Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vakava suhde miehen kanssa, joka vuorottelee kodissa exän kanssa?
10.11.2026 |
Ovat muutama vuosi sitten eronneet ja hankkineet perheen kodin läheltä asunnon, jossa vuorottelevat ja vuorollaan ovat viikot entisessä kodissa lasten luona. Lapset yläkouluikäisiä. Heillä ajatus kasvattaa lapset omilleen noin, eli tätä jatkuu kunnes he muuttavat kotoa. Lapset eivät halua kuulla vanhempiensa muusta elämästä eli mitään uusperhesysteemejä tai bonuksiin tutustumista -kyllä, ymmärrettävää. Vanhemmille tämä kaikki ok.
Voiko tällaisen miehen kanssa ajatella vakavaa suhdetta ja sitoutumista joskus? Itselläkin lapsia, mutta oma koti ja lapset suhtautuu suopeasti että olisi äidillä uusi kumppani.
Kommentit (237)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei. Kivasti tuossa on ajateltu lasten etua. Lapset jo myös niin isoja, että jossain vaiheessa esim. yhteen muuttaminen voisi sen puolesta olla mahdollista.
Ja minkähän roolin kuvittelet tuossa jäävän sille ulkopuoliselle kumppaniehdokkaalle? Tosi kivasti on ajateltu perheen etua, kyllä, mutta ei siihen kukaan muu mahdu.
Kuis nyt mielestäsi näin? Mikä on olennainen ero siihen "perinteiseen" järjestelyyn, jossa aikuiset katsovat oikeudekseen hyppyyttää lapsia kodista toiseen?
lue tarkemmin.
Eihän tuo ole se pointti, vaan se että kannattaako mennä varatun kanssa suhteeseen silloin, jos itse haluaa vakituisen suhteen. Sillä ei ole mitään tekemistä tuon kanssa missä lapset asuvat. Sillä on merkitystä, että mies on varattu.
Mies ei ole varattu vaan eronnut. Jos haluat keskustella jostain muusta kuin aloituksen aiheesta, se kannattaa tehdä toisessa ketjussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juokse! Ja äkkiä! Sinä et kuulu kokonaan miehen elämään. Olet vain sivujuonne. Tuo suhde ei ole mikään vakava suhde.Puhun kokemuksesta.
Kerro kokemuksesi? Miksi olla varuillaan syystäkin?
Kyllähän tekstissä ne perusteet ja perustelut ovat.
Lapset. Tietenkin vanhemmat haluavat kantaa lapsista vastuun.
Sinun kannattaa varmaan miettiä nyt, että mitä itse haluat. Haluatko sinä sellaisen suhteen, että sinä et ole se ykkönen, vaan sinä olet siellä jonossa?
Joku pystyy tuollaiseen, ja joku haluaa tuollaiseen suhteen, jossa ollaan väljemmin. Silloinhan se sopii.
Itse en haluaisi. En voisi olla sellaisessa suhteessa, että olisin hännillä, etenkin koska haluan sen henkilön kanssa perheen.
Mikäli sinä et halua perhettä, ja olet valmis sellaiseen tapailusuhteeseen, niin silloinhan tämä on sinulle hyvä.
Olennaisin asia tässä on se, että mitä sinä itse haluat.
Jos haluat tuollaisen väljemmät suhteen, niin älä sitten ala vaatia siltä mieheltä jossain vaiheessa tiiviimpää, tai että hänen pitää valita.Minusta on itsestään selvää, että vanhemmalle lapsi on aina ykkönen ja niin pitää ollakin.
En voisi seurustella ihmisen kanssa, jolle omat lapset eivät tulisi ensin.
Kai ap:llekin hänen omat lapsensa ovat tärkeintä, joten miksi voisi vaatia olevansa hänelle ykkönen.Niinpä.
Siinähän sanotaan juuri tuo sama, että aapeen on hyvä
Miettiä itse mitä hän halajaa.
Haluaako avoimeen suhteeseen, eikä lapsia vai haluaako tiiviiseen suhteeseen ja lapsia? Silloin tuo ukko ei ole sopiva, jos haluaa tiiviin suhteen.
En nyt oikein ymmärrä vääntöä samasta asiasta samoilla mielipiteillä.🧐🤷
No kai jokainen joko on sihteessa tai ei ole suhteessa ja haluaa tai ei mitä tahansa. Keskustelussa on nyt se miten asiaan vaikuttaa jos mitenkään se että millaisen järjestelyn ovat tehneet exänsä kanssa lasten asumisessa. Mitä siihen asiaan mikään ”mitä sä nyt sit haluut”-latteus tuo?
Aapeen kysynys on:
Voiko tällaisen miehen kanssa ajatella vakavaa suhdetta ja sitoutumista joskus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa on ajateltu lapsia. Kerrankin. Olisi itselleni hyvä järjestely, kun selkeästi ei odoteta osallistumista perhe-elämää. Saisi seurustella joka toinen viikko, joka toinen keskittyä omaan elämään.
Jos olen oppinut yhtään mitään miesten, joilla on lapsia, kanssa deittailusta tai seurustelusta, niin mikään -ei mikään- selkeäksi mainostettu lastenvuorottelukuvio lasten äidin kanssa ei pidä paikkaansa. Muutaman kerran piti kokeilla ennen kuin uskoin ja ihan sama, minkä ikäisiä lapsia, samaa sekoilua.
Teinit on pahimmat, etenkin jos vanhemmat ei osaa olla riittävän määrätietoisia vetovastuun suhteen, tulee ja menee miten lystää, mutta vanhempien pitää olla valmiudessa 24/7 kuskailla, laittaa ruokaa... Tämähän kuuluu vanhemmuuteen ainakin jossain määrin, mutta ei uudelle kumppanille mitään kivaa elämää, koska tää sompailu vaikuttaa myös häneen.
Done that, been there, never again.
Sitä se vanhemmuus on joo. Jos se on jollekin ongelma, se on sitten voi voi.
Tarkoittaako vanhemmuus sitä, että muita ihmisiä voi kohdella miten vain? Monesta tulee vanhempana todella itsekeskeinen ihminen, jonka mielestä koko maailma pyörii itsen ja omien lasten ympärillä. Siihen halutaan sitten joku kumppani, vaikka ei olisi sen perhesirkuksen takia mahdollisuuksia tai aikaa antaa sille kumppanille mitään. Mutta siihen se halutaan ja vaaditaan milloin mitäkin osallistumista.
En ole aikanaan itse raahannut ketään itseni ja lapseni elämään, koska ei olisi ollut aikaa eikä jaksamista panostaa siihen toiseen aikuiseen. Nyt en taas lähde mukaan sellaiseen, missä kumppanilla on alaikäisiä lapsia. Ja näitä tarjouksia tulee, koska olisihan se nyt kiva saada joku siihen jakamaan vastuuta ja pyörittämään sirkusta. Haluan aikuisen parisuhteen, jokainen hoitakoon sirkuksensa ensin itse.
Vierailija kirjoitti:
Siellä pyörii pikku perhe siihen asti, kun viimeinenkin lapsista on muuttanut pois.
Ap, sinusta tulisi pelkkä statisti, jonka oletetaan hyppivän kaikkien muiden ehdoilla. Harkitse vielä. Vakavasti.
Mitä sä selität?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa on ajateltu lapsia. Kerrankin. Olisi itselleni hyvä järjestely, kun selkeästi ei odoteta osallistumista perhe-elämää. Saisi seurustella joka toinen viikko, joka toinen keskittyä omaan elämään.
Jos olen oppinut yhtään mitään miesten, joilla on lapsia, kanssa deittailusta tai seurustelusta, niin mikään -ei mikään- selkeäksi mainostettu lastenvuorottelukuvio lasten äidin kanssa ei pidä paikkaansa. Muutaman kerran piti kokeilla ennen kuin uskoin ja ihan sama, minkä ikäisiä lapsia, samaa sekoilua.
Teinit on pahimmat, etenkin jos vanhemmat ei osaa olla riittävän määrätietoisia vetovastuun suhteen, tulee ja menee miten lystää, mutta vanhempien pitää olla valmiudessa 24/7 kuskailla, laittaa ruokaa... Tämähän kuuluu vanhemmuuteen ainakin jossain määrin, mutta ei uudelle kumppanille mitään kivaa elämää, koska tää sompailu vaikuttaa myös häneen.
Done that, been there, never again.
Sitä se vanhemmuus on joo. Jos se on jollekin ongelma, se on sitten voi voi.
Tarkoittaako vanhemmuus sitä, että muita ihmisiä voi kohdella miten vain? Monesta tulee vanhempana todella itsekeskeinen ihminen, jonka mielestä koko maailma pyörii itsen ja omien lasten ympärillä. Siihen halutaan sitten joku kumppani, vaikka ei olisi sen perhesirkuksen takia mahdollisuuksia tai aikaa antaa sille kumppanille mitään. Mutta siihen se halutaan ja vaaditaan milloin mitäkin osallistumista.
En ole aikanaan itse raahannut ketään itseni ja lapseni elämään, koska ei olisi ollut aikaa eikä jaksamista panostaa siihen toiseen aikuiseen. Nyt en taas lähde mukaan sellaiseen, missä kumppanilla on alaikäisiä lapsia. Ja näitä tarjouksia tulee, koska olisihan se nyt kiva saada joku siihen jakamaan vastuuta ja pyörittämään sirkusta. Haluan aikuisen parisuhteen, jokainen hoitakoon sirkuksensa ensin itse.
Son tilanteessa ei kyllä haluttu. Olet nyt pikkasen väärässä keskustelussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siellä pyörii pikku perhe siihen asti, kun viimeinenkin lapsista on muuttanut pois.
Ap, sinusta tulisi pelkkä statisti, jonka oletetaan hyppivän kaikkien muiden ehdoilla. Harkitse vielä. Vakavasti.
Ihan samalla tavalla se pyörii esim. vuoroviikkokuvioissa, joissa lapset asuu omaa kotia. Ainut ero tuossa on se, että mies vuorottelee siinä toisessa kodissa exän kanssa,.mikä tietysti voi tuntua hieman oudolta, kun siellä on hänen tavaroitaan ym. Väittäisin että nämä kuviot harvoin on ihan yksinkertaisia, järjestää ne miten vaan.
Aivan, ihan sama kuvio. Enkä menisi siihenkään.
"Teinit on pahimmat, etenkin jos vanhemmat ei osaa olla riittävän määrätietoisia vetovastuun suhteen, tulee ja menee miten lystää, mutta vanhempien pitää olla valmiudessa 24/7 kuskailla, laittaa ruokaa... Tämähän kuuluu vanhemmuuteen ainakin jossain määrin, mutta ei uudelle kumppanille mitään kivaa elämää, koska tää sompailu vaikuttaa myös häneen. "
siis minä kesällä kävin neljä kertaa treffeillä miehen kanssa, jolla oli 15- ja 17-vuotiaat lapset exän kanssa ja kun oli koulujen kesäloma, niin mies sanoi, että ne lapset käyvät vapaasti hänen luonaan kylässä, ei ole mitään tarkkoja vuoroviikkoja jne. mies oli eronnut puoli vuotta aiemmin, eli aika tuore ero. Minä ihmettelin, kun oltiin sovittu 5. treffit torstai-illaksi, niin aamulla mies lähetti viestin, jossa kertoi, että hän ei ehkä ehdikään tavata minua illalla, kun hänen pitäisi opettaa hänen 15-vuotiasta lastaan mopon käytössä. Siirrettiin sitten tapaamista lauantaille kun mies vastasi, ettei hänellä ole mitään menoa lauantaina koko päivänä. Vielä pe-iltana hän kirjoitti, että on vapaa klo 16 alkaen, että voitaisiin käydä vaikka sisävesiristeilyllä. No sitten la-aamuna hän lähettää viestin, että hänellä onkin epävarmat aikataulut, että pitää taas opastaa lasta mopon käytössä. Sovittiin sitten, että tavataan seuraavalla viikolla kun hän palaa Lapin matkalta. Sen jälkeen hänestä ei kuulunut mitään. Mietin vaan, että onko sen lapsen ihan pakko just silloin to- ja la-iltoina harjoitella mopolla ajamista, että eikö isä vaan voi sanoa lapselleen, että tällä on sovittu menoa iltapäivällä ja ei ehdi silloin opastaa häntä, että katsotaan jokin toinen päivä. Se on oikeasti tosi turhauttavaa, kun itse innolla odotat tapaamista ja sitten toinen ilmoittaa, että "ehkä en ehdi tavatakaan tänään". Kyllä mun mielestä jos on tapaaminen sovittu, niin sitä ei voi perua ilman painavaa syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan lähtisi tuollaiseen kuvioon mukaan. Eikä lapset sitä päätä saako vanhemmat aloittaa uuden parisuhteen. On taidettu kasvattaa nuo lapset ihan väärin. Elämä vielä kohtelee rankalla kädellä tuollaisia kermaperseitä.
Ei kannata sekaantua tuohon. Pitää olla lapseton tai aikuiset lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siellä pyörii pikku perhe siihen asti, kun viimeinenkin lapsista on muuttanut pois.
Ap, sinusta tulisi pelkkä statisti, jonka oletetaan hyppivän kaikkien muiden ehdoilla. Harkitse vielä. Vakavasti.
Mitä sä selität?
Jos täytyy kysyä, niin vika ei ole minun kommentissani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juokse! Ja äkkiä! Sinä et kuulu kokonaan miehen elämään. Olet vain sivujuonne. Tuo suhde ei ole mikään vakava suhde.Puhun kokemuksesta.
Kerro kokemuksesi? Miksi olla varuillaan syystäkin?
Kyllähän tekstissä ne perusteet ja perustelut ovat.
Lapset. Tietenkin vanhemmat haluavat kantaa lapsista vastuun.
Sinun kannattaa varmaan miettiä nyt, että mitä itse haluat. Haluatko sinä sellaisen suhteen, että sinä et ole se ykkönen, vaan sinä olet siellä jonossa?
Joku pystyy tuollaiseen, ja joku haluaa tuollaiseen suhteen, jossa ollaan väljemmin. Silloinhan se sopii.
Itse en haluaisi. En voisi olla sellaisessa suhteessa, että olisin hännillä, etenkin koska haluan sen henkilön kanssa perheen.
Mikäli sinä et halua perhettä, ja olet valmis sellaiseen tapailusuhteeseen, niin silloinhan tämä on sinulle hyvä.
Olennaisin asia tässä on se, että mitä sinä itse haluat.
Jos haluat tuollaisen väljemmät suhteen, niin älä sitten ala vaatia siltä mieheltä jossain vaiheessa tiiviimpää, tai että hänen pitää valita.Minusta on itsestään selvää, että vanhemmalle lapsi on aina ykkönen ja niin pitää ollakin.
En voisi seurustella ihmisen kanssa, jolle omat lapset eivät tulisi ensin.
Kai ap:llekin hänen omat lapsensa ovat tärkeintä, joten miksi voisi vaatia olevansa hänelle ykkönen.Niinpä.
Siinähän sanotaan juuri tuo sama, että aapeen on hyvä
Miettiä itse mitä hän halajaa.
Haluaako avoimeen suhteeseen, eikä lapsia vai haluaako tiiviiseen suhteeseen ja lapsia? Silloin tuo ukko ei ole sopiva, jos haluaa tiiviin suhteen.
En nyt oikein ymmärrä vääntöä samasta asiasta samoilla mielipiteillä.🧐🤷
No kai jokainen joko on sihteessa tai ei ole suhteessa ja haluaa tai ei mitä tahansa. Keskustelussa on nyt se miten asiaan vaikuttaa jos mitenkään se että millaisen järjestelyn ovat tehneet exänsä kanssa lasten asumisessa. Mitä siihen asiaan mikään ”mitä sä nyt sit haluut”-latteus tuo?
Aapeen kysynys on:
Voiko tällaisen miehen kanssa ajatella vakavaa suhdetta ja sitoutumista joskus?
Ja siihenkö on vastaus ”miten nyt haluat”? Hänelle on vastattu ja nimenomaan sen perusteella miten he ovat exän kanssa lasten asumisen järjestäneet. Eihän me voida vastata minkään muun pohjalta, kun emme tiedä muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa on ajateltu lapsia. Kerrankin. Olisi itselleni hyvä järjestely, kun selkeästi ei odoteta osallistumista perhe-elämää. Saisi seurustella joka toinen viikko, joka toinen keskittyä omaan elämään.
Jos olen oppinut yhtään mitään miesten, joilla on lapsia, kanssa deittailusta tai seurustelusta, niin mikään -ei mikään- selkeäksi mainostettu lastenvuorottelukuvio lasten äidin kanssa ei pidä paikkaansa. Muutaman kerran piti kokeilla ennen kuin uskoin ja ihan sama, minkä ikäisiä lapsia, samaa sekoilua.
Teinit on pahimmat, etenkin jos vanhemmat ei osaa olla riittävän määrätietoisia vetovastuun suhteen, tulee ja menee miten lystää, mutta vanhempien pitää olla valmiudessa 24/7 kuskailla, laittaa ruokaa... Tämähän kuuluu vanhemmuuteen ainakin jossain määrin, mutta ei uudelle kumppanille mitään kivaa elämää, koska tää sompailu vaikuttaa myös häneen.
Done that, been there, never again.
Sitä se vanhemmuus on joo. Jos se on jollekin ongelma, se on sitten voi voi.
Tarkoittaako vanhemmuus sitä, että muita ihmisiä voi kohdella miten vain? Monesta tulee vanhempana todella itsekeskeinen ihminen, jonka mielestä koko maailma pyörii itsen ja omien lasten ympärillä. Siihen halutaan sitten joku kumppani, vaikka ei olisi sen perhesirkuksen takia mahdollisuuksia tai aikaa antaa sille kumppanille mitään. Mutta siihen se halutaan ja vaaditaan milloin mitäkin osallistumista.
En ole aikanaan itse raahannut ketään itseni ja lapseni elämään, koska ei olisi ollut aikaa eikä jaksamista panostaa siihen toiseen aikuiseen. Nyt en taas lähde mukaan sellaiseen, missä kumppanilla on alaikäisiä lapsia. Ja näitä tarjouksia tulee, koska olisihan se nyt kiva saada joku siihen jakamaan vastuuta ja pyörittämään sirkusta. Haluan aikuisen parisuhteen, jokainen hoitakoon sirkuksensa ensin itse.
Son tilanteessa ei kyllä haluttu. Olet nyt pikkasen väärässä keskustelussa.
Olet itse väärässä keskustelussa.
Ei voi kymmeneen vuoteen. Sitten, kun lapset ovat täysi-ikäisiä, niin voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siellä pyörii pikku perhe siihen asti, kun viimeinenkin lapsista on muuttanut pois.
Ap, sinusta tulisi pelkkä statisti, jonka oletetaan hyppivän kaikkien muiden ehdoilla. Harkitse vielä. Vakavasti.
Mitä sä selität?
Jos täytyy kysyä, niin vika ei ole minun kommentissani.
No kyllä on. Perustele kommentti. Muutoin siinä ei ole järkeä. Tuskin senkään jälkeen, mutta mahdollisuus on annettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei. Kivasti tuossa on ajateltu lasten etua. Lapset jo myös niin isoja, että jossain vaiheessa esim. yhteen muuttaminen voisi sen puolesta olla mahdollista.
Ja minkähän roolin kuvittelet tuossa jäävän sille ulkopuoliselle kumppaniehdokkaalle? Tosi kivasti on ajateltu perheen etua, kyllä, mutta ei siihen kukaan muu mahdu.
Kuis nyt mielestäsi näin? Mikä on olennainen ero siihen "perinteiseen" järjestelyyn, jossa aikuiset katsovat oikeudekseen hyppyyttää lapsia kodista toiseen?
lue tarkemmin.
Eihän tuo ole se pointti, vaan se että kannattaako mennä varatun kanssa suhteeseen silloin, jos itse haluaa vakituisen suhteen. Sillä ei ole mitään tekemistä tuon kanssa missä lapset asuvat. Sillä on merkitystä, että mies on varattu.
Mies ei ole varattu vaan eronnut. Jos haluat keskustella jostain muusta kuin aloituksen aiheesta, se kannattaa tehdä toisessa ketjussa.
Mies on 'varattu'. Sinä itse et ymmärrä mistä puhutaan.
-eri-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa on ajateltu lapsia. Kerrankin. Olisi itselleni hyvä järjestely, kun selkeästi ei odoteta osallistumista perhe-elämää. Saisi seurustella joka toinen viikko, joka toinen keskittyä omaan elämään.
Jos olen oppinut yhtään mitään miesten, joilla on lapsia, kanssa deittailusta tai seurustelusta, niin mikään -ei mikään- selkeäksi mainostettu lastenvuorottelukuvio lasten äidin kanssa ei pidä paikkaansa. Muutaman kerran piti kokeilla ennen kuin uskoin ja ihan sama, minkä ikäisiä lapsia, samaa sekoilua.
Teinit on pahimmat, etenkin jos vanhemmat ei osaa olla riittävän määrätietoisia vetovastuun suhteen, tulee ja menee miten lystää, mutta vanhempien pitää olla valmiudessa 24/7 kuskailla, laittaa ruokaa... Tämähän kuuluu vanhemmuuteen ainakin jossain määrin, mutta ei uudelle kumppanille mitään kivaa elämää, koska tää sompailu vaikuttaa myös häneen.
Done that, been there, never again.
Sitä se vanhemmuus on joo. Jos se on jollekin ongelma, se on sitten voi voi.
Tarkoittaako vanhemmuus sitä, että muita ihmisiä voi kohdella miten vain? Monesta tulee vanhempana todella itsekeskeinen ihminen, jonka mielestä koko maailma pyörii itsen ja omien lasten ympärillä. Siihen halutaan sitten joku kumppani, vaikka ei olisi sen perhesirkuksen takia mahdollisuuksia tai aikaa antaa sille kumppanille mitään. Mutta siihen se halutaan ja vaaditaan milloin mitäkin osallistumista.
En ole aikanaan itse raahannut ketään itseni ja lapseni elämään, koska ei olisi ollut aikaa eikä jaksamista panostaa siihen toiseen aikuiseen. Nyt en taas lähde mukaan sellaiseen, missä kumppanilla on alaikäisiä lapsia. Ja näitä tarjouksia tulee, koska olisihan se nyt kiva saada joku siihen jakamaan vastuuta ja pyörittämään sirkusta. Haluan aikuisen parisuhteen, jokainen hoitakoon sirkuksensa ensin itse.
Son tilanteessa ei kyllä haluttu. Olet nyt pikkasen väärässä keskustelussa.
Olet itse väärässä keskustelussa.
😅 Sä olet joko ymmärtänyt jotain tosi väärin tai trollaat ihan täysillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei. Kivasti tuossa on ajateltu lasten etua. Lapset jo myös niin isoja, että jossain vaiheessa esim. yhteen muuttaminen voisi sen puolesta olla mahdollista.
Ja minkähän roolin kuvittelet tuossa jäävän sille ulkopuoliselle kumppaniehdokkaalle? Tosi kivasti on ajateltu perheen etua, kyllä, mutta ei siihen kukaan muu mahdu.
Kuis nyt mielestäsi näin? Mikä on olennainen ero siihen "perinteiseen" järjestelyyn, jossa aikuiset katsovat oikeudekseen hyppyyttää lapsia kodista toiseen?
lue tarkemmin.
Eihän tuo ole se pointti, vaan se että kannattaako mennä varatun kanssa suhteeseen silloin, jos itse haluaa vakituisen suhteen. Sillä ei ole mitään tekemistä tuon kanssa missä lapset asuvat. Sillä on merkitystä, että mies on varattu.
Mies ei ole varattu vaan eronnut. Jos haluat keskustella jostain muusta kuin aloituksen aiheesta, se kannattaa tehdä toisessa ketjussa.
Mies on 'varattu'. Sinä itse et ymmärrä mistä puhutaan.
-eri-
Eli puhut siitä onko jollakulla lapsia. Edelleen, väärä ketju.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan lähtisi tuollaiseen kuvioon mukaan. Eikä lapset sitä päätä saako vanhemmat aloittaa uuden parisuhteen. On taidettu kasvattaa nuo lapset ihan väärin. Elämä vielä kohtelee rankalla kädellä tuollaisia kermaperseitä.
Olet kuvottava, pahantahtoinen narsku. Etkä ainoa tässä ketjussa.
Vierailija kirjoitti:
"Teinit on pahimmat, etenkin jos vanhemmat ei osaa olla riittävän määrätietoisia vetovastuun suhteen, tulee ja menee miten lystää, mutta vanhempien pitää olla valmiudessa 24/7 kuskailla, laittaa ruokaa... Tämähän kuuluu vanhemmuuteen ainakin jossain määrin, mutta ei uudelle kumppanille mitään kivaa elämää, koska tää sompailu vaikuttaa myös häneen. "
siis minä kesällä kävin neljä kertaa treffeillä miehen kanssa, jolla oli 15- ja 17-vuotiaat lapset exän kanssa ja kun oli koulujen kesäloma, niin mies sanoi, että ne lapset käyvät vapaasti hänen luonaan kylässä, ei ole mitään tarkkoja vuoroviikkoja jne. mies oli eronnut puoli vuotta aiemmin, eli aika tuore ero. Minä ihmettelin, kun oltiin sovittu 5. treffit torstai-illaksi, niin aamulla mies lähetti viestin, jossa kertoi, että hän ei ehkä ehdikään tavata minua illalla, kun hänen pitäisi opettaa hänen 15-vuotiasta lastaan mopon käytössä. Siirrettiin sitten tapaamista lauantaille kun mies vastasi, ettei hänellä ole mitään menoa lauantaina koko päivänä. Vielä pe-iltana hän kirjoitti, että on vapaa klo 16 alkaen, että voitaisiin käydä vaikka sisävesiristeilyllä. No sitten la-aamuna hän lähettää viestin, että hänellä onkin epävarmat aikataulut, että pitää taas opastaa lasta mopon käytössä. Sovittiin sitten, että tavataan seuraavalla viikolla kun hän palaa Lapin matkalta. Sen jälkeen hänestä ei kuulunut mitään. Mietin vaan, että onko sen lapsen ihan pakko just silloin to- ja la-iltoina harjoitella mopolla ajamista, että eikö isä vaan voi sanoa lapselleen, että tällä on sovittu menoa iltapäivällä ja ei ehdi silloin opastaa häntä, että katsotaan jokin toinen päivä. Se on oikeasti tosi turhauttavaa, kun itse innolla odotat tapaamista ja sitten toinen ilmoittaa, että "ehkä en ehdi tavatakaan tänään". Kyllä mun mielestä jos on tapaaminen sovittu, niin sitä ei voi perua ilman painavaa syytä.
Lapset menevät normaalisti edelle, kaiken edelle, myös parisuhteen. Mieti nyt, se on niiden isä. Se isä on hiljattain vielä asunut kotona ja ollut koko ajan lastensa saatavilla. Jo se on lapselle iso muutos, ettei enää asu yhdessä. Ja sitten vielä jos isä aikatauluttaisi lapsensa kuin jonkin työasian, miltä se lapsesta tuntuisi. Lapsen tunteet ovat totta kai tärkeimmät. Laosi kehittyy ja tuo on hänen isänsä.
Alue: Aihe vapaa
Miten niin varattu?