Vieläkö yli 5-kymppisenä on mahdollista vaihtaa työtä ja oppia uudet duunit?
Kommentit (32)
On tietysti mutta eri asia on saatko töitä.
Minä palasin alalle, johon on koulutus vuosituhannen vaihteesta, mutta en ollut tehnyt niitä hommia 18 vuoteen. Tietokoneet kun kyseessä niin ala oli muuttunut aika paljon 18 vuodessa, mutta kyllä minä niihin kiinni pääsin pikkuhiljaa. En sitten tiedä miten joku uusi ala onnistuisi.
M51
On, mutta kannattaa kyllä harkita ala tarkkaan ja jos on hyväpäinen, valita jotain muuta kuin lähihoitaja tms.
Ei ole, kun ei enää sen jälkeen pääse mihinkään haastatteluun. Kuitenkin työkkäri vaatii vielä 10 vuotta tuon iän jälkeen vaan lähettämään hakemuksia ja tilanne on silloin vieläkin huonompi.
Luin irtisanomisaikana nuohoojan ammattitutkinnon ja nyt on töitä niin paljon kuin ehtii tekemään. Ja silloinen työkaveri luki itselleen isännöitsijän tutkinnon ja hänellä riittää töitä. Myös mieheni vaihtoi työpaikkaa 67 vuotiaana.
Sinänsä joo jos teet suorittavaa työtä.Mitään uraa ei pysty enää rakentamaan noin loppupuolella.Isoimmat näytöt on viiskymppisenä jo takanapäin.
Mikäpä jottei mutta riski tossa on
Vierailija kirjoitti:
Mitä alaa ajattelit ?
Nykyistä alaani, mutta hakisin vaan toista työtä. Inhoan nykyistä paikkaa.
Olen 55-V. Olen opetusalalla, hieman erikoisissa tehtävässä. Palkka nyt 5000e/kk ja huimat lomat jarruttaa lähtöä.
Toisaalta tohtorin koulutukseni ja työkokemus alakoulusta yliopistoon, valtakunnallisten hankkeiden vetämisestä, projekteista, tilastollisten tutkimustöiden tekeminen ja kielitaito uskoakseni mahdollistaisivat vielä loikan, esim 8-10 -vuodeksi ennen eläköitymistä. Esim AMK tai yliopistohallintoon. Mutta onko enää halua lähteä opettelemaan? Kesät kuluvat mukavasti mökillä, näinkin.
Kaupan kassalle tai varastohommiin pääsee aina jos kykenee liikkumaan omin jaloin ja tuottamaan lämpimän paskan.
Työttömät on joka vuosi uudessa työpaikassa sijaisuuksia tekemässä esim. valtion virastoissa toimistotöissä.
Vierailija kirjoitti:
Työttömät on joka vuosi uudessa työpaikassa sijaisuuksia tekemässä esim. valtion virastoissa toimistotöissä.
Yhtenä vuotena ollaan maanmittauslaitoksella, seuraavana vuonna kelassa ja sitten vaikka välillä kaupungin yksikössä Nuorisotalolla toimistotöitä tekemässä.
Kaikissa on eri tietokoneohjelmat.
Aika monella on pakko. Omalla kohdalla se tuli eteen siinä vaiheessa, kun olin jo pitkäaikaistyötön, sain täyden työllistämistuen ja lyhyellä varoitusajalla tarvittiin työntekijä sellaiseen paikkaan, jonka hakemista olin aiemmin pitänyt vitsinä.
Mutta siitä ura urkeni vakivirkaan, 58-vuotiaana. Älkää menettäkö toivoanne!
50 vuotiaana suurimmalla osalla on yli 10 vuotta jäljellä työvuosia. Alke 50 vuotiailla vielä enemmän.
Mitä vabhemmaksi olen tullut sitä enemmän tuntuu monesti sille, että toiset tekevät ja toiset räksyttävät tai eivät halua edes yrittää tehdä, joillakin on ihan perusteltukin syy mutta hyvin monella vain, ettei viitsi.
Esimerkkinä tuedän yliopistolla yli 45 vuotiaana aloittaneen peustutkinto-opiskelijan. Ei hänestä välttämättä tule huippuprofessoria tai Nobel palkittua mutta ihailen hänen haluaan kehittää itseään ja yritystä mennä eteenpäin, vaikka moni tällä palstalla varmasti halveksii häntä kun on näin tehdessään vienyt opiskelupaikan siltä nuorelta, joka olisi mahd. voinut valmistua kirurgianastronautiksi, joka on väitelkyt maailman rauhasta 25 vuotiaana ja jolla vähintäön 10 vuoden kokemus psykiatrian puolelta.
Viisikymppisenä sain viran ja työskentelin 68-vuotiaaksi asti. Opintoja oli ennestään, mutta pätevöidyin vasta vähän ennen viran saantia. Kyllä kannatti.
Kannattaa katsoa ala, jolla on työvoimapulaa. Niitähän on sosiaali- ja terveysaloilla. Lähihoitajia tarvitaan aina, lastenhoitajia myös. Myös koulumaailmassa pulaa erityisopettajista. Koodareista vissiin kanssa. Ammattitaitoisilla siivoojilla tulee aina olemaan kysyntää, ihmiset myös syövät välttämättä, että kokkikoulutus ehkä myös kannattavaa. Mitenkähän huolinta-ala eli tavaroiden kuskaaminen ja varastotyö, rekkakuskin hommat?
Ota vain selvää alasta, joka kiinnostaisi ja koulutusmahdollisuuksista. Tsemppiä.
Sai syövän vuoksi potkut pankista, vuosien syöpähoitojen jälkeen minut palkattiin perintäyhtiöön.
Opin työt, mutta alaa en suosittele monien törkeästi käyttäytyvien moniongelmaisten asiakkaiden ja naurettavan palkan vuoksi.
Mun täti opiskeli 5-kymppisenä asianajajaksi 👍
On, eri asia vaan saatko töitä