Onko 43-vuotias mies liian vanha löytämään lapsettoman naisen ydinperheen perustamiseen?

Jotkut löytää vanhempanakin, jotkut ei. Me vauvapalstalla ei voida tietää miten sun kohdallasi on. N34

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä saa lapsettomat miehet kuvittelemaan että heille kuuluu lapseton nainen? Jotkut eivät hahmota omaa markkina-arvoaan. 

Lapseton mieshän on nimenomaan aika haluttu vaihtoehto. Ei ketään kiinnosta katsella muiden kersoja. 

Kyllä, edellyttäen että hän ei halua lapsia jatkossakaan. 

Päinvastoin, jos keski-ikäisen miehen suhtautuminen lapsiin on tuota tasoa, se kertoo aika paljon hänen luonteestaan, empatiakyvystään ja elämänkatsomuksestaan. Lapsia omaava, vastuunsa kantava mies on huomattavasti haluttavampi kuin lapseton mies, jonka suurin meriitti on se, ettei tarvitse välittää kenestäkään muusta kuin itsestään.

Puhu omasta puolestasi. Itse en ikinä huolisi miestä joka on lisääntynyt. En minkään ikäistä. Tosin itsellänikään ei ole lapsia, eikä tule.

Sinähän juuri vahvistat pointtini. Se, ettet itse huolisi lapsia saanutta miestä, on henkilökohtainen mieltymyksesi, ei mikään yleispätevä mittari miehen haluttavuudelle. Ja kyllähän tuokin ehdoton suhtautumisesi kertoo jotain sinusta naisena, arvomaailmastasi ja tavastasi nähdä muut ihmiset. Eri asia on, ettei itse halua lapsia, kuin se, että pitää toisen ihmisen vanhemmuutta automaattisena syynä sulkea hänet pois. Aivan kuten miehen suhtautuminen lapsiin kertoo hänestä, myös naisen tapa suhtautua isyyteen kertoo hänestä.

En minä muusta puhunutkaan kuin omasta preferenssistäni. Sinä kuitenkin väitit, että lisääntynyt mies on lapsetonta haluttavampi, sillä lapseton on itsekäs. Se ei pidä paikkaansa, tai voi pitää, mutta lapsettomuudesta ei voi tuollaista johtopäätöstä vetää. Eikä siitäkään, ettei halua itselleen kumppania jolla on lapsia. Oli sitten mies tai nainen.

Alkuperäinen kommentti oli, ettei ketään kiinnosta katsella muiden kersoja. Siihen minä otin kantaa. Lapsia omaava, vastuunsa kantava mies voi hyvinkin olla haluttavampi kuin lapseton mies, joka suhtautuu muiden lapsiin halveksuvasti. Samoin naisen ehdoton suhtautuminen miehiin, jotka ovat lisääntyneet kertoo jotakin hänen asenteistaan. 
Ja kyllä siinä yleistyksessäkin, että lapsia omaava mies on haluttavampi, on myös perää. Usein lapsia omaavilla on kunnolliseen ja tasapainoiseen aikuisuuteen kuuluvia ominaisuuksia kuten vastuuntuntoa, huolenpitoa, pitkäjänteisyyttä ja kykyä asettaa muiden tarpeita omiensa edelle. Ovat ihan yhteiskunnallisella tasollakin arvostettuja piirteitä. Moni pitää näitä myös hyvän kumppanin tunnusmerkkeinä. Vanhemmuus ei tietenkään automaattisesti takaa niitä, mutta kyllä se ihmisestä jotain kertoo. 

Sinun preferenssit voivat olla sinun, mutta ne eivät tee omasta näkökulmastasi yleispätevää totuutta.

 

Enkä ole sitä yleispäteväksi totuudeksi väittänytkään. Sitä väitän kyllä, että valtaosa ihmisistä haluaa mieluummin lapsettoman kumppanin kuin lisääntyneen. Oli itsellä lapsia tai ei. Mutta tämä on vain mutua ja omia havaintoja. Lapselliset tietysti joutuvat joustamaan preferensseistään suhdemarkkinoilla, monellakin tapaa.

Lisääntyminen ei myöskään todellakaan tee kenestäkään sen aikuisempaa tai vastuullisempaa, sen näkee ikävä kyllä jo ihan jokaikisella markettireissulla. Muista julkisista paikoista puhumattakaan.

Eli esität valtaosaa ihmisistä koskevan yleistyksen, mutta myönnät samalla, ettei sen tueksi ole muuta kuin omat havaintosi ja mututuntuma. Se on aika heikko perusta arvioida muiden ihmisten haluttavuutta tai asemaa parisuhdemarkkinoilla. Myös väite siitä, että lapsia omaavat joutuisivat lähtökohtaisesti joustamaan kumppanitoiveistaan, on oletus, ei mikään yleispätevä tosiasia.

On myös erikoista, että pidät omia kumppanitoiveitasi täysin luonnollisina, mutta samalla oletat lapsia omaavien olevan jotenkin heikommassa neuvotteluasemassa. Parisuhteessa ei kuitenkaan ole kyse vain siitä, kenellä on vähiten velvollisuuksia, vaan myös siitä, millaisia ominaisuuksia, arvoja ja elämänkokemusta kumppanilta arvostetaan.

Jos käsityksesi ihmisten vastuullisuudesta ja kypsyydestä perustuu markettireissulla tehtyihin havaintoihin, se kertoo lähinnä ajattelusi pinnallisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä saa lapsettomat miehet kuvittelemaan että heille kuuluu lapseton nainen? Jotkut eivät hahmota omaa markkina-arvoaan. 

Lapseton mieshän on nimenomaan aika haluttu vaihtoehto. Ei ketään kiinnosta katsella muiden kersoja. 

Kyllä, edellyttäen että hän ei halua lapsia jatkossakaan. 

Päinvastoin, jos keski-ikäisen miehen suhtautuminen lapsiin on tuota tasoa, se kertoo aika paljon hänen luonteestaan, empatiakyvystään ja elämänkatsomuksestaan. Lapsia omaava, vastuunsa kantava mies on huomattavasti haluttavampi kuin lapseton mies, jonka suurin meriitti on se, ettei tarvitse välittää kenestäkään muusta kuin itsestään.

Eikös ne teidän entiset miehenne ole juuri niitä, jotka eivät kanna mitään vastuuta mistään ja syövät lapsille tarkoitetut vanukkaatkin yön aikana.

On myös miehiä, kuten minä, joka käytännössä kasvatti lapsuudenystäväni lapsen muutaman kuukauden ikäisestä aikuiseksi saakka. Ystävä sortui päihteisiin, enkä halunnut, että lapsi otetaan huostaan. Aika moni nainen, oli lapsia tai ei, ei oikein innostunut, kun kerroin rehdisti että pidän tuosta lapsesta huolta vaikka ei oma olekaan, eikä lapsen äidin kanssa ole koskaan ollut mitään suhdetta.

Niin ja tuo oma esimerkkisi itse asiassa tukee juuri sitä, mitä olen koko ajan sanonut? Jos olet huolehtinut ystäväsi lapsesta vauvasta aikuisuuteen, olet osoittanut käytännössä vastuuntuntoa. 
Kumppaninvalinnassa voi arvostaa toisen ominaisuuksia ja silti todeta, etteivät elämäntilanteet sovi yhteen.

Sen sijaan aloituksesi entisistä miehistä ja vanukkaiden syömisestä on juuri sellaista perusteetonta yleistämistä, jota tässä keskustelussa on kritisoitu. Et tiedä mitään keskustelijoiden aiemmista parisuhteista.

Puolustat omaa vastuunkantoasi aivan perustellusti mutta samalla vähättelet muiden ihmisten kokemuksia ja teet heistä oletuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä saa lapsettomat miehet kuvittelemaan että heille kuuluu lapseton nainen? Jotkut eivät hahmota omaa markkina-arvoaan. 

Lapseton mieshän on nimenomaan aika haluttu vaihtoehto. Ei ketään kiinnosta katsella muiden kersoja. 

Kyllä, edellyttäen että hän ei halua lapsia jatkossakaan. 

Päinvastoin, jos keski-ikäisen miehen suhtautuminen lapsiin on tuota tasoa, se kertoo aika paljon hänen luonteestaan, empatiakyvystään ja elämänkatsomuksestaan. Lapsia omaava, vastuunsa kantava mies on huomattavasti haluttavampi kuin lapseton mies, jonka suurin meriitti on se, ettei tarvitse välittää kenestäkään muusta kuin itsestään.

Puhu omasta puolestasi. Itse en ikinä huolisi miestä joka on lisääntynyt. En minkään ikäistä. Tosin itsellänikään ei ole lapsia, eikä tule.

Sinähän juuri vahvistat pointtini. Se, ettet itse huolisi lapsia saanutta miestä, on henkilökohtainen mieltymyksesi, ei mikään yleispätevä mittari miehen haluttavuudelle. Ja kyllähän tuokin ehdoton suhtautumisesi kertoo jotain sinusta naisena, arvomaailmastasi ja tavastasi nähdä muut ihmiset. Eri asia on, ettei itse halua lapsia, kuin se, että pitää toisen ihmisen vanhemmuutta automaattisena syynä sulkea hänet pois. Aivan kuten miehen suhtautuminen lapsiin kertoo hänestä, myös naisen tapa suhtautua isyyteen kertoo hänestä.

En minä muusta puhunutkaan kuin omasta preferenssistäni. Sinä kuitenkin väitit, että lisääntynyt mies on lapsetonta haluttavampi, sillä lapseton on itsekäs. Se ei pidä paikkaansa, tai voi pitää, mutta lapsettomuudesta ei voi tuollaista johtopäätöstä vetää. Eikä siitäkään, ettei halua itselleen kumppania jolla on lapsia. Oli sitten mies tai nainen.

Alkuperäinen kommentti oli, ettei ketään kiinnosta katsella muiden kersoja. Siihen minä otin kantaa. Lapsia omaava, vastuunsa kantava mies voi hyvinkin olla haluttavampi kuin lapseton mies, joka suhtautuu muiden lapsiin halveksuvasti. Samoin naisen ehdoton suhtautuminen miehiin, jotka ovat lisääntyneet kertoo jotakin hänen asenteistaan. 
Ja kyllä siinä yleistyksessäkin, että lapsia omaava mies on haluttavampi, on myös perää. Usein lapsia omaavilla on kunnolliseen ja tasapainoiseen aikuisuuteen kuuluvia ominaisuuksia kuten vastuuntuntoa, huolenpitoa, pitkäjänteisyyttä ja kykyä asettaa muiden tarpeita omiensa edelle. Ovat ihan yhteiskunnallisella tasollakin arvostettuja piirteitä. Moni pitää näitä myös hyvän kumppanin tunnusmerkkeinä. Vanhemmuus ei tietenkään automaattisesti takaa niitä, mutta kyllä se ihmisestä jotain kertoo. 

Sinun preferenssit voivat olla sinun, mutta ne eivät tee omasta näkökulmastasi yleispätevää totuutta.

 

Enkä ole sitä yleispäteväksi totuudeksi väittänytkään. Sitä väitän kyllä, että valtaosa ihmisistä haluaa mieluummin lapsettoman kumppanin kuin lisääntyneen. Oli itsellä lapsia tai ei. Mutta tämä on vain mutua ja omia havaintoja. Lapselliset tietysti joutuvat joustamaan preferensseistään suhdemarkkinoilla, monellakin tapaa.

Lisääntyminen ei myöskään todellakaan tee kenestäkään sen aikuisempaa tai vastuullisempaa, sen näkee ikävä kyllä jo ihan jokaikisella markettireissulla. Muista julkisista paikoista puhumattakaan.

Eli esität valtaosaa ihmisistä koskevan yleistyksen, mutta myönnät samalla, ettei sen tueksi ole muuta kuin omat havaintosi ja mututuntuma. Se on aika heikko perusta arvioida muiden ihmisten haluttavuutta tai asemaa parisuhdemarkkinoilla. Myös väite siitä, että lapsia omaavat joutuisivat lähtökohtaisesti joustamaan kumppanitoiveistaan, on oletus, ei mikään yleispätevä tosiasia.

On myös erikoista, että pidät omia kumppanitoiveitasi täysin luonnollisina, mutta samalla oletat lapsia omaavien olevan jotenkin heikommassa neuvotteluasemassa. Parisuhteessa ei kuitenkaan ole kyse vain siitä, kenellä on vähiten velvollisuuksia, vaan myös siitä, millaisia ominaisuuksia, arvoja ja elämänkokemusta kumppanilta arvostetaan.

Jos käsityksesi ihmisten vastuullisuudesta ja kypsyydestä perustuu markettireissulla tehtyihin havaintoihin, se kertoo lähinnä ajattelusi pinnallisuudesta.

Noniin elikkä. Kommenttisi on niin täynnä höpöhöpöä etten tiedä edes mistä aloittaa, tai miksi edes vastaan. Pari pointtia kuitenkin pakko tehdä selväksi:

Minä esitän yleistyksiäni aivan samoilla natsoilla kuin sinäkin; omien havaintojeni ja elämänkokemukseni perusteella. Mitään tilastotietoa minulla ei asiasta ole, enkä sellaista mihinkään tarvitsekaan. Eikä ole sinullakaan. Tämä on keskustelupalsta. Jos yleistämiseni ahdistaa, voit skipata kommenttini ja käydä vaikka happihyppelyllä.

Toiseksi, minun preferenssini ovat yhtä luonnollisia kuin muidenkin. En tiedä mistä tuollaisen sanan edes keksit. Jokaisella on omansa, eikä parinvalinnassa ainakaan itselläni ole erityistä tarvetta neuvotella (mitä sillä ikinä sillä sitten tarkoitatkaan). Osa kriteereistäni oli ehdottomia, osa vähemmän, ja jonkun toisen kriteerit voivat olla päinvastaisia.

Ja ei, käsitykseni ihmisten vastuullisuudesta ja kypsyydestä ei perustu markettireissulla tehtyihin havaintoihin. Yrität laittaa sanoja suuhuni, enkä ymmärrä miksi. Rautalangasta: käsitykseni siitä, tekeekö lisääntyminen ihmisestä jotenkin jalomman ja vastuullisemman ihmisen, perustuu muun muassa markettireissuihin ja jo aiemmin mainitsemiini muihin julkisiin tiloihin. Vastaus on ei, ja se on oma havaintoni. Sinun havaintosi on erilainen, ja se on täysin ok.