Kuka puolustaisi äitiä?

Vierailija kirjoitti:

Tjaa, minulle syntyi tästä ketjusta kuva että nämä äipät on ennemminkin huolissaan siitä että jollekkin tuiki tuntemattomalle terapeutille syntyy heistä negatiivinen vaikutelma, välit lasten kanssa on täysin irrelevanttia.

Totta! Eivätkä he edes halua olla hyvissä väleissä lastensa kanssa, he selvästi halveksivat ja ehkä jopa vihaavat lapsiaan ja saavat siitä jotain sairasta voimautumisen tunnetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä pitäisi olla nimimerkit. Minusta näyttää niin harhaiselta tämä kun jonkun kommentteja pidetään jonkun muun kommentteina. Ihan kuin se päänsisässä luotu hahmo olisi ainoa kirjoittaja joka ei motkota äidistään.

Ketjun aloittaja kokee syvästi, miten hänen keski-ikäinen tyttärensä motkottaa äidistään. Se on koko tämän ylipitkän ketjun syy ja olemassaolon oikeutus (raison d'etre).

Missä kohtaa aloituksessa tuo ilmenee? Mikään mun mielestä ei keskustelussa viittaa että tuo kirjailija itse olisi täällä. Kai hän mielellään selventäisi mitä kirjassaan on kirjoittanut. Seuranneeko edes ip-lehtiä? Jossa saattaisi nähdä keskustelunaiheet?

Ei sun Leena-mummo tarvitse esittää muuta kuin olet. Lahden fb-ryhmään laitoit samana päivänä samanlaisen täyn (täky > täyn). En tiedä seuranneetko ip-lehtiä. Olet katkeroitunut elämän kokemuksistasi ja tehnyt niistä jo yli 10 kirjaa omakustanteisesti.

Joudun varmaan nyt ilmiantamaan kommenttiai. Loukkaat tuota kirjailijaa.

Ja minua jotenkin suututtaa harhaisuutesi.  Oletko väsynyt?

Ilmiannan.

Koira älähtää kun kalikka kalahtaa.

Ilmiannan tämänkin. Et voi syyttää kommentoijaa kirjailijaksi. Kas kun et vaikka 

Maija Kajannoksi. ( mielelläni kirjoittaisin tuollaisia hyvän mielen hömppiä).

Toivottavasti mode antaa sulle vähän lepoaikaa palstalta.

Ikinä ennen ole ketään ilmiantanut.

Sinuna miettisin enemmänkin sitä, mitä tyttäresi tuskissaan sinulle avautui. Millaisia ovat ne asiat, joista tyttäresi jäi lapsena vaille äidin rakkautta, mitä ovat ne asiat, joissa hän olisi halunnut saada äidin tukea. 

Näissä kysymys ei ole tiskeistä eikä farkuista.

Näistä et ole tässä ketjussa koskaan halunnut kertoa. Ainoastaan vaieta ja syyttää tytärtäsi.

Olet nyt aika väsynyt. Miten jaksat töissä?

Miksi koko ajan keksit toisista asioita?

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä ymmärrä miten joku keski-ikäinen on jäänyt niin äitiriippuvaiseksi että vielä siinä iässä suuttuu äitinsä jostain turhanpäiväisyydestä tyyliin oletko jo vaihtanut jouluverhot? Tai pärjäähän se Siru lukiossa?

Että ihan sairastuu.

No eihän se tytär niistä sairastukaan, mutta tuo on vain jatkumoa siitä kokemuksesta, että vieläkin vaikka tytär on jo aikuinen, äitinsä puuttuu elämään verhoista lähtien. Ja jos tytär on tajunnut miten kontrolloiva äitinsä on ollut aina, nuo nostavat vihan pintaan. Mikä siinä on, että sen äidin pitää uhriutua ja puolustautua? 

Minun äitini ei ollut kontrolloiva, eikä aiheuttanut suoraan traumaa, vaan hän eli itse suhteessa, jossa mies oli kontrolloiva. Kun hän sitä oireili meille aikuisille lapsille ja itki jne., sanoin hänelle, että ymmärrätkö että me elimme sitä todellisuutta lapsina myös. Koska hän ei ole martyyri, hän tajusi, että hyvän tähen, minähän en ole osannut teitä suojella kun mulla oli paha olla. Siinä se, jaettu traumakokemus ja puhdistavaa. Siitä on pikkasen helpompi lähteä tervehtymään kuin siitä, että äiti saa itkupotkuraivarit ja pyrkii selittämään pois tyttärensä kokemuksen jollain sairaalla ”mutku minä”-puolustuksella. 

Eli siis kuten kirjassa ilmeisesti kerrotaan tyttäret eivät jätä äitiään rauhaan vaan syyttelevät häntä jotta terapeuttikin sanoi että sinun syysi että voin vaihdevuosissa huonosti.

Kirjaselostuksista olen juuri tästä kirjailijan kertovan. Hoidettava ja terapeutti etsivät syntipukin äidistä joka ei tietenkään saa omaa kertomustaan kertoa. Tytär ei kuuntele eikä ymmärrä äitiään eikä sitä miksi elämä oli niinkuin oli silloin 40 vuotta sitten.

Hyvähän se on jos hoidettava saa mielenrauhan. Äidit, suurin osa, kestää sen hylkäämisen ja lakkaa toivomasta yhteydenpitoa. Ehkä laittavat joulukortin jos ei tule raivoa takaisin ja lähestymiskieltoa, ehkä lapsenlapsellekin synttärikortin jos uskaltavat.

😂 Siinä se martyyri, uhriutuva itsekäs äiti nyt on. Se että tytär pohtii asioita ja menneisyyttään, johon se äiti auttamattomasti kuuluu, ei ole syyllistämistä. Yritä nyt ymmärtää, että se on sen äidin kokemus, että tytär ei tajua ja etsii syyllistä. Se ei ole fakta. Jos edes silloin kun tytär sanoittaa asiaa, ei osaa itsereflektointia tai tajua mistä tytär puhuu, se on sitten voi voi ja varmasti tuleekin hylätyksi. Siinähän sitten jatkat sillä ”mutku minä tein parhaani ja kukaan ei tajuuuuuuu”-linjallaan. 

Oletko pohtinut, että se tyttären terapiassa sanoittama tarina on väistämättä autofiktiota?

Joka sitten kuuluisi niellä ihan vaan totuutena. Erittäin huono keskusteluasetelma.

Miksi sinun pitäisi niellä kenenkään terapeutilleen kertomia asioita minkäänlaisena, mitä ne sinulle kuuluvat. Huolehdi vain omista asioistasi. Oletko muuten pohtinut, että näiden marttyyriäitien itsesäälijutut ovat useimmiten autofiktiota?

Ja miksi kuaan kävisi terapiassa puhumassa paskaa? Mitä se hyödyttää? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä pitäisi olla nimimerkit. Minusta näyttää niin harhaiselta tämä kun jonkun kommentteja pidetään jonkun muun kommentteina. Ihan kuin se päänsisässä luotu hahmo olisi ainoa kirjoittaja joka ei motkota äidistään.

Ketjun aloittaja kokee syvästi, miten hänen keski-ikäinen tyttärensä motkottaa äidistään. Se on koko tämän ylipitkän ketjun syy ja olemassaolon oikeutus (raison d'etre).

Missä kohtaa aloituksessa tuo ilmenee? Mikään mun mielestä ei keskustelussa viittaa että tuo kirjailija itse olisi täällä. Kai hän mielellään selventäisi mitä kirjassaan on kirjoittanut. Seuranneeko edes ip-lehtiä? Jossa saattaisi nähdä keskustelunaiheet?

Ei sun Leena-mummo tarvitse esittää muuta kuin olet. Lahden fb-ryhmään laitoit samana päivänä samanlaisen täyn (täky > täyn). En tiedä seuranneetko ip-lehtiä. Olet katkeroitunut elämän kokemuksistasi ja tehnyt niistä jo yli 10 kirjaa omakustanteisesti.

Joudun varmaan nyt ilmiantamaan kommenttiai. Loukkaat tuota kirjailijaa.

Ja minua jotenkin suututtaa harhaisuutesi.  Oletko väsynyt?

Ilmiannan.

Koira älähtää kun kalikka kalahtaa.

Ilmiannan tämänkin. Et voi syyttää kommentoijaa kirjailijaksi. Kas kun et vaikka 

Maija Kajannoksi. ( mielelläni kirjoittaisin tuollaisia hyvän mielen hömppiä).

Toivottavasti mode antaa sulle vähän lepoaikaa palstalta.

Ikinä ennen ole ketään ilmiantanut.

Sinuna miettisin enemmänkin sitä, mitä tyttäresi tuskissaan sinulle avautui. Millaisia ovat ne asiat, joista tyttäresi jäi lapsena vaille äidin rakkautta, mitä ovat ne asiat, joissa hän olisi halunnut saada äidin tukea. 

Näissä kysymys ei ole tiskeistä eikä farkuista.

Näistä et ole tässä ketjussa koskaan halunnut kertoa. Ainoastaan vaieta ja syyttää tytärtäsi.

Olet nyt aika väsynyt. Miten jaksat töissä?

Miksi koko ajan keksit toisista asioita?

-eri

Kun näkee harhaisuuden se ei ole keksimistä . Kuinkahan monta tarja halosta tms käy hänen vastaanotoillaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä pitäisi olla nimimerkit. Minusta näyttää niin harhaiselta tämä kun jonkun kommentteja pidetään jonkun muun kommentteina. Ihan kuin se päänsisässä luotu hahmo olisi ainoa kirjoittaja joka ei motkota äidistään.

Ketjun aloittaja kokee syvästi, miten hänen keski-ikäinen tyttärensä motkottaa äidistään. Se on koko tämän ylipitkän ketjun syy ja olemassaolon oikeutus (raison d'etre).

Missä kohtaa aloituksessa tuo ilmenee? Mikään mun mielestä ei keskustelussa viittaa että tuo kirjailija itse olisi täällä. Kai hän mielellään selventäisi mitä kirjassaan on kirjoittanut. Seuranneeko edes ip-lehtiä? Jossa saattaisi nähdä keskustelunaiheet?

Ei sun Leena-mummo tarvitse esittää muuta kuin olet. Lahden fb-ryhmään laitoit samana päivänä samanlaisen täyn (täky > täyn). En tiedä seuranneetko ip-lehtiä. Olet katkeroitunut elämän kokemuksistasi ja tehnyt niistä jo yli 10 kirjaa omakustanteisesti.

Joudun varmaan nyt ilmiantamaan kommenttiai. Loukkaat tuota kirjailijaa.

Ja minua jotenkin suututtaa harhaisuutesi.  Oletko väsynyt?

Ilmiannan.

Koira älähtää kun kalikka kalahtaa.

Ilmiannan tämänkin. Et voi syyttää kommentoijaa kirjailijaksi. Kas kun et vaikka 

Maija Kajannoksi. ( mielelläni kirjoittaisin tuollaisia hyvän mielen hömppiä).

Toivottavasti mode antaa sulle vähän lepoaikaa palstalta.

Ikinä ennen ole ketään ilmiantanut.

Sinuna miettisin enemmänkin sitä, mitä tyttäresi tuskissaan sinulle avautui. Millaisia ovat ne asiat, joista tyttäresi jäi lapsena vaille äidin rakkautta, mitä ovat ne asiat, joissa hän olisi halunnut saada äidin tukea. 

Näissä kysymys ei ole tiskeistä eikä farkuista.

Näistä et ole tässä ketjussa koskaan halunnut kertoa. Ainoastaan vaieta ja syyttää tytärtäsi.

Olet nyt aika väsynyt. Miten jaksat töissä?

Töissä olen mielenterveyshuollon parissa ja asiakkainani on juuri sinunlaisiasi paljon, Kiitos, jaksan hyvin, olen ammattilainen.

84 v kirjailijoita?. Kun oletat minun olevan sellainen.

Tuli mieleen kirja, olikohan Liika viisas. Vai se, mistä on elokuvakin.

Mielisairaalan johtaja teetätti ihan älyttömiä hommia potilaillaan kun ei itsekään ollut kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä pitäisi olla nimimerkit. Minusta näyttää niin harhaiselta tämä kun jonkun kommentteja pidetään jonkun muun kommentteina. Ihan kuin se päänsisässä luotu hahmo olisi ainoa kirjoittaja joka ei motkota äidistään.

Ketjun aloittaja kokee syvästi, miten hänen keski-ikäinen tyttärensä motkottaa äidistään. Se on koko tämän ylipitkän ketjun syy ja olemassaolon oikeutus (raison d'etre).

Missä kohtaa aloituksessa tuo ilmenee? Mikään mun mielestä ei keskustelussa viittaa että tuo kirjailija itse olisi täällä. Kai hän mielellään selventäisi mitä kirjassaan on kirjoittanut. Seuranneeko edes ip-lehtiä? Jossa saattaisi nähdä keskustelunaiheet?

Ei sun Leena-mummo tarvitse esittää muuta kuin olet. Lahden fb-ryhmään laitoit samana päivänä samanlaisen täyn (täky > täyn). En tiedä seuranneetko ip-lehtiä. Olet katkeroitunut elämän kokemuksistasi ja tehnyt niistä jo yli 10 kirjaa omakustanteisesti.

Joudun varmaan nyt ilmiantamaan kommenttiai. Loukkaat tuota kirjailijaa.

Ja minua jotenkin suututtaa harhaisuutesi.  Oletko väsynyt?

Ilmiannan.

Koira älähtää kun kalikka kalahtaa.

Ilmiannan tämänkin. Et voi syyttää kommentoijaa kirjailijaksi. Kas kun et vaikka 

Maija Kajannoksi. ( mielelläni kirjoittaisin tuollaisia hyvän mielen hömppiä).

Toivottavasti mode antaa sulle vähän lepoaikaa palstalta.

Ikinä ennen ole ketään ilmiantanut.

Sinuna miettisin enemmänkin sitä, mitä tyttäresi tuskissaan sinulle avautui. Millaisia ovat ne asiat, joista tyttäresi jäi lapsena vaille äidin rakkautta, mitä ovat ne asiat, joissa hän olisi halunnut saada äidin tukea. 

Näissä kysymys ei ole tiskeistä eikä farkuista.

Näistä et ole tässä ketjussa koskaan halunnut kertoa. Ainoastaan vaieta ja syyttää tytärtäsi.

Olet nyt aika väsynyt. Miten jaksat töissä?

Miksi koko ajan keksit toisista asioita?

-eri

Kun näkee harhaisuuden se ei ole keksimistä . Kuinkahan monta tarja halosta tms käy hänen vastaanotoillaan?

Olet ainoa harhainen tässä.

-eri