Lue keskustelun säännöt.
Vanhempieni ikäluokkaa ei tippaakaan kiinnosta hoitaa asioitansa kuoleman varalle
23.10.2026 |
Heti alkuun: en ole kieli pitkällä odottamassa perintöä, siitä ei ole kyse. Keljuttaa vain tämä työn määrä, jonka vanhempieni sukupolvi kasaa meille nuoremmille. Omien vanhempieni ja heidän sisarustensa sekä appivanhempieni (40-luvulla ja 50-luvun alussa syntyneitä) kohdalla on tullut huomattua, ettei heitä kiinnosta miettiä ollenkaan asioita kuolemansa varalle. Ajatellaan, että katsellaan näitä asioita sitten joskus, mutta ei tehdä elettäkään miettiäkseen kuolin tilannetta jälkikasvun näkökulmasta. Esimerkkejä:
-Terveysongelmista kärsineet eivät tee elettäkään, että huolehtisivat kuntoon hoitotahdot, edunvalvontavaltuutukset ja muut tärkeät paperit. Kuvitellaan, että kyllä minä pysyn 95 v ikään asti terveenä ja toimii kroppa ja mieli. Sitten on oltukin pulassa näiden sukulaisten kanssa, joille onkin iskenyt muistisairautta ja muuta. Kaikki on levällään, mitään ei ole valmisteltu ja kukaan ei halua tietenkään ottaa koppia asioiden hoitamisesta. Siinä sitten ihmetellään, että kuka hoitaa lapsettomien tätien/setien asiat, kun omia sisaruksiakaan ei kiinnosta.
-Mitään kuolinsiivousta ei uskalla ajatellakaan. Siinä on sitten kiva perikunnalla saada selvitettäväksi talo, josta ei ole vuosikymmeniin kannettu tavaroita ulos. Käypä sitten läpi Maaseudun tulevaisuudet 80-luvulta, jogurttipurkit, autotallien varastotilat ja perkaat laatikoista pikkutavarat. Ja kyllä, pakkohan nuo on käydä läpi, ettei menisi mitään aidosti tärkeää (esim. edesmenneiden isovanhempien vihkisormukset yms) roskiin.
-Neljä n. 75-85 v ikäistä sisarusta omistaa yhdessä kesämökin syrjäseudun perukoilla. Sisaruksista osa ei käytä mökkiä lainkaan, mutta eivät myy/edes yritä myydä osuuttaan mökkiä käyttävälle sisarukselle. Todennäköisesti tullaan tilanteeseen, jossa sisarukset alkavat kuolla ja jälkikasvulle jää pieni murto-osa kesämökistä syrjäseudun perukoilla. Perijät asuvat 300-800 km päässä mökistä, eivätkä serkut edes ole tekemisissä toistensa kanssa. Mökki ei ole vanha, mutta ikääntyvät sisarukset eivät laittaneet siihen sähköjä, vesijohtoja eivätkä sisävessaa. Vaikea uskoa, että tällainen mökki menee kaupaksi. Olisivat laittaneet suosiolla sähköt, niin joku ostaisi edes eräkämpäksi.
-Veljekset omistavat vanhan asuinkiinteistön, joka on ollut kesämökkinä viimeiset vuosikymmenet. Kiinteistö on alkuperäisessä kunnossa. Asunnossa ei ole enää juoksevaa vettä, kun vesiputki on hajonnut. Korjaaminen olisi kallista. Veljekset eivät ole halunneet tehdä taloon sisäilmakartoitusta, eivätkä tutkia eräässä huoneessa painunutta lattiaa. Sanovat, että eivät halua tietää, mitä sieltä voisi löytyä. Tässäkin ongelma jätetään perillisten vastuulle. Kiva siinä sitten saada perinnöksi mökki, jonka hinta arvioidaan korkeammaksi ja todellisuudessa voi olla purkukuntoinen mörskä.
Anteeksi, mutta ottaa vain päähän tämä työmäärä, jonka vanhempieni ikäpolvi jättää meille hoidettavaksi, kun itse eivät saa aikaiseksi tai halua miettiä näitä asioita. Paljon helpommalla päästäisiin, jos asiat katsottaisiin ns. hyvän sään aikana kuntoon.
Kommentit (196)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat isovanhempani tekivät nämä muutokset 2000-luvun alussa ollessaan seitsemänkymppisiä. Antoivat ennakkoperintönä kesämökin/vastaavan summan rahaa. Muuttivat hoiva-asuntoon ja myivät oman kodin, vaikka olivat virkeitä. Omat vanhemmat ovat nyt tuossa iässä ja eivät ole tehneet mitään tuollaista.
Kuka 7-kymppinen haluaa hoivakotiin? Jestas.
Jos minä saisin päättää, niin omalla ja omien vanhempien kohdalla toivoisin seuraavaa: kun on virkeä ja kohtuullisessa kunnossa oleva 70 v, tajuaisi myydä sen omakotitalon/rivarin ja muuttaa kaupunkiin palveluiden äärelle esteettömään kerrostaloon. On paljon senioritaloja.
Taivas , senioritaloon? Ei ikinä.Tahdon elää ihan elävien ja virkeiden ihmisten joukossa. 81 v.
Tavaraa ei ole paljon, kyllä päivässä heittävät auton lavalle kaatopaikalle.
Niihin muuttaa jo 55 -vuotiaitakin. Se on eri asia kuin palvelutalo tai vanhainkoti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toiset juttelee, että mökit ja talot pitää myydä. Muuttaa hoivakotiin tai vähintään kerrostaloon. Hävittää tavarat, eihän ne edes mahdu sinne kerrostaloon. Taakan vähentämistä? Kuoleman odottamista tuo on, loppuelämän hautaamista. Omat vanhempani annan ainakin elää just niin täysillä kuin haluavat loppuun asti. Edunvalvontapaperi ja heidän keskinäinen testamentti on ainoa, mitä olen itse heiltä pyytänyt. Heidän oman elämän turvaamiseksi ja siksi että saavat itse käyttää omia rahojaan elinaikanaan.
Hyvä, olen täysin samaa mieltä! Emmehän me tiedä sitä lähtöhetkeä kukaan. Jos hoitelee kaiken 70 v ja elääkin 100 vuotiaaksi, siinä ehtii istua kädet ristissä kuolemaa odotellen monta pitkää päivää. Nyt on muutenkin maailmankirjat täysin sekaisin, saisimmeko me elää elämäämme kuten haluamme? Tilatkaa pari kolme roskalavaa, kun olette meidät kuopanneet!
Kuka on kieltänyt elämästä, kun turhat on karsittu?
Sittenhän se viimeinen, kevyt vaihe vasta alkaa. Voi tehdä jäljellä olevilla voimavaroillaan ihan mitä vaan.
Kuka päättää mikä on kenellekin turha? Tavaran omistaja, ei se kuka sen perii ehkä joskus.
Ihan samaa ihmetellyt ja kironnut. Itse sairastuin vakavasti lasteni ollessa vasta pieniä ja heti tuli tarve hoitaa kaikki kuntoon, kun en halua jättää heille mitään sotkuja selvitettäväksi. Omat vanhempani keräävät rojua nurkkiinsa ja on kaikenlaisia sekavia omistuskuvioita omien sukulaistensa kanssa, jotka toivoisin että hoitavat kuntoon. Ja ottaa päähän todella paljon että eivät saa tätä aikaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toiset juttelee, että mökit ja talot pitää myydä. Muuttaa hoivakotiin tai vähintään kerrostaloon. Hävittää tavarat, eihän ne edes mahdu sinne kerrostaloon. Taakan vähentämistä? Kuoleman odottamista tuo on, loppuelämän hautaamista. Omat vanhempani annan ainakin elää just niin täysillä kuin haluavat loppuun asti. Edunvalvontapaperi ja heidän keskinäinen testamentti on ainoa, mitä olen itse heiltä pyytänyt. Heidän oman elämän turvaamiseksi ja siksi että saavat itse käyttää omia rahojaan elinaikanaan.
Älä höpötä tyhmyyksiä. Ei tässä ole siitä kyse. Tiedät sen ihan hyvin itsekin.
Mistäs sitten, jos kaikesta pitää luopua? Omista vanhemmistani se kyllä siltä tuntuisi.
Elätkö jossain peräkamarin symbioosissa heidän kanssaan?
Kasva aikuiseksi ja hanki elämä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä jollain vihkisormuksilla on, jos niitä ei kukaan muutenkaan ole nähnyt kymmeniin vuosiin niiden ollessa "tallessa" jossain autotallin perällä olevassa laatikossa?
Veljeni on perinyt vanhemmiltani jonkinlaista muistelu- ja hamstrausgeeniä, mutta mitä ikinä mulle jää äidin rojuista niin roskiin suoraan. En tee vanhoilla valokuvilla, koinsyömillä pöytäliinoilla tai jollain mummon antiikkilampuilla mitään.
Myy ne. Miksi heittää pois, jos voi tienata? Valokuvat kiertoon vaikka heti. Aina joku sukulainen innostuu.
Joku voi innostua, mutta mua ei kyllä kiinnosta yhtään. Olen ihan onnellinen ja tulen toimeen, joten päivien tai jopa viikkojen tavaroiden tutkiminen, kuvailu tai sopiminen sukulaisten kanssa kuulostaa siltä, että se ainoastaan laskisi elämänlaatuani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toiset juttelee, että mökit ja talot pitää myydä. Muuttaa hoivakotiin tai vähintään kerrostaloon. Hävittää tavarat, eihän ne edes mahdu sinne kerrostaloon. Taakan vähentämistä? Kuoleman odottamista tuo on, loppuelämän hautaamista. Omat vanhempani annan ainakin elää just niin täysillä kuin haluavat loppuun asti. Edunvalvontapaperi ja heidän keskinäinen testamentti on ainoa, mitä olen itse heiltä pyytänyt. Heidän oman elämän turvaamiseksi ja siksi että saavat itse käyttää omia rahojaan elinaikanaan.
Hyvä, olen täysin samaa mieltä! Emmehän me tiedä sitä lähtöhetkeä kukaan. Jos hoitelee kaiken 70 v ja elääkin 100 vuotiaaksi, siinä ehtii istua kädet ristissä kuolemaa odotellen monta pitkää päivää. Nyt on muutenkin maailmankirjat täysin sekaisin, saisimmeko me elää elämäämme kuten haluamme? Tilatkaa pari kolme roskalavaa, kun olette meidät kuopanneet!
Nykyään jätteet on lajiteltava, vie aikaa ja rahaa. Jätäthän ison potin rahaa tätä varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toiset juttelee, että mökit ja talot pitää myydä. Muuttaa hoivakotiin tai vähintään kerrostaloon. Hävittää tavarat, eihän ne edes mahdu sinne kerrostaloon. Taakan vähentämistä? Kuoleman odottamista tuo on, loppuelämän hautaamista. Omat vanhempani annan ainakin elää just niin täysillä kuin haluavat loppuun asti. Edunvalvontapaperi ja heidän keskinäinen testamentti on ainoa, mitä olen itse heiltä pyytänyt. Heidän oman elämän turvaamiseksi ja siksi että saavat itse käyttää omia rahojaan elinaikanaan.
Hyvä, olen täysin samaa mieltä! Emmehän me tiedä sitä lähtöhetkeä kukaan. Jos hoitelee kaiken 70 v ja elääkin 100 vuotiaaksi, siinä ehtii istua kädet ristissä kuolemaa odotellen monta pitkää päivää. Nyt on muutenkin maailmankirjat täysin sekaisin, saisimmeko me elää elämäämme kuten haluamme? Tilatkaa pari kolme roskalavaa, kun olette meidät kuopanneet!
Kuka on kieltänyt elämästä, kun turhat on karsittu?
Sittenhän se viimeinen, kevyt vaihe vasta alkaa. Voi tehdä jäljellä olevilla voimavaroillaan ihan mitä vaan.
Kuka päättää mikä on kenellekin turha? Tavaran omistaja, ei se kuka sen perii ehkä joskus.
Omistajien saamattomuudesta tässä keskustellaan.
Heitä pitää joskus vähän ohjata, avustaa ja potkia persuuksiin, etteivät kuole siihen jahkailuunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis 70-vuotiaana sängyn, pienen pöydän ja yhden tuolin kanssa kuolemaa odottamaan yksiössä, muut samanlaiset muissa asunnoissa. Rahat ja omaisuus jaettuna
Sängyksi olisi kans nuorempien polvien mielestä vissiin parasta laittaa ruumisarkku, että sitäkin tulisi käytettyä ettei uutena tarvitse maan sisään laittaa lahoamaan tai poltettavaksi. Isovanhempani elelivät mummonmökissään maaseudulla viljelivät pottua ja porkkanaa, kissakin heillä oli. Puilla lämmittivät ja pappa hakkasi halkoja. Savusauna oli koivikossa ja sireenimajassa juotiin kaffetta. Taisivat olla viikon sairaalassa ennen kuolemaansa, mummo pari viikkoa. Pappa kuoli 96 v ja mummo 94 v. Ennen oli vanhuksillakin jotain ihmisarvoa eikä heitä yritetty tunkea parin vaatekerran kanssa jonnekin yksiön tuoliin istumaan ja kuolemaa odottelemaan. He saivat ELÄÄ kodeissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä jollain vihkisormuksilla on, jos niitä ei kukaan muutenkaan ole nähnyt kymmeniin vuosiin niiden ollessa "tallessa" jossain autotallin perällä olevassa laatikossa?
Veljeni on perinyt vanhemmiltani jonkinlaista muistelu- ja hamstrausgeeniä, mutta mitä ikinä mulle jää äidin rojuista niin roskiin suoraan. En tee vanhoilla valokuvilla, koinsyömillä pöytäliinoilla tai jollain mummon antiikkilampuilla mitään.
Myy ne. Miksi heittää pois, jos voi tienata? Valokuvat kiertoon vaikka heti. Aina joku sukulainen innostuu.
Joku voi innostua, mutta mua ei kyllä kiinnosta yhtään. Olen ihan onnellinen ja tulen toimeen, joten päivien tai jopa viikkojen tavaroiden tutkiminen, kuvailu tai sopiminen sukulaisten kanssa kuulostaa siltä, että se ainoastaan laskisi elämänlaatuani.
Kaikki kasaan, hakekoon pois kirpputorimenetelmällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun ei tarvitse ottaa yhtään mitään vanhempasi jäämistöä. Turha ruikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Oma epäilys on, että nykyinen 70-80 v ihminen unohtaa olennaisen seikan omiin vanhempiinsa verrattuna.
Ennen niillä mummoilla ja papoilla oli vähemmän tavaraa. Vainajan asunnon tyhjentäminen kesti pari tuntia tai maksimissaan päivän, kun oli vähän tavaraa ja yksinkertainen koti. Ei muutenkaan ollut isoa omaisuutta. Kodin sai helposti kaupaksi syrjemmässäkin. Yritäpä nyt tyhjentää joku omakotitalo vuodelta 1982, joka on remppaamaton, täynnä tavaraa ja paikkakunnalla, jossa asunnot eivät liiku eikä kukaan perillisistä ole kiinteistöä ylläpitämässä.
Oli sitä tavaraa joskus enemmänkin. Omilta isovanhemmiltani jäi iso omakotitalo pikkukaupungin keskustassa, tyhjennettävää oli valtavasti. Se kuitenkin auttoi, että hommaa oli tekemässä 5 viisi-kuusikymppistä sisarusta ja heidän parikymppiset lapsensa. Jos omille vanhemmilleni käy vastaava homma, olen kaksin mieheni kanssa tyhjentämässä. Kaikilla ei ole sisaruksia tai he ovat siinä kunnossa esim. henkisesti, ettei heistä ole vanhempien asioiden selvittämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat isovanhempani tekivät nämä muutokset 2000-luvun alussa ollessaan seitsemänkymppisiä. Antoivat ennakkoperintönä kesämökin/vastaavan summan rahaa. Muuttivat hoiva-asuntoon ja myivät oman kodin, vaikka olivat virkeitä. Omat vanhemmat ovat nyt tuossa iässä ja eivät ole tehneet mitään tuollaista.
Kuka 7-kymppinen haluaa hoivakotiin? Jestas.
Jos minä saisin päättää, niin omalla ja omien vanhempien kohdalla toivoisin seuraavaa: kun on virkeä ja kohtuullisessa kunnossa oleva 70 v, tajuaisi myydä sen omakotitalon/rivarin ja muuttaa kaupunkiin palveluiden äärelle esteettömään kerrostaloon. On paljon senioritaloja.
Taivas , senioritaloon? Ei ikinä.Tahdon elää ihan elävien ja virkeiden ihmisten joukossa. 81 v.
Tavaraa ei ole paljon, kyllä päivässä heittävät auton lavalle kaatopaikalle.
Niihin muuttaa jo 55 -vuotiaitakin. Se on eri asia kuin palvelutalo tai vanhainkoti.
Miksi ihmeessä 55-vuotias muuttaisi vanhusten taloon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä jollain vihkisormuksilla on, jos niitä ei kukaan muutenkaan ole nähnyt kymmeniin vuosiin niiden ollessa "tallessa" jossain autotallin perällä olevassa laatikossa?
Veljeni on perinyt vanhemmiltani jonkinlaista muistelu- ja hamstrausgeeniä, mutta mitä ikinä mulle jää äidin rojuista niin roskiin suoraan. En tee vanhoilla valokuvilla, koinsyömillä pöytäliinoilla tai jollain mummon antiikkilampuilla mitään.
Myy ne. Miksi heittää pois, jos voi tienata? Valokuvat kiertoon vaikka heti. Aina joku sukulainen innostuu.
Joku voi innostua, mutta mua ei kyllä kiinnosta yhtään. Olen ihan onnellinen ja tulen toimeen, joten päivien tai jopa viikkojen tavaroiden tutkiminen, kuvailu tai sopiminen sukulaisten kanssa kuulostaa siltä, että se ainoastaan laskisi elämänlaatuani.
Kaikki kasaan, hakekoon pois kirpputorimenetelmällä.
Laitanko facebookkiin ilmoituksen? Ei mulla ole kuin parin sukulaisen yhteystiedot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis 70-vuotiaana sängyn, pienen pöydän ja yhden tuolin kanssa kuolemaa odottamaan yksiössä, muut samanlaiset muissa asunnoissa. Rahat ja omaisuus jaettuna
Olet se katkera narsisti, joka aina ilmestyy tämän aihepiirin keskusteluihin.
Kuvailemasi kohtalo olisi sinulle ihan oikein. Saattaisit jopa nauttia siitä.
Eikö tuo ole tämän keskustelun vaatimus? Kuinka monta vaatetta saa olla?
Istu vaikka alasti paljaalla lattialla.
Minkä ikäisenä pitäisi kuoli siivous sitten tehdä?
Isäni kuoli alle 60v ja setäni eli satavuotiaaksi.
40 vuotta pitäisi elää kuolemaa odottaen?!
Mitäpä jos AP itse tekisit sen siivouksesi ja laittaisit kaikki. Valmiiksi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä jollain vihkisormuksilla on, jos niitä ei kukaan muutenkaan ole nähnyt kymmeniin vuosiin niiden ollessa "tallessa" jossain autotallin perällä olevassa laatikossa?
Veljeni on perinyt vanhemmiltani jonkinlaista muistelu- ja hamstrausgeeniä, mutta mitä ikinä mulle jää äidin rojuista niin roskiin suoraan. En tee vanhoilla valokuvilla, koinsyömillä pöytäliinoilla tai jollain mummon antiikkilampuilla mitään.
Myy ne. Miksi heittää pois, jos voi tienata? Valokuvat kiertoon vaikka heti. Aina joku sukulainen innostuu.
Joku voi innostua, mutta mua ei kyllä kiinnosta yhtään. Olen ihan onnellinen ja tulen toimeen, joten päivien tai jopa viikkojen tavaroiden tutkiminen, kuvailu tai sopiminen sukulaisten kanssa kuulostaa siltä, että se ainoastaan laskisi elämänlaatuani.
Kaikki kasaan, hakekoon pois kirpputorimenetelmällä.
Laitanko facebookkiin ilmoituksen? Ei mulla ole kuin parin sukulaisen yhteystiedot.
Esimerkiksi niin.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisenä pitäisi kuoli siivous sitten tehdä?
Isäni kuoli alle 60v ja setäni eli satavuotiaaksi.
40 vuotta pitäisi elää kuolemaa odottaen?!
Mitäpä jos AP itse tekisit sen siivouksesi ja laittaisit kaikki. Valmiiksi!
Hölö hölö hölö hölö hölö hölö höööööööö.....
Vierailija kirjoitti:
Sinun ei tarvitse ottaa yhtään mitään vanhempasi jäämistöä. Turha ruikuttaa.
Asioiden hoito...Asioiden hoito... kuulitko, ASIOIDEN HOITO.
Vierailija kirjoitti:
Täällä toiset juttelee, että mökit ja talot pitää myydä. Muuttaa hoivakotiin tai vähintään kerrostaloon. Hävittää tavarat, eihän ne edes mahdu sinne kerrostaloon. Taakan vähentämistä? Kuoleman odottamista tuo on, loppuelämän hautaamista. Omat vanhempani annan ainakin elää just niin täysillä kuin haluavat loppuun asti. Edunvalvontapaperi ja heidän keskinäinen testamentti on ainoa, mitä olen itse heiltä pyytänyt. Heidän oman elämän turvaamiseksi ja siksi että saavat itse käyttää omia rahojaan elinaikanaan.
Oma kokemus, kun työssäni näen paljon vanhuksia.
Melkoinen osa + 75 ikäisistä on jo toimintakyvyltään rajoittuneita. Harvassa ovat ne, joilla ei ole kummoisempaa sairautta ja vointi on hyvä. Ne, jotka jaksavat reissata ulkomaille, vahtia suvun muksut, kerätä marjoja myyntiin ja pyörittää suurta omakotitaloa remontointia myöten. Suurimmalla osalla toimintakyky on jo laskenut: ei jakseta lähteä mökille, pihanhoito on niin ja näin, monet menot ovat jääneet. Aika moni myös muuttuu henkisesti: eivät koe enää tärkeäksi, että ympärillä on paljon materiaa tai pitäisi päästä menemään kuten ennen. Moni myös haluaa rauhoittua enemmän omiin oloihinsa, kun terveys ei ole sama kuin ennen.
Appiukkoni kuoli äkilliseen sairauskohtaukseen 70-vuotiaana. Oli asunut 80-luvun alusta samassa omakotitalossa, pihapiirissä kaksi vajaa ja autotalli (talo sijaitsee maaseudulla).
Se tavaran ja romun määrä oli jotain aivan järkyttävää.
Kaikki asiakirjat (testamentti, edunvalvontasopimus, hoitotahto jne) oli kyllä tehtynä. Mutta asunnossa ei ollut koskaan tehty suurempaa tavaroiden raivausta. Ja tilejä oli kolmessa eri pankissa, hirveä show siinäkin.