Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanhempieni ikäluokkaa ei tippaakaan kiinnosta hoitaa asioitansa kuoleman varalle
23.10.2026 |
Heti alkuun: en ole kieli pitkällä odottamassa perintöä, siitä ei ole kyse. Keljuttaa vain tämä työn määrä, jonka vanhempieni sukupolvi kasaa meille nuoremmille. Omien vanhempieni ja heidän sisarustensa sekä appivanhempieni (40-luvulla ja 50-luvun alussa syntyneitä) kohdalla on tullut huomattua, ettei heitä kiinnosta miettiä ollenkaan asioita kuolemansa varalle. Ajatellaan, että katsellaan näitä asioita sitten joskus, mutta ei tehdä elettäkään miettiäkseen kuolin tilannetta jälkikasvun näkökulmasta. Esimerkkejä:
-Terveysongelmista kärsineet eivät tee elettäkään, että huolehtisivat kuntoon hoitotahdot, edunvalvontavaltuutukset ja muut tärkeät paperit. Kuvitellaan, että kyllä minä pysyn 95 v ikään asti terveenä ja toimii kroppa ja mieli. Sitten on oltukin pulassa näiden sukulaisten kanssa, joille onkin iskenyt muistisairautta ja muuta. Kaikki on levällään, mitään ei ole valmisteltu ja kukaan ei halua tietenkään ottaa koppia asioiden hoitamisesta. Siinä sitten ihmetellään, että kuka hoitaa lapsettomien tätien/setien asiat, kun omia sisaruksiakaan ei kiinnosta.
-Mitään kuolinsiivousta ei uskalla ajatellakaan. Siinä on sitten kiva perikunnalla saada selvitettäväksi talo, josta ei ole vuosikymmeniin kannettu tavaroita ulos. Käypä sitten läpi Maaseudun tulevaisuudet 80-luvulta, jogurttipurkit, autotallien varastotilat ja perkaat laatikoista pikkutavarat. Ja kyllä, pakkohan nuo on käydä läpi, ettei menisi mitään aidosti tärkeää (esim. edesmenneiden isovanhempien vihkisormukset yms) roskiin.
-Neljä n. 75-85 v ikäistä sisarusta omistaa yhdessä kesämökin syrjäseudun perukoilla. Sisaruksista osa ei käytä mökkiä lainkaan, mutta eivät myy/edes yritä myydä osuuttaan mökkiä käyttävälle sisarukselle. Todennäköisesti tullaan tilanteeseen, jossa sisarukset alkavat kuolla ja jälkikasvulle jää pieni murto-osa kesämökistä syrjäseudun perukoilla. Perijät asuvat 300-800 km päässä mökistä, eivätkä serkut edes ole tekemisissä toistensa kanssa. Mökki ei ole vanha, mutta ikääntyvät sisarukset eivät laittaneet siihen sähköjä, vesijohtoja eivätkä sisävessaa. Vaikea uskoa, että tällainen mökki menee kaupaksi. Olisivat laittaneet suosiolla sähköt, niin joku ostaisi edes eräkämpäksi.
-Veljekset omistavat vanhan asuinkiinteistön, joka on ollut kesämökkinä viimeiset vuosikymmenet. Kiinteistö on alkuperäisessä kunnossa. Asunnossa ei ole enää juoksevaa vettä, kun vesiputki on hajonnut. Korjaaminen olisi kallista. Veljekset eivät ole halunneet tehdä taloon sisäilmakartoitusta, eivätkä tutkia eräässä huoneessa painunutta lattiaa. Sanovat, että eivät halua tietää, mitä sieltä voisi löytyä. Tässäkin ongelma jätetään perillisten vastuulle. Kiva siinä sitten saada perinnöksi mökki, jonka hinta arvioidaan korkeammaksi ja todellisuudessa voi olla purkukuntoinen mörskä.
Anteeksi, mutta ottaa vain päähän tämä työmäärä, jonka vanhempieni ikäpolvi jättää meille hoidettavaksi, kun itse eivät saa aikaiseksi tai halua miettiä näitä asioita. Paljon helpommalla päästäisiin, jos asiat katsottaisiin ns. hyvän sään aikana kuntoon.
Kommentit (212)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat isovanhempani tekivät nämä muutokset 2000-luvun alussa ollessaan seitsemänkymppisiä. Antoivat ennakkoperintönä kesämökin/vastaavan summan rahaa. Muuttivat hoiva-asuntoon ja myivät oman kodin, vaikka olivat virkeitä. Omat vanhemmat ovat nyt tuossa iässä ja eivät ole tehneet mitään tuollaista.
Kuka 7-kymppinen haluaa hoivakotiin? Jestas.
Jos minä saisin päättää, niin omalla ja omien vanhempien kohdalla toivoisin seuraavaa: kun on virkeä ja kohtuullisessa kunnossa oleva 70 v, tajuaisi myydä sen omakotitalon/rivarin ja muuttaa kaupunkiin palveluiden äärelle esteettömään kerrostaloon. On paljon senioritaloja.
Ihmisiä on niin monenlaisia, omat vanhempani ovat noin 80-vuotiaita ja käyvät sienestämässä, ulkomailla, metsätöissä ja viljelevät omat perunansa ym. Ei heitä haluaisi pakolla siirtää kerrostaloon. Kerrostaloasunto on kyllä ostettu valmiiksi sitä varten kun tarve tulee.
Minulla oli myös vireät 80 -vuotiaat vanhemmat. Ostin kerrostaloasunnon varalle. Elivät hyväkuntoisina yli 90 -vuotiaiksi omakotitalossa ja nyt on sitten pistettävä sekä kerrostaloasunto että omakotitalo myyntiin kun kuolivat. Kaikki ihmiset eivät vanhene samalla lailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin puoli noissa remppaamattomissa kodeissa ja kesämökeissä on, että jätetään murhe perillisille. Kuka perillisistä haluaa itse muuttaa remontoimattomaan taloon tai uskaltaa kaupata sitä ulkopuolisille? Nopeasti on lirissä, jos löytyy joku homeongelma.
PERINTÖÄ EI OLE PAKKO OTTAA VASTAAN
Ei ole, mutta sitten perintö siirtyy minun lapsilleni. Siinä sitten on mietittävää että otanko omaksi murheeksi vai siirränkö törkeästi lapsilleni.
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat ovat 74 ja 75 ja rakentavat uutta mökkiä, molemmat vielä työelämässäkin kiinni. En kuuna päivänä voisi mennä heille sanomaan, että tehkää kuolinsiivous nyt. Isoäitikin 94v asuu omassa talossaan ja viljelee perunansa.
Geenit ovat erilaisia. Teillä on pitkäikäistä, tervettä sukua, kuvailusi perusteella. Toisilla taas ollaan seitsemänkymppisenä oltu mullan alla jo hyvä tovi.
Puhut varmasti paljon asiaa. Toisaalta huomion voisi kiinnittää nuorempiinkin sukupolviin. Sanon sen itse tämän edustajana. Koskaan ei tiedä, koska aika jättää. Sitä ajattelemalla oon alkanut jo tekeen "kuolinsiivousta", myynyt esimerkiksi Vintedissä useita kirjoja, joita en ollut lukenut vuosiin ja tuskin tulenkaan lukemaan. Joskus parikymppisenä sitä ehkä ajattelee, että elää ikuisesti jne. Mutta eihän niitä kirjoja mukanaan saa. Mutta eniten yritän toki helpottaa omaa elämää, että ei tarvitsisi tehdä niin paljon tavaratyötä. Omistaisi vain sitä, mille olisi tarvetta ja muutama juttu mitkä sitten vaan tuottaa iloa. Että siinäpä haastetta meille nuoremmillekin ja onnea vaan pikkusälien läpikäymiseen :D
Vierailija kirjoitti:
Sekin puoli noissa remppaamattomissa kodeissa ja kesämökeissä on, että jätetään murhe perillisille. Kuka perillisistä haluaa itse muuttaa remontoimattomaan taloon tai uskaltaa kaupata sitä ulkopuolisille? Nopeasti on lirissä, jos löytyy joku homeongelma.
Aina voi kieltäytyä perinnöstä ja silloin ei tarvitse murehtia remppamattomista mökeistä ja asunnoista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis 70-vuotiaana sängyn, pienen pöydän ja yhden tuolin kanssa kuolemaa odottamaan yksiössä, muut samanlaiset muissa asunnoissa. Rahat ja omaisuus jaettuna
Sängyksi olisi kans nuorempien polvien mielestä vissiin parasta laittaa ruumisarkku, että sitäkin tulisi käytettyä ettei uutena tarvitse maan sisään laittaa lahoamaan tai poltettavaksi. Isovanhempani elelivät mummonmökissään maaseudulla viljelivät pottua ja porkkanaa, kissakin heillä oli. Puilla lämmittivät ja pappa hakkasi halkoja. Savusauna oli koivikossa ja sireenimajassa juotiin kaffetta. Taisivat olla viikon sairaalassa ennen kuolemaansa, mummo pari viikkoa. Pappa kuoli 96 v ja mummo 94 v. Ennen oli vanhuksillakin jotain ihmisarvoa eikä heitä yritetty tunkea parin vaatekerran kanssa jonnekin yksiön tuoliin istumaan ja kuolemaa odottelemaan. He saivat ELÄÄ kodeissaan.
Eipä taida sinulla sitä elämää olla muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toiset juttelee, että mökit ja talot pitää myydä. Muuttaa hoivakotiin tai vähintään kerrostaloon. Hävittää tavarat, eihän ne edes mahdu sinne kerrostaloon. Taakan vähentämistä? Kuoleman odottamista tuo on, loppuelämän hautaamista. Omat vanhempani annan ainakin elää just niin täysillä kuin haluavat loppuun asti. Edunvalvontapaperi ja heidän keskinäinen testamentti on ainoa, mitä olen itse heiltä pyytänyt. Heidän oman elämän turvaamiseksi ja siksi että saavat itse käyttää omia rahojaan elinaikanaan.
Älä höpötä tyhmyyksiä. Ei tässä ole siitä kyse. Tiedät sen ihan hyvin itsekin.
Mistäs sitten, jos kaikesta pitää luopua? Omista vanhemmistani se kyllä siltä tuntuisi.
Elätkö jossain peräkamarin symbioosissa heidän kanssaan?
Kasva aikuiseksi ja hanki elämä!
Älä huoli! Asun ihan pääkaupunkiseudulla ja mulla on oma elämä ja perhe. Voin siis kyllä elää omaa elämääni, ja antaa myös vanhempieni elää omaansa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko aloittaja itse hoitanut asiansa kuoleman varalle. Kyllä nuoriakin kuolee. Joka päivä joku ainakin. Testamentit ym kannattaa tehdä jo nuorena tai ainakin silloin, jos on omaisuutta. Nitiä voi aina muuttaa, jos tilanne muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin puoli noissa remppaamattomissa kodeissa ja kesämökeissä on, että jätetään murhe perillisille. Kuka perillisistä haluaa itse muuttaa remontoimattomaan taloon tai uskaltaa kaupata sitä ulkopuolisille? Nopeasti on lirissä, jos löytyy joku homeongelma.
Perinnöstä voi aina kieltäytyä. Ei tarvitse ottaa mitään hometaloja.
Miten itse tekisit, jos olisi tulossa tällainen perintö:
50 000 euroa rahaa per hlö ja homeinen kesämökki perillisten kanssa jaettavaksi. Todellako skippaisit rahat, koska et halua osuutta homeisesta mökistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisenä pitäisi kuoli siivous sitten tehdä?
Isäni kuoli alle 60v ja setäni eli satavuotiaaksi.
40 vuotta pitäisi elää kuolemaa odottaen?!
Mitäpä jos AP itse tekisit sen siivouksesi ja laittaisit kaikki. Valmiiksi!
Hölö hölö hölö hölö hölö hölö höööööööö.....
Edellisellä kommentoijalla oli erittäin hyvä pointti. Kukaan ei tiedä koska kuolo korjaa. Itse suosittelen että kaikki tekevät testamentin ja edunvalvontavaltuutuksen iästä riippumatta. Lisäksi on hyvä huolehtia, että on pesässä on riittävästi käteistä verojen maksuun.
Täällä kun joku monkuu, että elämä pitäisi lopettaa luopumalla asioista. Ei, mutta voi tehdä järkeviä valintoja.
Sen omakotitalon sijaan voi muuttaa kerrostaloon ja hankkia puutarhapalstan tai viljellä parvekkeella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toiset juttelee, että mökit ja talot pitää myydä. Muuttaa hoivakotiin tai vähintään kerrostaloon. Hävittää tavarat, eihän ne edes mahdu sinne kerrostaloon. Taakan vähentämistä? Kuoleman odottamista tuo on, loppuelämän hautaamista. Omat vanhempani annan ainakin elää just niin täysillä kuin haluavat loppuun asti. Edunvalvontapaperi ja heidän keskinäinen testamentti on ainoa, mitä olen itse heiltä pyytänyt. Heidän oman elämän turvaamiseksi ja siksi että saavat itse käyttää omia rahojaan elinaikanaan.
Älä höpötä tyhmyyksiä. Ei tässä ole siitä kyse. Tiedät sen ihan hyvin itsekin.
Mistäs sitten, jos kaikesta pitää luopua? Omista vanhemmistani se kyllä siltä tuntuisi.
Elätkö jossain peräkamarin symbioosissa heidän kanssaan?
Kasva aikuiseksi ja hanki elämä!
Älä huoli! Asun ihan pääkaupunkiseudulla ja mulla on oma elämä ja perhe. Voin siis kyllä elää omaa elämääni, ja antaa myös vanhempieni elää omaansa!
Miksi sitten kuulostat joltain ihan muulta?
Vierailija kirjoitti:
Ihan samaa ihmetellyt ja kironnut. Itse sairastuin vakavasti lasteni ollessa vasta pieniä ja heti tuli tarve hoitaa kaikki kuntoon, kun en halua jättää heille mitään sotkuja selvitettäväksi. Omat vanhempani keräävät rojua nurkkiinsa ja on kaikenlaisia sekavia omistuskuvioita omien sukulaistensa kanssa, jotka toivoisin että hoitavat kuntoon. Ja ottaa päähän todella paljon että eivät saa tätä aikaiseksi.
Samat kokemukset itsellä.
Sekin vielä, että nämä "peritte sitten etäisten serkkujen kanssa mökin niin, että jokainen saa 10 % mökistä" diilit eivät ole mitenkään kivoja. Ihan todellako kuvitellaan, että yhteisomistus onnistuu ihmisten kanssa, joita ei koskaan näe ja yhteistä aikaa ei koskaan ole? Plus kun suurin osa ei edes koko mökillä käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat isovanhempani tekivät nämä muutokset 2000-luvun alussa ollessaan seitsemänkymppisiä. Antoivat ennakkoperintönä kesämökin/vastaavan summan rahaa. Muuttivat hoiva-asuntoon ja myivät oman kodin, vaikka olivat virkeitä. Omat vanhemmat ovat nyt tuossa iässä ja eivät ole tehneet mitään tuollaista.
Kuka 7-kymppinen haluaa hoivakotiin? Jestas.
Jos minä saisin päättää, niin omalla ja omien vanhempien kohdalla toivoisin seuraavaa: kun on virkeä ja kohtuullisessa kunnossa oleva 70 v, tajuaisi myydä sen omakotitalon/rivarin ja muuttaa kaupunkiin palveluiden äärelle esteettömään kerrostaloon. On paljon senioritaloja.
Taivas , senioritaloon? Ei ikinä.Tahdon elää ihan elävien ja virkeiden ihmisten joukossa. 81 v.
Tavaraa ei ole paljon, kyllä päivässä heittävät auton lavalle kaatopaikalle.
Niihin muuttaa jo 55 -vuotiaitakin. Se on eri asia kuin palvelutalo tai vanhainkoti.
Miksi ihmeessä 55-vuotias muuttaisi vanhusten taloon?
Eihän se muutakaan. Se muuttaa senioritaloon, johon 55v on alaikäraja.
Noiden vuokratalojen nimi oli ennen vanhustentalo. Onhan niitä ollut "aina". Pääsyvaatimuksena 55 vuotta, asunnon tarve ja viisi vuotta ko kunnassa asumista. Eivät siis mitään palvelutaloja.
Nyt vaan on hienompaa olla senior.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis 70-vuotiaana sängyn, pienen pöydän ja yhden tuolin kanssa kuolemaa odottamaan yksiössä, muut samanlaiset muissa asunnoissa. Rahat ja omaisuus jaettuna
Sängyksi olisi kans nuorempien polvien mielestä vissiin parasta laittaa ruumisarkku, että sitäkin tulisi käytettyä ettei uutena tarvitse maan sisään laittaa lahoamaan tai poltettavaksi. Isovanhempani elelivät mummonmökissään maaseudulla viljelivät pottua ja porkkanaa, kissakin heillä oli. Puilla lämmittivät ja pappa hakkasi halkoja. Savusauna oli koivikossa ja sireenimajassa juotiin kaffetta. Taisivat olla viikon sairaalassa ennen kuolemaansa, mummo pari viikkoa. Pappa kuoli 96 v ja mummo 94 v. Ennen oli vanhuksillakin jotain ihmisarvoa eikä heitä yritetty tunkea parin vaatekerran kanssa jonnekin yksiön tuoliin istumaan ja kuolemaa odottelemaan. He saivat ELÄÄ kodeissaan.
Eipä taida sinulla sitä elämää olla muutenkaan.
Mitä ihmettä tarkoitat tuolla? Outo kommentti. Olen elänyt hyvinkin vaiherikkaan elämän, nyt olen yli 70 vee ja meinaan elää vieläkin vaiherikkaasti ja mukavasti omassa talossani. Ymprärilläni ei ole kaikista asioista valittavia ruikuttajia. Ei ainoatakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisenä pitäisi kuoli siivous sitten tehdä?
Isäni kuoli alle 60v ja setäni eli satavuotiaaksi.
40 vuotta pitäisi elää kuolemaa odottaen?!
Mitäpä jos AP itse tekisit sen siivouksesi ja laittaisit kaikki. Valmiiksi!
Hölö hölö hölö hölö hölö hölö höööööööö.....
Edellisellä kommentoijalla oli erittäin hyvä pointti. Kukaan ei tiedä koska kuolo korjaa. Itse suosittelen että kaikki tekevät testamentin ja edunvalvontavaltuutuksen iästä riippumatta. Lisäksi on hyvä huolehtia, että on pesässä on riittävästi käteistä verojen maksuun.
No se kyllä, mutta muuten hän säälii täällä itseään huomiota kerjäten.
Vierailija kirjoitti:
Täällä kun joku monkuu, että elämä pitäisi lopettaa luopumalla asioista. Ei, mutta voi tehdä järkeviä valintoja.
Sen omakotitalon sijaan voi muuttaa kerrostaloon ja hankkia puutarhapalstan tai viljellä parvekkeella.
Höpö höpö. Ei ole kyse viljelystä. Kerrostaloon en IKINÄ muuttaisi. Miksi pitäisi muuttaa vanhana kerrostaloon kuuntelemaan toisten mekkalaa kun on saanut koko ikänsä olla rauhassa talossaan. Ei shaatana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toiset juttelee, että mökit ja talot pitää myydä. Muuttaa hoivakotiin tai vähintään kerrostaloon. Hävittää tavarat, eihän ne edes mahdu sinne kerrostaloon. Taakan vähentämistä? Kuoleman odottamista tuo on, loppuelämän hautaamista. Omat vanhempani annan ainakin elää just niin täysillä kuin haluavat loppuun asti. Edunvalvontapaperi ja heidän keskinäinen testamentti on ainoa, mitä olen itse heiltä pyytänyt. Heidän oman elämän turvaamiseksi ja siksi että saavat itse käyttää omia rahojaan elinaikanaan.
Oma kokemus, kun työssäni näen paljon vanhuksia.
Melkoinen osa + 75 ikäisistä on jo toimintakyvyltään rajoittuneita. Harvassa ovat ne, joilla ei ole kummoisempaa sairautta ja vointi on hyvä. Ne, jotka jaksavat reissata ulkomaille, vahtia suvun muksut, kerätä marjoja myyntiin ja pyörittää suurta omakotitaloa remontointia myöten. Suurimmalla osalla toimintakyky on jo laskenut: ei jakseta lähteä mökille, pihanhoito on niin ja näin, monet menot ovat jääneet. Aika moni myös muuttuu henkisesti: eivät koe enää tärkeäksi, että ympärillä on paljon materiaa tai pitäisi päästä menemään kuten ennen. Moni myös haluaa rauhoittua enemmän omiin oloihinsa, kun terveys ei ole sama kuin ennen.
Omat vanhemmat tuon +75v. Eivät halua muuttaa pois omakotitalosta ja hoitaa asiansa edelleen. Eivät käy ulkomailla, mutta eivät käyneet aiemminkaan. Muisti toimii ja vointi hyvä, vaikka ikää jo onkin. Entä sitten? Joku kuolee 40v, joku toinen myöhemmin. Päivää ja vuotta ei tiedä etukäteen, ellei ole jo vakavasti sairas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin puoli noissa remppaamattomissa kodeissa ja kesämökeissä on, että jätetään murhe perillisille. Kuka perillisistä haluaa itse muuttaa remontoimattomaan taloon tai uskaltaa kaupata sitä ulkopuolisille? Nopeasti on lirissä, jos löytyy joku homeongelma.
Perinnöstä voi aina kieltäytyä. Ei tarvitse ottaa mitään hometaloja.
Miten itse tekisit, jos olisi tulossa tällainen perintö:
50 000 euroa rahaa per hlö ja homeinen kesämökki perillisten kanssa jaettavaksi. Todellako skippaisit rahat, koska et halua osuutta homeisesta mökistä?
Haluat vaan rusinat pullasta mutta perinnöissä se on kaikki tai ei mitään.
Alue: Aihe vapaa
Eihän se muutakaan. Se muuttaa senioritaloon, johon 55v on alaikäraja.