Kuka puolustaisi äitiä?
Leena Sorvalin kirja. Lukekaahan te jotka käytte terapiassa puhumassa tiskivuoroista ja saamattomista farkuista.
Kommentit (647)
Miksi on niin vaikea ymmärtää, että huonoja äitejä on olemassa?
Vierailija kirjoitti:
Miksi on niin vaikea ymmärtää, että huonoja äitejä on olemassa?
On on. Jos sulla on lapsia, nekin voi joskus laittaa beibi-palstalle tuollaisen viestin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi on niin vaikea ymmärtää, että huonoja äitejä on olemassa?
Onko täällä joku tuota hokemaasi kiistänyt?
Alunperin lähti siitä eikö se huonokin äiti suunvuoron puolustautua.
Huonouskin on kyseenalainen asia. Varakas kotiäiti ilman muuta pitää huonona äitinä siivoojana työskentelevää yh-äutiä kunnan vuokratalossa asuvaa. Hän taas pitää työtöntä baarisaa istujaa huonona.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja nyt on saanut syyt niskaansa jonkun kirjoittamasta kirjasta.
Aloituksesta tunnistin tuon pitkän keskustelun jota joskus linkitetään. 40-luvun äidit, jotain sen tapaista.
Viittaat ehkä kesän ns. naakka-keskusteluun. Sielläkin tuo sama aloittaja jankkasi, uhriutui ja lopulta kertoi tirauttaneensa itkut kaikesta kokemastaan. Silloinkin oli syynä vanhalle äidilleen kaikesta lapsuuden hoivastaan kiittämätön ja kaupungissa kouluttauduttuaan ylimieliseksi tullut äidinmurhaaja-tytär.
Asia on niin että jos joku otetaan silmätikuksi jostain syystä. niin ne aiheet yritetään vetää vaikka mistä.
Joissain tapauksessa ne valehdellaan, liioitellaan, luodaan tai lavastetaan.
On olemassa vaikkamitä ihmisiä vaikka millä luonteenpiirteillä ja ajatusmaailmoilla.
Kukaan muu ei voi kuitenkaan asettaa niitä äitiys tai isyys kriteerejä toiselle ja vieras ihminen ei edes osaa arvioida niitä oikein, kun ei ehkä ole edes oikeaa tietoa kaikesta ja sitten jos on jotain tarkoituksellista mustamaalausta niin juttuhan menee sitten aina sen mukasn.
Tuon pamfletin (pefletin?) kirjoittaja on ilmeisesti laittanut psykoterapeutti Pyykkösen sanomaksi asioita jota tämä ei ole sanonut. Tämä teksti on ilmeisesti vain tuon Leena Sorvalin omakustanteen esittelytekstissä: "Syyllistäminen kuuluu osana psykoterapian eheytymisprosessiin. Psykoterapioissa käydään läpi tunteita ja asioita, jotka ovat aiheuttaneet potilaalle menneisyydessä ahdistusta tai traumoja. Tällöin on tavallista, että hän on vihainen vanhemmilleen. Mutta se on tosi tärkeä vaihe koko prosessia, sanoo erikoispsykologi ja psykoterapeutti Nina Pyykkönen."
Jos näin, niin aika tuhmaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi on niin vaikea ymmärtää, että huonoja äitejä on olemassa?
On on. Jos sulla on lapsia, nekin voi joskus laittaa beibi-palstalle tuollaisen viestin.
Minua ei haittaa yhtään vaikka he kirjoittaisi. Toki toivon, että he kysyisivät minulta mieltä painavia tilanteita lapsuudesta. Se on varma, että en kieltäydy puhumasta aiheesta tai väitä heidän kokemustensa olevan vääriä. Ja vaikka he menisi terapiaan puhumaan lapsuudestaan, en tunge sinne mukaan selittämään, miten minä tiedän paremmin heidän tunteensa.
eri
Ap ei vaikuta trollilta. Hän on aito hullu.
On tällä palstalla välillä kyllä pelottavan psykoottista porukkaa.
Kauhein ketä tulee mieleen oli nainen jonka mielestä huostaanotto on lapsen ryöstö, koska lapsi on vanhemman omaisuutta jolle saa tehdä mitä haluaa, eikä kukaan saisi siihen puuttua. Kysyin selvennystä että entä jos lapsi on kuoleman vaarassa. Psyko teki selväksi että oli tilanne mikä vaan niin vanhempaa pitää vain tukea vanhemmuudessa mutta koskaan ei saa huostaan ottaa. Ja jos lapsi kuolee niin systeemi ei ole tukenut vanhemmuutta tarpeeksi. Lapsensa tappanut vanhempi on viaton.
Ettei vaan Ap olisi sama henkilö kuin se huostaanottoja vastustava psyko? Sama keskustelutyyli hänellä on. Hänelle vaikkapa murhattu tai hyväksikäytetty lapsi on hyvä huumorin aihe. Ja kaikki on aina muiden kuin sen vanhemman syytä. Tai ainakaan mikään ei ikinä ole äidin syytä vaikka äiti tappaisi lapsensa. Olisko peräti Ap:n lapsi huostaanotettu? Ja nyt se aikuinen lapsi käy terapiassa läpi Ap:n hirmutekoja. Ja nimikin meillä jo on eli se kirjailija ketä Ap mainostaa ja kuka hän aika varmasti on.
Oma äitini on tehnyt aika rankkaa väkivaltaa minulle ja veljelleni. Kaikki mitä halusin oli että voisimme puhua edes niistä asioista tai että hänelle voisi edes aikuisena vetää terveet rajat.
Mutta kaikki keskustelut johtivat äidin loputtomaan uhriutumiseen, "kohtaukseen" ja heti tai pienen mykkäkoulun jälkeen samaan käytökseen. Johon kuului mm. rajatonta minuun tukeutumista yötä myöten, minun asioiden levittelyä ympäri kyliä (vaikka keksittyjä juttuja jos ei tietoja saanut) ja jos en ollut tavoitettavissa vuorokauden sisällä hän hakkasi ovea ja kurkki ikkunoista. Kestämätöntä.
Vasta kun katkaisin välit aloin löytää minkäänlaista toimintakykyä ja tasapainoa. Terapiassa en ole vieläkään, ei ole varaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap ei vaikuta trollilta. Hän on aito hullu.
On tällä palstalla välillä kyllä pelottavan psykoottista porukkaa.
Kauhein ketä tulee mieleen oli nainen jonka mielestä huostaanotto on lapsen ryöstö, koska lapsi on vanhemman omaisuutta jolle saa tehdä mitä haluaa, eikä kukaan saisi siihen puuttua. Kysyin selvennystä että entä jos lapsi on kuoleman vaarassa. Psyko teki selväksi että oli tilanne mikä vaan niin vanhempaa pitää vain tukea vanhemmuudessa mutta koskaan ei saa huostaan ottaa. Ja jos lapsi kuolee niin systeemi ei ole tukenut vanhemmuutta tarpeeksi. Lapsensa tappanut vanhempi on viaton.
Ettei vaan Ap olisi sama henkilö kuin se huostaanottoja vastustava psyko? Sama keskustelutyyli hänellä on. Hänelle vaikkapa murhattu tai hyväksikäytetty lapsi on hyvä huumorin aihe. Ja kaikki on aina muiden kuin sen vanhemman syytä. Tai ainakaan mikään ei ikinä ole äidin syytä vaikka äiti tappaisi lapsensa. Olisko peräti Ap:n lapsi huostaanotettu? Ja nyt se aikuinen lapsi käy terapiassa läpi Ap:n hirmutekoja. Ja nimikin meillä jo on eli se kirjailija ketä Ap mainostaa ja kuka hän aika varmasti on.
Nyt oli sekavaa. Tiedät aloittajan nimenkin?
Vierailija kirjoitti:
Tuon pamfletin (pefletin?) kirjoittaja on ilmeisesti laittanut psykoterapeutti Pyykkösen sanomaksi asioita jota tämä ei ole sanonut. Tämä teksti on ilmeisesti vain tuon Leena Sorvalin omakustanteen esittelytekstissä: "Syyllistäminen kuuluu osana psykoterapian eheytymisprosessiin. Psykoterapioissa käydään läpi tunteita ja asioita, jotka ovat aiheuttaneet potilaalle menneisyydessä ahdistusta tai traumoja. Tällöin on tavallista, että hän on vihainen vanhemmilleen. Mutta se on tosi tärkeä vaihe koko prosessia, sanoo erikoispsykologi ja psykoterapeutti Nina Pyykkönen."
Jos näin, niin aika tuhmaa
On hän niin sanonut, tuo on otettu Hesarista. Se miksi se on tuohon nostettu, on sitten jo eri asia. Tuohan on siis totta. Jos se on tuohon otettu jotta muut slkaisivat kyseenalaistamaan psykoterapiaa ja terapeutteja, se on härskiä.
Vierailija kirjoitti:
Tuon pamfletin (pefletin?) kirjoittaja on ilmeisesti laittanut psykoterapeutti Pyykkösen sanomaksi asioita jota tämä ei ole sanonut. Tämä teksti on ilmeisesti vain tuon Leena Sorvalin omakustanteen esittelytekstissä: "Syyllistäminen kuuluu osana psykoterapian eheytymisprosessiin. Psykoterapioissa käydään läpi tunteita ja asioita, jotka ovat aiheuttaneet potilaalle menneisyydessä ahdistusta tai traumoja. Tällöin on tavallista, että hän on vihainen vanhemmilleen. Mutta se on tosi tärkeä vaihe koko prosessia, sanoo erikoispsykologi ja psykoterapeutti Nina Pyykkönen."
Jos näin, niin aika tuhmaa
Korjaan: tuo Pyykkösen teksti on osittainen lainaus hesarin artikkelista. https://www.hs.fi/perhe/art-2000009990694.html
Mutta kaikki ammattitaitoiset psykoterapeutit kyllä tietävät, että syyllistäminen ei kuulu mihinkään psykoterapiaprosessiin. Ehkä siellä vastaanotolla, mutta ei todellakaan niin että siviilissä hyökätään syyllistetyn kimppuun. Keskustelu on sitten ihan eri juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja nyt on saanut syyt niskaansa jonkun kirjoittamasta kirjasta.
Aloituksesta tunnistin tuon pitkän keskustelun jota joskus linkitetään. 40-luvun äidit, jotain sen tapaista.
Viittaat ehkä kesän ns. naakka-keskusteluun. Sielläkin tuo sama aloittaja jankkasi, uhriutui ja lopulta kertoi tirauttaneensa itkut kaikesta kokemastaan. Silloinkin oli syynä vanhalle äidilleen kaikesta lapsuuden hoivastaan kiittämätön ja kaupungissa kouluttauduttuaan ylimieliseksi tullut äidinmurhaaja-tytär.
Hämärästi muistan lukeneeni tuota keskustelua. Eikö se ollut pienen maalaiskunnan tyttären vuodatus kuinka halusi kaupunkiin. Oliko niin ettei kotikunnan lukio pitkän natkan takia tullut kyseeseen. Tyttären kanta maalaisvanhempiin ja kapeisiin puheenaiheisiin, naakkoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon pamfletin (pefletin?) kirjoittaja on ilmeisesti laittanut psykoterapeutti Pyykkösen sanomaksi asioita jota tämä ei ole sanonut. Tämä teksti on ilmeisesti vain tuon Leena Sorvalin omakustanteen esittelytekstissä: "Syyllistäminen kuuluu osana psykoterapian eheytymisprosessiin. Psykoterapioissa käydään läpi tunteita ja asioita, jotka ovat aiheuttaneet potilaalle menneisyydessä ahdistusta tai traumoja. Tällöin on tavallista, että hän on vihainen vanhemmilleen. Mutta se on tosi tärkeä vaihe koko prosessia, sanoo erikoispsykologi ja psykoterapeutti Nina Pyykkönen."
Jos näin, niin aika tuhmaa
Korjaan: tuo Pyykkösen teksti on osittainen lainaus hesarin artikkelista. https://www.hs.fi/perhe/art-2000009990694.html
Mutta kaikki ammattitaitoiset psykoterapeutit kyllä tietävät, että syyllistäminen ei kuulu mihinkään psykoterapiaprosessiin. Ehkä siellä vastaanotolla, mutta ei todellakaan niin että siviilissä hyökätään syyllistetyn kimppuun. Keskustelu on sitten ihan eri juttu.
Mielenkiintoisella tavalla tuo hesarin artikkelin nimetön päähenkilö kertoo hyvin samanlaista tarinaa kuin tästä ketjun kirjailijasta Leena Sorvalista olevat muutamat lehtijutut. Jotenkin myös ketjun aloittajalla on hyvin samanlainen tarina kerrottavanaan. Puhutaanko nyt yhdestä ja samasta ihmisestä subjektiivisine äidinmurhakokemuksineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja nyt on saanut syyt niskaansa jonkun kirjoittamasta kirjasta.
Aloituksesta tunnistin tuon pitkän keskustelun jota joskus linkitetään. 40-luvun äidit, jotain sen tapaista.
Viittaat ehkä kesän ns. naakka-keskusteluun. Sielläkin tuo sama aloittaja jankkasi, uhriutui ja lopulta kertoi tirauttaneensa itkut kaikesta kokemastaan. Silloinkin oli syynä vanhalle äidilleen kaikesta lapsuuden hoivastaan kiittämätön ja kaupungissa kouluttauduttuaan ylimieliseksi tullut äidinmurhaaja-tytär.
Hämärästi muistan lukeneeni tuota keskustelua. Eikö se ollut pienen maalaiskunnan tyttären vuodatus kuinka halusi kaupunkiin. Oliko niin ettei kotikunnan lukio pitkän natkan takia tullut kyseeseen. Tyttären kanta maalaisvanhempiin ja kapeisiin puheenaiheisiin, naakkoihin.
Kyllä.
https://www.vauva.fi/keskustelu/6482416/iakkaiden-vanhempieni-jutut-alk…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi on niin vaikea ymmärtää, että huonoja äitejä on olemassa?
Onko täällä joku tuota hokemaasi kiistänyt?
Alunperin lähti siitä eikö se huonokin äiti suunvuoron puolustautua.
Huonouskin on kyseenalainen asia. Varakas kotiäiti ilman muuta pitää huonona äitinä siivoojana työskentelevää yh-äutiä kunnan vuokratalossa asuvaa. Hän taas pitää työtöntä baarisaa istujaa huonona.
Miten niin pitää? Kyse on äidin ja lapsen välisestä vuorovaikutuksesta, se ei ole mikään ostettava asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon pamfletin (pefletin?) kirjoittaja on ilmeisesti laittanut psykoterapeutti Pyykkösen sanomaksi asioita jota tämä ei ole sanonut. Tämä teksti on ilmeisesti vain tuon Leena Sorvalin omakustanteen esittelytekstissä: "Syyllistäminen kuuluu osana psykoterapian eheytymisprosessiin. Psykoterapioissa käydään läpi tunteita ja asioita, jotka ovat aiheuttaneet potilaalle menneisyydessä ahdistusta tai traumoja. Tällöin on tavallista, että hän on vihainen vanhemmilleen. Mutta se on tosi tärkeä vaihe koko prosessia, sanoo erikoispsykologi ja psykoterapeutti Nina Pyykkönen."
Jos näin, niin aika tuhmaa
Korjaan: tuo Pyykkösen teksti on osittainen lainaus hesarin artikkelista. https://www.hs.fi/perhe/art-2000009990694.html
Mutta kaikki ammattitaitoiset psykoterapeutit kyllä tietävät, että syyllistäminen ei kuulu mihinkään psykoterapiaprosessiin. Ehkä siellä vastaanotolla, mutta ei todellakaan niin että siviilissä hyökätään syyllistetyn kimppuun. Keskustelu on sitten ihan eri juttu.
Mielenkiintoisella tavalla tuo hesarin artikkelin nimetön päähenkilö kertoo hyvin samanlaista tarinaa kuin tästä ketjun kirjailijasta Leena Sorvalista olevat muutamat lehtijutut. Jotenkin myös ketjun aloittajalla on hyvin samanlainen tarina kerrottavanaan. Puhutaanko nyt yhdestä ja samasta ihmisestä subjektiivisine äidinmurhakokemuksineen.
Ketjun aloituksessa ei ole montaa lausetta. Missä näit tarinan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon pamfletin (pefletin?) kirjoittaja on ilmeisesti laittanut psykoterapeutti Pyykkösen sanomaksi asioita jota tämä ei ole sanonut. Tämä teksti on ilmeisesti vain tuon Leena Sorvalin omakustanteen esittelytekstissä: "Syyllistäminen kuuluu osana psykoterapian eheytymisprosessiin. Psykoterapioissa käydään läpi tunteita ja asioita, jotka ovat aiheuttaneet potilaalle menneisyydessä ahdistusta tai traumoja. Tällöin on tavallista, että hän on vihainen vanhemmilleen. Mutta se on tosi tärkeä vaihe koko prosessia, sanoo erikoispsykologi ja psykoterapeutti Nina Pyykkönen."
Jos näin, niin aika tuhmaa
Korjaan: tuo Pyykkösen teksti on osittainen lainaus hesarin artikkelista. https://www.hs.fi/perhe/art-2000009990694.html
Mutta kaikki ammattitaitoiset psykoterapeutit kyllä tietävät, että syyllistäminen ei kuulu mihinkään psykoterapiaprosessiin. Ehkä siellä vastaanotolla, mutta ei todellakaan niin että siviilissä hyökätään syyllistetyn kimppuun. Keskustelu on sitten ihan eri juttu.
Mielenkiintoisella tavalla tuo hesarin artikkelin nimetön päähenkilö kertoo hyvin samanlaista tarinaa kuin tästä ketjun kirjailijasta Leena Sorvalista olevat muutamat lehtijutut. Jotenkin myös ketjun aloittajalla on hyvin samanlainen tarina kerrottavanaan. Puhutaanko nyt yhdestä ja samasta ihmisestä subjektiivisine äidinmurhakokemuksineen.
Ketjun aloituksessa ei ole montaa lausetta. Missä näit tarinan?
Ketjussa, kymmenissä itseään toistavissa, samaa tarinaa jankkaavissa viesteissä. Samalla käsialalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon pamfletin (pefletin?) kirjoittaja on ilmeisesti laittanut psykoterapeutti Pyykkösen sanomaksi asioita jota tämä ei ole sanonut. Tämä teksti on ilmeisesti vain tuon Leena Sorvalin omakustanteen esittelytekstissä: "Syyllistäminen kuuluu osana psykoterapian eheytymisprosessiin. Psykoterapioissa käydään läpi tunteita ja asioita, jotka ovat aiheuttaneet potilaalle menneisyydessä ahdistusta tai traumoja. Tällöin on tavallista, että hän on vihainen vanhemmilleen. Mutta se on tosi tärkeä vaihe koko prosessia, sanoo erikoispsykologi ja psykoterapeutti Nina Pyykkönen."
Jos näin, niin aika tuhmaa
Korjaan: tuo Pyykkösen teksti on osittainen lainaus hesarin artikkelista. https://www.hs.fi/perhe/art-2000009990694.html
Mutta kaikki ammattitaitoiset psykoterapeutit kyllä tietävät, että syyllistäminen ei kuulu mihinkään psykoterapiaprosessiin. Ehkä siellä vastaanotolla, mutta ei todellakaan niin että siviilissä hyökätään syyllistetyn kimppuun. Keskustelu on sitten ihan eri juttu.
Mielenkiintoisella tavalla tuo hesarin artikkelin nimetön päähenkilö kertoo hyvin samanlaista tarinaa kuin tästä ketjun kirjailijasta Leena Sorvalista olevat muutamat lehtijutut. Jotenkin myös ketjun aloittajalla on hyvin samanlainen tarina kerrottavanaan. Puhutaanko nyt yhdestä ja samasta ihmisestä subjektiivisine äidinmurhakokemuksineen.
Ketjun aloituksessa ei ole montaa lausetta. Missä näit tarinan?
Ketjussa, kymmenissä itseään toistavissa, samaa tarinaa jankkaavissa viesteissä. Samalla käsialalla.
Mitä tarinaa? Referoi hänen tarinansa? Oletko joku mode kun tiedät kirjoittajat? En erota kirjoittajia koska kaikilla aika hyvä kielioppi.
Aloittaja nyt on saanut syyt niskaansa jonkun kirjoittamasta kirjasta.
Aloituksesta tunnistin tuon pitkän keskustelun jota joskus linkitetään. 40-luvun äidit, jotain sen tapaista.