppikirjojen ja vaikka Niinistön muistelmien välillä jankuttamatta.

Tästä puheena olevasta  kirjasta en minä tiedä onko se elämänkerrallista vai fiktiomaista perhedraamaa.

Sinä väitit että tottakai kirja on fiktiota. Silloin väität kaikkia kirjoja fiktioksi. Ja varmaan nyt tajuat itsekin miksi on turha tulla tähän ketjuun puhumaan tuosta giktiivisestä kirjasta? 

Sulla nyt joku pakonomainen tarve kirjoittaa ihan , tekisi mieli sanoa, lapsenomaista tekstiä.

Ota vaikka sukankudin, imuri, kattele lumisadetta. Pää pois välillä vauvapalstalta.

Sanoo se, joka heti aamusta on jatkamassa eilisiltana aloittamaansa ränttiä, joka meni tunteisiin. 

. Todella niin kaikkien sääntöjen vastaan toimi eilen tuo kirjoittaja joka sai päähänsä toisen olevan tuon kirjailijan.

Kyllä semmoinen on oikaistava. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko Maiju Lassila kirjoittanut jotain märepaloista?

En usko. Muistan kyllä nähneeni jossain divarissa ikivanhan kirjan Märepala vuosisatojen saatossa, mutta se oli historiateos ja Maiju Lassila kirjoitti fiktiota.

Kyseessä on kirjailija Leena Sorvalin mittavan omakustanteisen tuotannon varhaisteos. Tämän itsenäinen jatko-osa on Etukenossa elämän päättymiseen : kahdeksankympin ja kuoleman välissä. Kirjailija itse kuvailee tätä ratkiriemukasta veijariromaania näin:

Kirja kertoo 82-vuotiaan kirjailijan yhdestä vuodesta. Häntä oli kierrätetty vuoden päivät perusterveydenhuollon puolella saamatta lähetettä tarkempiin tutkimuksiin. Saatuaan vihdoin diagnoosin sepelvaltimotaudista hän on vuoden aikana kokenut pallolaajennuksen (joka ei mennyt putkeen), kuusi tajuttomuuskohtausta ja joutunut seitsemän kertaa sairaalahoitoon. Hoitojen ja lääkkeiden maksukatot paukkuivat. Saman vuoden aikana on kuusi hänen läheistään menehtynyt ja hän ollut saattamassa heitä haudan poveen tai meren syliin. Kirjoittaja kertoo kokeneensa myös ikäsyrjintää, sitä enemmän mitä ryppyisemmäksi hänen naamansa on muuttunut. Joskus hänestä on tuntunut kuin olisi toisen luokan kansalainen. Hän kysyy, mitätöikö se koko ihmisen, jos joutuu etsimään jotakin sanaa vähän pitempään tai ei osaa oitis käyttää uutta sovellusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko Maiju Lassila kirjoittanut jotain märepaloista?

En usko. Muistan kyllä nähneeni jossain divarissa ikivanhan kirjan Märepala vuosisatojen saatossa, mutta se oli historiateos ja Maiju Lassila kirjoitti fiktiota.

Oisko Märepallo? Ainakin googlaamalla tarjoaa. 

Maalaiset, pelto, traktori, metsää halkova joki ja sen koski. Lehmät. Pohjoiskarjalaisten pienviljeli-jöiden mökeissä vimman ja viinan voimin käydyt sisällissodat ovat maailma, josta Kirsi Komulainen kirjoittaa esikoisteoksessaan. 

Se on myös maailma, jonka runoilija tuntee; ympäristö, jossa hän vietti elämänsä ensimmäiset kolme vuosikymmentä maatilan tyttärenä, vaimona, miniänä, emäntänä, äitinä. 

Komulaisen runoissa yhdistyvät kauneus ja maanläheisyys koskettavalla tavalla.

Jos, tänne tuon kommentin laittaja saa toki kertoa miksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommentoin tuosta yhdestä tarinasta, että se on fiktiota. Sitten muka sekaannun keskusteluun. Ei luoja mitä suoranaista 💩 tämän yhden jutut. 

Aika jotenkin autistista kertoa kirjasta sen olevan fiktiota. Selittää siis päivänselvää asiaa.

Onko aloituksen kirja fiktiota? Entä saman kirjailijan toinen kirja, jossa hän kuvaa itseään rajattomaksi mummoksi ilman lastenlapsia? 

Jollain lailla itseään viisaana pitävä ihminen tuntee eron maiju lassilan kirjojen ( fiktio) , oppikirjojen ja vaikka Niinistön muistelmien välillä jankuttamatta.

Tästä puheena olevasta  kirjasta en minä tiedä onko se elämänkerrallista vai fiktiomaista perhedraamaa.

Sinä väitit että tottakai kirja on fiktiota. Silloin väität kaikkia kirjoja fiktioksi. Ja varmaan nyt tajuat itsekin miksi on turha tulla tähän ketjuun puhumaan tuosta giktiivisestä kirjasta? 

Sulla nyt joku pakonomainen tarve kirjoittaa ihan , tekisi mieli sanoa, lapsenomaista tekstiä.

Ota vaikka sukankudin, imuri, kattele lumisadetta. Pää pois välillä vauvapalstalta.

Sanoo se, joka heti aamusta on jatkamassa eilisiltana aloittamaansa ränttiä, joka meni tunteisiin. 

. Todella niin kaikkien sääntöjen vastaan toimi eilen tuo kirjoittaja joka sai päähänsä toisen olevan tuon kirjailijan.

Kyllä semmoinen on oikaistava. 

Mites se oli. Pää pois välillä vauvapalstalta. 

Äiti: huutaa tiskivuoroista, paiskoo tavaroita, nimittelee lapsia ja puhuu niistä pahaa ristiin rastiin toisilleen selän takana, nöyryyttää julkisesti, ei hoida peliriippuvuuttaan, haukkuu lasten toista vanhempaa, kiristää ja manipuloi. 

Lapsi: menee aikuisena terapiaan. 

Äiti: "Tiskivuorojen takia lapsi meni terapiaan."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommentoin tuosta yhdestä tarinasta, että se on fiktiota. Sitten muka sekaannun keskusteluun. Ei luoja mitä suoranaista 💩 tämän yhden jutut. 

Aika jotenkin autistista kertoa kirjasta sen olevan fiktiota. Selittää siis päivänselvää asiaa.

Onko aloituksen kirja fiktiota? Entä saman kirjailijan toinen kirja, jossa hän kuvaa itseään rajattomaksi mummoksi ilman lastenlapsia? 

Jollain lailla itseään viisaana pitävä ihminen tuntee eron maiju lassilan kirjojen ( fiktio) , oppikirjojen ja vaikka Niinistön muistelmien välillä jankuttamatta.

Tästä puheena olevasta  kirjasta en minä tiedä onko se elämänkerrallista vai fiktiomaista perhedraamaa.

Sinä väitit että tottakai kirja on fiktiota. Silloin väität kaikkia kirjoja fiktioksi. Ja varmaan nyt tajuat itsekin miksi on turha tulla tähän ketjuun puhumaan tuosta giktiivisestä kirjasta? 

Sulla nyt joku pakonomainen tarve kirjoittaa ihan , tekisi mieli sanoa, lapsenomaista tekstiä.

Ota vaikka sukankudin, imuri, kattele lumisadetta. Pää pois välillä vauvapalstalta.

Sanoo se, joka heti aamusta on jatkamassa eilisiltana aloittamaansa ränttiä, joka meni tunteisiin. 

. Todella niin kaikkien sääntöjen vastaan toimi eilen tuo kirjoittaja joka sai päähänsä toisen olevan tuon kirjailijan.

Kyllä semmoinen on oikaistava. 

Mitä sääntöä hän rikkoi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommentoin tuosta yhdestä tarinasta, että se on fiktiota. Sitten muka sekaannun keskusteluun. Ei luoja mitä suoranaista 💩 tämän yhden jutut. 

Aika jotenkin autistista kertoa kirjasta sen olevan fiktiota. Selittää siis päivänselvää asiaa.

Onko aloituksen kirja fiktiota? Entä saman kirjailijan toinen kirja, jossa hän kuvaa itseään rajattomaksi mummoksi ilman lastenlapsia? 

Jollain lailla itseään viisaana pitävä ihminen tuntee eron maiju lassilan kirjojen ( fiktio) , oppikirjojen ja vaikka Niinistön muistelmien välillä jankuttamatta.

Tästä puheena olevasta  kirjasta en minä tiedä onko se elämänkerrallista vai fiktiomaista perhedraamaa.

Sinä väitit että tottakai kirja on fiktiota. Silloin väität kaikkia kirjoja fiktioksi. Ja varmaan nyt tajuat itsekin miksi on turha tulla tähän ketjuun puhumaan tuosta giktiivisestä kirjasta? 

Sulla nyt joku pakonomainen tarve kirjoittaa ihan , tekisi mieli sanoa, lapsenomaista tekstiä.

Ota vaikka sukankudin, imuri, kattele lumisadetta. Pää pois välillä vauvapalstalta.

Sanoo se, joka heti aamusta on jatkamassa eilisiltana aloittamaansa ränttiä, joka meni tunteisiin. 

. Todella niin kaikkien sääntöjen vastaan toimi eilen tuo kirjoittaja joka sai päähänsä toisen olevan tuon kirjailijan.

Kyllä semmoinen on oikaistava. 

Mites se oli. Pää pois välillä vauvapalstalta. 

Kohta on tarhassa lounas ja sitten päikyille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko Maiju Lassila kirjoittanut jotain märepaloista?

En usko. Muistan kyllä nähneeni jossain divarissa ikivanhan kirjan Märepala vuosisatojen saatossa, mutta se oli historiateos ja Maiju Lassila kirjoitti fiktiota.

Kyseessä on kirjailija Leena Sorvalin mittavan omakustanteisen tuotannon varhaisteos. Tämän itsenäinen jatko-osa on Etukenossa elämän päättymiseen : kahdeksankympin ja kuoleman välissä. Kirjailija itse kuvailee tätä ratkiriemukasta veijariromaania näin:

Kirja kertoo 82-vuotiaan kirjailijan yhdestä vuodesta. Häntä oli kierrätetty vuoden päivät perusterveydenhuollon puolella saamatta lähetettä tarkempiin tutkimuksiin. Saatuaan vihdoin diagnoosin sepelvaltimotaudista hän on vuoden aikana kokenut pallolaajennuksen (joka ei mennyt putkeen), kuusi tajuttomuuskohtausta ja joutunut seitsemän kertaa sairaalahoitoon. Hoitojen ja lääkkeiden maksukatot paukkuivat. Saman vuoden aikana on kuusi hänen läheistään menehtynyt ja hän ollut saattamassa heitä haudan poveen tai meren syliin. Kirjoittaja kertoo kokeneensa myös ikäsyrjintää, sitä enemmän mitä ryppyisemmäksi hänen naamansa on muuttunut. Joskus hänestä on tuntunut kuin olisi toisen luokan kansalainen. Hän kysyy, mitätöikö se koko ihmisen, jos joutuu etsimään jotakin sanaa vähän pitempään tai ei osaa oitis käyttää uutta sovellusta?

Luulisi tuon pätkän sitten löytyvän googlaamalla. Eipä löydy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommentoin tuosta yhdestä tarinasta, että se on fiktiota. Sitten muka sekaannun keskusteluun. Ei luoja mitä suoranaista 💩 tämän yhden jutut. 

Aika jotenkin autistista kertoa kirjasta sen olevan fiktiota. Selittää siis päivänselvää asiaa.

Onko aloituksen kirja fiktiota? Entä saman kirjailijan toinen kirja, jossa hän kuvaa itseään rajattomaksi mummoksi ilman lastenlapsia? 

Jollain lailla itseään viisaana pitävä ihminen tuntee eron maiju lassilan kirjojen ( fiktio) , oppikirjojen ja vaikka Niinistön muistelmien välillä jankuttamatta.

Tästä puheena olevasta  kirjasta en minä tiedä onko se elämänkerrallista vai fiktiomaista perhedraamaa.

Sinä väitit että tottakai kirja on fiktiota. Silloin väität kaikkia kirjoja fiktioksi. Ja varmaan nyt tajuat itsekin miksi on turha tulla tähän ketjuun puhumaan tuosta giktiivisestä kirjasta? 

Sulla nyt joku pakonomainen tarve kirjoittaa ihan , tekisi mieli sanoa, lapsenomaista tekstiä.

Ota vaikka sukankudin, imuri, kattele lumisadetta. Pää pois välillä vauvapalstalta.

Sanoo se, joka heti aamusta on jatkamassa eilisiltana aloittamaansa ränttiä, joka meni tunteisiin. 

. Todella niin kaikkien sääntöjen vastaan toimi eilen tuo kirjoittaja joka sai päähänsä toisen olevan tuon kirjailijan.

Kyllä semmoinen on oikaistava. 

Mitä sääntöä hän rikkoi? 

Totuuden paljastamisen ja tästä aiheutuneen nolouden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko Maiju Lassila kirjoittanut jotain märepaloista?

En usko. Muistan kyllä nähneeni jossain divarissa ikivanhan kirjan Märepala vuosisatojen saatossa, mutta se oli historiateos ja Maiju Lassila kirjoitti fiktiota.

Kyseessä on kirjailija Leena Sorvalin mittavan omakustanteisen tuotannon varhaisteos. Tämän itsenäinen jatko-osa on Etukenossa elämän päättymiseen : kahdeksankympin ja kuoleman välissä. Kirjailija itse kuvailee tätä ratkiriemukasta veijariromaania näin:

Kirja kertoo 82-vuotiaan kirjailijan yhdestä vuodesta. Häntä oli kierrätetty vuoden päivät perusterveydenhuollon puolella saamatta lähetettä tarkempiin tutkimuksiin. Saatuaan vihdoin diagnoosin sepelvaltimotaudista hän on vuoden aikana kokenut pallolaajennuksen (joka ei mennyt putkeen), kuusi tajuttomuuskohtausta ja joutunut seitsemän kertaa sairaalahoitoon. Hoitojen ja lääkkeiden maksukatot paukkuivat. Saman vuoden aikana on kuusi hänen läheistään menehtynyt ja hän ollut saattamassa heitä haudan poveen tai meren syliin. Kirjoittaja kertoo kokeneensa myös ikäsyrjintää, sitä enemmän mitä ryppyisemmäksi hänen naamansa on muuttunut. Joskus hänestä on tuntunut kuin olisi toisen luokan kansalainen. Hän kysyy, mitätöikö se koko ihmisen, jos joutuu etsimään jotakin sanaa vähän pitempään tai ei osaa oitis käyttää uutta sovellusta?

Luulisi tuon pätkän sitten löytyvän googlaamalla. Eipä löydy. 

Helsingin kirjastojen lainausjärjestelmän Helmetin sivuilta löytyy k.o. teoksen esittelytekstinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommentoin tuosta yhdestä tarinasta, että se on fiktiota. Sitten muka sekaannun keskusteluun. Ei luoja mitä suoranaista 💩 tämän yhden jutut. 

Aika jotenkin autistista kertoa kirjasta sen olevan fiktiota. Selittää siis päivänselvää asiaa.

Onko aloituksen kirja fiktiota? Entä saman kirjailijan toinen kirja, jossa hän kuvaa itseään rajattomaksi mummoksi ilman lastenlapsia? 

Jollain lailla itseään viisaana pitävä ihminen tuntee eron maiju lassilan kirjojen ( fiktio) , oppikirjojen ja vaikka Niinistön muistelmien välillä jankuttamatta.

Tästä puheena olevasta  kirjasta en minä tiedä onko se elämänkerrallista vai fiktiomaista perhedraamaa.

Sinä väitit että tottakai kirja on fiktiota. Silloin väität kaikkia kirjoja fiktioksi. Ja varmaan nyt tajuat itsekin miksi on turha tulla tähän ketjuun puhumaan tuosta giktiivisestä kirjasta? 

Sulla nyt joku pakonomainen tarve kirjoittaa ihan , tekisi mieli sanoa, lapsenomaista tekstiä.

Ota vaikka sukankudin, imuri, kattele lumisadetta. Pää pois välillä vauvapalstalta.

Sanoo se, joka heti aamusta on jatkamassa eilisiltana aloittamaansa ränttiä, joka meni tunteisiin. 

. Todella niin kaikkien sääntöjen vastaan toimi eilen tuo kirjoittaja joka sai päähänsä toisen olevan tuon kirjailijan.

Kyllä semmoinen on oikaistava. 

Mites se oli. Pää pois välillä vauvapalstalta. 

Kohta on tarhassa lounas ja sitten päikyille.

Jaa, hyvä hyvä, tulee sullekin lepo vauvapalstailulta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko Maiju Lassila kirjoittanut jotain märepaloista?

En usko. Muistan kyllä nähneeni jossain divarissa ikivanhan kirjan Märepala vuosisatojen saatossa, mutta se oli historiateos ja Maiju Lassila kirjoitti fiktiota.

Kyseessä on kirjailija Leena Sorvalin mittavan omakustanteisen tuotannon varhaisteos. Tämän itsenäinen jatko-osa on Etukenossa elämän päättymiseen : kahdeksankympin ja kuoleman välissä. Kirjailija itse kuvailee tätä ratkiriemukasta veijariromaania näin:

Kirja kertoo 82-vuotiaan kirjailijan yhdestä vuodesta. Häntä oli kierrätetty vuoden päivät perusterveydenhuollon puolella saamatta lähetettä tarkempiin tutkimuksiin. Saatuaan vihdoin diagnoosin sepelvaltimotaudista hän on vuoden aikana kokenut pallolaajennuksen (joka ei mennyt putkeen), kuusi tajuttomuuskohtausta ja joutunut seitsemän kertaa sairaalahoitoon. Hoitojen ja lääkkeiden maksukatot paukkuivat. Saman vuoden aikana on kuusi hänen läheistään menehtynyt ja hän ollut saattamassa heitä haudan poveen tai meren syliin. Kirjoittaja kertoo kokeneensa myös ikäsyrjintää, sitä enemmän mitä ryppyisemmäksi hänen naamansa on muuttunut. Joskus hänestä on tuntunut kuin olisi toisen luokan kansalainen. Hän kysyy, mitätöikö se koko ihmisen, jos joutuu etsimään jotakin sanaa vähän pitempään tai ei osaa oitis käyttää uutta sovellusta?

Luulisi tuon pätkän sitten löytyvän googlaamalla. Eipä löydy. 

Helsingin kirjastojen lainausjärjestelmän Helmetin sivuilta löytyy k.o. teoksen esittelytekstinä.

Ai tuo märepala vai? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko Maiju Lassila kirjoittanut jotain märepaloista?

En usko. Muistan kyllä nähneeni jossain divarissa ikivanhan kirjan Märepala vuosisatojen saatossa, mutta se oli historiateos ja Maiju Lassila kirjoitti fiktiota.

Kyseessä on kirjailija Leena Sorvalin mittavan omakustanteisen tuotannon varhaisteos. Tämän itsenäinen jatko-osa on Etukenossa elämän päättymiseen : kahdeksankympin ja kuoleman välissä. Kirjailija itse kuvailee tätä ratkiriemukasta veijariromaania näin:

Kirja kertoo 82-vuotiaan kirjailijan yhdestä vuodesta. Häntä oli kierrätetty vuoden päivät perusterveydenhuollon puolella saamatta lähetettä tarkempiin tutkimuksiin. Saatuaan vihdoin diagnoosin sepelvaltimotaudista hän on vuoden aikana kokenut pallolaajennuksen (joka ei mennyt putkeen), kuusi tajuttomuuskohtausta ja joutunut seitsemän kertaa sairaalahoitoon. Hoitojen ja lääkkeiden maksukatot paukkuivat. Saman vuoden aikana on kuusi hänen läheistään menehtynyt ja hän ollut saattamassa heitä haudan poveen tai meren syliin. Kirjoittaja kertoo kokeneensa myös ikäsyrjintää, sitä enemmän mitä ryppyisemmäksi hänen naamansa on muuttunut. Joskus hänestä on tuntunut kuin olisi toisen luokan kansalainen. Hän kysyy, mitätöikö se koko ihmisen, jos joutuu etsimään jotakin sanaa vähän pitempään tai ei osaa oitis käyttää uutta sovellusta?

Luulisi tuon pätkän sitten löytyvän googlaamalla. Eipä löydy. 

Helsingin kirjastojen lainausjärjestelmän Helmetin sivuilta löytyy k.o. teoksen esittelytekstinä.

Ai tuo märepala vai? 

Etukenossa elämän päättymiseen jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko Maiju Lassila kirjoittanut jotain märepaloista?

En usko. Muistan kyllä nähneeni jossain divarissa ikivanhan kirjan Märepala vuosisatojen saatossa, mutta se oli historiateos ja Maiju Lassila kirjoitti fiktiota.

Kyseessä on kirjailija Leena Sorvalin mittavan omakustanteisen tuotannon varhaisteos. Tämän itsenäinen jatko-osa on Etukenossa elämän päättymiseen : kahdeksankympin ja kuoleman välissä. Kirjailija itse kuvailee tätä ratkiriemukasta veijariromaania näin:

Kirja kertoo 82-vuotiaan kirjailijan yhdestä vuodesta. Häntä oli kierrätetty vuoden päivät perusterveydenhuollon puolella saamatta lähetettä tarkempiin tutkimuksiin. Saatuaan vihdoin diagnoosin sepelvaltimotaudista hän on vuoden aikana kokenut pallolaajennuksen (joka ei mennyt putkeen), kuusi tajuttomuuskohtausta ja joutunut seitsemän kertaa sairaalahoitoon. Hoitojen ja lääkkeiden maksukatot paukkuivat. Saman vuoden aikana on kuusi hänen läheistään menehtynyt ja hän ollut saattamassa heitä haudan poveen tai meren syliin. Kirjoittaja kertoo kokeneensa myös ikäsyrjintää, sitä enemmän mitä ryppyisemmäksi hänen naamansa on muuttunut. Joskus hänestä on tuntunut kuin olisi toisen luokan kansalainen. Hän kysyy, mitätöikö se koko ihmisen, jos joutuu etsimään jotakin sanaa vähän pitempään tai ei osaa oitis käyttää uutta sovellusta?

Luulisi tuon pätkän sitten löytyvän googlaamalla. Eipä löydy. 

Helsingin kirjastojen lainausjärjestelmän Helmetin sivuilta löytyy k.o. teoksen esittelytekstinä.

Ai tuo märepala vai? 

Etukenossa elämän päättymiseen jne.

Niin eli ei tuo märepala, josta kysyttiin. Eli miten se liittyi mihinkään? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko Maiju Lassila kirjoittanut jotain märepaloista?

En usko. Muistan kyllä nähneeni jossain divarissa ikivanhan kirjan Märepala vuosisatojen saatossa, mutta se oli historiateos ja Maiju Lassila kirjoitti fiktiota.

Kyseessä on kirjailija Leena Sorvalin mittavan omakustanteisen tuotannon varhaisteos. Tämän itsenäinen jatko-osa on Etukenossa elämän päättymiseen : kahdeksankympin ja kuoleman välissä. Kirjailija itse kuvailee tätä ratkiriemukasta veijariromaania näin:

Kirja kertoo 82-vuotiaan kirjailijan yhdestä vuodesta. Häntä oli kierrätetty vuoden päivät perusterveydenhuollon puolella saamatta lähetettä tarkempiin tutkimuksiin. Saatuaan vihdoin diagnoosin sepelvaltimotaudista hän on vuoden aikana kokenut pallolaajennuksen (joka ei mennyt putkeen), kuusi tajuttomuuskohtausta ja joutunut seitsemän kertaa sairaalahoitoon. Hoitojen ja lääkkeiden maksukatot paukkuivat. Saman vuoden aikana on kuusi hänen läheistään menehtynyt ja hän ollut saattamassa heitä haudan poveen tai meren syliin. Kirjoittaja kertoo kokeneensa myös ikäsyrjintää, sitä enemmän mitä ryppyisemmäksi hänen naamansa on muuttunut. Joskus hänestä on tuntunut kuin olisi toisen luokan kansalainen. Hän kysyy, mitätöikö se koko ihmisen, jos joutuu etsimään jotakin sanaa vähän pitempään tai ei osaa oitis käyttää uutta sovellusta?

Luulisi tuon pätkän sitten löytyvän googlaamalla. Eipä löydy. 

Helsingin kirjastojen lainausjärjestelmän Helmetin sivuilta löytyy k.o. teoksen esittelytekstinä.

Ai tuo märepala vai? 

Etukenossa elämän päättymiseen jne.

Niin eli ei tuo märepala, josta kysyttiin. Eli miten se liittyi mihinkään? 

Märepala on mainio allegoria sille tunnekimpulle, jota teos Kuka puolustaisi äitiä käsittelee. Terapiassa istuu vain yksi ihminen, tytär.  Terapeutti kuuntelee ja validoi hänen kokemustaan ja tunteitaan. Kyseessä ei ole puolueeton oikeudenkäynti, jossa äiti pääsisi puolustautumaan tai selittämään omaa uupumustaan, nuoruuttaan tai omia traumojaan. Siksi näkökulma on väistämättä yksipuolinen. Äidille pitää antaa mahdollisuus kertoa oma äidin näkemys. Märepallo on tämä näkemys.