Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Luokkanousun tehneenä en koe kuuluvani joukkoon - muita?
En nyt tarkoita luokkanousulla mitään "olin lapsena koditon ja nyt multimiljonääri" -tarinoita, jotka ovat aika harvassa. Vaan näitä tavallisempia tarinoita, missä matalista yhteiskuntaluokista noustaan keskituloisiksi ja missä keskituloiset kipuavat vielä ylöspäin. Olen itse kasvanut melko keskiluokkaisessa kodissa maakunnassa, mutta vanhempieni tausta oli matalampi, isäni lapsuuskoti oli todella köyhä. Tämä näkyy minussa taloudellisena tarkkuutena ja tuhlailun välttämisenä, vaikkei taloudellista huolta ole itselläni ollutkaan. Taustani näkyy minussa yhä, vaikka tienaan hyvin ja asun yhdellä Suomen hyvätuloisimmista postinumeroalueista.
Luokkanousijana minulta puuttuvat monille ylemmissä yhteiskuntaluokissa olleille luontaiset taidot ja elintavat. En "osaa" harrastaa mitään hienoa, en osaa golfata, en lasketella, en purjehtia, kaukomatkat eivät kiinnosta jne. En ole edes koskaan kokeillut noita urheilulajeja, lapsena harrastin vain jumppaa, kokkipuuhakerhoa ja kuvataidekerhoa. Monet menot kauneushoidoista kalliisiin vaatteisiin ja fiineihin ravintoloihin tuntuvat tuhlaukselta, enkä käytä rahaani sellaiseen. Sen sijaan käyn kirjastossa, retkeilen luonnossa, käyn uimahallissa vesijumpassa, luen ja nautin mökkeilystä ilman mukavuuksia.
Tunnen itseni maalaiseksi ja huonommaksi muiden ulkoisesti kaltaisteni seurassa. Tuntuu, etten osaa keskustellakaan kunnolla ihmisten kanssa, joilla monet asiat tulevat luonnostaan. Osalla arvot tuntuvat melko kovilta, elämä on suorittamista, rahan ansaitsemista ja kaikkea materialista menestystä. Toisissa arvostetaan sitä, miten menestyneitä he ovat. Minä arvostan yksinkertaista (monen mielestä tylsää) arkea ja terveyttä. Ammattini on arkinen verrattuna siihen, kun ympärillä on vaikka minkälaista juristia, järjestöjohtajaa, kansainvälistä asiantuntijaa jne.
Minulla ei ole hienoa sukutaustaa tai maistereita suvussa monessa polvessa. Lapsuuskotini ei ollut mikään sosiaalinen kulttuurikoti. En ole koskaan käynyt oopperassa, teatterissa käyminen tuntuu yhä vieraalta ja klassisen musiikin konsertissa kävin ensimmäistä kertaa aikuisena. Olen välillä pihalla sosiaalista normeista, kun lapsuuskodissani ei paljon harrastettu kyläilyä ja vanhempani olivat kotona lähinnä keskenään. Kielitaitoni on huono, ymmärrän englantia hyvin ja ruotsiakin jotenkin, mutta en puhu noita kieliä itse. Kadehdin, kun toiset sulavasti juttelevat small talkia englanniksi tai ruotsiksi ja itse yritän mongertaa jonkin sanan suustani. Harmittaa, kun lapsuuskodissa en ole oppinut asioita, joista olisi nyt aikuisena apua. Yliopistossakin kaikki oli vierasta sitseistä dekaaneihin ja stipendien hakemisesta publiikeihin, jokainen asia on täytynyt opetella alusta.
Arjessa tuntuu eniten sen, että koen itseni monissa tilanteissa nukkavieruksi ja ulkopuoliseksi. En ole niin tyylikäs, kovin hoikka ja hyvin pukeutunut. Vaatteet on toki ehjät, mutta eivät muodikkaat ja voin hyvillä mielin lähteä asioille verkkareissa ilman meikkiä. Koen olevani sellainen homssu maalaisserkku, jolle lähinnä naureskellaan. Usein vain on olo, että en kuulu joukkoon, vaikka olen korkeasti koulutettu, työelämässä pärjännyt ja taloudellisesti menee mukavasti. Onko muilla luokkanousun tehneillä tällaista? Helpottaako tämä olo koskaan?
Ap
Kommentit (619)
Vierailija kirjoitti:
Kummallisen stereotyyppinen käsitys työväenluokkaisista ihmisistä tässä ketjussa. Sivistymättömiä ja laiskoja, eivät edes harrasta liikuntaa vaan juovat olutta kotona. :)
Tässä esimerkki:
En esimerkiksi ymmärtänyt lainkaan, mitä hauskaa siinä on, että keski-ikäiset vanhemmat pyörivät ympäripäissään kotona ja lapset ryyppäsivät vanhempiensa kanssa. Omassa kodissani olen saanut mallin, että alkoholia käytetään sivistyneesti vain vähän ja vanhemmat eivät ole koskaan olleet humalassa, kun olen läsnä.
Oudolta tuntuu ajatus, että päihdeongelmaa olisi vain työväenluokkataustaisissa perheissä, eikä se ainakaan oman kokemukseni mukaan pidä paikkaansa.
Tilasto kertoo, että päihdeongelmat ovat yleisimpiä raskaissa ja vaarallisissa ammateissa, ravintola-alalla, merimiehillä, viihde- ja taidealalla sekä korkean tason asiantuntija-ammateissa kuten juristeilla ja lääkäreillä.
Varallisuus ja korkea asema ovat hyvä sumuverho vakavallekin alkoholismille. Itse en ymmärrä alkuunkaan, miksi ns. älykkäät ihmiset haluavat niin kovasti turruttaa itseään ja kärsiä pöhnässä. Meidän presidentissämme näkyy melko hyvin kuinka energinen ihminen voi olla, kun elää tervellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama se sopeutumattomuudenntunne on meillä luokkalaskun tehneillä.
Ylemmän keskiluokan lapsuudenperheestä kulttuuri-, harrastus- ja sivistyspohjalta pikkukaupunkiin duunaritaustaisen miehen kanssa jumahtaneena ja yAMK-duunia tekevänä voin sanoa, etten löydä mitään yhteistä niin työkavereiden kuin miehen lapsuudenperheen kanssa. Tulen kyllä toimeen hyvin ja minusta pidetään, mutten sujahda joukkoon tai jaksa yksitoikkoisia keskustelunaiheita.
Mies itse on älykäs ja duunarin työstä huolimatta hyvää keskusteluseuraa, mitä parhain puoliso ja isä.. mutta nämä ympyrät täällä saavat minut huokaisemaan kahdesti. Olen kuin kolikko, jota yritetään mahduttaa neliönmalliseen koloon, ei vain onnistu. Käynti kotona pk-seudulla on aina virkistävää ja rentouttavaa, siellä tunnen olevani.. noh, kotona.
Rehellistä puhetta. Kiitos. Oma äitini tuli hyvästä suvusta (ylempää keskiluokkaa, kulttuurikoti) mutta teki pahan virheen. Hän nai alaspäin eli valitsi miehen joka on tukevasti keskikeskiluokkaa ja duunarityyppiset elämäntavat. Äiti kuvitteli olevansa rakastunut. Järkiperäinen pohdinta ja harkinta unohtui. Eihän siitä muuta tullut kuin loppuelämän kestävä vitutus (avioliitto kaduttaa) ja jatkuvat riidat aviomiehen kanssa.
Isäni ei ollut vapaamatkustaja. Hän teki pitkän työuran vakituisessa virassa ja sai normihyvää palkkaa. Minun lapsuudenkotini oli omistusasunto. Sain harrastaa ratsastusta ja laskettelua. Ei ollut rahasta puutetta koskaan, mutta isän ja äidin luokkaero näkyi arjessa selvästi. Äiti oli meillä aina se fiksumpi, paremmin koulutettu, parempi kielitaito, paremmat sosiaaliset verkostot, kulttuuriharrastukset. Isä eli kuin duunari. Kävi töissä ja istui illat kotona. Luki kyllä paljon (on älykäs) mutta ei hyödyntänyt potentiaaliaan kunnolla opinnoissa ja työelämässä. Liikuntaharrastuksia isä halveksi.
Äidin sisar nai oman tasoisensa miehen. Akateemisesti koulutettu ja kovapalkkaisessa asiantuntijatyössä oleva mies. Ylemmän keskiluokan sukutausta.
Vuosikymmenten mittaan äitini ja hänen sisarensa elämä alkoivat ajautua eri suuntiin. Ero ei ole silmiinpistävä, mutta sen huomaa jos tarkastelee elämänlaatua. Sisarella oli eläkkeelle siirtyessään neljä omistusasuntoa. Äidillä vain yksi. Sisar ja äiti tekivät koko työuransa ajan samantyyppisiä työtä (normihyvä palkka, hyvät työnantajat, pitkät työurat samassa firmassa, hyvät työsuhde-edut) mutta elintasoerot alkoivat kasaantua kiihtyvällä tahdilla. .
Äidin sisar on nyt terve, aktiivinen, hyväkuntoinen ja lähestyy 80 vuoden ikää. Äitini kuoli 72-vuotiaana. Hän oli jo vuosikymmenien ajan ollut lihava (huomattava ylipaino), rapakuntoinen ja fyysisesti passiivinen. Hän seurasi miehensä antamaa esimerkkiä. Töiden jälkeen sohvalle ja siitä nukkumaan. Kulttuuriharrastukset eivät kehitä fyysistä kuntoa, joten äidille tuli lähes kaikki "elämäntapasairaudet" mistä lääkäri varoitti. Verenpainetauti, sydämen vajaatoiminta, diabetes, tuki-ja liikuntaelinsairauksia. Kaikki itse aiheutettuja, koska ne olisi voitu helposti välttää. Ennaltaehkäisy (terveet elämäntavat) ovatkin aina ensisijainen hoitomuoto. "Älä nyt omaa terveyttäsi pilaa, jos haluat nauttia eläkevuosistasi."
Äidin oma isä oli pitkäikäinen. Harrasti paljon liikuntaa, söi terveellisesti ja piti huolta itsestään. Eli melkein 90-vuotiaaksi. Minua hämmästyttää se, että oma äitini sai hyvän roolimallin lapsuudenkodistaan, mutta päätti kuitenkin pilata oman elämänsä (aikuisuus ja lyhyet eläkevuodet) sillä, että laiminlöi hyvinvointiaan. Itse en osaisi tehdä noin. Olen aina ollut hyvin tarkka elämäntavoistani, koska sain isoisältä hyvän roolimallin jo lapsuudessa. Hän kannusti minun liikuntaharrastuksiani. Osti harrastusvälineitä (minä ratsastin) ja kävi kanssani ulkona leikkimässä. Hän myös kannusti minua lukemaan paljon (isoisällä oli kotikirjasto), opiskelemaan pitkälle (isoisä oli insinööri) ja valitsemaan aviopuolison tarkasti. Ei kannata naida alaspäin, koska siitä tulee vain ongelmia. Ota oman tasoinen puoliso tai nai ylöspäin. Luokkanousulle ei ole tarvetta (isoisä on hyvin tunnettua sukua) mutta jos löytyy sattumalta joku aatelinen Von Kyygelbyygel joka haluaa naida sinut, niin iske kiinni. Raha on hvyä asia. Isoisä itse osasi tehdä rahaa, käyttää rahaa ja jättää sitä perinnöksi. Sellainen vanhan koulukunnan mies, joka elättää vaimonsa ja kokee itselleen kunnia-asiaksi, että vaimo ei joudu raatamaan paskaduunissa.
Moni on tätä yllä olevaa kommentoinut, ja kiva että keskustelua syntyy, mutta haistan kyllä aika vahvasti botin tai ainakin trollin tekstin takaa. Kaikki luokkakliseet ylipainoa myöten otettu käyttöön.
Samoin hymyilytti tuo, kuinka äidin ylemmän keskiluokan kulttuurikoti ja tunnettu suku muuttuivatkin tekstin loppua kohti liikuntaan kannustavaksi insinööripapaksi, joka osasi kyllä itse tehdä rahaa, mutta usutti tyttärentytärtä naimaan rahaa.
Kieliä voi opiskella aikuisenakin.
Eivät kaikki vauraat tai vaurastuneet golfaa, purjehdi, pelaa tennistä, käy kaukomatkoilla jne
Voit harrastaa vaikka mietiskelyä, ikebanaa, viherkasveja, uintia, merenrannalla istuskelua jne ja se on yhtä ”yläluokkaista” , jos sitä tavoittelet.
Löydä oma polkusi ja opi viihtymään sellaisean kuin olet.
Etsi sisäistä rauhaa.
Vierailija kirjoitti:
Voin samaistua tähän. Köyhästä ylempään keskiluokkaan sulautuminen käyt varsin sujuvasti. Vanhojen sukujen sekaan ei niin vain sulaudutakkaan. Varsinkin Ruotsisa tämän huomaa. Siellä on käytössä sukusormukset jne jolla tuodaan oma status esille ja käytös on sen mukaista alempia kasteja kohtaan.
Ruotsalaista yhteiskuntaa en tunne vaikka pari lähisukulaista on asunut siellä pitkään. Itse olen matkustellut paljon ja viettänyt aikaa Iso-Britanniassa. Siellä vallitsee selvä luokkajako. Yläluokka elää täysin omissa maailmoissaan. Heillä on aateliskartanot ja kaupunkiasunnot (townhouse) ja ylisukupolvista rahaa niin paljon, etteivät tiedä mitä kaikilla rahoillaan tekisivät. Tai noh, kartanon ylläpitoon saa helposti uppoamaan puoli miljoonaa puntaa vuodessa. Moni aatelinen onkin ryhtynyt pitämään hotellia kartanossaan. Maksavia vieraita käy, hääjuhlia järjestetään. Isäntäväki saa lisätuloja, jotka käytetään kartanon ylläpitoon.
Minä pörräsin Lontoossa. Ystävystyin helposti juuri keskiluokan (keskikeskiluokka + ylempi keskiluokka) edustajien kanssa. Heillä on samanlainen tausta ja elämäntapa kuin minulla. Yliopistokoulutus, omistusasunto, kulttuuriharrastuksia (teatteri, klassinen musiikki, baletti), liikuntaharrastuksia ja ulkomaanmatkailua. Muutaman lontoolainen kaveri onkin minulle tuttu ulkomaanmatkoilta. Siellä tapasimme ensimmäisen kerran.
Englantilaiset ovat mukavaa porukkaa. Tai siis ainakin syntyperäiset keskiluokkaiset ihmiset, joiden kanssa olen viettänyt aikaa. He suvaitsevat erilaisuutta (erilaisia persoonia) paljon paremmin kuin monet suomalaiset. Suomessa minua pidetään outona mutta Englannissa täysin normaalina. Keskiluokka (varsinkin ylempi keskiluokka) on korkeasti koulutettua, kansainvälistynyttä ja suvaitsevaista porukkaa. Ihminen saa olla vähän outo. Kukapa ei olisi? Kaikenlaista viheltäjää tulee vastaan yliopistojen käytävillä, Royal Opera Housen katsomossa, teattereissa, British Museumin käytävillä ja Lontoon kalleimpien ostoskatujen (Bond Street) myymälöissä. Siellä shoppailen usein itsekin. Henkilökunta on lähes aina ystävällistä. Eivät katso minua kieroon, vaikka pukeudun kuin tavis. Myyjä vain toteaa tilanteen. "Jaahas, tää on joku tavikselta näyttävä nainen, joka puhuu sujuvaa englantia Lontoon puhetavalla, mutta ulkomaisella aksentilla. Luultavasti jonkun hyvätuloisen miehen vaimo tai ehkä aikuinen tytär. Tämä nainen siis pystyy ostamaan jotain. Miehensä tai isänsä rahoilla ainakin. Täytyypä palvella hyvin, ettei mene hyvä asiakas sivu suun."
Olen huomannut, että brittiläinen keskiluokka (keskikeskiluokka ja ylempi keskiluokka) usein pukeutuu aika rennosti. Farkkuja, lenkkareita, kumisaappaita, joku ikivanha kulahtanut villakangastakki. He eivät tuhlaa rahaa vaatteisiin, vaikka rahaa onkin ihan tarpeeksi. He viis veisaavat siitä mitä muut ihmiset ajattelevat. Moni suhtautuu rennosti myös ikääntymiseen. Naisia ei kiinnosta kauneusleikkaukset, kasvojen täyteaineet tai jatkuva meikkaaminen. Ikä saa näkyä. Katsokaa vain minkä näköinen on kuningatar Camilla. Eipä ole paljon kasvojaan korjaillut plastiikkakirurgialla, vaikka Ruotsin kuningatar kyllä kävi "parantelemassa" kasvojaan. Hymy näyttää samalta kuin se Jokeri-roolihahmo jossain Batman-elokuvassa. :D
Vierailija kirjoitti:
Kieliä voi opiskella aikuisenakin.
Eivät kaikki vauraat tai vaurastuneet golfaa, purjehdi, pelaa tennistä, käy kaukomatkoilla jne
Voit harrastaa vaikka mietiskelyä, ikebanaa, viherkasveja, uintia, merenrannalla istuskelua jne ja se on yhtä ”yläluokkaista” , jos sitä tavoittelet.
Löydä oma polkusi ja opi viihtymään sellaisean kuin olet.
Etsi sisäistä rauhaa.
Yhteiskuntaluokkiin kuuluu aina paitsi, että niiden tunnusomaisia merkkejä halutaan näyttää, myös se, että tehdään muihin distinktiota. Varsinainen eliitti sen sijaan on vapaa. Sen sosiaalinen, kulttuurinen ja finanssipääoma on jo niin suurta, että voivat elää miten haluavat eivätkä vertaile. Esim. jo edesmennyt Niklas Herlin viihtyi halvoissa räkälöissä, vaikka varallisuutta olisi ollut vaikka miten hienoihin paikkoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin samaistua tähän. Köyhästä ylempään keskiluokkaan sulautuminen käyt varsin sujuvasti. Vanhojen sukujen sekaan ei niin vain sulaudutakkaan. Varsinkin Ruotsisa tämän huomaa. Siellä on käytössä sukusormukset jne jolla tuodaan oma status esille ja käytös on sen mukaista alempia kasteja kohtaan.
Ruotsalaista yhteiskuntaa en tunne vaikka pari lähisukulaista on asunut siellä pitkään. Itse olen matkustellut paljon ja viettänyt aikaa Iso-Britanniassa. Siellä vallitsee selvä luokkajako. Yläluokka elää täysin omissa maailmoissaan. Heillä on aateliskartanot ja kaupunkiasunnot (townhouse) ja ylisukupolvista rahaa niin paljon, etteivät tiedä mitä kaikilla rahoillaan tekisivät. Tai noh, kartanon ylläpitoon saa helposti uppoamaan puoli miljoonaa puntaa vuodessa. Moni aatelinen onkin ryhtynyt pitämään hotellia kartanossaan. Maksavia vieraita käy, hääjuhlia järjestetään. Isäntäväki saa lisätuloja, jotka käytetään kartanon ylläpitoon.
Minä pörräsin Lontoossa. Ystävystyin helposti juuri keskiluokan (keskikeskiluokka + ylempi keskiluokka) edustajien kanssa. Heillä on samanlainen tausta ja elämäntapa kuin minulla. Yliopistokoulutus, omistusasunto, kulttuuriharrastuksia (teatteri, klassinen musiikki, baletti), liikuntaharrastuksia ja ulkomaanmatkailua. Muutaman lontoolainen kaveri onkin minulle tuttu ulkomaanmatkoilta. Siellä tapasimme ensimmäisen kerran.
Englantilaiset ovat mukavaa porukkaa. Tai siis ainakin syntyperäiset keskiluokkaiset ihmiset, joiden kanssa olen viettänyt aikaa. He suvaitsevat erilaisuutta (erilaisia persoonia) paljon paremmin kuin monet suomalaiset. Suomessa minua pidetään outona mutta Englannissa täysin normaalina. Keskiluokka (varsinkin ylempi keskiluokka) on korkeasti koulutettua, kansainvälistynyttä ja suvaitsevaista porukkaa. Ihminen saa olla vähän outo. Kukapa ei olisi? Kaikenlaista viheltäjää tulee vastaan yliopistojen käytävillä, Royal Opera Housen katsomossa, teattereissa, British Museumin käytävillä ja Lontoon kalleimpien ostoskatujen (Bond Street) myymälöissä. Siellä shoppailen usein itsekin. Henkilökunta on lähes aina ystävällistä. Eivät katso minua kieroon, vaikka pukeudun kuin tavis. Myyjä vain toteaa tilanteen. "Jaahas, tää on joku tavikselta näyttävä nainen, joka puhuu sujuvaa englantia Lontoon puhetavalla, mutta ulkomaisella aksentilla. Luultavasti jonkun hyvätuloisen miehen vaimo tai ehkä aikuinen tytär. Tämä nainen siis pystyy ostamaan jotain. Miehensä tai isänsä rahoilla ainakin. Täytyypä palvella hyvin, ettei mene hyvä asiakas sivu suun."
Olen huomannut, että brittiläinen keskiluokka (keskikeskiluokka ja ylempi keskiluokka) usein pukeutuu aika rennosti. Farkkuja, lenkkareita, kumisaappaita, joku ikivanha kulahtanut villakangastakki. He eivät tuhlaa rahaa vaatteisiin, vaikka rahaa onkin ihan tarpeeksi. He viis veisaavat siitä mitä muut ihmiset ajattelevat. Moni suhtautuu rennosti myös ikääntymiseen. Naisia ei kiinnosta kauneusleikkaukset, kasvojen täyteaineet tai jatkuva meikkaaminen. Ikä saa näkyä. Katsokaa vain minkä näköinen on kuningatar Camilla. Eipä ole paljon kasvojaan korjaillut plastiikkakirurgialla, vaikka Ruotsin kuningatar kyllä kävi "parantelemassa" kasvojaan. Hymy näyttää samalta kuin se Jokeri-roolihahmo jossain Batman-elokuvassa. :D
Britannia on sinänsä aika erilainen, että se on vanha imperiumi, jonne on muutettu kaikkialta sen entisistä maista ja jopa houkuteltu muuttamaan. Se tarkoittaa sitä, että brittiyhteiskunta on paljon avoimempi muualla syntyneiden osalta kuin moni muu maa. Intiasta ja Yhdysvalloista etc. tullaan opiskelemaan entisen emämaan yliopistoihin. Vaikka ihminen on muualta ehkä jollain tapaa, hän voi olla täysin britti ja brittiläisessä luokkayhteiskunnassa kiinni. Entinen pm Sunak oli kyllä syntyisin Britanniasta, mutta perhe oli Afrikassa asunut intialaisperhe. Sunak opiskeli Oxfordissa ja hänen perheensä omaisuus on suurempi kuin kuninkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin samaistua tähän. Köyhästä ylempään keskiluokkaan sulautuminen käyt varsin sujuvasti. Vanhojen sukujen sekaan ei niin vain sulaudutakkaan. Varsinkin Ruotsisa tämän huomaa. Siellä on käytössä sukusormukset jne jolla tuodaan oma status esille ja käytös on sen mukaista alempia kasteja kohtaan.
Ruotsalaista yhteiskuntaa en tunne vaikka pari lähisukulaista on asunut siellä pitkään. Itse olen matkustellut paljon ja viettänyt aikaa Iso-Britanniassa. Siellä vallitsee selvä luokkajako. Yläluokka elää täysin omissa maailmoissaan. Heillä on aateliskartanot ja kaupunkiasunnot (townhouse) ja ylisukupolvista rahaa niin paljon, etteivät tiedä mitä kaikilla rahoillaan tekisivät. Tai noh, kartanon ylläpitoon saa helposti uppoamaan puoli miljoonaa puntaa vuodessa. Moni aatelinen onkin ryhtynyt pitämään hotellia kartanossaan. Maksavia vieraita käy, hääjuhlia järjestetään. Isäntäväki saa lisätuloja, jotka käytetään kartanon ylläpitoon.
Minä pörräsin Lontoossa. Ystävystyin helposti juuri keskiluokan (keskikeskiluokka + ylempi keskiluokka) edustajien kanssa. Heillä on samanlainen tausta ja elämäntapa kuin minulla. Yliopistokoulutus, omistusasunto, kulttuuriharrastuksia (teatteri, klassinen musiikki, baletti), liikuntaharrastuksia ja ulkomaanmatkailua. Muutaman lontoolainen kaveri onkin minulle tuttu ulkomaanmatkoilta. Siellä tapasimme ensimmäisen kerran.
Englantilaiset ovat mukavaa porukkaa. Tai siis ainakin syntyperäiset keskiluokkaiset ihmiset, joiden kanssa olen viettänyt aikaa. He suvaitsevat erilaisuutta (erilaisia persoonia) paljon paremmin kuin monet suomalaiset. Suomessa minua pidetään outona mutta Englannissa täysin normaalina. Keskiluokka (varsinkin ylempi keskiluokka) on korkeasti koulutettua, kansainvälistynyttä ja suvaitsevaista porukkaa. Ihminen saa olla vähän outo. Kukapa ei olisi? Kaikenlaista viheltäjää tulee vastaan yliopistojen käytävillä, Royal Opera Housen katsomossa, teattereissa, British Museumin käytävillä ja Lontoon kalleimpien ostoskatujen (Bond Street) myymälöissä. Siellä shoppailen usein itsekin. Henkilökunta on lähes aina ystävällistä. Eivät katso minua kieroon, vaikka pukeudun kuin tavis. Myyjä vain toteaa tilanteen. "Jaahas, tää on joku tavikselta näyttävä nainen, joka puhuu sujuvaa englantia Lontoon puhetavalla, mutta ulkomaisella aksentilla. Luultavasti jonkun hyvätuloisen miehen vaimo tai ehkä aikuinen tytär. Tämä nainen siis pystyy ostamaan jotain. Miehensä tai isänsä rahoilla ainakin. Täytyypä palvella hyvin, ettei mene hyvä asiakas sivu suun."
Olen huomannut, että brittiläinen keskiluokka (keskikeskiluokka ja ylempi keskiluokka) usein pukeutuu aika rennosti. Farkkuja, lenkkareita, kumisaappaita, joku ikivanha kulahtanut villakangastakki. He eivät tuhlaa rahaa vaatteisiin, vaikka rahaa onkin ihan tarpeeksi. He viis veisaavat siitä mitä muut ihmiset ajattelevat. Moni suhtautuu rennosti myös ikääntymiseen. Naisia ei kiinnosta kauneusleikkaukset, kasvojen täyteaineet tai jatkuva meikkaaminen. Ikä saa näkyä. Katsokaa vain minkä näköinen on kuningatar Camilla. Eipä ole paljon kasvojaan korjaillut plastiikkakirurgialla, vaikka Ruotsin kuningatar kyllä kävi "parantelemassa" kasvojaan. Hymy näyttää samalta kuin se Jokeri-roolihahmo jossain Batman-elokuvassa. :D
Luokittelet kuningatar Camillan keskiluokkaan? Ja yläluokka asuu mielestäsi townhouseissa? Oukki doukki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama se sopeutumattomuudenntunne on meillä luokkalaskun tehneillä.
Ylemmän keskiluokan lapsuudenperheestä kulttuuri-, harrastus- ja sivistyspohjalta pikkukaupunkiin duunaritaustaisen miehen kanssa jumahtaneena ja yAMK-duunia tekevänä voin sanoa, etten löydä mitään yhteistä niin työkavereiden kuin miehen lapsuudenperheen kanssa. Tulen kyllä toimeen hyvin ja minusta pidetään, mutten sujahda joukkoon tai jaksa yksitoikkoisia keskustelunaiheita.
Mies itse on älykäs ja duunarin työstä huolimatta hyvää keskusteluseuraa, mitä parhain puoliso ja isä.. mutta nämä ympyrät täällä saavat minut huokaisemaan kahdesti. Olen kuin kolikko, jota yritetään mahduttaa neliönmalliseen koloon, ei vain onnistu. Käynti kotona pk-seudulla on aina virkistävää ja rentouttavaa, siellä tunnen olevani.. noh, kotona.
Rehellistä puhetta. Kiitos. Oma äitini tuli hyvästä suvusta (ylempää keskiluokkaa, kulttuurikoti) mutta teki pahan virheen. Hän nai alaspäin eli valitsi miehen joka on tukevasti keskikeskiluokkaa ja duunarityyppiset elämäntavat. Äiti kuvitteli olevansa rakastunut. Järkiperäinen pohdinta ja harkinta unohtui. Eihän siitä muuta tullut kuin loppuelämän kestävä vitutus (avioliitto kaduttaa) ja jatkuvat riidat aviomiehen kanssa.
Isäni ei ollut vapaamatkustaja. Hän teki pitkän työuran vakituisessa virassa ja sai normihyvää palkkaa. Minun lapsuudenkotini oli omistusasunto. Sain harrastaa ratsastusta ja laskettelua. Ei ollut rahasta puutetta koskaan, mutta isän ja äidin luokkaero näkyi arjessa selvästi. Äiti oli meillä aina se fiksumpi, paremmin koulutettu, parempi kielitaito, paremmat sosiaaliset verkostot, kulttuuriharrastukset. Isä eli kuin duunari. Kävi töissä ja istui illat kotona. Luki kyllä paljon (on älykäs) mutta ei hyödyntänyt potentiaaliaan kunnolla opinnoissa ja työelämässä. Liikuntaharrastuksia isä halveksi.
Äidin sisar nai oman tasoisensa miehen. Akateemisesti koulutettu ja kovapalkkaisessa asiantuntijatyössä oleva mies. Ylemmän keskiluokan sukutausta.
Vuosikymmenten mittaan äitini ja hänen sisarensa elämä alkoivat ajautua eri suuntiin. Ero ei ole silmiinpistävä, mutta sen huomaa jos tarkastelee elämänlaatua. Sisarella oli eläkkeelle siirtyessään neljä omistusasuntoa. Äidillä vain yksi. Sisar ja äiti tekivät koko työuransa ajan samantyyppisiä työtä (normihyvä palkka, hyvät työnantajat, pitkät työurat samassa firmassa, hyvät työsuhde-edut) mutta elintasoerot alkoivat kasaantua kiihtyvällä tahdilla. .
Äidin sisar on nyt terve, aktiivinen, hyväkuntoinen ja lähestyy 80 vuoden ikää. Äitini kuoli 72-vuotiaana. Hän oli jo vuosikymmenien ajan ollut lihava (huomattava ylipaino), rapakuntoinen ja fyysisesti passiivinen. Hän seurasi miehensä antamaa esimerkkiä. Töiden jälkeen sohvalle ja siitä nukkumaan. Kulttuuriharrastukset eivät kehitä fyysistä kuntoa, joten äidille tuli lähes kaikki "elämäntapasairaudet" mistä lääkäri varoitti. Verenpainetauti, sydämen vajaatoiminta, diabetes, tuki-ja liikuntaelinsairauksia. Kaikki itse aiheutettuja, koska ne olisi voitu helposti välttää. Ennaltaehkäisy (terveet elämäntavat) ovatkin aina ensisijainen hoitomuoto. "Älä nyt omaa terveyttäsi pilaa, jos haluat nauttia eläkevuosistasi."
Äidin oma isä oli pitkäikäinen. Harrasti paljon liikuntaa, söi terveellisesti ja piti huolta itsestään. Eli melkein 90-vuotiaaksi. Minua hämmästyttää se, että oma äitini sai hyvän roolimallin lapsuudenkodistaan, mutta päätti kuitenkin pilata oman elämänsä (aikuisuus ja lyhyet eläkevuodet) sillä, että laiminlöi hyvinvointiaan. Itse en osaisi tehdä noin. Olen aina ollut hyvin tarkka elämäntavoistani, koska sain isoisältä hyvän roolimallin jo lapsuudessa. Hän kannusti minun liikuntaharrastuksiani. Osti harrastusvälineitä (minä ratsastin) ja kävi kanssani ulkona leikkimässä. Hän myös kannusti minua lukemaan paljon (isoisällä oli kotikirjasto), opiskelemaan pitkälle (isoisä oli insinööri) ja valitsemaan aviopuolison tarkasti. Ei kannata naida alaspäin, koska siitä tulee vain ongelmia. Ota oman tasoinen puoliso tai nai ylöspäin. Luokkanousulle ei ole tarvetta (isoisä on hyvin tunnettua sukua) mutta jos löytyy sattumalta joku aatelinen Von Kyygelbyygel joka haluaa naida sinut, niin iske kiinni. Raha on hvyä asia. Isoisä itse osasi tehdä rahaa, käyttää rahaa ja jättää sitä perinnöksi. Sellainen vanhan koulukunnan mies, joka elättää vaimonsa ja kokee itselleen kunnia-asiaksi, että vaimo ei joudu raatamaan paskaduunissa.Moni on tätä yllä olevaa kommentoinut, ja kiva että keskustelua syntyy, mutta haistan kyllä aika vahvasti botin tai ainakin trollin tekstin takaa. Kaikki luokkakliseet ylipainoa myöten otettu käyttöön.
Samoin hymyilytti tuo, kuinka äidin ylemmän keskiluokan kulttuurikoti ja tunnettu suku muuttuivatkin tekstin loppua kohti liikuntaan kannustavaksi insinööripapaksi, joka osasi kyllä itse tehdä rahaa, mutta usutti tyttärentytärtä naimaan rahaa.
Tosielämä on usein aika kliseistä. Minua huvittaa kuulla, että totuuden kertominen omasta elämästäni ja suvustani leimataan "trollaamiseksi". Se vain paljastaa, miten vähän lukijat ymmärtävät ylemmän keskiluokan elämää.
Mitä outoa on siinä, että isoisä kehottaa tyttärentytärtä naimaan oman tasoisensa miehen? Viisas neuvo. Oma tytär nai alaspäin ja otti köyhemmän miehen. Kyllä siitä varoitettiin mutta tytär kapinoi. Isä ymmärtää, että avioliitto ei ollut kovin onnellinen. Vanhempien välinen luokkaero ja siitä kumpuava katkeruus (molemminpuolinen kauna) heijastuvat lapsiin. Samoin se, että äiti hylkää terveet elämäntavat ja alkaa elää duunarityyppistä arkea, johon ei kuulu liikuntaharrastus ja terveellinen ruokavalio. Lapsille sentään tehdään kunnon ruokaa. Äiti syö mitä huvittaa (karkkia, keksiä, pullaa) ja isä syö kuin duunari. Onneksi sentään piti näppinsä irti tupakasta ja alkoholista.
Terveisin,
se tyttärentytär joka nai rahaa ja on päätöksestään tyytyväinen
PS. Minulle se raha on ensimmäinen karsintaperuste miehessä. Olen rakastunut elämäni aikana pari kertaa ja onneksi osasin pitää pääni kylmänä. Ei se jännämies ole aviomiesmatskua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kieliä voi opiskella aikuisenakin.
Eivät kaikki vauraat tai vaurastuneet golfaa, purjehdi, pelaa tennistä, käy kaukomatkoilla jne
Voit harrastaa vaikka mietiskelyä, ikebanaa, viherkasveja, uintia, merenrannalla istuskelua jne ja se on yhtä ”yläluokkaista” , jos sitä tavoittelet.
Löydä oma polkusi ja opi viihtymään sellaisean kuin olet.
Etsi sisäistä rauhaa.Yhteiskuntaluokkiin kuuluu aina paitsi, että niiden tunnusomaisia merkkejä halutaan näyttää, myös se, että tehdään muihin distinktiota. Varsinainen eliitti sen sijaan on vapaa. Sen sosiaalinen, kulttuurinen ja finanssipääoma on jo niin suurta, että voivat elää miten haluavat eivätkä vertaile. Esim. jo edesmennyt Niklas Herlin viihtyi halvoissa räkälöissä, vaikka varallisuutta olisi ollut vaikka miten hienoihin paikkoihin.
Todella varakkaan suvun vesalla saattaa olla taakkana oletus 'valmiiseen pöytään syntymisestä' kovat odotukset urasta jne. Ei välttämättä ihanteeliinen asema, varsinkin jos perheen dynamiikassa on muutenkin haasteita.
Persaukisena urapolulle lähtiessä on vähän hävittävää ja paljon voitettavaa. Jos ja kun vihreämmälle oksalle on päässyt, omaa myös perspektiiviä asiantilan positiivisiin puoliin itse eletyn elämän kautta. Ainakin itselleni nousujohteinen ura on tuonut lähinnä varallisuutta ja työn mielekkyyttä verrattuna aikaisempaan; verkostoituminen, identiteetin vahvistaminen luokkatunnukslla tai uusiin seurapiireihin pääseminen ole ollut ensimmäisenä tai edes kolmantena mielessä. Mutta kuten todettua, meitä on moneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei ...taas näitä luokkajankutuksia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama se sopeutumattomuudenntunne on meillä luokkalaskun tehneillä.
Ylemmän keskiluokan lapsuudenperheestä kulttuuri-, harrastus- ja sivistyspohjalta pikkukaupunkiin duunaritaustaisen miehen kanssa jumahtaneena ja yAMK-duunia tekevänä voin sanoa, etten löydä mitään yhteistä niin työkavereiden kuin miehen lapsuudenperheen kanssa. Tulen kyllä toimeen hyvin ja minusta pidetään, mutten sujahda joukkoon tai jaksa yksitoikkoisia keskustelunaiheita.
Mies itse on älykäs ja duunarin työstä huolimatta hyvää keskusteluseuraa, mitä parhain puoliso ja isä.. mutta nämä ympyrät täällä saavat minut huokaisemaan kahdesti. Olen kuin kolikko, jota yritetään mahduttaa neliönmalliseen koloon, ei vain onnistu. Käynti kotona pk-seudulla on aina virkistävää ja rentouttavaa, siellä tunnen olevani.. noh, kotona.
Rehellistä puhetta. Kiitos. Oma äitini tuli hyvästä suvusta (ylempää keskiluokkaa, kulttuurikoti) mutta teki pahan virheen. Hän nai alaspäin eli valitsi miehen joka on tukevasti keskikeskiluokkaa ja duunarityyppiset elämäntavat. Äiti kuvitteli olevansa rakastunut. Järkiperäinen pohdinta ja harkinta unohtui. Eihän siitä muuta tullut kuin loppuelämän kestävä vitutus (avioliitto kaduttaa) ja jatkuvat riidat aviomiehen kanssa.
Isäni ei ollut vapaamatkustaja. Hän teki pitkän työuran vakituisessa virassa ja sai normihyvää palkkaa. Minun lapsuudenkotini oli omistusasunto. Sain harrastaa ratsastusta ja laskettelua. Ei ollut rahasta puutetta koskaan, mutta isän ja äidin luokkaero näkyi arjessa selvästi. Äiti oli meillä aina se fiksumpi, paremmin koulutettu, parempi kielitaito, paremmat sosiaaliset verkostot, kulttuuriharrastukset. Isä eli kuin duunari. Kävi töissä ja istui illat kotona. Luki kyllä paljon (on älykäs) mutta ei hyödyntänyt potentiaaliaan kunnolla opinnoissa ja työelämässä. Liikuntaharrastuksia isä halveksi.
Äidin sisar nai oman tasoisensa miehen. Akateemisesti koulutettu ja kovapalkkaisessa asiantuntijatyössä oleva mies. Ylemmän keskiluokan sukutausta.
Vuosikymmenten mittaan äitini ja hänen sisarensa elämä alkoivat ajautua eri suuntiin. Ero ei ole silmiinpistävä, mutta sen huomaa jos tarkastelee elämänlaatua. Sisarella oli eläkkeelle siirtyessään neljä omistusasuntoa. Äidillä vain yksi. Sisar ja äiti tekivät koko työuransa ajan samantyyppisiä työtä (normihyvä palkka, hyvät työnantajat, pitkät työurat samassa firmassa, hyvät työsuhde-edut) mutta elintasoerot alkoivat kasaantua kiihtyvällä tahdilla. .
Äidin sisar on nyt terve, aktiivinen, hyväkuntoinen ja lähestyy 80 vuoden ikää. Äitini kuoli 72-vuotiaana. Hän oli jo vuosikymmenien ajan ollut lihava (huomattava ylipaino), rapakuntoinen ja fyysisesti passiivinen. Hän seurasi miehensä antamaa esimerkkiä. Töiden jälkeen sohvalle ja siitä nukkumaan. Kulttuuriharrastukset eivät kehitä fyysistä kuntoa, joten äidille tuli lähes kaikki "elämäntapasairaudet" mistä lääkäri varoitti. Verenpainetauti, sydämen vajaatoiminta, diabetes, tuki-ja liikuntaelinsairauksia. Kaikki itse aiheutettuja, koska ne olisi voitu helposti välttää. Ennaltaehkäisy (terveet elämäntavat) ovatkin aina ensisijainen hoitomuoto. "Älä nyt omaa terveyttäsi pilaa, jos haluat nauttia eläkevuosistasi."
Äidin oma isä oli pitkäikäinen. Harrasti paljon liikuntaa, söi terveellisesti ja piti huolta itsestään. Eli melkein 90-vuotiaaksi. Minua hämmästyttää se, että oma äitini sai hyvän roolimallin lapsuudenkodistaan, mutta päätti kuitenkin pilata oman elämänsä (aikuisuus ja lyhyet eläkevuodet) sillä, että laiminlöi hyvinvointiaan. Itse en osaisi tehdä noin. Olen aina ollut hyvin tarkka elämäntavoistani, koska sain isoisältä hyvän roolimallin jo lapsuudessa. Hän kannusti minun liikuntaharrastuksiani. Osti harrastusvälineitä (minä ratsastin) ja kävi kanssani ulkona leikkimässä. Hän myös kannusti minua lukemaan paljon (isoisällä oli kotikirjasto), opiskelemaan pitkälle (isoisä oli insinööri) ja valitsemaan aviopuolison tarkasti. Ei kannata naida alaspäin, koska siitä tulee vain ongelmia. Ota oman tasoinen puoliso tai nai ylöspäin. Luokkanousulle ei ole tarvetta (isoisä on hyvin tunnettua sukua) mutta jos löytyy sattumalta joku aatelinen Von Kyygelbyygel joka haluaa naida sinut, niin iske kiinni. Raha on hvyä asia. Isoisä itse osasi tehdä rahaa, käyttää rahaa ja jättää sitä perinnöksi. Sellainen vanhan koulukunnan mies, joka elättää vaimonsa ja kokee itselleen kunnia-asiaksi, että vaimo ei joudu raatamaan paskaduunissa.Moni on tätä yllä olevaa kommentoinut, ja kiva että keskustelua syntyy, mutta haistan kyllä aika vahvasti botin tai ainakin trollin tekstin takaa. Kaikki luokkakliseet ylipainoa myöten otettu käyttöön.
Samoin hymyilytti tuo, kuinka äidin ylemmän keskiluokan kulttuurikoti ja tunnettu suku muuttuivatkin tekstin loppua kohti liikuntaan kannustavaksi insinööripapaksi, joka osasi kyllä itse tehdä rahaa, mutta usutti tyttärentytärtä naimaan rahaa.
Tosielämä on usein aika kliseistä. Minua huvittaa kuulla, että totuuden kertominen omasta elämästäni ja suvustani leimataan "trollaamiseksi". Se vain paljastaa, miten vähän lukijat ymmärtävät ylemmän keskiluokan elämää.
Mitä outoa on siinä, että isoisä kehottaa tyttärentytärtä naimaan oman tasoisensa miehen? Viisas neuvo. Oma tytär nai alaspäin ja otti köyhemmän miehen. Kyllä siitä varoitettiin mutta tytär kapinoi. Isä ymmärtää, että avioliitto ei ollut kovin onnellinen. Vanhempien välinen luokkaero ja siitä kumpuava katkeruus (molemminpuolinen kauna) heijastuvat lapsiin. Samoin se, että äiti hylkää terveet elämäntavat ja alkaa elää duunarityyppistä arkea, johon ei kuulu liikuntaharrastus ja terveellinen ruokavalio. Lapsille sentään tehdään kunnon ruokaa. Äiti syö mitä huvittaa (karkkia, keksiä, pullaa) ja isä syö kuin duunari. Onneksi sentään piti näppinsä irti tupakasta ja alkoholista.
Terveisin,
se tyttärentytär joka nai rahaa ja on päätöksestään tyytyväinen
PS. Minulle se raha on ensimmäinen karsintaperuste miehessä. Olen rakastunut elämäni aikana pari kertaa ja onneksi osasin pitää pääni kylmänä. Ei se jännämies ole aviomiesmatskua.
Hieman repsahdan joka kerta, kun mietin tätä ylemmän keskiluokan kulttuurisukua, jonka keskipisteenä on - insinööri. Diplomi-insinööri olisikin jo aatelia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein ymmärrä, mikä sen luokkanousun tarkoitus on. Kuulutaan sitten eri luokkaan, on eri tavat, erilaisia ihmisiä tuttavina, erilainen omaisuus? Mutta mihin sillä pyritään, ja miten se hyödyttää ihmistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin tosi hyvä ns edustusvaimo,vaikka itse sanonkin. Olen hyvästä suvusta, ihan hyvännäköinen, pukeudun tyylikkäästi ja kauniisti. Osaan keskustella monista asioista, osaan kaikki käytöstavat ja etiketin, olen kiinnostunut historiasta, kirjallisuuden klassikoista ja klassisesta musiikista. Olen myös empaattinen, kiltti ja naisellinen. Siltikään en riitä akateemiselle nirppanokalle, koska minulla ei ole akateemista koulutusta.
Ja edustusvaimo akateemiselle on haaveesi? Ei akateemisuus ole edustamista kuin harvoille. Ja siinä merkitsee myös vaimon koulutus, koska muille kuin suomalaisille se voi olla hyvin tärkeä juttu.
Ylemmän keskiluokan vaimot ovat akateemisia ja he opettavat lapsille ylemmän keskiluokan arvot ja elämäntavan. Yksi oleellinen niistä on, että naisella on oma ura ja oma asema. Ei hän ole mikään edustusvaimo, vaan tasa-arvoinen ihminen perheessä.
Äideiltä myös tutkitusti periytyy kiinnostus opiskeluun, akateemisuuteen ja jopa uskonnollisuuteen. Eli äidin koulutustasolla on paljonkin merkitystä. Äidit ovat myös tyypillisesti siirtäneet perimätietona tärkeät tavat eteenpäin. Tasa-arvosta huolimatta tämä asia ei ole ihan hurjasti muuttunut. Enemmin voisi sanoa, että jos äiti ei näitä asioita välitä eteenpäin, niin ei sitä isäkään tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Epäilen, että vähintään 85% täällä puhutuista asioista eli erilaisista 'kahnauksista' tms. liittyen ns. luokkanousuun tapahtuu vain ja ainostaan kokijansa pään sisällä. Yleensä ihmisiä ei juuri toisten taustat tai vanhempien ammatit kiinnosta.
Tietyissä piireissä kiinnostaa hyvinkin paljon se, mikä toisen tausta on, mitä hän tekee työkseen ja millaisesta kodista on lähtöisin. Me oltiin ihan keskiluokkainen perhe, mutta kyllä meilläkin äiti ja isä kysyivät lapsena/nuorena, että kenenkäs tyttöjä kaveri on ja mitä hänen vanhemmat tekevät työkseen. Kyllä tausta nyt vaan vaikuttaa paljon ihmisen elämään. Aina on poikkeuksia, mutta suurimmalla osalla menee ihan tilastojen mukaan.
Ei se ylpeys katso sitä, mitä yhteiskuntaluokkaa edustaa.
On tullut törmättyä matalan yhteiskuntaluokan ihmisiin. Näihin, jotka viittaavat kintaalla koulutukselle, työ on pakollinen paha elämässä, ryyppääminen on maailman kivoin harrastus, itsensä sivistäminen ei kiinnosta jne. Heistä osa on ollut hyvin ylemmyydentuntoisia ja kokee olevansa parempia kuin tylsän keskiluokkaiset ihmiset. Sitten on niitä keskiluokkaisia, jotka katsovat matalamman yhteiskuntaluokan ihmisiä alaspäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilen, että vähintään 85% täällä puhutuista asioista eli erilaisista 'kahnauksista' tms. liittyen ns. luokkanousuun tapahtuu vain ja ainostaan kokijansa pään sisällä. Yleensä ihmisiä ei juuri toisten taustat tai vanhempien ammatit kiinnosta.
Tietyissä piireissä kiinnostaa hyvinkin paljon se, mikä toisen tausta on, mitä hän tekee työkseen ja millaisesta kodista on lähtöisin. Me oltiin ihan keskiluokkainen perhe, mutta kyllä meilläkin äiti ja isä kysyivät lapsena/nuorena, että kenenkäs tyttöjä kaveri on ja mitä hänen vanhemmat tekevät työkseen. Kyllä tausta nyt vaan vaikuttaa paljon ihmisen elämään. Aina on poikkeuksia, mutta suurimmalla osalla menee ihan tilastojen mukaan.
Nimenomaan tietyissä piireissä. Tuo ”kenenkäs tyttöjä” -juttu liittyy etenkin maaseudulle, missä maanomistus on ollut tärkeä juttu ja osa suvuista ystäviä ja osa vihollisia, ja pikkukaupunkeihin missä niin ikään paikallinen muisti on ollut pitkä. Suomenruotsalaisuutta en niin tunne, mutta epäilisin että siellä on sama juttu.
Itselleni on ollut ammatillisen kehityksen ja luokkanousun kannalta suorastaan välttämätöntä, että olen päässyt ympäristöön, jossa en ole kenenkään tyttöjä tai poikia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallisen stereotyyppinen käsitys työväenluokkaisista ihmisistä tässä ketjussa. Sivistymättömiä ja laiskoja, eivät edes harrasta liikuntaa vaan juovat olutta kotona. :)
Tässä esimerkki:
En esimerkiksi ymmärtänyt lainkaan, mitä hauskaa siinä on, että keski-ikäiset vanhemmat pyörivät ympäripäissään kotona ja lapset ryyppäsivät vanhempiensa kanssa. Omassa kodissani olen saanut mallin, että alkoholia käytetään sivistyneesti vain vähän ja vanhemmat eivät ole koskaan olleet humalassa, kun olen läsnä.
Oudolta tuntuu ajatus, että päihdeongelmaa olisi vain työväenluokkataustaisissa perheissä, eikä se ainakaan oman kokemukseni mukaan pidä paikkaansa.
Tilasto kertoo, että päihdeongelmat ovat yleisimpiä raskaissa ja vaarallisissa ammateissa, ravintola-alalla, merimiehillä, viihde- ja taidealalla sekä korkean tason asiantuntija-ammateissa kuten juristeilla ja lääkäreillä.
Varallisuus ja korkea asema ovat hyvä sumuverho vakavallekin alkoholismille. Itse en ymmärrä alkuunkaan, miksi ns. älykkäät ihmiset haluavat niin kovasti turruttaa itseään ja kärsiä pöhnässä. Meidän presidentissämme näkyy melko hyvin kuinka energinen ihminen voi olla, kun elää tervellisesti.
Tuo energisyys Stubbissa on luonteenpiirre, ei merkki terveesti elmisestä.
Vierailija kirjoitti:
Kummallisen stereotyyppinen käsitys työväenluokkaisista ihmisistä tässä ketjussa. Sivistymättömiä ja laiskoja, eivät edes harrasta liikuntaa vaan juovat olutta kotona. :)
Tässä esimerkki:
En esimerkiksi ymmärtänyt lainkaan, mitä hauskaa siinä on, että keski-ikäiset vanhemmat pyörivät ympäripäissään kotona ja lapset ryyppäsivät vanhempiensa kanssa. Omassa kodissani olen saanut mallin, että alkoholia käytetään sivistyneesti vain vähän ja vanhemmat eivät ole koskaan olleet humalassa, kun olen läsnä.
Oudolta tuntuu ajatus, että päihdeongelmaa olisi vain työväenluokkataustaisissa perheissä, eikä se ainakaan oman kokemukseni mukaan pidä paikkaansa.
Tilasto kertoo, että päihdeongelmat ovat yleisimpiä raskaissa ja vaarallisissa ammateissa, ravintola-alalla, merimiehillä, viihde- ja taidealalla sekä korkean tason asiantuntija-ammateissa kuten juristeilla ja lääkäreillä.
Päihdeongelmat ovat kärjistetysti erilaisia. Se keski-ikäisenä kotona teini-ikäistensä kanssa ryyppäävä mekaanikkomikko on eri asia. Sitten taas se lääkärilaura tai juristijuuso hörppii muilta salaa viininsä. Ensimmäisen mielestä on ihan normaalia dokailla muiden kanssa. Jälkimmäinen ei halua leimautua holistiksi.
Vierailija kirjoitti:
Voi ei ...taas näitä luokkajankutuksia
Keskiluokkaa ahdistaa.
Alue: Aihe vapaa
Ja harva yritystoiminnalla rikastunut ehtii edes lorvimaan, ovat tehneet ja tekevät edelleen aivan hemmetisti duunia.