Kuka puolustaisi äitiä?

Minä ainakin nykyään itse äitinä ymmärrän enemmän omaa äitiäni ja lapsuuttani. Ei tarvitse lukea kirjaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon pamfletin (pefletin?) kirjoittaja on ilmeisesti laittanut psykoterapeutti Pyykkösen sanomaksi asioita jota tämä ei ole sanonut. Tämä teksti on ilmeisesti vain tuon Leena Sorvalin omakustanteen esittelytekstissä: "Syyllistäminen kuuluu osana psykoterapian eheytymisprosessiin. Psykoterapioissa käydään läpi tunteita ja asioita, jotka ovat aiheuttaneet potilaalle menneisyydessä ahdistusta tai traumoja. Tällöin on tavallista, että hän on vihainen vanhemmilleen. Mutta se on tosi tärkeä vaihe koko prosessia, sanoo erikoispsykologi ja psykoterapeutti Nina Pyykkönen."

Jos näin, niin aika tuhmaa

Korjaan: tuo Pyykkösen teksti on osittainen lainaus hesarin artikkelista. https://www.hs.fi/perhe/art-2000009990694.html

Mutta kaikki ammattitaitoiset psykoterapeutit kyllä tietävät, että syyllistäminen ei kuulu mihinkään psykoterapiaprosessiin. Ehkä siellä vastaanotolla, mutta ei todellakaan  niin että siviilissä hyökätään syyllistetyn kimppuun. Keskustelu on sitten ihan eri juttu.

Eihän tossakaan siviilistä puhutti vaan nimenomaan terapiaprosessista. Ja kaikki terapeutit tietävät sen usein kuuluvan siihen terapiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon pamfletin (pefletin?) kirjoittaja on ilmeisesti laittanut psykoterapeutti Pyykkösen sanomaksi asioita jota tämä ei ole sanonut. Tämä teksti on ilmeisesti vain tuon Leena Sorvalin omakustanteen esittelytekstissä: "Syyllistäminen kuuluu osana psykoterapian eheytymisprosessiin. Psykoterapioissa käydään läpi tunteita ja asioita, jotka ovat aiheuttaneet potilaalle menneisyydessä ahdistusta tai traumoja. Tällöin on tavallista, että hän on vihainen vanhemmilleen. Mutta se on tosi tärkeä vaihe koko prosessia, sanoo erikoispsykologi ja psykoterapeutti Nina Pyykkönen."

Jos näin, niin aika tuhmaa

Korjaan: tuo Pyykkösen teksti on osittainen lainaus hesarin artikkelista. https://www.hs.fi/perhe/art-2000009990694.html

Mutta kaikki ammattitaitoiset psykoterapeutit kyllä tietävät, että syyllistäminen ei kuulu mihinkään psykoterapiaprosessiin. Ehkä siellä vastaanotolla, mutta ei todellakaan  niin että siviilissä hyökätään syyllistetyn kimppuun. Keskustelu on sitten ihan eri juttu.

Eihän tossakaan siviilistä puhutti vaan nimenomaan terapiaprosessista. Ja kaikki terapeutit tietävät sen usein kuuluvan siihen terapiaan. 

No niinpä! Jos asiakas syyllistää vaikka sitä äitiään, miksi terapeutti yrittäisi sen estää? Tuossa in yritetty (ja nähtävästi osan kohdalla onnistuttu) väittämään että terapeutti käskee katkaista välit ja syyttelemään äitiä. Näinhän ei tuetenkään ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon pamfletin (pefletin?) kirjoittaja on ilmeisesti laittanut psykoterapeutti Pyykkösen sanomaksi asioita jota tämä ei ole sanonut. Tämä teksti on ilmeisesti vain tuon Leena Sorvalin omakustanteen esittelytekstissä: "Syyllistäminen kuuluu osana psykoterapian eheytymisprosessiin. Psykoterapioissa käydään läpi tunteita ja asioita, jotka ovat aiheuttaneet potilaalle menneisyydessä ahdistusta tai traumoja. Tällöin on tavallista, että hän on vihainen vanhemmilleen. Mutta se on tosi tärkeä vaihe koko prosessia, sanoo erikoispsykologi ja psykoterapeutti Nina Pyykkönen."

Jos näin, niin aika tuhmaa

Korjaan: tuo Pyykkösen teksti on osittainen lainaus hesarin artikkelista. https://www.hs.fi/perhe/art-2000009990694.html

Mutta kaikki ammattitaitoiset psykoterapeutit kyllä tietävät, että syyllistäminen ei kuulu mihinkään psykoterapiaprosessiin. Ehkä siellä vastaanotolla, mutta ei todellakaan  niin että siviilissä hyökätään syyllistetyn kimppuun. Keskustelu on sitten ihan eri juttu.

Eihän tossakaan siviilistä puhutti vaan nimenomaan terapiaprosessista. Ja kaikki terapeutit tietävät sen usein kuuluvan siihen terapiaan. 

Kyllä tuossa hesarin jutussa pidettiin (tuo Nina Pääkköndn piti) ihan kivana, jos aikuinen lapsi menee kakkimaan vanhemman naamalle psykoterapian autofiktion:  "Kun potilaan mieli avautuu synkälle, syyllistävälle vaiheelle, vanhemman tulisi antaa sille tilaa. Tällöin terapiassa käyvä katsoo menneisyyden tapahtumia vain omasta, ei muiden ihmisten näkökulmasta.

Istuntojen tarkoituksena on kuitenkin pohtia vaikeita tunnekokemuksia eri näkökulmista ja saada rakennettua potilaan mieleen tasapainoinen kuva tapahtuneista.

Tämä on helpottavaa tietoa vanhemmille: lapsi syyllistää, mutta tilanteen pitäisi muuttua terapiaprosessin edetessä."

Ts. terapia-asiakas saa aiheuttaa toiselle ihmiselle ahdistusta ja mahdollisen terapiatarpeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon pamfletin (pefletin?) kirjoittaja on ilmeisesti laittanut psykoterapeutti Pyykkösen sanomaksi asioita jota tämä ei ole sanonut. Tämä teksti on ilmeisesti vain tuon Leena Sorvalin omakustanteen esittelytekstissä: "Syyllistäminen kuuluu osana psykoterapian eheytymisprosessiin. Psykoterapioissa käydään läpi tunteita ja asioita, jotka ovat aiheuttaneet potilaalle menneisyydessä ahdistusta tai traumoja. Tällöin on tavallista, että hän on vihainen vanhemmilleen. Mutta se on tosi tärkeä vaihe koko prosessia, sanoo erikoispsykologi ja psykoterapeutti Nina Pyykkönen."

Jos näin, niin aika tuhmaa

Korjaan: tuo Pyykkösen teksti on osittainen lainaus hesarin artikkelista. https://www.hs.fi/perhe/art-2000009990694.html

Mutta kaikki ammattitaitoiset psykoterapeutit kyllä tietävät, että syyllistäminen ei kuulu mihinkään psykoterapiaprosessiin. Ehkä siellä vastaanotolla, mutta ei todellakaan  niin että siviilissä hyökätään syyllistetyn kimppuun. Keskustelu on sitten ihan eri juttu.

Eihän tossakaan siviilistä puhutti vaan nimenomaan terapiaprosessista. Ja kaikki terapeutit tietävät sen usein kuuluvan siihen terapiaan. 

Kyllä tuossa hesarin jutussa pidettiin (tuo Nina Pääkköndn piti) ihan kivana, jos aikuinen lapsi menee kakkimaan vanhemman naamalle psykoterapian autofiktion:  "Kun potilaan mieli avautuu synkälle, syyllistävälle vaiheelle, vanhemman tulisi antaa sille tilaa. Tällöin terapiassa käyvä katsoo menneisyyden tapahtumia vain omasta, ei muiden ihmisten näkökulmasta.

Istuntojen tarkoituksena on kuitenkin pohtia vaikeita tunnekokemuksia eri näkökulmista ja saada rakennettua potilaan mieleen tasapainoinen kuva tapahtuneista.

Tämä on helpottavaa tietoa vanhemmille: lapsi syyllistää, mutta tilanteen pitäisi muuttua terapiaprosessin edetessä."

Ts. terapia-asiakas saa aiheuttaa toiselle ihmiselle ahdistusta ja mahdollisen terapiatarpeen.

Miksi ei saisi? Jos se asiakas haluaa lähipiirilleen asian kertoa eheytyäkseen, ei ole terapeutin asia sitä estää. 

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin nykyään itse äitinä ymmärrän enemmän omaa äitiäni ja lapsuuttani. Ei tarvitse lukea kirjaa.

Minulla kävi päinvastoin. Nyt ymmärrän vielä vähemmän, miksi äiti oli pettynyt omiin lapsiinsa ja kadehti toisten parempia lapsia. Ihan tavallisia tenavia me oltiin, hiljaisia ja kilttejä. Itse sain maailman parhaat lapset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon pamfletin (pefletin?) kirjoittaja on ilmeisesti laittanut psykoterapeutti Pyykkösen sanomaksi asioita jota tämä ei ole sanonut. Tämä teksti on ilmeisesti vain tuon Leena Sorvalin omakustanteen esittelytekstissä: "Syyllistäminen kuuluu osana psykoterapian eheytymisprosessiin. Psykoterapioissa käydään läpi tunteita ja asioita, jotka ovat aiheuttaneet potilaalle menneisyydessä ahdistusta tai traumoja. Tällöin on tavallista, että hän on vihainen vanhemmilleen. Mutta se on tosi tärkeä vaihe koko prosessia, sanoo erikoispsykologi ja psykoterapeutti Nina Pyykkönen."

Jos näin, niin aika tuhmaa

Korjaan: tuo Pyykkösen teksti on osittainen lainaus hesarin artikkelista. https://www.hs.fi/perhe/art-2000009990694.html

Mutta kaikki ammattitaitoiset psykoterapeutit kyllä tietävät, että syyllistäminen ei kuulu mihinkään psykoterapiaprosessiin. Ehkä siellä vastaanotolla, mutta ei todellakaan  niin että siviilissä hyökätään syyllistetyn kimppuun. Keskustelu on sitten ihan eri juttu.

Eihän tossakaan siviilistä puhutti vaan nimenomaan terapiaprosessista. Ja kaikki terapeutit tietävät sen usein kuuluvan siihen terapiaan. 

Kyllä tuossa hesarin jutussa pidettiin (tuo Nina Pääkköndn piti) ihan kivana, jos aikuinen lapsi menee kakkimaan vanhemman naamalle psykoterapian autofiktion:  "Kun potilaan mieli avautuu synkälle, syyllistävälle vaiheelle, vanhemman tulisi antaa sille tilaa. Tällöin terapiassa käyvä katsoo menneisyyden tapahtumia vain omasta, ei muiden ihmisten näkökulmasta.

Istuntojen tarkoituksena on kuitenkin pohtia vaikeita tunnekokemuksia eri näkökulmista ja saada rakennettua potilaan mieleen tasapainoinen kuva tapahtuneista.

Tämä on helpottavaa tietoa vanhemmille: lapsi syyllistää, mutta tilanteen pitäisi muuttua terapiaprosessin edetessä."

Ts. terapia-asiakas saa aiheuttaa toiselle ihmiselle ahdistusta ja mahdollisen terapiatarpeen.

Miksi ei saisi? Jos se asiakas haluaa lähipiirilleen asian kertoa eheytyäkseen, ei ole terapeutin asia sitä estää. 

Amen! Tuojan on kuin suoraan narsistin käsikirjasta. Et saa käsitellä terapiassa omia asioitasi tai muuttaa mitään, jos se on mulle vaikea asia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin nykyään itse äitinä ymmärrän enemmän omaa äitiäni ja lapsuuttani. Ei tarvitse lukea kirjaa.

Minulla kävi päinvastoin. Nyt ymmärrän vielä vähemmän, miksi äiti oli pettynyt omiin lapsiinsa ja kadehti toisten parempia lapsia. Ihan tavallisia tenavia me oltiin, hiljaisia ja kilttejä. Itse sain maailman parhaat lapset. 

Sama, lisäksi omien lasten myötä mulle vasta todella avautui kuinka huonosti äiti kohteli mua ja sisaruksiani meidän lapsuudessa. 

Oli niin selkeää ja kirkasta etten ikinä olisi voinut tehdä samoja asioita omille lapsilleni. 

Tästä syystä myös välit äitiin viilenivät ja otin etäisyyttä. Äidin asiaa ihmetellessä kerroin ja sain osakseni sen marttyyrimäisen vuodatuksen kuinka hän teki silloin parhaansa ja kävi töissä ja miten minä nyt voin ollakin noin julma ja kiittämätön. 

Niin. Olisi pitänyt vain ymmärtää että lyöminen, töniminen, nimittely ja lasten suosiminen ja suosiosta tiputtaminen täysin mielivaltaisesti oli kaikki meidän parhaaksemme ja niin, äiti sentään kävi töissä.

Mainittu terapeutti todellakin on aivan oikeassa.

Ja sitten marttyyriäiri haluaisi ängetä terapiaan esittämään "äidin puolustuspuheenvuoron", "omaa näkökulmaa" ja erityisesti kumoamaan miten tyttären puheissa "valehdellaan, liioitellaan, luodaan tai lavastetaan."  

Tässä tulee mieleen F20.0 paranoidinen skitsofrenia ja F60.3 epävakaa persoonallisuushäiriö. Pelkän anonyymin nettikirjoittelun perusteella ei diagnoosia voi tietenkään tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon pamfletin (pefletin?) kirjoittaja on ilmeisesti laittanut psykoterapeutti Pyykkösen sanomaksi asioita jota tämä ei ole sanonut. Tämä teksti on ilmeisesti vain tuon Leena Sorvalin omakustanteen esittelytekstissä: "Syyllistäminen kuuluu osana psykoterapian eheytymisprosessiin. Psykoterapioissa käydään läpi tunteita ja asioita, jotka ovat aiheuttaneet potilaalle menneisyydessä ahdistusta tai traumoja. Tällöin on tavallista, että hän on vihainen vanhemmilleen. Mutta se on tosi tärkeä vaihe koko prosessia, sanoo erikoispsykologi ja psykoterapeutti Nina Pyykkönen."

Jos näin, niin aika tuhmaa

Korjaan: tuo Pyykkösen teksti on osittainen lainaus hesarin artikkelista. https://www.hs.fi/perhe/art-2000009990694.html

Mutta kaikki ammattitaitoiset psykoterapeutit kyllä tietävät, että syyllistäminen ei kuulu mihinkään psykoterapiaprosessiin. Ehkä siellä vastaanotolla, mutta ei todellakaan  niin että siviilissä hyökätään syyllistetyn kimppuun. Keskustelu on sitten ihan eri juttu.

Eihän tossakaan siviilistä puhutti vaan nimenomaan terapiaprosessista. Ja kaikki terapeutit tietävät sen usein kuuluvan siihen terapiaan. 

Kyllä tuossa hesarin jutussa pidettiin (tuo Nina Pääkköndn piti) ihan kivana, jos aikuinen lapsi menee kakkimaan vanhemman naamalle psykoterapian autofiktion:  "Kun potilaan mieli avautuu synkälle, syyllistävälle vaiheelle, vanhemman tulisi antaa sille tilaa. Tällöin terapiassa käyvä katsoo menneisyyden tapahtumia vain omasta, ei muiden ihmisten näkökulmasta.

Istuntojen tarkoituksena on kuitenkin pohtia vaikeita tunnekokemuksia eri näkökulmista ja saada rakennettua potilaan mieleen tasapainoinen kuva tapahtuneista.

Tämä on helpottavaa tietoa vanhemmille: lapsi syyllistää, mutta tilanteen pitäisi muuttua terapiaprosessin edetessä."

Ts. terapia-asiakas saa aiheuttaa toiselle ihmiselle ahdistusta ja mahdollisen terapiatarpeen.

Miksi ei saisi? Jos se asiakas haluaa lähipiirilleen asian kertoa eheytyäkseen, ei ole terapeutin asia sitä estää. 

Mitäpä olisit mieltä, jos terapiassa käyvä puolisosi päättäisi terapiasta innostuneena tulla sylkemään naamallesi terapiassa syntyneen autofiktion? Ehkä vähän paiskoisi tavaroita samalla aggression osoituksena.

Minä sanoisin, että terapeutti on epäonnistunut täysin provosoimalla asiakkaasta esiin hyökkäävän ihmisen, joka ei erota totta tarusta, mutta on tilapäisesti voimansa tunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon pamfletin (pefletin?) kirjoittaja on ilmeisesti laittanut psykoterapeutti Pyykkösen sanomaksi asioita jota tämä ei ole sanonut. Tämä teksti on ilmeisesti vain tuon Leena Sorvalin omakustanteen esittelytekstissä: "Syyllistäminen kuuluu osana psykoterapian eheytymisprosessiin. Psykoterapioissa käydään läpi tunteita ja asioita, jotka ovat aiheuttaneet potilaalle menneisyydessä ahdistusta tai traumoja. Tällöin on tavallista, että hän on vihainen vanhemmilleen. Mutta se on tosi tärkeä vaihe koko prosessia, sanoo erikoispsykologi ja psykoterapeutti Nina Pyykkönen."

Jos näin, niin aika tuhmaa

Korjaan: tuo Pyykkösen teksti on osittainen lainaus hesarin artikkelista. https://www.hs.fi/perhe/art-2000009990694.html

Mutta kaikki ammattitaitoiset psykoterapeutit kyllä tietävät, että syyllistäminen ei kuulu mihinkään psykoterapiaprosessiin. Ehkä siellä vastaanotolla, mutta ei todellakaan  niin että siviilissä hyökätään syyllistetyn kimppuun. Keskustelu on sitten ihan eri juttu.

Eihän tossakaan siviilistä puhutti vaan nimenomaan terapiaprosessista. Ja kaikki terapeutit tietävät sen usein kuuluvan siihen terapiaan. 

Kyllä tuossa hesarin jutussa pidettiin (tuo Nina Pääkköndn piti) ihan kivana, jos aikuinen lapsi menee kakkimaan vanhemman naamalle psykoterapian autofiktion:  "Kun potilaan mieli avautuu synkälle, syyllistävälle vaiheelle, vanhemman tulisi antaa sille tilaa. Tällöin terapiassa käyvä katsoo menneisyyden tapahtumia vain omasta, ei muiden ihmisten näkökulmasta.

Istuntojen tarkoituksena on kuitenkin pohtia vaikeita tunnekokemuksia eri näkökulmista ja saada rakennettua potilaan mieleen tasapainoinen kuva tapahtuneista.

Tämä on helpottavaa tietoa vanhemmille: lapsi syyllistää, mutta tilanteen pitäisi muuttua terapiaprosessin edetessä."

Ts. terapia-asiakas saa aiheuttaa toiselle ihmiselle ahdistusta ja mahdollisen terapiatarpeen.

Miksi ei saisi? Jos se asiakas haluaa lähipiirilleen asian kertoa eheytyäkseen, ei ole terapeutin asia sitä estää. 

Amen! Tuojan on kuin suoraan narsistin käsikirjasta. Et saa käsitellä terapiassa omia asioitasi tai muuttaa mitään, jos se on mulle vaikea asia. 

Saahan asioita terapiassa käsitellä, kukaan ei sitä kiellä.

Mutta syyllistäminen ja uhriutuminen ovat kyllä identtiset kaksoset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon pamfletin (pefletin?) kirjoittaja on ilmeisesti laittanut psykoterapeutti Pyykkösen sanomaksi asioita jota tämä ei ole sanonut. Tämä teksti on ilmeisesti vain tuon Leena Sorvalin omakustanteen esittelytekstissä: "Syyllistäminen kuuluu osana psykoterapian eheytymisprosessiin. Psykoterapioissa käydään läpi tunteita ja asioita, jotka ovat aiheuttaneet potilaalle menneisyydessä ahdistusta tai traumoja. Tällöin on tavallista, että hän on vihainen vanhemmilleen. Mutta se on tosi tärkeä vaihe koko prosessia, sanoo erikoispsykologi ja psykoterapeutti Nina Pyykkönen."

Jos näin, niin aika tuhmaa

Korjaan: tuo Pyykkösen teksti on osittainen lainaus hesarin artikkelista. https://www.hs.fi/perhe/art-2000009990694.html

Mutta kaikki ammattitaitoiset psykoterapeutit kyllä tietävät, että syyllistäminen ei kuulu mihinkään psykoterapiaprosessiin. Ehkä siellä vastaanotolla, mutta ei todellakaan  niin että siviilissä hyökätään syyllistetyn kimppuun. Keskustelu on sitten ihan eri juttu.

Eihän tossakaan siviilistä puhutti vaan nimenomaan terapiaprosessista. Ja kaikki terapeutit tietävät sen usein kuuluvan siihen terapiaan. 

Kyllä tuossa hesarin jutussa pidettiin (tuo Nina Pääkköndn piti) ihan kivana, jos aikuinen lapsi menee kakkimaan vanhemman naamalle psykoterapian autofiktion:  "Kun potilaan mieli avautuu synkälle, syyllistävälle vaiheelle, vanhemman tulisi antaa sille tilaa. Tällöin terapiassa käyvä katsoo menneisyyden tapahtumia vain omasta, ei muiden ihmisten näkökulmasta.

Istuntojen tarkoituksena on kuitenkin pohtia vaikeita tunnekokemuksia eri näkökulmista ja saada rakennettua potilaan mieleen tasapainoinen kuva tapahtuneista.

Tämä on helpottavaa tietoa vanhemmille: lapsi syyllistää, mutta tilanteen pitäisi muuttua terapiaprosessin edetessä."

Ts. terapia-asiakas saa aiheuttaa toiselle ihmiselle ahdistusta ja mahdollisen terapiatarpeen.

Miksi ei saisi? Jos se asiakas haluaa lähipiirilleen asian kertoa eheytyäkseen, ei ole terapeutin asia sitä estää. 

Mitäpä olisit mieltä, jos terapiassa käyvä puolisosi päättäisi terapiasta innostuneena tulla sylkemään naamallesi terapiassa syntyneen autofiktion? Ehkä vähän paiskoisi tavaroita samalla aggression osoituksena.

Minä sanoisin, että terapeutti on epäonnistunut täysin provosoimalla asiakkaasta esiin hyökkäävän ihmisen, joka ei erota totta tarusta, mutta on tilapäisesti voimansa tunnossa.

Projektio eli kohteensiirto, jolla pyrit siirtämään tyttäreen liittyvän vihan tähän terapeuttiin. Psykologinen defenssi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon pamfletin (pefletin?) kirjoittaja on ilmeisesti laittanut psykoterapeutti Pyykkösen sanomaksi asioita jota tämä ei ole sanonut. Tämä teksti on ilmeisesti vain tuon Leena Sorvalin omakustanteen esittelytekstissä: "Syyllistäminen kuuluu osana psykoterapian eheytymisprosessiin. Psykoterapioissa käydään läpi tunteita ja asioita, jotka ovat aiheuttaneet potilaalle menneisyydessä ahdistusta tai traumoja. Tällöin on tavallista, että hän on vihainen vanhemmilleen. Mutta se on tosi tärkeä vaihe koko prosessia, sanoo erikoispsykologi ja psykoterapeutti Nina Pyykkönen."

Jos näin, niin aika tuhmaa

Korjaan: tuo Pyykkösen teksti on osittainen lainaus hesarin artikkelista. https://www.hs.fi/perhe/art-2000009990694.html

Mutta kaikki ammattitaitoiset psykoterapeutit kyllä tietävät, että syyllistäminen ei kuulu mihinkään psykoterapiaprosessiin. Ehkä siellä vastaanotolla, mutta ei todellakaan  niin että siviilissä hyökätään syyllistetyn kimppuun. Keskustelu on sitten ihan eri juttu.

Eihän tossakaan siviilistä puhutti vaan nimenomaan terapiaprosessista. Ja kaikki terapeutit tietävät sen usein kuuluvan siihen terapiaan. 

Kyllä tuossa hesarin jutussa pidettiin (tuo Nina Pääkköndn piti) ihan kivana, jos aikuinen lapsi menee kakkimaan vanhemman naamalle psykoterapian autofiktion:  "Kun potilaan mieli avautuu synkälle, syyllistävälle vaiheelle, vanhemman tulisi antaa sille tilaa. Tällöin terapiassa käyvä katsoo menneisyyden tapahtumia vain omasta, ei muiden ihmisten näkökulmasta.

Istuntojen tarkoituksena on kuitenkin pohtia vaikeita tunnekokemuksia eri näkökulmista ja saada rakennettua potilaan mieleen tasapainoinen kuva tapahtuneista.

Tämä on helpottavaa tietoa vanhemmille: lapsi syyllistää, mutta tilanteen pitäisi muuttua terapiaprosessin edetessä."

Ts. terapia-asiakas saa aiheuttaa toiselle ihmiselle ahdistusta ja mahdollisen terapiatarpeen.

Miksi ei saisi? Jos se asiakas haluaa lähipiirilleen asian kertoa eheytyäkseen, ei ole terapeutin asia sitä estää. 

Mitäpä olisit mieltä, jos terapiassa käyvä puolisosi päättäisi terapiasta innostuneena tulla sylkemään naamallesi terapiassa syntyneen autofiktion? Ehkä vähän paiskoisi tavaroita samalla aggression osoituksena.

Minä sanoisin, että terapeutti on epäonnistunut täysin provosoimalla asiakkaasta esiin hyökkäävän ihmisen, joka ei erota totta tarusta, mutta on tilapäisesti voimansa tunnossa.

Projektio eli kohteensiirto, jolla pyrit siirtämään tyttäreen liittyvän vihan tähän terapeuttiin. Psykologinen defenssi.

Voi helvetti sua! Ei minulla ole mitään tyttäreen liittyvää vihaa enkä vihaa tuota terapeuttiakaan. Pidän sitä vain omien kirjoitustensa perusteella ammattitaidottomana ja vahingollisena pellenä. Mutta jos se joskus saa väitöskirjansa UEF:lle esitarkastuksesta läpi, lupaan matkustaa Joensuuhun kuuntelemaan väitöksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon pamfletin (pefletin?) kirjoittaja on ilmeisesti laittanut psykoterapeutti Pyykkösen sanomaksi asioita jota tämä ei ole sanonut. Tämä teksti on ilmeisesti vain tuon Leena Sorvalin omakustanteen esittelytekstissä: "Syyllistäminen kuuluu osana psykoterapian eheytymisprosessiin. Psykoterapioissa käydään läpi tunteita ja asioita, jotka ovat aiheuttaneet potilaalle menneisyydessä ahdistusta tai traumoja. Tällöin on tavallista, että hän on vihainen vanhemmilleen. Mutta se on tosi tärkeä vaihe koko prosessia, sanoo erikoispsykologi ja psykoterapeutti Nina Pyykkönen."

Jos näin, niin aika tuhmaa

Korjaan: tuo Pyykkösen teksti on osittainen lainaus hesarin artikkelista. https://www.hs.fi/perhe/art-2000009990694.html

Mutta kaikki ammattitaitoiset psykoterapeutit kyllä tietävät, että syyllistäminen ei kuulu mihinkään psykoterapiaprosessiin. Ehkä siellä vastaanotolla, mutta ei todellakaan  niin että siviilissä hyökätään syyllistetyn kimppuun. Keskustelu on sitten ihan eri juttu.

Eihän tossakaan siviilistä puhutti vaan nimenomaan terapiaprosessista. Ja kaikki terapeutit tietävät sen usein kuuluvan siihen terapiaan. 

Kyllä tuossa hesarin jutussa pidettiin (tuo Nina Pääkköndn piti) ihan kivana, jos aikuinen lapsi menee kakkimaan vanhemman naamalle psykoterapian autofiktion:  "Kun potilaan mieli avautuu synkälle, syyllistävälle vaiheelle, vanhemman tulisi antaa sille tilaa. Tällöin terapiassa käyvä katsoo menneisyyden tapahtumia vain omasta, ei muiden ihmisten näkökulmasta.

Istuntojen tarkoituksena on kuitenkin pohtia vaikeita tunnekokemuksia eri näkökulmista ja saada rakennettua potilaan mieleen tasapainoinen kuva tapahtuneista.

Tämä on helpottavaa tietoa vanhemmille: lapsi syyllistää, mutta tilanteen pitäisi muuttua terapiaprosessin edetessä."

Ts. terapia-asiakas saa aiheuttaa toiselle ihmiselle ahdistusta ja mahdollisen terapiatarpeen.

Miksi ei saisi? Jos se asiakas haluaa lähipiirilleen asian kertoa eheytyäkseen, ei ole terapeutin asia sitä estää. 

Mitäpä olisit mieltä, jos terapiassa käyvä puolisosi päättäisi terapiasta innostuneena tulla sylkemään naamallesi terapiassa syntyneen autofiktion? Ehkä vähän paiskoisi tavaroita samalla aggression osoituksena.

Minä sanoisin, että terapeutti on epäonnistunut täysin provosoimalla asiakkaasta esiin hyökkäävän ihmisen, joka ei erota totta tarusta, mutta on tilapäisesti voimansa tunnossa.

Höpöhöpö. Autofiktio ja terapeutin luoma on päässäsi. 

On toki tunnistettu mahdollisuus valemuiston syntyyn pitkässä terapiassa, mutta se on ihan eri asia kuin nyt puheessa oleva tilanne. Erittäin harvinaista ja liittyy lähinnä hypnoosiin ja syötettyihin ajatuksiin. On täyttä idiotismia väittää että psykoterapeutti ”tuhansien murhattuhen äitien” tyttärille tuottaa valemuiston. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon pamfletin (pefletin?) kirjoittaja on ilmeisesti laittanut psykoterapeutti Pyykkösen sanomaksi asioita jota tämä ei ole sanonut. Tämä teksti on ilmeisesti vain tuon Leena Sorvalin omakustanteen esittelytekstissä: "Syyllistäminen kuuluu osana psykoterapian eheytymisprosessiin. Psykoterapioissa käydään läpi tunteita ja asioita, jotka ovat aiheuttaneet potilaalle menneisyydessä ahdistusta tai traumoja. Tällöin on tavallista, että hän on vihainen vanhemmilleen. Mutta se on tosi tärkeä vaihe koko prosessia, sanoo erikoispsykologi ja psykoterapeutti Nina Pyykkönen."

Jos näin, niin aika tuhmaa

Korjaan: tuo Pyykkösen teksti on osittainen lainaus hesarin artikkelista. https://www.hs.fi/perhe/art-2000009990694.html

Mutta kaikki ammattitaitoiset psykoterapeutit kyllä tietävät, että syyllistäminen ei kuulu mihinkään psykoterapiaprosessiin. Ehkä siellä vastaanotolla, mutta ei todellakaan  niin että siviilissä hyökätään syyllistetyn kimppuun. Keskustelu on sitten ihan eri juttu.

Eihän tossakaan siviilistä puhutti vaan nimenomaan terapiaprosessista. Ja kaikki terapeutit tietävät sen usein kuuluvan siihen terapiaan. 

Kyllä tuossa hesarin jutussa pidettiin (tuo Nina Pääkköndn piti) ihan kivana, jos aikuinen lapsi menee kakkimaan vanhemman naamalle psykoterapian autofiktion:  "Kun potilaan mieli avautuu synkälle, syyllistävälle vaiheelle, vanhemman tulisi antaa sille tilaa. Tällöin terapiassa käyvä katsoo menneisyyden tapahtumia vain omasta, ei muiden ihmisten näkökulmasta.

Istuntojen tarkoituksena on kuitenkin pohtia vaikeita tunnekokemuksia eri näkökulmista ja saada rakennettua potilaan mieleen tasapainoinen kuva tapahtuneista.

Tämä on helpottavaa tietoa vanhemmille: lapsi syyllistää, mutta tilanteen pitäisi muuttua terapiaprosessin edetessä."

Ts. terapia-asiakas saa aiheuttaa toiselle ihmiselle ahdistusta ja mahdollisen terapiatarpeen.

Miksi ei saisi? Jos se asiakas haluaa lähipiirilleen asian kertoa eheytyäkseen, ei ole terapeutin asia sitä estää. 

Mitäpä olisit mieltä, jos terapiassa käyvä puolisosi päättäisi terapiasta innostuneena tulla sylkemään naamallesi terapiassa syntyneen autofiktion? Ehkä vähän paiskoisi tavaroita samalla aggression osoituksena.

Minä sanoisin, että terapeutti on epäonnistunut täysin provosoimalla asiakkaasta esiin hyökkäävän ihmisen, joka ei erota totta tarusta, mutta on tilapäisesti voimansa tunnossa.

Projektio eli kohteensiirto, jolla pyrit siirtämään tyttäreen liittyvän vihan tähän terapeuttiin. Psykologinen defenssi.

Voi helvetti sua! Ei minulla ole mitään tyttäreen liittyvää vihaa enkä vihaa tuota terapeuttiakaan. Pidän sitä vain omien kirjoitustensa perusteella ammattitaidottomana ja vahingollisena pellenä. Mutta jos se joskus saa väitöskirjansa UEF:lle esitarkastuksesta läpi, lupaan matkustaa Joensuuhun kuuntelemaan väitöksen.

Mistä sä tuon kirjailijan terapeutin tiedät? Vai puhutko nyt tuosta, jota kirjailija ”siteeraa” kirjansa markkinoinnissa? Miksi hänen pitäisi olla tohtori? Eikö lisensiaatti riitä? Ja millä tiedolla sä häntä kritisoit? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko tän tarkoitus olla kirja-arvostelu tai vinkkaus muille? Ihan nyt vielä nämä sanat eivät saa minua tarttumaan kirjaan. Kuka muka käy terapiassa puhumassa tiskivuoroista ja saamattomista farkuista?

80 % palstan keski-ikäisistä naisista. Välit poikki äitiin lapsuuden takia.

Onneksi sua ei pian ole, lastehakkaajaboomeri....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon pamfletin (pefletin?) kirjoittaja on ilmeisesti laittanut psykoterapeutti Pyykkösen sanomaksi asioita jota tämä ei ole sanonut. Tämä teksti on ilmeisesti vain tuon Leena Sorvalin omakustanteen esittelytekstissä: "Syyllistäminen kuuluu osana psykoterapian eheytymisprosessiin. Psykoterapioissa käydään läpi tunteita ja asioita, jotka ovat aiheuttaneet potilaalle menneisyydessä ahdistusta tai traumoja. Tällöin on tavallista, että hän on vihainen vanhemmilleen. Mutta se on tosi tärkeä vaihe koko prosessia, sanoo erikoispsykologi ja psykoterapeutti Nina Pyykkönen."

Jos näin, niin aika tuhmaa

Korjaan: tuo Pyykkösen teksti on osittainen lainaus hesarin artikkelista. https://www.hs.fi/perhe/art-2000009990694.html

Mutta kaikki ammattitaitoiset psykoterapeutit kyllä tietävät, että syyllistäminen ei kuulu mihinkään psykoterapiaprosessiin. Ehkä siellä vastaanotolla, mutta ei todellakaan  niin että siviilissä hyökätään syyllistetyn kimppuun. Keskustelu on sitten ihan eri juttu.

Eihän tossakaan siviilistä puhutti vaan nimenomaan terapiaprosessista. Ja kaikki terapeutit tietävät sen usein kuuluvan siihen terapiaan. 

Kyllä tuossa hesarin jutussa pidettiin (tuo Nina Pääkköndn piti) ihan kivana, jos aikuinen lapsi menee kakkimaan vanhemman naamalle psykoterapian autofiktion:  "Kun potilaan mieli avautuu synkälle, syyllistävälle vaiheelle, vanhemman tulisi antaa sille tilaa. Tällöin terapiassa käyvä katsoo menneisyyden tapahtumia vain omasta, ei muiden ihmisten näkökulmasta.

Istuntojen tarkoituksena on kuitenkin pohtia vaikeita tunnekokemuksia eri näkökulmista ja saada rakennettua potilaan mieleen tasapainoinen kuva tapahtuneista.

Tämä on helpottavaa tietoa vanhemmille: lapsi syyllistää, mutta tilanteen pitäisi muuttua terapiaprosessin edetessä."

Ts. terapia-asiakas saa aiheuttaa toiselle ihmiselle ahdistusta ja mahdollisen terapiatarpeen.

Miksi ei saisi? Jos se asiakas haluaa lähipiirilleen asian kertoa eheytyäkseen, ei ole terapeutin asia sitä estää. 

Mitäpä olisit mieltä, jos terapiassa käyvä puolisosi päättäisi terapiasta innostuneena tulla sylkemään naamallesi terapiassa syntyneen autofiktion? Ehkä vähän paiskoisi tavaroita samalla aggression osoituksena.

Minä sanoisin, että terapeutti on epäonnistunut täysin provosoimalla asiakkaasta esiin hyökkäävän ihmisen, joka ei erota totta tarusta, mutta on tilapäisesti voimansa tunnossa.

Projektio eli kohteensiirto, jolla pyrit siirtämään tyttäreen liittyvän vihan tähän terapeuttiin. Psykologinen defenssi.

Voi helvetti sua! Ei minulla ole mitään tyttäreen liittyvää vihaa enkä vihaa tuota terapeuttiakaan. Pidän sitä vain omien kirjoitustensa perusteella ammattitaidottomana ja vahingollisena pellenä. Mutta jos se joskus saa väitöskirjansa UEF:lle esitarkastuksesta läpi, lupaan matkustaa Joensuuhun kuuntelemaan väitöksen.

Mistä sä tuon kirjailijan terapeutin tiedät? Vai puhutko nyt tuosta, jota kirjailija ”siteeraa” kirjansa markkinoinnissa? Miksi hänen pitäisi olla tohtori? Eikö lisensiaatti riitä? Ja millä tiedolla sä häntä kritisoit? 

Kirjailijan tyttären terapeutin siis. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon pamfletin (pefletin?) kirjoittaja on ilmeisesti laittanut psykoterapeutti Pyykkösen sanomaksi asioita jota tämä ei ole sanonut. Tämä teksti on ilmeisesti vain tuon Leena Sorvalin omakustanteen esittelytekstissä: "Syyllistäminen kuuluu osana psykoterapian eheytymisprosessiin. Psykoterapioissa käydään läpi tunteita ja asioita, jotka ovat aiheuttaneet potilaalle menneisyydessä ahdistusta tai traumoja. Tällöin on tavallista, että hän on vihainen vanhemmilleen. Mutta se on tosi tärkeä vaihe koko prosessia, sanoo erikoispsykologi ja psykoterapeutti Nina Pyykkönen."

Jos näin, niin aika tuhmaa

Korjaan: tuo Pyykkösen teksti on osittainen lainaus hesarin artikkelista. https://www.hs.fi/perhe/art-2000009990694.html

Mutta kaikki ammattitaitoiset psykoterapeutit kyllä tietävät, että syyllistäminen ei kuulu mihinkään psykoterapiaprosessiin. Ehkä siellä vastaanotolla, mutta ei todellakaan  niin että siviilissä hyökätään syyllistetyn kimppuun. Keskustelu on sitten ihan eri juttu.

Eihän tossakaan siviilistä puhutti vaan nimenomaan terapiaprosessista. Ja kaikki terapeutit tietävät sen usein kuuluvan siihen terapiaan. 

Kyllä tuossa hesarin jutussa pidettiin (tuo Nina Pääkköndn piti) ihan kivana, jos aikuinen lapsi menee kakkimaan vanhemman naamalle psykoterapian autofiktion:  "Kun potilaan mieli avautuu synkälle, syyllistävälle vaiheelle, vanhemman tulisi antaa sille tilaa. Tällöin terapiassa käyvä katsoo menneisyyden tapahtumia vain omasta, ei muiden ihmisten näkökulmasta.

Istuntojen tarkoituksena on kuitenkin pohtia vaikeita tunnekokemuksia eri näkökulmista ja saada rakennettua potilaan mieleen tasapainoinen kuva tapahtuneista.

Tämä on helpottavaa tietoa vanhemmille: lapsi syyllistää, mutta tilanteen pitäisi muuttua terapiaprosessin edetessä."

Ts. terapia-asiakas saa aiheuttaa toiselle ihmiselle ahdistusta ja mahdollisen terapiatarpeen.

Miksi ei saisi? Jos se asiakas haluaa lähipiirilleen asian kertoa eheytyäkseen, ei ole terapeutin asia sitä estää. 

Mitäpä olisit mieltä, jos terapiassa käyvä puolisosi päättäisi terapiasta innostuneena tulla sylkemään naamallesi terapiassa syntyneen autofiktion? Ehkä vähän paiskoisi tavaroita samalla aggression osoituksena.

Minä sanoisin, että terapeutti on epäonnistunut täysin provosoimalla asiakkaasta esiin hyökkäävän ihmisen, joka ei erota totta tarusta, mutta on tilapäisesti voimansa tunnossa.

Projektio eli kohteensiirto, jolla pyrit siirtämään tyttäreen liittyvän vihan tähän terapeuttiin. Psykologinen defenssi.

Voi helvetti sua! Ei minulla ole mitään tyttäreen liittyvää vihaa enkä vihaa tuota terapeuttiakaan. Pidän sitä vain omien kirjoitustensa perusteella ammattitaidottomana ja vahingollisena pellenä. Mutta jos se joskus saa väitöskirjansa UEF:lle esitarkastuksesta läpi, lupaan matkustaa Joensuuhun kuuntelemaan väitöksen.

Mistä sä tuon kirjailijan terapeutin tiedät? Vai puhutko nyt tuosta, jota kirjailija ”siteeraa” kirjansa markkinoinnissa? Miksi hänen pitäisi olla tohtori? Eikö lisensiaatti riitä? Ja millä tiedolla sä häntä kritisoit? 

Tuosta voit tutustua, oman ilmoituksensa mukaan tekee väitöskirjaa.  https://www.ekopsykologi.fi/minusta/

Kannattaa katsoa sivun linkistä myös luettelo hänen laajasta tuotannostaan. Yksi linkki on vauva.fi keskusteluun, mutta valitettavasti  keskustelu on poistettu 😢

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon pamfletin (pefletin?) kirjoittaja on ilmeisesti laittanut psykoterapeutti Pyykkösen sanomaksi asioita jota tämä ei ole sanonut. Tämä teksti on ilmeisesti vain tuon Leena Sorvalin omakustanteen esittelytekstissä: "Syyllistäminen kuuluu osana psykoterapian eheytymisprosessiin. Psykoterapioissa käydään läpi tunteita ja asioita, jotka ovat aiheuttaneet potilaalle menneisyydessä ahdistusta tai traumoja. Tällöin on tavallista, että hän on vihainen vanhemmilleen. Mutta se on tosi tärkeä vaihe koko prosessia, sanoo erikoispsykologi ja psykoterapeutti Nina Pyykkönen."

Jos näin, niin aika tuhmaa

Korjaan: tuo Pyykkösen teksti on osittainen lainaus hesarin artikkelista. https://www.hs.fi/perhe/art-2000009990694.html

Mutta kaikki ammattitaitoiset psykoterapeutit kyllä tietävät, että syyllistäminen ei kuulu mihinkään psykoterapiaprosessiin. Ehkä siellä vastaanotolla, mutta ei todellakaan  niin että siviilissä hyökätään syyllistetyn kimppuun. Keskustelu on sitten ihan eri juttu.

Eihän tossakaan siviilistä puhutti vaan nimenomaan terapiaprosessista. Ja kaikki terapeutit tietävät sen usein kuuluvan siihen terapiaan. 

Kyllä tuossa hesarin jutussa pidettiin (tuo Nina Pääkköndn piti) ihan kivana, jos aikuinen lapsi menee kakkimaan vanhemman naamalle psykoterapian autofiktion:  "Kun potilaan mieli avautuu synkälle, syyllistävälle vaiheelle, vanhemman tulisi antaa sille tilaa. Tällöin terapiassa käyvä katsoo menneisyyden tapahtumia vain omasta, ei muiden ihmisten näkökulmasta.

Istuntojen tarkoituksena on kuitenkin pohtia vaikeita tunnekokemuksia eri näkökulmista ja saada rakennettua potilaan mieleen tasapainoinen kuva tapahtuneista.

Tämä on helpottavaa tietoa vanhemmille: lapsi syyllistää, mutta tilanteen pitäisi muuttua terapiaprosessin edetessä."

Ts. terapia-asiakas saa aiheuttaa toiselle ihmiselle ahdistusta ja mahdollisen terapiatarpeen.

Miksi ei saisi? Jos se asiakas haluaa lähipiirilleen asian kertoa eheytyäkseen, ei ole terapeutin asia sitä estää. 

Amen! Tuojan on kuin suoraan narsistin käsikirjasta. Et saa käsitellä terapiassa omia asioitasi tai muuttaa mitään, jos se on mulle vaikea asia. 

Saahan asioita terapiassa käsitellä, kukaan ei sitä kiellä.

Mutta syyllistäminen ja uhriutuminen ovat kyllä identtiset kaksoset

Mutta sehän ei terapiaan liity sitten mitenkään muutoin kuin niin, että sen ansiosta saattaa päättää että nyt riitti ja kerron tälle ihmiselle suoraan. Sekö on väärin? Miten se on uhriutumista? Sehän on ihan päinvastainen reaktio. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon pamfletin (pefletin?) kirjoittaja on ilmeisesti laittanut psykoterapeutti Pyykkösen sanomaksi asioita jota tämä ei ole sanonut. Tämä teksti on ilmeisesti vain tuon Leena Sorvalin omakustanteen esittelytekstissä: "Syyllistäminen kuuluu osana psykoterapian eheytymisprosessiin. Psykoterapioissa käydään läpi tunteita ja asioita, jotka ovat aiheuttaneet potilaalle menneisyydessä ahdistusta tai traumoja. Tällöin on tavallista, että hän on vihainen vanhemmilleen. Mutta se on tosi tärkeä vaihe koko prosessia, sanoo erikoispsykologi ja psykoterapeutti Nina Pyykkönen."

Jos näin, niin aika tuhmaa

Korjaan: tuo Pyykkösen teksti on osittainen lainaus hesarin artikkelista. https://www.hs.fi/perhe/art-2000009990694.html

Mutta kaikki ammattitaitoiset psykoterapeutit kyllä tietävät, että syyllistäminen ei kuulu mihinkään psykoterapiaprosessiin. Ehkä siellä vastaanotolla, mutta ei todellakaan  niin että siviilissä hyökätään syyllistetyn kimppuun. Keskustelu on sitten ihan eri juttu.

Eihän tossakaan siviilistä puhutti vaan nimenomaan terapiaprosessista. Ja kaikki terapeutit tietävät sen usein kuuluvan siihen terapiaan. 

Kyllä tuossa hesarin jutussa pidettiin (tuo Nina Pääkköndn piti) ihan kivana, jos aikuinen lapsi menee kakkimaan vanhemman naamalle psykoterapian autofiktion:  "Kun potilaan mieli avautuu synkälle, syyllistävälle vaiheelle, vanhemman tulisi antaa sille tilaa. Tällöin terapiassa käyvä katsoo menneisyyden tapahtumia vain omasta, ei muiden ihmisten näkökulmasta.

Istuntojen tarkoituksena on kuitenkin pohtia vaikeita tunnekokemuksia eri näkökulmista ja saada rakennettua potilaan mieleen tasapainoinen kuva tapahtuneista.

Tämä on helpottavaa tietoa vanhemmille: lapsi syyllistää, mutta tilanteen pitäisi muuttua terapiaprosessin edetessä."

Ts. terapia-asiakas saa aiheuttaa toiselle ihmiselle ahdistusta ja mahdollisen terapiatarpeen.

Miksi ei saisi? Jos se asiakas haluaa lähipiirilleen asian kertoa eheytyäkseen, ei ole terapeutin asia sitä estää. 

Mitäpä olisit mieltä, jos terapiassa käyvä puolisosi päättäisi terapiasta innostuneena tulla sylkemään naamallesi terapiassa syntyneen autofiktion? Ehkä vähän paiskoisi tavaroita samalla aggression osoituksena.

Minä sanoisin, että terapeutti on epäonnistunut täysin provosoimalla asiakkaasta esiin hyökkäävän ihmisen, joka ei erota totta tarusta, mutta on tilapäisesti voimansa tunnossa.

Projektio eli kohteensiirto, jolla pyrit siirtämään tyttäreen liittyvän vihan tähän terapeuttiin. Psykologinen defenssi.

Voi helvetti sua! Ei minulla ole mitään tyttäreen liittyvää vihaa enkä vihaa tuota terapeuttiakaan. Pidän sitä vain omien kirjoitustensa perusteella ammattitaidottomana ja vahingollisena pellenä. Mutta jos se joskus saa väitöskirjansa UEF:lle esitarkastuksesta läpi, lupaan matkustaa Joensuuhun kuuntelemaan väitöksen.

Mistä sä tuon kirjailijan terapeutin tiedät? Vai puhutko nyt tuosta, jota kirjailija ”siteeraa” kirjansa markkinoinnissa? Miksi hänen pitäisi olla tohtori? Eikö lisensiaatti riitä? Ja millä tiedolla sä häntä kritisoit? 

Tuosta voit tutustua, oman ilmoituksensa mukaan tekee väitöskirjaa.  https://www.ekopsykologi.fi/minusta/

Kannattaa katsoa sivun linkistä myös luettelo hänen laajasta tuotannostaan. Yksi linkki on vauva.fi keskusteluun, mutta valitettavasti  keskustelu on poistettu 😢

Niin? Pointtisi?