Vakava suhde miehen kanssa, joka vuorottelee kodissa exän kanssa?

Tuossa ei ole selvää eroa edes tehty eli täysin kiinni toisissaan vanhemmat. Lapsista kasvatetaan uniikkeja pilallepassattuja pikkuisia  lumihiutaleita, jotka aikuistuttuaan eivät tule kestämään kovaa maailmaa eivätkä  arjen pieniä pettymyksiä. Pysyisin moisesta perheviritelmästä mahdolliisimman kaukana

Vierailija kirjoitti:

Tuossa ei ole selvää eroa edes tehty eli täysin kiinni toisissaan vanhemmat. Lapsista kasvatetaan uniikkeja pilallepassattuja pikkuisia  lumihiutaleita, jotka aikuistuttuaan eivät tule kestämään kovaa maailmaa eivätkä  arjen pieniä pettymyksiä. Pysyisin moisesta perheviritelmästä mahdolliisimman kaukana

Sekö kasvattaa, että joudut vaihtamaan kotia viikon välein? Eiköhän se ero niille lapsille ole se kova maailma ja käsiteltävä asia eikä se raahaako ne kamansa kahden kodin välillä vs. vanhempi tekee sen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero ei ole vielä lähellekään selvä, kun asutaan vielä "yhdessä". En siis lähtisi tuohon, kun se yhteinen aikuisten asunto on miehellä ja exällä yhteinen. Eri asia, jos olisi yhteinen asunto, missä lapset asuvat ja siellä vuorottelevat, ja omat viikkonsa asuvat sitten missä asuvatkaan, mutta eivät samassa asunnossa "yhdessä" yhteisten astioiden, huonekalujen yms keskellä. Ja mitähän tuo exä tuumaisi, kun ap:n hammasharja ilmestyisi kylpyhuoneeseen. 

Tätä mietin. Pyöriikö sielä toisessa asunnossa sulassa sekasotkussa exän ja nyxän alusvaatteet ja kosmetiikka.

Ex inhoaa tuoksuja, nyxä käyttää. En kyllä haluaisi olla kumpikaan nainen tuossa tilanteessa. En se, joka tietäisi, että ex panee uutta siinä sängyssä, jossa minä nukun seuraavan viikon. Oudolta se tuntuisi myös nyxänä möyriä exän valitsemissa lakanoissa.

Miten tämä eroaa siitä että käyt heidän edellisessä yhteisessä kodissa? Kun on lapsia, toinen jää siihen entiseen kämppään useimmiten meinaan. 

Tuossa systeemissä molemmill on ihan omat lakanansa kuule. 

Sielä vanhassa kodissa ei enää asu kuin toinen eronneesta pariskunnasta. Eli ei sielä exät juokse ja exän tavaroistakin on päästy ihan nopeasti eroon. 

Niin ja lakanat. Ne nyt uusitaan sen verran usein, ettei tarvitse miettiä exän kuolaa. 

Miksi siellä lasten kodissa olisi lakanoissa exän kuolaa? 

Lue nyt ajatuksella.

1. Koti. Jossa asuu lapset ja vuoroviikoin toinen vanhempi.

 

2. Koti. Asunto, jossa asuu vuoroviikoin toinen vanhempi yksin/viettää viikon uuden kumppaninsa kanssa. 

 

Eli tuo koti, johon myös nyxät tulevat, on samalla ex puolisoiden yhteinen koti. Ei kovin houkutteleva vaihtoehto. 

Ei se ole mikään yhteinen koti. Eikä siellä ole mitään kimppalakanoita kuolineen. 

Onhan se yhteinen koti, jos eronneesta pariskunnasta molemmat sielä asuvat, vaikka eri viikkoina. Mikä tuossa on nyt niin vaikeaa käsittää.

No se että mikä ongelma se aikuiselle ihmiselle on? Se koti ei ole yhteinen vaan se on eron jälkeen lasten vuoksi tehty järjestely. Eikä edes mitenkään uusi asia. Jo silloin kun ysärillä meidän porukat erosi, meidän vanhemmat hankki asunnon naapurista ja vuorovedoin olivat meidän kanssa. Myöhemmin kun me oltiin teinejä, me alettiin kulkea ihan omasta tahdosta ja äiti jäi isompaan, isä tähän pienempään asuntoon. Molemmilla oli sitten jo uudet kumppanitkin, joihin me saatiin tutustua omaan tahtiin. Isällä vieläpä samasta rivarista uusi nainen kuin missä hän asui. Meidän siellä ollessa hän oli naapuri, jonka luona sitten vierailtiin, jos siltä tuntui ja meidän ollessa jo aikuisia, yhdistivät kämppänsä. 

Joillekin sopii, toisille ei. Itse en tuollaiseen kuvioon lähtisi mukaan. Riitti yhden ex daamin kännipuhelut, kuinka "estän heitä vielä jossain kohtaa yrittämästä. Heillähän on yhteinen talokin vielä ja lapsia". Erottu tosin oli kahdeksan vuotta aikaisemmin, mutta kun "yhteinen talo". Onneksi oli ainoastaan huvimies kyseessä. Onnea vaan sille, joka tuossa kuviossa haluaa riesoikseen "reviiriään" vartioivan exän ja täyslapasukon.

Ps. Teillä toimi ja se on hieno asia. Kuullostaa positiivisella tavalla "Huvikummulta" ja viisailta ihmisiltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero ei ole vielä lähellekään selvä, kun asutaan vielä "yhdessä". En siis lähtisi tuohon, kun se yhteinen aikuisten asunto on miehellä ja exällä yhteinen. Eri asia, jos olisi yhteinen asunto, missä lapset asuvat ja siellä vuorottelevat, ja omat viikkonsa asuvat sitten missä asuvatkaan, mutta eivät samassa asunnossa "yhdessä" yhteisten astioiden, huonekalujen yms keskellä. Ja mitähän tuo exä tuumaisi, kun ap:n hammasharja ilmestyisi kylpyhuoneeseen. 

Tätä mietin. Pyöriikö sielä toisessa asunnossa sulassa sekasotkussa exän ja nyxän alusvaatteet ja kosmetiikka.

Ex inhoaa tuoksuja, nyxä käyttää. En kyllä haluaisi olla kumpikaan nainen tuossa tilanteessa. En se, joka tietäisi, että ex panee uutta siinä sängyssä, jossa minä nukun seuraavan viikon. Oudolta se tuntuisi myös nyxänä möyriä exän valitsemissa lakanoissa.

Miten tämä eroaa siitä että käyt heidän edellisessä yhteisessä kodissa? Kun on lapsia, toinen jää siihen entiseen kämppään useimmiten meinaan. 

Tuossa systeemissä molemmill on ihan omat lakanansa kuule. 

Sielä vanhassa kodissa ei enää asu kuin toinen eronneesta pariskunnasta. Eli ei sielä exät juokse ja exän tavaroistakin on päästy ihan nopeasti eroon. 

Niin ja lakanat. Ne nyt uusitaan sen verran usein, ettei tarvitse miettiä exän kuolaa. 

Miksi siellä lasten kodissa olisi lakanoissa exän kuolaa? 

Lue nyt ajatuksella.

1. Koti. Jossa asuu lapset ja vuoroviikoin toinen vanhempi.

 

2. Koti. Asunto, jossa asuu vuoroviikoin toinen vanhempi yksin/viettää viikon uuden kumppaninsa kanssa. 

 

Eli tuo koti, johon myös nyxät tulevat, on samalla ex puolisoiden yhteinen koti. Ei kovin houkutteleva vaihtoehto. 

Ei se ole mikään yhteinen koti. Eikä siellä ole mitään kimppalakanoita kuolineen. 

Onhan se yhteinen koti, jos eronneesta pariskunnasta molemmat sielä asuvat, vaikka eri viikkoina. Mikä tuossa on nyt niin vaikeaa käsittää.

No se että mikä ongelma se aikuiselle ihmiselle on? Se koti ei ole yhteinen vaan se on eron jälkeen lasten vuoksi tehty järjestely. Eikä edes mitenkään uusi asia. Jo silloin kun ysärillä meidän porukat erosi, meidän vanhemmat hankki asunnon naapurista ja vuorovedoin olivat meidän kanssa. Myöhemmin kun me oltiin teinejä, me alettiin kulkea ihan omasta tahdosta ja äiti jäi isompaan, isä tähän pienempään asuntoon. Molemmilla oli sitten jo uudet kumppanitkin, joihin me saatiin tutustua omaan tahtiin. Isällä vieläpä samasta rivarista uusi nainen kuin missä hän asui. Meidän siellä ollessa hän oli naapuri, jonka luona sitten vierailtiin, jos siltä tuntui ja meidän ollessa jo aikuisia, yhdistivät kämppänsä. 

Joillekin sopii, toisille ei. Itse en tuollaiseen kuvioon lähtisi mukaan. Riitti yhden ex daamin kännipuhelut, kuinka "estän heitä vielä jossain kohtaa yrittämästä. Heillähän on yhteinen talokin vielä ja lapsia". Erottu tosin oli kahdeksan vuotta aikaisemmin, mutta kun "yhteinen talo". Onneksi oli ainoastaan huvimies kyseessä. Onnea vaan sille, joka tuossa kuviossa haluaa riesoikseen "reviiriään" vartioivan exän ja täyslapasukon.

 

Ps. Teillä toimi ja se on hieno asia. Kuullostaa positiivisella tavalla "Huvikummulta" ja viisailta ihmisiltä. 

Niin, oli se järjestely mikä vain, erosta ja elämästä saa toki vaikean ja riitaisan. Niin typerää kuin se onkin. 

Sanoisin että ihan järkityypiltä tuo vaikuttaa, ertä en mä tuota järjestelyämitenkään itsessään outona pitäisi. Ja jos sullakaan ei ole mielessä uusioperheen perustaminen, miksi ei toimisi, jos kyse on vain siitä missä olette kun hänellä on lapsivapaa. 

Palaavat lopulta yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Teinit on pahimmat, etenkin jos vanhemmat ei osaa olla riittävän määrätietoisia vetovastuun suhteen, tulee ja menee miten lystää, mutta vanhempien pitää olla valmiudessa 24/7 kuskailla, laittaa ruokaa... Tämähän kuuluu vanhemmuuteen ainakin jossain määrin, mutta ei uudelle kumppanille mitään kivaa elämää, koska tää sompailu vaikuttaa myös häneen. "

 

siis minä kesällä kävin neljä kertaa treffeillä miehen kanssa, jolla oli 15- ja 17-vuotiaat lapset exän kanssa ja kun oli koulujen kesäloma, niin mies sanoi, että ne lapset käyvät vapaasti hänen luonaan kylässä, ei ole mitään tarkkoja vuoroviikkoja jne. mies oli eronnut puoli vuotta aiemmin, eli aika tuore ero. Minä ihmettelin, kun oltiin sovittu 5. treffit torstai-illaksi, niin aamulla mies lähetti viestin, jossa kertoi, että hän ei ehkä ehdikään tavata minua illalla, kun hänen pitäisi opettaa hänen 15-vuotiasta lastaan mopon käytössä. Siirrettiin sitten tapaamista lauantaille kun mies vastasi, ettei hänellä ole mitään menoa lauantaina koko päivänä. Vielä pe-iltana hän kirjoitti, että on vapaa klo 16 alkaen, että voitaisiin käydä vaikka sisävesiristeilyllä. No sitten la-aamuna hän lähettää viestin, että hänellä onkin epävarmat aikataulut, että pitää taas opastaa lasta mopon käytössä. Sovittiin sitten, että tavataan seuraavalla viikolla kun hän palaa Lapin matkalta. Sen jälkeen hänestä ei kuulunut mitään. Mietin vaan, että onko sen lapsen ihan pakko just silloin to- ja la-iltoina harjoitella mopolla ajamista, että eikö isä vaan voi sanoa  lapselleen, että tällä on sovittu menoa iltapäivällä ja ei ehdi silloin opastaa häntä, että katsotaan jokin toinen päivä. Se on oikeasti tosi turhauttavaa, kun itse innolla odotat tapaamista ja sitten toinen ilmoittaa, että "ehkä en ehdi tavatakaan tänään". Kyllä mun mielestä jos on tapaaminen sovittu, niin sitä ei voi perua ilman painavaa syytä.

Lapset menevät normaalisti edelle, kaiken edelle, myös parisuhteen. Mieti nyt, se on niiden isä. Se isä on hiljattain vielä asunut kotona ja ollut koko ajan lastensa saatavilla. Jo se on lapselle iso muutos, ettei enää asu yhdessä. Ja sitten vielä jos isä aikatauluttaisi lapsensa kuin jonkin työasian, miltä se lapsesta tuntuisi. Lapsen tunteet ovat totta kai tärkeimmät. Laosi kehittyy ja tuo on hänen isänsä.

johan tuon ikäiset teini-ikäiset lapset ymmärtävät, jos isä on jotain menoa sopinut, niin ei sitä sovi peruuttaa äkillisesti. Onhan sitä ydinperheissäkin vanhemmilla omia menoja, kuten että tapaavat ystäviään jne.

Isän vastuut menevät parisihteen edelle ja niin sen kuuluu mennäkin. Jos lapsi tarvitsee isäänsä läsnäoloa, on ihan normaalia siirtää treffejä. Normaalia ei ole, että treffit laitetaan oman lapsen edelle. Vieläpä erolapsen.

Tämä olisi mielenkiintoista keskustella mitä eri ihmiset tarkoittaa vaikka sillä että lapset menevät kaiken edelle. Ymmärrän että erolapset eivät tietenkään voi viettää niin paljon aikaa vanhempiensa kanssa koska aika on jaettu mutta miten tämmöiset asiat jaetaan ydinperheissä; perutaanko asioita ja vaikka vanhempien kahden keskinen loma tai elokuvailta jos teini-ikäinen ilmoittaa että nyt olisi hänelle sopiva hetki rassata mopoa? Itse näkisin että lastek etusijalle laittaminen tarkoittaa tietenkin sitä että luodaan heille lämmin ja vakaa ja mahdollisimman ennustettava ympäristö sekä ydinperheessä että eroperheessä, mutta välillä tuntuu että joillekin se tarkoittaa sitä että lapset voivat määritellä ja päättää kaiken eikä heille edes pyritä opettamaan sitä että aikuisillakin on omia juttuja ja lastenkin tulee oppia ikätaso huomioiden lykkäämään omia tarpeitaan. Se on todella tärkeä taito. Se ei tietenkään saa johtaa siihen että lapselle tulee petetty ja turvaton olo. Mutta ei omassa lapsuudessa eroperheessäkään tullut kyseeseen että aletaan yllättäen vaatia asioita jotka eivät ole kiireisiä vaan jos vanhemmalla oli oma harrastus tai joku tärkeä tapaaminen niin kyllä hän niille meni ja sovittiin että lapsen asia hoidetaan toisena hetkenä. Saako tästä kukaan muu kiinni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Teinit on pahimmat, etenkin jos vanhemmat ei osaa olla riittävän määrätietoisia vetovastuun suhteen, tulee ja menee miten lystää, mutta vanhempien pitää olla valmiudessa 24/7 kuskailla, laittaa ruokaa... Tämähän kuuluu vanhemmuuteen ainakin jossain määrin, mutta ei uudelle kumppanille mitään kivaa elämää, koska tää sompailu vaikuttaa myös häneen. "

 

siis minä kesällä kävin neljä kertaa treffeillä miehen kanssa, jolla oli 15- ja 17-vuotiaat lapset exän kanssa ja kun oli koulujen kesäloma, niin mies sanoi, että ne lapset käyvät vapaasti hänen luonaan kylässä, ei ole mitään tarkkoja vuoroviikkoja jne. mies oli eronnut puoli vuotta aiemmin, eli aika tuore ero. Minä ihmettelin, kun oltiin sovittu 5. treffit torstai-illaksi, niin aamulla mies lähetti viestin, jossa kertoi, että hän ei ehkä ehdikään tavata minua illalla, kun hänen pitäisi opettaa hänen 15-vuotiasta lastaan mopon käytössä. Siirrettiin sitten tapaamista lauantaille kun mies vastasi, ettei hänellä ole mitään menoa lauantaina koko päivänä. Vielä pe-iltana hän kirjoitti, että on vapaa klo 16 alkaen, että voitaisiin käydä vaikka sisävesiristeilyllä. No sitten la-aamuna hän lähettää viestin, että hänellä onkin epävarmat aikataulut, että pitää taas opastaa lasta mopon käytössä. Sovittiin sitten, että tavataan seuraavalla viikolla kun hän palaa Lapin matkalta. Sen jälkeen hänestä ei kuulunut mitään. Mietin vaan, että onko sen lapsen ihan pakko just silloin to- ja la-iltoina harjoitella mopolla ajamista, että eikö isä vaan voi sanoa  lapselleen, että tällä on sovittu menoa iltapäivällä ja ei ehdi silloin opastaa häntä, että katsotaan jokin toinen päivä. Se on oikeasti tosi turhauttavaa, kun itse innolla odotat tapaamista ja sitten toinen ilmoittaa, että "ehkä en ehdi tavatakaan tänään". Kyllä mun mielestä jos on tapaaminen sovittu, niin sitä ei voi perua ilman painavaa syytä.

Lapset menevät normaalisti edelle, kaiken edelle, myös parisuhteen. Mieti nyt, se on niiden isä. Se isä on hiljattain vielä asunut kotona ja ollut koko ajan lastensa saatavilla. Jo se on lapselle iso muutos, ettei enää asu yhdessä. Ja sitten vielä jos isä aikatauluttaisi lapsensa kuin jonkin työasian, miltä se lapsesta tuntuisi. Lapsen tunteet ovat totta kai tärkeimmät. Laosi kehittyy ja tuo on hänen isänsä.

johan tuon ikäiset teini-ikäiset lapset ymmärtävät, jos isä on jotain menoa sopinut, niin ei sitä sovi peruuttaa äkillisesti. Onhan sitä ydinperheissäkin vanhemmilla omia menoja, kuten että tapaavat ystäviään jne.

Isän vastuut menevät parisihteen edelle ja niin sen kuuluu mennäkin. Jos lapsi tarvitsee isäänsä läsnäoloa, on ihan normaalia siirtää treffejä. Normaalia ei ole, että treffit laitetaan oman lapsen edelle. Vieläpä erolapsen.

Tämä olisi mielenkiintoista keskustella mitä eri ihmiset tarkoittaa vaikka sillä että lapset menevät kaiken edelle. Ymmärrän että erolapset eivät tietenkään voi viettää niin paljon aikaa vanhempiensa kanssa koska aika on jaettu mutta miten tämmöiset asiat jaetaan ydinperheissä; perutaanko asioita ja vaikka vanhempien kahden keskinen loma tai elokuvailta jos teini-ikäinen ilmoittaa että nyt olisi hänelle sopiva hetki rassata mopoa? Itse näkisin että lastek etusijalle laittaminen tarkoittaa tietenkin sitä että luodaan heille lämmin ja vakaa ja mahdollisimman ennustettava ympäristö sekä ydinperheessä että eroperheessä, mutta välillä tuntuu että joillekin se tarkoittaa sitä että lapset voivat määritellä ja päättää kaiken eikä heille edes pyritä opettamaan sitä että aikuisillakin on omia juttuja ja lastenkin tulee oppia ikätaso huomioiden lykkäämään omia tarpeitaan. Se on todella tärkeä taito. Se ei tietenkään saa johtaa siihen että lapselle tulee petetty ja turvaton olo. Mutta ei omassa lapsuudessa eroperheessäkään tullut kyseeseen että aletaan yllättäen vaatia asioita jotka eivät ole kiireisiä vaan jos vanhemmalla oli oma harrastus tai joku tärkeä tapaaminen niin kyllä hän niille meni ja sovittiin että lapsen asia hoidetaan toisena hetkenä. Saako tästä kukaan muu kiinni?

Tottakai se noin onkin, mutta jos eron jälkeen isäsi olisi silloin kun sinä olit hänen luonaan, ilmoittanut, että mulla on treffit, niin katotaan sitä sun juttua sitten ensi kerralla kun tulet, mitä olisit ajatellut? 

Vierailija kirjoitti:

Ukko on ihan liian kiinni edellisessä elämässään. Hänellä ei edes ole pysyvää kotia?

Hänellähän on kaksi ihanaa, pysyvää kotia (kuten vuoroviikkoilevilla erolapsilla aina sanotaan olevan).

Parisuhde voi olla tosi hyvä ja vakaalla pohjalla,  vaikka aikaa vietettäisiinkin lähinnä vain joka toinen viikko. Ja jos ne miehen lapset ovat jo teinejä, niin eiköhän se mies voi myös lapsiviikkoina viettää aikaa naisystävän luona. Yleensä teinit ovat ihan mielellään yksin kotona, ei se on faijan tarvitse koko ajan pitää heille seuraa.

Pitääkö niiden vanhempien jakaa se kakkoskoti nyt ja harmaan tappiin saakka? Onko seurustelukumppaneilta kiellettyä aluetta? Kenen pillin mukaan mies elää, omansa vai exän? Onko vanhemmilla edelleen yhteistalous?

Lapsille toki parempi, jos ei tarvitse muuttaa joka viikko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Teinit on pahimmat, etenkin jos vanhemmat ei osaa olla riittävän määrätietoisia vetovastuun suhteen, tulee ja menee miten lystää, mutta vanhempien pitää olla valmiudessa 24/7 kuskailla, laittaa ruokaa... Tämähän kuuluu vanhemmuuteen ainakin jossain määrin, mutta ei uudelle kumppanille mitään kivaa elämää, koska tää sompailu vaikuttaa myös häneen. "

 

siis minä kesällä kävin neljä kertaa treffeillä miehen kanssa, jolla oli 15- ja 17-vuotiaat lapset exän kanssa ja kun oli koulujen kesäloma, niin mies sanoi, että ne lapset käyvät vapaasti hänen luonaan kylässä, ei ole mitään tarkkoja vuoroviikkoja jne. mies oli eronnut puoli vuotta aiemmin, eli aika tuore ero. Minä ihmettelin, kun oltiin sovittu 5. treffit torstai-illaksi, niin aamulla mies lähetti viestin, jossa kertoi, että hän ei ehkä ehdikään tavata minua illalla, kun hänen pitäisi opettaa hänen 15-vuotiasta lastaan mopon käytössä. Siirrettiin sitten tapaamista lauantaille kun mies vastasi, ettei hänellä ole mitään menoa lauantaina koko päivänä. Vielä pe-iltana hän kirjoitti, että on vapaa klo 16 alkaen, että voitaisiin käydä vaikka sisävesiristeilyllä. No sitten la-aamuna hän lähettää viestin, että hänellä onkin epävarmat aikataulut, että pitää taas opastaa lasta mopon käytössä. Sovittiin sitten, että tavataan seuraavalla viikolla kun hän palaa Lapin matkalta. Sen jälkeen hänestä ei kuulunut mitään. Mietin vaan, että onko sen lapsen ihan pakko just silloin to- ja la-iltoina harjoitella mopolla ajamista, että eikö isä vaan voi sanoa  lapselleen, että tällä on sovittu menoa iltapäivällä ja ei ehdi silloin opastaa häntä, että katsotaan jokin toinen päivä. Se on oikeasti tosi turhauttavaa, kun itse innolla odotat tapaamista ja sitten toinen ilmoittaa, että "ehkä en ehdi tavatakaan tänään". Kyllä mun mielestä jos on tapaaminen sovittu, niin sitä ei voi perua ilman painavaa syytä.

Lapset menevät normaalisti edelle, kaiken edelle, myös parisuhteen. Mieti nyt, se on niiden isä. Se isä on hiljattain vielä asunut kotona ja ollut koko ajan lastensa saatavilla. Jo se on lapselle iso muutos, ettei enää asu yhdessä. Ja sitten vielä jos isä aikatauluttaisi lapsensa kuin jonkin työasian, miltä se lapsesta tuntuisi. Lapsen tunteet ovat totta kai tärkeimmät. Laosi kehittyy ja tuo on hänen isänsä.

johan tuon ikäiset teini-ikäiset lapset ymmärtävät, jos isä on jotain menoa sopinut, niin ei sitä sovi peruuttaa äkillisesti. Onhan sitä ydinperheissäkin vanhemmilla omia menoja, kuten että tapaavat ystäviään jne.

Isän vastuut menevät parisihteen edelle ja niin sen kuuluu mennäkin. Jos lapsi tarvitsee isäänsä läsnäoloa, on ihan normaalia siirtää treffejä. Normaalia ei ole, että treffit laitetaan oman lapsen edelle. Vieläpä erolapsen.

Tämä olisi mielenkiintoista keskustella mitä eri ihmiset tarkoittaa vaikka sillä että lapset menevät kaiken edelle. Ymmärrän että erolapset eivät tietenkään voi viettää niin paljon aikaa vanhempiensa kanssa koska aika on jaettu mutta miten tämmöiset asiat jaetaan ydinperheissä; perutaanko asioita ja vaikka vanhempien kahden keskinen loma tai elokuvailta jos teini-ikäinen ilmoittaa että nyt olisi hänelle sopiva hetki rassata mopoa? Itse näkisin että lastek etusijalle laittaminen tarkoittaa tietenkin sitä että luodaan heille lämmin ja vakaa ja mahdollisimman ennustettava ympäristö sekä ydinperheessä että eroperheessä, mutta välillä tuntuu että joillekin se tarkoittaa sitä että lapset voivat määritellä ja päättää kaiken eikä heille edes pyritä opettamaan sitä että aikuisillakin on omia juttuja ja lastenkin tulee oppia ikätaso huomioiden lykkäämään omia tarpeitaan. Se on todella tärkeä taito. Se ei tietenkään saa johtaa siihen että lapselle tulee petetty ja turvaton olo. Mutta ei omassa lapsuudessa eroperheessäkään tullut kyseeseen että aletaan yllättäen vaatia asioita jotka eivät ole kiireisiä vaan jos vanhemmalla oli oma harrastus tai joku tärkeä tapaaminen niin kyllä hän niille meni ja sovittiin että lapsen asia hoidetaan toisena hetkenä. Saako tästä kukaan muu kiinni?

Tottakai se noin onkin, mutta jos eron jälkeen isäsi olisi silloin kun sinä olit hänen luonaan, ilmoittanut, että mulla on treffit, niin katotaan sitä sun juttua sitten ensi kerralla kun tulet, mitä olisit ajatellut? 

No tuossa ylläolevassa tapauksessa, johon viittaat, lapset olivat tosi paljon isänsä luona , joten ihan hyvin olisi sitä mopolla ajamista voinut harjoitella jonain toisenakin päivänä. Asia erikseen, jos lapsi on vaikka kerran kuukaudessa viikonlopun isän luona, niin silloin olisi outoa, jos isä sopisi treffit just siihen ajankohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Teinit on pahimmat, etenkin jos vanhemmat ei osaa olla riittävän määrätietoisia vetovastuun suhteen, tulee ja menee miten lystää, mutta vanhempien pitää olla valmiudessa 24/7 kuskailla, laittaa ruokaa... Tämähän kuuluu vanhemmuuteen ainakin jossain määrin, mutta ei uudelle kumppanille mitään kivaa elämää, koska tää sompailu vaikuttaa myös häneen. "

 

siis minä kesällä kävin neljä kertaa treffeillä miehen kanssa, jolla oli 15- ja 17-vuotiaat lapset exän kanssa ja kun oli koulujen kesäloma, niin mies sanoi, että ne lapset käyvät vapaasti hänen luonaan kylässä, ei ole mitään tarkkoja vuoroviikkoja jne. mies oli eronnut puoli vuotta aiemmin, eli aika tuore ero. Minä ihmettelin, kun oltiin sovittu 5. treffit torstai-illaksi, niin aamulla mies lähetti viestin, jossa kertoi, että hän ei ehkä ehdikään tavata minua illalla, kun hänen pitäisi opettaa hänen 15-vuotiasta lastaan mopon käytössä. Siirrettiin sitten tapaamista lauantaille kun mies vastasi, ettei hänellä ole mitään menoa lauantaina koko päivänä. Vielä pe-iltana hän kirjoitti, että on vapaa klo 16 alkaen, että voitaisiin käydä vaikka sisävesiristeilyllä. No sitten la-aamuna hän lähettää viestin, että hänellä onkin epävarmat aikataulut, että pitää taas opastaa lasta mopon käytössä. Sovittiin sitten, että tavataan seuraavalla viikolla kun hän palaa Lapin matkalta. Sen jälkeen hänestä ei kuulunut mitään. Mietin vaan, että onko sen lapsen ihan pakko just silloin to- ja la-iltoina harjoitella mopolla ajamista, että eikö isä vaan voi sanoa  lapselleen, että tällä on sovittu menoa iltapäivällä ja ei ehdi silloin opastaa häntä, että katsotaan jokin toinen päivä. Se on oikeasti tosi turhauttavaa, kun itse innolla odotat tapaamista ja sitten toinen ilmoittaa, että "ehkä en ehdi tavatakaan tänään". Kyllä mun mielestä jos on tapaaminen sovittu, niin sitä ei voi perua ilman painavaa syytä.

Lapset menevät normaalisti edelle, kaiken edelle, myös parisuhteen. Mieti nyt, se on niiden isä. Se isä on hiljattain vielä asunut kotona ja ollut koko ajan lastensa saatavilla. Jo se on lapselle iso muutos, ettei enää asu yhdessä. Ja sitten vielä jos isä aikatauluttaisi lapsensa kuin jonkin työasian, miltä se lapsesta tuntuisi. Lapsen tunteet ovat totta kai tärkeimmät. Laosi kehittyy ja tuo on hänen isänsä.

johan tuon ikäiset teini-ikäiset lapset ymmärtävät, jos isä on jotain menoa sopinut, niin ei sitä sovi peruuttaa äkillisesti. Onhan sitä ydinperheissäkin vanhemmilla omia menoja, kuten että tapaavat ystäviään jne.

Isän vastuut menevät parisihteen edelle ja niin sen kuuluu mennäkin. Jos lapsi tarvitsee isäänsä läsnäoloa, on ihan normaalia siirtää treffejä. Normaalia ei ole, että treffit laitetaan oman lapsen edelle. Vieläpä erolapsen.

Tämä olisi mielenkiintoista keskustella mitä eri ihmiset tarkoittaa vaikka sillä että lapset menevät kaiken edelle. Ymmärrän että erolapset eivät tietenkään voi viettää niin paljon aikaa vanhempiensa kanssa koska aika on jaettu mutta miten tämmöiset asiat jaetaan ydinperheissä; perutaanko asioita ja vaikka vanhempien kahden keskinen loma tai elokuvailta jos teini-ikäinen ilmoittaa että nyt olisi hänelle sopiva hetki rassata mopoa? Itse näkisin että lastek etusijalle laittaminen tarkoittaa tietenkin sitä että luodaan heille lämmin ja vakaa ja mahdollisimman ennustettava ympäristö sekä ydinperheessä että eroperheessä, mutta välillä tuntuu että joillekin se tarkoittaa sitä että lapset voivat määritellä ja päättää kaiken eikä heille edes pyritä opettamaan sitä että aikuisillakin on omia juttuja ja lastenkin tulee oppia ikätaso huomioiden lykkäämään omia tarpeitaan. Se on todella tärkeä taito. Se ei tietenkään saa johtaa siihen että lapselle tulee petetty ja turvaton olo. Mutta ei omassa lapsuudessa eroperheessäkään tullut kyseeseen että aletaan yllättäen vaatia asioita jotka eivät ole kiireisiä vaan jos vanhemmalla oli oma harrastus tai joku tärkeä tapaaminen niin kyllä hän niille meni ja sovittiin että lapsen asia hoidetaan toisena hetkenä. Saako tästä kukaan muu kiinni?

Tottakai se noin onkin, mutta jos eron jälkeen isäsi olisi silloin kun sinä olit hänen luonaan, ilmoittanut, että mulla on treffit, niin katotaan sitä sun juttua sitten ensi kerralla kun tulet, mitä olisit ajatellut? 

No tuossa ylläolevassa tapauksessa, johon viittaat, lapset olivat tosi paljon isänsä luona , joten ihan hyvin olisi sitä mopolla ajamista voinut harjoitella jonain toisenakin päivänä. Asia erikseen, jos lapsi on vaikka kerran kuukaudessa viikonlopun isän luona, niin silloin olisi outoa, jos isä sopisi treffit just siihen ajankohtaan. 

On se outoa heti eron jälkeen. Niillä treffeillä voi käydä sittenkin kun lapset on varmasti ok asian kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Teinit on pahimmat, etenkin jos vanhemmat ei osaa olla riittävän määrätietoisia vetovastuun suhteen, tulee ja menee miten lystää, mutta vanhempien pitää olla valmiudessa 24/7 kuskailla, laittaa ruokaa... Tämähän kuuluu vanhemmuuteen ainakin jossain määrin, mutta ei uudelle kumppanille mitään kivaa elämää, koska tää sompailu vaikuttaa myös häneen. "

 

siis minä kesällä kävin neljä kertaa treffeillä miehen kanssa, jolla oli 15- ja 17-vuotiaat lapset exän kanssa ja kun oli koulujen kesäloma, niin mies sanoi, että ne lapset käyvät vapaasti hänen luonaan kylässä, ei ole mitään tarkkoja vuoroviikkoja jne. mies oli eronnut puoli vuotta aiemmin, eli aika tuore ero. Minä ihmettelin, kun oltiin sovittu 5. treffit torstai-illaksi, niin aamulla mies lähetti viestin, jossa kertoi, että hän ei ehkä ehdikään tavata minua illalla, kun hänen pitäisi opettaa hänen 15-vuotiasta lastaan mopon käytössä. Siirrettiin sitten tapaamista lauantaille kun mies vastasi, ettei hänellä ole mitään menoa lauantaina koko päivänä. Vielä pe-iltana hän kirjoitti, että on vapaa klo 16 alkaen, että voitaisiin käydä vaikka sisävesiristeilyllä. No sitten la-aamuna hän lähettää viestin, että hänellä onkin epävarmat aikataulut, että pitää taas opastaa lasta mopon käytössä. Sovittiin sitten, että tavataan seuraavalla viikolla kun hän palaa Lapin matkalta. Sen jälkeen hänestä ei kuulunut mitään. Mietin vaan, että onko sen lapsen ihan pakko just silloin to- ja la-iltoina harjoitella mopolla ajamista, että eikö isä vaan voi sanoa  lapselleen, että tällä on sovittu menoa iltapäivällä ja ei ehdi silloin opastaa häntä, että katsotaan jokin toinen päivä. Se on oikeasti tosi turhauttavaa, kun itse innolla odotat tapaamista ja sitten toinen ilmoittaa, että "ehkä en ehdi tavatakaan tänään". Kyllä mun mielestä jos on tapaaminen sovittu, niin sitä ei voi perua ilman painavaa syytä.

Lapset menevät normaalisti edelle, kaiken edelle, myös parisuhteen. Mieti nyt, se on niiden isä. Se isä on hiljattain vielä asunut kotona ja ollut koko ajan lastensa saatavilla. Jo se on lapselle iso muutos, ettei enää asu yhdessä. Ja sitten vielä jos isä aikatauluttaisi lapsensa kuin jonkin työasian, miltä se lapsesta tuntuisi. Lapsen tunteet ovat totta kai tärkeimmät. Laosi kehittyy ja tuo on hänen isänsä.

johan tuon ikäiset teini-ikäiset lapset ymmärtävät, jos isä on jotain menoa sopinut, niin ei sitä sovi peruuttaa äkillisesti. Onhan sitä ydinperheissäkin vanhemmilla omia menoja, kuten että tapaavat ystäviään jne.

Isän vastuut menevät parisihteen edelle ja niin sen kuuluu mennäkin. Jos lapsi tarvitsee isäänsä läsnäoloa, on ihan normaalia siirtää treffejä. Normaalia ei ole, että treffit laitetaan oman lapsen edelle. Vieläpä erolapsen.

Tämä olisi mielenkiintoista keskustella mitä eri ihmiset tarkoittaa vaikka sillä että lapset menevät kaiken edelle. Ymmärrän että erolapset eivät tietenkään voi viettää niin paljon aikaa vanhempiensa kanssa koska aika on jaettu mutta miten tämmöiset asiat jaetaan ydinperheissä; perutaanko asioita ja vaikka vanhempien kahden keskinen loma tai elokuvailta jos teini-ikäinen ilmoittaa että nyt olisi hänelle sopiva hetki rassata mopoa? Itse näkisin että lastek etusijalle laittaminen tarkoittaa tietenkin sitä että luodaan heille lämmin ja vakaa ja mahdollisimman ennustettava ympäristö sekä ydinperheessä että eroperheessä, mutta välillä tuntuu että joillekin se tarkoittaa sitä että lapset voivat määritellä ja päättää kaiken eikä heille edes pyritä opettamaan sitä että aikuisillakin on omia juttuja ja lastenkin tulee oppia ikätaso huomioiden lykkäämään omia tarpeitaan. Se on todella tärkeä taito. Se ei tietenkään saa johtaa siihen että lapselle tulee petetty ja turvaton olo. Mutta ei omassa lapsuudessa eroperheessäkään tullut kyseeseen että aletaan yllättäen vaatia asioita jotka eivät ole kiireisiä vaan jos vanhemmalla oli oma harrastus tai joku tärkeä tapaaminen niin kyllä hän niille meni ja sovittiin että lapsen asia hoidetaan toisena hetkenä. Saako tästä kukaan muu kiinni?

Tottakai se noin onkin, mutta jos eron jälkeen isäsi olisi silloin kun sinä olit hänen luonaan, ilmoittanut, että mulla on treffit, niin katotaan sitä sun juttua sitten ensi kerralla kun tulet, mitä olisit ajatellut? 

No tuo mopohomma mihin viittasin tuossa liittyi siihen kun joku täällä kertoi isästä jolla lapset kävivät milloin vain eikä ollut mitään kiinteitä aikoja joten lapset tuli ja lapset meni ilmeisesti miten halusivat jolloin isä jousti aina lapsen mielihalun mukaan - en tiedä että peruiko isä kaiken muunkin niinä aikoina vaikka viralliset menotkin jos lapsi tuli mopohommaan pyytämään mukaan. Ymmärrän että sitä aikaa lasten kanssa halutaan priorisoida, mutta ehkä joku tasapaino siinäkin on hyväksi että osoittaa lapsille pitävänsä omaa aikuisten elämää ja uusien ihmissuhteiden muodostamista tärkeänä ja että lapsikin oppisi ennakoimaan että vanhemmalla voi olla juttuja ja on ihan hyvä suunnitella hieman asioita. Ei varmaan kaikkia deittejä tarvitse kertoa vaan pitää ne nimenomaan aikuisten yksityiselämään kuuluvina asioina siihen saakka kunnes on joku vakavampi suhde josta haluaa kertoa lapsilleen. Jos omasta kokemuksesta vastaan niin isäni tapaili kyllä ihmisiä, mutta koska mekin vietimme aikaa melko vapaasti molempien vanhempien luona niin oli ihan luonnollista että olimme (ja halusimme olla) kotona/kodeissa ilman vanhempiakin, ja vanhemmat kävivät omilla menoillaan ja isä sanoi vain että hän menee nyt käymään ystävällä tai muuta vastaavaa ja jos hän oli menoa sopinut niin sitten keskusteltiin siitä että voiko minun asiani (vaikka nyt saanko tilata postimyyntikuvastosta jotain tai korjaisiko hän rikkimenneen korun tai jotain mitä nyt muistan tapahtuneen) odottaa hetken koska hän on sopinut toisen ihmisen kanssa tapaamisen ja arvostaa myös tämän aikaa. Sitten hän tuli muutaman tunnin päästä kotiin vaikka oli toki koko ajan tavoitettavissa. Ja eihän me noilla sanoilla keskusteltu toisen ihmisen ajan ja sopimusten arvostamisesta mutta siitähän siinä on kyse että asiaa mallinnetaan lapsille. Äiti taas tapasi toisella paikkakunnalla asuvan henkilön jonka luokse hän meni viikonloppuina ja sovimme ihan yhdessä ja hyvässä hengessä että minä viikonloppuna ollaan äidin ja minä isän luona koska uuden kumppaninkin aikataulut piti huomioida. Aivan pienten lasten kanssa ei tietenkään onnistu häipyä treffeille jos nämä eivät vielä pärjää yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Teinit on pahimmat, etenkin jos vanhemmat ei osaa olla riittävän määrätietoisia vetovastuun suhteen, tulee ja menee miten lystää, mutta vanhempien pitää olla valmiudessa 24/7 kuskailla, laittaa ruokaa... Tämähän kuuluu vanhemmuuteen ainakin jossain määrin, mutta ei uudelle kumppanille mitään kivaa elämää, koska tää sompailu vaikuttaa myös häneen. "

 

siis minä kesällä kävin neljä kertaa treffeillä miehen kanssa, jolla oli 15- ja 17-vuotiaat lapset exän kanssa ja kun oli koulujen kesäloma, niin mies sanoi, että ne lapset käyvät vapaasti hänen luonaan kylässä, ei ole mitään tarkkoja vuoroviikkoja jne. mies oli eronnut puoli vuotta aiemmin, eli aika tuore ero. Minä ihmettelin, kun oltiin sovittu 5. treffit torstai-illaksi, niin aamulla mies lähetti viestin, jossa kertoi, että hän ei ehkä ehdikään tavata minua illalla, kun hänen pitäisi opettaa hänen 15-vuotiasta lastaan mopon käytössä. Siirrettiin sitten tapaamista lauantaille kun mies vastasi, ettei hänellä ole mitään menoa lauantaina koko päivänä. Vielä pe-iltana hän kirjoitti, että on vapaa klo 16 alkaen, että voitaisiin käydä vaikka sisävesiristeilyllä. No sitten la-aamuna hän lähettää viestin, että hänellä onkin epävarmat aikataulut, että pitää taas opastaa lasta mopon käytössä. Sovittiin sitten, että tavataan seuraavalla viikolla kun hän palaa Lapin matkalta. Sen jälkeen hänestä ei kuulunut mitään. Mietin vaan, että onko sen lapsen ihan pakko just silloin to- ja la-iltoina harjoitella mopolla ajamista, että eikö isä vaan voi sanoa  lapselleen, että tällä on sovittu menoa iltapäivällä ja ei ehdi silloin opastaa häntä, että katsotaan jokin toinen päivä. Se on oikeasti tosi turhauttavaa, kun itse innolla odotat tapaamista ja sitten toinen ilmoittaa, että "ehkä en ehdi tavatakaan tänään". Kyllä mun mielestä jos on tapaaminen sovittu, niin sitä ei voi perua ilman painavaa syytä.

Lapset menevät normaalisti edelle, kaiken edelle, myös parisuhteen. Mieti nyt, se on niiden isä. Se isä on hiljattain vielä asunut kotona ja ollut koko ajan lastensa saatavilla. Jo se on lapselle iso muutos, ettei enää asu yhdessä. Ja sitten vielä jos isä aikatauluttaisi lapsensa kuin jonkin työasian, miltä se lapsesta tuntuisi. Lapsen tunteet ovat totta kai tärkeimmät. Laosi kehittyy ja tuo on hänen isänsä.

johan tuon ikäiset teini-ikäiset lapset ymmärtävät, jos isä on jotain menoa sopinut, niin ei sitä sovi peruuttaa äkillisesti. Onhan sitä ydinperheissäkin vanhemmilla omia menoja, kuten että tapaavat ystäviään jne.

Isän vastuut menevät parisihteen edelle ja niin sen kuuluu mennäkin. Jos lapsi tarvitsee isäänsä läsnäoloa, on ihan normaalia siirtää treffejä. Normaalia ei ole, että treffit laitetaan oman lapsen edelle. Vieläpä erolapsen.

Tämä olisi mielenkiintoista keskustella mitä eri ihmiset tarkoittaa vaikka sillä että lapset menevät kaiken edelle. Ymmärrän että erolapset eivät tietenkään voi viettää niin paljon aikaa vanhempiensa kanssa koska aika on jaettu mutta miten tämmöiset asiat jaetaan ydinperheissä; perutaanko asioita ja vaikka vanhempien kahden keskinen loma tai elokuvailta jos teini-ikäinen ilmoittaa että nyt olisi hänelle sopiva hetki rassata mopoa? Itse näkisin että lastek etusijalle laittaminen tarkoittaa tietenkin sitä että luodaan heille lämmin ja vakaa ja mahdollisimman ennustettava ympäristö sekä ydinperheessä että eroperheessä, mutta välillä tuntuu että joillekin se tarkoittaa sitä että lapset voivat määritellä ja päättää kaiken eikä heille edes pyritä opettamaan sitä että aikuisillakin on omia juttuja ja lastenkin tulee oppia ikätaso huomioiden lykkäämään omia tarpeitaan. Se on todella tärkeä taito. Se ei tietenkään saa johtaa siihen että lapselle tulee petetty ja turvaton olo. Mutta ei omassa lapsuudessa eroperheessäkään tullut kyseeseen että aletaan yllättäen vaatia asioita jotka eivät ole kiireisiä vaan jos vanhemmalla oli oma harrastus tai joku tärkeä tapaaminen niin kyllä hän niille meni ja sovittiin että lapsen asia hoidetaan toisena hetkenä. Saako tästä kukaan muu kiinni?

Tottakai se noin onkin, mutta jos eron jälkeen isäsi olisi silloin kun sinä olit hänen luonaan, ilmoittanut, että mulla on treffit, niin katotaan sitä sun juttua sitten ensi kerralla kun tulet, mitä olisit ajatellut? 

No tuossa ylläolevassa tapauksessa, johon viittaat, lapset olivat tosi paljon isänsä luona , joten ihan hyvin olisi sitä mopolla ajamista voinut harjoitella jonain toisenakin päivänä. Asia erikseen, jos lapsi on vaikka kerran kuukaudessa viikonlopun isän luona, niin silloin olisi outoa, jos isä sopisi treffit just siihen ajankohtaan. 

On se outoa heti eron jälkeen. Niillä treffeillä voi käydä sittenkin kun lapset on varmasti ok asian kanssa. 

Avlla puoli vuotta on iäisyys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Teinit on pahimmat, etenkin jos vanhemmat ei osaa olla riittävän määrätietoisia vetovastuun suhteen, tulee ja menee miten lystää, mutta vanhempien pitää olla valmiudessa 24/7 kuskailla, laittaa ruokaa... Tämähän kuuluu vanhemmuuteen ainakin jossain määrin, mutta ei uudelle kumppanille mitään kivaa elämää, koska tää sompailu vaikuttaa myös häneen. "

 

siis minä kesällä kävin neljä kertaa treffeillä miehen kanssa, jolla oli 15- ja 17-vuotiaat lapset exän kanssa ja kun oli koulujen kesäloma, niin mies sanoi, että ne lapset käyvät vapaasti hänen luonaan kylässä, ei ole mitään tarkkoja vuoroviikkoja jne. mies oli eronnut puoli vuotta aiemmin, eli aika tuore ero. Minä ihmettelin, kun oltiin sovittu 5. treffit torstai-illaksi, niin aamulla mies lähetti viestin, jossa kertoi, että hän ei ehkä ehdikään tavata minua illalla, kun hänen pitäisi opettaa hänen 15-vuotiasta lastaan mopon käytössä. Siirrettiin sitten tapaamista lauantaille kun mies vastasi, ettei hänellä ole mitään menoa lauantaina koko päivänä. Vielä pe-iltana hän kirjoitti, että on vapaa klo 16 alkaen, että voitaisiin käydä vaikka sisävesiristeilyllä. No sitten la-aamuna hän lähettää viestin, että hänellä onkin epävarmat aikataulut, että pitää taas opastaa lasta mopon käytössä. Sovittiin sitten, että tavataan seuraavalla viikolla kun hän palaa Lapin matkalta. Sen jälkeen hänestä ei kuulunut mitään. Mietin vaan, että onko sen lapsen ihan pakko just silloin to- ja la-iltoina harjoitella mopolla ajamista, että eikö isä vaan voi sanoa  lapselleen, että tällä on sovittu menoa iltapäivällä ja ei ehdi silloin opastaa häntä, että katsotaan jokin toinen päivä. Se on oikeasti tosi turhauttavaa, kun itse innolla odotat tapaamista ja sitten toinen ilmoittaa, että "ehkä en ehdi tavatakaan tänään". Kyllä mun mielestä jos on tapaaminen sovittu, niin sitä ei voi perua ilman painavaa syytä.

Lapset menevät normaalisti edelle, kaiken edelle, myös parisuhteen. Mieti nyt, se on niiden isä. Se isä on hiljattain vielä asunut kotona ja ollut koko ajan lastensa saatavilla. Jo se on lapselle iso muutos, ettei enää asu yhdessä. Ja sitten vielä jos isä aikatauluttaisi lapsensa kuin jonkin työasian, miltä se lapsesta tuntuisi. Lapsen tunteet ovat totta kai tärkeimmät. Laosi kehittyy ja tuo on hänen isänsä.

johan tuon ikäiset teini-ikäiset lapset ymmärtävät, jos isä on jotain menoa sopinut, niin ei sitä sovi peruuttaa äkillisesti. Onhan sitä ydinperheissäkin vanhemmilla omia menoja, kuten että tapaavat ystäviään jne.

Isän vastuut menevät parisihteen edelle ja niin sen kuuluu mennäkin. Jos lapsi tarvitsee isäänsä läsnäoloa, on ihan normaalia siirtää treffejä. Normaalia ei ole, että treffit laitetaan oman lapsen edelle. Vieläpä erolapsen.

Tämä olisi mielenkiintoista keskustella mitä eri ihmiset tarkoittaa vaikka sillä että lapset menevät kaiken edelle. Ymmärrän että erolapset eivät tietenkään voi viettää niin paljon aikaa vanhempiensa kanssa koska aika on jaettu mutta miten tämmöiset asiat jaetaan ydinperheissä; perutaanko asioita ja vaikka vanhempien kahden keskinen loma tai elokuvailta jos teini-ikäinen ilmoittaa että nyt olisi hänelle sopiva hetki rassata mopoa? Itse näkisin että lastek etusijalle laittaminen tarkoittaa tietenkin sitä että luodaan heille lämmin ja vakaa ja mahdollisimman ennustettava ympäristö sekä ydinperheessä että eroperheessä, mutta välillä tuntuu että joillekin se tarkoittaa sitä että lapset voivat määritellä ja päättää kaiken eikä heille edes pyritä opettamaan sitä että aikuisillakin on omia juttuja ja lastenkin tulee oppia ikätaso huomioiden lykkäämään omia tarpeitaan. Se on todella tärkeä taito. Se ei tietenkään saa johtaa siihen että lapselle tulee petetty ja turvaton olo. Mutta ei omassa lapsuudessa eroperheessäkään tullut kyseeseen että aletaan yllättäen vaatia asioita jotka eivät ole kiireisiä vaan jos vanhemmalla oli oma harrastus tai joku tärkeä tapaaminen niin kyllä hän niille meni ja sovittiin että lapsen asia hoidetaan toisena hetkenä. Saako tästä kukaan muu kiinni?

Tottakai se noin onkin, mutta jos eron jälkeen isäsi olisi silloin kun sinä olit hänen luonaan, ilmoittanut, että mulla on treffit, niin katotaan sitä sun juttua sitten ensi kerralla kun tulet, mitä olisit ajatellut? 

No tuo mopohomma mihin viittasin tuossa liittyi siihen kun joku täällä kertoi isästä jolla lapset kävivät milloin vain eikä ollut mitään kiinteitä aikoja joten lapset tuli ja lapset meni ilmeisesti miten halusivat jolloin isä jousti aina lapsen mielihalun mukaan - en tiedä että peruiko isä kaiken muunkin niinä aikoina vaikka viralliset menotkin jos lapsi tuli mopohommaan pyytämään mukaan. Ymmärrän että sitä aikaa lasten kanssa halutaan priorisoida, mutta ehkä joku tasapaino siinäkin on hyväksi että osoittaa lapsille pitävänsä omaa aikuisten elämää ja uusien ihmissuhteiden muodostamista tärkeänä ja että lapsikin oppisi ennakoimaan että vanhemmalla voi olla juttuja ja on ihan hyvä suunnitella hieman asioita. Ei varmaan kaikkia deittejä tarvitse kertoa vaan pitää ne nimenomaan aikuisten yksityiselämään kuuluvina asioina siihen saakka kunnes on joku vakavampi suhde josta haluaa kertoa lapsilleen. Jos omasta kokemuksesta vastaan niin isäni tapaili kyllä ihmisiä, mutta koska mekin vietimme aikaa melko vapaasti molempien vanhempien luona niin oli ihan luonnollista että olimme (ja halusimme olla) kotona/kodeissa ilman vanhempiakin, ja vanhemmat kävivät omilla menoillaan ja isä sanoi vain että hän menee nyt käymään ystävällä tai muuta vastaavaa ja jos hän oli menoa sopinut niin sitten keskusteltiin siitä että voiko minun asiani (vaikka nyt saanko tilata postimyyntikuvastosta jotain tai korjaisiko hän rikkimenneen korun tai jotain mitä nyt muistan tapahtuneen) odottaa hetken koska hän on sopinut toisen ihmisen kanssa tapaamisen ja arvostaa myös tämän aikaa. Sitten hän tuli muutaman tunnin päästä kotiin vaikka oli toki koko ajan tavoitettavissa. Ja eihän me noilla sanoilla keskusteltu toisen ihmisen ajan ja sopimusten arvostamisesta mutta siitähän siinä on kyse että asiaa mallinnetaan lapsille. Äiti taas tapasi toisella paikkakunnalla asuvan henkilön jonka luokse hän meni viikonloppuina ja sovimme ihan yhdessä ja hyvässä hengessä että minä viikonloppuna ollaan äidin ja minä isän luona koska uuden kumppaninkin aikataulut piti huomioida. Aivan pienten lasten kanssa ei tietenkään onnistu häipyä treffeille jos nämä eivät vielä pärjää yksin. 

No ei koskenut muuta, koska reissussa sanoi olleen kun ghostasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Teinit on pahimmat, etenkin jos vanhemmat ei osaa olla riittävän määrätietoisia vetovastuun suhteen, tulee ja menee miten lystää, mutta vanhempien pitää olla valmiudessa 24/7 kuskailla, laittaa ruokaa... Tämähän kuuluu vanhemmuuteen ainakin jossain määrin, mutta ei uudelle kumppanille mitään kivaa elämää, koska tää sompailu vaikuttaa myös häneen. "

 

siis minä kesällä kävin neljä kertaa treffeillä miehen kanssa, jolla oli 15- ja 17-vuotiaat lapset exän kanssa ja kun oli koulujen kesäloma, niin mies sanoi, että ne lapset käyvät vapaasti hänen luonaan kylässä, ei ole mitään tarkkoja vuoroviikkoja jne. mies oli eronnut puoli vuotta aiemmin, eli aika tuore ero. Minä ihmettelin, kun oltiin sovittu 5. treffit torstai-illaksi, niin aamulla mies lähetti viestin, jossa kertoi, että hän ei ehkä ehdikään tavata minua illalla, kun hänen pitäisi opettaa hänen 15-vuotiasta lastaan mopon käytössä. Siirrettiin sitten tapaamista lauantaille kun mies vastasi, ettei hänellä ole mitään menoa lauantaina koko päivänä. Vielä pe-iltana hän kirjoitti, että on vapaa klo 16 alkaen, että voitaisiin käydä vaikka sisävesiristeilyllä. No sitten la-aamuna hän lähettää viestin, että hänellä onkin epävarmat aikataulut, että pitää taas opastaa lasta mopon käytössä. Sovittiin sitten, että tavataan seuraavalla viikolla kun hän palaa Lapin matkalta. Sen jälkeen hänestä ei kuulunut mitään. Mietin vaan, että onko sen lapsen ihan pakko just silloin to- ja la-iltoina harjoitella mopolla ajamista, että eikö isä vaan voi sanoa  lapselleen, että tällä on sovittu menoa iltapäivällä ja ei ehdi silloin opastaa häntä, että katsotaan jokin toinen päivä. Se on oikeasti tosi turhauttavaa, kun itse innolla odotat tapaamista ja sitten toinen ilmoittaa, että "ehkä en ehdi tavatakaan tänään". Kyllä mun mielestä jos on tapaaminen sovittu, niin sitä ei voi perua ilman painavaa syytä.

Lapset menevät normaalisti edelle, kaiken edelle, myös parisuhteen. Mieti nyt, se on niiden isä. Se isä on hiljattain vielä asunut kotona ja ollut koko ajan lastensa saatavilla. Jo se on lapselle iso muutos, ettei enää asu yhdessä. Ja sitten vielä jos isä aikatauluttaisi lapsensa kuin jonkin työasian, miltä se lapsesta tuntuisi. Lapsen tunteet ovat totta kai tärkeimmät. Laosi kehittyy ja tuo on hänen isänsä.

johan tuon ikäiset teini-ikäiset lapset ymmärtävät, jos isä on jotain menoa sopinut, niin ei sitä sovi peruuttaa äkillisesti. Onhan sitä ydinperheissäkin vanhemmilla omia menoja, kuten että tapaavat ystäviään jne.

Isän vastuut menevät parisihteen edelle ja niin sen kuuluu mennäkin. Jos lapsi tarvitsee isäänsä läsnäoloa, on ihan normaalia siirtää treffejä. Normaalia ei ole, että treffit laitetaan oman lapsen edelle. Vieläpä erolapsen.

Tämä olisi mielenkiintoista keskustella mitä eri ihmiset tarkoittaa vaikka sillä että lapset menevät kaiken edelle. Ymmärrän että erolapset eivät tietenkään voi viettää niin paljon aikaa vanhempiensa kanssa koska aika on jaettu mutta miten tämmöiset asiat jaetaan ydinperheissä; perutaanko asioita ja vaikka vanhempien kahden keskinen loma tai elokuvailta jos teini-ikäinen ilmoittaa että nyt olisi hänelle sopiva hetki rassata mopoa? Itse näkisin että lastek etusijalle laittaminen tarkoittaa tietenkin sitä että luodaan heille lämmin ja vakaa ja mahdollisimman ennustettava ympäristö sekä ydinperheessä että eroperheessä, mutta välillä tuntuu että joillekin se tarkoittaa sitä että lapset voivat määritellä ja päättää kaiken eikä heille edes pyritä opettamaan sitä että aikuisillakin on omia juttuja ja lastenkin tulee oppia ikätaso huomioiden lykkäämään omia tarpeitaan. Se on todella tärkeä taito. Se ei tietenkään saa johtaa siihen että lapselle tulee petetty ja turvaton olo. Mutta ei omassa lapsuudessa eroperheessäkään tullut kyseeseen että aletaan yllättäen vaatia asioita jotka eivät ole kiireisiä vaan jos vanhemmalla oli oma harrastus tai joku tärkeä tapaaminen niin kyllä hän niille meni ja sovittiin että lapsen asia hoidetaan toisena hetkenä. Saako tästä kukaan muu kiinni?

Tottakai se noin onkin, mutta jos eron jälkeen isäsi olisi silloin kun sinä olit hänen luonaan, ilmoittanut, että mulla on treffit, niin katotaan sitä sun juttua sitten ensi kerralla kun tulet, mitä olisit ajatellut? 

No tuossa ylläolevassa tapauksessa, johon viittaat, lapset olivat tosi paljon isänsä luona , joten ihan hyvin olisi sitä mopolla ajamista voinut harjoitella jonain toisenakin päivänä. Asia erikseen, jos lapsi on vaikka kerran kuukaudessa viikonlopun isän luona, niin silloin olisi outoa, jos isä sopisi treffit just siihen ajankohtaan. 

On se outoa heti eron jälkeen. Niillä treffeillä voi käydä sittenkin kun lapset on varmasti ok asian kanssa. 

Avlla puoli vuotta on iäisyys. 

Ilmeisesti tämä isä ei myöskään nähnyt ketään ystäväänsä eikä muitakaan läheisiään (kävikö edes töissä?) tuona aikana, jos lapset traumatisoituivat erosta niin pahasti, ettei isällä kertakaikkisesti voinut olla minkäänlaisia omia sunniteltuja menoja omina päivinään, kun muksut saattoivat hypätä paikalle ekstempore kesken päivän? Ainakin kaverit ovat jo kaikonneet tuon puolen vuoden aikana ja työpaikkakin hävinnyt, jos jatkuvasti tekee viime hetken ohareita.