Lue keskustelun säännöt.
Te jotka ette tupakoi,ryyppää tai syö herkkuja, parsakaaliko teitä lohduttaa kun elämä potkii päähän?
Kommentit (70)
Rakastan parsakaalia ja se pitää verensokerini tasaisena. Toki syön myös kukkakaalia.
Päihteistä tulee vain huono, oksettava olo. Päihteet ja lisäaineet ovat myrkkyä elimistölle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poltan parit paukut ensin, sitten se parsakaali vasta maistuukin. Ja v tutus on kadonnut.
Hyvät savut on paras apu kun vitutus vaivaa.
Monesti jo sanottu. Mutta ei noi AP:n mainitsemat jutut toimi halutulla tavalla. Vaan päinvastoin lisäävät paskaa oloa pitkällä aikavälillä. Joten ne kannattaa skipata.
Oon näin aikuisiällä huomannut onnekseni, että alkoholista on hävinnyt terä. Oon varmaan ADHD piirteinen ihminen. Ei diagonoosia, kun ei tarvetta sille, joten nuorena se Alkoholi oli käsittämätön nautinnon lähde. Ja seesteisen olotilan lähde. Kun otti alkoholia, niin häly päässä tasaantui sellaiseksi mukavaksi rentoudeksi.
Nykyäänkin sen huomaa, mutta se euforia puuttuu. Onneksi. Joten ei tota tee mieli, kun tietää että krapulassa siitä seuraa määrittelemätön paska olo. Joka johtunee välittäjäaineiden sekoilusta ( Esim serotoniinin putoamisesta) pitkäksi aikaa.
Liikunta on hyvä juttu. Ja sellainen pikkuasioihin pilkkominen. Esim. jos auto hajoo, niin miele paranee heti paljon kun saa sen pajalle tai itse edes liikkuvaan kuntoon. Eli asiaa vähän edistettyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö sä muuta keksi kuin syöminen silloin kun ottaa päähän :D
Mä lähden kävelylle, tapaan kavereita, teen käsitöitä, kuuntelen musiikkia, tanssin, luen. Mulla on kavereita, sulla ilmeisesti paras kaveri on jääkaappi ja Paula-suklaavanukas.
Mummo kutoo sukkaa lohduksi kun tulee syäpädiagnoosi 😆😂
Mitä sinä teet jos eteen tulee syöpädiagnoosi? Miksi te ette ikinä kerro omaa kantaa vaan naureskelette muille?
Kuuntelen Bachin kantaatista BWV198 tämän aarian:
Vierailija kirjoitti:
Rakastan parsakaalia ja se pitää verensokerini tasaisena. Toki syön myös kukkakaalia.
Päihteistä tulee vain huono, oksettava olo. Päihteet ja lisäaineet ovat myrkkyä elimistölle.
Minä taas rakastan ihmisiä, en kaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen halaus.
Sepä ei tämän palstan vanhapiikoja kuule auta.
Ei minulla ainakaan ole tuollaista lohduttautumistapaa.
Mutta kyllähän se elämä nyt välillä potkii päähän, sitä varmaan sattuu kaikille. Yleensä puhun siitä puolison tai jonkun läheisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meen koiran kanssa lenkille metsään. Luonto on parasta terapiaa.
Ainakaan en halua tehdä mitään, mikä on vahingollista itselleni, kuten polttaa tupakkaa. ryypätä tai lihottaa itseäni herkuilla, sen takia että olen jo muutenkin joutunut kestämään jotain päähän potkimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Melko ankea elämä ap:lla, jos kaikki tunteet käsitellään syömällä/juomalla.
Niitähän ei nimenomaan silloin käsitellä ja mässytys jatkuu hamaan tappiin. Sitten saa murheiden päälle vielä lisää (terveys)murhetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö sä muuta keksi kuin syöminen silloin kun ottaa päähän :D
Mä lähden kävelylle, tapaan kavereita, teen käsitöitä, kuuntelen musiikkia, tanssin, luen. Mulla on kavereita, sulla ilmeisesti paras kaveri on jääkaappi ja Paula-suklaavanukas.
Mummo kutoo sukkaa lohduksi kun tulee syäpädiagnoosi 😆😂
Mitä sinä teet jos eteen tulee syöpädiagnoosi? Miksi te ette ikinä kerro omaa kantaa vaan naureskelette muille?
Silloin kun tuli syöpädiagnoosi, se oli kyllä tiukka paikka. Varasin ajan terapeutille ja puolen tunnin päästä olin jo varma, että tästäkin selvitään. Suosittelen puhumista, ja jos vain suinkin mahdollista, niin ammattilaisen kanssa. Siitä on nyt noin 20 vuotta, ja täällä ollaan, joten selvittiinhän siitä.
Samalla oppi asennoitumaan elämän rajallisuuteen niin, että ihan jokainen miestä joskus kuolee, ja aika monen kohdalla se kuolinsyy voi olla jokin sairaus, kuten syöpä. Minun kohdalla se ei nyt vielä ainakaan ollut. Mutta mistäpä me kukaan etukäteen tiedetään, miten tämä elämä menee tai kuin pitkään jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö sä muuta keksi kuin syöminen silloin kun ottaa päähän :D
Mä lähden kävelylle, tapaan kavereita, teen käsitöitä, kuuntelen musiikkia, tanssin, luen. Mulla on kavereita, sulla ilmeisesti paras kaveri on jääkaappi ja Paula-suklaavanukas.
Mummo kutoo sukkaa lohduksi kun tulee syäpädiagnoosi 😆😂
Mitä sinä teet jos eteen tulee syöpädiagnoosi? Miksi te ette ikinä kerro omaa kantaa vaan naureskelette muille?
Syöpä pystytään nykyisin parantamaan useimmiten. Enemmän kuolee ihmisiä sydän- ja verisuonitauteihin. Yksi syy on niiden paljouteeen, että varsinkaan ukot ei vaivaudu syömään heille määrättyjä lääkkeitä. Käydään kyllä ostamassa, kun ovat hallpoja mutta ei käytetä.
Ja uusia lääkkeitä on vaikka kuinka paljon, täytyy pyytää jotain muuta, jos ei vanha lääke sovi. Niin, se sydänkohtaus on paljon ikävämpi kuin kolesterolilääkkeen nielaisu.
Vierailija kirjoitti:
Etkö sä muuta keksi kuin syöminen silloin kun ottaa päähän :D
Mä lähden kävelylle, tapaan kavereita, teen käsitöitä, kuuntelen musiikkia, tanssin, luen. Mulla on kavereita, sulla ilmeisesti paras kaveri on jääkaappi ja Paula-suklaavanukas.
Paula-suklaavanukas? Kyllä vähintään Pandan-konvehteja pitää olla, kun ottaa päähän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Terveellä ja oikein rekentuneella psyykellä varustettu, aikuinen ihminen ymmärtää ja hyväksyy sen tosiseikan, että elämään sisältyy takaiskuja ja pettymyksiä. Niiden käsittelyä omassa mielessään voi opiskella ja harjoitella tutustumalla vaikka self help- kirjallisuuteen. Myös ystävät ja keskustelu heidän kanssaan auttaa selvittämään vastoinkäymisiä. Minkään ongelman vastaus ei löydy viinapullon pohjalta, sitä on niin paljon sieltä etsitty, että voi luottaa muiden kokemuksiin. Ongelma ei poistu vetämällä kuupan himmeäksi.
Aina voi mennä terapiaan myös itkemään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melko ankea elämä ap:lla, jos kaikki tunteet käsitellään syömällä/juomalla.
Niitähän ei nimenomaan silloin käsitellä ja mässytys jatkuu hamaan tappiin. Sitten saa murheiden päälle vielä lisää (terveys)murhetta.
Ja viinan kanssa pääsee vankilaan.
Oraalinen nautinto ainoa nautinto ? Kaikkea pitää hoitaa herkuilla?
Minuakin kiinnostaisi oikeasti tietää.
Itsekin olen harrastanut liikuntaa koko elämäni ja se on täysin rutiinia useita kertoja viikossa. Myös terveelliset elämäntavat. Ne ovat rutiinia, eivätkä tuo mitään erityistä hyvää oloa vitutukseen.
Lapset aiheuttavat tietysti usein vitutusta ja väsymystä, jota ei kukaan lähde korjaamaan väsyneenä lenkille, seksiä harrastamaan, tapaamaan kavereita, lukemaan self-help kirjallisuutta, laittamalla musiikkia päälle kun lapset ovat menossa nukkumaan, tms. Silloin kun vitutus on juuri siinä arkisessa hetkessä päällä, juuri nyt. Ei sitä korjata millään em. pitkillä toimenpiteillä, vaan jos tilanne sallii, niin silloin otetaan nopeasti lasi viiniä, katsotaan hauskoja videoita, ottaa vähän suklaata, tms. Nuo pidemmät toimenpiteet lapsiperhe-elämässä eivät onnistu aina juuri silloin, vaan monesti vaatii suunnittelua.
Vierailija kirjoitti:
Melko ankea elämä ap:lla, jos kaikki tunteet käsitellään syömällä/juomalla.
Minä olen aina käsitellyt kaikki tunteeni syömällä jäätelöä ja suklaata. M67
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parsakaalikin on oikein laitettu tosi hyvää, mutta kyllä vielä parempaa on esimerkiksi intohimoinen seksi rakkaani kanssa tai rauhassa saunominen kosteissa löylyissä välillä avantoon tai järveen dipaten. Upea musiikki toimii myös.
Yleensä ihmiset jotka käyttävät sanoja upea musiikki kuuntelevat paskaa musiikkia tyyliin Nightwish.
Sinäkö päätät, mikä on paskaa musiikkia? Kuka sinulle on antanut valtuudet siihen?
Ja lenkillä näkee jotain, mikä pistää vtuttamaan kolmea kovemmin. Tavan tuurilla vastaan tulee just se vtutuksen syy tai jokin siihen läheisesti liittyvä, joka saa "parhaassa" tapauksessa kupin nurin sen viimeisen kerran.
Lenkille lähtö ei siis välttämättä ole sen toimivampi keino kuin ryyppääminen, jossa otetaan siihen vtutukseen sitä "neuvoa antavaa" ja humalassa kaikki paska alkaa pyöriä päässä vielä pahemmin eli ei unohdu, vaikka yritettiin unohtaa.
Lähtö lenkille tai korkit auki, niin lopputulos voi molemmissa olla se, että kohta viedään valtion kyydillä. Kun pääsi käymään se, jota vähiten tarvittiin.