Te jotka ette tupakoi,ryyppää tai syö herkkuja, parsakaaliko teitä lohduttaa kun elämä potkii päähän?
Kommentit (70)
Mä lähden lenkille kun v-tuttaa. Sellainen pitkä vtutuskausi on hyvä, selkeästi lähtee painokin laskemaan. Jo aikoja sitten olen päättänyt, että vtutukseen ja harmiin en juo, alkoholi on vaan iloisiin hetkiin, tupakka maistuu hirveältä oli mielenlaatu mikä vaan.
Poltan parit paukut ensin, sitten se parsakaali vasta maistuukin. Ja v tutus on kadonnut.
Olen huomannut, että kun siirryin terveellisempiin elämäntapoihin, niin nimenomaan silloin elämä ei niin paljon ”potki päähän”. Epäterveellinen ruokavalio ja ryyppääminen aiheuttaa sitä masennusta.
Mitä tarkoitat; kun elämä potkii päähän? Onko se joku nykyajan ilmiö, kun ei sellaista oikein ennen ollut muuta kuin alkoholin liikakäyttäjillä, jotka tarvitsivat jonkin syyn juodakseen, vaikka aivan hyvin olisivat voineet ilman syytäkin juoda....ja usein sitten joivatkin, mutta kun ihmisille piti näyttää jokin syy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö sä muuta keksi kuin syöminen silloin kun ottaa päähän :D
Mä lähden kävelylle, tapaan kavereita, teen käsitöitä, kuuntelen musiikkia, tanssin, luen. Mulla on kavereita, sulla ilmeisesti paras kaveri on jääkaappi ja Paula-suklaavanukas.
Mummo kutoo sukkaa lohduksi kun tulee syäpädiagnoosi 😆😂
Mee sä vi tun huoris hirttämään ittes palleista niinkuin tavallisestikin runkutettuasi täällä neljä päivää.
Ja siinä esimerkki ap:n kaltaisesta ihmisestä.
Enpä ole tainnut koskaan syödä parsakaalia, vaikka en polta enkä ryyppää.
Kun maailma potkii päähän? Silloin asiat selvitetään ja mennään eteenpäin. Ei kai ne asiat ryyppäämällä parane?
Mä meen sohvalle ja katson jotain luonto-ohjelmaa, hengenvaarallisesti lihavia tms. Ja mietin miten vaikeata ja rankkaa muillakin on. Juon maitoa, kahvia.
Vierailija kirjoitti:
Enpä ole tainnut koskaan syödä parsakaalia, vaikka en polta enkä ryyppää.
Kun maailma potkii päähän? Silloin asiat selvitetään ja mennään eteenpäin. Ei kai ne asiat ryyppäämällä parane?
Parsakaali on yksi terveellisimmistä kasviksista, aivan siellä yläpäässä.
ei paljo ruokahalua ,kun ottaa päähän...vähän outoa minulle että kun päin persettä mennee, niin syödään tai ryypätään...mieluummin juoksen itseni läkähdyksiin..
Etkö sä muuta keksi kuin syöminen silloin kun ottaa päähän :D
Mä lähden kävelylle, tapaan kavereita, teen käsitöitä, kuuntelen musiikkia, tanssin, luen. Mulla on kavereita, sulla ilmeisesti paras kaveri on jääkaappi ja Paula-suklaavanukas.
Mummo kutoo sukkaa lohduksi kun tulee syäpädiagnoosi 😆😂
No ei minua lasillinen vodkaa tai suklaalevy tuossa tilanteessa auttaisi yhtään enempää!
Läheisten ja ystävien tuki sensijaan kantaisi pitkälle. Sitä riittää🥰
Eiköhän ap tarkoittanut ihan arjen pieniä hatutuksia, esim vaikka parkkisakkoa tai toppatakin hajonnutta vetoketjua. Tai vaikka työpaikan tulevia Yt neuvotteluja. Ei niihin mitään erityistä lohduketta tarvitse!
Vierailija kirjoitti:
Urheilu toimii hyvin. Se tuottaa niitä ihan samoja endofiineja kuin esim. mässäily ilman haittoja. Musiikki myös kuunneltuna tai itse soitettuna.
Minulle sinällään sama kuka mitenkin hankkii lohtuna, kunhan ei sitten valita muille, jos paino nousee tai rahat ei riitä. Ei näissä ole oikea tai väärää tapaa. Omia valintoja
Onneksi urheiluun tai musiikin harrastamiseen ei mene penniäkään rahaa...
Alkoholi on masenne. Se ei tee muuta kuin siirrä niitä huolia eteenpäin, ja sitten ne maksetaankin korkojen kera takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Etkö sä muuta keksi kuin syöminen silloin kun ottaa päähän :D
Mä lähden kävelylle, tapaan kavereita, teen käsitöitä, kuuntelen musiikkia, tanssin, luen. Mulla on kavereita, sulla ilmeisesti paras kaveri on jääkaappi ja Paula-suklaavanukas.
Mummo kutoo sukkaa lohduksi kun tulee syäpädiagnoosi 😆😂
No ei minua lasillinen vodkaa tai suklaalevy tuossa tilanteessa auttaisi yhtään enempää!
Läheisten ja ystävien tuki sensijaan kantaisi pitkälle. Sitä riittää🥰
Eiköhän ap tarkoittanut ihan arjen pieniä hatutuksia, esim vaikka parkkisakkoa tai toppatakin hajonnutta vetoketjua. Tai vaikka työpaikan tulevia Yt neuvotteluja. Ei niihin mitään erityistä lohduketta tarvitse!
Potkut ei ole arjen pieni vastoinkäyminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö sä muuta keksi kuin syöminen silloin kun ottaa päähän :D
Mä lähden kävelylle, tapaan kavereita, teen käsitöitä, kuuntelen musiikkia, tanssin, luen. Mulla on kavereita, sulla ilmeisesti paras kaveri on jääkaappi ja Paula-suklaavanukas.
Mummo kutoo sukkaa lohduksi kun tulee syäpädiagnoosi 😆😂
Mitä sinä teet jos eteen tulee syöpädiagnoosi? Miksi te ette ikinä kerro omaa kantaa vaan naureskelette muille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö sä muuta keksi kuin syöminen silloin kun ottaa päähän :D
Mä lähden kävelylle, tapaan kavereita, teen käsitöitä, kuuntelen musiikkia, tanssin, luen. Mulla on kavereita, sulla ilmeisesti paras kaveri on jääkaappi ja Paula-suklaavanukas.
Mummo kutoo sukkaa lohduksi kun tulee syäpädiagnoosi 😆😂
Mee sä vi tun huoris hirttämään ittes palleista niinkuin tavallisestikin runkutettuasi täällä neljä päivää.
Sinäkö vedät pään täyteen, kun kuulet syöpädiagnoosin? Etkä yhtään osaa odottaa, että aamulla on sitten vielä aika paljon pahempi olo.
Ystävien ja rakastetun kanssa puhuminen auttaa. Ulos meneminen auttaa. Aikuinen tietää, että huonotkin asiat pitää kohdata, ei niitä pääse pakoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urheilu toimii hyvin. Se tuottaa niitä ihan samoja endofiineja kuin esim. mässäily ilman haittoja. Musiikki myös kuunneltuna tai itse soitettuna.
Minulle sinällään sama kuka mitenkin hankkii lohtuna, kunhan ei sitten valita muille, jos paino nousee tai rahat ei riitä. Ei näissä ole oikea tai väärää tapaa. Omia valintoja
Onneksi urheiluun tai musiikin harrastamiseen ei mene penniäkään rahaa...
Urheilee siis ilman vaatteita ja kuuntelet vain ilmaista livemusiikkia?
Unohdit listaltasi huumeet, lääkkeet ja seksin. Joten valikoimaan on vielä tupakoinnin ja ryyppäämisen jälkeenkin. Tosin seksi taitaa olla liian terveellistä makuusi.