Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vakava suhde miehen kanssa, joka vuorottelee kodissa exän kanssa?
10.11.2026 |
Ovat muutama vuosi sitten eronneet ja hankkineet perheen kodin läheltä asunnon, jossa vuorottelevat ja vuorollaan ovat viikot entisessä kodissa lasten luona. Lapset yläkouluikäisiä. Heillä ajatus kasvattaa lapset omilleen noin, eli tätä jatkuu kunnes he muuttavat kotoa. Lapset eivät halua kuulla vanhempiensa muusta elämästä eli mitään uusperhesysteemejä tai bonuksiin tutustumista -kyllä, ymmärrettävää. Vanhemmille tämä kaikki ok.
Voiko tällaisen miehen kanssa ajatella vakavaa suhdetta ja sitoutumista joskus? Itselläkin lapsia, mutta oma koti ja lapset suhtautuu suopeasti että olisi äidillä uusi kumppani.
Kommentit (237)
Mihin se sisarellisuus ja solidaarisuus unohtuu heti, kun puhutaan exästä? Kukaan ei ole edes tuonut esiin sitä vaihtoehtoa, että siihen exäänkin voi ihmisenä tutustua. Ja koko kuviossa olisikin kyse pelkästään mukavista ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan lähtisi tuollaiseen kuvioon mukaan. Eikä lapset sitä päätä saako vanhemmat aloittaa uuden parisuhteen. On taidettu kasvattaa nuo lapset ihan väärin. Elämä vielä kohtelee rankalla kädellä tuollaisia kermaperseitä.
Olet kuvottava, pahantahtoinen narsku. Etkä ainoa tässä ketjussa.
Vain älyllisesti vajaa ihminen päättelee tuollaisia lyhyestä tekstistä. Olet aivan sekaisin. Älyllinen kehitys jäänyt pahasti kesken.
Vähän ohis mutta tää viikko-viikko alkaa kai olla uusi normaali?
Ymmärrän että alkuun voi olla helpompaa vuokrata väistötila muutamaksi kuukaudeksi, siis jos rahat riittävät, jotta saadaan asiat järjestykseen ja uudet kodit. Joku taisi jo sanoakin että pidemmän päälle tämä jatkuva vaihtaminen ja kaaos on vain este eron käsittelylle, siis että roikutaan vanhassa eikä päästetä irti. Naamioidaan se vaan "lasten parhaaksi" niin menee hyvin läpi sekä itselle että muille.
En myöskään ymmärrä sitä että uusi kumppani on täysin näkymätön. Vaikka oltaisiin vasta tapailuvaiheessa niin miksi ei voisi tulla vaikka yhteiseen ruokapöytään tai leffaan tai leikkipuistoon mukaan? Sen nyt tajuan että joka viikko ei voi vanhemmat nukkua ja leikkiä kotia eri tyypin kanssa lasten edessä enkä sitä kannata tai ehdota. Yöksi voi hyvin uusi kumppani mennä omaan kotiin.
Olen varmaan vanha ja vanhanaikainen mutta jotenkin selkeämpi olisi yksi koti lapsille ja viikonloppuolemiset etävanhemman kanssa. Lomat ja juhlat voisivat vanhemmat sopia mahdollisimman tasapuolisesti. Jatkuva reissaaminen rasittaa sekä lapsia että aikuisia.
"Tarkoittaako vanhemmuus sitä, että muita ihmisiä voi kohdella miten vain? Monesta tulee vanhempana todella itsekeskeinen ihminen, jonka mielestä koko maailma pyörii itsen ja omien lasten ympärillä. Siihen halutaan sitten joku kumppani, vaikka ei olisi sen perhesirkuksen takia mahdollisuuksia tai aikaa antaa sille kumppanille mitään. Mutta siihen se halutaan ja vaaditaan milloin mitäkin osallistumista.
En ole aikanaan itse raahannut ketään itseni ja lapseni elämään, koska ei olisi ollut aikaa eikä jaksamista panostaa siihen toiseen aikuiseen. Nyt en taas lähde mukaan sellaiseen, missä kumppanilla on alaikäisiä lapsia. Ja näitä tarjouksia tulee, koska olisihan se nyt kiva saada joku siihen jakamaan vastuuta ja pyörittämään sirkusta. Haluan aikuisen parisuhteen, jokainen hoitakoon sirkuksensa ensin itse."
hyvä analyysi.
Kyllähän tuossa kuviossa on herkästi se, että eronneet viettävät kuitenkin yhteistä aikaa, ehkä paneskelunkin merkeissä. Jos ei ota kunnolla pesäeroa exään, molemmat voivat jäädä eron ja yhdessäolemisen välimuotoon. Eikä siihen kuvioon sovi kukaan uusi tuttavuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan lähtisi tuollaiseen kuvioon mukaan. Eikä lapset sitä päätä saako vanhemmat aloittaa uuden parisuhteen. On taidettu kasvattaa nuo lapset ihan väärin. Elämä vielä kohtelee rankalla kädellä tuollaisia kermaperseitä.
Lapset ei päätä myöskään erosta joten voi heidän mielipiteitään sen jälkeen sentään kunnioittaa. Aika traumaattisia voi olla ne uudet wannabeisät ja -äidit lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Teinit on pahimmat, etenkin jos vanhemmat ei osaa olla riittävän määrätietoisia vetovastuun suhteen, tulee ja menee miten lystää, mutta vanhempien pitää olla valmiudessa 24/7 kuskailla, laittaa ruokaa... Tämähän kuuluu vanhemmuuteen ainakin jossain määrin, mutta ei uudelle kumppanille mitään kivaa elämää, koska tää sompailu vaikuttaa myös häneen. "
siis minä kesällä kävin neljä kertaa treffeillä miehen kanssa, jolla oli 15- ja 17-vuotiaat lapset exän kanssa ja kun oli koulujen kesäloma, niin mies sanoi, että ne lapset käyvät vapaasti hänen luonaan kylässä, ei ole mitään tarkkoja vuoroviikkoja jne. mies oli eronnut puoli vuotta aiemmin, eli aika tuore ero. Minä ihmettelin, kun oltiin sovittu 5. treffit torstai-illaksi, niin aamulla mies lähetti viestin, jossa kertoi, että hän ei ehkä ehdikään tavata minua illalla, kun hänen pitäisi opettaa hänen 15-vuotiasta lastaan mopon käytössä. Siirrettiin sitten tapaamista lauantaille kun mies vastasi, ettei hänellä ole mitään menoa lauantaina koko päivänä. Vielä pe-iltana hän kirjoitti, että on vapaa klo 16 alkaen, että voitaisiin käydä vaikka sisävesiristeilyllä. No sitten la-aamuna hän lähettää viestin, että hänellä onkin epävarmat aikataulut, että pitää taas opastaa lasta mopon käytössä. Sovittiin sitten, että tavataan seuraavalla viikolla kun hän palaa Lapin matkalta. Sen jälkeen hänestä ei kuulunut mitään. Mietin vaan, että onko sen lapsen ihan pakko just silloin to- ja la-iltoina harjoitella mopolla ajamista, että eikö isä vaan voi sanoa lapselleen, että tällä on sovittu menoa iltapäivällä ja ei ehdi silloin opastaa häntä, että katsotaan jokin toinen päivä. Se on oikeasti tosi turhauttavaa, kun itse innolla odotat tapaamista ja sitten toinen ilmoittaa, että "ehkä en ehdi tavatakaan tänään". Kyllä mun mielestä jos on tapaaminen sovittu, niin sitä ei voi perua ilman painavaa syytä.
Lapset menevät normaalisti edelle, kaiken edelle, myös parisuhteen. Mieti nyt, se on niiden isä. Se isä on hiljattain vielä asunut kotona ja ollut koko ajan lastensa saatavilla. Jo se on lapselle iso muutos, ettei enää asu yhdessä. Ja sitten vielä jos isä aikatauluttaisi lapsensa kuin jonkin työasian, miltä se lapsesta tuntuisi. Lapsen tunteet ovat totta kai tärkeimmät. Laosi kehittyy ja tuo on hänen isänsä.
johan tuon ikäiset teini-ikäiset lapset ymmärtävät, jos isä on jotain menoa sopinut, niin ei sitä sovi peruuttaa äkillisesti. Onhan sitä ydinperheissäkin vanhemmilla omia menoja, kuten että tapaavat ystäviään jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan lähtisi tuollaiseen kuvioon mukaan. Eikä lapset sitä päätä saako vanhemmat aloittaa uuden parisuhteen. On taidettu kasvattaa nuo lapset ihan väärin. Elämä vielä kohtelee rankalla kädellä tuollaisia kermaperseitä.
Olet kuvottava, pahantahtoinen narsku. Etkä ainoa tässä ketjussa.
Ei luoja miten yksinkertainen olet. 😁 En todellakaan ole narsisti vaan kaukana sellaisesta. En lle myöskään kuvottava.
Itse olet todella lapsellinen, kun et hyväksy eriäviä mielipiteitä. Tosiasia on, että ei kenenkään tarvitse lähteä tuollaiseen kuvioon mukaan, jos ei halua. Tuo tilanne ei ole millään tavalla terve eikä voi toimia pohjana oikealle parisuhteelle.
No perustele nyt hyvä luoja millä tavalla tuo ei ole terve.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Teinit on pahimmat, etenkin jos vanhemmat ei osaa olla riittävän määrätietoisia vetovastuun suhteen, tulee ja menee miten lystää, mutta vanhempien pitää olla valmiudessa 24/7 kuskailla, laittaa ruokaa... Tämähän kuuluu vanhemmuuteen ainakin jossain määrin, mutta ei uudelle kumppanille mitään kivaa elämää, koska tää sompailu vaikuttaa myös häneen. "
siis minä kesällä kävin neljä kertaa treffeillä miehen kanssa, jolla oli 15- ja 17-vuotiaat lapset exän kanssa ja kun oli koulujen kesäloma, niin mies sanoi, että ne lapset käyvät vapaasti hänen luonaan kylässä, ei ole mitään tarkkoja vuoroviikkoja jne. mies oli eronnut puoli vuotta aiemmin, eli aika tuore ero. Minä ihmettelin, kun oltiin sovittu 5. treffit torstai-illaksi, niin aamulla mies lähetti viestin, jossa kertoi, että hän ei ehkä ehdikään tavata minua illalla, kun hänen pitäisi opettaa hänen 15-vuotiasta lastaan mopon käytössä. Siirrettiin sitten tapaamista lauantaille kun mies vastasi, ettei hänellä ole mitään menoa lauantaina koko päivänä. Vielä pe-iltana hän kirjoitti, että on vapaa klo 16 alkaen, että voitaisiin käydä vaikka sisävesiristeilyllä. No sitten la-aamuna hän lähettää viestin, että hänellä onkin epävarmat aikataulut, että pitää taas opastaa lasta mopon käytössä. Sovittiin sitten, että tavataan seuraavalla viikolla kun hän palaa Lapin matkalta. Sen jälkeen hänestä ei kuulunut mitään. Mietin vaan, että onko sen lapsen ihan pakko just silloin to- ja la-iltoina harjoitella mopolla ajamista, että eikö isä vaan voi sanoa lapselleen, että tällä on sovittu menoa iltapäivällä ja ei ehdi silloin opastaa häntä, että katsotaan jokin toinen päivä. Se on oikeasti tosi turhauttavaa, kun itse innolla odotat tapaamista ja sitten toinen ilmoittaa, että "ehkä en ehdi tavatakaan tänään". Kyllä mun mielestä jos on tapaaminen sovittu, niin sitä ei voi perua ilman painavaa syytä.
Lapset menevät normaalisti edelle, kaiken edelle, myös parisuhteen. Mieti nyt, se on niiden isä. Se isä on hiljattain vielä asunut kotona ja ollut koko ajan lastensa saatavilla. Jo se on lapselle iso muutos, ettei enää asu yhdessä. Ja sitten vielä jos isä aikatauluttaisi lapsensa kuin jonkin työasian, miltä se lapsesta tuntuisi. Lapsen tunteet ovat totta kai tärkeimmät. Laosi kehittyy ja tuo on hänen isänsä.
johan tuon ikäiset teini-ikäiset lapset ymmärtävät, jos isä on jotain menoa sopinut, niin ei sitä sovi peruuttaa äkillisesti. Onhan sitä ydinperheissäkin vanhemmilla omia menoja, kuten että tapaavat ystäviään jne.
Tottakai sopii perua, jos siltä tuntuu. Ja tmmärrettävästi tuntuu kun vaakakupissa on lapsi ja toisessa hoito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan lähtisi tuollaiseen kuvioon mukaan. Eikä lapset sitä päätä saako vanhemmat aloittaa uuden parisuhteen. On taidettu kasvattaa nuo lapset ihan väärin. Elämä vielä kohtelee rankalla kädellä tuollaisia kermaperseitä.
Olet kuvottava, pahantahtoinen narsku. Etkä ainoa tässä ketjussa.
Mene nyt sen narskufetissisi kanssa vaikka lääkärille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei. Kivasti tuossa on ajateltu lasten etua. Lapset jo myös niin isoja, että jossain vaiheessa esim. yhteen muuttaminen voisi sen puolesta olla mahdollista.
Ja minkähän roolin kuvittelet tuossa jäävän sille ulkopuoliselle kumppaniehdokkaalle? Tosi kivasti on ajateltu perheen etua, kyllä, mutta ei siihen kukaan muu mahdu.
Kuis nyt mielestäsi näin? Mikä on olennainen ero siihen "perinteiseen" järjestelyyn, jossa aikuiset katsovat oikeudekseen hyppyyttää lapsia kodista toiseen?
lue tarkemmin.
Eihän tuo ole se pointti, vaan se että kannattaako mennä varatun kanssa suhteeseen silloin, jos itse haluaa vakituisen suhteen. Sillä ei ole mitään tekemistä tuon kanssa missä lapset asuvat. Sillä on merkitystä, että mies on varattu.
Mies ei ole varattu vaan eronnut. Jos haluat keskustella jostain muusta kuin aloituksen aiheesta, se kannattaa tehdä toisessa ketjussa.
Mies on 'varattu'. Sinä itse et ymmärrä mistä puhutaan.
-eri-
Eli puhut siitä onko jollakulla lapsia. Edelleen, väärä ketju.
Sinun elämässäsi on varmaan kaikki vähän väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Teinit on pahimmat, etenkin jos vanhemmat ei osaa olla riittävän määrätietoisia vetovastuun suhteen, tulee ja menee miten lystää, mutta vanhempien pitää olla valmiudessa 24/7 kuskailla, laittaa ruokaa... Tämähän kuuluu vanhemmuuteen ainakin jossain määrin, mutta ei uudelle kumppanille mitään kivaa elämää, koska tää sompailu vaikuttaa myös häneen. "
siis minä kesällä kävin neljä kertaa treffeillä miehen kanssa, jolla oli 15- ja 17-vuotiaat lapset exän kanssa ja kun oli koulujen kesäloma, niin mies sanoi, että ne lapset käyvät vapaasti hänen luonaan kylässä, ei ole mitään tarkkoja vuoroviikkoja jne. mies oli eronnut puoli vuotta aiemmin, eli aika tuore ero. Minä ihmettelin, kun oltiin sovittu 5. treffit torstai-illaksi, niin aamulla mies lähetti viestin, jossa kertoi, että hän ei ehkä ehdikään tavata minua illalla, kun hänen pitäisi opettaa hänen 15-vuotiasta lastaan mopon käytössä. Siirrettiin sitten tapaamista lauantaille kun mies vastasi, ettei hänellä ole mitään menoa lauantaina koko päivänä. Vielä pe-iltana hän kirjoitti, että on vapaa klo 16 alkaen, että voitaisiin käydä vaikka sisävesiristeilyllä. No sitten la-aamuna hän lähettää viestin, että hänellä onkin epävarmat aikataulut, että pitää taas opastaa lasta mopon käytössä. Sovittiin sitten, että tavataan seuraavalla viikolla kun hän palaa Lapin matkalta. Sen jälkeen hänestä ei kuulunut mitään. Mietin vaan, että onko sen lapsen ihan pakko just silloin to- ja la-iltoina harjoitella mopolla ajamista, että eikö isä vaan voi sanoa lapselleen, että tällä on sovittu menoa iltapäivällä ja ei ehdi silloin opastaa häntä, että katsotaan jokin toinen päivä. Se on oikeasti tosi turhauttavaa, kun itse innolla odotat tapaamista ja sitten toinen ilmoittaa, että "ehkä en ehdi tavatakaan tänään". Kyllä mun mielestä jos on tapaaminen sovittu, niin sitä ei voi perua ilman painavaa syytä.
Lapset menevät normaalisti edelle, kaiken edelle, myös parisuhteen. Mieti nyt, se on niiden isä. Se isä on hiljattain vielä asunut kotona ja ollut koko ajan lastensa saatavilla. Jo se on lapselle iso muutos, ettei enää asu yhdessä. Ja sitten vielä jos isä aikatauluttaisi lapsensa kuin jonkin työasian, miltä se lapsesta tuntuisi. Lapsen tunteet ovat totta kai tärkeimmät. Laosi kehittyy ja tuo on hänen isänsä.
johan tuon ikäiset teini-ikäiset lapset ymmärtävät, jos isä on jotain menoa sopinut, niin ei sitä sovi peruuttaa äkillisesti. Onhan sitä ydinperheissäkin vanhemmilla omia menoja, kuten että tapaavat ystäviään jne.
Ymmärtää tietenkin, mutta silti se saattaa tuntua pahalta. Ydinperheessä asia on eri kun taustalla ei ole eroa. Tuo isä on valinnut ihan oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei. Kivasti tuossa on ajateltu lasten etua. Lapset jo myös niin isoja, että jossain vaiheessa esim. yhteen muuttaminen voisi sen puolesta olla mahdollista.
Ja minkähän roolin kuvittelet tuossa jäävän sille ulkopuoliselle kumppaniehdokkaalle? Tosi kivasti on ajateltu perheen etua, kyllä, mutta ei siihen kukaan muu mahdu.
Kuis nyt mielestäsi näin? Mikä on olennainen ero siihen "perinteiseen" järjestelyyn, jossa aikuiset katsovat oikeudekseen hyppyyttää lapsia kodista toiseen?
lue tarkemmin.
Eihän tuo ole se pointti, vaan se että kannattaako mennä varatun kanssa suhteeseen silloin, jos itse haluaa vakituisen suhteen. Sillä ei ole mitään tekemistä tuon kanssa missä lapset asuvat. Sillä on merkitystä, että mies on varattu.
Mies ei ole varattu vaan eronnut. Jos haluat keskustella jostain muusta kuin aloituksen aiheesta, se kannattaa tehdä toisessa ketjussa.
Mies on 'varattu'. Sinä itse et ymmärrä mistä puhutaan.
-eri-
Eli puhut siitä onko jollakulla lapsia. Edelleen, väärä ketju.
Sinun elämässäsi on varmaan kaikki vähän väärin.
Päinvastoin kuule. Eiköhän sulle löydy ketju, jossa voit puhua siitä mistä haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juokse! Ja äkkiä! Sinä et kuulu kokonaan miehen elämään. Olet vain sivujuonne. Tuo suhde ei ole mikään vakava suhde.Puhun kokemuksesta.
Kerro kokemuksesi? Miksi olla varuillaan syystäkin?
Kyllähän tekstissä ne perusteet ja perustelut ovat.
Lapset. Tietenkin vanhemmat haluavat kantaa lapsista vastuun.
Sinun kannattaa varmaan miettiä nyt, että mitä itse haluat. Haluatko sinä sellaisen suhteen, että sinä et ole se ykkönen, vaan sinä olet siellä jonossa?
Joku pystyy tuollaiseen, ja joku haluaa tuollaiseen suhteen, jossa ollaan väljemmin. Silloinhan se sopii.
Itse en haluaisi. En voisi olla sellaisessa suhteessa, että olisin hännillä, etenkin koska haluan sen henkilön kanssa perheen.
Mikäli sinä et halua perhettä, ja olet valmis sellaiseen tapailusuhteeseen, niin silloinhan tämä on sinulle hyvä.
Olennaisin asia tässä on se, että mitä sinä itse haluat.
Jos haluat tuollaisen väljemmät suhteen, niin älä sitten ala vaatia siltä mieheltä jossain vaiheessa tiiviimpää, tai että hänen pitää valita.Minusta on itsestään selvää, että vanhemmalle lapsi on aina ykkönen ja niin pitää ollakin.
En voisi seurustella ihmisen kanssa, jolle omat lapset eivät tulisi ensin.
Kai ap:llekin hänen omat lapsensa ovat tärkeintä, joten miksi voisi vaatia olevansa hänelle ykkönen.
Luitko lainkaan tuota edellistä?
Vai intätkö ihan vaan tavan vuoksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Teinit on pahimmat, etenkin jos vanhemmat ei osaa olla riittävän määrätietoisia vetovastuun suhteen, tulee ja menee miten lystää, mutta vanhempien pitää olla valmiudessa 24/7 kuskailla, laittaa ruokaa... Tämähän kuuluu vanhemmuuteen ainakin jossain määrin, mutta ei uudelle kumppanille mitään kivaa elämää, koska tää sompailu vaikuttaa myös häneen. "
siis minä kesällä kävin neljä kertaa treffeillä miehen kanssa, jolla oli 15- ja 17-vuotiaat lapset exän kanssa ja kun oli koulujen kesäloma, niin mies sanoi, että ne lapset käyvät vapaasti hänen luonaan kylässä, ei ole mitään tarkkoja vuoroviikkoja jne. mies oli eronnut puoli vuotta aiemmin, eli aika tuore ero. Minä ihmettelin, kun oltiin sovittu 5. treffit torstai-illaksi, niin aamulla mies lähetti viestin, jossa kertoi, että hän ei ehkä ehdikään tavata minua illalla, kun hänen pitäisi opettaa hänen 15-vuotiasta lastaan mopon käytössä. Siirrettiin sitten tapaamista lauantaille kun mies vastasi, ettei hänellä ole mitään menoa lauantaina koko päivänä. Vielä pe-iltana hän kirjoitti, että on vapaa klo 16 alkaen, että voitaisiin käydä vaikka sisävesiristeilyllä. No sitten la-aamuna hän lähettää viestin, että hänellä onkin epävarmat aikataulut, että pitää taas opastaa lasta mopon käytössä. Sovittiin sitten, että tavataan seuraavalla viikolla kun hän palaa Lapin matkalta. Sen jälkeen hänestä ei kuulunut mitään. Mietin vaan, että onko sen lapsen ihan pakko just silloin to- ja la-iltoina harjoitella mopolla ajamista, että eikö isä vaan voi sanoa lapselleen, että tällä on sovittu menoa iltapäivällä ja ei ehdi silloin opastaa häntä, että katsotaan jokin toinen päivä. Se on oikeasti tosi turhauttavaa, kun itse innolla odotat tapaamista ja sitten toinen ilmoittaa, että "ehkä en ehdi tavatakaan tänään". Kyllä mun mielestä jos on tapaaminen sovittu, niin sitä ei voi perua ilman painavaa syytä.
Lapset menevät normaalisti edelle, kaiken edelle, myös parisuhteen. Mieti nyt, se on niiden isä. Se isä on hiljattain vielä asunut kotona ja ollut koko ajan lastensa saatavilla. Jo se on lapselle iso muutos, ettei enää asu yhdessä. Ja sitten vielä jos isä aikatauluttaisi lapsensa kuin jonkin työasian, miltä se lapsesta tuntuisi. Lapsen tunteet ovat totta kai tärkeimmät. Laosi kehittyy ja tuo on hänen isänsä.
johan tuon ikäiset teini-ikäiset lapset ymmärtävät, jos isä on jotain menoa sopinut, niin ei sitä sovi peruuttaa äkillisesti. Onhan sitä ydinperheissäkin vanhemmilla omia menoja, kuten että tapaavat ystäviään jne.
Ymmärtää tietenkin, mutta silti se saattaa tuntua pahalta. Ydinperheessä asia on eri kun taustalla ei ole eroa. Tuo isä on valinnut ihan oikein.
Tämä! Täällä määkyy joku aikuinen sitä miten hän mielensä pahoitti, kun tapailumies perui tapaamisen ja sitten teinin pitää ymmärtää. Voi voi. Se aikuinen teinien isän kanssa suhteeseen eyhtyneen pitää ymmärtää, ei sen teinin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Teinit on pahimmat, etenkin jos vanhemmat ei osaa olla riittävän määrätietoisia vetovastuun suhteen, tulee ja menee miten lystää, mutta vanhempien pitää olla valmiudessa 24/7 kuskailla, laittaa ruokaa... Tämähän kuuluu vanhemmuuteen ainakin jossain määrin, mutta ei uudelle kumppanille mitään kivaa elämää, koska tää sompailu vaikuttaa myös häneen. "
siis minä kesällä kävin neljä kertaa treffeillä miehen kanssa, jolla oli 15- ja 17-vuotiaat lapset exän kanssa ja kun oli koulujen kesäloma, niin mies sanoi, että ne lapset käyvät vapaasti hänen luonaan kylässä, ei ole mitään tarkkoja vuoroviikkoja jne. mies oli eronnut puoli vuotta aiemmin, eli aika tuore ero. Minä ihmettelin, kun oltiin sovittu 5. treffit torstai-illaksi, niin aamulla mies lähetti viestin, jossa kertoi, että hän ei ehkä ehdikään tavata minua illalla, kun hänen pitäisi opettaa hänen 15-vuotiasta lastaan mopon käytössä. Siirrettiin sitten tapaamista lauantaille kun mies vastasi, ettei hänellä ole mitään menoa lauantaina koko päivänä. Vielä pe-iltana hän kirjoitti, että on vapaa klo 16 alkaen, että voitaisiin käydä vaikka sisävesiristeilyllä. No sitten la-aamuna hän lähettää viestin, että hänellä onkin epävarmat aikataulut, että pitää taas opastaa lasta mopon käytössä. Sovittiin sitten, että tavataan seuraavalla viikolla kun hän palaa Lapin matkalta. Sen jälkeen hänestä ei kuulunut mitään. Mietin vaan, että onko sen lapsen ihan pakko just silloin to- ja la-iltoina harjoitella mopolla ajamista, että eikö isä vaan voi sanoa lapselleen, että tällä on sovittu menoa iltapäivällä ja ei ehdi silloin opastaa häntä, että katsotaan jokin toinen päivä. Se on oikeasti tosi turhauttavaa, kun itse innolla odotat tapaamista ja sitten toinen ilmoittaa, että "ehkä en ehdi tavatakaan tänään". Kyllä mun mielestä jos on tapaaminen sovittu, niin sitä ei voi perua ilman painavaa syytä.
Lapset menevät normaalisti edelle, kaiken edelle, myös parisuhteen. Mieti nyt, se on niiden isä. Se isä on hiljattain vielä asunut kotona ja ollut koko ajan lastensa saatavilla. Jo se on lapselle iso muutos, ettei enää asu yhdessä. Ja sitten vielä jos isä aikatauluttaisi lapsensa kuin jonkin työasian, miltä se lapsesta tuntuisi. Lapsen tunteet ovat totta kai tärkeimmät. Laosi kehittyy ja tuo on hänen isänsä.
johan tuon ikäiset teini-ikäiset lapset ymmärtävät, jos isä on jotain menoa sopinut, niin ei sitä sovi peruuttaa äkillisesti. Onhan sitä ydinperheissäkin vanhemmilla omia menoja, kuten että tapaavat ystäviään jne.
Isän vastuut menevät parisihteen edelle ja niin sen kuuluu mennäkin. Jos lapsi tarvitsee isäänsä läsnäoloa, on ihan normaalia siirtää treffejä. Normaalia ei ole, että treffit laitetaan oman lapsen edelle. Vieläpä erolapsen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan lähtisi tuollaiseen kuvioon mukaan. Eikä lapset sitä päätä saako vanhemmat aloittaa uuden parisuhteen. On taidettu kasvattaa nuo lapset ihan väärin. Elämä vielä kohtelee rankalla kädellä tuollaisia kermaperseitä.
Lapset ei päätä myöskään erosta joten voi heidän mielipiteitään sen jälkeen sentään kunnioittaa. Aika traumaattisia voi olla ne uudet wannabeisät ja -äidit lapsille.
mitä tarkoitat? Eiköhän valtaosa uusperheessä elävistä lapsista ja aikuisista ole erittäin tyytyväisiä tilanteseensa.
Muutaman kerran eronneen miehen kanssa tapailleena niin on tullut kyllä esille piirteitä jotka voivat viitata siihen miksi se suhde on ehkä päättynyt. Mies on kauheen mielellään isä ja nostaa lapset jalustalle ja haluaa siihen kyllä parisuhteen mutta vain omilla ehdoillaan eikä halua aidosti panostaa parisuhteeseen eikä kykene kauhean syvälliseen sellaiseen. Sitten on niitä miehiä jotka ei välitä lapsistaan tuon taivaallista ja haluaa elää vaan vastuutonta ikuista nuoruutta. Kummankaan miestyypin kanssa en halua enää yksiin joutua. Nää yhteinen asunto eron jälkeen kuulostaa vielä ihan omaltaan, en lähtisi jos se yhteinen aikuisten asunto on miehellä ja exällä yhteinen.
Vierailija kirjoitti:
Voi, joskus. Tarkemmin sanottuna sitten, kun ne miehen lapset ovat lähteneet sieltä kodista.
Paitsi ettei aikuiset lapset mihinkään häviä. He valmistuu koulusta, menee naimisiin, saa lapsia. Tulee joulunviettoja ym.
Aikuiset lapset on siinäkin mielessä haasteellisia, että heidän ei tarvitse yrittää tulla toimeen isän/äidin kumppanin kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Ei luoja miten yksinkertainen olet. 😁 En todellakaan ole narsisti vaan kaukana sellaisesta. En lle myöskään kuvottava.
Itse olet todella lapsellinen, kun et hyväksy eriäviä mielipiteitä. Tosiasia on, että ei kenenkään tarvitse lähteä tuollaiseen kuvioon mukaan, jos ei halua. Tuo tilanne ei ole millään tavalla terve eikä voi toimia pohjana oikealle parisuhteelle.